keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Jonocon - Animecon 2016

Moi moi!

Animecon... melkein unohtui. Pokémon Go syö elämäni. Sain kuitenkin Rabbanan eli Samin ottamia kuvia ihanasta ryhmästämme, ja muistin, että kävin mutkan Jyväskylässä. Pitänee nyt kirjoitella aiheesta.

Täysin cosplay- tai conimaailmaan liittymätön perjantaivisiittimme Jyväskylän seikkailupuistoon oli kyllä koko reissun kohokohta. Olen halunnut päästä moiseen ihmemaahan siitä lähtien, kun kuulin niiden olemassaolosta. Nyt pääsin! Ja voi elämä! SE OLI NIIN KIVVAA! Tykkään korkeuksista ja kiipeilystä monessa eri muodossa, joten tämä oli yksi unelmien täyttymys. Ah ihanuus.

Coni itse alkoi vasta launataina, mikä toi tullessaan yllärin jos toisen. Elämme vuotta 2016 ja saapuessamme conipaikalle kohtuu myöhään (omalla mittakaavallani) odottaa meitä Paviljongin pihalla tällainen näky:

#jonocon
En osannut varautua tähän mitenkään. En henkisellä tasolla enkä ihan konkreettisesti; sain hyvin vahvoja takaumia vuodesta 2009 ja Kaapelitehtaasta enkä tietenkään ollut ottanut minkäänlaista lämmikettä, jos vaikka kylmä yllättää pihalla. Onneksi jono liikkui nopeasti eteenpäin, eikä pihalla tarvinnut lusmuta kovin pitkään.

Jonosta piti sujahtaa suoraan infoon kyselemään cosplay-kisan paikkalippujen perään. Infossa meitä katsottiin kieroon, kun asiaa tiedustelimme, mutta lopulta saimme tiedon, että niitä jaetaan viereisessä salissa. Ja siellä meitä odotti uusi jono. Saimme liput sekä cosplay-kisaan, että Pokémon-musikaaliin, mutta ei lippujen jakajillakaan olleet ihan kaikki info tiedossa...

Pukuna lauantaina oli Baccano!n Nice, jota olin korjaillut sen verran, että ostin uudet housut ja tein uuden silmälapun... ja toisen sen jälkeen, kun homasin, että tein ensimmäisen väärälle silmälle... Eli! Olin jälleen lähes sokea. Onneksi woodi oli ihanin pari ja talutti minua kädestä lähes koko päivän. Saimme siis vihdoinkin Baccano!-ryhmän kassaan ja kerrankin lähes koko poppoo oli osa samaa ryhmää (miinus ne murut, jotka eivät olleet matkassa).

Kattokaa sitä! Se on niin sievä!
Jacuzzi: woodi Nice: miä
Kuvasi Rabbana
Lauantaina en hirveästi voinut tutustella Paviljonkiin rakennuksena. 3/4-sokeus ja satunnaiset väenpaljoudet pistivät pään ihan pyörälle ja vasta loppu päivästä aloin hahmottaa rakennusta kokonaisuutena. Sunnuntaina pääsi jo enemmän ja helpommin tutkailemaan. Paviljonki miellytti minua suuresti. Musiikkikeskukseen aivoni liittävät automaattisesti kuumuuden, hikisyyden ja huonon hapen. Näitä kolmea ei tarvinnut kohdata tämän tapahtuman aikana juuri ollenkaan. Toivottavasti Acon jää Jyväskylään.

Ohjlemissa tuli käytyä ihan kivasti. Kaikkea en edes päässyt katsomaan, vaikka olisin halunnut, koska oli päällekkäisyyksiä ja väsymystä ja muita ongelmia.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Genderbending ja cosplay: mitä, miksi ja miten? Ja nyt, kun asiaa enemmän pohdin, en ymmärrä, miksi olin kuulemassa sitä, kun samaan aikaan olisi mennyt Nössöt ärsyttää ja CMV-luennot... What's done is done. Asia on kiehtova ja minulla on siitä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ohjelmassa kuitenkin keskityttiin mielestäni vähän liikaa siihen, miten genderbending määritellään missä ja milloin. 40 minuuttia ohjelman alusta ja aiheeseen cosplay päästiin ensimmäistä kertaa. Loppupuolella ohjelma oli hyvin yleisöpainotteinen ja avasinkin sanaisen arkkuni kerran jos toisenkin. Kaikesta alun määrittelystä ja rajaamisesta huolimatta osa yleisöstä ei siltikään ollut ihan kärryillä siitä, millaisesta genderbendauksesta puhutaan... Kokonaisuutena ihan OK paketti, mutta ei sen enempää.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana
Ryhmää piti kuvata, koska se oli vihdoin kasassa. Ongelma oli kuvaajan puutos. Onneksi menin muuten vaan sanomaan Samille moi ja kyselemään kuulumiset. Sattumoisin Sami oli vuokrattavan kuvaajana ihan conin puolesta ja vapaa juuri sillä hetkellä. Pihalle siis mars! Sami oli kiva ja myös muokkasi kuvat, joten minä en ole koskenut niihin ollenkaan. Ympäristö onnistui tarjoamaan kohtuu hyvät puitteet Baccano!lle.

Sitten olikin cosplay-kisojen vuoro... jotka alkoivat myöhässä... ja jonoja taas. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ohjelmaan on paikkalippu, niin miksi pitää jonottaa? No, se oli pienin paha. ... ... ... ................ en ole koskaan seurannut yhtä kiusallista kisaa kuin tämä. En ikinä. Niin monta asiaa sai repimään naamaa. Juonto ei pelannut ollenkaan. Ympäripyöreät diibadaabat kisaajien elämästä eivät sytyttäneet ollenkaan ja välissä jopa olivat kiusallisia, kun kisaaja selvästikään ei tiedä enää, että mitä tehdä, mutta juttu vaan jatkuu. Nimien lausuminen oli yhtä puuroa oli kielenä sitten englanti, japani tai suomi. Itselleni tutukin hahmot tunnistin vasta, kun valkokankaalle heijastettiin nimet. En edelleenkään oikein usko tämän helppo-keskitaso-vaikea -luokittelun toimivuuteen, koska nytkin monen kisaajan kohdalla olin hieman puulla päähän lyöty heidän kategorioistaan. Ja voi jumalauta kisaajat! Kätelkää ne kaikki tuomarit, jos palkintoja saatte! Jopa se Reika.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana
Kisasta kiiruhdimme Kiden kanssa kuulemaan juttua Mononokesta, tuosta parhaimmasta animesarjasta ikinä. Mononoke on rakkautta. Vähän myöhässä alkoi tämä ohjelma, koska edellinen venyi niin pitkäksi, että puhuja pääsi vasta tasan seudulla sisään saliin... siis sillon, kun ohjelman piti alkaa. Minulle tämä oli hieman toisintoa muutaman vuoden takaa, mutta kivasti luennolla oli tarjolla uusikin juttuja. Lisäksi olen tässä välissä kerennyt tehdä myös päättötyöni (nimihirviö: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikaa), josta saamani tieto vasta nyt osasi kohdata tuon rakastamani sarjan elementit. Ihan omin pienin aivosoluin tajusin luennon aikana asian jos toisenkin, vaikka niistä ei varsinaisesti luennolle puhuttukaan. Nautin, koska Mononokesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Olisin halunnut katsomaan ja kuulemaan Reikan Q&A -session, mutta suuri väkimäärä ei houkuttanut eikä minulla oikeasti ole juuri arvostusta suurempaa ihailua Reikaa kohtaan, joten jätin sen sitten välistä. Olisin vain halunnut nähdä millainen persoona Reika on oikeasti verrattuna internetin suodattamaan some-persoonaan.

Olisin myös halunnut nähdä Pokémon-musikaalin, koska noh... Pokémon-musikaali, mutta päätimme ystävysten kanssa ajankäytöllisistä syisä jättää menemättä. Onneksi musikaali on saapumassa Oulun Chibiconiin ja pyllynpaikkakin sieltä on minulle jo jollain tasolla olemassa. Olisin kuitenkin halunnut nähdä musikaalin useampaan kertaan ihan vain siksi, että näkisin, miten musikaali toimii eri lavoilla. Palautimme kuitenkin liput ja ehkä se oli hyvä ratkaisu, kun musikaali alkoi n. 45 minuuttia jälkijunassa.

Ostin parit sukat.
Musikaalin aikana kävimme katsomassa Rullarinkelin WCS-höpinät. Ajatus oli, että menisimme täytteeksi, ettei Ainon tarvitse puhua tyhjälle salille, koska musikaali. Salissa oli kuitenkin ihan kivasti porukkaa. Mitään sen suurempia uusia yllätyksiä ei luennolta käteen jäänyt, koska nämä asiat Aino on puinut kohtuu perusteelisesti jo bloginsa puolella ja lisää on jutusteltu ihan naamatusten. Aino osasi kuitenkin hyvin viihdyttävällä tavalla kertoa matkasta monin puoli.

Heti perään alkoi samassa salissa Kengät ja cosplay, minkä jäimme katsomaan. Odotin vähän erilaista sisältöä. Enemmän sitä, että mitkä ovat hyvät kengät, miten jalan tulee asettua korkkarissa, miltä kenkien ylipäätään pitää tuntua, että ne ovat hyvä. En niinkään kenkien muokkausluentoa, jossa käydään kaikki perustutoriaalien sisältö läpi. Asiaa oli ja se oli hyödyllistä, mitään uutta itselleni ei kuitenkaan ollut tarjolla. Joistain asioista olin jokseenkin eri mieltä oman tai toisen käden kokemuksen kautta. Lisäksi, jos misään esitellään mitään hieman erikoisempaa tekniikkaa tai työtapaa, mikä ei ole yleistä cosplay-kansantietoutta tulisi minusta siinä kohtaa antaa kunnia sille, joka sen tiedon on alun perin pistänyt ilmoille. Varsinkin, kun tieto on lähestulkoon yhdestä tietystä tutoriaalista.

Sitten piti päästä syömään ja jauhamaan kakkelia kamujen kanssa.

Miria: Soffi, Jacuzzi: woodiNice: miä, Isaac: Harri , Claire: Rorune,   ja Chane: Kide 
Kuvasi Rabbana
Sunnuntaillehan minulla piti olla uusi extempore-puku, mutta peruukki ei saapunutkaan ajoissa. Yleensä kyseiseltä myyjältä tilaamani peruuki saapuvat alta kahden viikon, mutta nyt kävi näin. Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä postitoimistossa ravistelemassa tiskihenkilöä sen tiimoilta, onko peruukkini kenties tullut. Ei ollut, eli laukussani oli yksi ylimääräinen puku, koska otin Senjougaharan hätävarapuvuksi. Senjougahara siksi, että se on mukava, mahtuu tiiviiseen ja helppo laittaa. Peruukki saapui sitten paripäivää conin jälkeen... No, onpahan Chibiin uusi puku. (Yritin myös lauantaina myyntipöytäsalista metsästää sopivaa peruukkia, mutta olivat niin hintavia ja olisivat kaivanneet hirveästi muokkausta + matkalla oli jo yksi peruukki tätä pukua varten, joten ei.)

Kagome InuYashasta
Why? Don't ask I don't know either.
Sunnuntaina ei hirveästi keritty käydä ohjelmissa. Saavuttiin paikalle vielä myöhemmin kuin edellisenä päivänä. woodilla oli junien takia tuli perseen alla ja halusimme keretä syömäänkin. Kovin minua houkutti raamen, mutta hetken asiaa pohdittuani Senjougaharan satiinipaita ja roiskuva rasvaliemi eivät puhuneet aivan samaa kieltä, joten kohtuu mauttomalla kanahässäkällä mentiin. Oli se ihan hvyää.

Ruuan takia missasin tehostemaskeerausluennon :(

Loppupäivä taisikin hurahtaa kisaa odotellessa ja sosiaalisoidessa. Lauantaina en kai törmännyt kehenkään tuttuun (tai en kirjaimellisesti nähnyt, koska sokeus), mutta sunnuntaina tupsahteli eteen naama naaman perään. Oli ihan leppoisaa vaan hengata, kun edellinen päivä oli ollut yhtä tohinaa. Samalla tuli todistettua pääsalin oville muodostuvia jonoja kahteen kertaan; ensin konsertin takia ja sitten cosplay-kisan... edelleen ne paikkaliput. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu, että järkkärit ohjasivat jonotusta sen sijaan, että olisivat hajottaneet jonon, koska porukka olisi silti varmasti jäänyt norkoilemaan lähimaille. Näinä hetkinä ylimmän kerroksen lämpötila nousi useammalla asteella ja ilma huonono selkeästi.

Konsertti oli myöhässä. Minkä takia cosplay-kisa oli myöhässä. No, tuossa ajassa kerkesimme jauhaa kakkelia asioista x ja y erinäisten tahojen kanssa. Kisassa oli eri juontajat kuin lauantaina, mikä oli iso plussa. En aivan täysillä yhdy uusien juontajien kirkuvaan fanijoukkoon, vaikka suuresti arvostin sitä, että ollaan roolissa (ja Haikyuu on hyvin hyvin lähellä sydäntäni, kuten myös Kuroo ja Bokuto). Juonto oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pikkaisen olisin kaivannut siihen välistä rauhoittamista hahmouskollisuudenkin uhalla. Vitsit toimivat suurimmalta osin. Tyhjät kohdat osattiin täyttää ja tätä oli todella mukava katsella ja kuunnella. Kisa sujui paljon luontevammin myös kisaajien osalta.

Paskalaatu selfiet on paskalaatua.
CMV-kisa oli omalta osaltani vähän blah. Ei mitään hirveän jännää tai uskomatonta. Lisäksi tämän kertaisten osallistujien musiikkivalinnat eivät natsanneet minun kohdallani yhtään.

Kisasta suoraan tapahtui nopea suikkelehtiminen tien päälle ja kohti kotia. Hirvaskankaalla pysähdyttiin syömään, mutta samalla koettiin rankkasade, ukkonen ja raekuuro, tulva ja sähkökatkos, kun alkoi rytistä oikein kunnolla. Onneksi saatiin sieltä paljon poksuja. Matkaa jatkettiin märkinä ja vähän viluisina.

Kaikesta jonotuksesta ja myöhästelystä huolimatta suuria agressioita ei tämän conin tiimoilta noussut, paitsi launatain kisassa. Oli kiva reissu, mutta seura ja cosplay sekä uusi hieno conipaikka olivat varmasti ne parhaat osta reissua. Oli hyviä ohjelmia myös, mutta ei mitään superüberwowjuttuja. Toivon Paviljonkia myös ensivuodeksi ja seuraavana vuorossa Chibi täältä kotoa käsin. Whoop da whoop! Tulkaa ihmiset käymään joskus täälläkin.

Fukka kiittää!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kiviä kisaajan kenkiin

Hei taas!

Avaan sanaisen arkkuni, koska yli vuoden olen joutunut sitä pitämään kiinni. Osittain tämän samaisen asian tiimoilta ja osittain aivan muun. Kuitenkin kaikki kulminoituu hyvin samaan pointtiin omalla kohdallani. Tätä asiaa on hieman puitu jo sosiaalisessa mediassa. Minä muiden ohella, mutta nyt ihan kokonaisen tekstin pätkän rykäisin.

Traconissa järjestettävät WCS- ja NCC-karsinnat tullaan kenties näkemään suoralähetyksenä, minkä vuoksi kisaajille on annettu ohjeistus käyttää esityksissään teostovapaata musiikkia, jotta lähetys ei rikkoisi tekijänoikeuslakia. Toisena vaihtoehtona on käyttää valitsemaansa musiikkia lavalla, oli teostovapaata eli ei, jolloin lähetykseen lyödään päälle jotain teostovapaata musiikkia. Eri musiikit siis lavalla ja lähetyksessä (tästä nähtiin jo vilaus 2015 cosplayn SM-karsinnoissa). Ilmeisesti tulevien SM-kisojen säännöissä oli myös nämä samantyyppiset rajoitukset, mutta ne vedettiin takaisin (hyvä Cosvision!).

Kehotan syvästi lukemaan Sonokon FB-sivulta löytyvän pureksinnan aiheesta. Esiin tulee paljon merkittäviä pointteja, joita valitettavasti itsekin tulen tässä hieman sivuamaan ja toistamaan. Yhtenä asiana haluan kuitenkin mainita, että olen tietoinen siitä, että tämä ei ole vain ja ainoastaan cosplay-vastaavien toiminnan tulosta, vaan esimerkiksi WCS:n ja NCC:n kohdalla suurempana toimijana tässä on luultavasti Tracon.

(Mainittakoon, että minua saa oikaista, jos kirjoitan tänne jotain sellaista informaatiota jostain tahosta X, mikä ei pidä paikkaansa.)

Tyksin tästä esityksestä niin kovin.
Kuvasi Kyuu Eturautti
Mikäs tässä nyt sitten hiertää ja miksi Sonokon teksti ei ole mielestäni riittävä?

On varmasti totta hyvin monen kohdalla, että juurikin siitä arkipäiväisestä kulutusmusiikista kumpuavat ne rakkaimmat ja hulluimmat cosplay-esitysideat. Musiikki on tärkeää. Se pyörittää hyvin suurta iso osaa tästäkin pallosta. Sillä luodaan tunnelmia, korostetaan asioita esityksessä ja viestitään kenties monia eri juttuja. Se voi olla osa kulttuuria tai aikakautta. Se voi toimia itsenäisesti tai hyvin tiukasti punottuna esitykseen, koreografiaan tai tahditukseen. Siksi ei siis voida olettaa, että cosplay-esitykset voitaisiin tuosta noin vain tekaista uudestaan toiseen musiikkiin nojaten.

Olen sitä mieltä, että esityksissä kaikella tulee olla tarkoitus. Kaikella pitää olla syy, miksi juuri SE on osa esitystä. Miksi lavalla on kivi? Miksi kädessä on kepukka? Miksi laitat kepukan juuri siihen? Miksi taustalla soi kyseinen musiikki? Miksi ei jokin muu?


Alexialle ei ollut tarjolla alkuperäistä musiikkia, joten otin jotain aikakauteen sopivaa.
Kuvasi Rea Rautamies
Cosplaylla ei ole virallisia sääntöjä, mutta kilpailluilla on. Tämä asettaa kisaajille jo itsessään tietyn kehyksen, minkä sisällä tulee toimia. Kisaaja ei voi ottaa taiteellisia vapauksia pukua tehdessään (glitteria tuonne, härpäkettä sinne ja otampa tuon tosta pois, koska se on ruma), koska tällöin puku ei ole enää lähdemateriaalin mukainen. Tavallisena conitallaajana siinä ei olisi mitään vikaa, mutta kisassa se tietää luultavasti miinuspisteitä. Myös hahmo- ja lähdeuskollisuus lasketaan usein pisteitä määrittäväksi tekijäksi. Tätähän tulisi toteuttaa sekä puvussa että esityksessä.

Olen itse hyvin vahva lähdeuskollisen musiikin kannattaja, koska, vaikka olen tekemässä cosplay-esitystä, haluan silti säilyttää ja ylläpitää sitä kauneutta, mikä alkuperäisessä on. Harvoin lähden vakavissamielin samoilemaan yhtään mihinkään alkuperäisteoksen musiikeista. Alkuperäinen on jonkun muun teos, kenties ihan taideteos, enkä minä halua mennä ryssimään sitä, jollain ”vieraalla”, kun tarjolla olisi alkuperäinen ja oikea. Miksi laitat pukuusi korkokengät, jos kuvassa hahmolla on lenkkarit?



Ei olisi tullut täsät mitään ilman Get Lucky'a.
Kuvasi Tytti Levänen
Musiikkirajoitus kuitenkin vetäisee tässä kohtaa maton täysin alta pois. Se leikkaa suuren siivun pois siitä, mikä esityksessä voidaan laskea lähdeuskolliseksi. Se kusee yhden osa-alueen esityksestä kokonaan.

Minulle henkilökohtaisesti cosplay-esiintyminen on myös taidetta. Minä koen tekeväni taidetta, joka sattuu nojaamaan toisen tekemään teokseen hyvin vahvasti. Yhtälailla Da Vincin Viimeinen ehtoollinen on maalaus, joka nojaa ja tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Minun taidemuotoni on esiintyvä- ja etenkin lavataide, mikä ilmenee cosplayn muodossa. Siksi loukkaannun henkilökohtaisesti siitä, että jonkun mielestä on ok, pistää näppinsä minun taideteokseeni. On eri asia antaa raamit, joihin taideteos tehdään, kuin tulla itse muuttamaan sitä siinä vaiheessa, kun teos on lähes valmis. Tällaisista muutoksista ja määritelmistä kuten musiikkirajoitteet, tulisi tietää jo siinä vaiheessa, kun kisaan lähdetään.



Summasin Twitterissä... ja taidolla.
Ketä tämä rajoittaminen sitten palvelee? Kenties niitä, jotka haluavat lähettää kisat suorana suuremman yleisön nähtäville, mutta saako edes tuo ”suurempi yleisö” siitä mitään irti, kun kisaajat eivät ole voineet pistää peliin parastaan? ”Suurempi yleisö” näkee kenties vain häilähdyksen siitä, mitä esitys olisi oikeasti voinut olla ilman rajoitteita. Tällaisista käytännöistä ei juuri näy sitä, että cosplay-kisaaminen otettaisiin vakavissaan oikeasti kovatasoisena kilpailemisena tai arvostettavana taidemuotona. Minun mielestäni cosplay ei ansaitse puolivillaista käsittelyä. Ei näitä juttuja suunnitella vuositolkulla ja sitten kohauteta vaan olkia, kun joku yhtäkkiä päättääkin, että nyt tehdäänkin näin.

Oli kyse sitten musiikkirajoitteista, lavalla vaappuvasta ylimääräisestä tahosta tai jostain muusta hallatekijästä, tämä asia kismittää minua suuresti. Cosplayta yritetään viedä suuremman yleisön ulottuville samalla, kun koko harrastusta ammutaan jalkaan. Tämän ei pitäisi mennä näin. Cosplayn ehdoilla, ei median ehdoilla. Ne, jotka tästä eniten kärsivät ovat kisaajat ja heidän esityksensä eli se itse vetonaula. Se, mitä juuri yritetään viedä kaiken kansan ulottuville. Lisää stressiä, kun jo suunniteltuja asioita pitää alkaa muokkaamaan uudestaan tai tekemään kokonaan alusta. Lisää työtä, kun asian parissa on jo tehty hyvin paljon töitä. Ei tämä ole mitään ”oikean elämän” ulkopuolista fantasiaa. Tämä on sitä Oikeaa Elämää, jota kisaajat elävät varmasti ympäri vuoden. 



Mun babu!
Teppo Suominen
Uskon, että jokainen kisaaja selviää tästä jupakasta, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Tämä asia suututtaa ja surettaa niin monella tasolla, mutta tästä mennään silti läpi. Tiedän, että näin on useamman kuin yhden kisaajan tai kisaajaparin kohdalla. Kisaajat tietävät, mihin soppaan ovat lusikkansa pistämässä, jos heille tarjoillaan kaikki tieto ja informaatio heti ajoissa käytettäväksi. Toivon vain, että kaikkia työkaluja ei revittäisi kisaajilta käsistä.

Tämä on harrastus, joka pohjautuu asioiden kopioimiseen, lainaamiseen ja uudelleen tulkitsemiseen. En tiedä onko tällä harrastuksella oikeasti koskaan tulevaisuutta valtamediassa ilman, että se jollain tapaa rajoittaisi radikaalisti. Edes tämän harrastajakunnan suurin ja ”näkyvin” tapahtuma, vuosittain televisioitava ihme, WCS-finaali Japanissa, ei onnistu siinä (esim. rajoitteet lähdesarjoista). Lainsäädännöllisistä tai rahallisista syistä ainakaan tässä hetkessä tämä harrastus tuskin voi esiintyä televisiossa tai muussa valtamediassa täydessä potentiaalissaan.


Fukka kiittää.

PS: Liittykää peikkojen tanssiin...