keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ei ompelua, mutta muuta

Moi!

Hyvää joulua niille, jotka välittävät (minä en). Hyvää, tulevaa uutta vuotta kaikille. Joulun alla tuli ommeltua niin paljon ei-cosplay juttuja, että molemmat kädet ovat nyt rikki. Sainkin sitten ompelukiellon loppuvuodelle eli, vaikka tahtoisin, en saa pukuja edistymään kovin paljoa ainakaan toistaiseksi. Silti positiivisesti yllättäen posti kantoi mukanaan Harun ja Naruton peruukit todella nopeasti. Putkahtivat luukusta peräkkäisinä päivinä.


Naruton peruukin tilaaminen oli taas arpapeliä. En tietenkään halunnut mitään huutavan keltaista, vaikka animessa Naruton tukka sellainen onkin. Turvauduinkin enemmän Kishimoton tämän hetkisten kansikuvien väriin, joissa Naruton hiukset ovat hailakan keltaiset. Tämän peruukin piti olla hieman vaaleamman sävyinen, mutta tämä kyllä passaa myös. Näytän ehkä vähän ruskettuneemmalta tämä peruukki päässä kuin normaalisti. Ilmavuutta ei ainakaan puutu ja saan peruukin todella helposti pysymään pystyssä. Hyvä karvalapsi siis.


Se on ihan vähän harmahtava.

Harun peruukki oli myös jännittävä. Olen tähän mennessä nähnyt yhvin monta Haru-cosplay'ta, ja suurimmassa osassa Harun peruukki on ollut täysin musta. En halunnut täysin mustaa peruukkia, koska mielestäni Harun hiukset eivät ole aivan mustat. Jouduin sitten kaivelemaan eBay'tä läpi aika lailla, että löysin tämän peruukin. Väri oli osuva, mutta malli oli hyvin mielenkiintoinen. Se ei oikein ollut mallikuvan veroinen, mutta uskon, että saan tästä vielä hyvän.

Kampaus on selkeästi liian ilmava, kerrankin niin päin, ja sitä on kerrostettu liikaa. Heti alkuun lähdin litistämään seruukkia föönillä. Puhalsin kuumaa ilmaa peruukin päälle suoraan ylhäältä päin ja silitin kuumat kuidut päätä myöten. Tulos oli yllättävän hyvä. Mitään muuta en ole tälle vielä tehnyt.

Toinen puoli käsitelty. Toinen ei.

Harulle on ostettu jo osa kankaista ja luulen, että piilolinssit saapuvat lähipäivinä. Narutoon varmaan joudun itse värjäämään kankaan, mutta onneksi väri on niin yksinkertainen, että pääsen luultavasti pesukonevärillä pälkähästä.

Ja sitten vähän muihin juttuihin. Piti laittaa tämä merkintä ajastukselle, että kukaan (tietty) ei tätä kerkeä lukemaan ennen aikojaan. Oulun Sinooperi uudisti valikoimansa lähes kokonaan ja hyllyihin saapui monta iloista uutuutta. Suurimpina ilonaiheinani A3 kokoiset craft foam -levyt, joita olen aikaisemmin raahannut aina Helsingin reissuilta mukanani vinon pinon. Toisena uutuutena tulivat Palett spray-kangasvärit, joita en ole koskaan aikaisemmin kohdannut missään.

Laitimmainen keltainen ei kuulu joukkoon.
Otinkin spray't testiin, kun väänsin joululahjoja. Surukseni täytyy todeta, etteivät värit olleetkaan niin mainiot kuin aluksi kuvittelin. Kerkesin jo innostua helpoista liukuvärjäysprojekteista... Siksi ajattelin jakaa vähän omia kokemuksiani värejen käytöstä muille, jotka voisivat keksiä näille jotain käyttöä. Omat kokeiluni ovat hyvin simppeleitä ja tehty nopealla aikataululla, joten kaikki, mitä minun on kertoa on todella peruskauraa. Tulen testailemaan näitä kyllä vielä lisää ja, jos asia kiinnostaa, voin tuloksia raportoida.


Tällaisia tyynyliinoja tein. Yhteensä tein 9 tyynyliinaa, joista 6 menivät läpi laaduntarkastuksesta ja yhden sotkin vain kokeilu mielessä. Yhdessä putelissa on 100ml väriä, joka on hyvin nestemmäistä ja kuluu ylättävän nopeasti. Värejä on hyvin rajatusti, 9 kaikkiaan eli omistan nyt lähes kaikki. Spray on vähän väärä sana näille tuotteille (suomenkieltä, jos ajatellaan), koska nämä ovat suihkevärejä eivät samanlaisia spray-maaleja, joita saa paineilmaputeleissa. Siksi jälki ei ole tasaista ja osa suuttimista (vaikka niiden pitäisi olla täysin identtisiä) päästi aina enemmän väri johonkin tiettyyn suuntaan ja teki näin laikkuja kankaalle (kuten kuvasta näkyy). Suihkun tähtääminen on vaikeaa, koska suihku leviää laajalle. Sininen osoittautui aivan kakkapääväriksi, koska se oli niin vahva muihin verrattuna.

 
Käytin vanhaa tuttua kontakti-sabluunaa näiden tekemiseen. Värin nestemmäisyys osoittautui ongelmaksi tämän tekniikan kanssa. Jos halusi puhtaan ja kirkkaan värin kankaalle, täytyi väriä suihkuttaa tosi paljon, jolloin kangas kastui väristä aivan litimäräksi ja tietenkin imeytyi myös kontaktisabluunan alle. Myös jos värien halusi kunnolla sekoittuvan keskenään, niitä piti suihkuttaa paljon.

Tällaiseen taiteellisempaan 'vapaat kädet' hommaan nämä toimivat ihan hyvin, mutta en vielä luota näihin niin paljoa, että lähtisin tekemään jotain prikkulleen suunniteltua. Batiikissa nämä voisivat olla ihan jännät. Aion vielä testailla sitä, kuinka nämä toimivat valutusmenetelmänä, koska tyynyliinoja on vielä yksi ylimääräinen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Fukka kiittää.

PS: Jos näistä väreistä on jotain kysyttävää, nakatkaa vaikka kommentilla. Voin myös ehkä kokeilla jotakin muitakin juttuja näillä, jos jollain tulee mieleen. En tietenkään ole mikään asiantuntia, mutta jotain käryä on.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Mahdollisuuksien puutetta

Hei!

On aikani jälleen ulista asioista, jotka tuppaavat viduittamaan. Ei nyt sentään. Buglasin vain ajatuksiani taas pitkästä aikaa. Tämäkin tekstin pätkä on kiertänyt kehää tiedostoissani jo jonkin aikaa. Ettei myöskään tulisi aivan kuvaton sepostus, saatte kuvia jotka liittyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän eli, jos sielun tuotanto ei kinosta, voi vain katsella höpöt kuvat.


 Kuvasi: Aidu
Traconin esityskilpailussa, jossa hiimailimme Duke and Bitches -ryhmällä, pukuja ei arvioitu. Kisaan osallistumisen vaatimus oli, että jonkinlaiset puvut tulee olla. Tämä selvisi minulle vasta kisan jälkeen itseasiassa. En yleisesti pidä kisoista, joissa ollaan vain toisessa ääripäässä eli en siis pidä hirveästi edes pelkällä puvulla kisattavista kisoista. Minulle cosplay on pukuja ja esiintymistä, molempia yhtälailla. Ymmärrän kuitenkin pukukisat paljon paremmin kuin 100% esityskisat, koska niissä ollaan kuitenkin selkeästi cosplay-puolella, eikä harrastelijateatterin.

Kuultuani Traconin kisan säännöistä ennen tapahtumaa kiroilin ja olin kyrpiintynyt. Se oli pettymys tuossa vaiheessa, mutta ei sen enempää. 2011 Nekoconissa kisasin skittikisassa Sanilla eikä tuolloinkaan pukua arvioitu. Tilanne oli monin puolin eri tuolloin, koska olin kisaamassa yksin, ilmoittauduin kisaan hetken mielenjohteesta (päissään), tein esityksen noin kymmenessä minuutissa enkä tuolloin kokenut olevani mitenkään sillä tasolla puvun kanssa, että olisin voinut puvulla pärjätä.


Traconin esitystä suunniteltiin ja harjoiteltiin pitkään (minun mittakaavallani), meitä oli viisi, joista osa aikaisemmalta kokemukseltaan enemmän puku- kuin esiintymispainotteisia harrastajia ja pukuja oltiin pohdittu ja säädetty myös. Tietenkin se harmitti, että pukuja ei arvioitu, koska niihin oli kuitenkin panostettu.


Kisa oli, päästiin kolmansiksi, jee! Enää ei harmittanut kisan säännöt tai mikään muukaan.

Kuvasi Tapio Matikainen
Mikä tässä lopulta pisti rassaamaan on erinäisten tahojen suhtautuminen, kun asiasta mainittiin Anikin puolella. Ei pelkästään meidän kohdallamme, vaan kaikkien kisoihin haluavien cosplay-ryhmien kohdalla, tämä ajatus hiertää. Ymmärrän cosplay-vastaavan idean siitä, että erilaisia kisaformaatteja kannattaa kokeilla ja olen samaa mieltä. (Tässä kohtaa mentiin mielestäni kuitenkin vähän vikaan.) Eräältä taholta kuitenkin tuli vastaus, joka ei mielestäni ollut mietitty aivan loppuun asti; ”Sitten jos haluaa nostaa panoksia ja kisata molemmilla sektoreilla, ovat NCC ja WCS sitten pykälää kovempia, jossa minkään yhden osa-alueen osaaminen ei riitä.”

Niin... Kun meitä oli viisi. Tietääkseni kumpikaan NCC tai WCS ei hyväksy enempää kuin kaksi kisaajaa. Mikä on perseestä, mutta siihen ei hirveästi voi täällä Suomen päässä vaikuttaa. Sama pätee Eurocosplay'n kohdalla.


On pari muuta syytä, miksi tämä kommentti ärsytti minua. Yksin tai parina kisaaminen on hyvin rajoitteellista. Se on päivän selvää. Juonikuviot ovat rajoitettuja, koska aika on todella rajallinen ja esiintyjien määrä on aina sama. Jo kolmella esiintyjällä saa aikaan suuremman repertuaarin. Myös näiden kisojen taso rajoittaa. Jos oikeasti haluaa menestyä jossain näissä SM-tasoisissa kisoissa, pukujen täytyy olla haastavia. Haastavat puvut yleensä tuovat myös rajoitteita. Suuret ja näyttävät puvut vaikuttavat usein liikkumiseen ja ihan vain olemiseen myös. Vaikka pelissä tai animessa hahmo liikkuu loikkien ja kirmaillen kokovartalopanssarissaan, se ei ole täysin mahdollista tässä maailmassa. Emme ole animua. Tässä ovat luultavasti myös syyt siihen, miksi näiden kisojen esitysten sisältö on niin puhkikulutettua.

Suurimpana syynä kaikista: on kivaa tehdä juttuja myös isommalla porukalla.


Kuvasi: Kangaskasa
Ryhmänä on vaikea löytää kisa, joka painottaisi kohtuu tasapuolisesti esiintymistä ja pukua. (Pari ei ole ryhmä. Se on pari.) Luulimme, että Traconin kisa olisi varma nakki, koska muiden tapahtumien kisat ovat muuttuneet lähes joka vuosi. Siitä on puhuttu ennenkin kuinka hankalaa on suunnitella ja harjoitella esitystä kunnolla, kun kisan säännöistä tai edes olemassa olosta ei ole varmaa tietoa kuin vasta noin kuukautta ennen tapahtumaa.

Tämän voi ajatella myös toiselta kannalta; aika harvassa ovat puhtaat pukukisat, joihin voi osallistua ryhmänä. Ryhmältä odotetaan yleensä aina jonkinlaista esitystä, mutta entä jos haluaa vain mennä kisaan yhtenä isona kokonaisuutena ilman esitystä. Kuinka haluaisinkin nähdä moisen tänäpäivänä. Onko se mahdollista jossain? Minä en tiedä. Minua saa sivistää.

Kuvasi: Kide
Viime vuosien aikana on noussut tähtitaivaalle monta kansainvälistä kisaa, joihin Suomellakin on mahdollisuus osallistua. Näitä kisoja on hypetetty ja ylistetty. No, miksipäs ei? Kyse voi kuitenkin olla maailmanlaajusesta kuuluisuudesta ja suosiosta (nörttipiireissä). Saati ilmaisista matkoista ulkomaille. Siinä sivussa on ehkä unohdettu näiden "pelkkien" kotikisojen arvo.

Kaikki, jotka ovat scene'ssä sisällä tietävät, kuka lähtee Lontooseen syksyllä tai Japaniin kesällä. Muistaako kukaan kuka voitti viime Frostbite'n Hall-kisan? Kuka pärjäsi Animeconissa tai Fanfest'lla? Entä sitä edeltävänä vuonna? Saati millä puvulla? Sen muistavat vain scene'n pohjamutaryömijät ja nippelitietonarkomaanit, jotka muistavat kaikki ulkoa vuosilukuineen.

Isot kisat ovat merkittäviä, ymmärrän sen. En minäkään muista ”pikkukisojen” voittajia välttämättä. Kuitenkin tässä maassa on vielä yhden formaatin mentävä reikä. Yksilöille ja pareille on suuret, monitasoiset ja mahtavat kisat, jotka ovat lähes taattuja jokavuotisessa conikierrossa. Missä vastaus ryhmien ahdinkoon?

Kuvasi: En oo ihan varma.
Ryhmillä on ehkä aina ollut jotenkin toissijainen arvo, mutta nyt, kun selkeästi kovemman luokan kisoja on rantautunut Suomeen useampi, näytää siltä, että muut kisat ehkä hieman jäävät jalkoihin. Pieniä kisoja tarvitaan, enkä oletakkaan, että joka kisa olisi yhtä suuresti esillä tai puhuttu kuin EC, NCC tai WCS. Siinä sivussa kuitenkin talloontuvat ne ryhmät, joilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua isomman luokan kisoihin, vaikka halua ja innostusta olisi.

En missään nimessä sano, että vanhan mallin ryhmäkisat pitäisi ottaa taas käyttöön (oh hell no!), mutta olisi mahtavaa, jos myös ryhmillä voisi olla mahdollisuus maineeseen ja kunniaan. Näen, että, vaikka ulkomaan edustusmatkaa ei olisikaan tarjolla, voisivat mahtavat esitykset ja ryhmien puvut silti tulla nähdyiksi. Cosplay ei enää nykyään ole yhden tai kahden kaverin harrastus perähikijällä, vaan koostuu aika isoistakin paikkakuntien sisäisistä yhteisöistä ja kaveriporukoista. Esiintymiskykyisille, hienoille ja toimiville ryhmille on pienempi kynnys muodostua tähän maailman aikaan. Toisin kuin ehkä viisi vuotta sitten, kun cosplay yleisesti Suomessa oli todella lapsen kengissä.

Kuvasi: wooditus
Näen unelmia vakituisesta kisasta, jossa puvun ja esityksen pisteytys on 50-50 ja johon voi osallistua ryhmänä, parina tai ehkä jopa yksin. Vakituisena kisana tällainen konsepti kerää helpommin sitä ”laadukkaan” kisan mainetta kuin alati sääntöjään vaihtelevat ja ollako-vai-eikö-olla-kisat. Se voisi olla sauma myös ryhmille yrittää nousta SM-tason suosioon, jolloin se luultavasti keräisi itselleen ne vuoden parhaat ryhmät esityksineen. Ryhmäesityksillä on paljon annettavaa, mutta niitäkin pitää kannustaa kasvamaan. Jos mietitään WCS'n ensimmäisiä karsintoja ja osallistujamääriä, niin nehän olivat jotain aivan hirveää verrattuna nykyiseen tasoon.

Tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia! Cosplay-ryhmät tarvitsevat tätä kasvaakseen kisalavoilla!


Fukka "Naamani on retardi" Risuaita kiittää.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Eteneviä askelia

Moro!

Cosplay-elämä on ollut taas tavallaan tauolla hetken. Vaikka ompeluhommia kyllä on tullut tehtyä. Chibiconin jälkeen kävin visiitillä Helsingissä näkemässä kavereita ja lommottamassa kukkaroa monella tapaa. Cosplay-mielessä sitä tuli kaikkia paikkoja koluttua, joten tauko ei oikeasti ole ollut todellinen.

Massa-asiat kunnossa.
Minä rakastan massaa sekä sen työstämistä, ja Helsingistä raahasin mukanani massaa. Huvittavaa kyllä, mutta koska oman kaupungin valikoima on suppea ja massa painaa sen verran, että postikulut ovat aina jotain mystistä, kävin ne itse hakemassa. Ostin Fimo Light -massaa, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Keveytensä vuoksi sen sanotaan olevan oivaa materiaalia esim. koruihin. Tämä jää nähtäväksi, mutta kevyttä se ainakin on.

Ostin myös tuota kalleudestaan kuuluisaa Paperclay'ta, koska sen on tarkoitus olla jotain HUISIN MAHTAVAA! Toivotaan näin, koska yli 18€ alle puolenkilon paketista on hirvittävän paljon. Tätä tulen kyllä käyttämään säästellen ja salaa toivon, että sen ominaisuudet eivät oikeasti ole niin mahtavia kuin sanotaan. Ihan vain siksi, että voisin jatkaa tuon vanhan ja tutun Darwi-massan (n.7€/kg) käyttämistä ilman mielipahaa ja haikailua €Paperclay'n€ perään.

Sitten sain lohdutus/joululahjaksi woodilta paketin ruotsalaista Docklera-massaa, jota saa tässä maassa kai Rovaniemeltä ainoastaan. Tästä massasta en oikeasti tiedä mitään, paitsi sen, mitä ruotsinkielinen pakkausseloste tarjoaa. Ilmakuivuvaa massaa tämäkin, mutta sen muut ominaisuudet näihin muihin massoihin verrattuna pitää selvittää. Pakkauksen mukaan kuivumisaika on useamman päivän, mikä on aika huono ominaisuus.

Kerron kaikista massoista varmasti lisää sitten, kun oikeasti pääsen niitä työstämään ja vertailemaan. Sitten pitäisi alkaa miettimään jotain asujakin muka. Aqua valitettavasti saa jäädä odottamaan jotain kevään tai kesän tapahtumaa, koska Yukiconiin ei mieleni tee ja Desucon Frostbite'n puvut on vähän niinkuin jo päätetty aikoja sitten. Kerrankin näin. Aquan kankaat sentään saapuivat, mutta ovat vielä muovipusseissansa.

Vaikka Desucon Frostbite onkin kolmipäiväinen pukuja sinne tulee vain kaksi. Tavallaan silti 2,5, mutta koska olen mukavuuden haluinen ei kolmea. Kaksi tulevaa pukua ovatkin sitten molemmat ryhmäjutskuja. Päivät eivät ole vielä ihan satavarmat (ainakaan minulla, saa keertoa, jos joku niistä tietää).


Frostbite varmasti vilisee jos jonkin moisia uimahomojapoikia, mutta emme jaksa välitää! Hahahahahahahahaah! Minusta Free! on sarjana todella viihdyttävä ja hauska (ihan ilman mitään fanservice-aspekteja), joten mielelläni teen siitä jonkun puvun. Alasti en kuitenkaan hypi, niin päädyimme tekemään lopputunnarin homoluola-asut kuten niitä nimitän. Vaikka omat lempihahmoni tässä sarjassa ovatkin Rin ja Gou, Haru passaa oikein mainiosti. Vähän erin tyyppistä hahmoa taas omaan arsenaaliin. Luultavimmin homoluolauimarit löytävät tiensä Sibeliustalolle perjantaina ja lauantai-iltana. Lupaan opetella Harun hienot dancemoves'it iltabileitä varten

K18 tapahtuma ja silleen, joten päätimme paikata aukkoa, joka ehkä on tämän ikärajan johdosta cosplay-kaartiin syntynyt. Sunnuntaina ja luultavasti myös lauantaina ollaan nostalgian värmeissä:

:B
En tosissani ole aikaisemmin suunnitellut Naruton tekemistä. Sisareni mun kanssa satuimme pyörittelemään ajatuksia joskus keväällä ja jossakin vaiheessa idean poikanen lipsahti suupielestä muidenkin tahojen korviin. Lumipalloefekti syntyi ja nyt olisi jonkin sortin ryhmä sunnuntaille tiedossa. Sunnuntaille ainakin aijon tehdä tämän kyseisen Naruton version takkeineen ja kääröineen. Lauantaina pitää olla ihan muissa jutskuissa, joten tavallinen Shippuuden Naruto taitaa olla tuon päivän valinta.

Näissä molemmissa puvuissa on hyvänä uutena puolena se, että pääsen vihdoinkin testailemaan saumurini trikoo-ominaisuuksia. Vaikka tuo vekotin on jo kaksi vuotta tuossa pöydällä kököttänyt, en ole vielä hurjasti sillä mitään joustavia ommellut. Hups...

Näillä eteenpäin, mutta ajatusmerkintää voipi olla luvassa tulevaisuudessa, ennen kuin saan puvut kunnolla alulle. Peruukit ja piilarit on tilattu, joten niitäkin voi odotella.

Fukka kiittää!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mysteeristä miekaksi

Hoi hoi!

Ajattelin, että teen Kenshinin miekalle aivan oman merkinnän, koska siitä on niin paljon materiaalia ja asiaa. Olen itse metsästänyt hyvää ja yksinkertaista katanan ohjetta vuodesta toiseen, mutta en ole koskaan oikeastaan sellaista löytänyt. Itse miekka ei ole koskaan ollut ongelma valmistaa, vaan sen tuppi. Monia tutoriaaleja ja ohjeita olen seulonut läpi, mutta kaikkiin yleensä on tarvinnut jotain materiaaleja, jotka A) ovat hirmu kalliita, B) ei saa helposti Suomesta, C) eivät ole helposti käsiteltävissä kotioloissa tai D) kaikkea näitä yhtäaikaa.

Tämän takia kehitin aivan oman väkerrelmäni sen pohjalta, mitä olen muissa propeissa nähnyt käytettävän tai itse käyttänyt. En siis tiedä onko joku joskus tämän tehnyt, mutta ainakaan itse en ole tällaiseen ohjeeseen törmännyt (ja minulla on kovalevyt pullollaan katanan ohjeita). Siksi haluan jakaa tämän köyhän-koti-cosplay-miekan ohjeen ja toivon, että siitä olisi hyötyä edes jollekkin.


Ensin piirsin tietenkin kaavan miekkaa varten. Satun omistamaan ”oikean” katanan, joka helpotti kaavan piirtämisessä hurjasti. Tämän jälkeen jäljensin kuvion 3mm puupahville kahtena ja leikkasin palat irti mattoveitsellä. Olisin voinut kyttää myös kuviosahaa, mutta näin yksinkertaiset muodot oli helpompi leikata mattoveitsellä ja sain samantien paljon siistimmät reunat aikaiseksi.

Ei ollut näppylähanskoja kotona, mutta pariton rukkanen ajoi saman asian. Kädellä meinasi kyllä olla välillä vähän lämmin.


Kun palat olivat lopulta irti, merkkasin niihin kaikki kaavamerkinnät vielä kunnolla ja sitten liimasin ne yhteen. Liimana käytin ihan tavallista Erikeepperiä ja laitoin miekan palat vielä painojen alle puristumaan. Miekan liimaantuessa aloitin väistimen eli tsuban tekemisen.



Käytin täysin samaa menetelmää tsuban tekemisessä kuin itse miekan; kuva puupahville x2, leikkaa irti ja liimaa. En kuitenkaan tehnyt väistimelle omaa kaavaa vaan piirsin sen suoraan puupahville.


Halusin miekasta oikeasti ohuemman terän puolelta, joten vuolin ja hioin miekkaan ns.terän. Koska Kenshinin miekka ei olekaan mikään tavallinen katana vaan sakabatou eli vastateräinen katana, tuli terä miekan ”sisäkaarelle”. Kuvassa näkyvä harmaa alue on siis hiottu tekäpuoli.


Väistimen hioin ja gessosin ennen maalausta. Olin varautunut siihen, että paikkailen väistintä vielä massalla, mutta sille ei ollutkaan tarvetta lopulta. Gessosin myös miekan ja lisäsin sen kädensijaan hieman kapeammat palat puupahvia kahvan molemmin puolin, että se saisi paksuutta ja tuekea.


Kädensijan lopullisen muodon tein sanomalehdellä ja craft foam'lla. Pyöritin vain sanomalehteä kädensijan ympärille kunnes se oli hieman kapeampi kuin lopullinen. Siihen päälle sitten ihan rehellisesti teippasin sopivan kokoisen palan craft'ä. Sanomalehdet teippasin maalarin teipillä, mutta craft'n teippaamiseen käytin Scotch Magic -teippiä eli taikateippiä. Taikateippi on oma lempiteippini, koska se ei juurikaan näy mihinkään, koska se on läpinäkyvää, ei kiillä ja on hyvin ohutta sekä se lähtee myös helposti irti tarpeen tullen, mutta silti pitää asiat hyvin kiinni toisissaan. Se siis on TAIKAteippiä.


Sitten päästiin maalaamaan! Maalasin kädensijan, terän ensimmäisen kerroksen ja väistimen erillisenä. Kun kädensija oli kuivinut, aloin punomaan kädensijan mustaa punosta siihen päälle. Käytin satiininauhaa, koska sitä sattui löytymään oikean levyisenä ja se oli hitusen kiiltävää, vaikka oikeasti katanassa käytetään eräänlaista nyöriä. Tuota nyöriä en kuitenkaan tähän hätään saanut mistään, joten satiininauha it is. Punominen oli kivaa, mutta en ole täysin tyytyväinen työnjälkeeni, joka varmasti on osittain nauhan ohuuden syytä.


Miekka oli tässä vaiheessa kutakuinkin oikean mallinen, joten aloitin tupen tekemisen. Aseinani:


Foliota käytetään muun muassa nukketeatterissa nukkejen tukirakenteina ja myös vahanukkeanimaatioissa ja pienten patsaiden sisällä. En ole sitä ikinä itse käyttänyt, mutta ajattelin, että tähän se passaa. Toimi lopulta hyvin. Foliolla sain tuppeen enemmän muotoa ja rakennetta ilman, että siitä tuli kammottavan painava. Olisin voinut alkaa uhkarohkeasti tekemään tuppea wonderflex'stä, mutta koska en omista kuumailmapuhallinta (yleensä käytän kahta fööniä) enkä kunnon tillaa työstää isoja paloja WF:ä, niin jätin sen vaihtoehdon suosiolla.



Ompelin miekan mallisen sukan tupen pohjaksi, että miekka ylipäätään tulee tupesta uloskin. Teippasin sen ympäriinsä ja aloin siihen päälle kääriä foliota, minkä jälkeen teippasin koko homman taas.

Välissä testailin, että miekka edelleen tulee ulos tupesta. Huomatkaa tsuba paikallaan ja folio, joka näkyy tupen suussa.
Jo ensimmäinen teippikerros piti tupen muodossaan, mutta vasta folio+teippi-kerroksen jälkeen uskalsin alkaa työstämään tuppea ilman, että miekka itse on siellä sisällä. Aina välillä kuitenkin laitoin miekan takaisin tuppeen, että se pysyisi mahdollisimman hyvin muodossaan. Tuppi oli myös helpompi laittaa kuivumaan, kun miekka oli sen sisällä.


Liima-vesi-seos ja sanomalehtisuikaleita aloin siihen sitten länttäilemään päälle. Muutaman kerran gessosin koko tupen aina uuden paperikerroksen välissä. En tiedä oliko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta ainakin oli helpompi nähdä epätasaiset kohdat, kun koko hökötys oli valkoinen.

Möööö!

Hieman tasoitusta massalla ja sitten lisää sanomalehteä. Tässä kerroksessa tein liima-vesi-seoksesta enemmän liimapitoista kuin ensimmäisissä kerroksissa, jotta saisin tupesta kovemman.



Muutamassa kohdassa käytin wonderflex'ä, koska sain vanhoista jämäpaloista hyvin kaikki tarvittavat osat. Väistimen molemmin puolin olevat ”metalli”osat, tupen suu ja kädensijan päässä oleva nuppi ovat wonderflex'ä. Olisin voinut tehdä ne myös jostain massasta tai craft'stä, mutta wonderflex oli minulle helpompi vaihtoehto. Tupen käsittelin spray-maaleilla ja -lakalla. Kaikki muu on maalattu akryylimaaleilla käsin, koska en löytänyt haluamiani sävyjä spray-valikoimasta (viisi eri metallinsävyä... mutta kaikki silti jotenkin samansävyisiä...)


En ole mitenkään super-tyytyväinen lopputulokseen tupen osalta, mutta yllätyin, miten toimivan siitä kuitenkin sain. Luultavasti teen uuden tupen jossain välissä. Nyt uskallan kuitenkin jossain vaiheessa lähteä tekemään erästä pukua, joka on miekan takia vähän junnannut, vaikka muuten se on suhteellisen peruskuraa.

Fukka kiittää ja toivoo, että tämä oli hyödyllinen merkintä.

PS: Tein pikapikaa kimono-hengarin.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Sarjassamme WTF-con - Chibicon 2013

Terve terve!

Chibiconista on jo yli viikko... Olen elänyt taas aivan eri elämää sen jälkeen, joten en hirveästi ole kerennyt tai pystynyt kirjoittamaan.

Kenshin valmistui hyvissä ajoin ennen conia ja sitä edeltävän viikon väkersinkin vain Kenshinin miekkaa ja sen tuppea. Niistä kerron lisää myöhemmin. Kenshin oli pukuna hyvin mukava, vaikka uudet omat kengät täytyy hankkia tulevaisuutta varten. Miekastakin tuli ihan hyvä, vaikka tuppeen en ole kovin tyytyväinen.

Kuvasi Kangaskasa
Chibiin lähdettiin asenteella 'coni kotona eipä sen enempää'. Mitään maata mullistavaa ei tullut koettua tai tehtyä. Halusin silti vähän jännitystä elämään, joten päädyimme pitämään ohjelmaa kera Kangaskasan ja Rorunen. Ohjelman idea on kypsynyt pitkään jo kesästä ja nyt se vihdoin sai jalansijaa.

Oma conini siis alkoi ohjelmalla heti aamusta. Minun ja Chibin ohjelmavastaavan välillä oli jokin mystinen kommunikaatiokatkos, jonka syitä en oikeasti edes tiedä (jokin suurempi voima oli minua vastaan). Se varmasti vaikutti lopulliseen ohjelmaan suuresti. Ohjelmakuvauksemme ei kerennyt ohjelmalehtiseen eikä myöskään nettiin... Jee ja silleen. Ohjelmamme oli myös aamun ensimmäinen ohjelma, joten en yhtään ihmettele, ettei meitä ollut kuuntelemassa enempää kuin kolme ihmistä ja kaverit. Kiitos heille kuitenkin mielenkiinnosta!

Ohjelman idea oli jakaa pikkuvinkkejä cosplay-pukujen, peruukkien ja proppien tekoon. Ompelu- ja vaateosiosta vastasin minä, peruukeista Kasa, propeista Rorune ja yhdessä puimme meikkaamista. 45 minuuttia tällaiselle ohjelmalle oli lopulta todella vähän, koska jokainen meistä olisi voinut pitää ihka omat luennot omista aiheestaan, joten asioita piti supistaa hurjasti. Olimme myös valmistautuneet hyvin näytepaloilla ja muilla, joten vähäinen kuuliamäärä jäi siinä mielessä harmittamaan.


Kasan innoituksesta päädyimme osallistumaan kisaan *köh*. Kisassa oli loppu pelissä aivan hurjasti osallistujia conin kokoon ja sijaintiin nähden. Kenshin on itselleni sen verran yksinkertainen puku, että lähdin kisaan vähän epäillen. Kisan tuomaroinnit menivät vähän blörinäksi, koska aikataulu petti aika pahasti. Meille kisaajille annettiin tuomarointiajat, mutta lopulta pääsimme tuomaroitavaksi 50 minuuttia myöhemmin kuin, mitä olisi pitänyt. Siinä se päivä hurahti tiiraillessa ala-aulaan 2. kerroksesta. Kisa itsessään meni tosi sujuvasti ja Kaiskan tutiseminen oli hyvin jännittävää katseltavaa takahuoneessa.

Höpöstihän siinä taas kävi, kun woodi lohkaisi 3. sijan, Kasa 2. ja minä 1. Rehellisesti sanottuna en uskonut pärjääväni paremmin kuin Kasa, koska helvetti soikoon katsokaa nyt sen peruukkia! Kisan palkinnot olivat aika oivat vaikka osa hieman kyseenalaisia. Monista kisoista palkintoina saa mangaa randomilla sarjan X osa 7 ja Y osa 14 ja niin edelleen, mutta tällä kertaa niissä oli järkeä! Omasta pussistani löytyivät Vagabond'n kirjat 1-6 (muutenkin olen halunnut tämän hankkia jo kauan) ja Kill me Baby'n 1-3! Wohoo! Myös jotain jännempääkin löytyi omasta pussustani erään yöasun mukana...

Kännykkä laatua...
Niin, harvemmin sitä tulee cosplay-kisasta voitettua alusvaatteita... 

Voitonjuhlaa ja silleen... Kuvasi Yuki.
Kisan jälkeen oli jäljellä vielä woodin Persona-luento, mikä osoittautui hyvin jännäksi. Itse en ole kerennyt pelata yhtään Persona-peliä vielä kokonaan, vaikka monta vuotta olen niistä kaksi omistanut (laiska minä). Oli mahtava kuulla kaikista peleistä jotain uutta nippelitietoa, josta en aikaisemmin tiennyt yhtään mitään. Nyt himottaa aivan hurjasti päästä pelaamaan tuon pelisarjan alkupään pelejä, että pääsisi kunnolla syvälle pelien tematiikkaan ja symboliikka ryöpytykseen kaiken muun jännän ohella.

Pakollinen marsu ja pytty.
Chibi oli ihan jees, ei mitään ihmeellistä. Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Iris on paras makkaravaras! Ja muutenkin, kun saan käyttää sun nettiä!

torstai 31. lokakuuta 2013

Otetaan käyttöön suunnitelma B

Hei!

Chibiin alkaa olla vain hetki aikaa, mutta onneksi nyt ei enää ole niin kiire millään suunnalla. Saa kuitenkin nähdä, mitä tuo ensiviikko tuo tullessaan...

Aquan tarkoitus oli olla se ykköspuku, jota oikeasti tähtään Chibiin, mutta jumitettuani viikon, päätin vaihtaa suunnitelmaa. Tilasin eräästä kangasfirmasta näytepaloja hyvissä ajoin, että saan tarvittaessa myös kankaan ajoissa. Viikon odottelin eikä näytepaloja kuulunut, otin firmaan uudelleen yhteyttä ja vastaus oli, että he ovat lähettäneet palat vasta viisi päivää myöhemmin, kuin mitä luulin. Jee. Asiaa ei myöskään auttanut se, että silitysrautani hajosi samaan syssyyn. Suurin osa Aquan kankaista riippuikin juuri noista näytepaloista, joten en voinut tehdä tuon viikon aikana juuri mitän.


Tarkoitus oli siis tilata kankaat paitaan, housuihin, kenkiin/sukkiin ja korsetin päälikerrokseen. Eli suurin osa puvusta on vielä hankkimatta kuten varmaan kuvastakin voi päätellä... Sivulärpäkkeet tein, mutta en niihin ole kovin tyytyväinen, joten saattaa olla, että teen ne kokonaan uudestaan. Korsetti on kasattu niiltä osin, mitä olen pystynyt.


Korsettiin tulee kokonaisuudessaan kolme kerrosta kangasta. Tässä versiossa on jo vuori ja tukikerros, mutta päälikerros uupuu. Korsetti on takaa kiinni vetoketjulla ja luut ovat rigileneä, koska sitä sattui pyörimään ympäriinsä sopivina mittaisina pätkinä monen metrin verran. Hihat ovat vielä vasta kankaina joten niissä ei ole mitään näytettävää.

Päätin siis heittää Aquan toistaiseksi kuitenkin nurkkaan ja tehdä Kenshin'n Chibiin. Juurikin tästä syystä päätin tehdä kaksoispukusuunnitelman. Olen tuulella käyvä, enkä jaksa stressata. Kenshin on jo puolitiessään ja eiköhän se kokonaan valmistu tämän viikon sisällä, joten homma toimii.

Taisin Gakupon jälkeen luvata itselleni, etten tee vähään aikaan mitään valkoista varsinkaan housuja...

Aloitin siis Kenshin'in hakamasta, joita olen halunnut aloittaa jo tosi kauan. Hakamat vaativat loppujen lopuksi enemmän työtä kuin oletin, mutta eivät hirveästi. Ainoa varsinaisesti aikaa vievä osuus on laskosten silitys. Olen kerran piirtänyt omat hakaman kaavat sisarelleni mun, mutta nyt onneksi sain lainaan ihan kunnon japanilaiset kaavat. Ja sen ainoan kerran, kun käytän valmiskaavoja ne ovat japaniksi... Ohjeetkin olivat japaniksi, joten kielitaitoni joutui koetukselle tässä projektissa, koska halusin tehdä kaiken mahdollisimman autenttissesti.

Pikatesti yukatan kanssa.
Hakama on siis valmis, juban pyörii täällä ympäriinsä kolmessa osassa ja kimono on vielä kankaana. Hakamat ovat aivan ihanat ja saan tukittua niiden alle hyvin vaatetta, ettei tule kylmä. En valitettavasti onnistunut sivulle bindaamisessa syystä X, mutta normaali bindillä mennään.

Kimonon ompeleminen on niin tylsää hommaa, että siinä ei ole mitään näytettävää, joten seuraavan kerran tämä puku nähdäänkin luultavasti vasta valmiina.

Fukka kiittää!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Uuden yleisön edessä - Japan Days

Moro!

Oho, oho, hups, hups... Unohdin ihan, että piti kertoa taas höpsöistä, hieman erilaisista, cosplay-seikkailuista. Traconin jälkeen koko elämä oli vain jotenkin täynnä cosplay-juttuja, ja siksi tämä tapahtuma meinasi unohtua aivan kokonaan.

Japanin suurlähetystö ja Kokoro Project (olisin voinut otsikoida tämän 'Sydämmen asialla'...) järjestivät Oulussa 28.-29.9. Japan Days -tapahtuman, johon pääsimme mukaan. Tapahtumassa esiteltiin monenlaisia japanilaisia harrastuksia ja asioita yleensäkin kuten esimerkiksi kalligrafiaa ja origami'en taittelua. Pieni joukkomme oli siis tapahtumassa esittelemässä cosplay'ta.

Kuvasi: Meidän äiti (kännykällä)
28. päivä eli lauantai koostui suurimmaksi osin valmisteluista ja harjoituksista, jotka huipentuivat illasta lava-show'hun Oulun Rotuaarin lavalla (eikä puhuta siitä, että samaan aikaan samassa paikkaa oli Zombie walk'in lähtötapaaminen). Show koostui eri taistelulajien näytöksistä, sunnuntaipäivän esittelystä, jossa me olimme mukana, sekä bon-tanssista. Tehtävämme lavalla oli tosiaan heilua puvuissa ja esitellä erilaisia esineitä sekä lopulta päädyimme osaksi bon-tanssia, mikä tuli hieman yllättäen. Lauantain pukuna itselläin oli Zidane, joka minulle valittiin minun puolestani kahdesta vaihtoehdosta. Voin sanoa, että Zidane joutuu nyt eläkkeelle. Sen verran monta kertaa on tullut sitä käytettyä. Show'n coslay-osioon kuului myös hiusmuotoilunäytös, jonka vuoksi Zidane valittiin. Loppupelissä en itse kuitenkaan päätynyt muotoiltavan penkkiin.

Olimme varmaan hirveitä diivoja, koska valtasimme pikkuisen pukkarin lähes kokonaan ja pitkäksi aikaa :'D

Sunnuntaipäivä olikin sitten vähän erilainen. Olimme sisäänheittäjinä Business Kitchen'in, missä tapahtuma järjestettiin, ovella. Välillä pääsimme kuitenkin käymään myös sisällä lämmittelemässä ja osallistumassa työpajoihin. Oma suosikkini oli lelunurkka, jossa kävin aina välillä leikkimässä kendama'lla :B Paras lelu ikinä. Sunnuntain pukuna itselläni oli Gakupo, koska sen alle sai tarpeeksi vaatetta. Olinkin sitten ainut, joka palloili pihalla cosplay-värmeissä koko päivän.

Me ulkona palelijat.
Kuvasi: Kangaskasa
Vaikka olen ennenkin heilunut cosplay-puvussa, kun en ole joko ollut jossain tapahtumassa tai kuvausseikkailulla, olo oli tällä kertaa aivan toinen. Viimekerralla olin naisten joulumessuilla OF'n hommissa, mutta tuolloin selkeästi ahdisti enemmän kuin nyt. Ihmettelyä tuli Japanipäivilläkin, mutta se tuntui enemmän ihastelulta kuin paheksunnalta. Varsinkin tapahtumassa mukana olleiden japanilaisten hämmästely oli jännittävää, koska eiväthän hekään näe cosplay'tä, elleivät tapahtumissa käy. Eikä suurin osa käykään. Olimme siis ihmetystä lähes joka taholle, mutta se ei tuntunut yhtään pahalta. Messuilla mieleni teki välillä piiloutua, mutta Japanipäivillä tuli hyvä mieli siitä, että sai näyttää jotain jännittävää ihmisille. Olo oli sellainen, että kuuluin ohjelmistoon, vaikka olinkin jotain kummallista. Meitä kuvattiin molempina päivinä vähintäänkin yhtä suurella innostuksella kuin missä tahansa conissa.

Kuvasi: ?
Tapahtumana Japan Days oli aivan mahtava ja vaikka en olisi ollut "töissä" olisin varmasti ollut mukana. Kaikilla, jotka olivat hommissa, tuntui olevan niin kivaa ja itsellänikin olo oli aivan mahtava. Sisareni mun, Kide, totesikin jossain vaiheessa, että poskiin sattuu, kun on hymyillyt niin paljon. Työpajat olivat todella kivoja, vaikka en kaikkiin voinut tai kerennyt osallistua, käviöitä oli paljon ja ihmiset olivat ihan huippuja.

Fukka kiittää!

PS: Jokohan sitä ensikerralla päästäisiin siihen Aquaan?

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Uutta pukkaa

Terve!

Kuten varmaan näkyy, sain tarpeekseni vanhasta ja vaihdoin uuteen. Pääsin eroon sinisestä ulkoasusta jollain tasolla. Taaskaan en ole mikään oman luomukseni fani. En ole valitettavasti oppinut mitään uutta sen jäkeen, kun viimeksi vaihdoin ulkoasua. Tokaisempa siis samaan, että katsoataan kuinka kauan tällä kertaa kestää, ennen kuin ilme vaihtuu taas. Olisin jo aikaisemmin halunnut vaihtaa bannerin kuvaa, mutta en ollut  varma, mitä siinä halusin käyttää. Alexia olisi ollut kiva, mutta koska sininen...

En ole hirveästi edennyt pukujen suhteen, koska töitä ja muita hommia. Muka. Pukujen, koska olen itse asiassa tekemässä Chibiin kahta pujua. Minäkö muka suuruuden hullu?

Voivottelujen ja kriisin (kiitos muuten ehdotuksista) jälkeen puvuiksi valikoituivat nämä tyypit:

Himura Kenshin
Aqua
Kenshin siksi, että se on eniten alulla ja hätätapauksessa (eli jos en reipastu) voin pistää sen kasaan parissa päivässä ja ottaa jo olemassa oleven katana-asian mukaan. Plus! Löysin huikean tutoriaalin peruukin muokkauksesta ja haluaisin kokeilla tuota tekniikkaa Kenkenin hiuksissa.

Aquan valinta oli kai vähän ylläri. En tiedä, mikä lopulta pään sai kääntymään neitosen puoleen, mutta tällä mennään. Päätin myös kokeillä hieman uusia materiaaleja ja sainkin nyysittyä retkipatjan Aquaa varten. Saa nähdä mitä tulee... Aqualle tuli myös peruukki jo!


Valitsin tämän värin sen takia, että Aquan hiukset ovat jostain syystä vaaleammat välielokuvakohtauksissa kuin varsinaisessa pelissä. Monen monta sävyä on tullut nähtyä Aquan peruukkeina, mutta mielestäni vaaleamman sininen näyttää luonnollisemmalta oikean ihmisen päässä. Muuten peruukki on juuri niin kuin pitää, mutta niskavillat olisivat saaneet olla hieman pidemmät.

Jahka oikeasti saan jotain näytettävää, kerron asiasta. Tähän väliin vain piti saada paussia origameilta ja tältä (joku oikeesti tulkaa auttamaan, oon niin koukussa).

PS: HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RORUNE! ET VASTANNU MULLE PUHELIMEEN, NIIN SAAT NYT TÄLLASET ONNITELUT!

torstai 3. lokakuuta 2013

Ilo irti ruskasta

Hoi hoi hoi!

Olin viikonloppuna seikkailussa, josta kerron myöhemmin, mutta reilu viikko sitten teimme muutakin jännää. Black Mage -seikkailu sai nimittäin jatkoa ja ainakin toistaiseksi on päässyt johonkin määränpäähänsä. Pieni kertaus matkasta.

Rorune ja minä saimme omat pukumme valmiiksi (minä sain "valmiiksi") Oulun Chibiconiin 2012 eli lähes 1,5 vuotta sitten. Kideä vaivasi Black Mage -kirous ja sairastumisen vuoksi ryhmää piti lykätä. Suunnitelimme kai ryhmää uudestaan saman vuoden Animeseminaariin, mutta BM-kirous iski jälleen. Onneksi lopulta ryhmä toteutui proppeineen päivineen Frostissa 2013. Typerääkin typerämpi ideamme kuvata maageja keskitalvella, pihalla, merenrannassa osoittautui kohtuu turhaksi. Yhteiskuvia ei saatu ja muutenkin kuvasaldo jäi aika säälittäväksi. Uudesta kuvaus retkestä oli paljon suunnitelmia mm. kesän aikan, mutta joku jarrutti. Nyt kuitenkin ja vihdoinkin olemme päässeet asiassa eteenpäin!

Kuvasi Kangaskasa
Koska mummulla on parhaat kuvausmestat, raahaudumme tuon sisareni mun kanssa sinne lähes joka kesä uusien pukujen kanssa. Siellä olemme kuvanneet yhtä jos toista pukua. Pohdimme, että mitä pukuja olisi kiva kuvata tällä kertaa, kun tajusin, että on ruska (melkein) ja maageja ei ole kuvattu vieläkään kunnolla. Päätimme siis raahata ällönkirjavat pukumme ällönkirjavaan ympäristöön.

Kuvasi: Kasa
Kuvasi: Kasa
Kuvasi: Kasa
Tykkään Rikkusta pukuna aivan mahdottomasti. Siksi oli tosi kivaa saada vihdoinkin kunnon kuvia. Se on mukava päällä, vaikka onkin hyvin lyhyt, tykkään omasta propistani ja hahmosta.Vaikka tiedän puvun kaikki ongelmakohdat, ei silti epäilytä yhtään laittaa tätä pukua päälle tulevaisuudessakaan. Rikku tulee varmasti olemaan tulevaisuuden joku-siisti-hätävara-puku.

Kuvasi: Kasa
Kuvasi: Kasa
Kuvasi: Kasa
En kai koskaan laittanut kunnon kuvia valmiista El Dorado ja Nirvana-kepeistä. Vihreä-sininen El Dorado meni jo kertaalleen talvella rikki kohdattuaan jäisen maan, mutta onneksi sain sen korjattua. Mutta sitten...

Kuvasi: Kasa
No, onneksi hätä ei oikeasti ollut tämän näköinen, vaan kepukka on jälleen kasassa.

Fukka kiittää ja yrittää päästä taas ajantasalle myös tämän blogin kanssa.