perjantai 30. joulukuuta 2011

Ei suunnitelmia vaan kutinoita

Hei!

Vuosi alkaa lähetä loppuaan, ja kaikki alkavat jo hurjasti suunnitella tulevan vuoden pukujaan ja pian blogiin jos toiseenkin putkahtaa tai on jo putkahtanut lista tulevista hahmoista (tai mihin ikinä muualle suunnitelmia yleensä tungetaan). Koska minä olen ihan käpy, enkä koskaan ole 100% varma siitä, mihin coneihin olen menossa tai mikä hahmo juuri silloin kiinnostaa väsätä kasaan, en minä tällaisia suunnitelmia harrasta. Myöskään tapanani ei ole kuolla nälkään, jotta saan tehdä ne 805 pukua per vuosi. Vilkaistuani viime vuoden lopussa tekemääni  ’Näitä voisi harkitaensivuonna’ –lista, täytyy kyllä naurahtaa. Ainoa, joka toteutui, oli Zidane ja kaikki muut edenneet (vaikkakin kaikki eivät vielä valmiit) puvut hiipivät jostakin nurkan takaa salakavalasti.

Yleensä pohdin hyvin pitkään ja hartaasti niitä hahmoja, joita haluan pukuilla. Jostain syystä yritän vakuutella itseni aina äärettömyyksiin ennen, kun lopulta päätän tehdä puvun.  Poikkeuksiakin tietenkin on. Hyvänä esimerkkinä Mariya, jonka ei tarvinnut vakuutella itseään minulle kuin yhden jakson verran. Kirjoitan vielä hahmojen valintakriteereistäni enemmän ihan omassa merkinnässä.

Tämän hetken kutinat saattavat suurella todennäköisyydellä toteutuakin, koska olen ottanut nyt uudeksi tavakseni tilata peruukit hyvissä ajoin ennen puvun tekemisen aloittamista. Näin pystyn varmistamaan, että nämä hahmot tulevat tehdyksi edes joskus. Tällöin peruukit pääsevät kummittelemaan minulle ja kalvamaan pahaa oloaan siitä, että eivät ole päässeet vielä käyttöön. (Kyllä, minulla on kummallisia uskomuksia ja ajatuksia.) Aion esitellä muutaman sellaisen hahmon, jonka toivoisin valmistuvan ensivuoden aikana. Ja ensimmäisenä vuorossa on:





Hahmo, jonka peruuki tuli nähtyä jo aiemin. Ranma on minulle hieno nostalgiaruiske. Se on tällä hetkellä ainoa Takahashin sarjoista, jota en katso kieroon, vaikka sen hahmokaarti on äärettömän Takahashi-kliseinen, tarinan aivan liian pitkitetty ja itseään toistava. Ranma on se ’aivot narikkaan’ -sarja, jonka pariin palaan aina uudestaan. Ja koska minulla on mahdollisuus tehdä Ranmasta versio myös tisseillä, minä tartun siihen mahdollisuuteen. Epäilin pitkään tämän puvun tekemistä, koska Ranma on ollut hyvin suosittu sarja aikanaan, mutta nykyään se alkaa hiipua muinaisuuksiin. Vältän ehkä jokusen hyökkäyksen sillä, että teen tämän puvun nyt, enkä viisi vuotta sitten. Eräiden tahojen pyynnöstä tämä tulee ehkä olemaan Desuconin kakkospuku (joita en yleensä harrasta), joten toivotaan, että mielenkiinto tätä hahmoa kohtaan riittää sinne asti.


Ja koska Google-setä ei tarjoa kunnon kuvia.
Air Gear <3 En varmaan koskaan saa jauhettua tästä tarpeeksi… Kuitenkin. Mikan (oik.) on yksi sarjan hienoimmista naishahmoista. Huonolla temperamentilla varustettu nörtti tyttö; Fukka tykkää. Olen myös himoinnut tuota Mikan’n haalaria jo niin pitkään, että alan nähdä siitä eroottisvivahteisia unia (?). Harmi vaan, että toistaiseksi Ebay ei ole suostunut tarjoamaan minulle oikean sävyistä, hyvähintaista ja kohtuu oikean mallista peruukkia suurista etsinnöistäni huolimatta. Muuten kai tämä olisi jo tulilla.


Tässä kuvassa värit on kyllä ihan päin pyllyä.
Millä muulla tavalla voisin osoittaa suuren arvostukseni sille päättömyydelle ja hämmennykselle, minkä FLCL on minulle aikanaan tarjonnut, kuin tekemällä Harukon? Haruko on pyörinyt cosplay-listallani jo monta vuotta. Pitkään mietin, että tuon liivihameen kaavoittaminen tulisi olemaan helvettiä, kunnes tuijottelin hallussani olevan raglan-paidan kaavoja ja totesin, että ,ei perse, olen ollut idiootti. Jos koskaan löydän peruukkia tähänkään pukuun, olisi Harukon tulevaisuus aika valoisa.

Tätä naista ei ole unohdettu. Rikku vain sattuu olemaan jokseenkin sidoksissa pariin. BlackMage-paria olemme Kiden kanssa suunnitelleet jo jokusen vuoden, mutta vieläkään emme ole saaneet sovittua näitä pukuja koskevia aikatauluja tai suunnitelmia. Itse toivoisin, että saisin tehdä Rikkun pian, koska tuo hattu <3____<3 Tälle vuodelle alustavat suunnitelmat ovat jo olemassa.



Myöskään tätä herraa ei ole unohdettu, mutta olen kai löytänyt sen jonkin noista naishahmoista. Ruruka on kuitenkin jo kaavoitettu ja peruukit lymyilevät kaapissa, joten milloin ikinä siltä tuntuu, voin parsia tämän herran kasaan.

Huono Google-setä.
Hmm… Tämä neiti ehkä kuuluu samaan kastiin Harukon kanssa. Excel on hahmona niitä harvoja oikeasti tyhmiä yksilöitä, joista animessa pidän. Yksi suurimmista syistäni tehdä tämä puku ovat nuo jumalattomat hartiat. Tahdon niin päästä kaavoittamaan ja toteuttamaan nuo. Excel olisi minulle myös ihanteellinen esiintymishahmo. Puku on sen verran yksinkertainen, ettei rajoita kovin liikkumista, ja Excel on sellainen hahmo, joka kanssa pääsisin oikein revittelemään fyysisellä ilmaisulla. Minä siitä niin pidän.

Vaikka uusien ja vanhojen rakkauksieni lista jatkuu, en kuitenkaan aio ihan kaikkea paljastaa. Luulen, että suurin osa näistä puvuista ei valmistu tänäkään vuonna, koska en oikeasti aio stressaantua ja käyttää kaikkia rahojani vain cosplay-juttuihin.  Olen kuitenkin opiskelija. Silti olen ihan ylpeä itsestäni siitä hyvästä, että tällä kertaa listalta löytyy vain yksi mieshahmo. Vai löytyykö?

Fuu kiittää tästä vuodesta ja seuraava määränpää olisikin sitten se Frostbite, jonne ilmaannun Mariyan hämmentävässä olomuodossa.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Onko hahmolla väliä?

Heissan! Tässä näin joulun alla vedän pakasta häiritsevän kortin ja annan epämääräisten ajatuksieni yrittää sulloutua teidän muidenkin pääihinne.


Ruuanlaiton yhteydessä mieleen juolahtaa niin monenlaisia asioita. Luettuani Desucon Frostbite’n ohjelmistoa löysin tietenkin esittelyn Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit –paneelista. Rupesin siinä sitten makaroneja kattilassa pyöritellessäni pohtimaan sitä, miten eri puvut voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen.

Onko prikulleen referenssien mukaan tehty yksinkertaisella puvulla huonommat mahdollisuudet sijoittua hyvin kisassa kuin hieman sinne päin tehdyllä härpäkehirviöllä? Luulen, että tuomareiden henkilökohtaisilla näkemyksillä on asian kanssa paljon tekemistä. Miksi ei olisi? Toistaiseksi ei ole laadittu yleisiä tuomarointikriteetejä, joissa määriteltäisiin, että puku saa 2 pistettä per suora sauma tai tasainen maalausjälki. Tällaisessa tilanteessa enemmän saumoja omaavat ja vaativammat puvut saisivat rutosti pisteitä, mutta vain, jos ne saumat ovat suoria. Näin ei kuitenkaan ole, joten tuomareiden omat mieltymykset ovat se pohja, jolta pisteytys lähtee.

Uskon, että kokonaiskuvalla on vahva vaikutus sijoittumiseen. Yhteensopiva kokonaisuus luo varmasti mielikuvan hyvästä puvusta, mutta entä ne kaikki pikkuosat, jotka ovat jääneet tekemättä? Jälleen yksinkertainen puku on hieman alakynnessä. Yksityiskohtien puuttuminen tai niiden huolimaton työnjälki näkyy paljon paremmin kuin ulokkeita ja kimallusta tursuavista sotisovista. Tässä periaate on yksinkertainen; jos laumassa on 10 lammasta yhden tai parin puuttumisen huoma nopeasti, mutta jos lampaita on 58, ei niitä 5 suden suuhun joutunutta tule ikävä kovin nopeasti (Fukan mahtavat esimerkit osa 296.).

Jos yksinkertaiset ja monimutkaiset puvut haluttaisiin oikeasti cosplay-kisoissa laittaa alussa samalle linjalle, täytyisi tuomaroinnin olla hyvin tarkasti määriteltyä etukäteen ja tuomaroinnin kestoaika kymmenkertaistuisi, kun kaikki pikkujutut täytyisi käydä läpi joka puvusta. Toisin sanottuna se olisi lähestulkoon mahdotonta.

Jos kuitenkin lopulta mennään enemmän sen kokonaiskuvan pohjalta, kuinka paljon sillä, mitä päällepäin ei näy on merkitystä? Jos on yleisesti tiedettyä, että hahmolla on takkinsa alla tietynlainen paita, mutta joka ei näy kuin ehkä kerran sarjan aikana, onko paidan tekemättä jättäminen suurikin virhe? Omasta mielestäni on arvostettavaa, jos joku tekee tuollaisen paidan, mutta ei missään vaiheessa aio sitä tulla näyttämään (esim. jos se on spoilaava ja haluaa ottaa muut huomioon). Se on omistautumista. Tämä henkilö, M, lähteekin sitten kisaamaan ja kisassa sattuu olemaan toinen sama hahmo mukana, mutta päällepäin paremmin tehtynä. Tämä parempi, G, ei kuitenkaan ole tehnyt kyseistä mysteeripaitaa syistä a) ei ole katsonut/lukenut/pelannut niin pitkälle, että tietäisi siitä tai b) rehellisesti ei ole ollut tarpeeksi varoissaan tai c) puhdasta laiskuuttaan. M on ollut hieman hahmouskollisempi, mutta työnjälki ei ole yhtä hyvää kuin G’llä. Kumpi laitetaan etusijalle puku vai hahmouskollisuus? Sitä saanee pohtia. Jos M ja G’n puvut ovat yhtä hyvin tehdyt ja pitäisi jollain ratkaista, kumpi nyt sitten onkaan se parempi, voitaisiin mysteeripaita ottaa jokerikortiksi, joka ratkaisee tilanteen.
Myös toisenlainen kysymys herää; miten täysin eri menetelmillä valmistetut puvut voidaan asettaa samalle linjalle? Suurensuuri haarniskahirviö vs. drapeerattu prinsessamekko. Toinen on ompelemisen ihmeluomus ja toinen voi olla tehty muovista, metallista tai pahvista (Keksi itse lisää kivoja materiaaleja!). Luultavasti tässäkin kokonaisuus ratkaisee, mutta voiko materiaali vaikuttaa siihen, miten hyvin asu otetaan vastaan? Jos materiaalin työstämisen tiedetään olevan haastavaa, lisääkö se haarniskaan kiiltoa tuomarin silmissä? Vaikka tämä suurenmoinen haarniskaihme olisikin hieman lommolla sieltä sun täältä, saattaa se jonkun mielestä olla paremmin tehty suhteessa materiaalin työstövaikeuteen kuin täydellisen ihana ja muhkea mekko, joka on luultavimmin vain, hah, kangasta. Jälleen tuomarin oma ajatusmaailma vaikuttaa tuomarointiin.

En tiedä, onko tämä seuraava oikeasti niin arka aihe kuin luulen, mutta mennään siihen silti. Pukuilijan oma vartalo. Käytän taas ihanteellista esimerkkiä, jossa on kaksi pukuilijaa, jotka ovat molemmat tehneet pukunsa täydellisesti, mutta toinen vain sattuu näyttämään paremmalta. Toinen ei välttämättä ole tukevampi, mutta hieman lyhkäisemmät jalat tai päärynän muotoinen vartalo saa puvun näyttämään hitusen tylsemmältä upean anime-mittaisen kisakumppanin vierellä. Onko oikein ratkaista kisa sillä, että toisella on vain käynyt parempi säkä geeniensä suhteen? Se on taas tuomareista kiinni. Kuten myös se, että antavatko tuomarit kisaajan kehon vaikuttaa kuinka paljon tuomarointiin yleensä. Jos aivan ”vääränlaisen” vartalotyypin omaava henkilö tekee hahmon, joka ei välttämättä oikein istu näihin hänen muotoihinsa, mutta onnistuu tekemään sen silti hyvin. Onko puku silti ”huono”?

Nykyään on usein ilmoitettu, että onko kisassa pääpaino puvulla vai esityksellä. Se asettaa esiintymisen hieman ulos tämän merkinnän aiheesta, mutta voinhan minä tätä vatvoa silti. Kun esitykselle ja puvulle annetaan sama arvo (esim. mitä Cosplay Gaalan sivuilla on ilmoitettu: puku 10p. ja esitys 10p. tai jotain muuta yhtä typerää), voidaan pukua ja esitystä kai tuomaroida erikseen. Entä kisat, joissa pääpaino on esimerkiksi esityksellä, mutta puku arvioidaan myös? Joku osallistuu kisaan aivan surkealla puvulla, mutta hallitsee esiintymisen todella hyvin (U). Kisassa on kuitenkin mukana myös upealla puvulla varustettu surkea esiintyjä (D). Jos kuvitellaan, että puvulle ja esitykselle on molemmille maksimipistemäärä, esim. esitys 15p. ja puku 10p. U ei yllä aivan maksimi pistemäärään esityksellään eikä saa puvustaankaan kovin paljoa pisteitä. D taas saa kaikilta tuomareilta täydet pisteet puvusta ja jokusen hassun pisteen esityksestä. Käy lopulta niin, että D:n pisteet ylittävät U:n, vaikka D:n esitys ei ollut yhtä hyvä kuin U:n, koska osa tuomareista ei ymmärtänyt U:n esityksen sisältöä puutteellisen sarjatietouden vuoksi. Onko ”esityskisassa” oikein palkita kisaaja, jonka esitys oli ihan hanurista?

Näitä voi miettiä moneen suuntaan. Olen saanut tässä jo pikkuruisen nuppini hyvin sekaisin vain sillä, että olen vellonut päässäni näitä asioita. Kuten voi huomata en oikeasti saanut mitään järkevää ratkaisua vedettyä mihinkään. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ultimaattisesti reiluin cosplay-kisa olisi sellainen, jossa kaikilla kisaajilla olisi sama puku, he eivät esiintyisi vaan teleportattaisiin lavalle ja takaisin tai heille annettaisi kaikille valmis esitys, josta sitten katsottaisiin, kuka sen parhaiten vetää läpi. Tätä odotellessa vaihtoehtona on natsimaiset pilkunnussintasäädökset pukujen pisteytyksestä.

Kohta pyörtyvä Fukka kiittää ja pyytää anteeksi, jos teksti oli liian raskasta ja esimerkkitäytteistä.



PS: Hyvät joulut! Minä leivoin torttuja, vaikka en ole niihin koskenut edes pitkällä tikulla yli kymmeneen vuoteen!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Karva-asiaa

Hellurei!

Nyt ei sitten ole kyse mistään karvan kasvatuksesta, poistosta tai ihmiskarvasta yleensäkään. Asiaa peruukeista. Uutta ja vanhaa on luvassa.

Viimeinkin onnistuin keräämään rohkeuteni ja lähdin työstämään Mariyan peruukkia, ja sain sen jopa lähes valmiiksi. Pientä viilausta vaille vain, mutta pitää pohtia seuraavaa toimintasuunnitelmaa. Minä siis en osaa leikata peruukeita ja oli aika lailla itkussa pitelemistä Mariyan otsiksen kanssa. Alunperin peruukki näytti tältä.

Tämä ei ole Misa Misa!
Epätoivoisen käsittelyni jälkeen se näyttää siedettävältä. En ole siihen tyytyväinen, mutta hoksattuani asian ytimen, onnistuin edes jotenkin saamaan tämän kuosiin (se oli hirveämpi, uskokaa huviksenne). Väri on edelleen todella vaalea, ja luultavasti aion sen vielä värjätä, mutta tuskin kerkeän ennen Frostbite'a. Olkoon sitten vaikka Albino-Mariya. Yritti tämä peruukki minua puijatakin, nimittäin sillä, että sen pieni pyöreä skin-top ei ollutkaan keskellä päätä, vaan hieman sivussa.

Mariyalle aion ostaa punaiset piilolinssit, kunhan löydän jostakin edes jotenkin luonnollisen väriset. Yhdet punaiset minulla on jo, mutta ne ovat aivan liian räikeät tätä kokonaisuutta varten. Jostain syystä ainoat kohtuu luonnollisen väriset punaiset piilolinssit, mitä internetin ihmemaailmassa myydään, ovat Sharingan-mallisia... WHY?! OH WHY?!

Tässä hiljattain sain myös päätettyä suuren dilemmani erään hahmon tekemisestä. Tilasin sitten tuolle hahmolle peruukin, kun lähti niin halvalla. 8€ hinta pisti hieman miettimään, että onkohan tuosta peruukista mihinkään. Eilen se kuitenkin oli postiluukusta tupsahtanut sisään ja kerkesin sen kotiin tullessani talloa ennen kuin sain sen ulos paketista.

Saanko esitellä; uusi ihastukseni.
8€ tästä ihanuudesta on aliarvioitua! Valitettavasti en onnistunut ottamaan kuvaa, jossa tuo peruukki olisi päässyt oikeuksiinsa, mutta voin taata, että se on tuuhea, kaunis ja ihana. Tilaan ehkä toisen, niin voin laittaa tämän hyvillä mielin palasiksi (tämä ajatus toistuu aina uuden peruukin kanssa). Hahmosta lisää myöhemmin, mutta sen voin sanoa, että alunperin etsin paljon lyhempää peruukkia. Peruukki saapui myös todella nopeasti, vaikka en saanut mitään tiedotteita myyjältä missään välissä. Lie onko tällä ollut osasyy:

Kotitaloustuote?
Olen tottunut siihen, että peruukkini saapuvat pusseissa, joissa lukee 'gift', 'wig' tai jopa 'wigg', mutta 'Household article' on ihan uusi juttu. Yhdyn kuitenkin tämän peruukin myyjään ja olen sitä mieltä, että peruukin pitäisi olla kotitaloustuote.

Kehun tätä uutta karvalastani vähän lisää. Tämä on ensimmäinen peruukkini, joka oikeasti sopii omaan päähäni. Minulla on pieni pää. Yleensä peruukit ovat minulle aivan liian isoja, vaikka kiristäisin ne kuinka tiukalle. Ja vaikka peruukki pysyisi lopulta ihan hyvin päässä, niskalätkä ja korvien kohdat vaeltavat aina jossain väärillä mailla. Mutta! Kerrankin olen onnistunut hankkimaan peruukin, joka sopii täydellisesti, eikä tarvinnut laittaa edes kireimmilleen. Tämä peruukki <3

Tästä jatketaan ja katsotaan, mitä saan aikaan joululomalla. Pitäisi tehdä ihan omia sekä OF'n juttuja. Tulevaisuudessa on kuitenkin luvassa suuria pohdintoja erinäisistä asioista.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ulkona kontekstista

Moro!

Meinasin olla liian laiska ja lykätä tätä merkintää viikonloppuun, mutta en sentään. Tämän vuoden syksyn alussa tein hassun siirtymän harrastuksesta toiseen, ja liityin Fredrikin riveihin. Kovin paljoa julkista toiminta yhdistyksellä ei ole ollut, mutta adventtiviikonlopun naisten joulumessut toivat hieman esimakua erinäisistä edustustoimista.

Lähdimme myymään joulumessuille koruja sekä hieman esittelemään cosplay'ta ihan uudenlaiselle yleisölle. Kun Pohjankartanon koulu oli pullollaan noin 35-80v. naiskansaa, tunsin oloni hieman väärinsijoitetuksi. Vaikka saankin epämääräisiä kiksejä siitä, että voin kulkea conipaikalle puku päällä ja saada ihmiset pysähtelemään ja parhaimmillaan sammuttamaan autonsa liikennevaloihin, oli silti olo messuilla aika tukala. Sarkastiset aplodit huvittivat, mutta saivat myös ihokarvat pystyyn. Onneksi seurueemme onnistui naurattamaan suurimman osaa päivästä, enkä välillä edes hoksannut missä olin ja mitä minulla oli päälläni.


Esiintyminen hassuissa tamineissa niin suuren joukon edessä ihmisiä, jotka eivät suurella todennäköisyydellä tiedä cosplay'sta kovinkaan paljoa, oli oikeastaan hyvin jännittävää. Ihmisten kommentit, katseet ja ihan pelkkä käyttäytyminen olivat mielenkiintoisia. Osa ihmisistä tietenkin tuli innokkaasti juttelemaan ja osa taas ihan oikeasti kiersi meidät kaukaa.

Minä taisin olla se kaikista oudoin, koska valitsin Sanin edustuspuvukseni muiden hihhuloidessa sievissä koulupuvuissa. Syynä Sanin ottamisee oli se, että se on helppo ottaa pois päältä ja pukea. Tiukka aikataulu ei varmaan olisi muille puvuille toiminut.

Yksi huvittavista hetkistä messuilla oli se, kun eräs vanha mies tuli ja kutsui minua sieneksi. Oli hiemen hysterian sekaiset naurut purskahtaa saman tien, mutta onneksi ne sai joten kuten pidätettyä. Oli myös hupaisaa nähdä omia opettajia paikan päällä :B

Fuu kiittää.