Pientä pintaremonttia

Hei hoi!

Ihan vielä ei päästä tarkastelemaan Zeldan valmistuksen viimeisiä vaiheita, vaan haluan jakaa satunnaisia juttuja ja hommeleita, joita olen sattunut tässä hiljattain värkkäilemään. Toisin sanottuna, oksennan nyt tänne asioita, joita en ole pystynyt ujuttamaan muualle.

Syksyllä 2025 totesin, että tarvitsen uuden binderin. Tein itse binderin vuonna 2018 ensisijaisesti WCS-reissua varten, mutta tietenkin se on ajanut asiaansa reissun jälkeenkin. Se on kuitenkin kulunut matkansa varrella, eikä enää ole täysin käyttökelpoinen, vaikka olenkin sitä huoltanut ja korjannut. Tämän lisäksi binderiä käyttäessä olen huomannut muutamia suunnitteluvirheitä, jotka halusin korjata. Yksi syy myös sille, miksi uusi binderi oli paikallaan, on oman kehoni muuttuminen. Vanhan binderin ympärysmitta alkoi käydä pieneksi, kun ylävartalon massaa on tullut lisää.

Vanha ja kulunut.
Olen myös korjannut binderiä ompelemalla pätkän rigileneä binderin alareunaan, jotta se ei vetäisi itseään ruttuun.

Vähän on jäänyt tämä vekotin pieneksi.
Saan kyllä kiristettyä tämän edelleen äärimmilleen, mutta silloin tavara nousee leukaan asti, eikä se ole kovin toivottua.

Uuden binderin pohjana käytin samaa kaavaa, jonka olin piirtänyt vanhaa varten. Korjasin kuitenkin joitain epäkäytännöllisiä ratkaisuja, joita olin tehnyt vanhan osalta. Yksi näistä oli kaartuvat keskilinjat edessä, joka ei alkuperäisessä toiminut halutulla tavalla, joten uuteen versioon tein täysin suoran keskilinjan. Lisäksi lyhensin binderin pituutta sen alareunasta ja lisäsin selän puolelle ympärysmittaa.

Sekalainen seurakunta jämiä.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että olisin laittanut bindiin spiraaliluuta, mutta koska sitä ei ollut äkkiseltään saatavilla (tarkoitus oli saada bindi valmiiksi Kotaeta varten pika-aikataululla), päädyin käyttämään 12mm rigileneä, jota minulla sattui valmiiksi olemaan. Laitoin rigilenet tueksi ainoastaan sirkkojen molemmin puolin, koska myös vanha versio toimi hyvin ilman muiden saumojen yms. tukemista. Vanhassa kuitenkin rigilenet olivat 6mm levyisiä, joten eivät kovinkaan hyvin antaneet tukea.

Tämä kangas oli hieman annelista, joten piti neulata ihan huolella.

Minulla sattui löytymään edelleen pala samaa iholykraa, jota olin käyttänyt aikaisemman bindin tekemiseen, joten siitä ja vanhasta puuvillapöytäliinasta koostuivat uuden bindin kankaiset osat. Bindissä on kolme kerrosta kangasta, joista kaks on pöytäliinaa ja yksi iholykraa. Lopulta kaikki materiaalit binderiä varten löytyivät valmiiksi kotoa, kun laatikoiden uumenista löytyi jopa tarpeeksi sirkkoja.

Yllä vanha, alla uusi.

Ensimmäisen sovituksen aikana binderi oli lähes jo valmis, mutta vasta tuolloin huomasin, että olin lisännyt ehkä vähän liikaa ympärysmittaa koko vekottimeen. Nyörityksen kiristyksessä nimittäin etukappaleiden reunat menevät sujuvasti päällekkäin. Tämä ei sinänsä haittaa, ja onpahan vähän jopa kasvun varaa! Tällä kertaa myös ompelin koko viritelmän niin, että pääsen helposti käsiksi sen sisuksiin ja muun muassa muokkaamaan sivusaumoja, jos se näyttäytyy tarpeellisena.

Valmis uusi!

Toinen vähän isompi remontti, joka on tullut tehtyä tässä viimeaikoina on Stellan korjaaminen. Stella on alkujaan vuodelta 2014, ja olen jo kertaalleen tehnyt hänelle kokonaan uudet kengät. Hommahan lähti siitä, että suunnittelimme Stellan kuvaamista Riikkiksen kanssa. Kaivelin puvun esiin erinäisistä varastoistani ja sain huomata, että se on kokenut kovia säilytyksessä.

Kivet olivat lähteneet karkuteille sekä lakat ja liimat kellastuneen >:(

Stellan kengät olivat siinä kunnossa, että ne olisi täytynyt tehdä jälleen uudestaan, mutta koska suunnitelma oli kuvata sisätiloissa, päätin jättää kenkien korjaamisen tällä kertaa välistä. Kengät eivät kuitenkaan olleet ainoat osat, jotka olivat ottaneet osumaa. Stellan otasapanta-asia oli sotkenut itse itsenä; kivien koristelussa käytetty kynsilakka oli takertunut valkoiseen kankaaseen, josta panta oli tehty. Yritin puhdistaa sotkuja kynsilakanpoistoaineella, mutta eihän se oikein onnistunut.

Puhdistusyritys epäonnistunut.
Piti myös varmistaa, ettei tämä kangas ollut asetaattia, jottei vain olisi käynyt hupsusti :D

Hetken pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että minulla olisi tarvittavat aineet ja aika tehdä Stellalle uusi panta. Tämä kuitenkin tarkoitti samalla sitä, että KAIKKI Stellan puvun kivet pitäisi tehdä uudestaan, jotta ne olisivat yhtenevät. Tällöin minun täytyi myös tehdä Stellalle uudet rannekkeet. Työmaa alkoi siis kasvaa, mutta enemmän minua häiritsi ajatus kuvaamisesta sotkuisen pannan kanssa, joten ei muuta kuin uutta tulille.

Pienesti muutin myös kivien muotoa.

Fiksuna ihmisenä olin heittänyt Stellan alkuperäisten kivien mallit ja muotit pois edeltävänä kesänä muuton yhteydessä, joten minun tuli aloittaa homma ihan nollista. Tein ikivanhoista Cernit-massoista ensimmäiset vedokset jokaisen kokoisista kivistä, mitä Stellan puvussa on. (BTW: Jopa yli kymmenen vuotta vanhat Cernnitit toimivat aivan täydellisesti.) Paiston jälkeen hioin kivet sileiksi ja korjailin niiden muotoa vielä hieman. Hiomisen jälkeen lakkasin möllykät kynsilakalla sileiksi ja kiiltäviksi. Tämän jälkeen tein Siligum-silikonista muotit niistä kivistä, joita tarvitsisin monta kappaletta, eli rannekkeiden ja kenkien kivistä, joita molempia tarvitsin neljä.

Ekat muotit Siligumista.
BTW tykkään tästä aineesta tosi paljon.

Onneksi minulla on korkeakoulututkinto sitä varten, että kun kädet väsyvät hioessa, osaan käyttää vaihtoehtoisia otteita.

Siligum-muotit olivat sitä varten, että sain tehtyä Cernitistä tarpeeksi monta täysin identtistä kivimallia, joiden avulla saisin lopullisiin muotteihin tarpeeksi monta koloa, jotta kaikki kivet pystyisi valamaan yhdessä erässä. Yhdessä erässä valaminen oli olennainen osa tietenkin siksi, että kivien väristä tulisi varmasti yhtenäinen, mutta myös siksi, että eniten minua jännitti ehtivätkö silikonimuotit ja hartsikivet jähmettyä siinä ajassa, mikä minulla oli käytettävissäni ennen sovittua kuvauspäivää.

Silikonia oli lopulta tarpeeksi, eikä tarvinnut uhrata enää yhtään kallisarvoista Siligumia tähän perseilyyn.

Kun minulla oli tarpeeksi malleja kivistä ja ne kaikki oli myös lakattu kiiltäviksi, oli aika lähteä valamaan varsinaisia muotteja. Tässä käytin nestemäistä kaksikomponentisilikonia, jonka parasta ennen -päivämäärä oli paukkunut jo vuosia sitten. Tästä huolimatta tavara toimi oikein moitteettomasti. Tein myös kunnon laskutoimituksia siitä, että silikonia ylipäänsä on riittävästi valuja varten. Lopulta silikonia oli juuri tarpeeksi, vaikka osa siitä pääsikin yllättäen valumaan valepohjan ja Lego-alustan väliin.

Tarkkaa hommaa!

Kun silikonit olivat jähmettyneet, laskeskelin hartsin menekkiä tilavuuksina. Minulla oli yhtä monta Cernit-mallia kuin lopullisia valettavia, joten pystyin laskemaan kivien kokonaistilavuuden ihan käytännössä; täytin pahvimukin aivan täyteen vettä ja asetin sen pakasterasiaan, pudottelin mukiin kaikki mallikivet, minkä jälkeen kaadoin mukista yliroiskuneen veden muovirasiasta pahvimukiin ja merkitsin siihen vesirajan tussilla. Käytin lopulta siis tuota samaa pahvimukia hartsin mittaamiseen, ja aika hyvin onnistuin arvioimaan A- ja B-osien määrän, koska ylijäämää ei juurikaan syntynyt.

 

Oli myös hyvä sauma valaa uusia korvakoruja.

Itse hartsin värjäsin läpikuultavan pinkiksi hartsiväreillä. Lisäksi sekoitin hartsin sekaan myös micajauhetta ja hieman glitteriä. Harmikseni glitterit niin sanotusti painuivat pohjaan eli valuivat kivien pintaan kovettumisen aikana. Toivoin, että ne olisivat jääneet enemmän kellumaan kiven sisälle sinne tänne. Lakkasin kivien takapuolet samalla kynsilakalla, jota käytin myös Stellan ensimmäisten kivien koristelussa. Lakkauksen jälkeen liimasin kivet pikaliimalla alumiinifolioon, jotta kivien läpi heijastuisi edes jonkin verran valoa.

Tässä vielä lakkaamatta ja kiillottamatta.

Kivet oli valettu, joten piti tehdä uusi panta. Jollain ilveellä minulla oli jemmassa edelleen juuri sopivasti samaa valkoista polyesterisatiinia, jota olin käyttänyt aikanaan Stellan puvun osissa (joskus on hyvä olla hamsteri!). Onnistuin saamaan tuosta kangasriekaleesta osat uuteen pantaan ja rannekkeisiin. Uusi kivi oli hieman isompi kuin alkuperäinen, mutta myös enemmän lähdeuskollinen.

Yllä uusi ja alla vanha.

Yritin myös ottaa säihkeestä kuvan luonnon valossa, mutta kuvat eivät tee sille oikeutta.

Vaikka harmittelinkin glittereiden vajoamista, lopulta ne toimivatkin oikein kivasti. Valo myös taittui hienosti kivien läpi, joten olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Rannekkeista mainitsen sen verran, että vaikka tein ne uusiksi alusta asti, hajotin ne vielä osiin kuvausten jälkeen. Hätäpäissäni liimasin rannekkeiden kivet vähän huonoihin kohtiin, jolloin kivet asettuvat vain toisessa ranteessa sopiville kohdille (koska ihminenhän ei voi olla symmetrinen). Jouduin käyttämään uusiin rannekkeisiin myös hitusen erisävyistä kangasta, koska alkuperäinen oli täysin käytetty loppuun, joten tein molemmat rannekkeet uusiksi, jotta ne olisivat saman sävyiset. Lisäksi halusin joka tapauksessa vaihtaa niihin paremmat kiinnikkeet (jemmassa ei ollut tarpeeksi hengettömiä muovineppareita).

Onneksi lähtivät kohtuu siististi irti.

Edellisessä merkinnässä vilautin hieman Stellan päivitettyä meikkiä. Haluan vähän avata sitä vielä tässä näiden muiden juttujen ohella. Pohjalla oleva ihomaali on samaa Grimasin vesiliukoista ihomaalia kuin ennenkin, mutta tällä kertaa olen varjostanut kasvojani sinisillä luomiväreillä. Lisäksi silmä- ja huulimeikit ovat saaneet hurjan päivityksen. Aikaisemmin silmämeikkiä ei olut nimeksikään, joten tämän, ja varjostuksien puuttuessa, koko kasvomeikki jäi hyvin latteaksi ja yksiulotteiseksi. Silmämeikissä käytin samoja luomivärejä kuin varjostuksissa sekä tietenkin lisäsin luomille kimallusta.

Tässä vain varjostukset ilman korostuksia.
Jo ihan vain tulevaisuutta varten oli tosi jännä ottaa näitä vertailukuvia.

Pidin Stellaa päällä edellisen kerran 2018 Frostissa, jolloin vihasin Stellan meikkiä niin paljon. Yhtenä syynä tähän oli poskipuna- ja highlighter-sekoilu, minkä vuoksi naamani näytti niin kummalliselta. Tästä syystä valikoin uuteen meikkiin higlighterin hyvin tarkkaan, ja kuvaukissa taisin käyttää jopa kolmea erilaista. Poskipunasta luovuin ihan kokonaan, koska mitenpä se sinisen ihon kanssa toimisikaan.

Vilautetaan tätä vielä vertailun vuoksi.
Vanhassa kuvassa ei edes näy highlighter-fiasko.

Rakastan noita tekoripsiä niiden muodon ja pienten strassien vuoksi. Nämä tekoripset ovatkin peruja vuodelta 2014, ja ne ovat olleet osa Stellan meikkiä tuolta ajalta asti. Piilolinssit ovat puolestaan uutta mallia, koska ilmeisesti alkuperäistä mallia ei enää myydä. Uudet linssit on tilattu Pinky Paradisesta ja ovat mallia Princess Pinky, Obsidian Blue -värissä. Valitettavasti täytyy todeta, että pidin aikaisemmista linsseistä enemmän, koska niissä linssin pyöriminen ei haitannut niin paljoa.

Nämä ovat kivat, mutta näyttää vain siltä, että silmät katsovat jatkuvasti kieroon.

Jahka joku hyvä sauma tai syy löytyy aion korjata myös Stellan kengät (toivottavasti lopullisesti). Alkuperäiset materiaalivalinnat eivät ole olleet parhaimpia, joten niiden osalta pitää tehdä uusia pohdintoja. Toistaiseksi kengät jäävät kuitenkin odottamaan tuota hyvää hetkeä, koska muut pukuhommat pärisevät nyt niin hyvin.

Minä pidän pukujen korjauksesta, koska se antaa niille lisää elinikää, mutta myös oman kehittymisen näkeminen konkreettisesti on hyvin mielenkiintoista. Stella on lähes 12 vuotta vanha puku tässä vaiheessa eikä se ole käytettävyydeltään niin helppo kuin jotkut muut puvut. Tästä syystä myös sen korjaaminen ei ole ollut juurikaan ajankohtaista. Sitten on joku Gakupo, jota olen korjaillut enemmän ja vähemmän tässä vuosien mittaan. Gakupo on huomattavasti helpompi puku käyttää, mutta myös minulle lähempänä sydäntä.

Päivittelin Gakupoa viimeksi vuosi sitten, jolloin terästin peruukin pikkuponnarisysteemiä ja parantelin muutenkin peruukin muotoilua.

Tällaista tällä kertaa. Ihan näin iso remontti ei ollut mielessäni, kun idea Stellan kuvaamisesta tuli. Toisaalta tämä oli hyvin validoivaa ja hyvä pikaprojekti muistuttelemaan kehityksestä. Nyt, kun sivuraiteilta on palattu, yritän viimeistellä Zeldan. Hirmuisesti minua polttelisi aloittaa Jinshi, ja siksi käyn sisäistä kamppailua siitä aloitanko viimein Zeldan sauvan vai uuden puvun. Ehkä työhuoneen siivoaminen auttaa kirkastamaan ajatuksia.

Fukka kiittää!

PS: Niin siis Zeldasta on tulossa jossain kohtaa merkintää mm. peruukista, jos en sauvahommiin vielä kuitenkaan satu tarttumaan.

Nyt vedetään naamat!

No hellou.

Tämä merkintä on taas niitä tapauksia, jotka ovat pyörineet piirongin laatikoissa jo jonkin tovin. Teksti on pääasiassa kirjoitettu jo yli 8 kuukautta ennen sen julkaisua. En kuitenkaan tuolloin päässyt sitä julkaisemaan, koska oli muita kiireitä elämässä (heh). Tässä kuitenkin ihan hiljattain aihe lävähti lähes konkreettisesti päin naamaa, joten päätin kaivaa tekstin vihdoin päivän valoon. Nyt puhutaan minulle tärkeästä asiasta eli meikkaamisesta ja maskeerauksesta cosplayssa.

Aikoinaan kirjoitin siitä, etten juurikaan tiedä meikkaamisesta mitään. Oli hyvin mielenkiintoista lukea tuota tekstiä vuodelta 2017, kun muutosta on tapahtunut niin hurjasti. Haluan palata kyseiseen aiheeseen, koska minun kohdallani muutoksen ja edistyksen tarkastelu on hyvin mielenkiintoista nimenomaan tämän aiheen tiimoilta. Muutosta on tapahtunut osaamisen, tietotaidon ja asenteen osalta, ja nykyään voin ehkä jo sanoa, että tiedän meikkaamisesta yhtä sun toista. Siksi haluan avata hieman omaa ajatusmaailmaani meikkaamisesta osana cosplayta ylipäänsä, mutta myös osana cosplay-kisaamista. Tämä kirjoitus sai myös kimmoketta siitä, kun internetissä joku meni sanomaan, että cosplayssä meikillä "ei ole väliä".

Kuvasi vas.: Kide, oik. miä
Gakupot vuosilta 2014 ja 2023
Siis ihan oikeasti vähän järkytyin, kun kaivelin esiin tuon 2014 kuvan :O

En tiedä, olenko oikeasti ollut muka noin ruskea silloin vai oliko kyseessä väärän sävyinen meikkivoide.

Tuossa vanhassa tekstissä pääpaino on tosiaan siinä, että ymmärrykseni ja osaamiseni meikkaamisesta on hyvin rajallista, mutta omaan kuitenkin halun oppia ja kehittyä. Todetaanko näin, että halu kehittyä edelleen on vahvasti läsnä, mutta tietotaitoni ja intohimoni meikkaamista kohtaan on kehittynyt ihan eri sfääreihin. Se, että vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtuu kehitystä jonkin asian suhteen, on yleisesti ihan kiva juttu. Meikkaaminen kuitenkin on lähtenyt tietyllä tapaa minulla vähän myös lapasesta.

Festarinaama

Wabbunaama

Edelleenkään en arjessa käytä meikkiä juuri ollenkaan, mutta sopivan tilaisuuden tullen kaivetaan arsenaali esiin. Olen niin sanotusti ’kaikki tai ei mitään’ -heimoa tässä kohtaa. Meikkaamisesta on kehittynyt minulle oma luova ja itsenäinen harrastus sekä taidemuoto cosplayn ulkopuolella. Olen lähtenyt kehittämään osaamistani tässä vuosien varrella hulppeasti ilman cosplayn asettamia raameja, mikä tietenkin on lopulta vastavuoroisesti tukenut osaamistani myös cosplay-meikkaamisessa. Edelleen on minulla paljon opittavaa ja ymmärrettävää raamien molemmin puolin, mutta olen ihan eri pisteessä nyt kuin vuonna 2017. Tästä syystä on ollut myös ihanaa käyttää vuosia vanhoja pukuja uudestaan ja nähdä se todellinen kehitys meikkaamisen ja maskeerauksen osalta.

Jotenkin hupaisaa, että se oli aikoinaan tämä Edea, jonka muistan sytyttäneen palon vahvempaan cosplay-meikkiin.

Haluan tässä kohtaa korostaa jälleen kerran sitä, että nämä ovat minun omia ajatuksiani omasta harrastamisestani. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa harrastaa cosplayta, eikä näiden minun ajatusteni tai kenenkään muun ajatusten tulisi rajoittaa jonkun toisen tapaa harrastaa niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta. Kisoissa tilanne on tietenkin hieman eri, koska säännöt määrittelevät cosplayn arviointikriteeri ja jada jada jada. Toivon, että ihmiset ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Soolohöpöily johti siihen, että testasin Rurukaa 7 vuoden jälkeen, ja näin ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla oman kehitykseni meikkaamisessa.

Minä henkilökohtaisesti koen cosplayn taiteeksi, jossa luodaan kokonaisuuksia. Tuohon kokonaisuuteen kuuluvat ihan yhtä lailla vaatteet, asusteet, peruukit ynnä muut, mutta myös maskeeraus ja meikki. Minä ihmisenä olen pohja ja alusta, jonka päälle luon kokonaisuuden, jota cosplayksi kutsutaan. Meikin ja maskeerauksen osuus kokonaisuudessa tietenkin korostuu, jos hahmon osalta meikki vaatii jotain erikoisempaa. Tietenkin aina on myös kiinni hahmosta ja lähteistä, millaista ilmettä ja kokonaisuutta tavoitellaan. Lisäksi luonnollisen ja ”meikittömän” ilmeen luominen on myös oma taitolajinsa.

Kuvasi: Niinkos
Todorokin maskeeraus vaatii hieman enemmän kuin jonkin toisen hahmon, mutta perusmeikkaustaidot ovat sen pohjana.

Kuvasi: Niinkos
Juhana taas vaatii vielä jotain extraa.
Vahvaa tulkintaa piirroshahmosta maskiksi, mutta myös kaikenlaista muuta jännää on meneillään.
Tänä päivänä tekisin varmasti asioita toisin.

Oma cosplay-meikkimatkani on kehittynyt kohtuullisen luonnollisesti tässä vuosien varrella. Olen tuskaillut mieshahmojen kohdalla lähes aina, ja tuskailen edelleen. Tiettyjen hahmojen meikkejä on suunniteltu ja harjoiteltu enemmän kuin toisten. Olen mielestäni onnistunut ja epäonnistunut toteuttamaan eri hahmojen naamoja yrittäessäni mukailla hahmon tai lähteen tyyliä. Kuitenkin esimerkiksi Kohakun kohdalla en tuntenut hahmoa tai lähteen tyyliä oikein omakseni, joten päätin heittää hahmouskollisuudella vesilintua, ja toteuttaa meikin oman makuni mukaan. Vaikka lopputulos Kohakun osalta ei ole mitenkään järisyttävän poikkeava lähteeseen nähden, oli se tietyllä tavalla minulle hyvin merkityksellinen irti otto.

Kuvasi: Riikkis
Näiden kuvausten aikana meistä käveli ohi teinipoikien poppoo, joista yksi kommentoi: "Näyttää ihan nukelta!"
Se oli paras kehu, jonka olen Kohakusta koskaan saanut.

Minulle on tärkeää nimenomaan löytää eri hahmot myös meikin ja maskeerauksen kautta. Ei joka jäbällä voi olla samalainen naama. Saman sarjankin sisällä hahmojen ulkonäkö voi vaihdella (tai ainakin toivon, että vaihtelisi), vaikka muutoin tyyli voi pysyä samana, joten tietenkin yritän löytää jokaiseen meikkiin ne pienet tai isommatkin nyanssit, joilla hahmot erottuvat toisistaan. Hyvä konkreettinen esimerkki tästä on ehkä minun kohdallani kasvoteippien käyttö. Tähän mennessä olen käyttänyt teippejä vain mieshahmoilla, mutta en suinkaan kaikilla. Gojo ja Gakupo ansaitsevat ehdottomasti kasvoteipit, mutta Linkillä tai Todorokilla en käytä teippejä. Joku Keith ehkä. Kaiken pohjana on kuitenkin minun oma naamani, joka ei sekään ole joka hahmolle sopiva.

Gojo on varmasti yksi suunnitelluimmista ja teknisimmistä meikeistäni.
And I love that for him.

Huvituin myös siitä, että vuosi sitten Cosmoconissa minulla oli pukuina Gojo ja Keith, jotka ovat värimaailmaltaan lähes täysin vastaparit.

Cosplayn osalta olen inspiroitunut todella paljon niistä pukuilijoista, jotka pystyvät meikin avulla muuntautumaan aivan hahmon näköiseksi oli kyse sitten todellisesta henkilöstä tai animehahmosta. Molemmat suunnat kiehtovat minua, vaikka en kumpaankaan suuntaan puhtaasti pyri. Myöskin olen hurjasti inspiroitunut tästä uudesta cosplay-sukupolvesta, joka ei ujostele leikitellä sekä irrotella hahmon mekin parissa, ja paukutella hahmouskollisuuden rajoja oikein huolella. Ihailen tiettyjä ihmisiä myös heidän teknisen osaamisensa puolesta. Hämmästelen aina onnistunutta ja teknisesti taidokasta varjostusta, johon omat taitoni eivät edelleenkään riitä.

Kiba on myös yhdenlainen osaamiseni huipentuma.
Koen, että Kiban meikki on hyvinkin onnistunut.

Meikkaaminen on hahmon sekä lähteen tulkintaa ja luovaa kanavointia, jota voi tehdä äärettömän hahmouskollisesti tai revitellen vapaasti. Aivan kuten cosplayta muutenkin. Minä varmaan solahdan omine mieltymyksineni jonnekin sinne välimaastoon. Meikkaaminen on kuitenkin paljon myös tietotaitoa ja teknistä osaamista eikä pelkästään luovuutta tai haluja. Erilaisten tekniikoiden ymmärtäminen ja hallitseminen mahdollistaa oman vision onnistuneen toteuttamisen suuremmalla todennäköisyydellä, mutta myös auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia tekemisessä. Merkittävää on myös ymmärrys siitä, millainen meikki toimii omien kasvonpiirteiden kanssa kullekin hahmolle. Meikkaaminen ja sen osalta tehdyt ratkaisut ovat samalla tavalla taidonnäyte rakkaudesta hahmoon, osaamisesta ja ymmärryksestä kuin mikä tahansa muu osa puvun tekemisestä.

Kuvasi: Niinkos
Kanamen naamaviirut ovat puhtaasti yritystäni mukailla sarjan visuaalista ilmettä.

Momolla puolestaan kulmakarvat ovat osa hahmonäköisyyttä.

Näen meikkaamisen vahvasti myös osana cosplayta sen vuoksi, että se tasapainottaa ja nostaa kasvot samalle linjalle överissä kokonaisuudessa. Monesti kuulee puhuttavan siitä, että kamera syö puolet meikistä, mutta mielestäni myös pelkkä peruukki syö kasvonpiirteitä ihan huolella. Esimerkiksi silmärajauksella voidaan tuoda silmiä jo pelkästään esiin peruukin uumenista, mutta pidemmälle mentäessä voidaan silmien rajauksella myös pyrkiä mukailemaan hahmon silmien muotoa. Puhumattakaan muun silmämeikin tuomista mahdollisuuksista. Sitten, kun ymmärretään vielä väriteoriaa ja värianalyysiä niin pitkälle, että tunnistetaan erilaisten sävyjen vaikutus kasvojen heleyteen ja kirkkauteen, voidaan meikillä korostaa haluttuja piirteitä sekä taistella vastaan ei-toivottuja vivahteita. Unohtamatta juurikin varjostuksia ja korostuksia, joilla pystytään muokkaamaan jopa kasvojen muotoa.

Kuvasi: Niinkos
Linkin meikki on niin paljon heleämpi kuin monen muun pukuilemani mieshahmon.
Linkillä on myös ihan omat poskipuna-gameinsä.

Yamaguchin naaman kanssa on myös tuskailtu, mutta tämä viimeisin onnistui yllättävän hyvin.
On myös paljon lämpimämmän sävyinen kuin monen muun meikki!

Siten, jos pohditaan asiaa vielä kisaamisen näkökulmasta...

Kuten jo mainitsin, itse pidän cosplayta kokonaisena luomuksena, jolloin myös meikki ja maskeeraus kuuluvat osaksi sitä kokonaisuutta, joka kisoissa on arvioinnin kohde. Toivon, että meikki ja maskeeraus osattaisiin kisatuomaroinnissa nähdä osana kokonaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi peruukki ja sen muokkaus. En usko, että kovin moni on sitä mieltä, että ei ole mitään väliä, miten peruukki on muokattu (tai jätetty muokkaamatta) kunhan se on päässä tuomaroinnissa. Myöskin samaan tapaan kuin muutenkin cosplayssa, joskus puvussa on vaativampia ja helpompia osia, ja eri puvuissa samaa asiaa toimittava osa voi olla yksinkertaisempi kuin toisessa puvussa. Meikki ja maskeeraus toimivat täysin samalla tavalla; jotkin hahmot toimivat voimakkaamman ja/tai teknistä osaamista enemmän vaativan meikin kanssa, ja toisille hahmoille riittää vähäisempi panostus. On myös hahmoja, joiden kasvoja ei näy esimerkiksi jonkin naamion alta. Tällöin ei meikkiä luonnollisesti voi arvioida. Aivan kuten muidenkin tekniikoiden ja puvun osien kohdalla niitä ei arvioida, jos niitä ei voi mihinkään verrata.

Kuvasi: vas. Niinkos, oik. Kangaskasa
Peruukin ohella Urarakan meikki sai päivityksen, koska alkuperäinen tulkintani osoittautui kehnoksi.

Animoitujen hahmojen pukuilu on lähes aina jonkin tasoista tulkintaa, kun hahmo ei ole millään muotoa todellinen. Cosplay-kilpailuissa siis hyvin usein pitää puntaroida sitä, miten hyvin lähdettä on tulkittu pukua tehtäessä. Tietenkin sama pätee myös meikkiin ja maskeeraukseen. Jos pohtii esimerkiksi jotain Arcane- tai Jojo-pukuja, joihin on piirretty ja väritelty kaiken maailman vauhtiviivat, varjostukset sekä tekstuurit, mutta samaa visualisointia ei ole toteutettu meikissä. Onko kokonaisuus toimiva ja yhtenäinen? Onko tulkinta onnistunut, jos sitä ei olla viety myös meikkiin asti? Live-action teokset poikkeavat tästä jonkin verran, koska niiden hahmoille on yleensä todellisuudessa jokin vastine. Tällöin yleensä kuitenkin myös meikistä ja maskeerauksesta on olemassaoleva vastine, jota ei kuitenkaan samalla tavalla tarvitse tulkita. Tällöinkin voidaan silti arvioida sitä, onko meikki teknisesti onnistunut ja vastaako se lähdettä. Aivan kuten muidenkin puvun osien kohdalla!

Meikkiä ja maskeerausta ovat opeteltavia taitoja, joita voidaan arvioida yhtälailla teknisen osaamisen ja toimivuuden, tehtyjen valintojen, tietotaidon, hahmo- sekä lähdeuskollisuuden näkökulmasta kuin lähes mitä tahansa muutakin cosplay-puvun osa-aluetta.

Kuvasi: Riikkis
Tämä Gwendolynin meikki on niin vahvasti omaa käsialaani, että en lähtisi sitä toteuttamaan kisaa varten. Kisaa varten tekisin kevyemmän meikin, joka olisi enemmän lähteen mukainen.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita meikistä ihan niin paljon kuin esimerkiksi minä. Ei kuitenkaan ole täysin reilua sivuuttaa jonkun panostusta tai osaamista jollain osa-alueella kisan tuomaroinnissa vain tuomarin kiinnostuksen tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse ainakin koen, että jos kisatessani meikkini sivuutetaan, se olisi täysin sama asia kuin, jos tuomari jättäisi katsomatta pukuuni kuuluvat kengät, joihin olen panostanut. Enkä usko, että katsottaisiin myöskään hyvällä sitä, että panssareihin erikoistunut tuomari sanoisi, että puvun ompelullisilla osilla ei ole mitään väliä ja että ne voi jättää huomiotta. Kaikki eivät voi osata kaikesta kaikkea. Se on fakta, mutta hyvässä tuomaristossa on kattavasti osaamista ja ymmärrystä erilaisen osaamisen tunnistamiseen ja huomiointiin osa-alueeseen katsomatta. (Omasta mielestäni on myös terve ominaisuus tuomarissa, jos hän osaa nähdä ja myöntää omat puutteelliset osaamisalueensa sen sijaan, että vain sivuuttaisi ne tuomaroinnissa.)

Stella vuosimallia 2018 ja 2026
Tässä realisoituu kehitys ja taidon karttuminen.
Eikä tämä kehitys ole tullut tyhjästä!
Huomaan myös tässä uudemmassakin versiossa jo paranneltavia kohtia.

Tässä myös konkreettinen esimerkki siitä, millä vakavuudella menen tämän meikkihomman kanssa.
Minulla on siis vihko, johon kirjaan meikkituotteet eri hahmojen meikkaamista varten.

Olen aina ollut hyvin iloinen, jos olen kisatessani saanut edes jotain kommenttia tuomareilta meikistäni. Oli se sitten kehuja tai kritiikkiä, koska se kertoo minulle, että tuomaritkin ovat huomioineet panostukseni kyseiseen osaan cosplayni kokonaisuutta. Yunan kohdalla WCS-karsinnoissa sain tuomareilta ihanat kehut meikistä, mikä oli minulle äärimmäisen tärkeää. Harjoittelin ja viilasin Yunan meikkiä todella paljon, koska halusin pitää sen luonnollisena, mutta samalla pyrin muokkaamaan kasvojani Yunan näköiseksi. Tuohon aikaan olin myös todella epävarma omasta osaamisestani. Edean meikistä saamani palaute puolestaan antoi minulle hyviä neuvoja meikin kehittämiseen jatkossa. Näiden tuomaripalautteiden takia olen siis saanut kokea onnistumisen cosplayn osa-alueella, jolla en ole kokenut olevani vahvoilla, mutta myöskin olen saanut neuvoja ja osviittaa kuinka voisin siinä kehittyä. Samasta syystä myös itse tuomarina haluan kuulla kisaajan ajatuksia meikistä sekä antaa siitä palautetta.

Kuvasi: Riikkis
Jos vertaamme Yunan meikkiä vaikka Gwendolyniin tai Gojoon, niin onhan tämä ihan eri settiä.
Tähän on kuitenkin panostettu ihan yhtä lailla.

Kuvasi: Niinkos
Pitäisi kokeilla edes Edean meikkiä jossain välissä uudestaan. Se olisi kovin jännää.
Pitäisi myös tarkastaa, onko puku mitenkä käyttökelpoinen, koska sille kävi vähän hupsusti.

Olen tässä paljon rinnastanut meikkiä cosplay-puvun muihin osiin. Tietyllä tavalla meikki kuitenkin on erilainen ja poikkeava osa cosplayn kokonaisuutta, koska se ei täysin samalla tavalla ole valmistettu tuotos tai tuote vaan enemmänkin suoritus. Samalla tavalla kuin minä ajattelen kilpailuesityksen olevan suoritus, jota voi suunnitella ja harjoitella, mutta joka lopulta kisassa arvioidaan suorituksena kisalavalla. Meikki on samaan tapaan suoritus, joka toteutetaan sinä päivänä, kun meikki tehdään. Pukuun kuuluva paita on tuotos tai tuote siinä mielessä, että kun se on saatu tuotettua valmiiksi se on ja pysyy. Siihen pukeutuminen voidaan tietyllä tapaa ajatella suorituksena, mutta tuon suorituksen taustalla on kuitenkin tuote, sen suunnittelu ja valmistuksen aikana luodut ominaisuudet. Meikkaamista ja esitystä voi harjoitella ja valmistella, mutta ne ovat eri tavalla sidottuna ajallisesti hetkeen, kuin muut kisakokonaisuuteen kuuluvat osat kuten vaatteet, rekvisiitta ja peruukit ynnä muut.

(Pienesti voi olla, että ammattitauti iski päälle tässä kohtaa analyysia :__D)

Kuvasi: Niinkos
Hauru vuodelta 2015

Kuvasi: Niinkos
Ja vuodelta 2022
Hauru on sellainen hahmo, jonka meikissä en ole koskaan kokenut onnistuneeni, vaikka olen pukuillut herraa useaan kertaan vuosien varrella.
Joka kerta on tuntunut siltä, että jokin on mennyt pieleen.

Yhdessä asiassa olen sitä mieltä, että meikki ei ole pelkästään hyväksi vaan jopa vaatimus; kilpailuissa, johon kuuluu cosplay-esitys. Lavalla meikki korostaa ilmeitä ja kasvojen muotoja, mikä puolestaan on tukemassa esitystä. Mielestäni puku ja sen toimivuus ovat osa esitystä, ja tähän kokonaisuuteen luen itse myös meikin. Lavameikin tarkoitus on mahdollistaa jopa peräpenkissä istuvalle katsojalle esityksen ja esiintyjän ilmaisun seuraaminen myös kasvojen osalta. Maskeerauksen ja meikin tarkoitus on siis hahmonäköisyyden lisäksi olla tukemassa lavaesiintymistä. Pelkästään tästä syystä olen sitä mieltä, että meikki kuuluu osaksi esitystä. Meikin puuttuminen esityksessä pitäisi siksi olla todella hyvin perusteltua. Itse koen myös, että sekä lavalla että lähietäisyydellä toimivan meikin toteuttaminen on erityisen haastavaa.

Lisäksi lähes aina lavalla pätee, jo kertaalleen mainitsemani seikka, jopa enemmän kuin cosplayssa lavan ulkopuolella; peruukki syö kasvonpiirteet. Tästä syystä olen itse sitä mieltä, että jo pelkissä lavajuoksukisoissa meikki olisi vähintäänkin suotava elementti.

Kuvasi: Riikkis
Kun Sania kuvattiin, jouduin miettimään ihan hirveästi ihan perusmeikkiä hänen kohdallaan ja sitä, miltä meikki näyttäisi kuvissa. Jouduin pohtimaan myös, miten punaisista merkeistä saisi vedenkestävät kuvauksia varten.

Tiedosta sen, että joillain voi tietenkin olla rajoitteita meikkien käyttämiseen esimerkiksi allergioiden tai ihan vain herkkyyksien vuoksi. Tiedän tällaisia ihmisiä, mutta sitä vaikuttuneempi itse olen heidän meikkaamisestaan. Rajoitteista huolimatta he ovat löytäneet keinoja ja tapoja toteuttaa cosplay-meikkejä. Kuitenkin joskus voi tietenkin olla täysin mahdotonta käyttää mitään meikkejä, mutta tuolloin asia voidaan ottaa ihan samalla tavalla huomioon kuin mikä tahansa muukin toimintarajoite kisatilanteissa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma meikinkään suhteen.

Kuvasi: Yaci
Haru vuodelta 2014
Ei mitään ulottuvuutta tuossa naamassa :___D

Ja Haru vuodelta 2025
Huono kuva, mutta jo pelkästään kulmakarvat ovat niin paljon paremmat!

Kisojen ulkopuolella tietenkin jokaisella on täysi oikeus toteuttaa cosplay-harrastustaan haluamallaan tavalla, eikä siinä oikeastaan ole kellään nokan koputtamista. Ei tarvitse miettiä meikkiä, jos ei halua. Minun harrastukseeni kuitenkin kuuluu meikki vahvana osana cosplay-kokonaisuutta. Olen myös tietoisesti pyrkinyt siinä kehittymään ja kartuttamaan osaamistani kuten muillakin pukuilun osa-alueilla. Toivon kovasti, että kehitykseni aiheen tiimoilta näkyy myös ulos päin. Siksi koenkin suurta harmitusta siitä, että meikkausta ja maskeerausta ei aina osata nähdä muun osaamisen ohella opeteltavana taitona, jossa on mahdollisuus kehittyä ja joka sitoo yhteen cosplayta kokonaisuutena.

Tässä vielä kuvaa murto-osasta arsenaaliani enne pöydän siivousta.
Kaikki meikkipaletit ovat piilossa hyllykössä, eikä niiden määrää tässä kohtaa sovi kertoa äitille.

Luento päättyy. Jostain syystä koin hyvin vaikeaksi jäsennellä tätä tekstiä, ja sen korjailuun sekä rassailuun kului ihan tuhottomasti aikaa. Aiheen tärkeydestä minulle kertoo myös tämän tekstin pituus. Siitä on myös hetki, kun olen viimeksi kirjoitellut näin reippaasti omista ajatuksistani. Tämä on myös aihe, josta olisin voinut jauhaa vielä enemmänkin, mutta, uskokaa tai älkää, tämä on ”tiivistetty” ja karsittu versio.

Kiitän ja kumarran suuresti, jos jaksoit lukea tänne asti. Fukka pyörähtää nyt lepäämään.

Tähän vielä extrana todiste siitä, kun kokeilin jotain täysin omasta tyylistäni poikkeavaa.

PS: Olen miettinyt tekstiä, jossa lähemmin tarkastelen omaa kehitystäni meikkaamisen suhteen, koska siinä kehitykseni jo pelkästään viiden vuoden säteellä on aika selkeää. Tekstissä voisin pohtia mm. niitä asioita, jotka koen siivittäneen omaa kehitystäni. Toisena asiana olen miettinyt ihan jotain Instagram-liveä yms., jossa tekisin meikin jollekin hahmolle alusta loppuun. Samalla voisin avata omaa prosessiani videomuodossa muillekin. En tiedä, kiinnostaisivatko nämä hommat ketään.