keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Esiintymisen kauhutarina

Heipähei!

Kun olen taas löytänyt rauhan ja rakkauden, voin istua alas ja jakaa pieniä ajatuksia, jotka ovat viime aikoina päässäni pyörineet. Tänään pääsemme syventymään aiheesen, joka on hyvin lähellä minun sydäntäni ja josta voisin jauhaa vuoden päivät, eli Cosplay ja esiintyminen. Minä luultavasti näen tämän aiheen hyvin erinlaisessa valossa kuin moni muu, mutta minä olenkin natsi.

Minä olen hyvin iloinen siitä, että suomalainen cosplay-skene on kehittymässä myös sen 'rooli'n osalta, eikä nykyään enää keskitytä pelkästään siihen 'pukeutuminen' osioon. Silti itse ainakin näen, että 'rooli' osuus on selvässä kasvussa, mutta kasvun varaa on vielä paljon. Hyvin harva näyttää tuntevan edes peruselementtejä lavaesiintymisestä (saati esityksen kulusta), mikä pistää itselläni heti silmään. Eikä kyse ole useinkaan aloittelevista pukuilijoista, vaan ns. veteraanit eivät myöskään pääse livistämään tästä kastista. Helmiä löytyy aina, mutta harvoin olen nähnyt esitystä, joka olisi miellyttänyt sekä tekniseltä että sisällölliseltä kantilta. Suurin kehitys pukuilusta pukuesiintumiseen on taphtunut tietenkin yksilökisojen kohdalla. Ryhmäkisoissa esiintyminen on ollut mukana alusta asti paljon vahvempana ja vaikuttaa siltä, että joka vuosi syntyy esitysten suhteen uudenlainen buumi, jolla on aina omat vahvuutensa ja heikoutensa. Ryhmäkisojen taso on myös kasvanut, mutta se näkyy erilä tavalla. Kun yksilökisoissa ollaan pääsemässä irti 'läpikävely ja poseeraus' -muodosta, ryhmäkisojen tekninen toteutus on parantunut esimerkiksi taustanauhojen osalta, mutta lavankäyttö, yleisön huomioiminen ja muut moiset pikkujutut ovat edelleen jonkun hukkuneessa hanskassa.

Asia, joka raastaa minun hermojani hyvinkin suuresti, on tuomarointi. Välillä vaikuttaa siltä, että tuomaroinnissa unohdetaan esityksen tekninen puoli ja arvioidaan vain ja ainoastaan sen viihdyttävyys kyseisen henkilön kannalta. Tässä on myös syy, miksi minä tahtoisin nähdä joskus edes sellaisen tuomariston, jossa tuomareilla on tuntemusta ja osaamista lavaesiintymisen saloista muunkin kuin cosplay-esiintymisen kautta. Mielestäni esitystä tulisi arvioida teknisen osaamisen sekä viihdyttävyyden kannalta, mutta jos tuomaristolta puuttuu itseltään tietotaito esiintymisen teknisestä puolesta, ei heillä ole paljoa pohjaa sitä arvioida. Jos puku ja esiintyminen ovat saman arvoisia, pitäisi niitä pystyä arvioimaankin saman arvoisesti. Kuitenkin tuomaristossa istuu hyvin usein menestyneitä cossaajia (ompa hirvee sana) ja vaatetusalan ammattilaisia, mutta en ole hirveästi kuullut, että tuomaristossa olisi esiintymiseen perehtyneitä tahoja (valaiskaa minua, jos toisin on). Jos ei ole pätevyyttä arvioida esiintymistä yhtä "ammattitaitoisesti" kuin pukuja, niin miksi niille pitää antaa sama arvo?

Ryhmäkisojen osalta tuomariston kannataisi tuntea myös hieman dramaturgiaa ja draaman kaarta. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani taisin mainita, on myös musiikki- ja tanssiesityksissä hyvä olla jonkinlainen juoni, joka kantaa. Ryhmäkisoissa myös esiintymisen arviointiin pitäisi panostaa enemmän kuin yksilökisoissa, ja siksi pidän ajatuksesta, että ryhmäkisoissa tuomaristo olisi ainakin osittain eri, vaikka samasta tapahtumasta olisikin kyse.

Pienen tuohtumisen seurauksena en enää osaa jäsennellä ajatuksiani loogisesti, joten jätän tämän toistaiseksi tähän, vaikka ajatuksia riittäisi kehitysmaihin asti. Saatan muokata teksitä myöhemmin, kun saan kaavittua taas aivonesteeni lattialta, jonne ne juuri ovat valuneet. Kysymyksiä ja muita mielipiteitä kuulisin hyvinkin mielelläni. Tiedä josko saisin hieman taas ajatusta käyntiin.

Kiittäen: Fuu

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Riemua pensaikossa

Hei taas!

Ennen, kun aijon avautua suurista tunteistani, jotka koskevat esiintymistä cosplay-maailmassa, haluan pienesti tiivistää surkuhupaisaa photoshoot'a, jonka pidimme sisareni mun kanssa. Annettakoon syyksi vaikka yksinkertainen 'se on kivaa' ja materiaali oli taas vaihteeksi aika herkkua välillä.

Matkustelimme Kiden kanssa Muhokselle viikonlopuksi. Oli mummulla ihmettelemistä, kun kumpikin raahaamme jättimäiset matkalaukut mukanamme. Kiden laukussa oli senättän yli puolet oikeita vaatteita, mutta omassani kolmen cosplay-puvun lisäksi ehkä neljä paitaa ja uikkarit. Varoitettakoon, että kumpikaan meistä ei oikeasti osaa kuvata. Kiden kamerassa on onneksi mahtava ominaisuus; kun pitää nappia vaan pohjassa, niin kamera näpsää kuvia minkä kerkeää, mikä sopii hyvin minulle, koska minähän olen näyttelijä enkä malli.



Kyllähän tuolta hienoja kuvia saatiin talteen, mutta osa materiaalista onkin sitten hieman kyseenalaista.



Hilipati hippan hei! Juuri tämän tapaista materiaalia ei voi jakaa oikein millään taide- tai cospaly-sivustoilla, joten olkoon niiden paikka täällä. Lopulta päätettinkin sitten vetää ihan överiksi.



Hyvin usein minusta saadaan irti myös videomateriaalia (Cloud-sagalle on jo monta osaa), mutta tällä kertaa tyydyimme kuvasarjoihin.



Muista hahmoista ei lähtenyt aivan yhtä paljon irti kuin Cloudista, mutta jotain niistäkin.



Katsokaa maanista silmää! En lähtisä tuon näkösen äijän mukaan. Lievästi sanottuna, en aivan ole masteroinut vielä Kusuri-Uri'n ilmeskaalaa (joka kyllä näkyy niissä hirvittävissä kuvista, joita Gaalasta on otettu).

Kusuri-Uri'n kanssa kävimme hieman syvemmällä metsässä, mutta tuli äkkilähtö. Jumalaton hyttysten hyökkäys! Edes Venäjällä ei ollut niin verenhimoisia hyttysiä.



Piti yrittää puollustautua.



Kyseenalaista, kyllä.

Sesshoumaru oli hurjan hillitympi eikä herrasta syntynyt läheskään yhtä paljon epämääräistä materiaalia kuin Cloud'sta tai Kusuti-Uri'sta. Jotain kuitenkin...



Ihastuin Venäjällä näihin slim-tupakoihin, vaikka en itse oikesti edes polta. Parilla eurolla sai askin ja Sössömaru jostain kumman syystä tuli mieleen. Mene ja tiedä.

Vihonviimeisenä: Kuva, jota tulee katsella mieluiten Lad(y) GaaGaa'n tahdittamana.



Minä olen Fuu ja toivotan teidät tervetulleiksi epämääräisyyden ulottuvuuteen. Astukaa peremmälle.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kerran oli Tracon

Moi!

Traconista on kerennyt jo kulua jonkin aikaa, mutta ajattelin silti käydä läpi hieman omia ajatuksiani kyseisestä (vaikka monet ovat jo siitä hyviä tekstin pätkiä kirjoittaneet).

Aloitetaan vaikka siitä, että en ole ennen Traconissa käynyt. Talvinen ajankohta ei ole passannut yhteen teatteriharrastukseni kanssa, koska yleensä juuri tuohon aikaan vuoden intensiivisimmät harjoitukset ovat joko olleet alkamassa tai jo käynnissä (viimetalvena pelasin uhkapeliä CosplayGaalan kanssa). Entisestä conipaikasta kiinnostaisi tietää kyllä jotain, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Tampere-talo oli itselleni jo tuttu vuoden 2008 Animeconista. Tuolloin tykästyin paikkaan oikein kovasti, ja olin iloinen, kun kuulin, että Tracon tullaan järjestämään tällä kertaa Tampere-talolla.

Liput oli ostettu ennakkoon, joten ei tarvinnut jonotella. Pukuvalintani osoittautui fiaskoksi jo kävelymatkalla hotellilta Tampere-talolle. Oli äärettömän kuuma ja päätinkin vaihtaa vaatteita lauantaina, kun sisareni kanssa kävimme hotellilla syömässä. Ohjelmakarttaa tutkaillessa huomasin, että lähes kaikki katsomisen arvoiset luennot pidettiin ainakin osittain Cosplay-kisojen kanssa päällekkäin. Osan kuulemisen arvoisista luennoista olinkin jo nähnyt aikaisemmin Animeseminaarissa, mikä sinäänsä otti päähän jokseenkin paljon. Joidenkin luentojen missaaminen oli aivan oma vikani, kun ne pääsivät muistista lipsahtamaan täydellisesti.

Yksilökilpailu oli aika... pettymys. Show-sarjan olemassaolo lämmittää mieltäni paljon, koska se on hyvä tapa harjoitella sitä lavalle nousemista, mutta jopa show-sarjassa voisi olla se loppupalaute, vaikka siinä ei mitään palkintoja haetakkaan (en sitten tiedä oliko sitä edes pro-sarjassa). Muistakaa kuitenkin, että minä olen teatterinörtti ja pilkku on mun vakipano, kun tullaan esiintymiseen. Vaikka molemmat sarjat olivatkin läpikävely-muotoa, lavan voi silti ottaa haltuun ja tehdä yleisöön vaikutuksen eläytymällä. Joiltakin pro-sarjan kisaajilta tätä nähtiin, mutta olisin kaivannut paljon enemmän. Tuomaristo ei vakuuttanut. Palkinnot menivät varmasti hyville cossaajille, mutta silti tuomaristo ei vakuuttanut.

Lauantai-iltana arvoimme hieman Kiden kanssa, että mennäkkö sunnuntaiaamuna katsomaan Cosplay-Deitti vaiko peruukki luento. Päädyimme kuitenkin deittii, koska minähän halusin päästä tuijottamaan ja arvioimaan muiden esiintymistä ilkeänä ja pahana ihmisenä.

Deitin aloitus sytytti pienen kipinän sisälläni, että ehkä tästä saadaankin irti näytteliäntyöllisiä herkkuja, mutta tuo kipinä sammui pian. Kun ihmiset opettelevat tekstin ulkoa eivätkä selvästikkään ole lavalla paljoa esiintyneet, se ei näytä hyvältä. Host-poppoo vaikutti jämähtäneeltä ja esitys katkeili (paria poikkeusta lukuunottamatta). Deitti itsessään toimi mielestäni paremmin kuin Animeconissa edeltävänä vuotena. Hahmot olivat mielenkiintoisempia, vaikka osaa en tuntenut. Jone Riksusta oli mahtava iloruiske.

Cosplay-ryhmäkisassa teki mieleni työntää viuhka silmästä sisään. Koko kisassa oli ainoastaan yksi esitys, joka minua miellytti. En tuntenut lähdettä, mutta esitys oli kiehtova ja sitä jaksoi katsella (ja sitä ei edes palkittu >:O). Loput esitykset olivatkin sitten mielestäni jotain ihan hirveää. Osasta löysin hieman esityksen peruselementtejä, mutta ei paljon lohduta, jos ne jäävät vain murusiin. Vain harvoista löytyi perus draaman kaari (joka on tärkeä myös musiikki ja tanssiesityksissä!) eli alku-keskikohta-loppu. Monissa esityksissä oli olemassa alku, mutta keskikohta ja loppu oli unohdettu jonnekkin. Ne olikin sitten korvattu täydellä randomilla scheisse'lla. Läjä "hauskoja" vitsejä survottuna yhteen ei vaan toimi, ellei niitä ole kytketty jollakin yhteen. Tämä ryhmäkisa oli hyvä esimerkki myös siitä, millon liika on liikaa. Moni esitys oli huonosti koreografioitua tanssia, eikä ensimmäisen kolmen jälkeen enää oikein jaksanut katsella.

Onneksi säteilevä Rimppu sai piristettyä mieltäni aina esitysten välissä. Olen ihan fani. Naisen lavakarisma on jotain, mitä pitää kadehtia. Vaikka kyseinen ihanainen on itse sanonut, että homma kusi, toi hän silti homman kotiin juontojen ontumisesta huolimatta.

Tracon yllätti yhdeltä kantilta; pikkupentujen määrä oli alhaisempi kun odotin. Aprikoimme, että Desu ja pääsymaksu ovat ottaneet veronsa. Minullehan tämä oli vain positiivinen seikka ja varmaan myös monelle muulle pusupiirien, kiljumisen ja muunmoisen joukkohysterian vihaajille. Myyntipöytiä oli ihan kivasti. Löysinkin itse jotain, mitä ei ehkä perus-anime/manga/peli-kaupoista hirveänä löydä.

Tämä rant oli varmaan nyt tässä.

PS: Voin luvata, että avaudun nörttimäisine mielipiteineni cosplayn esiintymispuolesta tässä lähiaikoina, ellei sellainen hassu asia, jota jotkut kutsuvat elämäksi, tuki tielle. Esiintyminen on sentään selainen aihe, josta minä voin sanoa, että oikeasti siitä tiedän. Perkele.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Turistikieros vaatekaapissa

Hei taas! Tällä kertaa olisi tarkoitus kurkata hieman menneisyyteen ja tutkailla, että mitä sitä on oikeasti tullut tehtyä. Pientä esittelyä siis luvassa.

Kuten olen jo maininnut, en kovin montaa pukua ole tehnyt, mutta yritys (avainsana!) on ollut kova. Jostain syystä hyvin monien cosplay-asut saavat muotonsa epämääräisissä olosuhteissa, eivätkä minunkaan pukuni ole siitä kovinkaan poikkeavia.

Jos aloitamme näin loogisesti väärin päin, ja otamme ensimmäisenä tämä uusimman tekeleeni käsittelyyn ja syynäyksen kohteeksi.

2010, Tracon V: Sesshoumaru (tietenkin InuYasha'ta tuttu)



Tämä puku pääsi syntymään suuressa epätoivossa ja kiireessä samalla viikolla kuin Tracon V järjestettiin. Venäjän matkailu alkukesästä sai minut jo ennen kesää suureen paniikkii siitä, että ehdinkö tehdä pukua valmiiksi ja ehtiikö peruukki Suomeen ennen h-hetkeä. Näin kuitenkin pääsi käymään. Älytön suunnitelmani oli, että teen yksinkertaisen puvun, joka kuitenkin on hyvin tunnistettava ja hieno. No se yksinkertaisuus tuli yliviivattua sillä hetkellä, kun tajusin paljonko maalia tarvitaan kaiken tuon punaisen painamiseen.

Periaatteessa lähes 1/3 herran asustuksesta on jotakin muuta kuin vaatetta. Panssarit ja koristehökötykset veivät hieman sormea suuhun, mutta sain ne kuitenkin jollain muotoa tehtyä. Painamisurakkani oli hieman mukavempi kuin edellis kerralla (siitä lisää kohta), koska maalia oli tarpeeksi ja viivoitin sekä harppi auttoivat kuvioiden piirtämisessä paljon. Harmittavasti valkoinen kangas, jota käytin, pääsi loppumaan kaupasta sillä kerralla, kun olin sitä hakemassa, joten täytyi selvitä sillä, mitä oli. Jo tekovaiheessa tiesin, että Traconissa olisi luvassa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Toisena vuorossa: Kusuri Uri/Medicine Seller/Apteekkari sarjasta Mononoke



Hahmo itsessään on niin mahtava, että oli pakko päästä cossaamaan. Ehkä se olisi pitänyt tehdä vasta vuoden tai kahden päästä, mutta nyt se on ainakin alustavasti tehty.

Tämä herra tehtiin alunperin syksyllä 2009 Tsukiconiin, mutta myöhemmin hänen kanssaan otettiin vähän ensituntumaa kisoihin CosplayGaalassa 2010. Ei suurella menestyksellä. Tuomaristo löysi hyvin kaikki puvun errorit, jotka itsekkin suurimman osan tiedostin. Tuomaristo ainakin jotenkin piti esityksestäni (esiintyminen on toistaiseksi minulla se vahvempi puoli) ja kaikin puolin tuomaristo oli pätevä (*köhtietyiltäosinköh*) sekä loppupalaute hyödyllinen. Kisakokemus oli mukava kaikkinensa.

Takaisin kuitenkin itse pukuun. Puvun obi on ensimmäinen järkyttävä painamisprojektini. Keltaisia kuvioita sain painaa aika paljon tuolle 2,5x1,50m kankaalle ja, koska olen idiootti, kangasväri pääsi loppumaan kesken. Loppumetreillä (kirjaimellisesti heh) olisi ehkä kannattanut käydä ostamassa vielä kolmas purkki sitä väriä lisää. Kimonon ompeleminen oli hauskaa ja tuskaista. Välillä kuviot ottivat pannuun ja pahasti, mutta toisinaan ne olivat oikein leppoisia ommella. Kangasvalinnat olisivat voineet olla paremmat. Kengät tehtiin viimetingassa autotallista löytyneistä ylijäämä kalikoista.

Ja siirtykäämme illan/päivän/aamun/yön viimeiseen esittely kelpoiseen herrasmieheen eli Cloud Strife...



...mutta ei se versio, jota ehkä odottaisi. Tämän näköinen Cloud seikkailee Kingdom Hearts (I) -pelissä, jos joku sattuu muistamaan. Halusin tehdä Cloud-cossin, en oikeen tiedä syytä, mutta halusin kuitenkin. Cloud on tosi tympäännyttävä hahmo tietyiltä kannoilta 1) se on aikalailla massa-cossi 2) se on aika väritön ja 3) pikkutytöt tykkää. Näistä syistä päätinkin tehdä tämän vähemmän muistetun version herrasta. Ei ole niin massa-cossi, on vähän väriä ja parhaassa tapauksessa lapset ei tajua, kuka se on. Ja minä pidän tästä Cloudista.

Cloud oli cossini 2009 Animeconiin/Finconiin. Hänkin syntyi suuressa kiireessä kesätöiden ja tapahtuman välissä. Paitsi tuon "reisipanssarin" osalta, jonka muistaakseni laitoin taipumaan jo kaksikuukautta aikaisemmin (ja taipuminen kestää sen 12h), ja yhden vöistä ostin myös jo aikaisemmin. Peruukki laitetiin kuosiin conia edeltävänä yönä. Sotkijana en silloin edes toiminut minä itse, vaan sisareni Kide/JoannaDee ja varasisareni Tiistai nykivät ja tukistelivat samalla, kun itse istuin tuo peruukki päässä. Heidän käsittelynsä jälkeen peruukki ei näyttänyt tuolta, miltä kuvassa. Se oli silloin tosi karsea. Purin koko peruukin sitten myöhemmin ja annoin sille uuden elämän hieman erinlaisessa kuosissa (joka näkyy kuvassa). Cloud piipahti myös ihka ensimmäisen CosplayGaalan (2009) FFFight'ssa, kylläkin edelleen kammottavilla hiuksilla, mutta käväisi lavalla kumminkin.

Muut vanhat pukuni jääköön pimentoon, ellei joku niitä välttämättä tahdo kaivella, mutta mainittakoon, että repertuaariin kuuluu myös naisia. En siis ole aivan crossaaja. Yleensä kuitenkin naisten kanssa näy niin, etten ole tarpeeksi laiha tai mieleni ei kestäisi cossata montaakaan naishahmoa, vaan olisin hirttämässä itseäni puuhun jo sukkahousuja jalkaan vetäessä.

Kiitos ja kumarrus

P.S. Muutama sananen mahdollisista tulevista postauksistani.
Luvassa voi olla: Tracon-rant (kaikki tykkää näistä aina) ja pientä kertomuksen poikasta viikonlopun photoshootista, jonka pidimme Kiden (käytetään nyt sitä Kideä) kanssa ja josta tänäänkin nähdyt kuvat ovat peräisin.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Alussa oli...

Terve.

Tämä postaus on lähinnä alustus kaikelle sille, mitä tässä blogissa tulen säätämään ja vinkumaan.

Pikaesittely: Olen Fukka. Oululainen teatterinörtti, joka sattumoisin sisarustan ansiosta löysi videopelien, animen ja mangan ihmeelliset maailmat jo vuosia sitten. Cosplayn parissa on jo aloiteltu 2005, mutta vasta viimeisen parin vuoden sisällä on saatu ompelukoneeseen enemmän potkua ja tutinaa.

Koska taidekoulu ja teatteri vievät elämästäni ison palan aikaa, en suinkaan ole ehtinyt tai kyennyt tekemään kovin montaa pukua vuodessa. Ne rajoittavat tapahtumissa vierailuanikin aina etäisyyksien ja talostilanteen ohella. Olen kuitenkin pyrkimässä säännöllisempään ja aktiivisempaan asenteeseen cosplayn saralla, ja tämä blogi on osa sitä (eli peukut pystyyn, että saatas vähän pökköä pesään).

Blogin tarkoitus on siis motivoida minua cosplay'n ja kaiken siihen edes jotenkin liittyvän suhteen. Tulen luultavasti pohtimaan omaa harrastustani sekä cosplay'ta yleisemmällä tasolla. Huomattakoon, että nämä tulevat olemaan minun mielipiteitäni, jotka myös saattavat ajan ja kokemuksen myötä muuttua. Työprosessien raportointi ja ihan omasta mielenkiinnosta tivistäminen olisi toivottava tämän blogin osalta, mutta koska olen yleisestikin hyvin laiska ottamaan work-in-proggress-kuvia, niin saa nähdä tuleeko tämä olemaan enemmän kirjallista raportointia.

Tässä blogissa saattaa olla havaittavissa pientä alemmuuskompleksia siellä ja täällä, koska olen siihen taipuvainen ja luen kaikkien mahtavien blogeja sun muita. Toisaalta muiden ideoista ja ajatuksista saa välillä itsekkin virtaa. Tämä yrittää nyt parhaansa pitää jonkin moista blogia, vaikka ei sitä kukaan lukisikaan. Ihan vaan itteni iloksi.

PS: Ulkoasun säätäminen on sitten totaalisen kesken. Kello sattuu olemaan 3:13 enkä hirveän haka ole tällaisissa jutuissa, joten se saakoon hieman odottaa.