keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ei ompelua, mutta muuta

Moi!

Hyvää joulua niille, jotka välittävät (minä en). Hyvää, tulevaa uutta vuotta kaikille. Joulun alla tuli ommeltua niin paljon ei-cosplay juttuja, että molemmat kädet ovat nyt rikki. Sainkin sitten ompelukiellon loppuvuodelle eli, vaikka tahtoisin, en saa pukuja edistymään kovin paljoa ainakaan toistaiseksi. Silti positiivisesti yllättäen posti kantoi mukanaan Harun ja Naruton peruukit todella nopeasti. Putkahtivat luukusta peräkkäisinä päivinä.


Naruton peruukin tilaaminen oli taas arpapeliä. En tietenkään halunnut mitään huutavan keltaista, vaikka animessa Naruton tukka sellainen onkin. Turvauduinkin enemmän Kishimoton tämän hetkisten kansikuvien väriin, joissa Naruton hiukset ovat hailakan keltaiset. Tämän peruukin piti olla hieman vaaleamman sävyinen, mutta tämä kyllä passaa myös. Näytän ehkä vähän ruskettuneemmalta tämä peruukki päässä kuin normaalisti. Ilmavuutta ei ainakaan puutu ja saan peruukin todella helposti pysymään pystyssä. Hyvä karvalapsi siis.


Se on ihan vähän harmahtava.

Harun peruukki oli myös jännittävä. Olen tähän mennessä nähnyt yhvin monta Haru-cosplay'ta, ja suurimmassa osassa Harun peruukki on ollut täysin musta. En halunnut täysin mustaa peruukkia, koska mielestäni Harun hiukset eivät ole aivan mustat. Jouduin sitten kaivelemaan eBay'tä läpi aika lailla, että löysin tämän peruukin. Väri oli osuva, mutta malli oli hyvin mielenkiintoinen. Se ei oikein ollut mallikuvan veroinen, mutta uskon, että saan tästä vielä hyvän.

Kampaus on selkeästi liian ilmava, kerrankin niin päin, ja sitä on kerrostettu liikaa. Heti alkuun lähdin litistämään seruukkia föönillä. Puhalsin kuumaa ilmaa peruukin päälle suoraan ylhäältä päin ja silitin kuumat kuidut päätä myöten. Tulos oli yllättävän hyvä. Mitään muuta en ole tälle vielä tehnyt.

Toinen puoli käsitelty. Toinen ei.

Harulle on ostettu jo osa kankaista ja luulen, että piilolinssit saapuvat lähipäivinä. Narutoon varmaan joudun itse värjäämään kankaan, mutta onneksi väri on niin yksinkertainen, että pääsen luultavasti pesukonevärillä pälkähästä.

Ja sitten vähän muihin juttuihin. Piti laittaa tämä merkintä ajastukselle, että kukaan (tietty) ei tätä kerkeä lukemaan ennen aikojaan. Oulun Sinooperi uudisti valikoimansa lähes kokonaan ja hyllyihin saapui monta iloista uutuutta. Suurimpina ilonaiheinani A3 kokoiset craft foam -levyt, joita olen aikaisemmin raahannut aina Helsingin reissuilta mukanani vinon pinon. Toisena uutuutena tulivat Palett spray-kangasvärit, joita en ole koskaan aikaisemmin kohdannut missään.

Laitimmainen keltainen ei kuulu joukkoon.
Otinkin spray't testiin, kun väänsin joululahjoja. Surukseni täytyy todeta, etteivät värit olleetkaan niin mainiot kuin aluksi kuvittelin. Kerkesin jo innostua helpoista liukuvärjäysprojekteista... Siksi ajattelin jakaa vähän omia kokemuksiani värejen käytöstä muille, jotka voisivat keksiä näille jotain käyttöä. Omat kokeiluni ovat hyvin simppeleitä ja tehty nopealla aikataululla, joten kaikki, mitä minun on kertoa on todella peruskauraa. Tulen testailemaan näitä kyllä vielä lisää ja, jos asia kiinnostaa, voin tuloksia raportoida.


Tällaisia tyynyliinoja tein. Yhteensä tein 9 tyynyliinaa, joista 6 menivät läpi laaduntarkastuksesta ja yhden sotkin vain kokeilu mielessä. Yhdessä putelissa on 100ml väriä, joka on hyvin nestemmäistä ja kuluu ylättävän nopeasti. Värejä on hyvin rajatusti, 9 kaikkiaan eli omistan nyt lähes kaikki. Spray on vähän väärä sana näille tuotteille (suomenkieltä, jos ajatellaan), koska nämä ovat suihkevärejä eivät samanlaisia spray-maaleja, joita saa paineilmaputeleissa. Siksi jälki ei ole tasaista ja osa suuttimista (vaikka niiden pitäisi olla täysin identtisiä) päästi aina enemmän väri johonkin tiettyyn suuntaan ja teki näin laikkuja kankaalle (kuten kuvasta näkyy). Suihkun tähtääminen on vaikeaa, koska suihku leviää laajalle. Sininen osoittautui aivan kakkapääväriksi, koska se oli niin vahva muihin verrattuna.

 
Käytin vanhaa tuttua kontakti-sabluunaa näiden tekemiseen. Värin nestemmäisyys osoittautui ongelmaksi tämän tekniikan kanssa. Jos halusi puhtaan ja kirkkaan värin kankaalle, täytyi väriä suihkuttaa tosi paljon, jolloin kangas kastui väristä aivan litimäräksi ja tietenkin imeytyi myös kontaktisabluunan alle. Myös jos värien halusi kunnolla sekoittuvan keskenään, niitä piti suihkuttaa paljon.

Tällaiseen taiteellisempaan 'vapaat kädet' hommaan nämä toimivat ihan hyvin, mutta en vielä luota näihin niin paljoa, että lähtisin tekemään jotain prikkulleen suunniteltua. Batiikissa nämä voisivat olla ihan jännät. Aion vielä testailla sitä, kuinka nämä toimivat valutusmenetelmänä, koska tyynyliinoja on vielä yksi ylimääräinen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Fukka kiittää.

PS: Jos näistä väreistä on jotain kysyttävää, nakatkaa vaikka kommentilla. Voin myös ehkä kokeilla jotakin muitakin juttuja näillä, jos jollain tulee mieleen. En tietenkään ole mikään asiantuntia, mutta jotain käryä on.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Mahdollisuuksien puutetta

Hei!

On aikani jälleen ulista asioista, jotka tuppaavat viduittamaan. Ei nyt sentään. Buglasin vain ajatuksiani taas pitkästä aikaa. Tämäkin tekstin pätkä on kiertänyt kehää tiedostoissani jo jonkin aikaa. Ettei myöskään tulisi aivan kuvaton sepostus, saatte kuvia jotka liittyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän eli, jos sielun tuotanto ei kinosta, voi vain katsella höpöt kuvat.


 Kuvasi: Aidu
Traconin esityskilpailussa, jossa hiimailimme Duke and Bitches -ryhmällä, pukuja ei arvioitu. Kisaan osallistumisen vaatimus oli, että jonkinlaiset puvut tulee olla. Tämä selvisi minulle vasta kisan jälkeen itseasiassa. En yleisesti pidä kisoista, joissa ollaan vain toisessa ääripäässä eli en siis pidä hirveästi edes pelkällä puvulla kisattavista kisoista. Minulle cosplay on pukuja ja esiintymistä, molempia yhtälailla. Ymmärrän kuitenkin pukukisat paljon paremmin kuin 100% esityskisat, koska niissä ollaan kuitenkin selkeästi cosplay-puolella, eikä harrastelijateatterin.

Kuultuani Traconin kisan säännöistä ennen tapahtumaa kiroilin ja olin kyrpiintynyt. Se oli pettymys tuossa vaiheessa, mutta ei sen enempää. 2011 Nekoconissa kisasin skittikisassa Sanilla eikä tuolloinkaan pukua arvioitu. Tilanne oli monin puolin eri tuolloin, koska olin kisaamassa yksin, ilmoittauduin kisaan hetken mielenjohteesta (päissään), tein esityksen noin kymmenessä minuutissa enkä tuolloin kokenut olevani mitenkään sillä tasolla puvun kanssa, että olisin voinut puvulla pärjätä.


Traconin esitystä suunniteltiin ja harjoiteltiin pitkään (minun mittakaavallani), meitä oli viisi, joista osa aikaisemmalta kokemukseltaan enemmän puku- kuin esiintymispainotteisia harrastajia ja pukuja oltiin pohdittu ja säädetty myös. Tietenkin se harmitti, että pukuja ei arvioitu, koska niihin oli kuitenkin panostettu.


Kisa oli, päästiin kolmansiksi, jee! Enää ei harmittanut kisan säännöt tai mikään muukaan.

Kuvasi Tapio Matikainen
Mikä tässä lopulta pisti rassaamaan on erinäisten tahojen suhtautuminen, kun asiasta mainittiin Anikin puolella. Ei pelkästään meidän kohdallamme, vaan kaikkien kisoihin haluavien cosplay-ryhmien kohdalla, tämä ajatus hiertää. Ymmärrän cosplay-vastaavan idean siitä, että erilaisia kisaformaatteja kannattaa kokeilla ja olen samaa mieltä. (Tässä kohtaa mentiin mielestäni kuitenkin vähän vikaan.) Eräältä taholta kuitenkin tuli vastaus, joka ei mielestäni ollut mietitty aivan loppuun asti; ”Sitten jos haluaa nostaa panoksia ja kisata molemmilla sektoreilla, ovat NCC ja WCS sitten pykälää kovempia, jossa minkään yhden osa-alueen osaaminen ei riitä.”

Niin... Kun meitä oli viisi. Tietääkseni kumpikaan NCC tai WCS ei hyväksy enempää kuin kaksi kisaajaa. Mikä on perseestä, mutta siihen ei hirveästi voi täällä Suomen päässä vaikuttaa. Sama pätee Eurocosplay'n kohdalla.


On pari muuta syytä, miksi tämä kommentti ärsytti minua. Yksin tai parina kisaaminen on hyvin rajoitteellista. Se on päivän selvää. Juonikuviot ovat rajoitettuja, koska aika on todella rajallinen ja esiintyjien määrä on aina sama. Jo kolmella esiintyjällä saa aikaan suuremman repertuaarin. Myös näiden kisojen taso rajoittaa. Jos oikeasti haluaa menestyä jossain näissä SM-tasoisissa kisoissa, pukujen täytyy olla haastavia. Haastavat puvut yleensä tuovat myös rajoitteita. Suuret ja näyttävät puvut vaikuttavat usein liikkumiseen ja ihan vain olemiseen myös. Vaikka pelissä tai animessa hahmo liikkuu loikkien ja kirmaillen kokovartalopanssarissaan, se ei ole täysin mahdollista tässä maailmassa. Emme ole animua. Tässä ovat luultavasti myös syyt siihen, miksi näiden kisojen esitysten sisältö on niin puhkikulutettua.

Suurimpana syynä kaikista: on kivaa tehdä juttuja myös isommalla porukalla.


Kuvasi: Kangaskasa
Ryhmänä on vaikea löytää kisa, joka painottaisi kohtuu tasapuolisesti esiintymistä ja pukua. (Pari ei ole ryhmä. Se on pari.) Luulimme, että Traconin kisa olisi varma nakki, koska muiden tapahtumien kisat ovat muuttuneet lähes joka vuosi. Siitä on puhuttu ennenkin kuinka hankalaa on suunnitella ja harjoitella esitystä kunnolla, kun kisan säännöistä tai edes olemassa olosta ei ole varmaa tietoa kuin vasta noin kuukautta ennen tapahtumaa.

Tämän voi ajatella myös toiselta kannalta; aika harvassa ovat puhtaat pukukisat, joihin voi osallistua ryhmänä. Ryhmältä odotetaan yleensä aina jonkinlaista esitystä, mutta entä jos haluaa vain mennä kisaan yhtenä isona kokonaisuutena ilman esitystä. Kuinka haluaisinkin nähdä moisen tänäpäivänä. Onko se mahdollista jossain? Minä en tiedä. Minua saa sivistää.

Kuvasi: Kide
Viime vuosien aikana on noussut tähtitaivaalle monta kansainvälistä kisaa, joihin Suomellakin on mahdollisuus osallistua. Näitä kisoja on hypetetty ja ylistetty. No, miksipäs ei? Kyse voi kuitenkin olla maailmanlaajusesta kuuluisuudesta ja suosiosta (nörttipiireissä). Saati ilmaisista matkoista ulkomaille. Siinä sivussa on ehkä unohdettu näiden "pelkkien" kotikisojen arvo.

Kaikki, jotka ovat scene'ssä sisällä tietävät, kuka lähtee Lontooseen syksyllä tai Japaniin kesällä. Muistaako kukaan kuka voitti viime Frostbite'n Hall-kisan? Kuka pärjäsi Animeconissa tai Fanfest'lla? Entä sitä edeltävänä vuonna? Saati millä puvulla? Sen muistavat vain scene'n pohjamutaryömijät ja nippelitietonarkomaanit, jotka muistavat kaikki ulkoa vuosilukuineen.

Isot kisat ovat merkittäviä, ymmärrän sen. En minäkään muista ”pikkukisojen” voittajia välttämättä. Kuitenkin tässä maassa on vielä yhden formaatin mentävä reikä. Yksilöille ja pareille on suuret, monitasoiset ja mahtavat kisat, jotka ovat lähes taattuja jokavuotisessa conikierrossa. Missä vastaus ryhmien ahdinkoon?

Kuvasi: En oo ihan varma.
Ryhmillä on ehkä aina ollut jotenkin toissijainen arvo, mutta nyt, kun selkeästi kovemman luokan kisoja on rantautunut Suomeen useampi, näytää siltä, että muut kisat ehkä hieman jäävät jalkoihin. Pieniä kisoja tarvitaan, enkä oletakkaan, että joka kisa olisi yhtä suuresti esillä tai puhuttu kuin EC, NCC tai WCS. Siinä sivussa kuitenkin talloontuvat ne ryhmät, joilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua isomman luokan kisoihin, vaikka halua ja innostusta olisi.

En missään nimessä sano, että vanhan mallin ryhmäkisat pitäisi ottaa taas käyttöön (oh hell no!), mutta olisi mahtavaa, jos myös ryhmillä voisi olla mahdollisuus maineeseen ja kunniaan. Näen, että, vaikka ulkomaan edustusmatkaa ei olisikaan tarjolla, voisivat mahtavat esitykset ja ryhmien puvut silti tulla nähdyiksi. Cosplay ei enää nykyään ole yhden tai kahden kaverin harrastus perähikijällä, vaan koostuu aika isoistakin paikkakuntien sisäisistä yhteisöistä ja kaveriporukoista. Esiintymiskykyisille, hienoille ja toimiville ryhmille on pienempi kynnys muodostua tähän maailman aikaan. Toisin kuin ehkä viisi vuotta sitten, kun cosplay yleisesti Suomessa oli todella lapsen kengissä.

Kuvasi: wooditus
Näen unelmia vakituisesta kisasta, jossa puvun ja esityksen pisteytys on 50-50 ja johon voi osallistua ryhmänä, parina tai ehkä jopa yksin. Vakituisena kisana tällainen konsepti kerää helpommin sitä ”laadukkaan” kisan mainetta kuin alati sääntöjään vaihtelevat ja ollako-vai-eikö-olla-kisat. Se voisi olla sauma myös ryhmille yrittää nousta SM-tason suosioon, jolloin se luultavasti keräisi itselleen ne vuoden parhaat ryhmät esityksineen. Ryhmäesityksillä on paljon annettavaa, mutta niitäkin pitää kannustaa kasvamaan. Jos mietitään WCS'n ensimmäisiä karsintoja ja osallistujamääriä, niin nehän olivat jotain aivan hirveää verrattuna nykyiseen tasoon.

Tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia! Cosplay-ryhmät tarvitsevat tätä kasvaakseen kisalavoilla!


Fukka "Naamani on retardi" Risuaita kiittää.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Eteneviä askelia

Moro!

Cosplay-elämä on ollut taas tavallaan tauolla hetken. Vaikka ompeluhommia kyllä on tullut tehtyä. Chibiconin jälkeen kävin visiitillä Helsingissä näkemässä kavereita ja lommottamassa kukkaroa monella tapaa. Cosplay-mielessä sitä tuli kaikkia paikkoja koluttua, joten tauko ei oikeasti ole ollut todellinen.

Massa-asiat kunnossa.
Minä rakastan massaa sekä sen työstämistä, ja Helsingistä raahasin mukanani massaa. Huvittavaa kyllä, mutta koska oman kaupungin valikoima on suppea ja massa painaa sen verran, että postikulut ovat aina jotain mystistä, kävin ne itse hakemassa. Ostin Fimo Light -massaa, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Keveytensä vuoksi sen sanotaan olevan oivaa materiaalia esim. koruihin. Tämä jää nähtäväksi, mutta kevyttä se ainakin on.

Ostin myös tuota kalleudestaan kuuluisaa Paperclay'ta, koska sen on tarkoitus olla jotain HUISIN MAHTAVAA! Toivotaan näin, koska yli 18€ alle puolenkilon paketista on hirvittävän paljon. Tätä tulen kyllä käyttämään säästellen ja salaa toivon, että sen ominaisuudet eivät oikeasti ole niin mahtavia kuin sanotaan. Ihan vain siksi, että voisin jatkaa tuon vanhan ja tutun Darwi-massan (n.7€/kg) käyttämistä ilman mielipahaa ja haikailua €Paperclay'n€ perään.

Sitten sain lohdutus/joululahjaksi woodilta paketin ruotsalaista Docklera-massaa, jota saa tässä maassa kai Rovaniemeltä ainoastaan. Tästä massasta en oikeasti tiedä mitään, paitsi sen, mitä ruotsinkielinen pakkausseloste tarjoaa. Ilmakuivuvaa massaa tämäkin, mutta sen muut ominaisuudet näihin muihin massoihin verrattuna pitää selvittää. Pakkauksen mukaan kuivumisaika on useamman päivän, mikä on aika huono ominaisuus.

Kerron kaikista massoista varmasti lisää sitten, kun oikeasti pääsen niitä työstämään ja vertailemaan. Sitten pitäisi alkaa miettimään jotain asujakin muka. Aqua valitettavasti saa jäädä odottamaan jotain kevään tai kesän tapahtumaa, koska Yukiconiin ei mieleni tee ja Desucon Frostbite'n puvut on vähän niinkuin jo päätetty aikoja sitten. Kerrankin näin. Aquan kankaat sentään saapuivat, mutta ovat vielä muovipusseissansa.

Vaikka Desucon Frostbite onkin kolmipäiväinen pukuja sinne tulee vain kaksi. Tavallaan silti 2,5, mutta koska olen mukavuuden haluinen ei kolmea. Kaksi tulevaa pukua ovatkin sitten molemmat ryhmäjutskuja. Päivät eivät ole vielä ihan satavarmat (ainakaan minulla, saa keertoa, jos joku niistä tietää).


Frostbite varmasti vilisee jos jonkin moisia uimahomojapoikia, mutta emme jaksa välitää! Hahahahahahahahaah! Minusta Free! on sarjana todella viihdyttävä ja hauska (ihan ilman mitään fanservice-aspekteja), joten mielelläni teen siitä jonkun puvun. Alasti en kuitenkaan hypi, niin päädyimme tekemään lopputunnarin homoluola-asut kuten niitä nimitän. Vaikka omat lempihahmoni tässä sarjassa ovatkin Rin ja Gou, Haru passaa oikein mainiosti. Vähän erin tyyppistä hahmoa taas omaan arsenaaliin. Luultavimmin homoluolauimarit löytävät tiensä Sibeliustalolle perjantaina ja lauantai-iltana. Lupaan opetella Harun hienot dancemoves'it iltabileitä varten

K18 tapahtuma ja silleen, joten päätimme paikata aukkoa, joka ehkä on tämän ikärajan johdosta cosplay-kaartiin syntynyt. Sunnuntaina ja luultavasti myös lauantaina ollaan nostalgian värmeissä:

:B
En tosissani ole aikaisemmin suunnitellut Naruton tekemistä. Sisareni mun kanssa satuimme pyörittelemään ajatuksia joskus keväällä ja jossakin vaiheessa idean poikanen lipsahti suupielestä muidenkin tahojen korviin. Lumipalloefekti syntyi ja nyt olisi jonkin sortin ryhmä sunnuntaille tiedossa. Sunnuntaille ainakin aijon tehdä tämän kyseisen Naruton version takkeineen ja kääröineen. Lauantaina pitää olla ihan muissa jutskuissa, joten tavallinen Shippuuden Naruto taitaa olla tuon päivän valinta.

Näissä molemmissa puvuissa on hyvänä uutena puolena se, että pääsen vihdoinkin testailemaan saumurini trikoo-ominaisuuksia. Vaikka tuo vekotin on jo kaksi vuotta tuossa pöydällä kököttänyt, en ole vielä hurjasti sillä mitään joustavia ommellut. Hups...

Näillä eteenpäin, mutta ajatusmerkintää voipi olla luvassa tulevaisuudessa, ennen kuin saan puvut kunnolla alulle. Peruukit ja piilarit on tilattu, joten niitäkin voi odotella.

Fukka kiittää!