keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mikä on, kun ei onnistu?

Hej!

Cosplay-jumalat ovat kai minua vastaan tällä hetkellä. Ah niin ihana ja kaunis saumurini sanoi itsensä irti... tai ei saumuri varsinaisesti, vaan sen kosketusnäyttö. Miksi saumurissani on kosketusnäyttö, älkää kysykö, mutta sen hajoaminen tarkoittaa, etten pysty säätämään laitetta. Onneksi takuu korvaa ja veinkin koko vekottimen saumurilekurille. En vain tiedä, milloin saan sen takaisin.

Sitten muuta asiaa: Harun olen saanut suhteellisen kasaan. Pieniä yksityiskohtia puuttuu, mutta muuten on valmista. Hirveästi ei ole kuvia, mutta nakkailen ne, mitä on.

Kangasmerkkejääääääääääääää!
Päätin tehdä Harun hupparin merkit ihan kunnon kangasmerkkeinä, koska ne näyttävät paremmilta kuin painetut kuviot tai vastaavat ja en ole kunnolla aplikoinut mitään pitkään aikaan. Kankaanpalat tuli värjättyä samalla värilillungilla, jota käytin Harun hupun ja helmaresorin värjäämiseen. Hyvä, että olin ottanut ylimääräisen väriseoksen talteen, koska unohdin nämä ensimmäisessä satsissa. Onneksi väriä jäi ihan rutkasti ensimmäisellä kerralla värjätessä.

Lillunki pullossa... nam nam.
Yritin etsiä Harun housuihin kangasta taas jälleen, mutta onni ei ollut puolellani. Epäuskoisena pillihousuja kohtaan, vetäisin kaikki Harun kamppeen niskaan testatakseni kokonaisuutta. Housut eivät sittenkään olleet niin hirveät kuin ajattelin, joten niillä mennään (ellei superhyvä kangas kävele syliin hyvissä ajoin). Huom; peruukkikin on leikattu.

Lähes valmis uimahomopoika.
Kerrankin on cosplay-puvussa oikeat taskut! Että olen iloinen tästä seikasta. Kuulun niihin ihmisiin, joilla puhelin matkustaa parhaiten taskussa. Coneissa ongelma on aina sama; Missä puhelin? Parhaimmissa tapauksissa olen saanut tungettua puhelimeni johonkin sopivaan sopukkaan tai hihaan, mutta useinmiten se on laukussa, josta en sitä kuule tai osaa etsiä. Puhelin kuuluu taskuun! Nyt on taskut! Narutolla on myös taskut! Frostbite tulee olemaan niin perkeleen hyvä tapahtuma!

Cosplay-jumalat eivät selvästikkään halua Naruton valmistuvan. Miksiköhän? Ajatukseni oli, että teen Naruton niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvin. Lähinnä siksi, että Naruto on hahmona minulle jotain erityistä ja koska syyt. Saumurin venkoilun takia joudun ompelemaan Naruton kokonaan ompelukoneella! Eiiiiiiiiii! Saumuri ihana! Saumuri paras!

Eikä tämä kauhutarinä pääty tähän. Tilasin Narutoa varten flip-flop-sandaalit, joita ei meinannut kuulua. Mustien, tasapohjaisten ja kohtuuhintaisten flip-flop-sandaalien löytyminen eBay'sta joulukuussa osoittautui haasteeksi myös. Nyt ne onneksi sain ja...


... niissä on hirviä.

Käytin samaa elmukelmu-tekniikkaa, jota käytin Gakupon saappaissa, kenkien kaavoittamiseen. Tällä kertaa kuitenkin vähän enemmän teipin kanssa. Onneksi Naruton kengissä on selkeät saumat, joten niitä ei tarvinnut itse sumplia. Nyt vain arvon, mistä materiaalista kengät lopulta teen.

Taktista kuvaamista by Fukka osa 486.
Enkä myöskään löytänyt Narutolle kangasta, joten ostin valkoisen ja värjäsin kankaan pesukonevärillä (jota en muuten koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt). Värjäyskään ei mennyt ihan nappiin, koska väristä tuli ikkipikkiriikkisen liian tumma. Vaikka heitin värjäykseen yhden takinkin matkaan, värjättävää olisi saanut olla enemmän. Väri kelpaa, mutta jos paremman kankaan jostain saan, teen uuden takin ja housut. En Frostiin kuitenkaan, vaan myöhemmin.

Varasin kangasta rutkasti ylimääräistä kutistumisen varalta. Minulla piti olla 20 cm kangasylijäämää kappaleiden leikkaamisen jälkeen, mutta...

Missä on mun 20 cm?!
... hyvä, että sain sentään kaikki kappaleet edes leikattua. Taskupussit piti tehdä toisesta kankaasta, koska niihin ei riittänyt kangas. Onneksi sain silti varjopalat tästä. Kuvan väri muuten heittää vähän. Kangas ei todellisuudessa ole sentään noin tumma.

Housut ovat lähes valmiit, vaativat vielä vähän parantelua istuvuuden kannalta. Jätän niiden säätämisen silti huomiselle ja ompelen takin kasaan vielä tänään... jos jaksan.

Piilarit Narutolle sentään tulivat ennätysajassa. Alle viikko meni niiden odotteluun ja iso paketti tuli ihan kuriirin kanssa kotiovelle. Hämmentävänä yllätyksenä olikin sitten se, että kaikkien piilaripurkkien nesteet olivat aivan umpijäässä. Onneksi sen ei pitäisi vaikuttaa linssien käytettävyyteen, mutta meinasi aluksi hieman hirvittää.


Naruton Sage-mode'ssa pojan silmät muuttuvat keltaisiksi ja pupilli muuttaa muotoaan. Täysin oikeanlaisia linssejä on lähes mahdoton löytää. Harkitsin myös keltaisia kissansilmälinssejä, mutta kuulin, ettei niitä välttämättä pysty käyttämään niin, että viiru olisi vaakassa. Valitsin sitten ihan vain keltaiset linssit ja olen kohtuu tyytyväinen näihin. Näyttävät suhteellisen luonnollisiltaa kauempaa katsottuna.


Tai niin luonnollisilta kuin keltaiset linssit voivat näyttää. Toivottavasti Cosplay-jumalat antavat minulle anteeksi sen, mitä ikinä olenkaan tehnyt ne suututaakseni. Ei tämä Naruton kiukuttelu hirveästi inspiroi. Haluan myös saumurin takaisin, että voin osoittaa Narutolle sen rakkauden, mitä se ansaitsee.

Fukka kiittää.

Näin loppuun haluan jakaa taiteellisen videoteoksen, jonka olen vaatimattomasti nimennyt Naruton synnyksi.


Miksi tämän tein, älkää kysykö.



tiistai 14. tammikuuta 2014

Spurttistartti

Heissan!

Oikeasti minun ei pitänyt päivittä tässä välissä... mutku on tylsää enkä voi edetä. Kolme päivää sitten sain taas luvan aloitta ompelun. Oikea käsi ei vileä ole ihan terve, mutta seurailen sitä tässä. Olin aivan intopiukeana aloittamassa Harun hupparin tekemistä, kun huomasin, että ei olekaan niin mukava olla. Ja kappas olin kuumeessa pari päivää. Viduitti. Nyt olen kuitenkin päässyt takaisin jalkeille ja saanut asioita yllättävän paljon eteen päin.

Jo viime vuoden puolella minulle saapui hillitön paketti piilareita.

LINSSEJÄÄÄÄ!!!
Onneksi vain yksi pari kuuluu minulle ja loput menivät muihin osoitteisiin. Tässä satsissa oli paljon uimapoika-piilareita, joista Harukin saa omansa. Harulla on sen verta tummansiniset silmät, että päätin hankkia omille harmaansinisille silmilleni korvikkeet. Odottelen vielä toista samanmoista tilausta, jossa pitäisi tulla piilarit myös Narutolle.


Mitään meikkikokeiluja en ole Harua varten tehnyt, mutta jotain suunnitelmia on päässä pyörinyt. Tykkään näistä uusista linsseista kovasti. Ovat mukavat silmissä ja hyvän väriset, eivätkä mitenkään hirveän epäluonnollisen näköiset, vaikka ovat niin tummat.

Rorunen tekemä sievä paketti.
Posti on tuonut minulle muutakin jännittävää. Worblani nimittäin. Sainkin tässä eräs päivä päähänpiston, että mihin tämän valtaisan määrän käytän. Siitä myöhemmin lisää, jos innostukseni hahmoa kohtaan pysyy.

Käsivammastani huolimatta päätin aloittaa Narutoa propin osalta. Siinä versiossa, jonka aion tehdä, Narutolla on mukanaan iso käärö. Käärö on ihan hyvällä mallilla ja se vaatii enää ompelujuttuja ympärillensä. Käytin taas köyhän-koti-cossaajan materiaaleja, joita löytyy kotoa; vessapaperirullan hylsyjä ja sanomalehteä.



Aloitin tekemällä rullan sisälle tukikepin, mutta en halunnut tuhlata tähän koulusta viemiäni kangasrullan putkia, koska niille voi olla enemmän tarvetta jossain muualla. Rullasin sanomalehteä tiiviiksi rullaksi. teippasin. rullasin toisen moisen ja teippasin sen yhteen pitkäksi pötkyläksi edellisen kanssa. Mittasin "kepin" oikean pituiseksi, leikkasin ja jatkoin sanomalehden rullaamista siihen ympärille.


Kun rulla oli tarpeeks paksu, pukkasin sen läpi hylsyistä ja teippasin taas. Hylsyt otin käyttöön, jotta saisin kepukasta mahdollisimman tiiviin ja jämäkän. Jämäkkä siitä sitten tulikin. Testiksi hakkasin kepillä tuolia ja pöydän kulmaa, eikä se ottanut juuri mitään osumaa. Sitten oli seuraavan vaiheen vuoro.

Random Fact: Tuolla retkipatjalla olen nukkununt Hartwall-areenan pihalla vuonna 2005. 
Rullasin kepukan ympärille kokonaisen retkipatjan. Pohdin tähän muita vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin silti tähän. Tähän asti en ollut ostanut tätä proppia varten mitään, joten miksi ei. Homma jatkui...


En löytänyt saman paksuista retkipatjaa, joten jouduin tyytymään vähän ohuempaan. Vaihtoehtona olisi ollut myös tuplasti paksumpi retkipatja, mutta se maksoi 11€ kpl ja se oli hirveän painavaa, joten ei kiitos. Valitettavasti en ole saanut vielä kunnon kuvaa kokorullasta ja sen koosata nyt, kun se on lähes valmis. Kuusi retkipatjaa siihan lopulta upposi, mutta onneksi ne on helppo uusiokäyttää tarpeen tullen tulevaisuudessa. Muutaman niistä on jopa ihan retkeilykäyttökelpoisia edelleen.

Eilen innostuspäissäni tekaisin Harun raglan-paidan. Olin edellisenä iltana (klo 22 jälkeen) saanut vimmakohtauksen ja piirtänyt kaavat. Näin meillä. Hihat pitää vielä kääntää ja helma katsoa oikean mittaiseksi, kunhan huppari ja housut ovat olemassa. Teen kaiken sitten samaan syssyyn, niin ei tarvitse saumurin asetuksia muutella joka välissä. Printti tietenkin puuttuu vielä myös, mutta Rovaniemen päämme tekee tutkimustyötä sen eteen.

Hieno v-pääntie >:B
Jostain syystä kauluksen tekeminen jännitti ihan hirveästi. En edes tiedä miksi ja se on niin helppo ja olen moisia tehnyt ennenkin. Lopulta paidasta tuli aivan älyttömän mukava ja kiva. Aionkin käyttää samaa kaavaa ihan arkipaitojen tekemiseen. Raglan-paidat ovat ihania.

Huppari on sillä mallilla, että se on tällä hetkellä osina. Se oikeastaan on myös syy siihen, miksi tässä nyt tylsyyksissäni kirjoittelen. En onnistunut löytämään oikean sävyisiä kankaita Harun hupparin keltaisiin osiin, joten värjäilin ne tänään itse.

Lillunki ja kappaleet lilluskelemassa.
Koska en jaksanut alkaa taistelemaan vaikeasti sekoitettavien pulveri- ja nestevärien kanssa saadakseni juuri oikean sävyn, käytin metodia, jonka olen todennut ihan hyväksi aikaisemmin. Värjäsin samaan tyyliin aikanaan Rikkun sukat ja Lukan alupaidan. Tein ihan perus kankaanpainoväreistä oikean värisen seoksen, ohensin sen koostumusta runsaalla määrällä vettä ja tattadaa väriseos oli siinä. Valmiiksi leikatut kappaleet uitin ensin puhtaassa kuumassa vedessä, minkä jälkeen heitttelin ne litimärkinä värilillunkiin uimaan. Käytin vispilää värin sekoittamiseen, jotta saisin siitä mahdollisimman tasaista.


Vähän aikaa kappaleita huljuteltuani nostelin ne kuivumaan. Painoväri ei imeydy kankaan kuituihin, joten en voinut ripustaa kappaleita kuivumaan mihinkään, koska väri olisi valunut niistä pois. Ylimääräisen veden valutin pois, mutta en esimerkiksi rutistellut vettä pois kappaleista ollenkaan. Siksi niiden kuivuminen kestään ja siksi minä olen tylsistynyt. Haluaisin vain päästä jatkamaan... Vaikka aluksi päätin, etten vaihda saumuriin tummia lankoja turhaan tässä välissä, taidan sen tehdä. Joudun vaihtamaan vaaleta langat siihen sitten myöhemin takaisin. En jaksa odottaa.

Myös muita värjäysprojekteja on edessä, koska en löytänyt Narutolle kunnon oranssia kangasta, värjään sen itse. Tällä kertaa kuitenkin ihan kunnon pesukoneväreillä, joten saan ottaa homman rennosti. Nyt pitäisi keksiä vielä jotain muuta oranssiksi värjättävää, että saan kaiken ilon irti siitä väristä.


Harun ehkä-pöksyt. Nämä pöksyt löytyivät Anttilan alennusmyynneistä. Väri on prikulleen oikea, mutta malli... ei... En ole toistaiseksi löytänyt hyvää housukangasta Harulle, joten näiden kävellessä vastaan, ostin. Voin hyvin käyttää näitä arkena, joten vaikka eivät Haruun lopulta kelpaisikaan, niin en menetä mitään. Toivon silti, että löytäisin hyvän kankaan Harun housuihin, koska näiden malli vaan hajottaa päätä.

Fukka kiittää!

PS: Oho! Tästä tulikin kohtuu pitkä merkintä, joten päivitys tuli ihan hyvään saumaan.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pintaraapaisua

Moro!

LOPPIAINEN! Alennusmyynnit! Joulukuusen poltto! Kuolema kimallukselle ja puna-vihreydelle! Ei enää joululauluja! Sen kunniaksi saatte vielä vähän tuta joulusta. Kuin mikäkin amerikkalaisperhe konsanaan, otimme ensivuoden joulukorttikuvat hyvissä ajoin. Tällä kertaa 1.1. Rovaniemi seikkailun lomassa.

Ritsu: woodi, Azu-Nyan: Kangaskasa, Mugi: Rorune ja Yui: Miä
Kuvasi: Kide
Jopa Rovaniemellä asfaltti paistoi mustuuttaan, kun sinne saavuimme. Meitä kuitenkin onnisti sillä uuden vuoden yönä saimme täydellisen pikkupakkasen ja lumisateen. Lunta oli juuri sopivasti emmekä paleltuneet kuoliaaksi. Asuina toimivat K-On!-koulupuvut, koska... en edes tiedä. Mietittiin, ehdotettiin ja sanottiin 'joo'. Niin se meni.

Kuvasi: Kide
Somistimme itsemme huiveilla, tumpuilla ja tonttulakeilla. Pientä yritystä hakea jouluista tunnelmaa oli. Vaelsimme kerrostalon pihasta toiseen etsien valaistuja kuusia. Löysimme muutaman ja käytimme niitä hyväksemme. Lumisodan aineksiakin oli mukana.

Kuvasi: Kide
Valmistautuminen koko poppoolla vei noin kaksi tuntia. Aamupalat ja hampaiden harjaukset mukaan luettuna. Olimme pihalla alle tunnin. Jonkun verran kuvasimme myös sisätiloissa.

Oleellista...
Kuvasi: Kide
Mitenhän se nykyään menee lähes aina niin, että oli mikätahansa loma, niin löydän itseni cosplay-hömpötyksistä? Ja jälleen kerran kuvat kertovat tästä reissusta enemmän.

Kasa halusi kovasti sisälle.
Kuvasi: Kide
Osasta kuvista tuli yököttävän ällösöpöjä sen voin luvata. Ne saavat kuitenkin odottaa omaa aikaansa. Vähän vain tässä ajatusta tulevasta.

Koska olen asioista ihan ulalla, en ole tehnyt mitään koontia ensivuoden pukukutinoista. Ne puvut teen, jotka sillä hetkellä houkuttavat. Vain Frostille on oikeasti suunnitelmia, ja jahka kädet taas toimivat kunnolla, alan ommella.

Fukka kiittää.

torstai 2. tammikuuta 2014

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu
Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi
Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide
Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi
Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru
Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?
Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune
Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko
Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.
Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi
Kuvasi: Tapio Matikainen
Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa
Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa
Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa
Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!