Wooosh! - Animeseminaari 2016

Terve!

Kohtuu hyvissä ajoin pääsen kirjoittelemaan Animeseminaarin koitoksista. Vähän pelmahtaen meni koko tapahtuma läpi. Mitään huisin jännittävää ei tapahtumassa ollut eikä mitään täysin kakkeliakaan. Päivän aikana kerkesi kyllä tapahtua, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei pitänyt olla.

Puvun kanssa ei hirveästi ollut miettimistä. Ainoastaa arvoin, että mitenkäs vuonna 2013 tehdyt housut menevät vielä päälle, mikä jäi lopulta ihan turhaksi huoleksi. Kaivelin varastokomeron uumenista Pokémonin Jamesin esiin ihan vaan, koska elän tällä hetkellä jossain Pokémon-kuplassa. Oli tälle ihan oikeakin syy.

Hello old friend.
#vihdoinkinruusu

Seminaarin ohjelmakartta ei hirveästi tarjonnut mitään mielekästä, mutta kohtuu aikaisin piti paikalle raahautua. Onnellisesti tapahtuma oli tehnyt paluun Valveen Nukun tiloihin, mistä olen hyvin mielissäni. Kirjasto ei tarjoa hyviä puitteita yleisötapahtuman järjestämiseen, joten tämä oli kaikin puolin paras liikku järjestäjiltä. Hieman väljemmän oloinen oli vaaleanpunainen sisäpiha, mitä muistelen aiemmpia vuosia. Josko edellis viikon Chibi oli karsinut kävijöitä.

Aamupäivästä ennen cosplay-kisaa tekemistä oli sen verran, että peeloilimme cosplay-infon ympärillä, koska tuttuja, ja pyörähdimme ompelutarvikeliikkeessä Rorunen kanssa. Hurjat oli menot. woodi ja Kide liukenivat hyvissä ajoin tuomaroimaan.

Hurmaava treffisurani: Rorune

Kisa meni omalta osaltani sen verran erikoisella tavalla, että olin juontamassa. Ennen kisaa jututin kisaajat läpi ja sitten Sonoko paiskasi minut lavalle. En mitään maailmaa mullistavaa ollut suunnitellut ja varmaan puolet tuli vaan lonkilta. James on ihan ürpelo ilman Jessietä, joten annoin idean viedä mennessään. Oli ihan kivaa. Jälleen pieni tapahtuma ja pienet kisaajat, mutta siihen nähden homma hoitui, ainakin lavalta käsin, sujuvasti. Ohjeistus oli siis ollut hyvä ja perusteelinen.

(Sattuipas sellainen jännä, että äiti [hei äiti!] ystävineen tuli myös katsomaan kisaa ihan mielenkiinnosta.)

Chicken katsu omnomnomnom...

Kisan jälkeen oli ruuan vuoro ja teemassa, rakkaudesta ruokaan, pysytelläksemme suuntasimme Makukellariin, joka tarjoaa vähän erilaisempaa japanilaista ruokaa. Saa sieltä sushiakin, mutta me päädyimme natustamaan katsua. Kellari sijaitsi ihan kiven heiton päässä tapahtumapaikasta eli ei tarvinnut sateessa palloilla kovinkaan kauan.

Makukellarin naapurissa sattumoisin olikin yksi seminaarin yhteistyökumppaneista, johon saimme myös ale-lipukkeita tapahtumasta, eli Tähtijätski. Maha huusi hoosiannaa ruuan päälle, mutta lähdimme silti nauttimaan jälkiruokaa. Hirvittömän suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun jäätelötiski oli koristeltu Pokémoneilla!

Oli pakko.

Itse nautiskelin squirtlea, persiania ja litteniä, mutta kavereiden lautasilta sain maistella myös eeveetä ja bulbasauria. Oli hyvää.

Seuraavana oli luvassa piano-konsertti, jossa kuultiin myös laulantaa ja ukuleleä. Harmillisesti saavuimme konserttiin hitusen myöhässä, jolloin ehdimme kuulemaan Akeboshin Wind-kappaleen loppupuoliskon. Kappale kuuluu omiin ikuisiin suosikkeihini ja olen sitä itse monta monta monta monta monta vuotta lauleskellut ja pianolla rynkyttänyt läpi (taitaa tätä nykyään olla yksi harvoista kappaleista, jonka osaan soittaa ulkoa). Eipä se lopulta niin hirveästi harmittanut, koska monta muuta mahtavaa kappaleta tuli kuultua. Erityisesti iloitsi YUIn Againsta, koska YUI on rakkautta.

Jaahas...

Päivän viimeisenä oli luvassa vielä OF-gaala. Näin entisenä OF:n jäsenenä olin ns. "kutsuvieraana" paikalla (eli hain paikkalippuni cosplay-infosta enkä lippupisteestä). OF siis juhlisti omaa 5v. olemassaoloaan tämän gaalan muodossa. Odotin hieman erilaista tarjontaa kuin, mitä lopulta eteeni tuli. Kuvittelin, että gaala koostuisi laajemmasta katsauksesta OF:n historiaan ja valottaisi hieman ulkopuolisellekin kunnolla sitä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Odotin nimenomaan suurempaa tarjontaa yhdistyksen ulkopuoliselle yleisölle, juuri siksi, että kyseessä oli kuitenkin Animeseminaarin vapaapääsyinen, julkinen tilaisuus. Jopa minulle gaala vaikutti siltä, että en kuulu sinne. Enemmän vaikutti siltä, että olen lähtenyt kuokkimaan yhdistyksen pikkujouluihin, jossa sisäpiirivitsit rehottavat. Bluff on paras.

Puff! Ja seminaari olikin ohi. Mukava päivä monine juttuineen. Tekemistä oli ja ei ollut, joten vähän höpöltä tuntui illasta. Toivon kuitenkin Aseminaarin eloa ja menestystä tulevinakin vuosina, koska onhan se Oulun oman vauva (ja yksi Suomen vanhimmista anime-tapahtumista).

Fukka kiittää!

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu

Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi

Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide

Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi

Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru

Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?

Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune

Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko

Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.

Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi

Kuvasi: Tapio Matikainen

Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa

Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa

Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa

Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!

Desucon Frostbite: Rikollisia ja noituutta

Hoi!

Oho, yritin muka odotella kuvia mini-kuvauksista ennen, kun kirjoitan mitään Frostbite'sta, mutta huomasin, että Kitacon on ensiviikonloppuna. Pitäähän nämä päivitykset nyt saada edes jotenkin järkevästi ulos, joten saatte "sekunda" kuvia.

Tämä hahmo häiritsi jopa minua...

Minä en ole koskaan ollut mikään hillitön Desuconin fani. En hingu kyseiseen tapahtumaan, mutta käyn, koska ajankohta on mitä on. Tällä kertaa Frostbite yllätti. Kova conikuumeeni sai vihdoin lääkettä ja siksi varmaan nautin olostani Frostbite'ssä niin paljon.

Juuri mitään ohjelmaa ei tullut katsottua, mutta jotain sentään. Lauantaille oli luvassa lavalla pyörimistä Operaatio Fredrikin merkeissä. Koko lauantai meni ihan hösseliksi, kun piti palloilla lavareeneissä, OF-porukan kanssa ja muiden kavereiden. Yhden ohjelman taisin käydä kunnolla katsomassa lauantaina ja se oli Cosplay ja itsetunto... asia... Se oli merkitty luennoksi, mutta en hirveästi pitänyt sitä luentona, koska asiaa oli vartiksi ja sekin lähinnä minimaalisen kyselytulosten latelua. Se itsetunto asiakin jäi vähän vajaaksi. Osuvampi nimi olisi ollut ehkä Cosplay ja raha. Itselleni luento ei tarjonnut mitään uutta, koska samoja asioita jauhetaan foorumeilla ja blogeissa.

Koko kööri, jonka kuvasi Antti.

Oma roolini tällä kertaa OF'n esityksessä oli Rakettiryhmän James. Ketään muuta hahmoa kyseisestä sarjasta en olisi edes suostunut tekemäänkään, koska... no Pokémon. Ja olihan minulla superkuuma Jessie, jonka kanssa emme kereneet ottaa kunnon kuvia. Esityksen osalta vedin taas teatterillisen ilmaisun naruista ja olin osana sisällöntuotossa. Itse esitys ei mennyt osaltani ihan parhaiten. Osa syynä oli silmille valahtanut naamari, mutta osa oli vain omia möhlimisiäni.

Jos joku ei tuota esitystä ole vielä nähnyt, tässä se on video muodossa; (perkeleen valot polttaa kaikkien naamat)

Sunnuntai olikin sitten se päivä, jota odotin eniten. James kuuluu hahmoihin, joita en ikinä uskonut tekeväni, mutta tein silti. Ja se oli hahmona niin 'ei oma valinta', joten lauantai meni vähän ahdistumiseksi, koska en tuntenut olevani mieleisissä kamppeissa. Sen lisäksi odotin Black mage ryhmäämme aivan intopiukeana.

Kävi myös hassu sattuma ja seurueemme neljäs cosplay-ystävä, wooditus, oli päättänyt tehdä pikku noitatytön Frostbiteen. Sauvoja ja noidanhattuja lojui ympäri kämppää matkatavaroiden purkauduttua.

Tuohon putkeen ei ehkä olisi saanut ripustaa mitään...

Ihan surkeilta näyttää meidän tikut tuon woodin jytysauvan vieressä.

Rikku on nyt virallisesti lempipukuni, vaikka perse vilkkuu. Olo oli mukava. Mikään osa ei puristanut tai ollut muuten epämukava. Onhan kyseiseen hahmoon eläytyminenkin aivan mahtavaa, kun saa olla niin eloisa.

Kide kuvasi.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Cosplay Boot Camp -esittelyyn (vähän myöhässä kylläkin, anteeksi) ja kannatti, koska nyt on sinne ihan hirmuinen hinku. Saa nähdä, mitä siitä vielä kuuluu ja mikä on oma elämäntilanne, kun päätöksen aika koittaa.

Black Maget ja Pokémon toivat takaisin coniaspektin, josta pidän, mutta jota en edes muistanut. Viimeisimmässä tapahtumassa, jossa olin eli Traconissa, päälläni oli molempina päivinä aika tunnistamattomat ja tylsätkin hahmot, joten minusta ei taidettu pyytää koko viikonlopun aikana yhtä ainutta kuvaa. Siksi olin unohtanut sen, miten kivaa on poseerata muille. Frostbitessa sain taas kokea sen, miltä tuntuu yrittää päästä hallin päästä päähän, kun koko ajan joku syöksyy kysymään: "Saako ottaa kuvan?" Ja sen, kun pitää poseerata viisi minuuttia putkeen, kun kuvaajia syöksyy joka reijästä koko ajan lisää. Se oli minusta välillä hyvin huvittavaa.

Kokonaisuudessaan Frostbite oli mahtava. Nyt pitäisi ajatus suunnata Kitaconia kohti ja muita tulevia seikkailuja.

Fukka kiittää.

WTF vuosi 2012?!

Moro! Ja hyvää uutta vuotta!

Sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä koulua varten, päätin olla reipas tällä toisella puolella elämää. Katselen filmiä takaperin kuten tällaisina aikoina on tapana. Ja minä ihmettelen! Mitä tapahtui vuonna 2012? Elämäni cosplay-kapasiteetti on ylittänyt itsensä. Tein enemmän pukuja yhden vuoden aikana kuin koskaan ennen ja coneissa käyminen muuttui aivan todella.

Yksi syy siihen miksi tämä cosplay-huuhaa pääsi käsistä on se, että lopetin Taidekoulun. Oli enemmän aikaa muille asioille ja tuo OF nyt sattui potkimaan cosplay'n suuntaan. Desucon Frostbite'en onnistuin tekemään sen Mariyan, joka oli jo puoli vuotta lojunut raakileena.

Mariyaa käytin myös Kitaconissa, missä pyörähdimme OF'n kanssa tanssahtelemassa ja pitämässä ohjelmaa. Ja vaikka Kita on aina pidetty niin lähellä, en ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Talviconeilu on minulle ollut vaan jotain urbaania legendaa. Miten ihmiset kerkeää? Tai jaksaa? Entä koulu ja työt? No kyllähän sitä kerkeää ja jaksaa, kun ei ole teatterireenejä hengittämässä niskaan. Koulusta voi aina anoa vapaata ja työt järjestellä. Kukapa olisi arvannut.

Ja sitten tuli puskista Oulun Chibicon. Herran jumala! Tapahtuma täällä kotona? WTF? Puvun tekeminen sai ihan uutta potkua, kun piti olla itsekin pitämässä ohjelmaa. Plus suunnitelmat ryhmästä, joka edes osittain toteutui.

Emme saaneet koko Black Mage -ryhmää kasaan ja minäkin hilluin keskeneräisenä Rikkuna paikan päällä. Tykkään tästä puvusta ihan hirveästi ja olenkin siksi niin täpinöissäni siitä, että Rikku lähtee Frostbite'en 2013 sunnuntain puvuksi. Joskos me nyt saatas koko ryhmä kasaan.

Sitten yhtäkkiä piti vääntää kaksi pukua yhtä tapahtumaa varten. Desucon ei ole oma suosikki tapahtumani ja luulen, ettei sinne olisi tullut edes lähdettyä ilman kavereita ja OF-juttuja. Väänsin sitten Lukan ja Yui samaan syssyyn. Lukan deadline oli onneksi hieman aikaisemmassa ja se tasoitti aikatauluja.

Desussa oli taas luvassa tanssimista. Se on kivaa, mutta en tunne omaavani minkään sortin lahjaa tai kykyä tanssimiseen. Siksi kai nuo tanssit jänskättivät aina vähän.

En enää muista, mikä oikesti ajoi minut tekemään Ranman Animeconiin. Varmaan laiskuus osittain ja se, että luennon pitäminen Ranmana vaikutti jotainkin huvittavalta. Yksinkertainen ja helppo. Sitä se oli.

Koko kesä oli ihan höpö. Jos ei ollut tapahtumissa, töissä tai tekemässä uutta pukua oli vähintääkin joku kuvaussessio tai jotain varattuna viikonlopulle. Mummuni oli taas hämillään, kun hyppelimme sisareni mun, Kiden, kanssa ympäri tonttia Ranman ja Matsumoton värmeissä.

Animeseminaari oli taas oma juttunsa. En hirveästi edes koko tapahtumassa aikaa viettänyt, kun piti suikkelehtia kaikkialla muualla. Lisää Lukaa ja Mariyaa. En kai edes yrittänyt saada mitään uutta aikaiseksi. Kisan tuomarointi oli minulle taas uusi juttu, jonka sain seminaarissa kokeilla.

Tehdaskuvauksia varten sain kunnostella Zidanen peruukin. Nyt olen siihen paljon tyytyväisempi, mutta sinäänsä harmittaa, että olen käyttänyt Zidanea niin paljon. En enää viitsi sitä vähään aikaan käyttä, vaikka peruukki olisi nyt hyvässä kuosissa.

Tracon ja taas kaksi uutta pukua. Yksinkertaisia nekin. Alex'sta tuli kaikessa hirveydessään yksi lempicosseistani. Cosplay-haasteen tuomarointi oli hyvin hauska ja erilainen kokemus. Traconissa kisaaminen porukalla oli myös mahtavaa. GTO-esitystä en muista jännittäneeni yhtään ja omlata osaltani se menikin putkeen. En sössinyt edes tansseissa.

GTO-kuvaukset olivat taas jotain ihan käsittämätöntä. Se ilakoinnin määrä kahden viikonlopun aikana oli ihan järjetöntä. En ymmärrä miten paljon hahmouskollista kuvamateriaalia on saatu pelkästään siitä, että ihmiset vammailevat. Ei ymmärrä.

Cosplay pääsi käsistä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä 2013 näyttää niin kivalta. Frostbite, työssäoppiminen, koulussa erikoiskurssit, valmistuminen ja mitähän kaikkea muuta.

Kaikkien näiden yksinkertaisten perusvaatepukujen jälkeen olen kaivannut jotain haastavaa ja suurta. Silti syksy on mennyt niin tiukasti koulun parissa, etten ole kunnolla edes asiaa saanut ajatella. Siksi päätinkin, että kunhan saan tuon opinnäytetyön tehtyä, aloitan taas. Ensin hoidetaan Frostbite'n puvut kuntoon ja sitten alan säheltämään jotain ihan omaa ja hillitöntä.

Fuu kiittää tästä vuodesta!

Tarinan tynkää...

Jätän tämän vain tähän...

Kiitos.

GTO-kirous ja paluu pulpettiin

Moro!

Kävimme lauantaina kuvailemassa hieman GTO-pukuja. Olimme varanneet ihan kunnon tilat kuvauksia varten ja mieli oli korkealla. Siitä huolimatta meillä kävi yhden hengen kato... taas, minkä vuoksi olen jo varma, että GTO on meidän osaltamme kirottu. Niille jotka eivät vielä asiasta tienneet; Traconin kisassa meiltä puuttui eräs jäsen sairastumisen vuoksi. Sama kävi myös kuvauksissa...

Hyvää materiaalia tuli kuitenkin ja nyt tulee kuvia ihan urakalla ja vähän asiaa päivästä. Nakkailen kuvia lähinnä koko porukasta tai itsestäni, koska se on muiden asia mainostaa omaa naamaansa, vaikka välistä löytyikin niin makeita ja siistejä kuvia...

Kuvaajanamme toimi Niina Luomajoki ja koko muu poppoo tulee tässä:
Onizuka Eikichi: Edmyn
Aizawa Miyabi: Hannu
Kikuchi Yoshito: S.H.
Murai Kunio: Miäh
Uehara Anko: P.T.
Kanzaki Urumi: Rullarinkeli
Yoshikawa Noboru: Malicionna
Saeko Iijima: Ronsku
Ja puuttuvana Nomura Tomoko: Pipa Piparminttu

Omat paikat löytyivät aika nopeasti.

Käytössämme oli siis ihan oikea koululuokka satunnaiselta koululta. Oli hieman kummallista hipsiä ympäri jokseenkin itselleni tuntematonta koulua lauantaipäivänä ihan omalla porukalla. Varsinkin aamulla, kun oli vielä hieman hämärää ja ulkona kellui sumu...

Creeeeeeeeeeeeeeepy!

Ilmeet olivat taas huipussaan.

Esitystä ja hahmoihin eläytymistä oli harjoiteltu niin kauan, että kaikkien omat hahmot olivat iskostuneet niin hyvin selkärankaan, että kuvaaja vain räpsi ympäriinsä. Itse en edes muista kaikkia tilanteita, joista on saanut hyviä ja hahmouskollisia kuvia.

Liitutaulun kanssa vähän innostuttiin.

Tilannekuvia on hyvin paljon, mutta niistä osa menee jonkin muun kuin hahmouskollisuuden puolelle, jotena... saatte nähdä niitä ehkä joskus merkkipäivinä tai erikoistilaisuuksissa.

Isolla porukalla kuvaamiseen GTO on loistava sarja. Tilanne ei voi koskaan olla niin vakava, ettei haittaisi, vaikka joku repeäisikin välistä. Silti niitä vakavia hetkiäkin löytyy.

Sitten jotain mihin suostuin *köhvainväkipakollaköh* pyynnöstä, vaikka en itse ole mikään aiheen suuri kannattaja. Nyt on käytetty olo, mutta sen verran hienoja kuvia tuli, että kehtaan itsekin täällä yhden julkaista.

Päivä oli pitkä ja itselläni jäi tuo syöminen kokonaan pois, koska, heh, en muistanut kunnon eväitä. Kohtuu aikainen herääminenkään ei auttanut asiaa, joten loppupäivästä oma menoni alkoi näyttää tältä:

En tiedä olenko koskaan dumpannut näin paljoa kuvia kerralla, mutta niin antoisa oli tuo päivä, että on se sen arvoista. Aiheeseen tullaan palaamaan myös videon muodossa.

Fuu kiittää OF'n porukkaa ja muita siistejä.