Nyt vedetään naamat!

No hellou.

Tämä merkintä on taas niitä tapauksia, jotka ovat pyörineet piirongin laatikoissa jo jonkin tovin. Teksti on pääasiassa kirjoitettu jo yli 8 kuukautta ennen sen julkaisua. En kuitenkaan tuolloin päässyt sitä julkaisemaan, koska oli muita kiireitä elämässä (heh). Tässä kuitenkin ihan hiljattain aihe lävähti lähes konkreettisesti päin naamaa, joten päätin kaivaa tekstin vihdoin päivän valoon. Nyt puhutaan minulle tärkeästä asiasta eli meikkaamisesta ja maskeerauksesta cosplayssa.

Aikoinaan kirjoitin siitä, etten juurikaan tiedä meikkaamisesta mitään. Oli hyvin mielenkiintoista lukea tuota tekstiä vuodelta 2017, kun muutosta on tapahtunut niin hurjasti. Haluan palata kyseiseen aiheeseen, koska minun kohdallani muutoksen ja edistyksen tarkastelu on hyvin mielenkiintoista nimenomaan tämän aiheen tiimoilta. Muutosta on tapahtunut osaamisen, tietotaidon ja asenteen osalta, ja nykyään voin ehkä jo sanoa, että tiedän meikkaamisesta yhtä sun toista. Siksi haluan avata hieman omaa ajatusmaailmaani meikkaamisesta osana cosplayta ylipäänsä, mutta myös osana cosplay-kisaamista. Tämä kirjoitus sai myös kimmoketta siitä, kun internetissä joku meni sanomaan, että cosplayssä meikillä "ei ole väliä".

Kuvasi vas.: Kide, oik. miä
Gakupot vuosilta 2014 ja 2023
Siis ihan oikeasti vähän järkytyin, kun kaivelin esiin tuon 2014 kuvan :O

En tiedä, olenko oikeasti ollut muka noin ruskea silloin vai oliko kyseessä väärän sävyinen meikkivoide.

Tuossa vanhassa tekstissä pääpaino on tosiaan siinä, että ymmärrykseni ja osaamiseni meikkaamisesta on hyvin rajallista, mutta omaan kuitenkin halun oppia ja kehittyä. Todetaanko näin, että halu kehittyä edelleen on vahvasti läsnä, mutta tietotaitoni ja intohimoni meikkaamista kohtaan on kehittynyt ihan eri sfääreihin. Se, että vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtuu kehitystä jonkin asian suhteen, on yleisesti ihan kiva juttu. Meikkaaminen kuitenkin on lähtenyt tietyllä tapaa minulla vähän myös lapasesta.

Festarinaama

Wabbunaama

Edelleenkään en arjessa käytä meikkiä juuri ollenkaan, mutta sopivan tilaisuuden tullen kaivetaan arsenaali esiin. Olen niin sanotusti ’kaikki tai ei mitään’ -heimoa tässä kohtaa. Meikkaamisesta on kehittynyt minulle oma luova ja itsenäinen harrastus sekä taidemuoto cosplayn ulkopuolella. Olen lähtenyt kehittämään osaamistani tässä vuosien varrella hulppeasti ilman cosplayn asettamia raameja, mikä tietenkin on lopulta vastavuoroisesti tukenut osaamistani myös cosplay-meikkaamisessa. Edelleen on minulla paljon opittavaa ja ymmärrettävää raamien molemmin puolin, mutta olen ihan eri pisteessä nyt kuin vuonna 2017. Tästä syystä on ollut myös ihanaa käyttää vuosia vanhoja pukuja uudestaan ja nähdä se todellinen kehitys meikkaamisen ja maskeerauksen osalta.

Jotenkin hupaisaa, että se oli aikoinaan tämä Edea, jonka muistan sytyttäneen palon vahvempaan cosplay-meikkiin.

Haluan tässä kohtaa korostaa jälleen kerran sitä, että nämä ovat minun omia ajatuksiani omasta harrastamisestani. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa harrastaa cosplayta, eikä näiden minun ajatusteni tai kenenkään muun ajatusten tulisi rajoittaa jonkun toisen tapaa harrastaa niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta. Kisoissa tilanne on tietenkin hieman eri, koska säännöt määrittelevät cosplayn arviointikriteeri ja jada jada jada. Toivon, että ihmiset ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Soolohöpöily johti siihen, että testasin Rurukaa 7 vuoden jälkeen, ja näin ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla oman kehitykseni meikkaamisessa.

Minä henkilökohtaisesti koen cosplayn taiteeksi, jossa luodaan kokonaisuuksia. Tuohon kokonaisuuteen kuuluvat ihan yhtä lailla vaatteet, asusteet, peruukit ynnä muut, mutta myös maskeeraus ja meikki. Minä ihmisenä olen pohja ja alusta, jonka päälle luon kokonaisuuden, jota cosplayksi kutsutaan. Meikin ja maskeerauksen osuus kokonaisuudessa tietenkin korostuu, jos hahmon osalta meikki vaatii jotain erikoisempaa. Tietenkin aina on myös kiinni hahmosta ja lähteistä, millaista ilmettä ja kokonaisuutta tavoitellaan. Lisäksi luonnollisen ja ”meikittömän” ilmeen luominen on myös oma taitolajinsa.

Kuvasi: Niinkos
Todorokin maskeeraus vaatii hieman enemmän kuin jonkin toisen hahmon, mutta perusmeikkaustaidot ovat sen pohjana.

Kuvasi: Niinkos
Juhana taas vaatii vielä jotain extraa.
Vahvaa tulkintaa piirroshahmosta maskiksi, mutta myös kaikenlaista muuta jännää on meneillään.
Tänä päivänä tekisin varmasti asioita toisin.

Oma cosplay-meikkimatkani on kehittynyt kohtuullisen luonnollisesti tässä vuosien varrella. Olen tuskaillut mieshahmojen kohdalla lähes aina, ja tuskailen edelleen. Tiettyjen hahmojen meikkejä on suunniteltu ja harjoiteltu enemmän kuin toisten. Olen mielestäni onnistunut ja epäonnistunut toteuttamaan eri hahmojen naamoja yrittäessäni mukailla hahmon tai lähteen tyyliä. Kuitenkin esimerkiksi Kohakun kohdalla en tuntenut hahmoa tai lähteen tyyliä oikein omakseni, joten päätin heittää hahmouskollisuudella vesilintua, ja toteuttaa meikin oman makuni mukaan. Vaikka lopputulos Kohakun osalta ei ole mitenkään järisyttävän poikkeava lähteeseen nähden, oli se tietyllä tavalla minulle hyvin merkityksellinen irti otto.

Kuvasi: Riikkis
Näiden kuvausten aikana meistä käveli ohi teinipoikien poppoo, joista yksi kommentoi: "Näyttää ihan nukelta!"
Se oli paras kehu, jonka olen Kohakusta koskaan saanut.

Minulle on tärkeää nimenomaan löytää eri hahmot myös meikin ja maskeerauksen kautta. Ei joka jäbällä voi olla samalainen naama. Saman sarjankin sisällä hahmojen ulkonäkö voi vaihdella (tai ainakin toivon, että vaihtelisi), vaikka muutoin tyyli voi pysyä samana, joten tietenkin yritän löytää jokaiseen meikkiin ne pienet tai isommatkin nyanssit, joilla hahmot erottuvat toisistaan. Hyvä konkreettinen esimerkki tästä on ehkä minun kohdallani kasvoteippien käyttö. Tähän mennessä olen käyttänyt teippejä vain mieshahmoilla, mutta en suinkaan kaikilla. Gojo ja Gakupo ansaitsevat ehdottomasti kasvoteipit, mutta Linkillä tai Todorokilla en käytä teippejä. Joku Keith ehkä. Kaiken pohjana on kuitenkin minun oma naamani, joka ei sekään ole joka hahmolle sopiva.

Gojo on varmasti yksi suunnitelluimmista ja teknisimmistä meikeistäni.
And I love that for him.

Huvituin myös siitä, että vuosi sitten Cosmoconissa minulla oli pukuina Gojo ja Keith, jotka ovat värimaailmaltaan lähes täysin vastaparit.

Cosplayn osalta olen inspiroitunut todella paljon niistä pukuilijoista, jotka pystyvät meikin avulla muuntautumaan aivan hahmon näköiseksi oli kyse sitten todellisesta henkilöstä tai animehahmosta. Molemmat suunnat kiehtovat minua, vaikka en kumpaankaan suuntaan puhtaasti pyri. Myöskin olen hurjasti inspiroitunut tästä uudesta cosplay-sukupolvesta, joka ei ujostele leikitellä sekä irrotella hahmon mekin parissa, ja paukutella hahmouskollisuuden rajoja oikein huolella. Ihailen tiettyjä ihmisiä myös heidän teknisen osaamisensa puolesta. Hämmästelen aina onnistunutta ja teknisesti taidokasta varjostusta, johon omat taitoni eivät edelleenkään riitä.

Kiba on myös yhdenlainen osaamiseni huipentuma.
Koen, että Kiban meikki on hyvinkin onnistunut.

Meikkaaminen on hahmon sekä lähteen tulkintaa ja luovaa kanavointia, jota voi tehdä äärettömän hahmouskollisesti tai revitellen vapaasti. Aivan kuten cosplayta muutenkin. Minä varmaan solahdan omine mieltymyksineni jonnekin sinne välimaastoon. Meikkaaminen on kuitenkin paljon myös tietotaitoa ja teknistä osaamista eikä pelkästään luovuutta tai haluja. Erilaisten tekniikoiden ymmärtäminen ja hallitseminen mahdollistaa oman vision onnistuneen toteuttamisen suuremmalla todennäköisyydellä, mutta myös auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia tekemisessä. Merkittävää on myös ymmärrys siitä, millainen meikki toimii omien kasvonpiirteiden kanssa kullekin hahmolle. Meikkaaminen ja sen osalta tehdyt ratkaisut ovat samalla tavalla taidonnäyte rakkaudesta hahmoon, osaamisesta ja ymmärryksestä kuin mikä tahansa muu osa puvun tekemisestä.

Kuvasi: Niinkos
Kanamen naamaviirut ovat puhtaasti yritystäni mukailla sarjan visuaalista ilmettä.

Momolla puolestaan kulmakarvat ovat osa hahmonäköisyyttä.

Näen meikkaamisen vahvasti myös osana cosplayta sen vuoksi, että se tasapainottaa ja nostaa kasvot samalle linjalle överissä kokonaisuudessa. Monesti kuulee puhuttavan siitä, että kamera syö puolet meikistä, mutta mielestäni myös pelkkä peruukki syö kasvonpiirteitä ihan huolella. Esimerkiksi silmärajauksella voidaan tuoda silmiä jo pelkästään esiin peruukin uumenista, mutta pidemmälle mentäessä voidaan silmien rajauksella myös pyrkiä mukailemaan hahmon silmien muotoa. Puhumattakaan muun silmämeikin tuomista mahdollisuuksista. Sitten, kun ymmärretään vielä väriteoriaa ja värianalyysiä niin pitkälle, että tunnistetaan erilaisten sävyjen vaikutus kasvojen heleyteen ja kirkkauteen, voidaan meikillä korostaa haluttuja piirteitä sekä taistella vastaan ei-toivottuja vivahteita. Unohtamatta juurikin varjostuksia ja korostuksia, joilla pystytään muokkaamaan jopa kasvojen muotoa.

Kuvasi: Niinkos
Linkin meikki on niin paljon heleämpi kuin monen muun pukuilemani mieshahmon.
Linkillä on myös ihan omat poskipuna-gameinsä.

Yamaguchin naaman kanssa on myös tuskailtu, mutta tämä viimeisin onnistui yllättävän hyvin.
On myös paljon lämpimämmän sävyinen kuin monen muun meikki!

Siten, jos pohditaan asiaa vielä kisaamisen näkökulmasta...

Kuten jo mainitsin, itse pidän cosplayta kokonaisena luomuksena, jolloin myös meikki ja maskeeraus kuuluvat osaksi sitä kokonaisuutta, joka kisoissa on arvioinnin kohde. Toivon, että meikki ja maskeeraus osattaisiin kisatuomaroinnissa nähdä osana kokonaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi peruukki ja sen muokkaus. En usko, että kovin moni on sitä mieltä, että ei ole mitään väliä, miten peruukki on muokattu (tai jätetty muokkaamatta) kunhan se on päässä tuomaroinnissa. Myöskin samaan tapaan kuin muutenkin cosplayssa, joskus puvussa on vaativampia ja helpompia osia, ja eri puvuissa samaa asiaa toimittava osa voi olla yksinkertaisempi kuin toisessa puvussa. Meikki ja maskeeraus toimivat täysin samalla tavalla; jotkin hahmot toimivat voimakkaamman ja/tai teknistä osaamista enemmän vaativan meikin kanssa, ja toisille hahmoille riittää vähäisempi panostus. On myös hahmoja, joiden kasvoja ei näy esimerkiksi jonkin naamion alta. Tällöin ei meikkiä luonnollisesti voi arvioida. Aivan kuten muidenkin tekniikoiden ja puvun osien kohdalla niitä ei arvioida, jos niitä ei voi mihinkään verrata.

Kuvasi: vas. Niinkos, oik. Kangaskasa
Peruukin ohella Urarakan meikki sai päivityksen, koska alkuperäinen tulkintani osoittautui kehnoksi.

Animoitujen hahmojen pukuilu on lähes aina jonkin tasoista tulkintaa, kun hahmo ei ole millään muotoa todellinen. Cosplay-kilpailuissa siis hyvin usein pitää puntaroida sitä, miten hyvin lähdettä on tulkittu pukua tehtäessä. Tietenkin sama pätee myös meikkiin ja maskeeraukseen. Jos pohtii esimerkiksi jotain Arcane- tai Jojo-pukuja, joihin on piirretty ja väritelty kaiken maailman vauhtiviivat, varjostukset sekä tekstuurit, mutta samaa visualisointia ei ole toteutettu meikissä. Onko kokonaisuus toimiva ja yhtenäinen? Onko tulkinta onnistunut, jos sitä ei olla viety myös meikkiin asti? Live-action teokset poikkeavat tästä jonkin verran, koska niiden hahmoille on yleensä todellisuudessa jokin vastine. Tällöin yleensä kuitenkin myös meikistä ja maskeerauksesta on olemassaoleva vastine, jota ei kuitenkaan samalla tavalla tarvitse tulkita. Tällöinkin voidaan silti arvioida sitä, onko meikki teknisesti onnistunut ja vastaako se lähdettä. Aivan kuten muidenkin puvun osien kohdalla!

Meikkiä ja maskeerausta ovat opeteltavia taitoja, joita voidaan arvioida yhtälailla teknisen osaamisen ja toimivuuden, tehtyjen valintojen, tietotaidon, hahmo- sekä lähdeuskollisuuden näkökulmasta kuin lähes mitä tahansa muutakin cosplay-puvun osa-aluetta.

Kuvasi: Riikkis
Tämä Gwendolynin meikki on niin vahvasti omaa käsialaani, että en lähtisi sitä toteuttamaan kisaa varten. Kisaa varten tekisin kevyemmän meikin, joka olisi enemmän lähteen mukainen.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita meikistä ihan niin paljon kuin esimerkiksi minä. Ei kuitenkaan ole täysin reilua sivuuttaa jonkun panostusta tai osaamista jollain osa-alueella kisan tuomaroinnissa vain tuomarin kiinnostuksen tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse ainakin koen, että jos kisatessani meikkini sivuutetaan, se olisi täysin sama asia kuin, jos tuomari jättäisi katsomatta pukuuni kuuluvat kengät, joihin olen panostanut. Enkä usko, että katsottaisiin myöskään hyvällä sitä, että panssareihin erikoistunut tuomari sanoisi, että puvun ompelullisilla osilla ei ole mitään väliä ja että ne voi jättää huomiotta. Kaikki eivät voi osata kaikesta kaikkea. Se on fakta, mutta hyvässä tuomaristossa on kattavasti osaamista ja ymmärrystä erilaisen osaamisen tunnistamiseen ja huomiointiin osa-alueeseen katsomatta. (Omasta mielestäni on myös terve ominaisuus tuomarissa, jos hän osaa nähdä ja myöntää omat puutteelliset osaamisalueensa sen sijaan, että vain sivuuttaisi ne tuomaroinnissa.)

Stella vuosimallia 2018 ja 2026
Tässä realisoituu kehitys ja taidon karttuminen.
Eikä tämä kehitys ole tullut tyhjästä!
Huomaan myös tässä uudemmassakin versiossa jo paranneltavia kohtia.

Tässä myös konkreettinen esimerkki siitä, millä vakavuudella menen tämän meikkihomman kanssa.
Minulla on siis vihko, johon kirjaan meikkituotteet eri hahmojen meikkaamista varten.

Olen aina ollut hyvin iloinen, jos olen kisatessani saanut edes jotain kommenttia tuomareilta meikistäni. Oli se sitten kehuja tai kritiikkiä, koska se kertoo minulle, että tuomaritkin ovat huomioineet panostukseni kyseiseen osaan cosplayni kokonaisuutta. Yunan kohdalla WCS-karsinnoissa sain tuomareilta ihanat kehut meikistä, mikä oli minulle äärimmäisen tärkeää. Harjoittelin ja viilasin Yunan meikkiä todella paljon, koska halusin pitää sen luonnollisena, mutta samalla pyrin muokkaamaan kasvojani Yunan näköiseksi. Tuohon aikaan olin myös todella epävarma omasta osaamisestani. Edean meikistä saamani palaute puolestaan antoi minulle hyviä neuvoja meikin kehittämiseen jatkossa. Näiden tuomaripalautteiden takia olen siis saanut kokea onnistumisen cosplayn osa-alueella, jolla en ole kokenut olevani vahvoilla, mutta myöskin olen saanut neuvoja ja osviittaa kuinka voisin siinä kehittyä. Samasta syystä myös itse tuomarina haluan kuulla kisaajan ajatuksia meikistä sekä antaa siitä palautetta.

Kuvasi: Riikkis
Jos vertaamme Yunan meikkiä vaikka Gwendolyniin tai Gojoon, niin onhan tämä ihan eri settiä.
Tähän on kuitenkin panostettu ihan yhtä lailla.

Kuvasi: Niinkos
Pitäisi kokeilla edes Edean meikkiä jossain välissä uudestaan. Se olisi kovin jännää.
Pitäisi myös tarkastaa, onko puku mitenkä käyttökelpoinen, koska sille kävi vähän hupsusti.

Olen tässä paljon rinnastanut meikkiä cosplay-puvun muihin osiin. Tietyllä tavalla meikki kuitenkin on erilainen ja poikkeava osa cosplayn kokonaisuutta, koska se ei täysin samalla tavalla ole valmistettu tuotos tai tuote vaan enemmänkin suoritus. Samalla tavalla kuin minä ajattelen kilpailuesityksen olevan suoritus, jota voi suunnitella ja harjoitella, mutta joka lopulta kisassa arvioidaan suorituksena kisalavalla. Meikki on samaan tapaan suoritus, joka toteutetaan sinä päivänä, kun meikki tehdään. Pukuun kuuluva paita on tuotos tai tuote siinä mielessä, että kun se on saatu tuotettua valmiiksi se on ja pysyy. Siihen pukeutuminen voidaan tietyllä tapaa ajatella suorituksena, mutta tuon suorituksen taustalla on kuitenkin tuote, sen suunnittelu ja valmistuksen aikana luodut ominaisuudet. Meikkaamista ja esitystä voi harjoitella ja valmistella, mutta ne ovat eri tavalla sidottuna ajallisesti hetkeen, kuin muut kisakokonaisuuteen kuuluvat osat kuten vaatteet, rekvisiitta ja peruukit ynnä muut.

(Pienesti voi olla, että ammattitauti iski päälle tässä kohtaa analyysia :__D)

Kuvasi: Niinkos
Hauru vuodelta 2015

Kuvasi: Niinkos
Ja vuodelta 2022
Hauru on sellainen hahmo, jonka meikissä en ole koskaan kokenut onnistuneeni, vaikka olen pukuillut herraa useaan kertaan vuosien varrella.
Joka kerta on tuntunut siltä, että jokin on mennyt pieleen.

Yhdessä asiassa olen sitä mieltä, että meikki ei ole pelkästään hyväksi vaan jopa vaatimus; kilpailuissa, johon kuuluu cosplay-esitys. Lavalla meikki korostaa ilmeitä ja kasvojen muotoja, mikä puolestaan on tukemassa esitystä. Mielestäni puku ja sen toimivuus ovat osa esitystä, ja tähän kokonaisuuteen luen itse myös meikin. Lavameikin tarkoitus on mahdollistaa jopa peräpenkissä istuvalle katsojalle esityksen ja esiintyjän ilmaisun seuraaminen myös kasvojen osalta. Maskeerauksen ja meikin tarkoitus on siis hahmonäköisyyden lisäksi olla tukemassa lavaesiintymistä. Pelkästään tästä syystä olen sitä mieltä, että meikki kuuluu osaksi esitystä. Meikin puuttuminen esityksessä pitäisi siksi olla todella hyvin perusteltua. Itse koen myös, että sekä lavalla että lähietäisyydellä toimivan meikin toteuttaminen on erityisen haastavaa.

Lisäksi lähes aina lavalla pätee, jo kertaalleen mainitsemani seikka, jopa enemmän kuin cosplayssa lavan ulkopuolella; peruukki syö kasvonpiirteet. Tästä syystä olen itse sitä mieltä, että jo pelkissä lavajuoksukisoissa meikki olisi vähintäänkin suotava elementti.

Kuvasi: Riikkis
Kun Sania kuvattiin, jouduin miettimään ihan hirveästi ihan perusmeikkiä hänen kohdallaan ja sitä, miltä meikki näyttäisi kuvissa. Jouduin pohtimaan myös, miten punaisista merkeistä saisi vedenkestävät kuvauksia varten.

Tiedosta sen, että joillain voi tietenkin olla rajoitteita meikkien käyttämiseen esimerkiksi allergioiden tai ihan vain herkkyyksien vuoksi. Tiedän tällaisia ihmisiä, mutta sitä vaikuttuneempi itse olen heidän meikkaamisestaan. Rajoitteista huolimatta he ovat löytäneet keinoja ja tapoja toteuttaa cosplay-meikkejä. Kuitenkin joskus voi tietenkin olla täysin mahdotonta käyttää mitään meikkejä, mutta tuolloin asia voidaan ottaa ihan samalla tavalla huomioon kuin mikä tahansa muukin toimintarajoite kisatilanteissa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma meikinkään suhteen.

Kuvasi: Yaci
Haru vuodelta 2014
Ei mitään ulottuvuutta tuossa naamassa :___D

Ja Haru vuodelta 2025
Huono kuva, mutta jo pelkästään kulmakarvat ovat niin paljon paremmat!

Kisojen ulkopuolella tietenkin jokaisella on täysi oikeus toteuttaa cosplay-harrastustaan haluamallaan tavalla, eikä siinä oikeastaan ole kellään nokan koputtamista. Ei tarvitse miettiä meikkiä, jos ei halua. Minun harrastukseeni kuitenkin kuuluu meikki vahvana osana cosplay-kokonaisuutta. Olen myös tietoisesti pyrkinyt siinä kehittymään ja kartuttamaan osaamistani kuten muillakin pukuilun osa-alueilla. Toivon kovasti, että kehitykseni aiheen tiimoilta näkyy myös ulos päin. Siksi koenkin suurta harmitusta siitä, että meikkausta ja maskeerausta ei aina osata nähdä muun osaamisen ohella opeteltavana taitona, jossa on mahdollisuus kehittyä ja joka sitoo yhteen cosplayta kokonaisuutena.

Tässä vielä kuvaa murto-osasta arsenaaliani enne pöydän siivousta.
Kaikki meikkipaletit ovat piilossa hyllykössä, eikä niiden määrää tässä kohtaa sovi kertoa äitille.

Luento päättyy. Jostain syystä koin hyvin vaikeaksi jäsennellä tätä tekstiä, ja sen korjailuun sekä rassailuun kului ihan tuhottomasti aikaa. Aiheen tärkeydestä minulle kertoo myös tämän tekstin pituus. Siitä on myös hetki, kun olen viimeksi kirjoitellut näin reippaasti omista ajatuksistani. Tämä on myös aihe, josta olisin voinut jauhaa vielä enemmänkin, mutta, uskokaa tai älkää, tämä on ”tiivistetty” ja karsittu versio.

Kiitän ja kumarran suuresti, jos jaksoit lukea tänne asti. Fukka pyörähtää nyt lepäämään.

Tähän vielä extrana todiste siitä, kun kokeilin jotain täysin omasta tyylistäni poikkeavaa.

PS: Olen miettinyt tekstiä, jossa lähemmin tarkastelen omaa kehitystäni meikkaamisen suhteen, koska siinä kehitykseni jo pelkästään viiden vuoden säteellä on aika selkeää. Tekstissä voisin pohtia mm. niitä asioita, jotka koen siivittäneen omaa kehitystäni. Toisena asiana olen miettinyt ihan jotain Instagram-liveä yms., jossa tekisin meikin jollekin hahmolle alusta loppuun. Samalla voisin avata omaa prosessiani videomuodossa muillekin. En tiedä, kiinnostaisivatko nämä hommat ketään.

Kerrankin lunta??? - Desucon Frostbite 2026

Hei hei!

Vuoden 2026 conikalenteri on korkattu ja sitä myötä Frosti taputeltu! Perinteiseen tapaan luvassa siis pienoista raportointia seikkailuista Lahden maaperällä. Frostista alkaa olla se pari viikkoa aikaa, ja olen oikeasti joutunut kaivelemaan itseäni erinäisistä kuopista sekä motivaatiota jostain, jotta saisin kirjoiteltua. Katsotaan siis, mitä tästä tulee.

Desucon Frostbite 2026 järjestettiin 23.-25.1., ja edelleen tapahtumapaikkana toimi Lahden Sibeliustalo. Perusjuttu; perjantaina matkattiin Lahteen, joten en viitsinyt vetää mitään pukua päälle perjantaina. Saavuttuani kaupunkiin kävin duppaamassa tavarat hotellille, minkä jälkeen suuntasin kohti Sibeliustaloa hakemaan työvoimaläpyskäni ja katsastamaan vähän ohjelmaa.

Eläimet: perillä!

Ohjelmanjärjestäjä???
Also: miksi kuutilla on viitta? Onko kuutilla cosplay-puku???

Valitettavasti en ehtinyt perjantaina illan ensimmäisiin ohjelmiin, joita olisin halunnut nähdä. Myös osa ohjelmista, jotka olisin ehtinyt käydä katsomassa, oli ikävä kyllä jouduttu perumaan. Pääsin kuitenkin livahtamaan oven raosta kuuntelemaan juttuja Ghibli-elokuvien ruuasta. Ohjelma oli mielestäni ihan viihdyttävä ja informatiivinen. Mitään aivan uskomattomia oivalluksia se ei kuitenkaan tarjonnut. Ohjelmasta kuitenkin välittyi puhujan perehtyneisyys aiheeseen.

Sen suuremmitta eleittä liukenin paikalta perjantain osalta.

Tupa oli aivan täynnä!

Tavoitteeni oli matkustaa kevyesti (mitä ikinä se pukuilijalle sitten tarkoittaakaan), joten molemmat viikonlopun puvut olivat hyvin yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Lauantaille valikoitui Gojo, joka joutui syksyllä jättämään Kotaen välistä, ja sai nyt sitä hätää uuden tilaisuuden. Yritin valmistella Gojoa edeltävänä iltana mm. silittämällä puvun, mutta hotellin silitysrauta osoittautui niin surkeaksi, että siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Eniten tämä vaikutti Gojon housujen osalta, koska niiden malli ja kangas ei anna armoa rypistymiseltä. Ehkä vielä joskus jaksan vähän korjailla housujen toimivuutta.

Tuomarointihuoneessa oli hyvä peili!

Tällä olisi saanut heittää vesilintua!

Lauantai oli minulle töipäivä, koska olin mukana cosplay-kisoissa Craftmanship-kisan tuomarina. Lauantaipäivä menikin pääasiassa takahuoneen puolella tuomaroinneissa. Hitusen kerkesin työntää nokkaani ulos Metsähallin puolelle, käydä katsastamassa taidekujan myyjät ja nauttimassa Lastun lihapullat. Olin jotenkin suunnattoman järkyttynyt siitä, millainen kakofonia ja meteli Metsähallissa oikein vallitsi. Takahuoneen kopissa istuessa conin hulinasta ei ole mitään tietoa, joten melu iski aivan päin näköä. Hiljaiselle huoneelle on todellakin paikkansa tällaisissa tapahtumissa.

Ihmisiä ja hulinaa lauantaina.

Tuomaroinnit menivät omalta osaltani hyvin. Sain kunnian ja ilon tuomaroida kisaa ArLean ja Tamamerun kanssa. Kisassa oli mukana yllättävän paljon uudempia kisaajia, mikä on aina hyvä juttu. On aina ihana kohdata uusia tekijöitä ja päästä ihastelemaan heidän tekeleitään lähemmin, joten kiitän jälleen tästä mahdollisuudesta. Vaikka jossain kohtaa pientä jännitystä olikin ilmassa, omasta näkökulmastani kaikki meni hyvin. Kisassa ei jaettu perinteisiä numeroituja sijoja, vaan kategoriapalkinnot: paras innovatiivinen, paras käsityö ja paras proppi. Tämä toi oman vinkkelinsä tuomarointiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Tuomarointien viralliset valvojat.

Ennen kisojen lavaosuutta kerkesin hetkellisesti tosiaan pyrähtää takahuoneen ulkopuolella, mutta yllättävän äkkiä oli kuitenkin H-hetken aika. Tuomareina pääsimme istumaan sivuaitioon, eli katselimme kisat täysin sivuvinkkelistä, mikä toi ihan oman mausteensa mm. ECG-karsintojen esityksiin. En ollut juurikaan päässyt näkemään muiden kisakategorioiden kisaajia, joten luvassa oli yllätyksiä. Vähän ehkä itkaisin Iinan ja Teklan Arcane-esitykselle, mutta sille vastapainona lähes huutonauroin Elinan voittoesitykselle. Paripukukilpailussa oli hurmaavaa nostalgisuutta. Onnea paljon kaikille palkituille ja sijoittuneille sekä tietenkin uudelle ECG-edustajallemme Elinalle!

Kuva: Jasu
Todiste, että olin paikalla.
Oik. miä, Tamameru ja ArLea

Kisojen jälkeen lauantai alkoi olla purkissa, koska tuomaripalautteita ei annettu tällä kertaa kasvotusten ollenkaan. Jonkun tovin ehdimme lätisemään niitä näitä kaikkien muidenkin tuomareiden kanssa, mutta jossain kohtaa keräsin kimpsut ja kampsut suunnatakseni kohti väliaikaista kotia ja ravintoa.

Momo sai myös uudet piilarit, vaikka niitä ei tässä hirveästi näykään!

Sunnuntain puvuksi valikoitui Momo ihan puhtaasti siitä syystä, että puvussa on mukava olla ja siinä kehtaa jopa matkustaa. Sunnuntaiaamun laittautuminen ei ollut aivan niin hektistä kuin lauantaina. Tästä huolimatta olin hyvissä ajoin matkalla Sibeliustalolle. Tämä ei yhtään haitannut, koska kerkesin näin käydä kiertelemässä myyntipöytäsalin sekä taidekujan ihan rauhassa heti kättelyssä. Tällä kertaa ostossaldo jäi hyvin pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi.

AAAAAAAAAAAA!!!
Olen siis himoinnut Mustekukan korvakoruja jo niin pitkään, mutta myös nämä uskomattomat Mononoke-printit oli pakko saada. Pieni keraaminen marsu myös oli hyvin tärkeä löytö <3

Ihmisiä ja hulinaa sunnuntaina.

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa luentoa cosplay-kisapäivästä selviytymisestä. Lähinnä minua kiinnosti aiheessa Hellun kyselyn tuottamat tulokset. Lähtökohtaisesti luennon sisältö ei ollut mitenkään suunnattu minulle, joten uutta asiaa ei siitä myöskään herunut. Mielestäni kuitenkin luennon sisältö jäi hieman puutteelliseksi. Kisapäivän kulku käytiin hyvin tarkasti läpi, mikä oli mukava juttu. Kuitenkin luennolla kerrottiin, että kyselyn tuloksissa tuli ilmi, että yksi syistä jättää kisaaminen välistä on kilpailuiden epäselvät säännöt. Tämän vuoksi itse olisin toivonut yleisimpien sääntöjen purkamista auki. Oman kokemukseni mukaan, mitä pienemmästä tapahtumasta tai kisasta on kyse, sitä epäselvemmiksi säännöt käyvät. Tämä ei tietenkään palvele aloittelevia kisaharrastajia, joten sääntöjen läpi käyminen olisi ollut kovin hyödyllistä. 

Kisset oli hauskat!

Loppu päivä meni lähinnä tutuja moikkaillen ja jutustellen. Olin valinnut aikaisemman junan kotiin, jotta pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan saman vuorokauden puolella, koska maanantina oli luvassa ihan tavallinen työpäivä. Tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, minkä vuoksi olin kotona toivottua myöhemmin. Väsy oli suuri, joten Momon kamppeista oli lähes kirjaimellisesti purkauduttu ulos tuona iltana.

Tämä näky odotti minua maanantai aamuna työhuoneen ovella.

Eipä näköjään Frostista ihan kauheasti jäänyt kirjoiteltavaa, koska moni ohjelma meni sivusuun peruutuksien tai lauantain tuomarointien vuoksi. Onneksi on kuitenkin ohjelmatallenteet! Olen jo kerennyt sitä kautta katsoa mm. luennon Apteekkarin päiväkirjoista, mikä oli SITÄ HYVÄÄ!!! Jälleen kerran Jinshi kutkuttelee suuresti.

Fukka kiittää tältä erää!

Vartova prinsessa

Hei moi ja hyvää vuotta 2026!

En saanutkaan liima-asioita tuikattua blogiin ennen vuodenvaihdetta. Hubs. Yritän ryhdistäytyä asian tiimoilta, mutta positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että nyt on luvassa ihan oikea katsaus siihen, mitä Zeldalle kuuluu! Joulukuu meni ihan höpöksi hulinaksi, mutta jotenkin onnistuin ujuttamaan cosplay-hommia kaiken kaaoksen sekaan.

Ilokseni ja onnekseni voin heti alkuun todeta, että Zeldan osalta suurin ja hirvein mörkö on selätetty! Eli siis vaaleanpunainen kaapu, jonka värjäämisestä tuli murheenkryyni. Nyt kuitenkin jatkamme siitä, mihin jäimme viime jaksossa. Kahden epäonnistuneen värjäyksen ja yhden toivottoman värinpoiston jälkeen ostin kaapua varten jälleen uudet kankaat ja päädyin tilaamaan rakastamiani Dylon-värejä ulkomailta. (Japanin matkalla ompelutarvikeliikkeessä kyseisiä värejä oli hyllyt pullollaan, ja hieman harkitsin niiden ostamista varastoon matkalta.) Tilaamani värit eivät kuitenkaan olleet aivan täysin samoja, kuin mitä olen käyttänyt. Myöskin tärkeimpänä huomioon otettavana seikkana: Zeldaa varten tehdyt aikaisemmat väritestit oli toteutettu tietenkin vanhemmilla väreillä.

Onnekseni Dylon näyttää vain päivittäneen tuotteitaan, eikä lopettaneen valmistusta kokonaan!

Ensimmäinen etappini siis oli selvittää, onko Dylon muuttanut tuotteiden pakkauksia vai myös niiden koostumusta. Testasin siis värjäystä aikaisemmalla kaavalla, jonka olin katsonut Zeldalle sopivaksi (jonka osalta kuitenkin tein laskuvirheen lopullisessa värjäyksessä). Tämän testin pohjalta pystyin päättelemään, että värit eivät ole koostumukseltaan täysin samat kuin aikaisemmin… tai sitten uudessa kodissani tulee hanasta kuumempaa vettä kuin aikaisemmin.

Yllä aikaisempi testi ja alla uusi testi täysin samalla kaavalla... Hieman on tujumpi väri!

Uuden testin tulos oli siis paljon voimakkaampi kuin alkuperäisen, vaikka värjäyslimen kaava tosiaan oli sama. Usein kangasvärit vaativat vähintään 60°C lämpöisen veden edes toimiakseen, mutta Dylonille riittää jo 40°C. Syy, miksi pidän Dylonin väreistä on nimenomaan se, että niitä varten en ole koskaan joutunut keittämään vettä. Hanasta tullut kuumin vesi on riittänyt. Useimmat kangasvärit kuitenkin toimivat voimakkaammin kuumemmassa vedessä. Miksi epäilen, että syynä voi olla hanasta tulevan veden lämpötila on se, että huuhdellessani testitilkkuja (ja yleisesti) huomaan, että käteni eivät kestä hanasta tulevan veden kuumuutta täysillä lämmöillä. Aikaisemmassa asunnossa tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Voitte olla varmoja, että selvitän syyn vielä kunnolla (koska vanhoja värejä on vielä hieman jäljellä), mutta Zeldan osalta tämä tarkoitti sitä, että testivärjäykset pitää aloittaa lähes alusta.

On tämä saatana työmaa.

Lopulta oikea värisävy löytyi jälleen, tein oikein tarkat laskutoimitukset kaavan muuntamiseksi isompaan mittakaavaan ja onnistuin värjäämään kaavun kauniiksi ja upeaksi! Ei läiskiä, ei epätasaisuutta värissä! Jee jee! Ehkä tämä puku valmistuu joskus sittenkin. Samalla värjäsin myös nyörin pätkän, jolla kaapu sidotaan edestä kiinni. Päädyin nyörikiinnitykseen, koska L’sA Linkin tunikassa on myös nyöritys, ja näiden kahden pelin estetiikka on todella samanlainen.

VIIMEINKIN!

Kun kaapu oli taputeltu, oli minun pakko kohdata toinen mörkö tässä projektissa, eli viitta ja sen kuviointi. Olin tehnyt viitan kuviota vaille valmiiksi jo aikaisemmin, mutta kuvion muuntaminen omiin mittasuhteisiini osoittautui erittäin hankalaksi, koska olin kaavoittanut viitan niin kapeaksi. Joulun alla kuitenkin päätin taas uhmata taloudellista tasapainoani ja ostaa uuden kankaan leveämpää viittaa varten. Onni oli, että kyseinen kangas löytyi alennuslaarista, jolloin maksoin siitä vain murto-osan aikaisemmasta.

Nyt homma luisti niin paljon paremmin!

Leveämpi viitta osoittautui oikeaksi valinnaksi, koska nyt kuvion piirtäminen ja suunnittelu osoittautui hyvinkin yksinkertaiseksi. Ylläri. Koska Zeldan mittasuhteet pelissä ovat täysin epäluonnolliset, on tämä vain oma versiointini kuviosta, eikä se voikaan olla täysin samalainen kuin referenssikuvissa. Ratkoin siis vanhan viittakappaleen irti kauluksesta ja hupusta ja ryhdyin tekemään kokonaan uutta.

Pallopää!

Vain yksi kuvio silitettynä.

Mietin pitkään, että millä tekniikalla haluaisin tehdä viitan kuviot. Harkitsin silitettäviä kalvoja, mutta ajatus noin suurista kuvioista ja oikean sävyn metsästämisestä ei houkuttanut. Myös viitaksi päätynyt kangas ei ollut ihanteellinen tuota tekniikkaa varten. Päädyin lopulta ihan vain kankaaseen ja ompeluun. Löysin sopivan värisen morsiussatiinin, joka toi kivaa kontrastia viittakankaan ja kuvion välille. Harkitsin satiinin tukemista tukikankaalla, mutta en halunnut tuoda viittaan yhtään ylimääräistä jäykkyyttä ja vähentää sen laskeutuvuutta. Tiesin, että kuvion ompeleminen olisi ollut huomattavasti helpompaa tukikankaan kanssa, mutta… ei.

Tässä harsinpisto on ihan liian pitkä ja liian kaukana kuvion reunasta :/

Kiekurat on siis leikattu kankaasta 1cm saumanvaralla, jonka olen silittämällä ensin kääntänyt nurjalle puolelle, ja sitten kiekurat on nuppineulattu viittakankaaseen kiinni. Ennen kuin lähdin ompelemaan mitään, neulasin kaikki kuviot kankaalle ja katsoin, että ne kohdistuvat oikein suhteessa toisiinsa. Tämän jälkeen lähdin käsin ompelemaan yhtä kiekuroista, mutta pian totesin, että pelkkä neulaus ei riitä liukkaan satiinin paikallaan pysymiseen. Lopulta päädyin harsimaan kuviot ensin kankaalle (kuva yllä) ja vasta tämän jälkeen ompelin ne lopullisesti kiinni piilopistolla. Ommellessa viitan piti pötköttää tasaisesti lappeellaan, koska kankaat eivät meinanneet tulla toimeen keskenään, joten leiriydyin olohuoneen lattialle katsomaan Netflixiä muutaman päivän ajaksi.

Ihmisen päällä tämä onneksi näyttää paremmalta, mutta olisin toivonut hieman enemmän laskeutuvuutta, but oh well.

Lopputuloksesta huomaa, että tässäkin hommassa harjaantuu, harsimisen ja ompelun osalta, mutta mikä lopulta auttoi kaikkein siistimmän lopputuloksen aikaansaamisessa oli se, että vaihdoin ompeluneulan terävämpään ja ohuempaan kirjontaneulaan. Uusi neula sujahti siistimmin ja sulavammin molemmista kankaista läpi, jolloin kumpaankin muodostui vähemmän kuprua. Viitta on muutoin valmis, mutta olen jättänyt keskitakaharsinnan vielä paikalleen, koska hieman tekee mieli ratkoa ja korjata tuo yksi kuvio. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole sen aika.

Tässä vielä vertailuna kuinka kapea alkuperäinen viitta oli :D

Kaiken tämän ohella olen myös työstänyt Zeldan peruukkia! Alkuperäinen ideani oli tehdä peruukkiin nuttura, jonka voisi purkaa tarvittaessa. Kuitenkin tätä testatessa totesin, että kaiken sen valtaisan kuitumäärän kanssa, peruukki oli aivan liian painava nutturan kanssa. Tämähän tietenkin tarkoitti sitä, että kampauksesta pitäisi tehdä pysyvä ja… Kypäräperuukki here we come.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

Vaikka liima on lähellä sydäntäni, peruukkien liimaus ei ole. Peruukit ovat hygieniatuotteita ja toivoisin aina mahdollisuutta niiden pesemiseen. (Yleinen muistutus kaikille PESKÄÄ PERUUKKEJA!) Kypäräperuukkeja ei voi pestä, mutta sillä mennään. Käytin lähes samaa tekniikkaa peruukin rakentamiseen kuin Gwendolynillä. Ennen aloittamista otin kuitenkin päästäni uuden kelmu+teippi-mallin. Gwendolynin peruukista tuli aikanaan hieman liian iso, joten nyt tein tarkemman mallin omasta hiusrajastani ja etenkin niskasta.

Tussilla merkattu uusi hiusraja, jota hieman vielä korjailin tästä.

Stubbaus (pitäskös rueta käyttämään tästä termiä tynkäys :D) oli siis jälleen meininki ja minä ahdistunut. Zeldan nuttura tulee paljon alemmas kuin Gwendolynin, joten hieman piti miettiä marssijärjestystä uudella tavalla. Alkuun käytössäni oli pelkästään Erikeeper, koska se on halpaa ja juoksevaa, eikä pohjimmaisissa kerroksissa ulkonäöllä ole niin väliä. Ensimmäiset kerroksetkaan eivät olleet kovin sievän näköisiä. Pyrin liimaaman kerroksia alkuvaiheessa mahdollisimman hennosti, koska kerroksien lisääntyessä jämäkkyys oli kyllä taattua.

Tästä se taas lähtee.

Ahostus maximus!

Paras ystäväni oli jälleen cocktailtikku ja pienet hiuskuminauhat. Aluksi yritin kiristellä jokaisen kerroksen ponnarille ihan tavallisella langalla, mutta se osoittautui niin työlääksi, että päätin suosiolla käyttää pikkukuminauhoja. Aina muutaman kerroksen välein leikkasin ponnarin lyhyeksi, liimasin tyngän kauttaaltaan ja laitoin ylijäämäkuidun talteen muita vaiheita varten.

Ei tarvi kummarin kanssa pelleillä, kuha on cocktailtikku.

Kaikki talteen.

Kun tilanne alkoi näyttää siltä, että kohta käsittelyyn tulevat näkyväksi jäävät kerrokset, aloin testaamaan eri liimoja. Erikeeperin lisäksi käytössäni olivat Uhun Twist & glue sekä Karlsons-yleisliima. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten kaikille on tässä projektissa myös omat käyttötarkoituksensa. Kuten sanottua Erikeeper kuivuu hitaasti, mutta on sen verran nestemäistä, että sujahtaa hyvin kuitujen väliin. Se kuitenkin kuivuu kiiltäväksi, mikä ei ole suotavaa näkyvissä osissa. Twist & glue on myös hyvin nestemäistä, läpinäkyvää ja kuivuu kohtuu mattapintaiseksi, mutta sen kestävyys ja pitolujuus ei ole parhain. Karlsons puolestaan kuivuu erittäin nopeasti, on lähtökohtaisesti geelimäisempi ja pitää todella hyvin. Nopea kuivuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että liima helposti paakkuuntuu, mutta kuivuu myös näkyväksi selkeästi tummentaen kuituja.

My weapons of choice!

Ylin nuoli osoittaa rajaa, jossa T&G liimaus päälaelta alaspäin loppuu.
Vasemmassa reunassa näkyy alla kuivuva Erikeeper
Alin näyttää missä Karlsons on kuivunut epätasaiseksi ja kiiltäväksi.

Käytin Karlsons-liima tässä vaiheessa lähinnä ponnarin alueella, koska päälle tuleva nuttura kuitenkin peittää liimausjäljet. T&G-liimalla tein liimailuja isommille alueille kuitujen päältä ja Erikeeperiä käytin tässä kohtaa vain ohuesti kuitujen alla. Niskan hiusrajan toteutus oli minulle uudempaa hommaa, koska päätin tehdä sen täysin erillä tavalla Gwendolyniin verrattuna. Hiusrajan tekemisessä erilaiset liimat pääsivät kunnolla rooleihinsa. Olen halunnut testata jo jonkin aikaa ns. pehmeän hiusrajan tekemistä kypäräperuukkeihin, joten nyt tilaisuuden koittaessa tartuin siihen.

Tästä lähtee.

Tässä näkyy kuinka Karlsons vaikuttaa kuidun väriin, kun se on kunnolla painettu kuitujen väliin.
Also BTW tuo yläkulmassa näkyvä silikonisivellin on tässä hommassa parasta paskaa.

Kun viimeiset kerrokset peruukissa kiinniolevista kuiduista oli liimattu, lähdin tekemään ylijäämäkuidusta kuitutupsuja, joita liimasin pitkin peruukin alaosaa hiusrajan yli. Tässä vaiheessa Erikeeperillä heitettiin vesilintua, koska sen valuminen ja hidas kuivumisaika tuotti vain harmia. Ennen kuitutupsun liimaamista levitin pohjalle ohuesti Karlsons-liiman ja päälle sekä runsaammin hiusrajan seutuun T&G-liimaa. Tupsujen muotoilu ja asettelu vaati oman opettelunsa, mutta aika nopeasti hommasta sai kiinni. Myöskin siistin ja nätin hiusrajan pohjana oli ihan hyvä olla useampi kerros tupsuja, koska satuin tekemään niistä aika ohuita.

Nyt pitäisi jatkaa tästä.

Koko peruukki ja hiusraja ovat vielä kesken. Sen etuosa on täysin muokkaamatta ja aion leikata ja viimeistellä hiusrajan takaa vasta sitten, kun kaikki liimaus on tehty ja olen käyttänyt peruukkia päässäni. Tässä vaiheessa peruukkia ei vielä voi irrottaa peruukkipäästä. Lisäksi olen yrittänyt etsiä sopivan kokoista palleroa, jonka ympärille rakentaisin varsinaisen nutturan, mutta vielä moista ei ole tullut vastaan. Hätätapauksessa käytän foliota ja worblaa.

He odottaa hetkeään.

Vaatteiden osalta Zelda on siis jo kasassa, peruukki hyvässä vaiheessa, mutta tiaraa pääsen jatkamaan vasta peruukin valmistuttua. Jos joku yhtään luulee, että yritän saada Zeldan valmiiksi Desucon Frostbita varten, niin valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Varsinaisen puvun lisäksi haluan tehdä Zeldan taikasauvan valmiiksi ennen kuin edes yritän ajatella, mihin tapahtumaan Zeldan ottaisin. Minulla on aluillaan eräs nopeampi projekti Frostia varten, mutta saa nähdä, miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä istun kirjoitelemassa vain sen takia, että en voi kaavoittaa maailman typerimmän rasitusvamman vuoksi. Polveni ei tällä hetkellä kestä konttaamista, joten minun pitää kehitellä kaavoittamiseen jokin muu paikka kuin lattialla.

Fukka kiittää!

PS: Ja yhtään en ota vastaan vitsejä siitä, että olen vanha ja raihnainen, koska tämä kyseinen rasitusvamma esiintyy yleisimmin kasvuikäisillä ESITEINEILLÄ!