sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Laiskemman puoleinen Animecon 2015

Hoi moi!

Animecon hurahti ohi. Coniviikko oli aivan hillitöntä hullunmyllyä. Aika ei meinannut riittää yhtään mihinkään, mutta kaikkea piti keretä tehdä. Vasta torstai-iltana pääsin kasaamaan matkalaukun sisältöä ja tarkistamaan pukujen tilannetta. No hups hups oho... Kenshin, joka mukaan lopulta lähti, olikin hitusen enemmän korjailun tarpeessa kuin muistin. Sen verta jaksoin samaan hätään säätää, että tein herralle uudet sukat, koska vanhat ovat kuluneet täysin puhki.

Tabit on niin mukavat.
Hirveällä hulinalla perjantaina suoraan töistä hypäsin conimobiilin kyytiin ja huristelimme kohti Kuopiota. Jännittäväksi yllätyksemme majapaikkamme oli vallannut puolet Oulun väestöstä. Huoneet olivat harmillisen ahtaat näin cosplay-ihmisä ajatellen, mutta siitäkin selvittiin.

Titta på min jättefin hakama!
Kuvasi: Kide
Lauantaina päällä oli siis Kenshin. Pakatessa huomasin, että miekan tuppea olisi voinut korjailla ja peruukkia vähän laittaa jotenkin. Ei kuitenkaan ollut jaksamista saati aikaa moiseen, joten menin sieltä, mistä aita on rikki. Tähän asti en ikinä saanut kunnon kuvia, joissa hakama näkyisi kunnolla. Nyt on nistäkin kuvia. Hakamat ovat tosi mukavat ja nätit, vaikka niiden silittäminen on aina yhtä helvettiä.

Yllättävän paljon tuli istuttua ohjelmissa lauantaina, vaikka ensin tuntui siltä, että ei ole hirveästi kiinnostavaa ohjelmaa tarjolla. Avajaiset tuli katseltua, mikä oli ihan hyvä, koska sieltä päädyimme Cosplay-kisaamisen 101 -luennolle. Hirveästi ei yleisössä ollut porukkaa, joten oli ihan kiva täyttää penkkejä. Asia itsessään oli minulle hyvin tuttua, koska jotenkin on nuo kisat tulleet tutuiksi. En ymmärrä miten.

Teppo oli Aconissa mukana ja Tepolla oli ihan oma seikkailu koko conin ajan.
Hävyttömästi nyysin woodilta kuvia.
Sitten löysin tieni Doug Walkerin Movies Everybody Disagrees with You on -höpinöihin. Herra itse on hyvin viihdyttävä ja osaa asiansa, mutta yleisön puheenvuorot tekivät ohjelmasta todella puuduttavan ja tylsän. Walker kyllä osasi hyvin katkaista puhujat, kun aiheet alkoivat rönsyilemään. Loppuosan ohjelmasta vietinkin laattoja siirrellessä. Pienenä huomiona kuitenkin se, että vaikka ohjelman kielenä onkin englanti, niin sen kielenkäytön voisi silti pitää puhtaana.

Teppo kävi katsomassa kisan.
Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Uusi kolmijaottelu oli ihan kiva, mutta selkeästi vaatii vielä hiomista. Tasoltaan kisat olivat kohtuullisia ja itse tykkäsin varsinkin Easy- ja Hard-luokan voittajista. Onnea siis pärjänneille! En kuitenkaan ymmärrä, mikä vika on suomenkielessä, vaan pitää nimetä asiat finglis-meiningillä. Easy, medium ja hard... miten olisi helppo, keskitaso ja vaikea? Helmi-kisa oli ainakin minulle positiivinen yllätys, josta en tiennyt mitään. Juonnot kuitenkin tekivät kisasta välistä hyvin kiusallisen. Kisaajat näyttivät eksyneiltä, kun poseeraaminen oli ohitse, mutta juontaja vaan painaa eteenpäin nippelitiedon selostuksella. Juontajan sepostukset olivat myös ainakin minulle vain turhaa papatusta, joka ei suurimmaksi osaksi kiinnostanut ollenkaan.
Kettu!
Taidekujalta tuli poimittua taas ihana asia.
Olin ostanut lipun Animekonserttiin, mutta ruoka kutsui enemmän. Tarkoitus oli viedä lippu infoon ja sitä kautta lahjoittaa se eteenpäin, mutta se vähän niinku unohtui. Vähän harmittaa, etten päässyt konserttiin, mutta toisaalta kuulin myös, että Guren no Yumiya jäi soittamatta. Sitä odotin eniten, joten en ehkä menettänyt mitään.

Oli kuuma. Uusi viuhka on ihana.
Kuvasi Kide
Sunnuntaina koitti se kauan odotettu ja mietitty Duke and Bitches -uudelleen esintyminen. Kohta on kaksi vuotta menyt pukujen tekemisestä ja olihan tuo aikakin päästä kuvaamaan. 

Aamu oli omalta osaltani jotenkin hektinen. Piti syöksyillä paikasta toiseen puolipukeissa, pakata ja saada pukukin päälle. Puolet omaisuudestani unohtuikin majoitukseen ja sinne jäivät. Ei nyt ihan puolet, mutta sitä hengaria, peruukkipussia, ja piilolinssikoteloa tulee ikävä. Vielä conipaikalla piti ahtaa itsemme pukuhuoneeseen viimeistelemään. Pukkarissa oli kivaa. Oli enmmän tilaa ja ihanoita, kauniita ihmisiä. Jotenkin pukkaritunnelma lämmitti sydäntäni suuresti.

Ottakaa kaunis Soffi.
Ja samantien pukkarista pihalle kuvaamaan. Siinä se päivä sitten menikin. Ohi meni myös Näinkin voi cossata?! -luento, mitä oli tarkoitus mennä katsomaan. Viiden hangen ryhmä on kuitenkin aika iso ja vaatii paljon aikaa kuvata. Tapani mukaan minulla oli tuhottoman kuuma koko viikonlopun ajan, mutta nuo neitoseni mun meinasivat palella. 

Meiko: Rorune, Luka: Soffi, Gumi: woodi, Miku: Pipa ja Gakupo: miä
Kuvasi: Kide
Valitettavasti outo kamera ja sen pyllypää asetukset eivät ihan toimineet niin kuin odotimme, joten nyt on paljon kuveja, jotka ovat aika hyödyttömiä. Ärsyttää, joten alan ihan oikeasti opiskelemaan valokuvausta ja kameran käyttöä. Suuntana kirjasto. 

Gumi mitä teet?
Ihan höpöjä kuvia tuli enemmän kuin tarpeeksi ja taas sain muistutuksen siitä, kuin KIVAAA on tehdä ryhmiä ja olla niissä mukana. Kamut on parhaita!

Sitten löytyikin jotain ihan muuta ja jännää. Desu-pöytä ja TWISTERRRR!

Siellä ne tytyt vääntelehtii.
Meiko ei arvosta.
Kuvasi: Kide
Huvittavintahan tässä on se, että olimme aikaisemmin vitsailleet siitä mitän Gakupo laittaisi naisensa pelaamaan Twisteriä omaksi ilokseen. Minä pyöritin ja neitoset saivat taistella voitosta. Tästä kaikesta voi päätellä, että väsymystaso alkoi olla aika korkealla. Hieman alkoi mennä hajoiluksi loppupäivä. Silti selvisimme kisoja katsomaan.

Väsytti. Sain rakkautta.
Kuvasi: woodi
Harmittavan vähän oli osallistujia esityskisassa. Mikään esitys ei noussut selkeästi esiin mitenkään über-mahtavana tai -siistinä, mutta voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. CMV-kisa puolestaan oli minulle jokseenkin pettymys. En sinäänsä odottanut mitään, koska CMV on Suomessa aika pieni konsepti vielä. Voittajasta olin hieman eri mieltä, mutta katsoin puolet voittajavideosta viuhkan takaa, koska en halunnut nähdä juonipaljastuksia. Pisteet siitä, että videon alussa oli varoitus juonipaljastuksista. Kunniamaininnan saanut video oli oma suosikkini, koska siinä löytyi kivaa kikkailua ja se jopa osasi aiheuttaa pienoisen ahaa-elämyksen. Voisihan näitä katsoa lisääkin.

Kisan jälkeen jäljellä oli vaatteiden vaihto ja päättäjäiset. Gakupon peruukki puristi päätä jostain syystä ihan hillittömästi, joten olin hyvin onnessani, että sain sen pois päästä. Hetken alteregoni Jenni pääsi valloileen ja tällä kertaa Jenni olikin karannut jostain tyttöjen epookki-animesta.

Absolutely Fabulous
Kuvasi: woodi
Päättäjäisistä missasin alun. Tärkeän uutisen sentään sain kuulla; Animecon muuttaa Jyväskylään! Hei hei Musiikkikeskus! Olet ahdas ja kuuma. Ei tule ikävä... ehkä.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Seuraavista koitoksista ei ole vielä tietoa, koska tässä samalla, kun bloggaan, istun päivystyksessä ja odotan tietoa siitä pitääkö jalka panna pakettiin.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Töttörööööööröööö!

Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Epätoivo! Paljon onnea vaan!

Kuvan tarjosi Googel-setä.
Hurjat viisi vuotta tulee täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran tänne blogiin kirjoittelin. Viisi vuotta tuntuu ihan hirmu pitkältä ajalta, mutta sitten alan selaamaan omia tekstejäni takaperin ja huomaan miten lyhyeltä aika se onkaan. Silti hirmuisesti on kerennyt tapahtua.

Aloitin kirjoittelun alkujaan vain sitä hätää, että saisin potkittua itseäni perseelle tässä harrastuksessa. Jossain kohtaa ehkä huomasin, että tämä bloggaaminen onkin ihan kivaa ja, että tätä blogia lukee myös joku. Blogin pitämisestä tuli cosplay-harrastuksen jatke, mikä toimi minulla ihan mukavasti. 170 lukijaa on jostakin tupsahtanut ja olen siitä ihan ymmyrkäisenä. Hyvä, jos jotakuta kiinnostaa tai jos tästä saa jotain huumoria irti. Ihmettelen edelleen, mistä näitä ihmisiä pukkaa. Vaikka suomalaisten cosplay-blogien aika näyttää olevan hiipumassa, aion jatkaa niin pitkään kuin vain suinkin huvittaa. Vaikka ei kukaan enää tätä lukisikaan.


Cosplayssa-boggaajalla on riski hukkua...
Kuvasi: Kide
Tässä on kasvettu ihmisenä ja harrastajana aikalailla. En tiedä kuinka paljon se näkyy tästä blogista, mutta huomaan ajatuksieni jalostuneen ja muuttuneen. Haluan edelleen tuoda ajatuksiani esiin ja pyöritellä asioita, mutta monet aiheet on jo koluttu läpi, osa ohittanut aikansa ja osa jääneet vain tynkämuotoon. Muiden bloggaajien kato tässä cosplay-sfäärissä varmasti vaikuttaa asiaan. Monet niistä harrastajista, joiden blogeja olen aikanani seurannut ihan intopiukeana ja jotka innostivat oman blogin pystyttämiseen, eivät juuri kirjoita enää. Sukupuuttoko tässä tulee päälle? Cosplay-boggaajat katoava luonnonvara?

...myös moni bloggaaja kuolee pakkaseen...
Kuvasi: Kangaskasa
Otteeni cosplay-harrastukseen on varmasti muuttunut niin paljon, että se näkyy muillekin. Ainakin toivoisin näin. Olen löytänyt itsestäni tunnepohjaisen pukuilijan, joka rakastaa hahmoja, sarjoja ja ystäviä. Tänä keväänä etenkin olen saanut vahvemman otteen siitä, mitä osaan ja mitä haluan osata tulevaisuudessa. Välillä on menty vaikeamman kautta, mutta vielä ollaan elossa.

... tai hirttyy peruukeihin...
Kuvasi: Kanagaskasa
Minusta jotenkin absurdeinta, mitä tämän viiden vuoden aikana on tapahtunut, on se, mitä kaikkea olen päässyt tekemään. Uusia rakkaita on tullut ympärille. Vanhoja rakkaita on löytynyt ihan uusissa ympyröissä. Ihmisiä. Minä pidän ihmisistä ja niihin olen päässyt tutustumaan. Kokeellista kuvaamista on harrastettu niin monenlaisissa olosuhteissa, että mitä häh. Bloggauksen alussa ajattelin, että en lähde kisalavoille vielä moneen vuoteen, mutta hups. Tuomarinakin on tullut istuttua, mikä ei meinaa mahtua kalloon ollenkaan, koska minulle tuomarit ovat jotain jumalia korkeampia. Tuomarit ovat ne jotka tietävät elämän syvimmän olemuksen. Kaikista käsittämättömin asia kuitenkin on se, että joku halusi lähteä kanssani kokeilemaan onneaan WCS-karsintoihin.

... joskus jopa ihmissuhteet joutuvat retuperälle...
Kuvasi: Yaci
Minulla on ollut mahtavat viisi vuotta. Tietenkin väliin mahtuu ikäviäkin asioita. Eniten kuitenkin on ollut hauskuutta, ihania ihmisiä, hyviä reissuja ja kokemuksia. Lähes kaikelle huonollekin pystyy nauramaan jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän mihin suuntaan haluan jatkaa ja millä tahdilla. Epätoivo elää, vaikka tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä, että se olisi nimensä veroinen.

... silti on kiva olla cosplay-bloggaaja.
Halittavana: woodi
Kuvasi: Kis
Fukka kiittä!

PS: Ratkoja on ollut oikeasti hukassa ehkä sen viisi vuotta.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kopelointia

Hoi moi!

Byääh! Desucon meni. Laukku on edelleen purkamatta. Kummacon meni... Juhannuksesta en juuri muista, koska olin kuumeessa. Ja nyt olen tässä. Völlyn ja vetelehdin. Ajattelin siis jakaa Desun kuvasaldoa, joka meinasi unohtua aivan kokonaan. Olin niin intopiukeana siitä, että Aquasta on vihdoinkin edes jonkin moisia edustavahkoja kuvia. Siirrytään siis itse asiaan!

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Halin viimeiset tekovaiheet jäivät dokumentoimatta vähän syystä jos toisesta. Aika meinasi mennä tiukille, koska jalokivien valaminen meni alkuunsa ihan blörinäksi. Moni loppupään työvaihe osoittautui myös kohtuu tylsäksi, joten jätin suosiolla dokumentoinnin vähemmälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta se, että pujottelen helmiä siimaan.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Vaikka elänkin hieman ristiriitaisissa tuntemuksissa Halin kanssa, on se silti ihan jees. Naamavärkkini saati ruumiinrakenteeni ei sovi hahmolle juuri ollenkaan, mutta on näiden lempihahmojen leikkimisessä sitä jotain, mikä lämmittää omaa sydäntäni. Jotkut puvut on vaan itseä varten.

Tämän puvun kanssa pääsin kuitenkin ränssäämään uusia juttuja, jotka osoittautuivat kivoiksi ja ehkä vähän haastaviksikin. Kirkkaiden kivien valaminen ei ollutkaan niin helppoa, kun silikoni muotti kuivuu liian nopeasti tai ei ole vieläkään kuivunut (ihan oikeesti viimeiset muotit ovat edelleen kuivumatta kunnolla). Worblasta opin taas uutta. Tuntuu, että sitäkin osaa kohta työstää.

Ehkä oma lemppari.
Valini mun: 
woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Hali on vain mustaa massaa, josta välillä pilkistää jotain muutakin. Kaikki kivimmat osat puvusta eivät kuitenkaan näy juuri missään kuvissa. Päähärpäke ja kaulassa killuva silmä (ks. ensimmäinen kuva) eivät hirveästi itseään esittele. Käsikorut sentään näkyvät joissain kuvissa ihan hyvin. Viitta hirvittää vieläkin ja se odottaakin pääsyä pesukoneeseen.

woodi oli jälleen ihanin Valdrigue ja päästi minut iholle. Olen kohtuu touchy-feely ihan omana itsenäni, mutta kerta päästiin näiden herrojen pariin... piti päästä lääppimään. Kuvaaminen meni hiukkasen blörinäksi. Ehkä niin julkinen paikka ei ole paras tämän tyyppisille kuville. Siksi odottelen vähä privaatimpaa ja rauhallisempaa kuvaussessiota, vaikka kivoja kuveja näistäkin tuli. Hieman on Crimson Spell -henkeä ilman, että mennään ihan rivouden puolelle. Kiitos Kisulle, joka jaksoi meitä kuvata, vaikka aika perseilyähän se oli.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Toisena pläjäyksenä on sitten Hauru, joka on myös oma rakkauslapseni. Hauru on sen verta kiva puku niin monesta syystä, että sitä tulen varmasti käyttämään uudestaan. Harmillisesti Desun sunnuntain kuvasaldo on hyvin vähäinen syistä että: A) tuuli ja B) minä näytän possulta.

Mulla on jotkut ihme megaripset... ? ...
Kuvasi ja editoi: 
Kis
Haurun takki on yksi uusi lempi-cosplay-asiani. En ole tohtinut sysätä sitä vielä kaappiin, vaan olen pukenut sen sovitusnukelle päälle. Se on myös hämmentänyt monia kyläilijöitä. 

Kuvasi ja editoi: Kis
 Tuuli riepoitteli hiuksia ja takkia mihin sattuu. Hyvä, että vaatteet ylipäätään pysyivät päällä. Haurukin kaipaa ehkä lisää kuvaamista. Yhteiskuvista woodin kanssa ei meinannut tulla mitään, kun tuulessa takki meinasi lähteä liikenteeseen, jos siitä ei pitänyt kiinni ja parhaimmillaan takin hihat läpsivät woodia naamalle. Olen kuitenkin iloinen siitä, että sormukset näkyvät hyvin monissa kuvissa. Tykkäsin niistä, vaikka olivat rumia ja vaikka toinen loppupelissä olikin hitusen liian pieni.

Tämä kuva herättää minussa paljon tunteita...
Sophie-armaani: woodi
Kuvasi ja editoi: 
Kis
Hauru myös opetti sen, että yksinkertainen puku voi ollakin aikaa vievä, jos alkaa turhaa ränssäämään.

Mitä seuraavaksi? Tällä hetkellä keskityn vähän aikaa muihin juttuihin. Suunnitelma oli, että teen jotain simppeliä Animeconiin, mutta huomasin asian aivan liian myöhään. En mitenkään olisi saanut tilattua uutta peruukkia ajoissa, saati oikeasti tiennyt, mitä olen tekemässä. Ichijota pyörittelin ajatuksissani, mutta koska saimme vihdoinkin koko Duke and Bitches -ryhmän kasaan johonkin coniin, niin Ichijo sai taas kenkää. Eli jompanakumpana päivänä olen Gakupona haaremini kera, mutta toisen päivän puku on vielä vähän auki. Joku ei-kuuma olisi tavoitteena, koska ihan varmasti Musiikkikeskuksessa odottaa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus. Oli sää mitä hyvänsä.

Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Täysin ei ole cosplay unholassa, vaan vietän aikaani tämän kanssa:

Saanko esitellä Paskojen Esitysideoiden Kirja