lauantai 25. toukokuuta 2013

Välistä sitä pupuakin

Hellou!

Nyt on kesä ja olen mielissäni. Harmi vaan, että tämä viikko on mennyt vähän epämääräisissä merkeissä ja yritän ottaa kiinni pukujen kanssa nyt, kun olen taas kotona. Eli istun sisällä tai vaihtoehtoisesti parvekkeellani, jolle paistaa aurinko kello 6 aamulla. Jee.

Alexiaa olen tehnyt eteenpäin, mutta koska törmäsin ärsyttävään vaiheeseen nimeltään sovitusmuutokset, niin päätin hieman vaihtaa piirejä. Hoidin siis Rurukan nyt jokseenkin loppuun, ettei Alexia tule aivan korvista ulos. Pikku juttuja on vielä hankkimatta; helmiä, tarranauhaa ja kengät. Sitten Ruru on valmis. Jee jee.

En ollut aivan tyytyväinen toiseen Rurukan lettiin, joten päätin tehdä sen uudestaan. Kalanruotoletin purkaminen ei ollutkaan mikään pikku juttu, kun peruukista on kyse. Latvat menivät ihan sotkuun ja niitä selvittäessä hamppuuntuivat. Koska aikaa ei ollut hukattavaksi tartuin suoristusrautaan siinä toivossa, että peruukin ja sen latvojen suoristaminen edes vähän auttaisivat letittämistä. Kannatti, koska sen jälkeen letittäminen oli aivan äärettömän helppoa! Eli jos peruukkiin on tekemässä lettejä, se kannattaa suoristaa ensin. Hyvä muistaa välillä tällaisiakin asioita.


Tästä uudesta letistä tulikin sitten niin paljon nätimpi, kuin siitä toisesta... Leikkasin myös jäljelle jäävän kuontalon, mutta en jaksanut sitä vielä kokonaan stailata. Myös lettien päissä olevat pallerot ovat vielä kuivumassa. Ja koska peruukki oli valmiiksi päässä, päätin testata meikkejä ja muuta.

Meikkihän tässä näkyy taas niin hyvin.
Rurukan hiukset ovat painovoimaa uhmaavat, ja saa nähdä, miten stailauksen kanssa käy. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin näyttää siltä, miltä hiukset näyttävät veden alla, koska Rurukan hiukset leijailevat ihmeellisesti lähes koko ajan. Suippokorvanikin sain vihdoinkin testiin. Ne olivat kaverilla lainassa yli vuoden verran...


Pallerot tein joulukoristepalloista, jotka hamstrasin askartelukaupasta jo viime syksynä. Pallot saa halki ja ne olivat alun perin kirkkaat. Maalasin ne sisäpuolelta ja levitin maalin päälle vielä liimaa (enpä hoksannut, että gessoakin olisi voinut käyttää), etteivät ottaisi niin paljoa osumaa lettien kovista päistä. Tuolla maalilla on paha tapa kuoria itseään. Myös Rurun rintakivi on jo olemassa, mutta en siitä muistanut ottaa kuvaa.

Alexiasta vielä sen verran, että piilarit. Hankin Yuita varten ruskeat piilarit, mutta eivät olleet hirveän ruskeat omissa silmissäni. Super-Cool-Awesome Lilian tarjosi tilaisuuden uusiin piilareihin, eikä millekkään tietyille ollut tarvetta, joten päätin kokeilla onneani uudestaan ruskeiden piilareidn kanssa.


Siinä sitten molemmat rinnakkain. Lopputulos ei ole mikään parhain, mutta päihittää reippaasti vanhat. Positiivisena seikkana myös se, etteivät nämä uudet suurenna silmiä niin paljon. Käytin vanhoja myös Ranman silminä, vaikka Ranman silmät ovat siniset (eivätpä nuo hirveästi väriä muuta), mutta suurentava efekti oli hänelle tosi toimiva. Nämä tulevat siis olemaan Alexian silmät. Pakkohan se on ruskeat silmät olla, kun kyse on kuitenkin puoliksi italialaisesta hahmosta.

Fukka kiittää.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Alusvaatteisillani

Hei hei!

Kukaan ei osaa arvata sitä, kunka pähkinöinä olen nyt. Minä olen tehnyt nimittäin jotain ihanaa. Vain jo se, että Alexia valmistuu näinkin nopeasti, on hyvin jännittävää, mutta sen lisäksi tähän pukuprojektiin liittyy jotain tosi kivaa. Korsetti nimittäin.

Olen jauhanut korsetista jo paljon, mutta silti jatkan. Olen tehnyt jokusen korsetin, mutta en vielä cosplay-käyttöön (paitsi se pikkuisen Rikkulle). Alexialle sainkin tehdä ihan kunnollisen kehoa muokkaavan korsetin.

Korsettimörkö tulee sun uniin.
Korsetin proto osoittautui kunnon huijariksi, koska lakanakangas. Noh, lopullista korsettia tehdessäni huomasin myös tehneeni pienoisen kaavoitusvirheen, jonka huomasin vasta, kun korsetti oli suurimmaksi osaksi kasassa. Ei hätää! Se osoittautuikin hyväksi asiaksi ja tällainen siitä lopulta tuli:


Poistin olkaimet, koska lopulta totesin ne turhiksi sekä löysin vyötärön... jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Vyötärönympärykseni pienenee lähes 10 cm normaalista, kun tämän vedän päälleni. En ole vielä edes yrittänyt kiristää sitä äärimmilleen. Tykkään korseteista, niiden tekemisestä ja pitämisestä. Tämä onkin oma uusi suosikkini.

Alexian muutkin alusvaatteet ovat valmiit. Tein "turnyyrin" eli oman väkerrelmäni asiasta, joka suurentaa takapuoltani haluttuun suuntaan. Katselin kuvia vanhoista turnyyreistä ja löysin jopa jonkinlaisen tutoriaalin niiden tekemiseen, mutta lopulta päätin vetää ihan omasta päästä. Vartalonmuotoni huomioon ottaen en mitään über-suurta pönikkää edes suunnitellut, koska näyttäisin vain typerältä.


Tällä hetkellä härpäke näyttää tältä, mutta pohdin vielä lisäänkö tuohon päälle kerroksen tylliä. Siinä on alimmaisena pieni tyyny, jonka täytin kangassilpulla, lisäksi siinä on kangassuikaleista tehtyjä lenkkejä ja poimutuksia. Erilaisten muotojen olisi tarkoitus tukea toinen toistaan, jotta lopullinen hame pysyisi mahdollisimman koholla. Yritin myös tehdä tästä sellaisen mallin, jonka kanssa voin helposti istua. Jos jotakuta kiinnostaa tämä vielä enemmän, voin toki tehdä tarkemman merkinnän koko hökötyksestä.

Alushametta tehdessäni olin niinkin HC, että en piirtänyt mitään kaavoja, vaan suoraan mallin kankaalle. Fuck yeah! Olo on niin pro. Monta metriä tylliä ja kangasvaraston kaivelua, trikoon toivossa, ja se on valmis.

Hieno.
Vyötärökappaleen tein tosiaan vanhasta trikoosta, mitä sattui olemaan jemmassa. Niin tuo trikoohan ei ollut juuri sen väristä, mitä olisin tarvinnut Rikkun sukkiin... Olisimpa jaksanut tuolloin kaivella omat laatikkoni läpi >_> Noh, nyt se on saanut uuden elämän Alexian alushameessa.

Anteeksi, peilini on kapea.
Vielä kuva viimeisimmästä sovituksesta kaikkine kamppeineen. Nyt, kun näistä alusvaatteista on päästy, pääsen niiden varsinaisten vaatteiden pariin. Saa nähdä, miten käy kaavoitushommissa. Lisäksi sain mumetsultani aivan täydellisen sateenvarjon Alexiaa varten. Vaihdan siihen uuden kankaan ja muokkailen muutenkin hieman, että saan kunnon propinkin aikaiseksi.

You're gonna die.
Tällä hetkellä Alexian tilanne on hyvä, mutta unohdin aivan kokonaan yhden pikku jutun, kun suunnittelin ajan käyttöäni ennen Desuconia. Pääsykokeet. Kun postiluukustani tupsahti sisään ensimmäinen kutsu amk-pääsykökeisiin, tajusin, että en ole huomioinut niitä ollenkaan Alexian tekoprosessin suunnittelussa. Parhaimmillaan vietän useamman viikon maailmalla, kaukana omasta onpelukoneestani ja saumuristani. Yritän  saada hommat tehtyä sille mallille, että en ole Desua edeltävällä viikolla tuli perseen alla ja tietenkin teen, mitä voin, myös reissun päällä.

Fukka kiittää.

PS: Saatan taas pian laittaa jotain epämääräistä ja pohtivaa tänne, koska törmäsin hassuun asiaan, joka sattui liittymään tähän omaan cosplay-harrastukseeni.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Yritän puristaa itseni kasaan

Terve!

Minua on kai purrut jokin järkikärpänen, koska olen edennyt ja päässyt päämääriin. Näinkin ajoissa. Vaikka olen kironnut kotiompelukonettani viime aikoina, on se silti surruuttanut hyvää tahtia kankaita yhteen. Odotan innolla, milloin pääsen koululle ompelemaan muutakin kuin koulujuttuja. Iltatyötunnit otetaan kokeiluun...

Eli siis! Ruruka on siltä osin valmis, mitä suunnittelinkin. Kengät vielä puuttuvat ja sen takia myös housujen lahkeet ovat kääntämättä. Kirppareita olen kierrellyt, mutta vielä ei ole kenkien suhteen tärpännyt. Muuten olen siis saanut kaikki ompelukoristelut tehtyä.



Koska Rurukassa ei ole juuri väriä ja kaikki kuviotkin ovat vain valkoisia, päätin hakea koristeisiin vähän ilmettä kangasvalinnoilla. Menin sitten ja ostin kangaskaupan halvinta, liuruinta ja paskinta polyesterikangasta. Ihan vain siksi, että se kiiltää niin paljon! Vähän blingiä. No tämähän puri minua nilkkaan sitten sillä, että tuota kangasta oli maailman hirvein ommella. Piti siitä vielä vinonauhaakin tehdä, mikä osoittautui kauheimmaksi asiaksi ikinä. Ja se näyttää myös osittain aika kauhealata... Kaulakoristehärpäke onneksi onnistui ihan suhteellisesti, vaikka siihen jokunen muunnelma piti matkan varrella tehdä.

Enää peruukki ja koristekivi kuosiin. + ne kangät. Hah! Tämähän on melkein valmis.

Alexiaa olen saanut aloitettua sen verran, että olen alusvaatekankaat käynyt ostamassa. Eurokangas tarjosi kaikki kankaat -20% hinnoilla, joten hamsterina käytin tilaisuuden hyväkseni. Korsetista olen saanut jo proton aikaiseksi, mutta ennen, kun lähden lopullista korsettia tekemään, käytän protoa koulussa. Joku pahaa-arvaamaton luokkatoverini joutuu sitä minulle sovittelemaan päälle. Yksikseen sovittelu ei ole mikään paras idea, vaikka sitä paljon harrastankin.

Laitoin vetskarin, että saisin tämän edes jotenkin päälle itse.
Tämän korsetin kaava on muokattu korsetista jonka tein viime syksynä. Muotoja on hieman muokkailtu, vyötäröä kavennettu ja lisäsimpä vielä olkaimetkin. Vanha lakana ei kursi ihmistä kasaan yhtä hyvin kuin kunnon korsetti, mutta tarvittavat muodot kyllä löytyvät. Tiettyjä muutoksia kaavoihin tein jo oman sovitteluni perusteella.

Alexian peruukkikin onnistui saapumaan. Viime päivityksessäni sitä vielä kaipailin, mutta jo samaisen päivän iltana löysin melkein-hukkuneen postilipukkeen peruukin saapumisesta.

Se on soma.
Joskus teen vielä kollaasin tyhmistä ilmeistä peruukkikuvissa... Vaikka minulla ei ole kunnollista käsitystä siitä, millaisella nutturalla Alexian hiukset ovat siinä versiossa, jonka aion tehdä (kuvat taakaa? mitä ne ovat?), päätin ostaa ihan kunnon pitkän peruukin. Alexialla kuitenkin on pitkä tukka. Tämä peruukki on jotain mysteeristä lajia, jota en ole ennen kohdannut. Se on kai risteytys halpakakkaperuukkia ja perus Ebay-peruukkia. Sisällä nimittäin on ihmeellinen verkko, mutta kuidut on ommeltu siististi ja kiristysnyörit löytyvät. Kaunis ja ihana tämä peruukki on. Laatu on oikein hyvä. Saa nähdä millaiselle sutturalle saan tämän väännettyä...

Nyt olen niin innoissani Alexiasta, että toivon vain rahojeni riittävän. En ole onnistunut vielä löytämään oikean väristä kangasta saati sopuhintaan, mutta pitää vain anella universumilta.

Fuu kiittää!