Tulin kaapista - Desucon Frostbite 2014

Hej!

Frosti on takana ja huaaaaaaaaa! Oli kivaa! Oli ihan hurjan kivaa! Katsottavaa ohjelmaa oli paljolti, mutta vain valitettavan harvaan sain itseni raahattua. Toivon kovasti, että ohjelmat tulevat nettiin, että pääsen katsomaan kaikkea, mikä jäi välistä. Tässä kuitenkin runsain kuvin maustettuna vähän juttua asiasta.

Ihan yleisesti voin sanoa, että minulle Frosti oli pitkästä aikaa mukavin con ja osaltaan K-18-rajalla on siihen vaikutusta. Kaikin puolin coni oli rauhallisempi, siistimpi ja rennompi. Missään vaiheessa Metsähallin desipelit eivät nousseet niin korkealle, että olisi pitänyt vieruskaverille huutaa. Näin on käynyt aikaisemmissa tapahtumissa lähes aina, mikä ahdistaa itseäni, koska kuuloni on erittäin hyvä ja kakofonia sekä melu aiheuttavat herkästi päänsärkyä ja migreeniä. Oli tilaa liikkua, vaikka olinkin massiivinen ja epämääräisen muotoinen. Muutaman kerran jäin oviaukkoon kiinni, mutta se oli täysin omaa syytäni. Selkein merkki siitä, että Frostbite onnistui tavoitteessaan, on se, että kaikki ohjelmat, joissa kävin olivat aivan täynnä. Puheohjelmia onnistuin katsomaan vain kolme, joista kahdessa piti seistä, koska väkeä oli niin paljon.

Tiivistää oman Frostini tunnelman hyvin.
Vasemmalta: Kissaten, Kasa, miä, woodi, Kide ja Rorune.
Kuvasi: Yumi

Perjantai oli meille 'tuli perseen alla' -päivä, koska lähdimme matkaan Oulusta ennen aamu kahdeksaa, jotta ehtisimme Lahteen tarpeeksi aikaisin. Onneksi olimme saaneet auton lainaan, koska junamatkailu kaiken sen tavaran kanssa olisi ollut aivan hirveää. Lisäksi saimme tiedon frostiviikolla, että hotellivarauksessamme on käynyt kämmi ja meidät on sijoitettu kahteen eri huoneeseen eri puolelle kaupunkia... Mitä kakkaa? Oikeasti? Onneksi oli auto. Kaiken tämän sompailun takia perjantaille en laittanut mitään pukua.

Perjantaina tuli katsottua avajaiset (joista missasin parhaat palat työpuhelun takia) ja ohjelma ystävänpäivästä, mikä oli alkuun harmittavan geneerinen. Mielenkiintoista uutta asiaa tuli ohjelman loppupuolella, mutta jouduimme hipsimään tiehemme kesken kaiken, koska Rorunen lavaharjoitukset alkoivat. Perjantain menikin hyvin tiiviisti lavan takana auttelemassa ja höpistessä ihmisten kanssa.

Scroll'i matkasi selässäni ja vaikeutti liikkumista hurjasti.
Kuvasi: Kasa

Lauantai oli Naruto-päivä, ja suurimmaksi osaksi liikuin laukka-askelilla paikasta A paikkaan B, koska rulla selässäni oli hitusen levelä. Vaikka emme saaneetkaan Naruto-ryhmää aikaiseksi, oli minulla kivaa Narutona (Kide oli Temarina). Sitä tuntee saavuttaneensa jotain, kun ympäriltä kuuluu kuiskintaa; ”Onpa hyvä Naruto,” ”Ootko koskaan nähnyt noin fiksua Narutoa?” Repeilin aina välillä. Muita Naruto-sarjan pukuja ei edes hirveästi tullut nähtyä. Koko viikonlopun saldo on laskettavissa yhden käden sormilla. En myöskään koskaan aikaisemmin ole saanut silittelyjä osakseni, mutta nyt sekin on koettu.

Lauantaina kävimme katsomassa Free!-luennon, joka tarjosi syvällistä jauhantaa sarjasta. Itse hihittelin koko luennon läpi, koska puhujan sanavarasto oli mitä ihastuttavin. Tulen käyttämään tästä lähtien sanaa nurkka-hemuli aivan liikaa (minulla on outoja ja neuroottisia mielihaluja puhetapoihin ja sanastoihin). Luennolla tuli uutta esiin, vaikka olen sarjan nyt jo kahteen otteeseen katsonut syistä X ja muutenkin paketti oli hyvin viihdyttävä. En ole varsinaiseen lähde teokseen koskenut, mutta en tiedä jaksaisinko edes. Oli siis ihan kiva, että luennolla käsiteltiin ja tuotiin esiin myös siihen liittyviä aspekteja, joita sarjassa ei hirveästi päästy tutkimaan.

Ääää! Koska kaulakoru on paras!
Kuvasi: Kasa

Suurin osa lauantaista meni kuitenkin pienessä akvaariossa istuessa, kun pääsin osaksi Hall-kisan tuomaristoa. Kiitos ihanille kanssa tuomareilleni, Yumi, Tikli, Kifia ja Yoki, koska olitten niin kivoja ja mukavia. Aluksi jänskätti mennä tuomaroimaan, koska iik! Ketä muita siellä on?! Tuomarointi sujui todella hyvin, koska kaikki tuomarit olivat hirmu päteviä. Ihan erilainen tuntu kuin ensimmäisellä tuomarointikerrallani Animeseminaarissa. Kisaajat olivat ihania ja monipuolisia, joten heille myös suurkiitos. Kiitos myös Ilonalle hyvästä huolenpidosta ja ylipäätään siitä, että pääsin mukaan. Jee jee ja silleen!

En jotenkin yhtään osannut asennoitua seuraamaan NCC-karsintaa kunnolla, koska ajatukset juoksivat ihan muualla. Keskityin hyvin paljon myös siihen, että Rorune oli NCC-kisassa ja woodi sekä Kissaten olivat Hall-kisassa. Paljon oli kuitenkin monologeja, jotka eivät lip-sync-muotoisina oikeen minuun iske, koska tahditus on yleensä aina vähän hakusessa. Suuret plussat annan valomiehille, jotka tekivät oivallista työtä esitysten osalta. Oli myös hyvä nähdä, että avustajia oli vihdoinkin käytetty hyväksi, koska se vaikutti esitysten sisältöön jonkin verran. Onnittelut NCC-edustajalle! Olet paikkasia ansainnut!

Lauantaina olisin halunnut käydä kuuntelemassa Yamaguchi'n haastattelua, mutta keskittyminen oli illasta aivan nollassa, joten yritimme kuvata jotain ennen lähtöä. Myös muuta ohjelmaa jäi välistä, koska unohtaminen ja jaksaminen. Narutosta sentään joku kuva tuli otettua pikapikaa. Kesällä luultavasti tulee kuvattua taas Narutoa, koska talvimaisema ei ole se ihanteellisin ympäristö tälle pojalle (saati tuo loskapaskakeli).

Pallerooooo!
Kuvasi: Kasa

Sunnutai oli Harun ja muiden uimapoikien päivä. Pääsimme kuvaamaan heti aamupäivästä, mikä oli tosi hyvä juttu. Ei tarvinnut siitä enää sen jälkeen huolehtia. Meitä oli kuvaamassa ihana ihanuus Yaci (kiitos!), joka vilkkuu Kiden ottamissa making of -kuvissa.

Kattokaa kuinka Rorune on komia Makoto!
Kuvasi: Kasa

Uimapojat olivat kivoja. Haru on Free!-luennon mukaisesti nurkka-hemuli. Haruhan ei vastaa omaa olemustani yhtään enkä ollut tätä "roolia" mitenkään harjotellut, joten välillä piti hieman koota itseään. Repeilyä oli ilmassa ja kaikkinensa uimapojat olivat aivan mahtavia, vaikka roolista putoilua tapahtui aivan liikaa. Parasta kaikessa on ehkä se, että meidän pituuseromme täsmäävät niin hyvin.

Käydään yleensä Rorunen kanssa karaokessa. Ilmeisesti se huvitti, koska piti kuvata.

Paikan päällä olivat myös älyttömän upeat Rin ja Nitori, joiden kanssa olisimme halunneet ottaa yhdessä kuvia, mutta he pääsivät livistämään. Kyynel, koska Rin on paras. Niin hirveästi en kuitenkaan uimapoikia nähnyt, mitä odotin. Muutaman Harun ja Makoton siellä täällä, mutta odotin niin paljon suurempaa ryntäystä. 

Tiili seinää, koska emme päässeet baariin asti.
Makoto: Rorune, Haru: Miä, Rei: woodi ja Nagisa: Kasa
Kuvasi: Kide

Näistä hahmoista saa iloa irti.
Kuvasi: Kide

Ihan höpöttelyksi ei sunnuntaikaan mennyt, koska kävimme kuuntelemassa Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mustavalkokuvina -luennon, joka tarjosi hitusen jotain uutta, mutta eipä hirveästi. Vähän olisin kaivannut jotain toisenlaista lähestymistapaa kuin sarja1 - homot1, sarja2 - homot2. Sisältö oli ihan kohtuullisen mielenkiintoista, vaikka hyvin paljon tuttua siinä olikin. Sieltäkin jouduimme hipsimään hitusen ennen loppua, koska halusimme päästä päättäjäisiin. 

Frostbite oli huippu. Toivotaan, että se jaksaa kiinnostaa ihmisiä tulevaisuudessakin, vaikka siitä tulisikin vakituisesti K-18-con. Molempien päivien puvut olivat mukavia. TASKUT! Kaikki oli vain niin paljon paremmin, koska taskut.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Saatte ihan itse keksiä, mikä on otsikon syvällinen viesti.

Oranssi sammakkosankari!

 Moi!

Frosti lähestyy ja alan olla aika täpinöissäni. Pukujen tilanne on todella hyvä; Haru on valmis ja Naruto on melkein valmis. Odotan koko tapahtumaa ihan piukeana. Enkä enää ole edes varma, että miksi. Pikavilkaisun olen tehnyt ohjelmakarttaan ja todennut, että kyllä siellä katsottavaa on. Lauantaina ei ainakaan pitäisi tekeminen loppua, kun on cosplay-ohjelmaa ja pitää nähdä kavereita.

Nyt kuitenkin saatte pieniä siivuja siitä, mitä olen tehnyt Naruton eteen sitten viime merkinnän. Tämä tulee olemaan hyvin paljon 'ei näin' -tyyppistä tekstiä. Tässä ensimmäisenä esittelyvuorossa on murheen kryyni ja toiselta nimeltään Saatanan sikiö eli Shuriken-kotelo:

Sinä paha!

Olen jokusen pussukan ja nyssykän aikaisemmin ommellut, mutta tämä oli ihan oma numeronsa. Tässä kohtaa kerron, että päätin tehdä tämän asian tekonahkan jämistä, joita viilettää ympäriinsä. Päätin myös tehdä sen kaksinkertaisena pussiin... molemmat puolet olivat siis tekonahkaa... ja sen kääntäminen oli lopulta aivan helvettiä! Vuorinhan olisi voinut tehdä vaikka puuvillasta, mutta minä tyhmänä en niin pitkälle ajatellut. No, opittu on ja jos näitä tarvitsee koskaan tehdä lisää, kaavat ja tietotaito löytyy nyt.

Tältä se lopulta näytti.

Tuli siitä ihan pätevän näköinen hökötys, vaikka en ole siihen ihan täysin tyytyväinen. Kiinnitys on tarranauhalla, jonka käyttämistä yleensä yritän välttää, mutta tähän se sopi.

LIESKOJA!

Naruton punaisesta ihmetakista tai sen tekemisestä ei ole kuvia kuin tämä. Pohdin aionko painaa liekkikuvion takin helmaan vai ompeleko sen. Asia päätti itse omasta puolestaan, kun ainoa käypä takkikangas, jonka löysin oli 100 % polyesteriä (hyi), johon kangasväri ei oikein tahdo tarttua. Liekkien leikkaaminen oli jännittävää, mutta niiden aplikointo oli vielä jännittävämpää. Sisareni mun naureskeli vieressä, kun aplikoin ja tuskailin liekkien kanssa. Hienot niistä kuitenkin tuli! Kyllä, ne ovat rehellisesti sanottuna ihanat ja kaiken työn arvoiset. Ole iloinen pienistä asioista. Silti en ehkä suosittelisi tätä metodia vastaaviin kuviointeihin.

Ihme palapeli.

Kenkien tekeminen oli hurjan hauskaa. Materiaalina toimi trikoo, jota käytin kaksinkertaisena huomatessani, että kangasta on tarpeeksi siihen. Kappaleiden nimeäminen ja yhdisteleminen oli välillä tuskaisaa, mutta ei mitään ylivoimaista. Ensimmäinen kenkä meni tietenkin vähän sinne päin...

Tein kenkiin kujat, joihin työnsin palat craft foam'a väliin tuomaan muotoa.

Anteeksi suttukuva.

Tykkään kengistä tosi paljon. Ne pysyvät jalassa hyvin ja ovat mukavat. Yleensä tällaiset läpyskäsandaalit tekevät jalat kipeäksi, mutta näillä olen tossutellut ympäriinsä ihan mielissäni.

Huomasin, etten ole ottanut yhtään kunnon kuvaa Naruton perustakista tai housuista, mutta se ei haittaa, koska haluan säästää jotain näkemistä myös itse Frostiin.

Koska olen peruukkien kanssa aivan käsi, Naruton kuontalo meinasi viedä sormea suuhun. Peruukki oli yllättävän pitkä ja peruukin muokkaamiseen meni lopulta pari päivää.

Kun ylimääräistä pituutta oli tarpeeksi saatu pois, aloin vain kokeilemaan asioita. En edes tiennyt, että osaisin tehdä mitään tällaista. Monille peruukin muokkaajille tämä ei varmasti ole juttu eikä mikään, mutta minulle se oli jotain maata mullistavaa. Kaikki toimi mutkitta, mutta niskassa peruukin karvat eivät enää riittäneetkään mihinkään. Leikatusta kuidusta olisi ehkä saanut jonkun hiussuikaleen tehtyä. Sen ainoan kerran, kun olen niitä tehnyt, ne ovat olleet ihan hirveitä, joten en edes yrittänyt. Onneksi muistin, että Rikkun toisesta peruukista oli jäänyt ylimääräisiä suikaleita useampi.

Pelastus!

Kuidut olivat juuri saman värisiä ja niitä oli yllin kylin! Muutaman suikulan ompelin Naruton takaraivoon ja ongelma oli ratkaistu. Peruukki ei vielä ole aivan täysin valmis, mutta parantelen sen vasta hotellilla, jolloin matkavauriotkin tulee korjattua.

Pam pam paaaaaaaaaa!

Tein myös hita-ate'n eli otsapannan itse. Tiedän, että niitä ovat nettikaupat pullollaan ja itse asiassa omistankin jo yhden ostetun. Niiden laatu vaihtelee kovasti ja kaikki hyvän näköiset meinaavat aina olla metallia. Koska minulla on suhteellisen pieni pää, metallisten otsapantojen taivuttaminen oman otsani malliin on turhan työlästä jos jopa mahdotonta. Siksi siis päätin tehdä itse oman pantani; saan sellaisen kuin haluan ja vielä sopivan. Panta on vain pala craft foam'a wonderflex'in välissä. Nastatkin ovat pieniä WF-palleroita. 

Jännää.

Frosti kutsuu ja Naruton käärö olisi vielä kesken. Väsäilen sen tässä vajaan viikon aikana kuntoon, mutta pohdin otanko sitä kuitenkaan mukaan. Autolla matkustettaessa se vie turhan paljon tilaa. Varsinkin, kun meitä matkaajia on täydet viisi, joten voi olla, että se jää kotin. Minulla onneksi löytyy muuta jännää rekvisiittaa Narutoa varten.

Fukka kiittää ja nähdään Frostissa!

Mikä on, kun ei onnistu?

Hej!

Cosplay-jumalat ovat kai minua vastaan tällä hetkellä. Ah niin ihana ja kaunis saumurini sanoi itsensä irti... tai ei saumuri varsinaisesti, vaan sen kosketusnäyttö. Miksi saumurissani on kosketusnäyttö, älkää kysykö, mutta sen hajoaminen tarkoittaa, etten pysty säätämään laitetta. Onneksi takuu korvaa ja veinkin koko vekottimen saumurilekurille. En vain tiedä, milloin saan sen takaisin.

Sitten muuta asiaa: Harun olen saanut suhteellisen kasaan. Pieniä yksityiskohtia puuttuu, mutta muuten on valmista. Hirveästi ei ole kuvia, mutta nakkailen ne, mitä on.

Kangasmerkkejääääääääääääää!

Päätin tehdä Harun hupparin merkit ihan kunnon kangasmerkkeinä, koska ne näyttävät paremmilta kuin painetut kuviot tai vastaavat ja en ole kunnolla aplikoinut mitään pitkään aikaan. Kankaanpalat tuli värjättyä samalla värilillungilla, jota käytin Harun hupun ja helmaresorin värjäämiseen. Hyvä, että olin ottanut ylimääräisen väriseoksen talteen, koska unohdin nämä ensimmäisessä satsissa. Onneksi väriä jäi ihan rutkasti ensimmäisellä kerralla värjätessä.

Lillunki pullossa... nam nam.

Yritin etsiä Harun housuihin kangasta taas jälleen, mutta onni ei ollut puolellani. Epäuskoisena pillihousuja kohtaan, vetäisin kaikki Harun kamppeen niskaan testatakseni kokonaisuutta. Housut eivät sittenkään olleet niin hirveät kuin ajattelin, joten niillä mennään (ellei superhyvä kangas kävele syliin hyvissä ajoin). Huom; peruukkikin on leikattu.

Lähes valmis uimahomopoika.

Kerrankin on cosplay-puvussa oikeat taskut! Että olen iloinen tästä seikasta. Kuulun niihin ihmisiin, joilla puhelin matkustaa parhaiten taskussa. Coneissa ongelma on aina sama; Missä puhelin? Parhaimmissa tapauksissa olen saanut tungettua puhelimeni johonkin sopivaan sopukkaan tai hihaan, mutta useinmiten se on laukussa, josta en sitä kuule tai osaa etsiä. Puhelin kuuluu taskuun! Nyt on taskut! Narutolla on myös taskut! Frostbite tulee olemaan niin perkeleen hyvä tapahtuma!

Cosplay-jumalat eivät selvästikkään halua Naruton valmistuvan. Miksiköhän? Ajatukseni oli, että teen Naruton niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvin. Lähinnä siksi, että Naruto on hahmona minulle jotain erityistä ja koska syyt. Saumurin venkoilun takia joudun ompelemaan Naruton kokonaan ompelukoneella! Eiiiiiiiiii! Saumuri ihana! Saumuri paras!

Eikä tämä kauhutarinä pääty tähän. Tilasin Narutoa varten flip-flop-sandaalit, joita ei meinannut kuulua. Mustien, tasapohjaisten ja kohtuuhintaisten flip-flop-sandaalien löytyminen eBay'sta joulukuussa osoittautui haasteeksi myös. Nyt ne onneksi sain ja...

... niissä on hirviä.

Käytin samaa elmukelmu-tekniikkaa, jota käytin Gakupon saappaissa, kenkien kaavoittamiseen. Tällä kertaa kuitenkin vähän enemmän teipin kanssa. Onneksi Naruton kengissä on selkeät saumat, joten niitä ei tarvinnut itse sumplia. Nyt vain arvon, mistä materiaalista kengät lopulta teen.

Taktista kuvaamista by Fukka osa 486.

Enkä myöskään löytänyt Narutolle kangasta, joten ostin valkoisen ja värjäsin kankaan pesukonevärillä (jota en muuten koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt). Värjäyskään ei mennyt ihan nappiin, koska väristä tuli ikkipikkiriikkisen liian tumma. Vaikka heitin värjäykseen yhden takinkin matkaan, värjättävää olisi saanut olla enemmän. Väri kelpaa, mutta jos paremman kankaan jostain saan, teen uuden takin ja housut. En Frostiin kuitenkaan, vaan myöhemmin.

Varasin kangasta rutkasti ylimääräistä kutistumisen varalta. Minulla piti olla 20 cm kangasylijäämää kappaleiden leikkaamisen jälkeen, mutta...

Missä on mun 20 cm?!

... hyvä, että sain sentään kaikki kappaleet edes leikattua. Taskupussit piti tehdä toisesta kankaasta, koska niihin ei riittänyt kangas. Onneksi sain silti varjopalat tästä. Kuvan väri muuten heittää vähän. Kangas ei todellisuudessa ole sentään noin tumma.

Housut ovat lähes valmiit, vaativat vielä vähän parantelua istuvuuden kannalta. Jätän niiden säätämisen silti huomiselle ja ompelen takin kasaan vielä tänään... jos jaksan.

Piilarit Narutolle sentään tulivat ennätysajassa. Alle viikko meni niiden odotteluun ja iso paketti tuli ihan kuriirin kanssa kotiovelle. Hämmentävänä yllätyksenä olikin sitten se, että kaikkien piilaripurkkien nesteet olivat aivan umpijäässä. Onneksi sen ei pitäisi vaikuttaa linssien käytettävyyteen, mutta meinasi aluksi hieman hirvittää.

Naruton Sage-mode'ssa pojan silmät muuttuvat keltaisiksi ja pupilli muuttaa muotoaan. Täysin oikeanlaisia linssejä on lähes mahdoton löytää. Harkitsin myös keltaisia kissansilmälinssejä, mutta kuulin, ettei niitä välttämättä pysty käyttämään niin, että viiru olisi vaakassa. Valitsin sitten ihan vain keltaiset linssit ja olen kohtuu tyytyväinen näihin. Näyttävät suhteellisen luonnollisiltaa kauempaa katsottuna.

Tai niin luonnollisilta kuin keltaiset linssit voivat näyttää. Toivottavasti Cosplay-jumalat antavat minulle anteeksi sen, mitä ikinä olenkaan tehnyt ne suututaakseni. Ei tämä Naruton kiukuttelu hirveästi inspiroi. Haluan myös saumurin takaisin, että voin osoittaa Narutolle sen rakkauden, mitä se ansaitsee.

Fukka kiittää.

Näin loppuun haluan jakaa taiteellisen videoteoksen, jonka olen vaatimattomasti nimennyt Naruton synnyksi.

Miksi tämän tein, älkää kysykö.

Spurttistartti

Heissan!

Oikeasti minun ei pitänyt päivittä tässä välissä... mutku on tylsää enkä voi edetä. Kolme päivää sitten sain taas luvan aloitta ompelun. Oikea käsi ei vileä ole ihan terve, mutta seurailen sitä tässä. Olin aivan intopiukeana aloittamassa Harun hupparin tekemistä, kun huomasin, että ei olekaan niin mukava olla. Ja kappas olin kuumeessa pari päivää. Viduitti. Nyt olen kuitenkin päässyt takaisin jalkeille ja saanut asioita yllättävän paljon eteen päin.

Jo viime vuoden puolella minulle saapui hillitön paketti piilareita.

LINSSEJÄÄÄÄ!!!

Onneksi vain yksi pari kuuluu minulle ja loput menivät muihin osoitteisiin. Tässä satsissa oli paljon uimapoika-piilareita, joista Harukin saa omansa. Harulla on sen verta tummansiniset silmät, että päätin hankkia omille harmaansinisille silmilleni korvikkeet. Odottelen vielä toista samanmoista tilausta, jossa pitäisi tulla piilarit myös Narutolle.

Mitään meikkikokeiluja en ole Harua varten tehnyt, mutta jotain suunnitelmia on päässä pyörinyt. Tykkään näistä uusista linsseista kovasti. Ovat mukavat silmissä ja hyvän väriset, eivätkä mitenkään hirveän epäluonnollisen näköiset, vaikka ovat niin tummat.

Rorunen tekemä sievä paketti.

Posti on tuonut minulle muutakin jännittävää. Worblani nimittäin. Sainkin tässä eräs päivä päähänpiston, että mihin tämän valtaisan määrän käytän. Siitä myöhemmin lisää, jos innostukseni hahmoa kohtaan pysyy.

Käsivammastani huolimatta päätin aloittaa Narutoa propin osalta. Siinä versiossa, jonka aion tehdä, Narutolla on mukanaan iso käärö. Käärö on ihan hyvällä mallilla ja se vaatii enää ompelujuttuja ympärillensä. Käytin taas köyhän-koti-cossaajan materiaaleja, joita löytyy kotoa; vessapaperirullan hylsyjä ja sanomalehteä.

Aloitin tekemällä rullan sisälle tukikepin, mutta en halunnut tuhlata tähän koulusta viemiäni kangasrullan putkia, koska niille voi olla enemmän tarvetta jossain muualla. Rullasin sanomalehteä tiiviiksi rullaksi. teippasin. rullasin toisen moisen ja teippasin sen yhteen pitkäksi pötkyläksi edellisen kanssa. Mittasin "kepin" oikean pituiseksi, leikkasin ja jatkoin sanomalehden rullaamista siihen ympärille.

Kun rulla oli tarpeeks paksu, pukkasin sen läpi hylsyistä ja teippasin taas. Hylsyt otin käyttöön, jotta saisin kepukasta mahdollisimman tiiviin ja jämäkän. Jämäkkä siitä sitten tulikin. Testiksi hakkasin kepillä tuolia ja pöydän kulmaa, eikä se ottanut juuri mitään osumaa. Sitten oli seuraavan vaiheen vuoro.

Random Fact: Tuolla retkipatjalla olen nukkununt Hartwall-areenan pihalla vuonna 2005. 

Rullasin kepukan ympärille kokonaisen retkipatjan. Pohdin tähän muita vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin silti tähän. Tähän asti en ollut ostanut tätä proppia varten mitään, joten miksi ei. Homma jatkui...

En löytänyt saman paksuista retkipatjaa, joten jouduin tyytymään vähän ohuempaan. Vaihtoehtona olisi ollut myös tuplasti paksumpi retkipatja, mutta se maksoi 11€ kpl ja se oli hirveän painavaa, joten ei kiitos. Valitettavasti en ole saanut vielä kunnon kuvaa kokorullasta ja sen koosata nyt, kun se on lähes valmis. Kuusi retkipatjaa siihan lopulta upposi, mutta onneksi ne on helppo uusiokäyttää tarpeen tullen tulevaisuudessa. Muutaman niistä on jopa ihan retkeilykäyttökelpoisia edelleen.

Eilen innostuspäissäni tekaisin Harun raglan-paidan. Olin edellisenä iltana (klo 22 jälkeen) saanut vimmakohtauksen ja piirtänyt kaavat. Näin meillä. Hihat pitää vielä kääntää ja helma katsoa oikean mittaiseksi, kunhan huppari ja housut ovat olemassa. Teen kaiken sitten samaan syssyyn, niin ei tarvitse saumurin asetuksia muutella joka välissä. Printti tietenkin puuttuu vielä myös, mutta Rovaniemen päämme tekee tutkimustyötä sen eteen.

Hieno v-pääntie >:B

Jostain syystä kauluksen tekeminen jännitti ihan hirveästi. En edes tiedä miksi ja se on niin helppo ja olen moisia tehnyt ennenkin. Lopulta paidasta tuli aivan älyttömän mukava ja kiva. Aionkin käyttää samaa kaavaa ihan arkipaitojen tekemiseen. Raglan-paidat ovat ihania.

Huppari on sillä mallilla, että se on tällä hetkellä osina. Se oikeastaan on myös syy siihen, miksi tässä nyt tylsyyksissäni kirjoittelen. En onnistunut löytämään oikean sävyisiä kankaita Harun hupparin keltaisiin osiin, joten värjäilin ne tänään itse.

Lillunki ja kappaleet lilluskelemassa.

Koska en jaksanut alkaa taistelemaan vaikeasti sekoitettavien pulveri- ja nestevärien kanssa saadakseni juuri oikean sävyn, käytin metodia, jonka olen todennut ihan hyväksi aikaisemmin. Värjäsin samaan tyyliin aikanaan Rikkun sukat ja Lukan alupaidan. Tein ihan perus kankaanpainoväreistä oikean värisen seoksen, ohensin sen koostumusta runsaalla määrällä vettä ja tattadaa väriseos oli siinä. Valmiiksi leikatut kappaleet uitin ensin puhtaassa kuumassa vedessä, minkä jälkeen heitttelin ne litimärkinä värilillunkiin uimaan. Käytin vispilää värin sekoittamiseen, jotta saisin siitä mahdollisimman tasaista.

Vähän aikaa kappaleita huljuteltuani nostelin ne kuivumaan. Painoväri ei imeydy kankaan kuituihin, joten en voinut ripustaa kappaleita kuivumaan mihinkään, koska väri olisi valunut niistä pois. Ylimääräisen veden valutin pois, mutta en esimerkiksi rutistellut vettä pois kappaleista ollenkaan. Siksi niiden kuivuminen kestään ja siksi minä olen tylsistynyt. Haluaisin vain päästä jatkamaan... Vaikka aluksi päätin, etten vaihda saumuriin tummia lankoja turhaan tässä välissä, taidan sen tehdä. Joudun vaihtamaan vaaleta langat siihen sitten myöhemin takaisin. En jaksa odottaa.

Myös muita värjäysprojekteja on edessä, koska en löytänyt Narutolle kunnon oranssia kangasta, värjään sen itse. Tällä kertaa kuitenkin ihan kunnon pesukoneväreillä, joten saan ottaa homman rennosti. Nyt pitäisi keksiä vielä jotain muuta oranssiksi värjättävää, että saan kaiken ilon irti siitä väristä.

Harun ehkä-pöksyt. Nämä pöksyt löytyivät Anttilan alennusmyynneistä. Väri on prikulleen oikea, mutta malli... ei... En ole toistaiseksi löytänyt hyvää housukangasta Harulle, joten näiden kävellessä vastaan, ostin. Voin hyvin käyttää näitä arkena, joten vaikka eivät Haruun lopulta kelpaisikaan, niin en menetä mitään. Toivon silti, että löytäisin hyvän kankaan Harun housuihin, koska näiden malli vaan hajottaa päätä.

Fukka kiittää!

PS: Oho! Tästä tulikin kohtuu pitkä merkintä, joten päivitys tuli ihan hyvään saumaan.

Pintaraapaisua

Moro!

LOPPIAINEN! Alennusmyynnit! Joulukuusen poltto! Kuolema kimallukselle ja puna-vihreydelle! Ei enää joululauluja! Sen kunniaksi saatte vielä vähän tuta joulusta. Kuin mikäkin amerikkalaisperhe konsanaan, otimme ensivuoden joulukorttikuvat hyvissä ajoin. Tällä kertaa 1.1. Rovaniemi seikkailun lomassa.

Ritsu: woodi, Azu-Nyan: Kangaskasa, Mugi: Rorune ja Yui: Miä
Kuvasi: Kide

Jopa Rovaniemellä asfaltti paistoi mustuuttaan, kun sinne saavuimme. Meitä kuitenkin onnisti sillä uuden vuoden yönä saimme täydellisen pikkupakkasen ja lumisateen. Lunta oli juuri sopivasti emmekä paleltuneet kuoliaaksi. Asuina toimivat K-On!-koulupuvut, koska... en edes tiedä. Mietittiin, ehdotettiin ja sanottiin 'joo'. Niin se meni.

Kuvasi: Kide

Somistimme itsemme huiveilla, tumpuilla ja tonttulakeilla. Pientä yritystä hakea jouluista tunnelmaa oli. Vaelsimme kerrostalon pihasta toiseen etsien valaistuja kuusia. Löysimme muutaman ja käytimme niitä hyväksemme. Lumisodan aineksiakin oli mukana.

Kuvasi: Kide

Valmistautuminen koko poppoolla vei noin kaksi tuntia. Aamupalat ja hampaiden harjaukset mukaan luettuna. Olimme pihalla alle tunnin. Jonkun verran kuvasimme myös sisätiloissa.

Oleellista...
Kuvasi: Kide

Mitenhän se nykyään menee lähes aina niin, että oli mikätahansa loma, niin löydän itseni cosplay-hömpötyksistä? Ja jälleen kerran kuvat kertovat tästä reissusta enemmän.

Kasa halusi kovasti sisälle.
Kuvasi: Kide

Osasta kuvista tuli yököttävän ällösöpöjä sen voin luvata. Ne saavat kuitenkin odottaa omaa aikaansa. Vähän vain tässä ajatusta tulevasta.

Koska olen asioista ihan ulalla, en ole tehnyt mitään koontia ensivuoden pukukutinoista. Ne puvut teen, jotka sillä hetkellä houkuttavat. Vain Frostille on oikeasti suunnitelmia, ja jahka kädet taas toimivat kunnolla, alan ommella.

Fukka kiittää.

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu

Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi

Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide

Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi

Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru

Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?

Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune

Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko

Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.

Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi

Kuvasi: Tapio Matikainen

Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa

Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa

Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa

Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!