keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hups, lyön päätä seinään.

Terve.

Oikeaa asiaahan minulla ei ole, mutta ajattelin hieman olla aktiivinen. Tällä hetkellä aika iso osa ajasta menee kouluhomissa, kun pitää saada aikaiseksi työssäoppimispaikkaa ja opinnäytetyötä. Heh... jos sitä joskus valmistuis. Kuitenkin esittelen uuden karvalapsen, joka putkahti tänään postiluukusta sisään, ja avaan ehkä vähän tämän hetken cosplay-fiiliksiä omalta osaltani.

Tilasin siis peruukin erästä tulevaa pukua varten. No... hirmuisista etsinnöistä ja lähdekuvavertailuista huolimatta postiluukusta kolahti sisään väärän sävyinen karva-asia. Fuuu------! Aivan liian sininen.


Se on tosi nätti, eikä ollut edes kovin hintava. En oikein ole vielä varma, mitä tämän kanssa teen. En voi käyttää tätä siinä, mihin tämän alunperin ostin, ei ole myöskään mitään toista hahmoa jolle tämä sopisi ja joka innostaisi. Silti se on niin nätti, että ehkä en raski myydä poiskaan... Sinäänsä hieno ostos, että siniseksi peruukiksi tosi kivan värinen. En näytä ihan kuolleelta tämä päässä, vaikka niin pelkäsin. Taas arvotaan asioita.

Sitten... Tällä hetkellä oma cosplay-motivaationi on jokseenkin lamassa, koska ihan vasta se oli täysin pohjalla. Varsinaisesti cosplay'n parissa en ole ollut missään masennuksissa, mutta hyvin tiiviisti siihen liittyvät asiat ovat ottaneet päähän ja alkaneet tuntua pakkopullalta. Siinä vaiheessa, kun jokin seikka tai asia alkaa tuntua väärältä ja meinaa pilata minulta niinkin tärkeän harrastuksen kuin cosplay, niin ajattelin, että pitää astua sivuun. Jos ei kokonaan, niin ainakin hetkeksi. Sielu on ottanut osumaa sen verran viimeisen puolen vuoden aikana, että parempi tehdä omasta elämästä helpompaa, kun se on mahdollista.

Muuten tahdon vain mennä eteenpäin. Tahdon tehdä uusia pukuja, nähdä niitä ihania ihmisiä, joita näkee lähinnä cosplay'n parissa, tahdon tapahtumiin ja ehkä eniten tällä hetkellä haluan kisata. Haluan lavalle sellaisen hahmon ja puvun kanssa, joista voin olla edes jollain tavalla taas ylpeä, ja sellaisella esityksellä, jonka takana voin seistä 100% varmuudella. Eikä kaikkien Gaala-merkinnät auta asiaa yhtään...

Haluan myös haastaa itseäni jollakin tavalla. Viimeaikaiset puvut ovat olleet vähän helponlaisia ja nyt toivon keksiväni jonkun hahmon, joka olisi vaikeusasteeltaan sellainen, että joudun jopa miettimään asioita. Luka taitaa olla viimeisin, jossa oli jotain haastetta. Kengissä ainoastaan kylläkin. Nyt tuntuu myös ihan höpöltä ajatella, että kaipaan jotain Lukan kenkien kaltaista, koska ne olivat vaan perseestä tehdä. Onhan jokaisessa puvussa ollut omat pikku vinkeensä, mutta väännän kuitenkin perusvaatteita aika helpolla kasaan. Haluaisin tehdä jotain, missä saisin tehdä myös korsetin. Korsetit on kivoja.

Nämä räpinät olivat nyt taas tässä. Nouskaamme ylös pohjamudista! Jaksakaamme eteenpäin! Ja Fukka kiittää!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ei voi koskaan olla liikaa...

Hei.

Tuossa jonkun aikaa pohdiskelin, että mitäs koiruutta sitä keksis tarjota tuon 70 lukijan kunniaksi. Kaiken moisia vidioita ovat ihmiset kuvailleet, mutta en rohkene itse... lie mitä siitä tulisi. Lopulta mieleeni muistui idea, jonka olen jo jonkin aikaa halunnut toteuttaa. Herp derp -kuvia luvassa. Ei tässä varmaan mitään uutta tule esille, but oh well. Onhan noita naamoja nähty, mutta saatte suosikkeja. Kuvaajina toimineet: Kangaskasa, Kide ja Mathuis.


...


Feat. Pizza

Feat. Ämpäri


Feat. Kangaskasa ja Kizzy

Feat. Rorune

Feat. Kangaskasa.


Koska nauraminen on maailman parhain asia, saatte maailman parhaan kuvan!

Huomatkaa käsi...
Eipä näitä julkaisemattomia kuvia ollutkaan niin paljoa kuin luulin... Toisaalta osa oli pakko jättää piiloon...

Fuu kiittää!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Seuraavana repertuaarissa?

Moi!

Viimeisimmän merkinnän 'Ranteet auki ja ammeeseen' -tunnelma on jokseenkin lipunut tiehensä, mutta toivon, ettei teksit vaikuttanut ulospäin niin epätoivoiselta kuin olisi voinut. Mutta! Se on mennyttä. Jätän takamukseni menneeseen. Mietintää tulevaisuudesta tällä kertaa. Luvassa on ylläripylläri katsausta tuleviin pukuihin... no joo siinä sivussa pitää kaivella vähän vanhojakin syystä jos toisesta.

Minähän en hirveästi näitä 100% lukkoon lyötyjä pukuja harrasta, mikä onkin sitten syy siihen, miksi jotkut puvut "esitellään" tässä blogissa jo helvetti soikoon kolmatta kertaa. Pitäisi kai niistä päästä jo eteenpäin... mutku! Käyn sen verran tuulella ja olen muutenkin Go with the Flow -ihminen, joten asiat tuppaavat raahautumaan perässä välillä. No, niin kauan kuin se ei minua häiritse, ei sen pitäisi muitakaan häiritä. Aloitetaan kuitenkin sellaisista yksilöistä, joilla on jo jonkinlainen pohja ja suunnitelma olemassa.

Desucon Frostbiteen olisi tarkoitus puikkelehtia sinne on puvut jo 95% varmuudella päätetty. Toivottavaa olisi, että saisimme tuon viime kevään Chibiconissa vilahdukselta nähdyn Black Mage -ryhmämme kasaan Frostbiteen. Olettaen, että Yunamme saa pukunsa valmiiksi ja että minä saan sauvat ja kengät tehtyä (en ole koskenut koko pukuun Chibin jälkeen). Rikkun Black Mage siis Frostbiteen.

Pupusankarimme Ruruka porskuttaa edelleen eteenpäin minun ajatuksissani. Se on vain sysätty sivuun muutaman kerran viimeisimmän vuoden aikana. Nyt olisi ehkä mahdollisuus saada Val mukaan kuvioihin, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Rurukahan oli kaavoitettu ja vailla vain kasaan parsimista, mutta tuossa joku aika sitten löysin kyseiset kaavat, tuijotin niitä hetken ja olin valmis polttamaan ne. Alusta siis. Toinen peruukkikin pitäisi hankkia, koska Luka varasti yhden.


 Eräästä täälä pyörineestä hahmosta voin sanoa, että se on edistynyt vaikka olenkin muuten pitänyt jonkin moista cosplay-lomaa. Teimme nimittäin koulussa hihaharjoituksia ja päätin törkeästi hyödyntää tuota tilaisuutta cosplayn saralla. Excel ja hänen hirvittävä pikkutakkinsa pääsi käsittelyn kohteeksi.

Nimenomaan tämä anime-versio.
Proto.
Minulla ainakin oli hyvin hauskaa vääntää tätä kouluajalla, vaikka välillä oma hienosäätöni alkoi ottamaan päähän. Jostain syystä se asenne koulussa on aina vähän eri, vaikka kyse onkin cosplay-puvuista. Tämän lopullinen versio tuli osaksi muotinäytöstä, joten se ei ole mintunvihreä enkä tehnyt siihen oikeanlaista kaulusta vaan harjoittelin kohoavaa pääntietä. Jostain syystä koulussa tekemäni vaatteet saavat aina jokun nimen ja tästä tulikin Harakka.

Vielä viimeinen vanhahko tuttavuus. Minulla on varmaan joku nostalgia-kausi meneillään, koska haaveilen iänikuisista asioista kuten Himura Kenshin, Excel, Ranma... Wolf's Rain'n Kibakin on pyörinyt mielessä, mutta ei mennä nyt siihen. Kenshinkin on edistysaskelia nähnyt. Peruukki on olemassa ja hakaman kaavoja väännän parhaillaan. Jokusen kimonon ja yukatan olen tehnyt, joten mikään ei tässä puvussa jää ongelmaksi. Paitsi ehkä miekka, koska en ole ihan varma miten haluan tehdä tupen.


Final Fantasy XIII ei potkinut minua taivaisiin pelinä, vaikka osa sielustani kuuluukin ikuisesti kyseiselle pelisarjalle. Tietyt hahmot onnistuivat kuitenkin olemaan jotain tosi sokerisen hyvää. Koska Snow'ksi en väänny ja Lightning kuuluu sisareni tulevaan pukukaartiin, jätän heidät rauhaan (ainakin hetkeksi) suosiolla. Vaikka en ehkä ihan 12 vuotiaasta pikkupojasta mene, niin aijon silti tehdä Hope'n. Koska Hope on vaan mussu. 
Tiedän, että tulen itkemään silmät päästäni noiden kenkien kanssa, tuon neuloskeepin kanssa ja tuon huivin kuvioinnin kanssa. Silti hahmo ja, jostain syystä, nuo housut houkuttelevat kovin hurjasti.

Toisaalta... voisin ehkä olla reipas ja pelailla XIII-2'ta. Koska en itse PS3 omista, pitää minun luikerrella sisareni mun vekottimelle ja jotenkin yrittää sulautua sohvaan hänen huushollissaan. Silloin tarjolla olisi hieman kypsempää versiota...




Kuka ikinä keksi käyttää tuota väriyhdistelmää tässä "uniformussa" oli nerokas. Minä pidän hirveästi väreillä leikittelystä ja tässä on mielestäni jotain aivan ihanaa. Mieleeni tulee mango-vanilia-päärynä-triojäätelö. Nyt on nälkä...

Olen hirveän vähän tehnyt pukuja pelkän mangan perusteella, koska olen hyvin vahvasti liittoutunut värien kanssa. Silti, kun tämä lamppu syttyi, en voinut olla huomioimatta sitä. After School Nightmare on yksi suosikkisarjoistani (ylläri, sisältää sotkuja sukupuolen kanssa). Siksi haluan tehdä Mashiro Ichijo'n... kahdesti.

Nämä kamppeet olisivat niin sievät, mutta en jaksa mitään näin yksinkertaista.
Ichijo on siis sarjan päähahmo, josta ei ihan tiedetä onko hän tyttö vai poika vai mitä häh. Jostain syystä tykkään sarjassa näkyvästä tyttöjen uniformusta, joten päätin, että voisin johonkin kaksipäiväiseen tapahtumaan tehdä yhdelle päivälle tyttö Ichijo'n ja toiselle poika Ichijo'n.

Vähän koulupukuja.
Saa nähdä käykö Muraita varten tilattu toinen peruukki Ichijo'lle. En nimittäin ole vielä aivan täysin varma Ichijo'n hiusten väristä. Pitää tuijottaa lisää referenssikuvia... Tämä on syy miksi en näitä "manga-pukuja" harrasta. Ajattelin kuitenkin tehdä unimaailmaversiot, koska haluan räpeltää proppeja, ja Ichijo'n miekat näyttävät kivoilta tehdä. Plus tykkään unimaailman kaulakorusta. Harmi, etten voi kuvauttaa itseäni itseni kanssa myöhemmin... Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tarvitsisin suostuvaisen kaksoissiskon...

Pienenä haaveenani on yhden puvun uusiminen. Pikkuhiljaa aina iltasella, kun ei muuta tekemistä ole, voisin tehdä Apteekkarin uudestaan. Tykkään Apteekkarista pukuna niin paljon, että haluan korjata menneisyyden virheet ja tehdä sen uudestaan... paremmin. Kunnolla. Vanha puku on roikkunut naulakossani nyt kuukauden kaksi, ja joka ikinen kerta, kun sitä käsissäni pyörittelen, puistattaa.

Koska siitä jumalattomasta arsenaalista huolimatta, en löytänyt parempaa kuvaa.
Saa taas nähdä mitkä puvut valmistuvat ja mitkä eivät. Vaikka haaveilen osasta näistä ja muista hyvin paljon, en silti usko, että kovin moni näistä valmistuu. Näkihän sen vuoden takaisen listankin kanssa. Siinä listassa oli 6 hahmoa, joista 2 toteutui (niiden lisäksi 6 muuta randomia). Siksi nämä eivät olekkaan suunnitelmia vaan kutinoita.

Fuu kiittää ja kumartaa.

PS: Frostbiteen pitäisi rueta valmistumaan, joten WIP-juttuja pitäisi pian olla tarjolla. Jos ei näy, olen laiska.
PPS: Pitäisi kai keksiä joku källi tuon 70 lukijan kunniaksi. En ikinä uskonut yltäväni moiseen. Tack.