keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Iloinen 2014

Terve taas!

On aika katsoa jälleen taakseppäin ja ihmetellä. Mihin vuosi meni? Mitä tuli tehtyä? Mitä oikeasti tuli tehtyä ja onko se kaikki edes totta? Kuka? Mitä? Häh?

Nyt kaikkia kuvia kaivellessa ja miettiessä 2014 on ollut hyvin iloinen vuosi. Kokemuksia on kertynyt yllin kyllin. Suurimmalti osin positiivisessa mielessä, vaikka väliin mahtuu vähän nihkeitäkin tuntemuksia.

Ottakaa iloisia uimapoikia.
Haru: miä ja Makoto: Rorune
Kuvat: Kangaskasa
Desucon Frostbite tarjosi mahtavan ja ihanan tilaisuuden sovittaa takamustani tuomarin penkkiin. Edeltävästä tuomarointikerrasta hyvin paljon poiketen, oli mahtavaa huomata kuinka osaavaa porukkaa Frostbit'n Hall-tuomaristo oli täynnä. Oli kivaa ja oli jännää.

Frostiin tuli myös tehtyä yksi elämäni ehkä tärkeimmistä puvuista eli Naruto. Vaikka Kishimoto meni ja vetäisi sarjan lopun ihan pelkäksi börinäksi ja jonniinjoutavaksi liirumlaarumiksi, on Narutolla hahmona aina paikka jossain syämessäni. Se, että tunnen jollain tasolla onnistuneeni myös puvun kanssa kokonaisuutena, on hyvin positiivinen aspekti tätäkin harrastusta.

Da Uskomattoman Hurmaava Hall-Tuomaristo
Vas. YumiKoyukiYokiKifiaTikli ja miä
Kuva: nyymix
Kamujaaaaaaa!
Vas. Kissaten, Kasa, miä, woodiKide ja Rorune
Kuva: YumiKoyuki

Vaihteeksi peeloillaan.
Vas. Kasa, miä, Rorunewoodi ja Yaci.
Kuva: Kide
Kitacon oli yhden päivän coniseikkailu, joka oli hauska, mutta ei tapahtumana hirveästi tarjoillut. Kaikki jännä ohjelma meni taas hups ohitse ja käteen jäi kisa, maido-kahvila ja kuvauspalvelu.

Maido-kahvila.
Vas. miä, Rorune ja Kide.
Kuva: Kasa
Kevät toi kiirettä ja hulinaa tullessaan. Suunnitelmista huolimatta Cosvisioniin ei tullut lähdettyä, koska muu elämä tuolla hetkellä oli paljon tärkeämpi, Ensikerralla sitten. Desucon taas pyyhälsi paikalle ja toi uudet seikkailut. Vähän taas tuomarihommia ja ryhmiä.

Desu-sää yllätti.
Kuva: Kasa
Siiri ja Reta, tämä kuva on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Oltiin hirmu päteviä esityskisan tuomareita! Kansiot ja kaikki! Kynätkin passaa kaikilla!
Vas. Miä, Siiri ja Reta
Kuva: nyymix
Desuconissa oli älyttömän kivaa. Lauantaina huusin keuhkojani pihalle ja sunnuntaina olin vaan: "What is this awesomeness?!" kun tuomaroitiin esityskisaa. Ja vaikka Houzuki ei pukuna ollutkaan mikään näyttävyyksien näyttävyys tai mitenkään erityisen onnistunut tuotos, on se silti älyttömän ihana puku. Ihana hahmo, ihana ryhmä ja mahtava KALA!

Täältä tulee ankka!
Vas: Kasa, Kisu ja miä
Kuva: Kifia
KALA! matkustaa!
Hirveä kiire ja hulabaloo sai alkunsa heti Desuconin jälkeen, kun burn-out'n partaalla vääntelin Samia. En oikeasti edes halua ajatella millaisissa tärinöissä Kasa ja woodi ovat olleet omine härpäkkeineen. Mori-sensei kaikki tämä vain sinun ja esityskisan tähden! Koitti siis Animecon!

Stana.
Kuva: Emilia Lahtinen
Onneksi vanhant puvut pääsivät kiertoon täydentyneen K-On!-ryhmän voimin! Me saatiin Mio ja oltiin tiimi yli-ikäiset-vauvat taas! Enpäs ole muistanut kuvia koko poppoosta tänne blogin puolelle laittaakkaan. Asia täytynee korjata.

Ryhmät on serious business!
Vas. Kasawoodi, Soffi, Rorune ja miä.
Kuva: Kide
Lattiamajoitus- ja stressihelvetti Animecon oli taas parhainta ikinä, kiitos kavereiden, Kaoru Morin ja cosplay-kisan. Aconin cosplay-kisa itsessään oli mukava ja kiva, mutta myös takahuoneessa tuntui olevan hyvin leppoinen ja rento tunnelma. Se, että nousimme jopa kolmannelle sijalle, oli niin palkitsevaa kaiken sen höykkyytyksen jälkeen, että oksat pois. Hieman punastelen edelleen sille, että Kaoru Morin assarit halusivat hipeltää takkien helmoja... Äyyyäää! En vieläkään kestä! Ahistaa ja hihkuttaa yhtä aikaa! Menen ja hengittelen pussiin.

Not always serious business!
woodi ja miä
Kuva: Kide tai Kasa
Kesällä emme päässeet kuvaamaan niin paljon kuin oli suunniteltu. Kun ihmiset on ripoteltu ympäri Suomen maata, on hitusen vaikeampi kerääntyä yhteen. Omasta puolestani kaikki oleellinen tuli kuvattua, joten olen ihan tyytyväinen.

Naruton pusikkoseikkailu
Kuva: Kide
Kesän aikana löysin itsestäni jollain tasolla täysin uuden puolen; kuvaajan. Kameran kanssa on tullut heiluttua välistä paremman kuvaajan puutteessa, mutta Desussa ja pienessä kaupunki-shoot'ssamme huomasin, että oikeasti pidän kuvaamisesta. Siinähän voisi yrittää kehittyäkin.

Fukka in action
Rorune, hahmona, jonka nimeä en ikinä muista.
Kuva: Kide
Fukka in action again
Nic: Kasa
Kuva: Kide
Hulmahdin Animeseminaarin tiloissa noin 20 minuuttia töiden jälkeen ja livistin paikalta takin liepeet hulmuten. Kuvailtiin lisää ja seuraavan päivän olinkin kokonaan töissä joten oma A-seminaarini oli sitten siinä.

Da Posse, miinus Kasa
Oik. Rorune, miä, Kide ja alla woodi.
Kuva: En tiiä
WCS-täpinöitä oli minulla ja Rorunella ilmassa jo pitkään ennen mitään virallista. Pukuja tehtiin loppukesä ja panikoitiin. Tai minä panikoin. Sisäisesti salaa. Vasta näin myöhemmin olen tajunnut, miten pitkään olen ihastellut Stellaa. Interstella-elokuvan näin ensimmäisen kerran joskus mukulana ja siitä lähtien tuo sininen nainen on jäänyt mieleeni. Nyt, kun olen saanut Stellan oikeasti tehtyä, olen hieman saman moisissa täpinöissä kuin silloin mukulana.

Rorunen ilme, paras ilme.
Kuva: Yaci
WCS oli kokemuksena erittäin mahtava. Tuomaripalaute jätti niin paljon käteen ja esitys itsessään oli jotenkin niin Rorunen ja minun näköiseni. Sen suunnittelu, harjoittelu ja esittäminen oli hurjan kivaa ja luontevaa. Yleensä esityspiisejä alkaa jossain harjoittelun vaiheessa inhoaman niin paljon, ettei halua kuulla koko piisiä enää ikinä (Duke Venomania's Madness - ei kiitos). Ei ole ollut mitään ongelmaa kuunnella Get Lucky'a. Se kertoo paljon.

Muru.
Kuva: Katariina Ihalainen
Vaikka loppuvuosi on ollut blogin puolella hiljaisempi kuin, mitä olisin tahtonut, olen silti edennyt asioissa tietyllä tavalla. Sarjoja ja elokuvia on katsottu, mangaa luettu ja pelejä pelattu. Olenkin taas hurahtanut pelimaailmaan ihan kympillä, joten tulevat puvut voivat suurella todennäköisyydellä olla niistä piireistä. Peruukeita on tulvinut postiluukusta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Fukka kiittää tästä vuodesta ja toivottaa hyvää tulevaa! Minulla oli hurjan kiva vuosi toivottavasti oli muillakin!

tiistai 23. joulukuuta 2014

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kuvauspalvelun taikaa!

Hei!

Olen ihan laiskamato ja vain hurahtanut muihin asioihin kuin cosplay'n. 5.12. oli Kingdom Hearts 2.5 julkaisupäivä, ja arvatkaa kuka on vaan pelannut siitä lähtien. Hubs...

Jottei ihan tyhjäksi joulukuu omalta osaltani menisi tarjoilen hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta. Kuvauspalvelusta on tullut tietynlainen pakko jokaisella conireissulla. Aina yritetään päästä härnäämään kuvaajia ja peeloilemaan (anteeksi!). Jaan siis parhaat otokset, jotka löysin tiedostojen kätköistä. Osa voi olla tuttua tavaraa, mutta luulen, että seassa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti en pystynyt jäljittämään kaikkien kuvaajien nimiä, joten jos joku osaa kertoa kuka kameran takana on seissyt, minua saa tökkiä.

Alkaa!

Animeseminaari 2011
Kuvasi: ???
Uljas urho ja hänen daaminsa! Tämä ei suinkaan ole ensimmäisistä pyllyilyistä, mutta ydinpoppoo on alkanut muodostua. Kysymys kuuluukin: missä oli woodi?

Desucon 2012
Teellä.
Kuvasi: Miika Ojamo
Yritettiin olla muka söpöjä ja oksettavia, kun teimme pienen piknikin taustakankaalle.

Animecon 2012
Kuvasi Kyuu Eturautti
Haaremia pukkaa...
Välistä nyimme mukaamme myös siviilipukuisia sankareita. Teema alkaa myös muodostua; Sankaripoju ja Haaremi.

Teemalla mennään.
Kitacon 2013
Kuvasi: Esa Ala-Petäys
Kitacon, kun parasta viihdettä on peeloilla kuvauspalvelussa.

Lähetimme rakkautta Kasalle Japaniin!
Desucon 2013
Melkein on Valilla haaremi. Lie kelpaako?
Kuvasi: Emilia Lahtinen
Tämä taisi olla se kerta, kun saimme ensimmäiset huudot *köh* kuvauspalvelun väeltä *köh* Se oli puhtaasti minun vikani.

Tracon 2013
Kasan paluu!
Kuvasi: Ninni Vidgren
Joku ei pitänyt tästä haaremiasetelmasta.

Desucon Frostbite 2014
Meni pasmat sekaisin, kun haaremi oli epätasapainossa.
Kuvasi Emilia Lahtinen
Sitten koittikin taas Kitacon...

Kitacon 2014
Naruto ei huomaa mitään hämmentävää haaremissaan...
... tai ehkä huomasi sittenkin.
Kuvasi: Santtu Pajukanta
Kitaconien parasta antia: ehdottomasti kuvauspalvelu!

Desucon 2014 Lauantai
Palvomme apinaa ja pandaa.
Hyvä haaremi! Ja hys siellä magi-rivissä!
Kuvasi: Helene Lindfors
Desuconissa heittäydyimme villeiksi ja kävimme kuvauspalvelussa MOLEMPINA PÄIVINÄ! OMG!

Desucon 2014 Sunnuntai
OMG! Oneja Demoneita!
Ha-ha-ha-haaaremi!
Kuvasi Helene Lindfors
Ja sitten pääsemmekin viimeisimpään taidonnäytteeseen, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä eilen illalla:
Tracon 2014
KALA!
Kuvas: Netta Nikkanen
Tässä kaikki tältä erää. Suinkaan en ole paljastanut kaikkia julkisia salaisuuksiamme. Kuvauspalvelun kulutusta on siis harrastettu ja tullaan harrastamaan. Varoituksen sananen siis.

Fukka kiittää!

PS: Oikeasti olen pukujen eteen edes jotain tehnyt. Oikeasti olen.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Täpinöissänsä

Moi!

Tässä on tullut taas elettyä hiljaiseloa cosplay'n puolella, joten tämä on vain pikkuinen tilannepäivitys. Ihan vain siksi, että teen taas muita ompeluita, jotka ovat lykkääntyneet pienen kehon vikailun vuoksi (tortcollis olet perseestä). Hommat kuitenkin alkavat olla vihdoinkin lopuillaan, joten voin jo alkaa ajatelemaan omia pukuhommia ihan tosissani.

Tarkoitus olisi pyyhältää taas Lahteen talven sydämessä ja kohdata Desucon Frostbite K-18 vol. 2, mitä odotan hyvin innoissani. Pieni vilkaisu ohjelmakarttaan ilahdutti minua suuresti. Kiinnostavaa ohjelmaa näyttää olevan ihan liikaa. Viimevuotinen Frostbite oli yksinkertaisuudessaan niin kiva kokemus, että odotukset tälle vuodelle ovat kohtuu korkealla.

Mutta niitä pukuja! Huutelin jo aikaisemmin vähän niistä puvuista, jotka kummittelevat takaraivossa ja joita olen jo vienyt eteenpäin. Ihan alkuun suunnitelmani oli tehdä Frostbiteen molemmat versiot Ichijosta lauantaille poika ja sunnuntaille tyttö, mutta ensimmäinen tilaamani peruukki oli täysi susi, joten innostus lopahti.

Tämä ei ole se, mitä tilasin.
Saa ostaa pois.
Kingdom Hearts DDD:n läpipeluu sai taas niin paljon tunnetta pintaan, etten mitenkään voi olla tekemättä Aquaa loppuun. Innostus on liian suuri. Toiselle päivälle Frostbiteen on siis luvassa Keyblade-mestaria ja ihan hillitöntä hypetystä omalta osaltani ainakin. Jos omaat suuria tunteita pelisarjaa kohtaan, tule ja jaa ne kanssani! Luulen, että lähipiirillä alkaa palaa jo käpy kanssani.

Aqua-baby
Lähestulkoon kaikki materiaali neitiä vasten on jo. Muutama kangas pitää vielä tilata, mutta heti ensiviikon jälkeen olen vapaa ja pääsen iskemään kynteni kaikkiin ihanuuksiin. Jotain uutta ja jännittävää ajattelin tässä kokeilla, jahka saan auton lainaan ja pääsen ostoksille. Olisi tarkoitus lähteä väkertämään EVA-vaahtolevyistä osasia ja katsoa, millaista materiaalia se on työstää. Mielenvikaisuus Stellan ja Naruton jäljiltä on vielä jossain olemassa, joten värjäyshommiinhan sitä sorruttaan taas (oikeasti haluan vain eroon sinisestä kangasväristä, mikä jäi opparihommista yli).

Keybalde'n tulen tekemään myös, mutta hieman vielä phdin, minkä niistä ja mistä materiaaleista. Worblaa olisi melkein kokonainen jättirulla. Pitää vain potkia itseä persiille ja hävittää ainainen 'käytän sitä sitten johonki tärkeämpään ja hienompaan juttuun' -asenteeni (kaikissa peleissäkin pihtailen aina super-item'tä ja lopulta en käytä niitä koskaan).

Tällä kaudella olen hurahtanut niin moneen sarjaan, etten malta pysyä housuissanni. En oikeasti muista, milloin viimeksi tai edes koskaan olisin seurannut näin montaa sarjaa yhtä aikaa reaaliajassa. Psycho Pass'n toisesta kaudesta huutelinkin jo ja Parasyte the maxim oli helmi, jonka kaltaista olen kaivannut elämääni. Himo tehdä joku hahmo kummastakin nousi. Ehdottoman voiton vei Psycho Pass, kun sain muistutuksen Frostbiten kunniavieraasta, Ken Urobuchi'sta.

Psycho Pass tursuaa ihania ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta koska saan pitkästä aikaa tehdä ihan minkä hahmon haluan, ilman ryhmää ja sen asettamia rajoitteita, joten valitsin sen, jota en muussa tilanteessa voisi ehkä tehdä.

Tsunemori Akane
Akane on päähahmo, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Neiti on lyhkäinen, joten ryhmässä tuskin sopisin neidin kenkiin. Akane ei ole ykkössuosikkini hahmoista, mutta pidän kovin. Vähän uudenlaista meikkiä olisi tarkoitus kokeilla tässä, koska Akanen silmien muoto on hyvin paljon erilainen kuin, mitä olen tottunut tekemään. Muuten vaatetus ja peruukki ovat aika perushuttua. Pyssykkää aion rueta väsäämään vasta siinä vaiheessa, kun tämän ja Aquan vaatteet ja Keyblade ovat kokonaan valmiita. Priorisoin avainkepukan ihan vain tunne syistä. Sitten jos ja kun pyssykkää väsäilen, olisi tarkoitus lähteä sähläämään valojen kanssa. Iik!

Päivistä en vielä tiedä. Vähän pohdin haluanko laittaa Aquan vai Akanen lauantaille. Perjantain pukuna on varmasti Akane, jos edes mitään pukua niskaani vedän. Saa nähdä.

Fukka kiittää ja toivoo, että jo ensikerralla olis kunnon asiaa taas.

PS: Lukijat, mistä teitä tulee? Lupaan jotakin jännää jossain välissä, kuhan on aikaa.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kisoista lavan takana

Heissan!

Jälleen kerran puin asioita, mitkä vain on pakko saada pois systeemistä. Asioita, jotka ovat minua rassanneet pitempiä aikoja. Asiaa kisoista ja kisaajista. Asioita, joista tykkään kyttyrää. Jokseenkin raskasta tekstiä luvassa. Tämän ulos saaminen on tökkinyt niin monella tavalla, että alkaa jo ärsyttää...

Hyvin paljon on puhuttu yleisön käytöksestä cosplay-kisojen aikan ja esitysten välissä. Nyt kännän pelilaudan ja aion rumasti osoitella kisaajia ja heidän käytöstään lavan takana ennen kisaa ja sen aikana. Jo pitkään olen saanut repiä hiuksiani cosplay-kisojen takahuoneissa syystä tai toisesta. Jo ihan ensimmäisessä cosplay-kisassani huomasin, että ihmisiltä puuttuu tietynlainen tieto ja ymmärrys. Suurimmaksi osaksi ihmiset kisojen takahuoneessa ovat ihania ja osaavat ottaa muut huomioon, käyttäytyä ja olla sievästi, silti välistä meinaa otsasuoni tykyttää cosplay-kisojen takahuoneessa. Itselläni on moneen otteeseen tehnyt mieli hakata päätä seinään takahuoneessa. Suurimmaksi osin ihan omista syistäni, mutta asiaa ei ole ollenkaan auttanut tietyn tyyppinen käytös samassa tilassa.

Osoittelen.
Minä pidän cosplay-kisoista, varsinkin sellaisista, joissa on esitys. Vaikka takahuoneessa palloilun takia en kisaa kunnolla näkisikään, haluan silti seurata kisaa niin hyvin kuin pystyn. Yleensä tällaisten kisojen jälkeen kaivan videoita internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta silti paikan päällä haluaisin pystyä seuraamaan kisaa, vaikka takahuoneessa olenkin. Tiedän, etten ole ainoa tämän mentaliteetin omaava. Aina ei oman jännityksen takia keskittyminen riitä tai kisaa on oikeasti hankala seurata takahuoneesta käsin, silti pyrin antamaan muille rauhan seurata kisaa, jos he niin haluavat. Kaiken moinen ylimääräinen peeloilu ja älämölö kisan aikana takahuoneessa vaikeuttavat ja häiritsevät kisan seuraamista takahuoneesta käsin. Varsinkin, jos kisaa voi seurata vain korvilla ilman, että näkee, mitä lavalla tapahtuu.

Rassaako?
Ainakin itselleni jo ala-asteella on koulunäytelmien yhteydessä opetettu ja tehty selväksi, että, kun lavalla tapahtuu, niin lavan takana ollaan hiljaa. Jos tarvitsee puhua, niin kuiskataan (joissain hyvissä puitteissa pystyy kyllä normaalilla äänellä puhumaan), ja yritetään muutenkin pitää ylimääräinen meteli minimissä. Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan aivan selvä ihan kaikille. Se, mitä ala-astella sanottiin pitää paikkaansa; kaikki ääni lavan takaa yleensä myös kuuluu yleisöön. Muutaman kerran olen itse ollut kisassa, jonka jälkeen yleisössä olleet kaverit ihmettelivät lavan takaa kuuluvaa mölyä ja itse osasin aika hyvin sanoa, mistä salaperäinen ääni oli peräisin. Se metelin pitäminen ei ainoastaan ole turhanpäiväistä hälyääntä yleisölle, vaan myös hyvin epäkunnioittavaa muita kisaajia kohtaan. Yleensä kisaajat eivät tunne toisten kisaajien esityksiä millään tasolla. Lavan takana ”ei voi varautua” siihen, että tietyssä kohtaa, kun toisen esityksessä tulee se dramaattinen hiljainen hetki, osaa pitää turpansa kiinni. Pahimmilaan voi omalla älinällään pilata toisten esityksestä tunnelman kokonaan. Herkkä ja tunteikas kuolema vesittyy täysin, kun jostain raikaa remakka nauru esityksen läpi.

Eli tyst nu
On eräs asia, jota en ymmärrä edes arkisissa tilanteissa, saati sellaisissa, joissa ihmiset ovat jännitystäpinöissä, hermostuneita tai kireitä (tai muuten vaan conipäissään). Tämä asia on ylimääräisen melun tuottaminen ja tarkemmin sanottuna musiikin soittaminen julkisissa paikoissa, jossa se ei varsinaisesti kuulu mihinkään. Yksittäiset j-poppia ränkyttävät kojut coneissa ja ulkoilmatapahtumat ovat asia erikseen, mutta esimerkiksi junissa, rannoilla, conien käytävillä ja varsinkaan cosplay-takahuoneissa musiikin rallattamista en kestä enkä ymmärrä. Tähän on muutama syy: kaikki ympärillä olevat eivät välttämättä pidä valitusta musiikista, se voi häiritä puhumista, mikä nostaa yleistä äänitasoa, se voi itsessään nostaa äänitasoa toisille sopimattomaksi ja useimmiten luo turhaa kakofoniaa. So why? People why? Cosplay-kisoissa moni varmasti jännittää ja tuntee jos jonkin moista tutinaa (minä angstaan), kukaan ei oikeasti tarvitse ylimääräisiä ärsykkeitä tai stressitekijöitä missään muodossa, kun ollaan valmistautumassa kisaan. Oman esityksen harjoittelu kerran tai pari on asia erikseen, mutta siinäkin hetkessä suosittelisin siirtymään vähän syrjäisempään kolkkaan. Jos jostain ihmeen syystä näkee tarpeelliseksi ränkyttää musiikkia kaijuttimesta, kun korvakuullokkeet on keksitty, cosplay-takahuoneessa, on suotavaa edes kysyä muilta tilaa käyttävlitä, että onko se OK. Sitten vasta, kun on saanut myöntävän vastauksen kaikilta, antaa soida. 

Ärsyttääkö?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lavan takana jutellaan ja tutustellaan ihmisten kanssa. Se on oikein muikeaa minustakin, mutta pitää myös antaa rauha esityksille ja muille takahuoneen käyttäjille. Älinän tulisi loppua tai edes huomattavasti vähentyä kisan alkuun. Joskus vähän lipsahtaa, mutta anteeksi-sana on olemassa. Harvoin takahuoneessa ollaan yksin, jolloin ei tarvitse ottaa ketään muita huomioon. Siksi pitäisi muistaa se, että muut saattavat tarvita rauhaa keskittymiseen ja valmistautumiseen. Tuntemattomien ihmisten keskellä ei voi tietää, mikä ketäkin ärsyttää ja rassaa tai millä mielellä ollaan tänään liikkeellä. Kenenkään ei pitäisi joutua poistumaan kisavalmisteluihin tarkoitetusta tilasta vain siksi, että muut kisaajat tekevät siellä olemisen hankalaksi.

Ahistaako?
Sitten yksi ihan käytännön seikka, mikä pitäisi oppia jo päiväkodissa; toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa. Tästä olen oikeasti kunnolla kismiintynyt. Kerron tarinan. 2012 Traconissa Operaatio Fredrikin kanssa olimme mukana esitykilpailussa GTO-ryhminemme. Meillä oli jonkin verran rekvisiittaa esitystä varten. Lavaharjoitusten jälkeen ne jätettiin tiettyyn paikkaan, mistä cosplay-mammat osaavat ne lavalle viedä, lavan taakse odottelemaan esitystä. Rekvisiittaan kuului pitkähkö pätkä köyttä, jonka piti esitystä varten olla selvä. Sattumoisin ennen esitystä, lavalle menoa jonotellessa, huomasimme, että joku perse oli solminut köyden hirttosolmulle. Onneksi se huomattiin ennen lavaosuutta, koska, jos ei olisi, se olisi voinut pilata yhden oleellisen osan koko esityksestä. Toisten tavaroihin ei kosketa. Jos haluaa näplätä jotain, mikä ei ole omaa, pitä kysyä lupa. Jos ei ole ketään keltä kysyä lupa niin, tavaroihin kosketaan vielä vähemmän. Ne eivät ole sinun, sinä et tiedä, miksi ne ovat siellä, kenen ne ovat tai mitä niillä tehdään, joten älä koske niihin! Käsittämätöntä, ettei tämä ole päivän selvää.

Hämmentääkö?
Takahuoneessa on myös hyvä antaa muille tilaa. Cosplay'ssa yleensäkkin toiset tarvitsevat enemmän ihan konkreettista tilaa pukuineen ja muine härpäkkeineen kuin toiset. Se ei kuitenkaan ole varsinainen pointtini tällä kertaa. Palatakseni ensimmäiseen, missä puhuin halustani seurata kisaa; olen huomannut muissa saman ominaisuuden, kun ihmiset ovat tukkineet lavalle vievät kulkuväylät töllistelläkseen kisaa. Vaikka yleensä tällaisissa tilanteissa tietä yritetään tehdä, kun kisaaja on palaamassa lavalta, ei se silti aina riitä. Kaikilla vaikuttaa olevan niin hirvittävä tarve pitää kiinni siitä omasta eturivipaikasta oven suussa, että sitä tietä ei maltela antaa kunnolla. Myönnettäköön, että tähän olen törmännyt lähinnä vain pikkuisissa kisoissa. Pidetään ne kulkuväyltä kulkukelpoisina, jooko? Älä pysähdy putkessa.

Ketuttaako?
Hyvin moni näistä asioista on vain muiden huomioon ottamista, arvostamista ja hyvää käytöstä. Pienillä asiolla on merkitystä, kun ollaan vakavan paikan edessä. 'Cause cosplay is serious business, mates. En tiedä olenko ollut todistamassa ja uhrina sabotointiyrityksille, vai mistä on ollut kyse, kun omalle kohdalle on sattunut näinkin paljon ikävää käytöstä cosplay-takahuoneessa. Tämä ei oikeasti ole niin negatiivista kuin tämä teksti antaa ehkä ymmärtää. Asia jotenkin paisuu, kun kaikki on ympätty yhteen. Näihin aiheisiin liittyviä tapauksia on sattunut siellä sun täällä. Harvemmin kaikki perseily samaan kisaan tiensä löytää. Nyt tämä on varsinainen negaatioryöppy. Silti mielestäni pohdinnan aihetta. Ei voi tietää, miten jännätäpinöissään joku takahuoneessa on tai kuinka huonosti edellinen yö on tullut nukuttua. Siksi suosittelen välttämään turhaa ylimääräistä häslinkiä kisojen kulisseissa.

Fukka kiittää. Palaan ehkä oikeisiin asioihin joskus.

PS: Suosittelen myös ihmisiä rohkeasti mainitsemaan, jos jokin heitä häiritsee.

PPS: Anteeksi Bowie-spämmäily.