Hiljaa hiljaa hiivitään loskaisessa yössä

Terve!

Aikataulut sotkevat itseään koko ajan tavalla tai toisella, joten tämäkin merkintä on luisunut näin pitkälle. Elämä pärisee niin paljon juoksevien asioiden ja uusien pukujen ympärillä, etten ole osannut antaa aikaa tälle blogilapselleni.

Asiaan!

Minä olin nurissut woodille siitä, että emme ole kerenneet pitää conien ulkopuolisia kuvauksia moneen vuoteen (edellinen oli kai 2015, hubs). Tämä johti semi ex tempore -kuvauspäivään, joka oli vähän enemmän kuin olimme alkuun ajatelleet. Helmikuun puolella heti Frostin vanavedessä pidimme hervottoman kuvauspäivän ja kuvautimme yhteensä 5 pukua saman päivän aikana.

Näin silitetään lakana.
Kuvasi Rorune

Talvi on hankala vuodenaika kuvata cosplay-pukuja ja loskapaska ei auta asiaa. Piti siis hieman pohtia sitä, mitä pukuja ja missä ylipäätään on mahdollista kuvata. Pelkästään sään vuoksi lähes kaikki ulkotilat olivat pois laskuista. Lopulta päädyimme rakentamaan pienen studion tapaisen olohuoneeseeni; ryönät pois tieltä, iso lakana kiinni verhokiskoon ja sohva pääsi osaksi settiä.

woodi halusi kuvauttaa Cruiser!D.Va:nsa, joka on hyvin 50-lukuvaikutteinen. Sattumoisin oli tiedossa, että Oulun keskustassa sijaitseva Mikan Cafe & Burger -ravintola on sisustettu perinteiseen american diner -tyyliin. Pirautimme kuppilaan, että olisiko mahdollista käydä siellä kuvaamassa, ja saimme myöntävän vastauksen.

Luonnonvalo oli myös hyvin kiva.
Vas. woodi ja oik. Rorune

Onneksemme päivä oli hiljainen eikä ravintolassa ollut mikään ryysis tuohon aikaan. Pystyimme rauhassa hoitamaan oman asiamme ilman, että se häiritsi muita paikallaolijoita. Myös henkilökunta oli positiivisesti kiinnostunut tekemisistämme ja oli muutenkin hirveän mukavaa.

Ruokaa!
ja woodi

Päivän aikana piti tietenkin keretä myös syödä välissä, joten kuvaamisen jälkeen tilasimme burgerit ja jälkkäripirtelöt. Ja oli hyvää 💖

Sitten olivat vuorossa seuraavat puvut (Rorunelle ja minulle päivän ensimmäiset). Duke Venomania -ryhmä valmistui 2013 ja sitä on yritetty kuvata koko porukalla tässä välissä, mutta huonolla menestyksellä. Siksi itse halusin Gakuposta jotain uudempia kuvia. Yksi syy myös oli se, että en ikinä muista Gakupon olemassaoloa! Se vain jotenkin häviää muistista. Samaa on tapahtunut myös muille puvuille, joista ei ole kuvia kunnolla, mutta ei niin pahasti kuin Gakupon kanssa.

Henshin!
Fukka by Rorune
Gakupo by Ray

Oli jotenkin hirveän jännittävää laittaa näin vanha puku päälle. Puku on ihan kiva ja semi-hyvin tehty housuja, jotka ovat yksi mysteeri, lukuun ottamatta. Olen osannut kikkailla joidenkin osien kanssa niin hyvin, että piti hetki miettiä kuinka niiden on tarkoitus toimia. Jos kengät ja housut olisivat järkevämmät ja mukavammat, niin tämänhän voisi vielä laittaa johonkin päälle.

Kuitenkin siisteintä oli tehdä uusi meikki. Olen viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt oppia ja kehittää meikkaustaitojani. Vaikka kehitys ei ole ollut mitään maata mullistavaa, oli kiva huomata, että hei en ole katsonut tutoriaaleja ja ostanut välineitä ihan turhaan.

Tällä äijällä on niin paljon meikkiä, mutta ehkä se sopii Gakupolle...?
Tässä myös hillittömät karkkipiilarit, jotka ostin Japanista.

Pienoisista valo-ongelmista huolimatta "studio" toimi ihan kohtuu hyvin. Myös koska olimme sisätiloissa ja pois ihmisten silmien alta, tunnelma oli astetta aikuisempi. Aina silloin, kun pokka piti tietenkin. Joistain kuvista olen hyvin iloinen, koska niistä välittyy hämärä ja kyseenalainen ilmapiiri, joka Venomanian tarinassakin on, mutta myös ihan derppejäkin kuvia seasta löytyy. Välistä olimme hyvin kokeilullisia ja se näkyi.

Kaikki ihan messissä tässä kohtaa.
Gumi: woodi & Meiko: Rorune
Kuvasi Ray

Minulla oli ihan hirveän kivaa, koska tällaista teemaa lähelle ei pääse oikein kunnolla, jos ympärillä hyörii paljon ihmisiä. Jos ikinä mahdollista, niin haluaisin päästä tekemään enemmän tällaisia tunne- ja tunnelmapitoisia kuvauksia. Varsinkin vähän aremmista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja tuskasta. Miksi ei myös tällaisesta intiimimmästä kanssakäymisestä, mutta ehkä Gakupo on siltä osin nyt taputeltu.

Katsotaan nyt, että mitä näistä kuvista uskaltaa edes julkaista...

Kello löi kymmentä illalla, kun aloimme kuoriutua näistä asuista. Välissä ruokaa naamaan ja sitten seuraavien pukujen pariin. woodi teki rohkean ja reippaan päätöksen kolmesta puvusta, kun minä ja Rorune vedimme vain kahdella.

Keltainen on vahvana hänessä.
Kuvasi Rorune

Yön turvin hiippailimme läheiseen autohalliin, jossa olen halunnut kuvata jo pitkään. Miksi? En ole ihan varma, mutta jotenkin tuo ällö kelmeän keltainen valaistus on vetänyt minua puoleensa jo pitkään. Itselläni mukaan lähti Len, joka on ainoita harvoja pukuja, joka sopi tuohon ympäristöön.

Yöllä kuvaaminen oli alunperinkin suunnitelmissa, koska valot eivät tietenkään pala päivisin ja yöllä trafiikki on lähes olematon. Saimme kuvata rauhassa, mutta väsymys alkoi painaa kaikilla päälle, joten ihan kaikkea ei päästy kokeilemaan.

Mukavaa, mutta väsyttävää. Olen yrittänyt editoida kuvia aina välissä, mutta ne vaativat niin paljon aikaa, etten ole päässyt puusta pitkälle.

Fukka kiittää.

PS: Kohaku ja uudet puvut edistyvät. Olin jopa niinkin tehokas, että väänsin yhden hyvin yksinkertaisen puvun kokonaan kasaan tässä välissä.

Enkeli Frostin lausui näin - Desucon Frostbite 2019

Hei!

Jo pieni tovi on kerennyt vierähtää Frostista, mutta ei anneta sen haitata. Ennen Frostia tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, mikä oli monen asian summa ja vei voimia ihan kunnolla. Siksi olin hyvin epävarma siitä, saanko Kohakun valmiiksi Frostiin vai en, vaikka aloitin sen työstämisen todella hyvissä ajoin. Samaan aikaan niin kovasti halusin Kohakun sille mallille, että voisin laittaa sen Frostiin päälle. Vaikka sitten keskeneräisenä. Onneksi lopulta sain. Kaikesta huolimatta.

Kuiva tie, paras tie.

Perjantai oli jälleen matkustuspäivä. Olen todennut, että mieluummin laitan perjantain puvun päälle jo kotona ennen lähtö ja istun päivän autossa puku päällä kuin, että vaihtaisin puvun päälle paikan päällä saavuttuamme, koska perillä ei enää vain jaksa. Näin tein myös tällä kertaa, koska kohenneltu Haru ja kumppanit saivat ruutuaikaa perjantaille.

Vielä kotona, mutta jossain kuosissa.

Perjantaille oli muutama ohjelma, jotka halusin katsoa. Olimme hieman jännän äärellä, miten ehdimme niitä seurailemaan, mutta lopulta ei tullut edes kiire. Avajaisista kerkesin itse näkemään ihan pienen siivun lopusta.

Harmillisesti Unreality-kuoron esiintyminen ja Cosplay-asun viimeistelyn ABC istuivat samassa aikalohkossa, joten niiden välillä piti tehdä valintoja. Totesin, että saan kuorosta enemmän irti livenä kuin luennosta, joten oma nokkani suuntasi musiikin ja kulttuurin pariin. (Katsoin luennon tallenteen myöhemmin netistä ja totesin, että tein oikean valinnan.)

Wäää!

Ensinnäkin: kuka ikinä olikaan tehnyt valkokankaalla näkyvät kuvakortit kappaleista on ihana! Kaikki kuvat olivat niin nättejä! Ja lisäksi niissä oli yhtenäisyyttä sekä lähteiden omia piirteitä, joten kiitos niistä kenelle kiitos kuuluu. Itse musiikki oli sitä, mitä odotinkin. En pettynyt ja nautin kovasti. Varsinkin ne muutamat soolot olivat tosi mainioita. Ja okariina! Okariina oli ihana!

Sitten kiiruhdeltiin seuraavaan ohjelmaan eli Nahkatöiden perusteet cosplayaajille, joka alkoi heti perään. Minä odotin tätä settiä eniten tältä tapahtumalta, koska nahkatyöt ovat ihania ja Elinan värkkäyksiä olen seurannut kieli pitkällä. Olen opiskellut nahkajuttuja koulussa ja työskennellyt nahkaompelimossa, mutta omasta mielestäni oma nahantuntemukseni ei ole kovin laaja (ja varmasti hyvin ruosteessa). Varsinkaan vesimuotoilun ja nahan värjäyksen kanssa olen täysi ummikko, minkä vuoksi nämä aiheet kiinnostivat minua suuresti.

Sain kuin sainkin uutta oppia siihen, mihin hainkin. Suurimmaksi osaksi muu sisältö oli tuttu, mutta ei se sinäänsä haitannut, koska nyt taas ymmärrän sen, etten ole ihan kaikkea unohtanut.

Meitä oli aika monta uimahomoa perjantaina.
Rei: woodi, Makoto: Rorune, Haru: miä, Rin: Soffi ja Sousuke: Harri
Pikakuvan räpsi Anniilaugh

Ja joo... Kohaku ei valmistunut täysin, mutta oli sellaisessa kuosissa, että uskalsin laittaa sen päälle lauantaina. Eniten hirvitti peruukki, mutta pukuhommista kirjoittelen tässä myöhemmin lisää.

Lauantai meni tehokkaasti takahuoneessa. Rorunelle ja minulle tuli kutsu tuomaroimaan yksilökisaa, mikä oli hirmu kivaa. Vähän meinasi jännittää, koska itse näen cosplay-vahvuutenani esiintymispuolen, joka puuttui tästä kisasta kokonaan. Kaikki mielenkiintoinen ohjelma kuitenkin osui tuomarointien kanssa päällekkäin, joten yhyy. Olisin halunnut kuulla asioita uimahomoista ;___;

💕
umiyo, Rorune ja miä

Tuomaroinnit menivät ainakin minun osaltani tosi kivasti ja oli ihan hirveän kivaa. Kisaajat olivat hyvällä ja iloisella asenteella mukana ja vaikutti, että ketään ei jännittänyt mitenkään järkyttävästi. umiyo oli aivan uskomattoman ihana ja kommunikaatio tuntui pelaavan hyvin. Suuri kiitos koko päivästä menee umiyolle, koska hyvät tyypit tekevät aina kaikesta parempaa.

Päästin myös sisäisen hipeltäjän villiksi ja vapaaksi tuomaroinnissa (toivon, ettei kukaan siitä pahastunut). Minulla paljon himoja koskea muiden tekeleisiin; tunnustella materiaaleja ja tekstuureja, rakenteita ja painoa. Siksi myös oli niin kivaa, että kisassa oli tosi erilaisia pukuja mukana.

Kohakun piilarit saivat niin paljon kehuja ja ihastelua, että laitetaan niistä vielä parempi kuva.
Halusin jotain vähän hämmentävää ja epäinhimillistä, tekemään Kohakusta hitusen enemmän itselleni sopivan.

ECG-karsinta oli kiva. Jännittävän paljon tanssipainotteisia esityksiä, mutta voitot menivät juuri sinne, minne pitikin. Olin vain vilaukselta nähnyt takahuoneessa osan kisaajista, mutta pelkästään esitystenkin perusteella osasi arvata voittajat.

Kisan jälkeen oli tarkoitus antaa palautetta niille kisaajista, jotka sitä halusivat, mutta ilmeisesti jokin info oli mennyt ihan metsään. Pääsimme antamaan palautetta vain kahdelle kisaajalle :/

Jos joku kisaajista vielä halajaa palautetta, niin voi olla yhteydessä cosplay-vastaavaan tai häiritä minua suoraan.

Olin muuten hirmu iloinen Desu-paidasta, koska en ole koskaan aikaisemmin sellaista saanut, enkä nytkään ollut varma kuuluuko minun sellainen saada. Ja tämä oli vielä niin hirmu nätti.

Sunnuntai jännitti vähäsen, koska oho hubs oli pitämässä ohjelmaa heti aamusta. Mitään järkyttävää yleisöryntäystä en odottanut, mutta jokunen ihminen oli löytänyt tiensä paikalle heti aamutuimaan. Höpöttelin siis cosplay-esitysten rakentamisesta ja ideoinnista. Olen tarjonnut tätä ohjelmaa Frostiin jo kolmena vuonna peräkkäin. Nyt kävi munkki ja osasin olla tarpeeksi ajoissa koputtelemassa, koska aina aikaisemmin vastaus on ollut: "Kuullostaa hyvältä, mut cosplay-ohjelmakiintiö on jo täynnä, mut tarjoa Desuun," mikä ei taas muista syistä ole ollut minulle otollista. But now it's done.

Oli kiva puhua, vaikka ihan putkeen kaikki ei mennytkään. Jouduin supistamaan esitystä tosi paljon, koska siitä meinasi tulla +2h luento ja siinä samassa joitain asioita jäi kokonaan käsittelemättä. Oli myös hirveän kiva vaihtaa muutama sananen luennon jälkeen niiden ihmisten kanssa, jotka olivat kuuntelemassa.

Yamaguchi oli ehkä kaikkein pätevin puku tähän kohtaan.
Kuva: Jenni Suominen

Jos jotakuta kiinnostaa jutustella vielä luennon aiheista tai vähän sen sivustakin, minä olen aina valmis kälättämään esityshommeleista.

Pari ohjelmaa, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät sunnuntaina välistä puhtaasti jaksamisen takia. (Onneksi lähes kaikki näkee netistä jo nyt!) Olin koko sunnuntain todella huonovointinen tosi oudolla tavalla. Pää oli kipeä ja muutenkin oli hieman heikko happi eikä ajatus oikein kulkenut. En osannut hahmottaa sitä, mistä olo johtui, mutta yritin kestää ja parannella asiaa syömällä ja juomalla. Mikään ei kuitenkaan oikein auttanut. Koko päivä meni vähän sumussa, mutta kerkesin nähdä ihmisiä jonkin verran, jauhaa asioista ja olla iloinenkin.

Rorune on mun Tsukki.

Vähän kerkesimme kuvata pallopoikkia. Yamaguchille on uusi peruukki olemassa, mutta päätin mennä Frostin vanhalla, koska energiat menivät Kohakuun (ja vanha on paremman värinen).

Jossain välissä totesin, että nyt on pakko saada peruukki pois päästä, ja vaikka päivää oli tovi vielä jäljellä, niin raakasti heitin peruukin reppuun. Ja ah mikä autuus! Olo helpotti saman tien. Kävi ilmi, että yksi pinni oli jäänyt peruukin kuminauhan alle jumiin ja ilmeisesti painanut johonkin hermoon koko päivän. Maailma kirkastui ja voin taas hyvin, mutta otsassani oli vielä monta päivää tuon jälkeen äkäinen, punainen pinnin kuva.

Loppu päivän oli Lentopallolepakko-Jenni aina kotiin asti.

Kotiin lähdettiin ihan hitusen aikaisemmin kuin yleensä, koska jätimme päättäjäiset väliin. Olin itse yllättävän pirteä koko matkan kotiin.

Sunnuntain kakkaolosta huolimatta minulla oli ihan hirveän kivaa koko viikonloppu. Odotin sitä hyvin innolla ja se oli hyvä piriste kaiken paskan keskelle, jota muu elämä tällä hetkellä tarjoilee. Pääsin näkemään ihmisiä, joita on ollut ikävä, tekemään mukavia juttuja ja puhumaan asioista.

Cosplay-pärinä on jatkunut siitä vahvana tähän asti ja suunnittelin jo pientä ex tempore -matkaa Yukiconiin, mutta sitten muistin, että samaisena lauantaina on hautajaiset enkä tiedä omasta kunnostani tuossa vaiheessa muutenkaan mitään, joten en pääse kokemaan Yukia vieläkään.

Fukka kiittää.