torstai 27. heinäkuuta 2017

Kuumaa ja kutkuttavaa - Animecon 2017

Heippa!

Jos sitä vihdoin saisi kirjoitettua tämän Animeconin merkinnänkin pois päiviltä?

Lähtö Kuopioon meni hienoiseksi säädöksi ensin minun työvuorosompailujeni kanssa ja sen jälkeen juna-aikataulujen. Vähän oli stressin poikasta ilmassa, kun takana oli muutama huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Jotenkin onneksi pääsimme Kuopioon vielä ihmisten aikaan. Onni, kohtuu lyhyistä conimatkoista.

Pallenalikka ja Teppo ihan valmiina unille.
Animeconiin lähtö oli vaakakupissa jo siitä alkaen, kun tuli tieto, että se palaa takaisin Kuopioon ja Musiikkikeskukselle. Musiikkikeskus on mielestäni yksi tukalimmista ja inhottavimmista rakennuksista conien järjestämiseen. Huono ja kuuma sisäilma latistavat tapahtumaa kokemuksena, koska koko ajan on hankala olla. (Ja minähän osasin ruikuttaa ja kauhistella tätä hyvän tovin ennen tapahtumaa.) Kun vuosi takaperin saimme nauttia Jyväskylän Paviljongista, joka taas on mielestäni yksi parhaista tapahtumapaikoista, paluu Musiikkikeskukseen tuntui hyvin suolaiselta.

Ja suolainen oli myös pääsylipun hinta. 35€ tapahtumasta, joka on tukala ja kuuma, kaksipäiväinen, eikä ole edes auki 24/7 (toisin kuin moni muu) ja ohjelmatarjonnaltaan täysin samaa luokkaa kuin muut halvemmat tapahtumat.... ei mene ihan mukiin tämä.

Salakuvia.
Leen: Rorune ja Kiki: Soffi
Lauantaille lähti puvuksi Senjougahara. Luovutin hyvissä ajoin oman uuden pukuni kanssa kamppailun, koska aika näytti valuvan ihan muihin juttuihin. Olen ehkä oppinut hölläämään ihan uudella tavalla tämän harrastuksen kanssa. Pohdin hartaasti myös Tsunadea, mutta pieni sovitustesti osoitti Senjougaharan niin paljon mukavammaksi asuksi, vaikka kuumahan pitkähihaisessa tuli (ironisesti lauantaina, kun laitoin Senjougaharan päälle oli olo pyllyin ikinä tässä puvussa).

Harmillisesti moni kiinnostava ohjelma meni lauantaina päällekkäin. Päädyimme kuuntelemaan jauhantaa Kingdom Hearts -plelisarjasta, mutta itse hipsin kesken kaiken tunnin päästä ulos salista seuraavaa ohjelmaa varten. Ei harmittanut sinäänsä, koska kaikki, mitä tuohon pisteeseen asti luennolla oli käsitelty, oli täyttä Wikipadia-kertausta. Olisin toivonut enemmän analyyttista ja pohtivaa pyörittelyä.

Trön tri trööö!
Hiippailimme siis katsomaan Odin Sphere -sepostuksia, jota olikin sitten paljon. Harmillisesti aika loppui täysin kesken (tässä kohtaa mietin, miksi tuo KH-höpötys oli saanut kahden tunnin slotin ohjelmakartasta ja tämä vain yhden). Mielenkiintoista sisältöä olisi ollut vaikka kuinka. Se, mitä ehdittiin käsitellä oli osittain itselleni jo tuttua, mutta oli paljon uuttakin.

Ja koska kaikki mielenkiintoisimmat ohjelmat olivat heti ensimmäisinä ja päällekkäin, jäi loppu päivä vähän tyhjäksi. Kerkesin sentään syömään lounaan greenroomissa! Oli hyviä lihapullia. Ehdimme myös pannarille Kuopion keskustaan. En ehkä koskaan ole syönyt conipäivän aikana näin hyvin.

Om nom!
Alkuillasta menimme vielä kuulemaan animemusiikkikonserttia. Siitä jäi vain meh-fiilikset, koska suurin osa kappalesita oli kuultu jo kertaan jos toiseen, taustavideot olivat edelleen yhtä tökeröitä kuin aijemminkin ja välijuntojen perusteella tuli sellaiset kutinat, että konsertin sillisalaattisisältö oli koottu vain juontajan mieltymysten mukaan. Hienoinen pettymys oli tämä.

Loppuilta menikin siinä, että piti laittaa ruokaa nassuun ja painella nukkumaan, koska varsinainen työpäivä oli minulla vasta edessä.

Aamupala Musiikkikeskuksella.
Nostalgiapärinäpuku, Excel, vedettiin päälle sunnuntaina, koska olin tuomaroimassa Nostalgiakisaa. Herätys oli itselläni sen verta aikainen, että muut asuintoverit jäivät vetelemään sikeitä, kun minä talsin jo Musiikkikeskukselle kera raejuustoni.

Tuomaroinnit menivät kohtuu sutjakkaasti. Tuomarointitila oli mukava; tarpeeksi tilaa, valoa ja mukavuutta. Aikaa oli sopivasti kaikkia kisaajia varten ja kerkesimme myös läyhätä ihan muitakin asioita Iriksen ja Hellun kanssa. Pienoisen tauon kerkesimme pitää ennen kisaa.

En yhtään osannut odottaa näin kovaa tasoa tältä kisalta. "Nostalgiarajoite" aiheutti monenmoista keskustelua netissä ennen kisaa, joten omat ajatukseni olivat vähän ulalla. Olin niin positiivisesti yllättynyt kaikkien kisaajien kohdalla. Taso oli ihan oikeasti kova.

Post-it-lapun alta paljastui salainen identiteettini.
Ja voi kaikkien sijoittuneiden hämmentyneitä naamoja! Minä tiedän tuon hämmennyksen tunteen niin hyvin, mutta oli jotenkin hellyyttävää nähdä se nyt siitä toisesta näkökulmasta. En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta vai mistä, mutta ihan selkeästi tässä harrastuksessa monien pitäisi oppia luottamaan itseensä enemmän. Positiivisuuden ilmapiiri on läsnä Suomen cosplay-scenessä, mutta se pitäisi osata kääntää välillä myös itseensä päin.

Onnea vielä voittajille ihan hirveästi! Kaikki olitte mahtavia ja upeita!

Kisan jälkeen oli pakko päästä ulos. Tuomarointi ja kökötys suljetussa tilassa monen tunnin ajan käy ihan oikeasta työstä. Tarkoitus oli mennä keskustelemaan ihonväristä ja cosplaysta, mutta klaustrofobian oireita oli sen verran ilmassa, että jätin välistä.

Ostokset.
Koko viikonlopun aikana taisin harhautua myyntipöytäsaliin kerran, ja se oli yhtä ahdas kuin ajattelinkin. Lisäksi ylimääräinen älämölö, jota osa myyjistä harasti, pahensi kakofoniaa julmetusti, joten myyntipöytäsaliin ei tarvinnut palata. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi meluista tilaa pitää täyttää enemmällä melulla soittamalla musiikkia ja huutamalla. Varsinkin, jos saman tilan yhteydessä on jo meluisia elementtejä kuten karaoke-huone ja kaikumista tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä oli parasta!
Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin Riuchi Mangan valo-show! Minä olen ihan kipeänä tällaiselle performanssityyppiselle esityshömpälle. Ja varsinkin silloin, kun se on kaunista ja herkkää! Uwaaaaa! Oli ihan! Oli kaunis! Vähän meinasin itkeä...

Mitä tästä tapahtumasta jäi lopulta käteen? Jos olisin ollut vain käviä, tapahtuma ei ehkä olisi ollut 35€ arvoista, mutta koska olin tuomaroimassa, nautin tapahtumasta eri tavalla. Tuomaroiminen on heti kisaamisen jälkeen parasta, koska pääsen keskustelemaan ja puimaan asioita sekä uusien ihmisten että itse esiintyjien ja pukuilijoiden kanssa. Jos kuitenkin Animecon jää Kuopioon ja Musiikkikeskukseen eikä tee mitään suuria muutoksia olemukseensa, en ehkä itse ole palaamassa. Ainakaan kävijänä... tai ilman ryhmäpainetta.

Perhe... tai osa siitä.
Kotimatkalla piti perinteisesti pysähtyä tallentamaan hetkiä elämässä. Tässä nyt odotan kunnon loman alkua, että pääsen nauttimaan kesästä ja kaikesta siitä, mitä ei ole pitkään aikaan kunnolla elämässä ehtinyt. Yritän myös päivitellä tätä blogia pölyttyneillä ajatuksilla jostain viimetalven perukoilta. Ja yritän saada noita pukuja tehtyä.

Fukka kiittää!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Turkoosin sankarin lavapyllyilyt - Desucon 2017

Hellooooo!

Nyt päästään Desu-merkinnän pariin! Näin sopivasti ennen Animeconia. Keh. Katsotaan, mitä sitä ihminen vielä muistaa niinkin kaukaisista asioista...

Desuun lähdettiin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kun suurin osa jengistä jätti tapahtuman väliin. Minä junailin itseni yksin Tikkurilaan, missä oli sovittuna treffit woodin ja Kissin kanssa. En muista, millon viimeksi olen kulkenut tapahtumaan junalla. Omalla autolla liikkuminen on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Nyt oli kuitenkin ihan jepa mennä junalla, koska sain ottaa kerrankin ison matkalaukun mukaan sen sijaan, että olisin raahannut mukanani sataatuhatta nyssykää.

Asetuimme kodiksi.
Syy, miksi minä halusin tulla Desuconiin oli kunniavieras Yuki Kaji, mutta koska kunniavierasohjelmat olivat jo perjantaina ja juna-aikataulujen takia en päässyt Lahteen ihmisten aikaan, kaikki meni sivu suun. Ei kiva. Harmittaa ihan hirveästi, koska kaikki hehkuttivat sitä kuinka symppis ja ihana Kaji oli. Yhyyy!

Jaksoin silti laittaa perjantaille puvun päälle! Kagome oli tarpeeksi simppeli ja meikki yksinkertainen, että pystyin valmistautumaan jo junassa. Voi sitä ilmettä, mikä vastapäätä istuvalla mummolla oli, kun ensin ompelin Excelin hanskat valmiiksi matkan aikana ja loppumatkasta liimailin tekoripsiä naamaani :DDD En tiedä, miksi se oli niin järkyttävää.

Kis oli taas muru ja räpsi kuveja!
Lauantaiaamu alkoi meillä ihan yhtä jännittävänä kuin monella muullakin conikäviällä; palohälyytyksellä. Ensimmäinen oma ajatukseni oli: "Ei meistä kellään voi olla noin paska herätysääni," todellisuus kuitenkin otti kiinni nopeaa ja porukka raahautui ulos. Hyvästi hyvät yöunet. Pihalla sentään näkyi tuttuja.

Huomenta.
Yritys oli saada vielä vähän unta palloon, mutta omalla kohdallani ei onnistanut. Tuhottoman kuuma huone ja pauhaava ilmastointi eivät auttaneet asiaa.

Lauantain pukuna oli tosiaan Excel, joka vielä aamusta tuntui oikein mukavalta ja rennolta puvulta. Mitä nyt tukka oli painava heti alusta asti, mutta muuten tosi jees. Sillä sekunnilla, kun vähäinenkin määrä auringonvaloa osui korsettiasiaan, olin kiehumassa. PVC-imaisi kaiken valon lämmön itseensä ja olo tuli äkkiä tukalaksi. Muuten kyllä puku oli niin kiva, kun sai näyttää ihan dorkalta ja pyllyillä.

Oltiin me iloinen kööri. Tuota yhtä lukuunottamatta ehkä.
Amulet Heart: woodi, Aizawa: Anniilaugh, Kofuku: Kis ja miä
Stina otti valeselfien.
Aikaisen herätyksen johdosta conipaikalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että kerittiin kuvata ja vaikka mitä. Tuntui, että aikaa on yllin kyllin. Näin jälkikäteen ohjelmakarttaa lukiessa huomaan, että vaikka mikä hyvä ohjelma jäi näkemättä kuten esimerkiksi Arkkitehtuuri animsessa ja Mediamix: anime, manga ym. osana suurempaa kokonaisuutta. Noh pitää katsoa, jos niitä löytyisi Youtuben puolelta.

Minua kerettiin kuvata sen verran, että kipusin hetkeksi keikkumaan roskiksen päälle, koska Excel. Mitään muita kuvia ei Excelistä kerettykkään sitten ottamaan...

Tämä on pyllyin hahmo ja siksi paras!
Kis kuvasi.
Hetken aikaa keretiin vain henga-hengailla, kun jotain hassua tapahtui. Sain koputuksen olkapäälle ja kysymyksen haluaisinko osallistua Hall-kisaan. Vastaukseni oli hämmentynyt ja pöljä 'joo'. En nyt ihan ollut kartalla tässä kohtaa, että miksi tämä pyyntö tuli, koska Excel oli kyllä suuri taisto, mutta se ei kuitenkaan ole mikään hirveän näyttävä kokonaisuus. Jos siis leveyttä yksin ei oteta huomioon. Ja olen myös ymmärtänyt, että Desuconin Hall-kisaan yritetään houkutella ja kannustaa taitavia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi kilpailemaan, koettamaan millaista se kilpaileminen olisi. Eli niin sanotustu uusia naamoja. En mielestäni putoa tuohonkaan kategoriaan joten WTF?!

En tietenkään jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten kisailua oli luvassa. (Mietin aikaisemmin tuona päivänä, että Desu tulee olemaan pitkästä aikaa minulle sellainen tapahtuma, jossa en ole kisojen kanssa tekemisissä mitenkään muuten kuin katsojana. Hubs.)

Esittelyssä myös hieno mustelma, joka taisi komeilla jalassani kuukauden verran.
PS: Sain myös parhaan kisanumeron.
Bäkkärillä oli hyvin leppoisat tunnelmat taas. Tietenkin oma vireystasoni oli vähän erilainen kuin yleensä kisaillessa. Olin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 Animeconin kisaamassa ihan yksinäni ilman ketään kamua rinnallani edes kanssakisaajana. Tuntui jotenkin hassulta. Onneksi takahuoneessa oli tuttuja ja tuntemattomia ihania naamoja, joille höpötellä.

JA VOI JUMA SITÄ HALL-KISAN TASOA! Niin paljon hienouksia! Niin paljon kauneutta! AAAAAAAaaaaaaaa! Tässä kohtaa päätin, että vedän homman kotiin Excel-mäisellä asenteella, koska minulla ei ollut enää mitään hävittävää. Jos se, että tulee valituksi Hall-kisaan, on mielestäni saavutus. Ja varsinkin Desussa, jossa hall-taso on ollut enimäkseen tajuttoman hyvä.

"We want you to serve Ilpalazzo-sama!"
Kis kuvasi.
Tuomarointia vähän jännitin, koska kauhea kostea kuumuus oli vääntänyt pylly-twilli-vaatteeni lähes rusetille. No Excel-asenne korvasi senkin jännärin. Ja se, että tuomaristossa oli paljon tuttuja naamoja. Menin sinne ja kerroin kaiken, mitä osasin ja muistin puvusta. Materiaalien luettelo taisi olla hyvin perusteellinen :DDD 

Tuomaroinnin jälkeen kävin istumassa hetken persiilläni ohjelmassa. Seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa oli ohjelman nimi ja aiheena kiinnostava, mutta jo hetken päästä lähdin pois salista. Aihetta käsiteltiin niin värikkään spoileriviidakon siimeksessä, että päätin suosiolla kävellä tieheni. Käsittelyssä nimittäin oli muutama sarja, joita en ole kerennyt katsoa, mutta haluaisin. Toisaalta kaikki, mitä kerkesin luennolla kuulla oli jo entuudestaan tuttua, joten en ehkä menettänyt mitään.

Piu pau
Ja pian tämän jälkeen alkoi olla jo kisan vuoro, mutta ennen tätä kerkesin ihan oikeasti repiä housuni rikki vessareissulla. Pylly-twilli ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä, koska kangas petti ja shortsien etumuksen v-kappale päättikin sitten revetä. No eipä siinä hätiä mitiä; tuomarointi oli mennyt jo ja asia korjattavissa. Cosplay-pukkarista vähän ensiapua ja kotona odotti sen verran värjättyä kangasta, että voin sen helposti tekaista uuden etumuksen. (Illasta tulikin sitten huomattua, että oli ommellut shortsit kiinni korsettiin, vaikka yritin olla hyvin varovainen, ettei juuri näin kävisi.)

Näin ikään... yritä siinä sitten vaatteista ulos...
Sitten pitikin raahautua takaisin bäkkärille kisaa odottelemaan. EuroCosplay-karsinta kisailtiin perinteikkäästi ennen Hallia. Harmittaa, etten nähnyt esityksiä kunnolla livenä ja osa jäi näkemättä kokonaan. Tuijottelimme esityksiä suttuiselta näytöltä muiden kisaajien kanssa siihen asti, että piti alkaa jonoa muodostamaan lavajuoksua varten. Tässä kohtaa elämässä tajusin sen, että voihan pylly, en minä osaa poseerata lavalla. Excel-asenne ja pyllyily taas kehiin. Jänskätti vähän.

Oman lavapyrähdykseni aikana meinasi pientä paniikkia pukata, koska apua, mitä teen?! No, onneksi ei tarvinnut näyttää fiksulta.

Ja kaikki yhdessä tunteella: "Hail Ilpalazzo-samaaaaaa!"
Kuva: Mikael Peltomaa
Osasimpa vielä pyllyillä yhteiskuvassakin...

Tähän asti olen omannut vähän kaksipiippuisia tuntemuksia photoshoot-kilpailuja kohtaan. Kuvat ovat ihania ja varsinkin hyvät kuvat ovat ihania, mutta olen saanut sellaisen kutinan aikaisemmista kisoista, että huomio keskittyy enemmän valokuvaajan panokseen kuvan aikaansaamiseksi. Kyseessä kuitenkin yleensä on COSPLAY photoshoot -kisa, jolloin luulisi, että myös mallilla (tai malleilla) ja cosplayn laadulla on iso rooli lopullisessa kuvassa.

Siksi olinkin niin onnellinen, kun voittajakuvan meriiteiksi lueteltiin myös mallin työ sekä kuvaajan ja mallin yhteistyö! Onnea onnea onnea voittajille!

Hall-kisan kohdalla olin taas laittanut top3:n valmiiksi päähäni, mutta juupeli juu. Meni pakka sekaisin heti alkuun, kun oma kisanumero julistetiin 3. sijlle...

1. sija kaunein Mouru ja 2. super kakkoii jami
ja miä
Kuva: Mikael Peltomaa
Mouru ja jami oli kyllä niin hienoja ja ihania ja aaaaaaaaa! Onnea onnea onnea! Ja onnea Jesmolle Eurocosplay-paikasta! Se puku oli vaan niin GORGEOUS! All sprkly and shit!

En siis ihan oikeasti älynnyt omaa sijoittumistani vasta kuin kaksi viikkoa Desun jälkeen. Se, että sijoituin puhtaasti pukupainotteisessa kisassa... ja vielä Desuconissa enkä missään perähikijän pikkutapahtumssa. Yhyyy! Ei ymmärrys riitä.

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka kehuivat pukua ja Exceliäni yleensäkin! Yhyy byhyyy! Sydän pakahtuu, koska Excel on tärkeä ja se oli vaikea ja tuntui välistä niin tuskaiselta painia sen kanssa viimeisen viikon ja aaaaaaaaaaaaaaaaa!

Vihdoin sain lasiläpyskän. Olen halunnut lasiläpyskän, koska se on niin Desu.
Lauantai vaihtui sunnuntaihin väsyneesti, mutta iloisesti. Pääsin taas ulkoiluttamaan Leniä, joka nipin napin valmistui Matsuconiin. Tein pieniä korjauksia ja lisäyksiä, joita en kerinnyt tehdä Matsua vasten. Len on ihanan rento puku ja siinä on parhaat housut. Eli oli kiva päästä käyttämään sitä taas.

Jotaki randomeita hyybbiä.
Sunnuntaina myös moni hyvä ohjelma jäi katsomatta, mutta tällä kertaa se oli ihan jaksamisen puutetta. Ei vain kinostanut pönöttää. Sen sijaan "mentiin auttamaan" Kisua photoshoottien assaroinnissa. Oikeasti vain oltiin noloja, kun muut oli hienoja.

Jotain turisteja.
Piu, Pau ja Pou
Perhedynamiikka ja Eroottinen japsi-cosplay oli laitettu ohjelmakartassa päällekäin. Eroottinen cosplay voitti. Sisältö ei minulle entuudestaan ollut kovin tuttua. Paljon tuli asiaa, mutta paljon myös jäi kaivelemaan. Tietyltä osin sisältö jäi hyvin yksipuoleiseksi; käsiteltiin vain materiaalia, jossa esiintyvät laihat, nuoret naiset. Japani on fetissien luvattu ihmemaa, joten luulisi, että kaikenkokoisia ja -näköisiä eroottisen cosplayn harrastajia/tuottajia on olemassa.

Myös näin länsimaisena cosplayn harrastajana hieman nipisti se, miten "meidän cosplayn" ero tähän japanilaiseen eroottisesta pukuleikkiin jäi määritellysti vähän hataraksi. Itse näen suurimman eron siinä, että tämä "meidän cosplay" on suunnattu harrastajille; muille pukuilijoille, jotka osaavat arvostaa käsityötä ja yms., tai niille nöreille, jotka tunnistavat hahmot. Sitten taas tämä japanilainen eroottinen cosplay on suunnattu pääsääntöisesti kokonaan ihan omalle kuluttajakunnalleen, jonka ei tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että kuvassa on söpö tyttö höpsöissä vaatteissa. Lisäpisteitä saa siitä, jos hahmo on jotenkin tuttu, mutta tarpeeksi suosittujen tyttöjen ei tarvitse muutakuin vetää jotain rytkyjä päälle.

Voisin jauhaa asiasta ummet ja lammet, koska en edes oikeasti rinnasta näitä kahta cosplayn muotoa toisiinsa.

Kis kuvasi.
Kis oli ihanin ja siistein ja kaikkea, kun kuvasi vähän myös Leniä! Ja meni vähän ööveriksi kuvanmuokkauksen kanssa. Minä en valita! Koska hfaeiöafunkefmäeomf siistejä kuveja! En vain tiedä, mikä on tämä apaattinen Len-ilme, jonka olen omaksunut jo Matsuconissa...?

En hirveästi jaksanut pyöriä myyntipöytien luona missään vaiheessa, koska koko ajan tuntui olevan hirveä tungos. Sain ostettua sukat ja viuhkan, joista olen hyvin onnellinen. Yritin etsiä uutta avaimenperää kadonneen rassun tilalle, mutta väenpaljoudessa ei vain jaksanut. Oon vanha.

Desu-loot
Desu oli ihan hirmukiva. Kaikista kommeluksista selvitiin ja nyt olen yhden kisan taas rikkaampi.

Animecon häämöttää jo hyvin lähellä. Tässä vielä arvon, että minkäs puvun sinne otan toiselle päivälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä uusi puku ei valmistu Aconiin ajoissa. En ota siitä stressiä, koska haluan nauttia kesästä ja nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Fukka kiittää!

PS: Pist! Saa huudella, että mitä laitan päälle Aconiin. Prioriteetti kuitenkin on, etten tukehdu kuumuuteen.