tiistai 31. heinäkuuta 2018

She is beauty, she is grace, She will kick you in the face

Moikka!

Nyt rustailen pikapikaa vähän Kanamesta. Ei mitään hirveän ihmeellistä, mutta jotain kumminkin.

Kaname on taas näitä vuosia vanhoja haavepukuja, joka on hiljaa odottanut omaa aikaansa. Nyt hiljattain ulos tulleen uuden Full Metal Panic! -kauden myötä päätin vihdoinkin laittaa neidin kasaan. Tämä oli aika itsemurha tempaisu taas. Muutama viikko ennen Animeconia päätin rykäistä ja tehdä Kanamen sitä varten.

Chidori Kaname
Aivan täysin varma siitä, onko tämä virallinen kuva vai ei, en ole.
Peruukin tilasin CosCraftilta, koska he toimittavat peruukit Suomeen reilussa viikossa ja heillä sattui olemaan hyvän värinen peruukki myynnissä. Kanamen tukka on vähän erikoisen sävyinen animessa, joten ilman helposti löytyvää hyvän sävyistä peruukkia, en olisi edes lähtenyt tekemään tätä pukua.

Väsymys on syvä, mutta peruukki suht OK.
Kanamen otsatukka on ihan oma numeronsa. Tiesin, etten aivan animenmukaista siitä saa omilla kyvyilläni (ja muutenkin se olisi varmasti näyttänyt hupsulta), jotan lähdin työstämään vähän luonnollisempaa ilmettä. Alkuun hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta olen kuitenkin suht tyytyväinen lopputulokseen. Muotoilu vähän kärsi matkustaessa, koska peruukki piti tunkea pussiin.

Kokeilin hupsua meikkiä. En ole varma toimiko se vai ei.
Kis kuvasi.
Testasin myös Japanin tuliaista itselleni, eli uutta supehiuslakkaa. Ja sehän toimi. Pikku tsupsaus, vähän fööniä ja painovoimaa ei enää ollut olemassa. Pidosta ja tehokkuudesta huolimatta, lakka kuitenkin lähti helposti myös pois harjaamalla, jolloin virheet oli helppo korjata. Tulen varmaan tulevaisuudessa käyttämään tätä yhdessä Got2b-lakan kanssa.

Tätä lisää.
Toisena hankinta listalla olivat kengät. Vaikka Kaname on koulutyttö, ei hän silti käytä koulupukuun kuuluvia kenkiä, vaan vaaleanpunaisia lenkkareita. Ihan prikulleen oikeanlaisia lenkkareita en löytänyt, mutta värkkäilin jotain vähän tennareista.

Jee!
Ostin ihan tavalliset valkoiset kangastennarit ja värjäsin ne Dylonin kangasvärillä vaaleanpunaisiksi. Tämä toimi paremmin kuin toivoin. Valkoisen pohjan ja muut kumiset osat sivelin vaseliinilla ennen värjäystä ihan varmuuden vuoksi. En usko, että kangasväri olisi tarttunut kumisiin osiin, mutta en myöskään halunnut ottaa riskiä. Viimeistelyksi maalasin muutaman valkoiset osat kenkiin, että ne saisivat vähän enemmän ilmettä. Vaikka kengät eivät ole ihan sen näköiset kuin niiden tulisi olla, tykkään niistä silti tosi paljon.

Hmmm...
Minä ihan oikesti kaavoitin vekkihameen. Koskaan en ole ollut tyytyväinen tekemiini vekkihameisiin, joten nyt yritin kaavoittaa moisen. En ole myöskään koskaan edes nähnyt oikeaa vekkihameen kaavaa ja tämä olikin vähän kinkkisempi kuin ajattelin. Lopputulokseen en ole aivan täysin tyytyväinen, mutta on se parempi, kuin moni muu aikaisempi tekele.

Ainut ihmeelisyys takissa on kaarevalle pääntielle kaavoitettu herrainkaulus. Se aina taukojen jälkeen syö vähän aivosoluja, mutta tämän kertaiseen olen tosi tyytyväinen.

Kis kuvasi
Loppuun vielä kuva höpsöstä viritelmästä. Nappeja piti maalata kultaiseksi ja päätin tehdä sen nopeasti ja tehokkaasti spray-maalilla, mutta en tohtinut jättää nappeja pihalle kuivumaan sateen pelossa. Siitä syystä syntyi tämä laitos:

...
Simppeli puku, simppeli merkintä, mutta minulla oli hirveän hauskaa tämän kanssa. Oli vähän haastetta ja jotain uuttakin.

Fukka kiittää!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Tämä on kai sitten hyvästit - Animecon 2018

Hei.

Kysymys kuuluu: miksi edes vaivauduin Animeconiin?
Vastaus: Matsucon ja Desucon jäivät kokonaan välistä, joten halusin edes jotain coniaktiviteettia kesälle, ja oli ikävä ihmisiä.

Umiconin ja viimevuotisen Animeconin jälkeen järki sanoi, että älä mene, mutta masokisti minussa sanoi, että mene. Lähdin siis matkaan kohti Helsinkiä. Sain yöpyä Kissin nurkissa, mikä oli jännittävää eikä tuntunut yhtään conilta. Koko reissua edeltäneen viikon ja jopa nyt jälkikäteen on tuntunut siltä, että Animeconin reissu ei olisi ollut edes totta...

Ottakaa Hilla, joka ei tykännyt minusta :(
Lauantaille otin puvuksi mukaan Mercedeksen, joka on saanut rauhassa lojua kaapissa sen kaksi vuotta. En edes viitsinyt vilkaista säätiedoituksia viikonlopun osalta, koska tiesin, että tukehtumiskuolema on edessä joka tapauksessa. Mersu oli kuitenkin ihan kohtuullinen valinta. En kuollut.

Lauantaiaamuna oli Jonoconin tuntua ilmassa, kun raahauduimme tapahtumapaikalle ehkä turhan hyvissä ajoin. Ihmiset jonottivat lippujen vaihtoon, minkä jälkeen jonotettiin sisäänpääsyä, että päästään nopeasti ensimmäisten joukossa jonottamaan lippuja ohjelmiin ja nimikirjoitustilaisuuksiin. Juuri tästä syystä itsekkin säntäsimme jonosta toiseen, koska tiesimme Kokoustamon pääsalin olevan kehno paikka siinä mielessä, että siellä ei ole nousevaa katsomoa.

Ainoat kuvat, jotka otin Mersusta koko päivänä.
Taustalla Jono.
Cosplay-kisan ja Kamuin ohjelman liput olivat meille ne, mitä menimme hakemaan. Jouduimme jonottamaan jonkun tovin. Meitä ennen pääsivät jonottamaan tietenkin superlippulaiset, jotka pääsivät sisään ennen normikävijöitä. Vähän ennen meidän vuoroa osan ohjelmien lipuista vasta tuotiin jaettavaksi, koska tähän asti niitä oltiin leikkaamassa... Eli kaikki ihmiset ennen sitä, jotka olisivat halunneet liput näihin ohjelmiin eivät olleet niitä vielä saaneet, ja osa olikin mennyt takaisin jonottamaan...

Tämä ei sentään koskettanut meitä. Saimme liput kisaa ja Kamuin ohjelmaan ensimmäisten joukossa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasimme, että Kamuin Q&A-tilaisuuden liput olivatkin aivan salin viimeiseltä riviltä... Liput oli siis jaettu väärässä järjestyksessä. Kiva.

Ostin asioita.
Olin vähän kiikun-kaakun siitä, että menekö katsomaan avajaiset vai Cosplayn ulkonäköpaineet. Jälkimmäinen kiinnosti sen vuoksi, että sen ohjelmakuvaus antoi ymmärtää, että kyseessä on nyt joku "uusi juttu", jota ei ole ennen ollut olemassa, ja kuvauksen perusteella käsittelyssä olisi ollut enemmän ulkonäöstä kiusaaminen ja muun ympäristön paine. Olin hämmentynyt ja päätin ottaa asiasta selvää.

Ohjelma oli juuri sitä, mitä ajattelin sen olevan. Ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä käsiteltiin hiljattain syntyneenä asiana ja nettikiusaus oli hyvin suuressa osassa. Ehkä hieman harhaan johtavaa informaatiota, ja epäilen, että ilmiö on ainoastaan uusi tuoreemmille harrastajille. Sekä ulkonäkökriittisyys että nettikiusaaminen ovat olleet tässä harrastuksessa mukana lähes aina. Olen itse puinut aihetta tässä blogissa jo vuonna 2011, eikä se edes tuolloin ollut mitenkään uusi asia. Tämä ohjelma ei tarjonnut minulle mitään uutta tai oleellista, joten poistuimme lopulta paikalta katsastamaan avajaiset.

Avajaiset.
Kannatti mennä avajaisiin, koska siellä oli tarjolla ihanaa musiikkia, jos ei muuta. Olen hukannut nimen, mutta hieno jousikvartetti soitti iloksemme muutaman kappaleen. Mukaan mahtui yksi elämäni suurimmista rakkauksista Final Fantasy X:n To Zanarkand. Itkuksi meinasi mennä siinä kohtaa, mutta paras veto oli kuitenkin viimeinen Game of Thrones -kappale.

Selvisimme monesta sotkusta viikonlopun aikana tuurilla. Myös Kamuin Q&A-ohjelman paikkaongelmasta. Sali ammotti tyhjyyttään, joten hipsimme lähemmäs lavaa seuraamaan ohjelmaa. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista, jos paikkaliput olisi jaettu loppuun. Se kääntyi meidän onnekseemme.

Suruinen Kis, koska vika rivi.
Kamui oli hyvin viihdyttävä. Hän puhui paljon ja hyvin innostuneesti. Haastattelijoilta olisin toivonut vähän enemmän mukautumiskykyä, koska useamman kerran Kamui vastasi kysymykseen X ja samalla myös seuraavaan kysymykseen, mutta silti heti perään kysyttiin samaa asiaa, joka juuri sai vastauksen. Kamuin Q&A oli itselleni kuitenkin yksi parhaista ohjelmista koko tapahtumassa. Huomasi kyllä, että hän on osannut markkinoida itsensä maailmalle ja edustaa hyvin.

Suuri halu oli käydä jo lauantaina Kamuin pöydällä ostamassa tavaraa, mutta lähemmäs 100m pitkä jono ei houkuttanut. Tämäkin oli vähän hupsu, koska tavallaan Kamuilla oli nimikirjoitustilaisuus, mutta omalla myyntipöydällään, mutta tavallaan ei. Nimikirjoituksia pystyi pyytämään ihan vain menemällä hänen pöydälleen (johon kylläkin lähes koko ajan oli jonkinlainen jono).

Ei hirveästi ollut kirjoja jäljellä enää siinä vaiheessa, kun päästiin lopulta pöydälle.
Eipä niissä missään ihan hirveästi uutta ollut :D
Kamuita on tullut kuitenkin seurattua netissä vuosikaudet.

Jossain välissä minua tultiin pyytämään Hall-kisaan, mutta koska Mercedes on sijoittunut puku, en tietenkään voinut osallistua. Sen sijaan sain hieman tuupittua Kissiä kisailemaan. Kjeh.

Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Kisan paikkalippujen kanssa ei sentään ollut mitään outoa sählinkiä ja saimme ihan hyvästä rivistä paikat. Hall-kisan molemmat sarjat olivat mielenkiintoiset. Hienoa, että pareja oli saatu kasaan niinkin monta. Tämän hetken cosplay-trendit olivat myös vahvasti edustettuna.

Kis tuli toiseksi yksilösarjassa! Jee jee jee!

Kisan jälkeen olikin lähes kaikki ohjelma lauantailta ohitse. Jonkun aikaa kerkesimme pallota vielä ympäriinsä ennen kotiin paluuta.

Tykkäsin myös tästä "kasuaali-lookista" ihan oikeasti.
Sunnuntaille tein uuden puvun! Semiajankohtaisen myös! Full Metal Panic! on yksi vanhoista lempisarjoistani ja uuden kauden kunniaksi päätin vihdoin tehdä Chidori Kanamen. Kaname on paras koulutyttö ja olen suunnitellut tekeväni neidin jo pitkän aikaa, mutta ei ole ollut kunnon saumaa. Lämmöstä ja kuumasta huolimatta Kaname oli tosi mukava puku, koska pystyin välistä nakkaamaan takin pois.

Sunnuntaina aamusta oli ainoa sen päivän kiinnostava ohjelma, jonka olin pannut merkille etukäteen. Historian havinaa: menneisyyden henkilöt animessa jäi kuitenkin välistä, koska tuo oli se hetki, kun vihdoin pääsimme jonottamaan Kamuin pöydälle.

Benni oli ihana ja otti kuvan!
Kamui oli yhtä ihana kuin edellisenä päivänä Q&A:ssa. Hän jutteli ja höpötti kaikille ja selvästi osasi antaa jokaiselle oman aikansa. Pyysimme printteihin nimmarit myös Benniltä, joka piirteli niihin kaikkea hassua. Höpöttelyjen ja ostosten jälkeen saatiin vielä ottaa yhteiskuva.

Minulle Kamui on ollut viihdyttävin kunniavieras kaikista. Muut, joita olen käynyt katsomassa ovat olleet ihania ja tärkeitä, mutta Kamuin presenssi ja karisma oli ihan erilainen kuin kenenkään muun.

Kokoelmani pieniä virkattuja eläimiä kasvaa...
Sunnuntaipäivä meni vähän palloamiseksi ja jutusteluksi, mutta kävimme vielä kuulemassa metallimusiikkia Polygon Blackin toimesta. Vaikka kappaleet eivät olleet itselleni mitenkään merkityksellisiä tai edes tuttuja, oli konsertti silti mainio.

Nälkä ja kuumuus vaivasi, joten konsertti jäi meillä viimeiseksi ohjelmaksi. Nihkeän viikonlopun kruunasi vielä VR:n junaperseilyt.

Messukeskus oli mukava tapahtumapaikka, koska oli hyvät kulkuyhteydet, tilaa ja ilmastointi toimi. Kahvila ja ruokapaikat olivat myös hyvä lisä. Totesimme, että tämä on conipaikka, jolta ei tarvitse poistua, jos ei halua. Jos joku toinen tapahtuma järjestämään Messukeskuksessa, niin voisin harkita (Yukicon?). Ainoa miinus on Kokoustamon typerä tasakatsomo.

Elikot oli matkassa taas.
Piti myös esitellä Boroa.
Animecon ei tarjonnut minulle hirveästi mitään, mutta ei pettänytkään, koska odotukset olivat aika alhaalla. Informaation kulun tökkiminen ja rehelliset mokailut näkyivät omassa kokemuksessani, mutta omaksi onneksemme sattuma ja tuuri pelastivat monen tilanteen. Näin kävijän ja sivustaseuraajan näkökulmasta Aconilla on paljon kehitettävää. Työvoiman informoiminen ja yhtiötoiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa hurjasti. Jos selkeitä ja oikeasti näkyviä muutoksia ei Animeconin toimintaan tule, tämä jää takuulla minun viimeiseksi Animeconikseni.

Oli kiva päästä kotiin.
Animeconissa oli plussia, kuten Kamui ja muut kunniavieraat, jotka ovat olleet Animeconissa (ja Umiconissa) kova sana jo pitkään, mutta muuten mielestäni tapahtuman taso ei yllä sinne minne sen tulisi. Acon jää kutakuinkin perushengailuconiksi. Sitten voidaankin miettiä, että "kuuluvatko" näin isot kunniavieraat sellaiseen tapahtumaan, joka muuten ei tarjoa sisällöllisesti kovin kummoista. Hengailuconeilla on oma paikkansa ja kävijäkuntansa, mutta kuuluuko perushengailuconin lipun maksaa n. 40€? Kuten viisaammat ovat jo sanoneet: tällä hetkellä Animecon ratsastaa muiden tekemällä työllä sekä maineella ja yrittää kääriä siitä rahat.

Fukka kiittää!

PS: Kirjottelen Kanamesta vähän jossain välissä. Meinasi tämänkin tekstin kanssa tökkiä, niin pitää vähän kasailla itseään.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Maailmojen ympäri 5 tunnissa - Studio Booty, Tokyo


Moi!

Nyt on aika kertoa meidän Japanin cosplay-studioseikkailusta. Japanilaiset cosplay-studiot ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun kuulin niistä ensimmäisen kerran, joten itse olin hyvin innoissani ja täpinöissäni raahaamassa jotain pukua (tai pukuja) toiselle puolelle palloa. Kangaskasa teki tutkimustyötä löytääkseen meille hyvän studion. Suuri kiitos siis siitä, koska tämä oli yksi reissun parhaista jutuista!

Pyhitimme yhden päivän pukuilulle ja studiovierailulle. Itse raahasin mukaani Excelin, (suunnittelin tosissani, että olisin ottanut mukaani useamman puvun, mutta onneksi päätin toisin...) mikä oli lopulta erittäin hyvä päätös, koska sen naisen voi työntää lähes minkälaiseen ympäristöön tahansa. Lisäksi Excel on kohtuu pienikokoinen puku, joten se ei paina eikä vie hirveästi tilaa.

Peräkylä a la Tokyo.
Studio, jonne seikkailumme kohdistui, oli nimeltään Studio Booty (kjeh) Tokyon Ojimassa eli käpylässä. Onneksi Tokyossa on niin hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, että Ojimaankin pääsi muitta mutkitta. Syynä sijainnille oli luultavasti sen edullisuus, koska Studio Booty oli vallannut itselleen kokonaisen pienen kerrostalon! Eivätkä hinnat olleet mitenkään taivaissa ja voin sanoa, että siitä lystistä maksoi kyllä ihan mielellään. Tarjolla oli koko päivän passeja ja puolen päivän eli 5h passeja. Me valitsimme 5h passit, joista maksoimme 2 160 (n. 17€) jeniä per pää. Jos olen koskaan menossa uudestaan, niin ehdottomasti haluan koko päivän passin.

Rikospaikka
Paikalle saavuttuamme ihan ensimmäisenä ilmoittauduimme ensimmmäisen kerroksen vastaanottotiskillä. Koska oli arkipäivä meillä ei tarvinnu olla mitään varausta, joten periaatteessa vain lampsimme sisään. Maksun yhteydessä meille tehtiin jäsenkortit, joista olen ehkä vähän liian innoissani. Siisteintä oli tietenkin se, että nämä jäsenkortit tehtiin meille nimimerkeillä eikä omilla nimillä.

Ei se hieno ole, mutta siisti silti.
Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat vastaanotto, tavaravuokraus, vessat ja ns. hengausaula. Siellä oli myös joku spesiaali purikura-masinna, mutta unohdimme käydä testaamassa sen. Hubs... Toisessa kerroksessa olivat puolestaan pukuhuoneet ja tavaroiden säilytys. Pukuhuoneet olivat älyttömän hulppeat; hyvät valot, paljon tilaa ja vaatteiden vaihtoon oli vielä erikseen tila.Omat romppeet pystyi jättämään lukollisiin kaappeihin, joihin olimme jokainen saaneet oman avaimen sisäänkirjautumisen yhteydessä.

Pukkarissa oli kunnolla tilaa näin arkena. Meidän lisäksi siellä oli vain muutama muu.
Paikan päältä pystyi myös vuokraamaan eri näköistä rompetta. Aina kuvauskalustosta erilaisiin rekvisiittoihin. Tavaroilla oli eri vuokrahinnat; teekuppi oli 100 jeniä, mutta valtava lihakimpale olikin sen 1500 jeniä... Itse emme vuokranneet mitään ja jotain ilmaista rekvisiittaa löytyi myös kuvausalueilta.

Kenkien pohjat piti teipata. Tämä oli kätsy systeemi, mutta ensi kerralla otan kyllä omat sakset mukaan.
Lähdimme koluamaan taloa ylhäältä alas päin, joten huruttelimme hissillä ylimpään kerrokseen ja lahdimme tutkimaan paikkoja ensin sieltä. Ensireaktiomme, kun astuimme ulos hissitä kuudennessa kerroksessa oli aikalailla tätä luokkaa: O.O

Tästä oli niin vaikea saada hyvää kuvaa :(
Olen kuullut juttuja ja nähnyt kuvia samankaltaisista studioista ennenkin, mutta silti yllätyin hyvin positiivisesti. Ylin kerros oli ns. valkoinen kerros. Sieltä löytyi monenlaisa valkoisia... tiloja? Tila on ehkä paras sana kuvaamaan. Oli aivan pelkkä valkoinen tila, sitten oli valkoinen marmorihuone, valkoinen makkari ja paljon muuta valkoista. Nämä ilmeisesti olivat ainakin osittain vaihtuvia tiloja. Valkoisuuden lisäksi tästä kerroksesta löytyi mm. keittiö ja japanilainen piha.

Olisin niiiin halunnut ottaa jonkun perinteisemmän japanilaisen puvun mukaan, mutta kimonot ja muut vievät niin hirveästi tilaa D:
Aina pikku väleissä oli höpäjä erilaisia seiniä. Kukkaseiniä oli monenlaisia ja yksi seinä ihan vaan kabe donia varten :D
Emme tainneet kuvata kuudennessa kerroksessa kunnolla mitään, vaikka siellä olikin ehkä jännittävimmät tilat. Ensikerralla paremmat puvut mukaan.

Nämä oli niin siistit. Vastakkaisella seinällä oli kunnon lava samalla teemalla.
Tänne jonkun idolin tai taikatytön kovasti veisin.
Saimme iloksemme huomata, että kuudennesta kerroksesta pääsi myös käymään katolla. Sinne oli myös laitettu pystyyn kuvauspaikkoja. Japanin kesä ja cosplay eivät kuitenkaan sovi yhteen, koska kuumuus oli katolla tuskaisa ja kirkkaus sai silmät vuotamaan.

En näe ottaa selfietä -ilme
Viides kerros oli myös täynnä jännitystä. Sieltä löytyi avaruusasemaa, likaista kujaa, luolaa, toimistoa ja lääkärin huonetta. Avaruusasema ja luola olivat ehkä näistä omat suosikkini, koska sellaisten järjestäminen itse mihinkään on aika haastavaa. Luolan voisi jostain löytääkin, mutta valaisu saattaisi olla ongelmallista.

Tämä hieno, kulman takana oli ohjaamo.
Arabia-teemaisesta aarrehuoneesta luolaan ja hautausmaalle...?
Neljännessä kerroksessa oli älyttömän hauskoja juttuja myös. Omat suosikkini olivat ehdottomasti demonien alttari/pentagrammiasia ja saluuna. Näin jälkikäteen ajateltuna, neljäs kerros oli se ”synkkä kerros”.

Tämä oli 5. kerroksessa.
Osassa tiloissa pystyi myös vaihtamaan kohde- tai tehostevalaistuksen väriä, mutta juuri missään se ei toiminut. Kenties sen takia, että kaukosäätimistä oli patterit loppu. Jos tämän ominaisuuden olisi saanut käyttöön, niin olisin pissinyt hunajaa.

Kaikkee HC-mestoja sit kulman takana pianohuone ja muuta fancya ja ihan perällä vankiselli!
Tämä oli erikseen verhotussa tilassa :D
Saluuna taisi olla harvoja täysin kokonaisia huoneita.
Yleensä yhdessä huoneessa oli edes joku nurkka jotain muuta teemaa.
Kolmas kerros oli viimeinen, jossa oli kuvaustiloja. Se oli kaikista kerroksista arkisin, koska sieltä löytyi tavallinen japanilainen huone, ”teinin oma huone”, jossa yhdessä nurkassa olikin sitten yhtäkkiä vessa :D (käy anime-tytötkin kakalla), koulun käytävä ja luokka. Tällaiselle länsimaalaiselle anime-hörhölle se oli hyvin jännittävä kerros. Tulevaisuudessa haluan päästä kuvaamaan jotain anime-koulutyttöä juurikin tällaiseen paikkaan, koska jälleen kerran niitä on vaikea nyhvästä mistään itse.

Hngh!
Kuulusteluhuone oli myös oikein päheä.
Teimme päivän päätteeksi vielä kunniakierroksen koko talon läpi ottaen perseilykuvia. Onneksi oli arkipäivä ja meidän lisäksemme näimme ehkä 10 muuta ihmistä koko sen 5 tunnin aikana. Osa oli selkeästi tullut paikalle kuvaamaan pukujaan juuri jossian tietyssä ympäristössä, mikä käy hyvin järkeen. Osalla oli mukana erikseen kuvaaja, mutta näkyi myös sellaisia porukoita, joissa ryhmän jäsenet kuvasivat toisiaan.

"Putosit sitten kaivoon?"
"Joo, mut onneks oli nää kellukkeet."
Urhea pelastajani Rorune
Ehdottomasti suosittelen studiovierailua kaikille harrastajille, jotka eksyvät Tokyoon tai muualle Japaniin, missä studioita on. Minä rakastuin ikihyviksi ja toivon kovasti pääseväni johonkin cosplay-studioon vielä uudestaan tulevaisuudessa ja enemmällä ajalla. Suosittelen myös Studio Bootyä, koska se tarjosi älyttömän kattavan tarjonnan kuvausmahdollisuuksia. Jos mahdollista, niin haluaisin palata käymään Studio Bootyssa, koska nyt se on tuttu paikka ja osaan helpommin valita sinne sopivia pukuja, joita kenties on vaikeampi kuvata täällä missään.

Fukka kiittää!

PS: Kunhan olen saanut kuvia muokkailtua, teen erikseen oman merkinnän ihan kunnon kuville. Tähän tulisi liian ahdasta.

PSS: Kaipuu takaisin Japaniin on kova. Jos ei muuten niin cosplayn ja ruuan perässä...

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Cosplayn luvattumaa


Wuaaaaaaaah!

Olen palannut Suomeen! Itse asiassa jo viikko sitten...

Japani on nyt yhdeltä jos toiselta kantilta koettu. En ollut varma siitä, että onko matkassa tarpeeksi cosplay-aineksia päivittää blogia. Lopulta oli ja yllättävän paljon. Nyt on tarkoituksena keskittyä lähinnä Japanin cosplay-tuotetarjontaan ja sen perusteella tekemiini havaintoihin ja kaikkeen, mikä siihen vähänkään voi liittyä.

Näin pohjustuksena voin kertoa, että alkuperäinen kuva, mikä minulla oli siitä, miten hyvin ja paljon cosplay-tavaraa voi ostaa Japanista, ei hirveästi muuttunut matkan myötä. Jos japanilainen cosplay-kulttuuri on tuttua, ei minulla luultavasti ole siihen hirveästi sen kummempaa lisättävää. Kumminkin haluan jakaa omia kokemuksiani siltä kannalta, jos joku ei ole läpensä perehtynyt ja kaipaa enemmän informatiota.

Akihabara tai, kuten woodi jossain välissä loksautti, Akihöperö.
Oma vierailuni Japnissa keskittyi Tokyoon, joten siihen perustuu myös tämä sepostus. Muissa kaupungeissa voi olla huomattavasti vähemmän tarjontaa tällä saralla. Tokyosta kuitenkin löytää cosplay-tuotteita ja -tarvikkeita myyviä kauppoja suhteellisen helposti. Google-setä on hyvä kaveri ja, jos tietää mistä kaupunginosasta kauppoja kannattaa etsiä, on jo hyvässä vauhdissa. Itse vierailimme lähinnä Akihabarassa ja Ikebukurossa cosplay-kaman perässä. Emmekä edes kolunneet kaikkia cosplay-kauppoja, mitä näissä kaupunginosissa on.

Saatavilla oli lähes kaikkea, mitä cosplayhin voi luulla tarvitsevansa; peruukkeja, valmiita asuja tai asujen osia, meikkejä ja maskeerausvälineitä, proppeja tai proppipohjia sekä cosplayn tekemiseen tarvittavia materiaaleja ja välineitä. Aina kaupan laajuudesta ja tyylistä riippuen valikoimat vaihtelivat. Pukuihin ja peruukkeihin erikoistuneista kaupoista ei tietenkää löytynyt ihan yhtä laajasti värmettä muihin hommiin, mutta myös ns. yleispäteviä cosplay-kauppoja, jotka tarjoilivat vähän kaikkea, oli olemassa.

Acos Ikebukurossa.
Ehkä merkittävin ja omaksi suosikikseni yltänyt cosplay-kauppa oli Acos, joka on juurikin tällainen yleispätevä pulju. Suurin penni itselläni menikin Acosin kukkaroon, koska ostin sieltä vähän vaikka ja mitä. Osittain siitä syystä, että Akihabaran Acos oli ensimmäinen cosplay-kauppa, jossa vierailimme. Samoja tuotteita löytyi toki muistakin liikkeistä, mutta hinnat olivat Acossilla hitusen halvempia osassa tavaroista. Acos oli myös ainoa kauppa, missä näin worblaa myynnissä.

Kulmakarvamönjää ja kaksi erisävyistä ruskeaa eyelineria.
Mönjä Acossilta ja linerit ihan apteekista.
Acossilla oli myymälät sekä Akihabarassa että Ikebukurossa. Mitään hirveän suurta eroa en ainakaan itse näiden myymälöiden välillä huomannut tuotevalikoiman suhteen. Tämä voi kuitenkin olla vain omaa huomaamattomuuttani. Ikebukuron liike sijaitsee Otome Roadilla (enemmän naiseille suunnattua oheiskrääsää yms. tarjoileva paikka) ja sillä voi olla merkitystä valikoimaan, mutta ainakaan itse en juuri huomannut eroa.

Peruukkiteippiä. Tämä oli jytyä tavaraa ja sitä myytiin lähes joka puljussa.
Acossilla on valikoimissaan hurja määrä erilaisia cosplay-pukuja, joita myytiin uutena. Peruskoulupuvuissa laatu oli ihan mukiin menevä, mutta monimutkaisemmissa puvuissa oli puolestaan havaittavissa erikoisempia rakenneratkaisuja. Yleisesti kaikki puvut olivat täysin polyesterikankaista tehtyjä oli kyseessä sitten koulupuku tai fantasiauniformu. Kokoja puvuista löytyi aina XL (joskus LL) asti.

Jotain SUPERhiuslakkaa peruukeille ja se on jopa vähän pelottava.
Tätä myytiin aikalailla kaikkialla. Omani ostin Assist Wigsiltä.
Itse pohdin jonkin koulupuvun ostamista ihan vain testiksi. Sovitinkin Boku no Hero Academian tyttöjen koulupukua. Suomessa käytän kokoa 38 tai M, mutta Acossin mittataulukossa olen XL. Yllätyksekseni puku meni päälle jopa hyvin, mutta istuvuus oli todella huono. Takin kaavoitus oli hyvin jännittävä. Jopa mainoskuvissa se näytti mallin päällä hyvin oudolta. Lisäksi takkia ei oltu vuoritettu mitehkään ja siitä puuttui ryhti ihan kokonaan. En siis ostanut. (Puvusta ei muuten ole kuvaa, koska niiden kuvaaminen päällä oli erikseen kielletty.)

Don Quijote oli kyllä koulupukujen ihmemaa...
Muutenkin cosplay-puvuiksi määriteltävien vetimien löytäminen oli hyvin helppoa. Joidenkin faniryönää myyvien kauppojen valikoimista löytyi jonkinmoisia cosplay-asuja. Jostain paikoista pystyi ostamaan myös asuja käytettynä. Piipahdimme Akihabaran Don Quijote -nimisessa tavaratalossa, joka on aivan sumppuun ahdettu kaikesta mahdollisesta tavarasta. Sieltä löytyi erikseen yksi kerros vain cosplay-, maid-, naamiais- ja muita asuja sekä asusteita varten. Samaiseta kerroksesta löytyi myös peruukkeja, jotka eivät vastanneet cosplay-kauppojen peruukkien laatua, mutta olivat silti parempia kuin Suomen pilailupuotien karvahirviöt.

Pelkkiä peruukkeja koko pulju täynnä. Swallowtail Akihabarassa.
Koska ostopuvut eivät meille ole niin kova juttu, kiersimme enmmän peruukkeihin keskittyneitä kauppoja. Valikoimat vaihtelivat hitusen, mutta yleisesti kaikkialta löytyi perusmalleja monessa monessa eri värissä ja sävyssä. Joistain löytyi ihan hahmokohtaisia peruukkejakin. Itse tein sen virheen, etten ehtinyt laatia kunnon lisataa ja kuvakansiota puhelimeen niistä hahmoista, joita olen suunnitellut tekeväni lähitulevaisuudessa. Olisi nimittäin ollut niin helppoa ja ihanaa ostella kaikille hahmoille peruukit valmiiksi Japanista. Peruukkien hinta-laatusuhde oli todella hyvin paikallaan.

Tästä yksilöstä lisää joskus tulevaisuudessa.
Päädyin kuitenkin ostamaan yhden peruukin Swallowtail-nimisestä peruukkiliikkeestä ja muuta peruukkikamaa vähän sieltä sun täältä. Yksi kiinnostuksen kohteeni olikin peruukeille tarkoitettu Juuri Se Oikea Silikoonisuihke, josta Twitterissä monet Japanin matkaajat ovat huudelleet. Sitä löytyi ainoastaan Acossilta ja Ikebukuron Mandrakesta, joka ei varsinaisesti ole cosplay-kauppa, vaikka niitäkin juttuja sieltä löytyy. Muilla kaupoilla olikin omat vaihtoehtoiset silikoonisuihkeensa, joita osa porukasta osti. Yritetään tehdä pienta vertailua näiden suihkeiden välillä ja sitten tietenkin raportoida niistä eteenpäin. Itse heittäydyin myös yleiseksi silikoonisuihkediileriksi ja tyhjensin kahden Acossin hyllyt suihkeesta.

Nyt sitä on,
Yksi hyvinkin positiivisesti yllättänyt seikka oli se, kuinka plajon ja helposti värillisiä piilolinssejä oli saatavilla. Lähes kaikissa cosplay-kaupoissa oli vähintäänkin seinällinen piilolinssejä valikoimissaan. Niitä löytyi myös apteekeista ja muista kosmetiikkaa myyvistä liikkeistä. Useimiten päivälinssejä oli runsaampi valikoima kuin kuukausilinssejä. Vuosilinssejä en muista nähneeni ollenkaan. Mikä parasta, yleensä linsseistä kellui mallikappale esillä! Itse ainakin inhoan piilolinssien ostamista netistä, koska mallikuvat ovat monesti hyvin muokattuja ja/tai tummasilmäisten ihmisten silmissä kuvattuja. Hyviä ja selkeitä kuvia linsseistä itsestään on yleensä tosi harvassa ja sitten pitääkin yrittää arvailla, että, miltä linssi oikeasti näyttää ja miltä se kenties näyttää omassa sinisessä silmässäni.

Sävyjä oli myös tarjolla vaikka kuinka.
Päädyin lopulta ostamaan kolme paria linssejä Don Quijotesta. Linssit myytiin yhden kappaleen pakkauksissa, minkä takia vahingossa ostin aluksi vain yhdet linssit per väri (kielimuuri tuli tässä kohtaa vastaan). Loppujen lopuksi linssiparille tuli hintaa yhtä paljon kuin, jos olisin tilannut ne netistä ilman postikuluja. Pieni säästö siinä kohtaa. Linssien oston yhteydessä piti täyttää lomake, johin annettiin omat tiedot (nimet, osoitteet yms.) ja silmälääkärin nimi. Engalnninkielisessä täyttöohjeessa silmälääkäriksi oli laitettu Donki eye clinic, vaikka en minä missään sellaisessa oikeasti edes käynyt. Tämä oli jännittävää.

Ripsiä myös myytiin joka paikassa pilvin pimein. Nämä muistaakseni Assis Wigsiltä.
Matkalaukun sisällön jo tursutessa päätin tehdä itselleni palveluksen ja ostin ihan perus ruskeat japanilaiseen kolupukuun kuuluvat kengät. Omistan yhdet, mutta ne ovat aina olleet vähän väärän malliset ja väriset sekä aivan liian isot. Nyt on varmasti sopivat ja voin lahjoittaa vanhat jollekkin isompijalkaiselle hyvillä mielin. Vähän kutkutteli, että olisin ostanut myös mustat samanmoiset, mutta matkalaukku oli pakatessa ratketa liitoksistaan.

Acossilta.
Tämä olikin yksi parhaista aspekteista cosplayssa Japanissa; perusvaatteita ja -asusteita löytyi vaikka miten. Yksinkertaisia hanskoja, kravaatteja, kauluspaitoja ja bleisereitä löytyi lähes sateenkaaren väreissä. Pläts vaan niihin olisi pystynyt lisäilemään koulun logot tai muut yksityiskohdat tuosta noin vaan. Helpotusta niiden elämään, jotka eivät halua tai pysty tekemään kaikkea alusta asti itse. Siinä myös yksi kohta, josta kannattaa tehdä tarvelista, jos on vierailemassa Japanin cosplay-kaupoissa.

Tarjolla olisi ollut niin paljon kaikkea jännää, mitä olisin halunnut ostaa vain testatakseni, mutta ihan kaikkea en olisi pystynyt mukanani kyöräämään.

Kehotan kaikkia, jotka cosplayta harrastavat ja ovat jossain vaiheessa suuntaamassa Japaniin, käymään ainakin pienen pyörähdyksen jossain cosplay-kaupassa. Häpeilemättä suosittelen Acossia. Sieltä voi löytää asioita, joita ei edes ajatellut tai muistanut tarvitsevansa tämän harrastuksen parissa. Kehotan miesharrastajia ehkä hitusen enemmän, koska itse ainakin törmäsin sellaisiin miehille suunnattuihin tuotteisiin, joita en edes osannut ajatella olevan.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavassa jaksossa hyppäämme japanilaisen cosplay-studion arvaamattomiin syövereihin. Stay tuned.