Oli jo aikakin - Nekocon 2024

Heipä hei!

Tuntuu ihan typerältä kirjoittaa tätä, mutta tässä tulee vuoden ensimmäinen coniraportti :D Kivasti näin heinäkuussa. Pääsin vihdoin ja viimein käymään edes jossain tapahtumassa tänä vuonna. Kävin siis mutkan Kuopinon Nekoconissa, ja voi pojat, miten hyvä reissu oli. Vuosi sitten otti todella koville, kun en töiden vuoksi päässyt käymään Nekossa ollenkaan, joten senkin vuoksi odotin tänä vuonna Nekoconia erityisen hartaasti. Lopulta odotus palkittiin! Nekocon järjestettiin jälleen kerran Kuopion Musiikkikeskuskella 13.-14.7.

Suoriuduin Kuopioon hyvissä ajoin perjantaina ennen conia, jotta matkatoverini ja minä pääsisimme osallistumaan conin kasaukseen. Olin tosiaan mukana cosplay-tiimissä Teklan alaisena, ja vaikka tänä vuonna kisat pidettiinkin ainoastaan sunnuntaina, pääsimme tekemään valmisteluja Musarille jo perjantaina. Kun valmistelut oli saatu tehtyä, suuntana oli majapaikka, ihmiset ja ruokaa.

Ihana Riikkis ja miä Kuopion sydämessä!

(Olin kai onnistuntu luomaan jonkinlaisen aikavääristymän itselleni, koska koko perjantai tuntui siltä, että kello olisi ollut 4-5 tuntia enemmän kuin, mitä se oikeasti oli.)

Kovin pitkään arvoin, mitä pukuja otan mukaan Nekoconiin, mutta lopulta matkaan lähti uuden uutukainen Nobara lauantaille ja sunnuntaille Tamaki. Vaikka tarkoitukseni oli, etten kiirehdi Nobaran kanssa, jouduin pienen puristuksen hänen kanssaan tekemään. Olin kyllä laskenut ihan oikein, että saan rauhassa tehtyä neidin valmiiksi Nekoa varten, mutta minusta riippumattomat tekiät panivatkin kapuloita rattaisiin. Nobara kuitenkin valmistui kuin valmistuikin, mutta tulen tekemään joitain osia uudestaan ihan jo vain pelkkien materiaalivalintojen yms. vuoksi.

Eläimet olivat jälleen matkassa, mutta pienoista laiminlyöntiä heidän osaltaan oli viikonlopun aikana.
Olen huono äiti.

Lauantai koitti ja oli aika vetää Nobara ensimmäistä kertaa kokonaisuutena niskaan. Peruukin väri jännitti, koska olin tuskaillut sen kanssa jo ennen tilaamista, mutta myös kertaalleen kyseenalaistanut valintojani peruukin saavuttua. Onneksi peruukki näytti kuitenkin lopulta juuri siltä, miltä olin toivonut sen näyttävän, joten sain heittää huolet menemään. Meikkikin onnistui mielestäni hyvin näin ensimmäiseksi yritykseksi.

Tämä on ehkä uusi lempiperuukkini käytännöllisyyden takia.

Kovin kummoisesti en edes katsonut ohjelmakarttaa lauantain osalta. Aamusta kävimme katsomassa avajaiset, joissa oli tällä kertaa hyvin ajankohtainen ja viihdyttävä introesitys. Esitys oli hauska, mutta ehkä hieman turhan pitkä omaan makuuni. Sen erikoisempia kommelluksia ei avajaisissa ollut.

Otin töistä lomaa, että pääsen töihin :D

Digimon-näytelmä, Valitut lapset: Superlataus, piti ensi-iltansa Nekoconin lauantaina. Pitkään arvoin haluanko käydä sen katsomassa, koska näytelmä haukkasi aivan järkyttävän ison osan päivästä ja samalla muusta tapahtuman ohjelmasta. Lopulta kuitenkin päädyimme katsomaan näytelmää, koska mitään tärkeämpää nähtävää ei samaan aikaan kuitenkaan ollut.

Itse olin alkuun hämmentynyt siitä, miksi näytelmä pohjautui sarjan toiseen arkkiin, mutta sitten minulle selvisi, että ensimmäisestä arkista on jo tehty näytelmä. Tämä on mennyt minulta jotenkin täysin ohi. (Voinee johtua siitä, että samana vuonna oli jotain Japaniin suuntaavia juttuja itsellä työn alla.) Onneksi minua kuitenkin sivistettiin asiasta.

Pitkään penkissä istunut ruttuinen Nobara. Ainut kokovartalokuva tästä puvusta :D

Minulla ei siis ole suurta tunnesidettä Digimoniin, ja olen nähnyt sarjan viimeksi lapsena, kun se tuli televisiosta. Sarjan alkuperäiset musiikit ovat kuitenkin olleet kovassa kulutuksessa. Tästä syystä en ehkä ollut ihan kartalla kaikista juonikuvioista ja niiden sivuhaaroista näytelmän aikana. Siksi ehkä joudun myös tässä vaiheessa kunnolla ihan miettimään, että mitä kaikkea näytelmässä todella oli. Tietyt kohtaukset olivat kuitenkin hyvin vaikuttavia, ja pidin hirveästi näytelmässä käytetyistä videoista rekvisiitasta. (Lainehtiva tukki paras!) Teknisiltä ongelmilta ei tämä veto ihan säästynyt, mikä oli harmillista. Näytelmän kestoaika oli todella pitkä (oli väliaika ja kaikki), ja ihan näin omasta näkökulmastani sisältöä olisi pystynyt tiivistämään huomattavasti, mikä olisi myös selkeyttänyt tarinaa kokonaisuutena. Kill your darlings.

Tällä kertaa ehdin pyörähtää vain yhdellä myyntipöydällä koko tapahtuman aikana.

Superlatauksen jälkeen päädyin lopulta vielä seuraamaan kunniavierasohjelmaa. Antti Pääkkönen oli saatu paikalle puhumaan ääninäyttelijän työstä. Ohjelmaan piti erikseen hakea paikkaliput, mikä oli erittäin hyvä, koska koko sali oli aivan täynnä. Itsehän saavuin paikalle hitusen myöhässä ja päädyin norkoilemaan ovensuuhun. Pääkkönen oli hyvin viihdyttävä ja ohjelmassa oli tosi hyvä tunnelma. Pidin myös siitä, että ohjelmassa oli runsaasti aikaa yleisökysymyksille, koska niitähän myös tuli. Yleisökysymykset olivat myös yllättävän hyviä! (Olen kertaalleen ollut seuraamassa ohjelmia, joissa yleisökysymykset eivät ihan osu ohjelman aiheeseen tai lähtevät turhan paljon rönsyilemään.) Aina väliin mahtuu joku aivopieru, mutta enimmäkseen kysymykset olivat ihan järkeviä. Oli hyvää settiä.

En pidä itseäni kovin nimmari-ihmisenä, mutta tilaisuuden tullessa en myöskään kieltäydy.

Kunniavierasohjelman jälkeen päivä alkoi olla pulkassa, joten jäin odottelemaan ihmisiä. Samalla sain ”vaivihkaa jonoteltua” itselleni Pääkkösen nimikirjoituksen. Ennen Musarin hylkäämistä, suoritimme vielä muutamia tarkistuksia ja valmisteluja sunnuntain kisoja varten, minkä jälkeen oli jälleen vuorossa ruokaa ja unta.

Faroni Cosplayn ja minun kengät arestissa parvekkeella.

Omalta osaltani sunnuntai oli The Nekocon-päivä, koska tietenkin cosplay-kisat. Itse toimin tällä kertaa ns. kuljetus- ja yleisassarina huolehtien kisaajia ajoissa tuomarointeihin ja tarvittaessa auttelin pukujen sun muiden kanssa. Tamaki oli osittain valikoitunut sunnuntain puvuksi juurikin siitä syystä, että pystyn siinä hoitamaan työhommat, ja jostain syystä halusin vetää niskaan jonkun pojan ¯\_(ツ)_/¯

Nättipoika, jonka ansiosta koko sunnuntai oli yhtä porvariläppää.

Sunnuntai meni suurin piirtein kokonaan Musarin takahuoneessa. Hommaa riitti aina aamusta päättäjäisiin asti. Kisat ja takahuonehulinat sujuivat hyvin. Aina mahtuu mukaan pari kuvaannollista tulipaloa, mutta omasta mielestäni niistä selvittiin hyvin. Koko cosplay-tiimi pelasi taas äärettömän hyvin yhteen, ja iso kiitos kisojen sujuvuudesta kuuluu ehdottomasti Teklalle ja Iinalle, jotka olivat ohjaksissa. Oli huippua olla taas mukana tiimissä ja osana tekemässä Nekoconin kisoja, joten kiitos myös siitä, että pääsin mukaan.

Cosplay-tiimi!
Vasemmalta oikealle:
NNancy, Ilona, Pirre, Tamameru, Alex,
Minervainen, AG, torucos, SRA, Iina, Faroni Cosplay,
Rosy, Tytti/Tychan, Pixeffect, Elina, Kurre, miä ja
Tekla
Kuvaaja: Riikkisphoto

Täytyy vielä kehua cosplay-kilpailujen väliaikaesiintyjiä, Project Nostaloidia. Heidän tuomansa energia ja iloisuus paistoi varmasti viimeiseenkin penkkiriviin asti. Yleisö oli menossa mukana heti alusta lähtien. Itse en ole Vocaloidien suurin fani, vaikka jokusta olen myös vuosien varrella pukuillut, mutta oli jotenkin tosi ihana nähdä Miku, Len ja Rin lavalla alkuperäisissä asuissaan. Setti oli myös juuri oikean mittainen väliajalle. Ja kaikkien peruukit oli niin nättejä!

Waaaaaa! 

Päättäjäisten aikaan olin itse jo aika puhki. Päivän kuumuus ja kisojen jälkeen rauhoittuminen alkoi tehdä tehtävänsä, joten taisin puoliksi sulaa konserttisalin penkkiin. Avajaisista tutut kissaseikkailijat olivat tietenkin osana päättäjäisiä, ja minusta päättäjäisten setti oli vielä hulvattomampi kuin avajaisten. Päättäjäisten ehdottomin kohokohta oli kuitenkin ensivuoden teeman julkaisu! Ensi vuoden Nekoconin teemaksi julkaistiin sinfonia! Onko tämä kauan kaivatun animekonsertin paluu???? Pitääkö alkaa suunnitella uutta Vocaloid-pukua ensi vuotta varten??? Joko vihdoin Gackt-cosplay???

EM oli osana heittämässä bensaa hirveiden porvarivitsien liekkeihin sunnuntaina, joten kiitos siitä :D Sekä Jesterin että Tamakin rinnassa sykkii sininen sydän. 
Onnea vielä voitosta kokeneiden parikategoriassa vilman kanssa!

Kokonaisuudessaan minulla oli hirveän kivaa Nekoconissa. Pääsin vihdoinkin näkemään ihmisiä ja fiilistelemään conitunnelamaa, vaikka itse conissa pyöriminen jäi hyvinkin vähäiseksi (ja osa tutuista myös näkemättä). Tietyllä tavalla tapahtuman kohokohdat olivat minulle enne ja jälkeen kisojen pidetyt fiilisringit cosplay-tiimin kesken. Jotenkin se päivän alussa kuplivan jännityksen jakaminen yhdessä ja kisojen jälkeen purkaminen on hyvin sydäntälämmittävää. Lisäksi yhteen kokoontuminen vahvistaa sitä tunnetta, että kaikki tekevät hommia yhdessä yhteisen projektin eteen, jotta kisat toimivat ja pyörivät. Oli taas ihana olla mukana <3

Oli paras idea jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi ja lähteä vasta maanantaina, koska silloin ehdittiin vielä vähän kahviloida ja läyrytä.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavana vuorossa on kotipuolen Matsucon, missä olen myös hommissa. Tällä kertaa kuitenkin jokseenkin tutummissa hommissa tuomaripöydän takana. Aluksi oli suunnitelma, että tekisin Matsuun uuden puvun, johon ryönät on jo kerättynä, mutta taas on tullut muutama muuttuja, joten ehkä suosiolla jätän uuden puvun myöhempään.

PPS: Jossain välissä pitäisi kirjoitella myös viimeiset rippeet Nobaran prosessista tänne blogin puolelle.

Vasara ja nauloja

Hoi hoi!

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kävi tosiaan niin, että juuri edellisen merkinnän julkaisemisen jälkeen homma kääntyikin niin, että en päässyt käymään Desuconissa. Sinällään harmittaa, koska tämän vuoden puolella en ole käynyt vielä yhdessäkään tapahtumassa, mutta toisaalta tuli muuta sisältöä samalle viikonlopulle. Ichijo miekkoineen kuitenkin olisi onnistuneesti valmistunut Desuconia varten. Nobaran kohdalla olisi homman mennyt tiukille, mutta nyt sainkin hyvillä mielin käyttää Nobaraan sen ajan ja hartauden, mitä halusinkin.

Tässä merkinnässä onkin luvassa asiaa Nobarasta. Päätin pyhittää yhden kokonaisen merkinnän neidin asetta varten, koska se oli varsin hauska projekti. Satuin myös työstämään vasaraa Ichijon miekkojen kanssa rinnakkain, joten se kerkesi valmisuta jo jonkin aikaa sitten.

Siinä Nobara

Nobaralla on yhtenä aseenaan siis vasara, joka tietenkin muuttaa muotoaan animessa jatkuvasti. Ensimmäisellä kaudella Nobaran vasarassa on jostain syystä sydämen kuva, minkä vuoksi koko vasara on suoraan sanottuna ihan hirveän ruma. Toisella kaudella kuitenkin Nobara heiluttaa erilaista, paljon tavanomaisemman näköistä, vasaraa, jossa taas ei ole mitään rumia sydämiä. Koska tuo toisen kauden vasara näyttää siltä, että olisin voinut kävellä lähimpään rautakauppaan ja ottaa sellaisen hyllystä, päädyin lopulta tekemään ruman, mutta paljon persoonalliesemman, ensimmäisellä kaudella nähdyn vasaran.

Tämä oli jossain hahmokonseptikuvassa.

Ja koska vasaran ulkomuoto vaihtelee ruudusta toiseen, päätin tukeutua tähän hahmokonseptikuvassa näkyvään malliin, joka mielestäni teki eniten järkeä.

Aloitin homman tietenkin taas sillä, että laskin mittasuhteita ja piirsiin niiden avulla kaavat vasaraa varten. Kohtuu yksinkertainen muoto mahdollisti sen, että sain palasteltua vasaran osat täysin kaksiulotteisiksi kaavoiksi. Rungon materiaaleina toimivat tällä kertaa kapalevy, softis ja pätkä harjanvartta. Kapalevyllä sain kivoja tasaisia pintoja aikaiseksi, kun taas softiksella pystyin tekemään mm. sydämenmuotoisen upotuksen. Vaikka olin laskenut ja kaavioittanut vasaran todella tarkkaan, mallailin sitä silti teippaamalla osat yhteen ennen kuin liimasin rungon kasaan.

Siinä lähes kaikki osaset.

Teippitesti

En kuitenkaan liimannut vasaraa täysin kokonaiseksi asti ennen kuin peitin sen osat worblalla. Worblan tarkoitus oli tukea ja tehdä pinnoista yhtenäiset. Softis on nimensä mukaan pehmoista, kun taas kapalevy on todella herkkä iskuille, vaikka onkin kovempi materiaali. Jätin vasaran sorkkapään irralliseksi, koska en voinut käyttää sen muodostamiseen kapalevyä, sillä kaikki sorkkapään pinnat olivat kaarevia. Koko homma siis tarvitsi vahvistusta sekä sisältä että ulkoa. Täytin sorkkapään osittain worblalla, mikä auttoi myös sen muotoilussa ja terävien särmien aikaansaamisessa. Worblan avulla sorkkapää ja iskupintaosa sekä varsi oli helppo kiinnittää yhteen. Lisäsin vasaraan muutamia muotoja softiksella ja worblalla vielä tämän vaiheen jälkeen.

Worblatut osat ennen viimeistä yhdistymistä.

Koko hommeli kasassa.

Kun vasaran runko ja kaikki muodot olivat vihdoin kasassa, sai se päälleen muutaman kerroksen gessoa. Gesson jälkeen oli taas jälleen uuden lempiaineeni vuoro eli Helmi kalustekitin. Kittasin jälleen koko komeuden, minkä jälkeen alkoi armoton hiominen. Hiomisessa käytin jälleen 180, 240 ja 400 vahvuisia hiomapapereita. Tämän hiominen oli äärettömän tyydyttävää.

Gessohirviö

Kaunis ja ihana kitattu sekä hiottu vasara.
Tässä vaiheessa kaikki propit ovat vielä nättejä.

Monta kertaa on käynyt niin, että juuri hiomisen jälkeen tekemäni propit sun muut näyttävät kaikista siisteimmiltä ja hienoimmilta, ja sitten ne menettävät hienoutensa, kun saavat maalipinnan päälleen. Pähkäillessäni kauniin vasaran pohjamaalausta, lopulta muistin spraykitin olemassa olon,  joten Ichijon miekkojen tapaan vasara sai päälleen viimeisen kittikerroksen. 

Edelleen on nätti!

Kelit alkoivat lämmetä sen verran, että lopulta uskalsin myös maalata koko vasaran hopeiseksi spraymaalilla (voin siis harrastaa spraymaalaamista vain ulkona).

Hopeamaalin jälkeen olikin aika toteuttaa se osio, jota olin eniten odottanut. Päätin jo varhain, että haluan tehdä sydämen UV-hartsilla, koska tuolloin saisin siitä kivan kiiltävän ja en joutuisi maalaamaan. Piti hieman kikkailla, että sain vasaran pysymään pystyasennossa hartsin valun aikana. Onneksi tuopit ja pahvimukit toimivat monessa paikassa.

Siinä jöpöttää

Värjäsin UV-hartsin tietenkin pinkiksi, ja se hohti UV-valon alla hyvin villisti!

Hartsin jälkeen jäljellä oli vielä varren maalaus, koko vasaran patinointi ja lakkaus. Varren maalasin ihan vain akryylimaalilla ja patinoinnissa käytin jälleen kerran nestemmäistä patinaa. (Kalustekitti ja nestemäinen patina ovat ehkä parhaimpia löytöjä ikinä proppienvalmistuksen osalta.) Vasaran pää sai päälleen kiiltävän spraylakan, kun varsi puolestaan mattalakan. Vähän yritin jotain kontrastia saada.

Ja näin Nobaran vasara oli valmis!

Jee!

Tykkäsin tämän vasaran tekemisestä todella paljon, ja olen kerrankin siihen jopa tyytyväinen. Joko minä tarvitsen tarpeeksi yksinkertaisia proppeja värkättäväksi tai tarpeeksi aikaa suhteessa propin kokoon, jotta olen kädenjälkeeni tyytyväinen. Ehkä minä en olekkaan tässä hommassa ihan niin käsi kuin välillä tunnen olevani? Who knows. Lisäksi samoin kuten Ichijon miekkojen kohdalla, kaikki materiaalit löytyivät jo valmiiksi kaapista. Mitään ei siis tarvinnut ostaa tätäkään proppia varten. Paitsi. Ostin Nobaraa ja vasaraa varten paketillisen nauloja, koska en nyt ihan oikeasti jaksanut niitä alkaa värkkäämään.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavana olisi vuorossa Nekocon, johon osallistumista ei voi mikään muu estää kuin katastrofi tai sairastuminen.

Taiteellisia vapauksia

Hei.

Katson kalenteria. Katson blogia, ja mietin, että miksi merkintä Ichijon miekoista ei näy. Niin, taisin taas unohtaa julkaista tekstin. Hyvä minä. Eli tällä kertaa luvassa selontekoa Ichijon miekkojen valmistuksesta. Kuitenkin tähän alkuun haluan ottaa pienen infopläjäyksen vanhentuneesta worblasta ja sen käytöstä. Satuin mainitsemaan worblan vanhentumisesta IG-tarinoissani, mistä hyvästä sain tulvan kysymyksiä DM:n puolelle, joten jaan vielä tässä havaintojani aiheesta.

Tosiaan on käynyt niin, että worblani on päässyt vanhentumaan. Eikä mikään ihme, olen tilannut sen ainakin 7 vuotta sitten, ja koska minä olen minä, halusin testata sen käyttämistä vanhentuneenakin. Muistutuksena vielä, että puhun tässä ainoastaan tavallisen worblan käyttäytymisestä, koska en ole vielä tietääkseni kohdannut samoja haasteita muiden worblatyyppien kanssa.

Että joku muu voisi mahdollisesti välttää saman tuskan, jota minä olen joutunut kokemaan.

Ihan alkuun: en todellakaan suosittele vanhentuneen worblan käyttämistä. Kun vanhentunutta worblaa kuumennetaan se muuttuu erittäin tahmaiseksi (huomattavasti tahmeammaksi kuin tuore worbla), mikä aiheuttaa suuremman riskin saada vakavia palovammoja. Tahmeutensa vuoksi vanhentunut worbla myös tarttuu ihoon herkemmin ja on vaikeampi saada siitä irti. Tämän takia riski palovammojen saamiseen kasvaa.

Ylipäänsä tahmeus saa worblan tarttumaan vanhentuneena sellaisiin asioihin, joihin se ei tuoreena niin helposti tartu. Olen tottunut työstämään worblaa metallisilla ja muovisilla työkaluilla, mutta vanhentuneena worbla tarttuu herkästi myös niihin. Silikonisiin työvälineisiin taas vanhentunut worbla ei tunnu kuitenkaan tarttuvan edes kuumimmillaan, joten ne ovat osoittautuneet ainoiksi varmoiksi työvälineiksi.

Tiesittehän, että worbla on ylikuumentunut, jos sen pinta muuttuu vaaleaksi ja rypyläiseksi? Kun puhun kuumennetusta worblasta, se ei koskaan tarkoita ylikuumennettua, vaan oikeasti worblalle tarkoitettua käsittelylämpötilaa. Ylikuumentuneeseen worblaan ei myöskään koskaan kannata koskea paljain käsin, vaikka se ei olisi edes vanhentunutta. Kaikilla matalalämpömuoveilla, joihin worblakin kuuluu, on tietty haarukka lämpöasteita, jonka sisällä niitä on turvallista kuumentaa työskentelyssä. Nopealla googlauksella löysin yllä näkyvän videon, jossa demonstroidaan ylikuumentamista eri worblatyypeillä.

Vanhentuneen worblan tahmeus voi siis olla vaarallinen ominaisuus, minkä vuoksi en sen käyttöä suosittele. Levymuodossa worblan työstäminen myös vaikeutuu sen tahmaisuuden vuoksi. Massaksi leivottuna tahmaisuuden vaikutus ei ole niin merkittävä, mutta tarttumisen ja palovamman riski on edelleen olemassa. Vanhentuneen worblan voi tunnistaa ihan vain worblalevyä repimällä; vanhentunut worblalevy repeää käsivoimin todella helposti ja repäisty reuna jää röpelöiseksi.

Epätasainen repäisyreuna vanhentuneessa worblassa.

Nyt sitten siihen oikeaan asiaan! Ja koska unohdin julkaista tämän tekstin silloin, kun oli tarkoitus, pystyn nyt selostamaan valmistusprosessin lähes loppuun asti.

Mangareffeillä mennään.

Varsinaisesti miekat eivät ole mikään Ichijon tavaramerkki, mutta halusin kuitenkin tehdä ne. Muistaakseni manga ei koskaan täysin selitä, mitä miekkojen on tarkoitus muistuttaa, mutta itse tulkitsen ne suliksi. Tarinassa on tietty lintuteema, joka näkyy myös muun muassa koulun tunnuksessa (johon muuten valitsin värit itse, koska virallisia värikuvia en löytänyt). Ajattelin, että nuo tunnuksessakin näkyvät kaarevat ”tähkät” olisivat joko viljaa tai siivet. Koska nuo ”tähkät” ja Ichijon miekat muistuttavat toisiaan (ja koska lintuteema) niin päätin lopulta tulkita molemmat siiviksi. Ja koska kyse on mangasarjasta, miekkojen ulkonäkö ja koko vaihtelevat kuvasta toiseen. Tästä syystä päätin myös ottaa miekkojen ulkonäössä joitain taiteellisia vapauksi.

Tikkuja mallailen.

Miekat ovat tosiaan eri pituiset, ja ihan alkuun jouduin tietenkin sumplimaan mittasuhteiden kanssa. Päätin tehdä miekoista muuten täysin samankokoiset, mutta lyhensin toisen miekan terää n. ¼  pitemmän miekan koko pituudesta. Lähdin työstämään kaikkia miekan vaiheita lyhyemmän miekan osalta ensin, koska, jos kusisin homman, pienempi miekka olisi nopeampi aloittaa alusta. (Ironista on, että näin loppusuoralla pidän tästä lyhyemmästä ”harjoitusmiekasta” enemmän. Kjäh.)

Vasemmalta 1) kartongit, joihin on liimattu sininen softis,
2) Puutikkuun liimatut runkopalat
3) Koko hommeli worblattuna 

Miekkojen runko koostuu puukepistä, kartongista, softiksesta ja (vanhentuneesta) worblasta. Tein teräosan pohjan kahdesta kartonkipalasta, joihin molempiin liimasin siivut softista terän tyvipuolelle. Nämä kartonkiosat liimasin yhteen voileiväten softikset kartonkien väliin, ja näin tehden kartonki-softis-viritelmästä paksumman toiselta sivulta ja terän tyylisesti ohuen toiselta sivulta. Kuvat ehkä auttavat tässä tapauksessa ymmärtämään sepostustani. Tämän teränmuotisen kartonki-softis-viritelmän liimasin lopuksi puukeppiin.

Tämä kuva voi lisätä ymmärrystä. Tai sitten ei.

Vasta teräosan kiinniliimauksen jälkeen hahmottelin kartongille terän sulkamaisen muodon, minkä jälkeen leikkasin reunan hahmotelman pohjalta muotoonsa. Tämän jälkeen vuorossa olikin koko homman kääriminen worblaan. Kaiversin myös worblaan sulkien muotoa korostavia juovia tuomaan jonkinlaista syvyyttä terien pintaan.

Käytin tällä kertaa ihan tarkoituksella tavallista worblaa näinkin ison pinnan peittämiseen. Päätökseeni on muutama syy: 1) koska kartonkirunko ei ole kovin kestävä, piti lujuutta saada ulkoisesta rakenteesta, 2) halusin testata, miten Helmi-kitti toimii tavallisen worblan pintakäsittelyssä isommalla pinnalla (aikaisemmin testasin sitä vain Linkin Koholint-miekan kahvassa), ja 3) minulla sattuu olemaan jemmassa iso määrä tavallista worblaa, ja haluan säästää mustaa sekä valkoista worblaa niihin projekteihin, joissa niitä enemmän tarvitsen.

Kerroksia ja sitten vähän päälle worblaa.

Kahvaosion osalta lähdin hakemaan oikeaa muotoa ensin käärimällä softista puutikun ympärille erilaisin kerrostuksin. Samaa tekniikkaa olen harrastanut myös paperilla ja liimalla, mutta softiksella tämä oli huomattavasti nopeampaa. Ainoa miinus softiksen käyttämisessä oli se, että kahvaosa oli tässä vaiheessa pehmeä. Kun karkea muoto oli saavutettu softiksella, lähdin täyttämään porrastuksia ja päällystämään kahvaosaa worblalla. Ja tämähän oli varsin kiva prosessi, kun piti saada aikaan kaksi saman muotoista kahvaa.

Näistä syntyi lopulta väistimet.

Miekkojen väistimet puolestaan tein hyvin perinteisellä tyylillä voileipäämällä softispaloja worblalla. Kaiversin näihin osiin myös juovat muotoja varten. Voileipäyksen jälkeen liimasin ja muotoilin kahdesta osasta väistimen miekan kahvan ympärille. Tämän jälkeen muovailin worblalla väistimiin kolmiulotteisuutta. Samalla muovailin worblasta pienet renkaat, jotka liimasin miekkojen kahvaosien päihin.

Vas. 3D-muotoilua ja oik. vain lättänä.

Tämän jälkeen päällystin miekat kauttaaltaan gesso+vesi-seoksella useamman kerran. Tällä minun oli tarkoitus hieman siloittaa pintaa, mutta myös luoda tartuntaa kalustekitille. Pakkeloin miekat Helmi-kalustekitillä ihan kokonaan. Joitain kohtia pakkeloin useamman kerran ennen hiontaa. Miekkojen hiontaan käytin 180, 240 ja 400 vahvuisia hiomapapereita, ja aina välillä pakkeloin joitain paikkoja hionnan välissäkin.

Paljon pakkelia ja hiomista.

Pakkeloinnin ja hionnan jälkeen sain älynväläyksen, kun tajusin, että voin käyttää spraykittiä miekkojen viimeistelyyn ja pohjustamiseen. Pääsen käyttämään spraykittiä vain säiden salliessa, joten homma meni hetkeksi odotteluksi. Lopulta, kun tilaisuus tuli, tajusin, että kahvojen peräosasta puuttuvat pienet yksityiskohdat. Pienessä kiireessä väsäsin pikkulehdykät mustasta worblasta kahvojen päihin. Tässä kohtaa otin todellakin taiteellisia vapauksia lehdyköiden muodossa ja ulkonäössä, koska mangassa ne ovat mitä ovat. Vähän kuitenkin ehdin myös pakkeloida niitä kalustekitillä ennen spraykittiä.

En yhtään muistanut, miten mahtavaa tavaraa spraykitti on, ja olenkin hyvin iloinen siitä, että olen sitä aikanani kaappiin jemmannnut (ja ettei se ole mennyt mitenkään vanhaksi).

Siellä makaavat.
Myöskin pieni sneak peek toisesta projektista.

Harkitsin vielä hiomista spraykitin jälkeen, mutta olin jo niin kyllästynyt hiomiseen tässä vaiheessa, joten suosiolla aloitin vain maalauksen. Maalina käytin jälleen Tikkurilan Taika-maaleja, joihin olen hyvinkin tykästynyt. Tällä kertaa sekoitin kultaista ja hopeaa keskenään 1:1 suhteella sadakseni haluamani metallisen värin. Miekoista ei taida olla yhtään värillistä kuvaa olemassa, joten sain keksiä sävyn ihan itse. Päätin myös maalata molemmat miekat kokonaan saman värisiksi. Kuten tähkät koulun tunnuksessa, jotenkin kuvittelen miekat jokseenkin kultaisen sävyisiksi. Jotenkin myös kuvittelen niiden olevan keraamisen näköisiä, mikä ihmetyttää jopa itseäni.

Tällä hetkellä miekoista itsessään puuttuu vain patinointi ja tehostevärit, joita vielä vähän suunnittelen, sekä viimeistely lakalla. Uskon kyllä Taika-maalin kestävyyteen, mutta patinointi voi vaatia erillisen suojan.

Hyvin kiiltää Taika-maali!

Miekoista uupuu kuitenkin vielä yksi osa kokonaan, ja se on nauha, joka yhdistää ne toisiinsa. Pohdin olisinko vain ostanut jonkin kultaisen nauhan tai nyörin, mutta reffejä tutkiessani huomasin, että nauha näyttää letiltä. Olin ostanut aikaisemmin erään koulun kirpputorilta valtaisan rullan valkoista nyöriä, joten päätin käyttää sitä nauhan punomiseen. Jonkin aikaa piti kuitenkin pohtia sitä, millä saisin nyöreistä miekkojen kanssa saman väriset. Muistin lopulta, että olen joskus ostanut Textile medium -nimistä ainetta, jonka avulla on tarkoitus pystyä muuttamaan tavallisia maaleja kangasmaaleiksi.

Tämmöstä mömmöä.

Päätin kokeilla kyseistä ainetta nyt siis ensimmäistä kertaa nyörien maalaamisen yhteydessä. Sekoitin ainetta Taika-maalin joukkoon suurin piirtein 2:3 suhteessa. Aineen ohje suosittelee 1:1 suhdetta, mutta koska kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta kankaasta tai vaatteesta ajattelin, että hieman vähemmän ainetta riittää. Maalista tuli aineen avulla notkeampaa ja hitusen vain vaaleampaa. Kuivuttuaan maali on myös huomattavasti joustavampaa kuin tavallisesti. Maalin pitäisi olla myös vesipesunkestävää, jos se kiinnitetään silitysraudalla. En vielä ole kuitenkaan päättänyt aionko tehdä kiinnitystä vai en, koska en halua myöskään polttaa jo maalattua nauhaa eikä kiinnitys ole täysin välttämätöntä.

Tein testin maalin sävystä nyörissä myös ilman Textile mediumia ja siitä paljonko nyörin mitta lyhenee, kun se letitetään.

Kunhan saan viimeiset maalaukset vielä tehtyä ja nauhan kiinnitettyä, niin miekat ovat vihdoin valmiit. Tarkoitus olisi saada ne tehtyä Desuconiin mennessä, jotta voin ottaa miekat mukaan coniin.

Sellaisena sivuhuomiona voin kuitenkin vielä kertoa, että näitä miekkoja varten en ole tavallaan ostanut mitään. Kaikki materiaalit ja välineet on ostettu tietenkin joskus, mutta nimenomaan näitä miekkoja varten en ole kuluttanut pennin hyrrylää. Kaikki on löytynyt valmiiksi kotoa alun perin jotain muuta varten ostettuna. Paitsi tietenkin worbla ja Textile medium, jotka on aikanaan ostettu sillä ajatuksella, että niitä voisi joskus tarvita johonkin projektiin.

Ja hei! Kaivoin peruukin jemmasta. Pussia en vielä ole avannut, mutta edistystä se on tämäkin.

Tässä oli lähes kokonaan miekkojen alkutarina ja vähän infoa myös worblasta. Varmaan näistä lopulta ihan kivat tulee, ellen pilaa kaikkea patinoinnilla ja tehostemaalauksilla. Myönnän, että jossain kohtaa minulla loppui kärsivällisyys, minkä vuoksi miekoista ei ihan niin laadukkaita tullut kuin olisin halunnut. Eikä se haittaa, koska nämä ja Ichijo yleensäkin on puku vain ja ainoastaan minua varten.

Fukka kiittää!

PS: Samaan aikaan miekkojen rinnalla olen myös työstänyt Jujutsu Kaisenin Nobaraa, joka jäi kesken myöskin viime vuonna, kun hyviä kankaita ei meinannut löytyä. Katsotaan, saanko Nobaraa siihen kuosiin, että voisin ottaa sen toiseksi pukvuksi Desuconiin. Uskoisin, että tämä voisi toteutua, mutta mitään en sano varmaksi. En halua stressailla puvuista, ja ihan mielelläni otan myös jonkun vanhan puvun matkaan, jos siltä näyttää.

Jotain valmista Nobarankin osalta.

Puku ihan vaan itelle

Moi!

Aika menee ja silleen. Vähän olin järkyttynyt, että edellinen ”asiamerkintä” tässä blogissa on viime Matsuconista. Hubs. No asiaa selittää moni juttu; en käynyt tänä vuonna Desucon Frostbitessa. Vähän arvoin asiaa, mutta lopulta elämä tuli eteen, ja teki päätöksen puolestani. (Oli muuten ensimmäinen Frosti, joka minulla on koskaan jäänyt välistä.) Pukuhommien osalta tässä on menty hieman läpi sellaista soutaa ja huopaa -juttua, jota muu elämä jälleen häiritsee. Jotain niistä aion kuitenkin tällä kertaa kirjoitella.

Tässä viimeisimpien kuulumisten jälkeen olen pyöritellyt ja värkkäillyt pukua jos toista. Oikeasti olen lähinnä vältellyt niitä, jotka ovat olleet kesken. Osa keskeneräisistä projekteista on takuulla nyt jo tässä vaiheessa kuopattu, mutta ei aivan kaikki. Laudna on ollut varikolla jo jonkin aikaa, koska kärsivällisyyteni ja motivaationi tiettyjä osia kohtaan pitää kerätä uudestaan. Ja kyllä minä joskus tulen ihan oikeasti kirjoittelemaan jotain kunnollistakin Laudnasta tänne blogiin. Halusin kuitenkin kokeilla, josko minusta vihdoinkin olisi työstämään useampaa pukua yhtä aikaa ilman merkittävää päämäärää, joten aloitin uuden puvun vuoden vaihteen tienoilla.

Viime jakson teaserinä vilahtaneet farkut kuuluvat osaksi yhtä pärinäpukua, joka kangashaasteiden takia on toistaiseksi arestissa. 

Yksi vältellyistä puvuista oli kesken jäänyt Mashiro Ichijo After School Nightmare -mangasta. Toiveena oli saada Ichijo valmiiksi Traconia varten, mutta aika tuli siinä kohtaa vastaan. Mikä ei todellakaan haitannut. Traconin jälkeen kuitenkin tunsin aivan suunnatonta ahdistusta Ichijon vaatteista niiden kehnon istuvuuden takia, joten motivaatio puvun jatkamiseen lopahti täysin. Puku roikkui keskeneräisenä sovitusnukkeni päällä hyvän tovin myös siksi, että syksyllä tuli painettua aika rajulla tahdilla opinnäytetyö kasaan. Senkin jälkeen Ichijo ahdisti edelleen, joten meni pitkään ennen kuin tartuin pukuun uudestaan.

Tämmöinen kummitus on pitkään asunut nurkassani.

Vuodenvaihteen pärinäpuvun lomassa sain kuitenkin jotenkin motivoitua itseni jatkamaan Ichijon kaulakorua, jonka maalaamista tuskailin ennen Traconia. Olin muka maalannut helmet/pallot jo kertaalleen, mutta en kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen. Päätin siis hioa maalipinnan pois palloista ja aloittaa maalaamisen taas alusta. Vaikka näin tämän vaivan, en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen nyt tähän lopulliseenkaan maalipintaan. Akryylimaali on välillä todella pyllystä, kun se jättää siveltimen jäljet näkyviin, mutta sydäntalvella ei juurikaan ole resursseja spraymaalaukseen. No, kaulakoru on nyt lähes kasassa. Lopullinen kiinnitysmekanismi puuttuu osittain, mutta muuten pallot ovat saaneet nyörin ja lakkapinnan.

Helmet olisivat voineet olla astetta pienemmät, mutta beggar can't be choosers.

Tällaisella pienten juttujen houkuttelutekniikalla sain lopulta itseni taas työstämään Ichijota. Välttelin hihojen istuttamista, joten päätin viimeistellä pääntien, jotta voisin tehdä uniformuun kuuluvan irtokauluksen.

Tosiaan mangassa on pieniä inforuutuja tarinaan kuuluvista esineistä ynnä muista. Tyttöjen koulupukukin esitellään niissä pienoisesti. Kauluksen ja solmion kerrotaan olevan yksi yhteinen irrallinen osa. Kuitenkin vähän sovelsin tässä kohtaa, koska, jos koskaan ikinä teen Ichijon poikaversion, en aio tehdä uutta kravattia sitä varten. Tein nyt jo tyttöjen uniformua varten ihan kunnon kravatin, jota voin käyttää ehkä tulevaisuudessa.

Tällaista lisää, vaikka siltikään vaatteiden yms. ulkoasut eivät rakenteellisesti tee aina järkeä.

Tein kuitenkin kauluksen irrallisena omana osanaan sen sijaan, että olisin esimerkiksi käyttänyt jotain kauluspaitaa harmaan paidan alla. Otin pääntienkaavan harmaan paidan kaavasta ja tuolle pääntielle kaavoitin kaulurimallisen nappikauluksen. En tiedä miksi, mutta jostain syystä olen vältelly kaulurikaulusta aina ammattikoulusta lähtien, vaikka eihän se mitenkään monimutkainen ole kaavoittaa tai ommella. Kauluriin kuuluu pienikaitale ”miehustaa”, joka sujahtaa harmaan paidan alle. Ompelin tuohon miehustaosaan myös nepparit, jotta se varmasti pysyy siististi paikallaan. Kaivoin sopivan kokoiset napit jemmasta, enkä hirveästi välittänyt siitä, minkä väriset ne olivat. Napit eivät kuitenkaan näy kravatin ja paidan alta.

On syynsä, miksi en käytä sovitusnukkeani juuri muuhun kuin asioiden säilytykseen; se vastaa niin huonosti oman kehoni mallia, että edes paidan kaulus ei asetu sen päälle kunnolla.

Mikähän siinä on, että heti, kun jokaisen puvun osalta tulee aika käsitellä valkoista kangasta, minä jotenkin onnistun tahrimaan sen vereen. Onnistuin siis vaihteeksi vuotamaan verta valkoiselle kankaalle. Onneksi tällä kertaa tuon osan pystyi helposti pesemään. Silti ärsytti.

No voi pylly nyt oikeesti!

Ja fun fact: Uhrasin viimeiset valkoiset Mallorca II -jämät tähän kaulukseen ja paidan rannekkeisiin.

Kuitenkin! Näillä pienillä houkuttimilla sain kuin sainkin itseni lopulta työstämään hameen ja paidan loppuun. Hameen helma piti vain lyhentää ja kääntää, mutta näiden lisäksi päätin tikata laskokset paikalleen niiden yläosasta. Yleensä en tätä harrasta, mutta olin tyytymätön siihen, miten tämä hame asettui päälläni, joten yritin pelastaa tilannetta tikkauksin. Vieläkään en ole täysin tyytyväinen siihen, miten hame asettuu, mutta tikkaukset auttoivat jonkin verran.

Ei mikään clip-on, mutta ajaa asiansa.

Kun alkoi todella näyttää siltä, että useampi puvun osa oli valmiina kuin kesken, sain intoa tehdä paidankin loppuun. Istuvuusongelmaa en ole vieläkään täysin ratkaissut, mutta muun muassa erilaiset rintaliivit paidan alla ovat auttaeet ahdinkoa. Ja ehkä oleellisin seikka, mikä minun olisi pitänyt osata kunnolla huomioida jo Traconin tienoilla, olivat olkatoppaukset. Olin kuitenkin kaavoittanut hartiasaumaan tilan olkatoppauksille nostamaan ryhtiä, mutta en ehkä ollut muistanut niitä paidan sovituksissa. Hubs. Paita sai lopulta hihansa, mutta vielä pohdin sitä, että pitäisikö paitaan lisätä vuori.

Viddu jee!!!

Kangasvalinnat ovat varmasti vaikuttaneet paidan istuvuuteen ja omaan tympääntymiseeni sen kanssa. Huomioon ottaen paidan ulkonäkö mangassa, ainoa syy, miksi edes mietin tämän tyylistä kangasta paitaan, on se, että samasta kankaasta piti myös saada tehtyä vekkihame ja mahdollisesti tulevaisuudessa bleiseri. Jos maailma olisi ollut avoin, olisin halunnut tehdä paidan jostain neuloskankaasta. Monta murhetta olisi tuolloin jäänyt murehtimatta.

Paita on nyt vain koulun tunnusta vaille valmis. Kaikesta muusta tökkimisestä huolimatta koulun tunnusta olen aina hyvissä hetkissä (ja muistaessani) jaksanut työstää. Paidan valmistuttua tunnuksesta uupuivat vain muutamat kohdat, jotka sain helposti kirjailtua loppuun.

Lähes valmis

Kirjominen on kivaa, kun on hyvät materiaalit ja se sujuu. Koulun tunnuksessa pääsin käyttämään ainakin seitsemää erilaista pistoa, mikä teki siitä erityisen mukavan projektin. Kun kirjonta itsessään oli valmis leikkasin merkin irti muusta kankaasta ja viimeistelin sen reunat Fary Checkillä.

Testasin tässä työssä ensimmäistä kertaa silitettävää jäljennyskynää, jonka tarkoitus oli lähteä pois pesemällä. Pientä epäilystä siitä, että näin ei välttämättä kävisi vitivalkoisen kankaan kanssa, oli ilmassa. Ainakin testeihini oli jäänyt hennot vaaleanpunaiset jäljet myös pesun jälkeen. Päätin kuitenkin kokeilla kynää ihan varsinaiseen työhön, koska jäljennöksen tarkoitus on kuitenkin osittain peittyä kirjonnan alle. Jonkin verran punainen kynänjälki kuultaa myös pesemisen jälkeen. Etenkin merkin alaosassa koulun nimen kohdalla punaista on edelleen vielä nähtävissä. En kuitenkaan jaksa välittää siitä niin hirveästi. Väri on myös ehkä jo vähän haalistunut. Enää jäljellä on siis merkin kiinnittäminen paitaan, minkä jälkeen Ichijon vaatteet ovat kaikki valmiit.

Tässä kohtaa merkki taisi olla vielä pesemättä, mutta varmaksi en muista.

Peruukkiin en ole vielä edes koskenut saati kaivanut sitä esiin. Heh. Mutta olen kuitenkin päässyt työstämään Ichijon miekkoja, joiden tekemistä olen odottanut innolla. Aluksi mietin, että kertoilisin miekoista tässä samassa merkinnässä, mutta asiaa on taas niin paljon, että taidan jättää sen omaksi merkinnäkseen, joten tässä oli kaikki tällä kertaa. Aika menee ja elämän on kiireistä yms., mutta yritän muistaa taas kirjoitella näitä blogimerkintöjä, etten ihan laiminlöisi omaa lastani.

Fukka kiittää!

PS: Suokaa anteeksi kaikki mahdolliset kirjoitusvirheeni tässä tekstissä. Yhteistyöni Word-ohjelman kanssa on loppunut koulun ohella, enkä ole saanut aikaiseksi vielä hankkia sitä omiin nimiini. Kirjoittelen nyt ainakin toistaiseksi siis ilmaisohjelmilla, joissa ei ole oikolukua. Ja vaikka kuinka yritän lukea omaa tekstiäni ja editoida sieltä virheet pois, aina en kaikkia virheitä löydä. Jos joku ei tiennyt, olen lukihäröinen, ja erityisesti minulle on vaikeaa nähdä kirjoitusvirheitä tekstistä, jota luetaan näytöiltä.