keskiviikko 31. elokuuta 2016

Korpinmusta

Heiiiiiiiii!

Tracon on kohta täällä! Tracon on kohta täällä! Yay! Elämän muutkin asiat alkavat loksahdella paikoilleen, joten en voi olla muuta kuin aivan supermielissäni! JA! Pääsen Traconissa näkemään rakkaita, joita en ole nähnyt aivan liian pitkään aikaan! Oikeasti itken jo siitä ajatuksesta, että pääsen näkemään ihmisiä ihan kohta. On vaan ollut niin hullun kova ikävä.

Traconin pukuhommelit ovat varsin hyvällä mallilla, koska kaikki on muutamaa punaista raitaa ja saksen napsaisua vaille valmista! Hurrå! Kaksi uutta pukua, joista en voi olla muuta kuin intopiukeana joka suuntaan. WCS-puvusta en kerro vielä yhtään mitään (hups sanoin sen ääneen), mutta tästä toisesta rakkauslapsesta voin hyvinkin sepostaa jotain näin coniviikon tiimellyksessä.

Sain eräältä porkkanan, joka sattui osumaan hyvin syvälle sieluun. Hurahdin tunteelliseen lentopalloiluun tuossa joskus keväällä ja voi sitä halua tehdä joku hahmo. Haikyuu on kuitenkin perusurheiluanimu, jossa hahmot ovat 1) miessukupuolisia, 2) urheilijoita ja 3) aika vähän muissa kuin pelivaatteissa. Vaikka pelaajissa on hirveästi hahmoja, joita haluaisin tehdä, niin en, koska A) ei tällä naamalla ja B) ei tällä perseellä. Onneksi sarjassa on myös muita kivoja hahmoja :)

Shimizu Kiyoko
Shimizu on kiva ja ihana ja juuri sopiva puku tällaiseksi pikarykäisyksi (+aina on kiva tehdä lisää yksinkertaisia takkeja). Minulla myös sattumoisin oli jo jemmassa Neiti Managerille sopivat kengät. Eli niistä tuli aloitettua.

Henshin!
Vanhat sisäpelikengät saivat väistyä, kun jalkafyssari antoi tuomion ja nämä jäivät käyttökelvottimiksi. Onhan näillä ikääkin jo sen yli kymmenen vuotta, joten ihan hyvä oli ostaa uudet tilalle. Hamsteri kun olen, en kuitenkaan heittänyt niitä menemään vaan pidin tallessa juurikin cosplay-mielessä. Kuten näkyy, värilliset osat maalasin kangasmaalilla valkoisiksi ja tuohon päälle olisi vielä tarkoitus maalailla muutamat punaiset viirut.

Ennen maalausta kengät kuitenkin joutuivat Ihmesieni-käsittelyn alle, koska olivat hyvin nuhjaantuneet. Ihmesieni, paras sieni.

Mitä on valkoinen?
Kankaaksi onnistuin löytämään yllättävän kivan ja ihanan puuvillacollegen, mutta jokin Tracon-kirous on kai ylläni, koska jouduin vähän sumplimaan kangaskaupassa. Kangasta ei ollut tarpeeksi... tai siis oli, mutta viimeisen metrin kohdalla olikin ammottava aukko, josta olisin mahtunut ryömimään läpi. Näen takaumia Edeasta ja kangasongelmista...

Näin meillä kuivataan kankaita.
Collegepuvusta ei ole mitään kovin erityistä kerrottavaa tai edes kuvia, koska kokomusta ei kovin hyvin suostunut kuvattavaksi rajallisesti valaistussa kotionkalossani. Olisin kyllä halunnut vähän siromman ja notkeamman vetoketjun, mutta en löytänyt moista yhdestäkään ompelutarvike- tai kangaskaupasta tässä kaupungissa.

Snip snäp ja surrur. Niin valmistui puku ja koska halusin Karasunon selkäpainatuksesta oikeasti siistin ja kunnon pesunkestävän kiikutin takkini paitapainoon. Olen niin älyttömän huono sabluunoiden ja painamisen kanssa, että moisen monimutkaisuuden mieluusti jätän sellaisille, jotka sen oikeasti osaavat. Oulu ei kuitenkaan halunnut tarjota minulle mahdollisuutta tähän helppouteen, joten jouduin kokeilemaan jotain uuttaa.

Voi ahdistus...
Tulostettavia painokuvia. Noh... Oma tulostimeni on paskakasa, mutta onneksi ystävät on ihania ja pääsin lainaamaan heidän vempaintaan. Rintamuksen ICS-logo ei jännittänyt yhtään ja otin siitä useamman kuvan, että voin testata ensin, mutta Karasunon kanji-hirvitys pukkasi hikeä otsalle. Ja onneksi tosiaan otin testiversioita, koska paketin mukana tuli kahdet ohjeet, jotka olivat molemmat osittain vajaat... eli ensimmäinen testi jäi vain palaksi paperia, kun toisissa ohjeissa ei muistettu mainita, että kalvo pitää irrottaa ennen silitystä kankaalle... Voi elämä... Lopulta homma oli helppoa ja näpsäkkää.

Tämä hirviö.
Minä inhoan kohdistamisata niin suuresti. Jos olisin halunnut kaikista merkeistä mahdollisimman siistit olisin joutunut leikkaamaan ne kaikki erikseen ja kohdistamaan kaikki yksitellen. Ei kiitos, eli jätin merkkien välille tuolliaset pienet kiinnikkeet. Tämä jännitti niin kovin silitys vaiheessa, mutta onnistui lopulta prikulleen niin kuin piti. Ah sitä onnistumisen iloa.

Se on valmis. Ilmeeni kertoo kaiken.
Peruukin saapumista jännitin myös. Olin jotenkin jo asennoitunut siihen, että peruukki tekee Kagomet ja jättää tulematta, vaikka koko muu puku on valmis. (Sisäisesti olin niin ahdistunut, kun en osannut edes ajatella, mitä laitan päälle sunnuntaina, jos peruukki ei tule ajoissa.) Ja sitten se kuitenkin tuli ihan hyvissä ajoin. Jee!

Näytän kuolleelta tuon oranssin sävyn kanssa.
Peruukki ei edes hirveästi tarvinnut muokkausta. Suoristusrautaa ja otsatukan leikkuu. Katson vielä makutuomareiden kera lyhennänkö otsatukkaa vielä vähäsen. Nyt, kun löysin hyvät silmälasitkin, voin mallailla otsiksen pituuden kuntoon. Hieman sinertävää peruukkia olisin toivonut, mutta tämä on silti käypä.

En ihan oikeasti malta odottaa Traconia ja varsinkaan sunnuntaita, koska kaikkea jännää! Nähdään siellä!

Fukka kiittää.

torstai 18. elokuuta 2016

Wooosh! - Animeseminaari 2016

Terve!

Kohtuu hyvissä ajoin pääsen kirjoittelemaan Animeseminaarin koitoksista. Vähän pelmahtaen meni koko tapahtuma läpi. Mitään huisin jännittävää ei tapahtumassa ollut eikä mitään täysin kakkeliakaan. Päivän aikana kerkesi kyllä tapahtua, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei pitänyt olla.

Puvun kanssa ei hirveästi ollut miettimistä. Ainoastaa arvoin, että mitenkäs vuonna 2013 tehdyt housut menevät vielä päälle, mikä jäi lopulta ihan turhaksi huoleksi. Kaivelin varastokomeron uumenista Pokémonin Jamesin esiin ihan vaan, koska elän tällä hetkellä jossain Pokémon-kuplassa. Oli tälle ihan oikeakin syy.

Hello old friend.
#vihdoinkinruusu
Seminaarin ohjelmakartta ei hirveästi tarjonnut mitään mielekästä, mutta kohtuu aikaisin piti paikalle raahautua. Onnellisesti tapahtuma oli tehnyt paluun Valveen Nukun tiloihin, mistä olen hyvin mielissäni. Kirjasto ei tarjoa hyviä puitteita yleisötapahtuman järjestämiseen, joten tämä oli kaikin puolin paras liikku järjestäjiltä. Hieman väljemmän oloinen oli vaaleanpunainen sisäpiha, mitä muistelen aiemmpia vuosia. Josko edellis viikon Chibi oli karsinut kävijöitä.

Aamupäivästä ennen cosplay-kisaa tekemistä oli sen verran, että peeloilimme cosplay-infon ympärillä, koska tuttuja, ja pyörähdimme ompelutarvikeliikkeessä Rorunen kanssa. Hurjat oli menot. woodi ja Kide liukenivat hyvissä ajoin tuomaroimaan.

Hurmaava treffisurani: Rorune
Kisa meni omalta osaltani sen verran erikoisella tavalla, että olin juontamassa. Ennen kisaa jututin kisaajat läpi ja sitten Sonoko paiskasi minut lavalle. En mitään maailmaa mullistavaa ollut suunnitellut ja varmaan puolet tuli vaan lonkilta. James on ihan ürpelo ilman Jessietä, joten annoin idean viedä mennessään. Oli ihan kivaa. Jälleen pieni tapahtuma ja pienet kisaajat, mutta siihen nähden homma hoitui, ainakin lavalta käsin, sujuvasti. Ohjeistus oli siis ollut hyvä ja perusteelinen.

(Sattuipas sellainen jännä, että äiti [hei äiti!] ystävineen tuli myös katsomaan kisaa ihan mielenkiinnosta.)

Chicken katsu omnomnomnom...
Kisan jälkeen oli ruuan vuoro ja teemassa, rakkaudesta ruokaan, pysytelläksemme suuntasimme Makukellariin, joka tarjoaa vähän erilaisempaa japanilaista ruokaa. Saa sieltä sushiakin, mutta me päädyimme natustamaan katsua. Kellari sijaitsi ihan kiven heiton päässä tapahtumapaikasta eli ei tarvinnut sateessa palloilla kovinkaan kauan.

Makukellarin naapurissa sattumoisin olikin yksi seminaarin yhteistyökumppaneista, johon saimme myös ale-lipukkeita tapahtumasta, eli Tähtijätski. Maha huusi hoosiannaa ruuan päälle, mutta lähdimme silti nauttimaan jälkiruokaa. Hirvittömän suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun jäätelötiski oli koristeltu Pokémoneilla!

Oli pakko.
Itse nautiskelin squirtlea, persiania ja litteniä, mutta kavereiden lautasilta sain maistella myös eeveetä ja bulbasauria. Oli hyvää.

Seuraavana oli luvassa piano-konsertti, jossa kuultiin myös laulantaa ja ukuleleä. Harmillisesti saavuimme konserttiin hitusen myöhässä, jolloin ehdimme kuulemaan Akeboshin Wind-kappaleen loppupuoliskon. Kappale kuuluu omiin ikuisiin suosikkeihini ja olen sitä itse monta monta monta monta monta vuotta lauleskellut ja pianolla rynkyttänyt läpi (taitaa tätä nykyään olla yksi harvoista kappaleista, jonka osaan soittaa ulkoa). Eipä se lopulta niin hirveästi harmittanut, koska monta muuta mahtavaa kappaleta tuli kuultua. Erityisesti iloitsi YUIn Againsta, koska YUI on rakkautta.

Jaahas...
Päivän viimeisenä oli luvassa vielä OF-gaala. Näin entisenä OF:n jäsenenä olin ns. "kutsuvieraana" paikalla (eli hain paikkalippuni cosplay-infosta enkä lippupisteestä). OF siis juhlisti omaa 5v. olemassaoloaan tämän gaalan muodossa. Odotin hieman erilaista tarjontaa kuin, mitä lopulta eteeni tuli. Kuvittelin, että gaala koostuisi laajemmasta katsauksesta OF:n historiaan ja valottaisi hieman ulkopuolisellekin kunnolla sitä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Odotin nimenomaan suurempaa tarjontaa yhdistyksen ulkopuoliselle yleisölle, juuri siksi, että kyseessä oli kuitenkin Animeseminaarin vapaapääsyinen, julkinen tilaisuus. Jopa minulle gaala vaikutti siltä, että en kuulu sinne. Enemmän vaikutti siltä, että olen lähtenyt kuokkimaan yhdistyksen pikkujouluihin, jossa sisäpiirivitsit rehottavat. Bluff on paras.

Puff! Ja seminaari olikin ohi. Mukava päivä monine juttuineen. Tekemistä oli ja ei ollut, joten vähän höpöltä tuntui illasta. Toivon kuitenkin Aseminaarin eloa ja menestystä tulevinakin vuosina, koska onhan se Oulun oman vauva (ja yksi Suomen vanhimmista anime-tapahtumista).

Fukka kiittää!

torstai 11. elokuuta 2016

Koulucon - Chibicon 2016

Heissan!

Oho oho hups hups. Meinasin ihan unohtaa koko Chibicon-merkinnän. (Kertoo hyvin paljon siitä, miten omat aikatauluni eivät tällä hetkellä toteudu kiitos erinäisten tahojen.) Eli Pohjankartano täyttyi taas kerran kävijöistä Chibiconin ansiosta ja minä pyörin siinä mukana.

Vähän laiskasti meinasi päivä lähteä liikkeelle, kun suoriuduin paikalle odotettua aiemmin. Olin arvioinut naaman värkkäämisen menevän ajan taas ihan päin metsää ja kurvasin pyörällä Pohjiksen pihaan aivan liian aikaisin, eli ennen ovien avautumista. Onneski olin hommissa, joten lampsin vain sisään.

Tilan käyttö ei mielestäni ollut niin onnistunut kuin Kummaconissa. Toisaalta myyntipöytiä oli nyt niin vähän, että eipä tuo hirveästi tilaan vaikuttanut. Silti olisin kaivannut sitä, että aulan lava olisi ollut paremmin käytössä.

Uusi puhli ja paremmat selfiet.
Pukuna oli siis uutukainen, Kagome, jolle vihdoin olin saanut peruukin. Koulupukuilua koulussa... jossa olen jopa ihan oikeasti opiskellut. Surullisen helppo ja yksinkertainen puku, joka syntyi jostain aivopierusta. Peruukki sentään antoi jotain haastetta. Volyymiä piti otsikseen repiä toisesta peruukista ja muokkaus oli ihan oma juttunsa. Muokkasin otsatukan aluksi paljon hurjemmaksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen, joten hieman kesytin sitä. En edelleenkään ole tyytyväinen otsatukan muotoon. Se näyttää höpsöltä ja, koska peruukki on jotenkin tosi painava, se lähtee helposti valumaan taakse päin eli näytän vielä höpsömmältä.

Kuvasi Soffi
Olin vaihteeksi tuomarihommissa, mutta ennen varsinaisten velvoitteita kävimme katsomassa pienen siivun Kuuluuko cosplay museoon? -sepostusta. Vähän odotin jotain ihan muuta nimen perusteella, mutta sain toisintoa Rimpun Cosplay+media-luennosta. Vaikka puhujat olivatkin keskittyneet mielestäni vähän liikaa roskalehtien cosplay-sisältöön ja aika haarukka oli hyvin lyhyt, oli aihe silti kuulemisen arvoinen. Verkkainen tahti vähän lannisti mielenkiintoisen aiheen seuraamista, mutta jouduimmekin hipsimään tiehemme kesken kaiken tuomaroinnin takia.

Kiipesin puuhun ja tulin alas.
En siis pudonnut, vaan hyppäsin ja kaaduin.
Kuvasi Soffi.
Tuomarointi meni omalta osaltani rennosti ja aika sutjakkaasti. Höpsösti en osaa tehdä muistiinpanoja tai juuri mitään merkintöjä silloin, kun kisaaja on tuomaroitavana. Mielummin sotken laput täyteen kisaajan poistuttua. Siksipä juuri tällä kertaa yritin jututtaa kisaajia ja vähän kuulustella fiiliksiä. Tiivis oli aikataulu, mutta eipä se hirveästi haitannut. Tuomari tovereinani toimivat woodi ja Rillaroro.

Pukukisa meni oikein mallikkaasti. OF:n vetämä juonto oli oikein hupsu ja hupaisa, vaikka hieman kaipasin tiivistystä ja vahvempaa linkitystä itse kisaan. Ideana toimi jees. Vaikka kisa oli monelle siihen osallistuneelle ensimmäinen tai toinen, poseeraukset lavalla menivät hyvin. Tähän tuli woodin kanssa kiinnitettyä homiota ihan kisankin aikana. Loppuhärdellin jälkeen kävimme julkistamassa voittajat ja olisin halunnut rutistella monet pystin saajat, koska heidän reaktionsa olivat niin muikeita.

Kuvasi Soffi
Minulta saa ja voi pyydellä palautetta, jos tänne asit joku kisaaja eksyy. Twitteri (löytyy oikeasta sivupalkista) toimii oikein kivasti siinäkin kuten myös sähköposti. Yritän parhaani mukaan laittaa maailmalle kaikki palautteet, joita on jo pyydetty.

Kisan jälkeen koitti se THÖ JUTTU, jota olin eniten odottanut eli Pokémon-musikaali. Niin suuri hype ja kehumyrsky on musikaalia höykkyyttänyt, että odotukset olivat hyvin korkealla. Ihan odotusten kanssa samoihin sfääreihin ei itse teos yltänyt, mutta monessa kohtaa olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Rakettiryhmän body percussion -kappale oli ehdottomasti paras musiikkisuoritus. Tansseista pidin eniten Zubat-tanssista, koska se oli parhaiten integroitu itse juonen kanssa. Pikachu oli paras.

Koska Pallenalikka ja Teppo ovat oleellisia.
Lähes suoraan musikaalista hipsimme vaihtamaan vaatteet ja siitä syömään. Vaikka olin päivän aikan yrittänyt pitää huolta ravinnon ja nesteen saannista, oli aika hurahtanut niin nopeaa, etten edes tajunnut illalla lähtiessämme Pohjikselta, että kuinka paljon kello oikeasti oli. Green roomista nyysimäni liian keltainen banaani ja jokunen karkki eivät riittäneet löpöksi. Olin sitten oikeasti pyörtyä thaimaalaisen ravintolan pöytään. Ei näin.

Seuraavana koitoksena on Animeseminaari myös täällä omilla huudeilla. En ole hirveästi itse tapahtumaa kerennyt pohtia, koska aikani näyttää valuvan sormien välistä karkuun... why? No, tulen kuitenkin näyttämään naamaani Seminaarissa tavalla jos toisella.

Fukka kiittää!

PS: Ensimmäinen lähes täysin kaappi-cosplayni parsii itseään kasaan pikkuhiljaa. Löysin nimittäin Tatsumille alesta neuletakin ja kauluspaidan. Housuihin ostin kankaan jo aikaa sitten, mutta en ole vielä mitään työstämistä aloittanut. Kaavat vanhoista housuista passaavat Tatsumille oikein mainiosti.