Impulssista onnistumiseen

Hei hei!

Nyt on vihdoin luvassa merkintää Kibasta! On todellakin vääryys, että tämän kirjoittamiseen meni näin pitkään, mutta lopultakin teksti on ulkona. Runttaan koko puvun nyt yhteen merkintään, joten pitkää pätkää pukkaa.

Aloitin Kiban tekemisen siis täysin hepulin voimalla vuoden 2024 alussa. Kiba on jo vuosia kutkutellut hahmona, mutta ajatuksetkin puvusta ovat aina jääneet muiden suunnitelmien jalkoihin. Samoin kuin kaikki muutkin Wolf’s Rain -suunnitelmat... Yllättäen löysinkin itseni tilanteesta, jossa minulla oli vapaa-aikaa, mutta ei mitään varsinaista projektia työn alla. Halusin vain kovasti ommella ja luoda jotain. Kavereiden kanssa tuli puheeksi vanhat anime-sarjat, ja jotenkin löysin itseni suunnittelemasta Kibaa.

Ottaen huomioon sen, kuinka mahtavat konseptikuvat kaikista tämän sarjan hahmoista on olemassa, on todellakin käsittämätöntä, miten kiven alla värilliset hyvälaatuiset hahmokuvat Kibast ovat.
Siksi tarjoilen tässä nyt rähjäisen version jäbästä.

Päätin aloittaa prosessin helpoimmasta, mutta samalla inhokistani, eli Kiban valkoisesta vaarinpaidasta. Paita on sarjassa ja hahmon mallikuvissa yksi epämääräisyys, ja luulen, että sen on tarkoitus olla jonkin tyylinen yhtenäinen neule, jossa ei varsinaisesti ole erillisiä resoreita. Minä sitten vähän vain sovelsin.

Siis kattokaa näitä kuvia!!! Mut sitten naamasta vaan on kunnolliset värikuvat >:(

Mallinahan paita oli muuten ihan tavallinen trikoopaita, mutta siinä on pikeetyylinen nappilista edessä. Minä siis inhoan tämän tyylisiä paitoja, koska A) pikeetyyliset nappilistat ovat yksinkertaisesti rumia ja B) niitä on hanurista tehdä. Tästä syystä vaarinpaita on ainoa vaate tässä puvussa, jonka kohdalla en jaksanut välittää. Ihan vain huvikseni viimeistelin paidan pääntien myös kanttinauhalla.

En todellakaan jaksanut korjata tämän rumia tikkauksia.

Lopulta viimeistelin vaarinpaidan vasta sitten, kun sain takin valmiiksi. Halusin varmistaa kaikkien vaatteiden yhteensopivat mittasuhteet, mutta myös pohtia helmaresorin toteutusta. Olisin kovasti halunnut ostaa ihan kunnollisen ribbiresorin paitaa varten, mutta sattumoisin olin ostanut niin puhtaan valkoisen trikoon, että sille ei löytynyt kaveria minkään laisista resoreista. Lopulta päädyin hyvinkin typerään ratkaisuun, joka kuitenkin jotenkin edes näytti referenssin mukaiselta. Tein siis helmaresorin poimutettuna tuubina, jonka sisälle lisäsin vielä kuminauhan. Tämä on ehkä ainut puvun osa, jonka haluaisin jotenkin korjata, mutta en ole vielä keksinyt, että miten. Tällaisenaan se on ihan rehellisesti sanottuna ruma.

Olen niin kiitollinen näistä konseptikuvista etenkin farkkujen osalta.

Seuraavana lähdin taklaamaan Kiban housuja eli farkkuja. En ole koskaan halunnut tehdä itse farkkuja, koska tiedän sen olevan työlästä ilman tarkoituksenmukaisia laitteita. No… Nyt olen kuitenkin tehnyt farkut alusta loppuun. Jos olisin ollut fiksu ja jaksavainen olisin tehnyt kuositeltujen kaavojen pohjalta ensin housuista sovitusversiot, ja vasta sitten lähtenyt oikeaan koitokseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Yksi rulla tikkauslankaa taisi juuri ja juuri riittää.

Työläin osuushan farkuissa oli kaikkien tikkausten ompeleminen tavallisella kotiompelukoneella. Tein vain osan saumoista oikeina katesaumoina ihan vain käytännön syistä. Osassa saumoista saumanvarat on vain tikattu kiinni. Tikkaukset vaikuttivat ompelujärjestykseen jonkin verran, joten saatoin joutua ratkomaan jonkun sauman, koska en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Tikkaaminen on kuitenkin hyvin tyydyttävää, kun sen saa tehdä ajan kanssa ja se onnistuu. Olisin myös selvinnyt paljolta vaivalta, jos olisin hoksannut ottaa tätä projektia varten käyttöön kaksi ompelukonetta. On todella työlästä olla jatkuvasti vaihtamassa jo pelkästään lankoja koneeseen saati kaikkia muita asetuksia, jotta tikit ja ompeleet olisivat siistit.

Sotkutikki taskun sisäpuolella.
Etupuolelta tämä näytti iha siistiltä, mutta sisäpuoli paljasti karmivan todellisuuden.
Purkuun meni ja asetuksia piti viilailla.

Saatan olla välillä vähän laiska ompelemaan taskuja pukuihini, mutta farkkujen kohdalla sitä ei oikeastaan voinut välttää. Vaikka taskujen ompeleminen oli ehdottomasti yksi kivoimmista osista farkkujen teossa, eri paksuiset materiaalit teettivät työtä. Esimerkiksi etutaskuja ommellessani sain huomata, että langan kireydet täytyy katsoa aivan uusiksi, kun saumat eivät olekaan yhtä paksut kuin muiden tikkausten kohdalla.

Nyt jo valmiimpaa.
Anteeksi suttukuva.

Tämän koitoksen jälkeen voin todeta, että en enää koskaan halua ommella farkkuja. Toisaalta nyt osaan ehkä välttää pahimmat sudenkuopat farkkujen teossa, joten… ehkä joskus vielä teen jotkin farkut. Ylipäänsä joku voi pitää minua aivan kahelina, koska olisin aivan hyvin voinut ostaa Kibaa varten valmiit farkut. Olen kuitenkin sekopää, joka ei osa tyytyä asioihin. Kaikesta tuskailusta huolimatta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen näihin farkkuihin, ja omilla mitoilla tehdyt housut ovat aina parasta paskaa.

Valmiit farkut.
(Kiba on näköjään suttukuvien projekti.)

Sitten kävikin niin, että puvun eteneminen tyssäsi pitkäksi aikaa, koska en löytänyt sopivaa kangasta Kiban takkia varten. Jippii ja silleen. Harmaata twilliä alkoi kuitenkin kertyä nurkkiin Ichijon työstämisen jäljiltä, joten tein sillä jokusen sävytyskokeilun. Jotenkin kummasti taas päädyin värjäämään kankaat. Jotenkin myös tuntui todella typerältä värjätä näinkin tavanomaisen värisiä kankaita. Sen ansiosta kuitenkin pääsin loppusyksystä jatkamaan tätä pukua ihan kunnon tohinalla.

Testitilkut.
Alkuun oli ihan liian tummaa.

Lopulliset värjäilyt.
Viimeiset testitilkut, 5II A & B, alkuperäinen harmaa ja alla lopullinen värjätty kangas.

Välttääkseni samoja haasteita kuin, mitä koin farkkujen kanssa, sekä erästä toista tulevaisuuden pukua ajatellen, päädyin tekemään takista koeversion. Koeversiossa mallasin lähinnä takin pituutta, olkasauman linjaa ja taskujen paikkoja. Farkuissa mallailin takataskut paikalleen vasta sitten, kun housut olivat lähes kasassa, mikä oli VIRHE. Niin paljon jouduin säätämään kohdistamisen kanssa, jotta taskut tulivat ommelluksi symmetrisesti. Koeversion avulla pystyin suoraan merkkaamaan taskujen paikat kaavaan ja siitä kankaalle, mikä helpotti hommaa huomattavasti.

Hehkeä pöytäliinaproto.
Olkatoppaukset tässä myös testissä.

Takin taskut tein vinoina liivintaskuina, joihin en lopulta lisännyt mitään kiinnitystä, koska ne upposivat niin sievästi miehustaan sellaisenaan. Kiban takissa on myös jonkin moinen tasku takin toisessa hihassa. Ihan huvikseni tein tästäkin taskusta toimivan kokonaisuuden, vaikka se on niin pieni, ettei sinne oikeastaan mahdu mitään järkevää.

Näistä tuli kivat, vaikka eivät lopulta hirveän tilavat olekaan.

Hihan taskussa on piilovetoketju.

Takin kaulusta varten hankin ribbiresoria, joka toimi mielestäni hyvin. Jouduin kuitenkin purkamaan kauluksen kokonaan irti kertaalleen, kun olin saanut sen jo valmiiksi, koska olin unohtanut kaavoitusvaiheessa vähentää kauluksen ympärysmitasta joustovähennyksen. Alkuun yritin muka olla tyytyväinen siihen, miltä kaulus näytti ilman vähennystä, mutta lopulta päätin purkaa koko homman ja lyhentää kaulusta. Tämä oli ainoa oikea valinta, koska kaulaus näytti niin paljon sievemmältä, kun olin korjannut sen.

Hyi! Rumaa poimuttumista!

Paljon parempi!

Samoin kuin vaarinpaidassa takin helmaresori tuotti minulle päänvaivaa. Kovasti olisin halunnut tehdä resorin ihan oikeasta resorikankaasta. Harkitsin jopa sitä, että surutta teen resorin samasta mustasta ribistä kuin kauluksen, vaikka se ei olisikaan reffin mukaista. Jotenkin sain kuitenkin itseni kokeilemaan jotain aivan typerää, mikä lopulta toimi oikein mainiosti. Kuten vaarinpaidassa ompelin siis takkikankaasta pitkän tuubin, jonka sisälle kiinnitin leveän kuminauhan, ja ompelin tämän väkerryksen poimutettuna takin helmaan. Olin niin kovin yllättynyt, että tämä toimi. (Todellisuudessa siis tein ensin takin helmaresorin ja vasta tämän jälkeen vaarinpaidan.)

Ihme pötkylä, joka piti muuten kiinnittää miehustan etukappaleelle myös kulmasaumalla.
Vähän jännitti.

Takin kanssa kävi myös sillä tavalla hassusti, että kangas meinasi loppua kesken. Kaikki mahdolliset siivut menivät käyttöön ja ne osat, jotka eivät olleet näkyvillä, korvasin sävyttämättömällä kankaalla. Taskupussien toinen puoli esimerkiksi syntyi Ichijon kangasjämistä. Lisäksi vetoketjun tuuliläppä on takin alahelmasta leikatusta kaitaleesta, joka riitti juuri ja juuri.

Kaikesta yritin säästää.

Tuuliläppä piti ommella alavaraankin viivoittimen kanssa, koska kangas ei riittänyt 2cm saumanvaraan. 

Valitettavasti myös takin hiharesorien kanssa jouduin säätämään aivan liikaa. Alkuun resorit olivat liian pitkät. Korjattuani niiden pituudet ne kuitenkin menettivät napakkuutensa, mikä oli oma ongelmansa. Jouduin siis purkamaan ja korjailemaan myös hiharesoreita jokusen kerran. Koska takki on kokonaan vuoritettu, jouduin aina välissä kääntämään koko kakan nurinkurin ympäri. Tämä sinänsä ei ole kuin vain työlästä hommaa, mutta valitettavasti kärsin käsien sairaudesta, minkä vuoksi kynsinauhani usein vuotavat verta. Tämä puolestaan johti siihen, että kääntäessäni takkia nurin ja takaisin onnistuin huomaamattani sotkemaan takin verellä. Kyse on onneksi jokusesta pisarasta siellä täällä, mutta vähän meinasi vituttaa, kun huomasin asian.

On tämä saatana työmaa.

Blööd.

Säätö ja korjailu oli todellakin vaivan arvoista, koska olen nyt hyvin tyytyväinen Kiban takkiin. Veritahratkin sulatan, kun mietin, että ne ovat tavallaan ihan hahmouskottavia. Harkitsen jopa tekeväni ihan käyttötakin samoilla kaavoilla, mutta tietenkin ihan eri värisenä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pääsin hifistelemään takin kanssa muun muassa kaikkien taskujen osalta, minkä koin todella mielekkääksi. Oli myös kiva huomata, että höpsötkin ideat voivat toimia kuten helmaresorin kanssa kävi.

Muuten valmis takki, mutta kauluksesta puuttuu ihme lärpäke.

Sitten siirrymmekin Kiban peruukkiin, joka oli oma seikkailunsa.

Halusin testata Kiban peruukissa liimatun hiusrajan tekemistä. En ole koskaan aikaisemmin moista joutunut tai päässyt tekemään, joten nyt koin tilaisuuteni tulleen. Pohjaperuukkina minulla oli CosCraftin Ash värissä Matt Dark Brown. Ostin lisäksi myös lisäkuitua juurikin tuon hiusrajan luomiseksi. Olen kohdannut niin paljon ohjeita ja videoita tämän tekniikan osalta, joten tiesin myös varautua tarkoituksenmukaisilla liimoilla.

CosCraft; Ash - Matt Dark Brown

Liimoja.
Ostin myös tuollaisen silikoonisen meikkisiveltimen liiman levitykseen.

Peruukin työstäminen lähti siitä, että föönasin peruukin otsan kuidut taipumaan taaksepäin. Tämän jälkeen lisäsin peruukkiin otsalle palan kangasta, jonka leikkasin haluttuun hiusrajan muotoon. Käytin tähän Kiban takin vuorikankaan jämiä, koska se sattui olemaan ruskeaa ja ohutta. Ensin liimasin kankaan kiinni peruukin etureunaan, ja tämän jälkeen vielä ompelin sen kunnolla kiinni käsin. Tämän pohjaan päälle lähdin sitten rakentamaan hiusrajaa ohuista liimatuista hiussuortuvista. Liimaukseen käytin pääasiassa UHU:n liimaa, koska se näkyi ja kiilsi kuivuttuaan vähiten, mutta joitain kohtia vahvistin muilla liimoilla. Lopuksi saksin sievästi hiusrajan vielä viimeiseen muotoonsa ja liimasin koko homman peruukin sisäpuolelta. Vähän jännitti, mitä tästä tulee, kun en ollut päässyt välisovittamaan peruukkia missään vaiheessa.

Hiusrajan eteneminen.

Valmiin hiusrajan sovitus.
Oli hehkeä olo.

Kun hiusraja oli kunnossa, pääsin muuten muokkaamaan peruukkia. Halusin peruukista mahdollisimman luonnollisen ja teksturoidun. Ohensin ja kerrostin peruukkia todella paljon, minkä lisäksi kiharsin kuituja muotoiluraudalla suuntaan jos toiseen. Kiban hiuksista ei kovin ota selvää, että mikä suortuva sojottaa mistäkin kohtaa päätä, joten lähdin hakemaan todella rikottua muotoa. Harmikseni sain huomata, että alkuperäisen peruukin kuitujen mitta ei tähän malliin ollutkaan täysin sopiva. Peruukki jäi takaa hieman liian lyhyeksi, mutta onneksi minulla oli rutkasti lisäkuitua, jota lisäsin peruukkiin tuomaan hiuksille lisää pituutta.

Valmis peruukki ja ensimmäinen meikkitesti ilman piilareita.

Aluksi olin aivan kauhuissani siitä, että olen pilannut koko peruukin, ja epäilin itseäni jopa silloin, kun lisäsin peruukkiin kuituja viime metreillä. Koko hässäkkä vain näytti päässäni aivan valtavalta. Kiharsin ja muutenkin muotoilin pehkoa epätoivoisesti, kunnes tein lopulta meikkitestin ja sovitin koko pukua päälle. Sain ilokseni yllättyä siitä, miten hyvältä peruukki näytti puvun ja meikin kanssa! Tuossa kohtaa sain kokea jonkin ihan uskomattoman onnistumisen kokemuksen, koska en varmasti ikinä ole onnistunut samalla tavalla muokkaamaan peruukkia. Animen painovoimaa uhmaavat piikkipatsaat ovat ihan tuttua kauraa, mutta luonnolliset ja teksturoidut kampaukset olen kokenut todella vaikeiksi. Kiban peruukista tuli kuitenkin lopulta todella toimiva!

Siis kattokaa tätä naamaa!

Tietenkin yksi mielenkiintoisimmista osista minun kannaltani tässä puvussa oli jäbän meikki. Kaunis poika on kaunis poika, joten sain heittäytyä villiksi (tavallaan). En yleensä ihan näin rajusti ole tehnyt varjostuksia mitään hahmoa varten, mutta jotenkin ne sopivat Kiballe. Käytin myös kasvoteippejä, joista on tulossa näköjään jokin vakio juttu minulle. Pohdiskelin ja mallailin meikkitestissä myös tekoripsiä, mutta niiden kanssa maski oli hieman liian överi. Sain kuitenkin Kibasta hyvän tekosyyn ostaa testiin uuden ripsivärin, joka osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Kyseessä oli siis BBIAn Never Die Mascara. Tämä pysyi siistinä koko päivän ja toi ripsiin kivasti pituutta.

Ja vielä lopullinen Frostin naama piilareilla.

Vielä loppuun voisin mainita Kiban piilolinsseistä. Niitä tuli etsittyä jonkin aikaa, ja Frostissa moni kyseli niiden nimeä ja mallia. Tilasin linssit Pinky Paradiselta ja ne ovat Uris Papillon -linssit värissä sininen (Blue). Itse tykkään linssien tietynlaisesta luonnollisuudesta, joten tilasin samaa mallia myös toisen väriset linssit muita pukuja varten.

Piilarit ja päivän kestänyt meikki.
On hyvä ripsari!

Tämä projekti taas opetti sen, että rakastan sitä, kun saan panostaa pukuihin. Saan hifistellä ja tehdä teknisesti jännittäviä juttuja sekä jopa haastaa itseäni. Vaarinpaitaa lukuun ottamatta koin Kiban hyvin onnistuneeksi puvuksi. Prosessin aikana sain oikeasti korjata huonoja ratkaisuja, kuten takin kauluksen, stressaamatta siitä, milloin puvun tulee olla valmis. Myös kaikista typeryyksistä huolimatta koin, että puvun valmistus oli todella antoisaa. Sain myös niin hurmaavia reaktioita ja ihania kehuja tästä puvusta sekä netissä että Frostissa livenä, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tämä hahmo ilmeisesti osui tosi monella johonkin nostalgiatunteisiin.

Tämän kummempia kuvia ei vielä valmiista pojasta ole.

Tällaisia pitkään mukana roikkuneita pukusuunnitelmia on sen verran pyöritellyt päässään, että suunnitelmat ja odotukset ovat hyvin jalostuneita. Lopputuloksen, mutta myös itse prosessin, ansiosta, koin onnistuneeni Kiban suhteen. Siksi Kiba saattaa olla tässä hetkessä se puku, johon olen eniten tyytyväinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi näyttävin tai vaativin puku, jonka olen tehnyt. Virheitä ja epäkohtia siitä varmasti löytyy, mutta teknisesti olen päässyt siinä kikkailemaan monella tapaa. Tietenkin yksi tärkeimmistä seikoissa tässä puvussa on se, että siinä oli mukava olla ja tunsin sen omakseni tavalla, jota en odottanut.

Fukka kiittää!

PS: En tiedä, miten tulevat puvut lähtevät etenemään, koska prrrrrrrrrrrrrrr. Yhtä aikaa haluaisin aloittaa kaikki maailman puvut, mutta valitettavasti joudun hieman jarruttelemaan, koska elämässä sattuu ja tapahtuu nyt monenlaista.

Uusissa sfääreissä - Cosmocon 2025

Hei!

Jaahas, taas pitää etsiä aikaa, jotta malttaisin kirjoitella. Tällä hetkellä elämässä pärisee niin moneen suuntaan, että meinaa loppua tunnit vuorokaudesta kesken. Kuitenkin! Tuossa joku viikko sitten pyörähdin Seinäjoella Cosmoconissa, joka on uudemman puoleinen avaruus- ja scifi-teemainen tapahtuma. Cosmocon järjestettiin 8.-9.2.2025 toista kertaa koskaan, ja nyt ensimmäistä kertaa tapahtumapaikkana toimi Seinäjoen ammattikorkeakoululla.

Heti tuli selväksi, että ollaan avaruuden pääkaupungissa.

Yksi jännittävä osa Cosmoconia oli minulle täysin uusi tapahtuma täysin uudessa tapahtumapaikassa. Siitä on joku vuosi, kun olen päässyt moisen kombon kokemaan, joten matkaan lähdettiin hyvin uteliaina. Myöskin siitä on reippaasti yli kymmenen vuotta, kun olen käynyt Seinäjoella. Itse saavuin Seinäjoelle jo perjantaina ja näppärästi pääsin kulkemaan tapahtumapaikalle kävellen majapaikastani. Yövyin oikein viihtyisässä matkustajakodissa, jossa sain yllättyä positiivisesti useamman kerran.

Hyvin oli mummolafiilistä.
Ei minun mummolan, mutta jonkun kuitenkin.

Lauantain puvuksi olin ottanut mukaan Keithin, mitä ei hirveästi missään vaiheessa tarvinnut arpoa. Jäbä on ehdottomasti yksi mukavimmista puvuistani ja oikeastaan ainoa, joka sopi tapahtuman teemaan. Lisäksi Keith on sopiva puku myös, jos on tapahtumassa töissä.

Vaikka Keithin kanssa tulee aina tuskailtua meikin ja peruukin osalta, on hän silti päällä aina ihan paras. Tällä kertaa koin, että meikki onnistui erityisen hyvin. Olen siis muuttanut Keithin meikkiä joka kerta, kun olen tätä pukua käyttänyt. Nyt testasin myös kulmakarvoissa aivan uutta tuotetta, johon kyllä tykästyin. Keithin peruukki puolestaan alkaa vedellä viimeisiään. Peruukki on täysin kierrätyskamaa vanhoista puvuista, eikä sen laatu ole koskaan ollut mitenkään hohdokas. Nyt kuitenkin kuminauhat peruukin rakenteissa alkavat täydellisesti kuolla. Pian on varmasti aika satsata uuteen peruukkiin.

Tässä peruukkikin näyttää vielä järkevältä.

Lauantaina ei hirveästi ollut aikaa kierrellä tapahtumassa, koska lähes heti tapahtuman auettua piti itsekkin olla jollain tasolla läsnä. Sain tosiaan kunnian olla yhtenä tuomarina Cosmoconin cosplay-kilpailuissa. Minua pyydettin mukaan jo kauan viime vuoden puolella, ja koska kyseessä oli täysin uusi tapahtuma ja cosplay-vastaava, niin olin hieman puulla päähän lyöty. Ensinnäkin siitä, että Cosmocon on asia, mutta myös siksi, että minuun otettiin tuomaroinnin tiimoilta yhteyttä. Nyt olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että sain tilaisuuden ja pääsin mukaan. Kiitos siitä.

Elikot pääsi myös tuomaroimaan.

Tällä kertaa sain mahtaviksi tuomaritovereikseni Minervaisen ja Dragonerin. Jo heti aamusta ennen tuomarointien alkua törmäsin Minervaiseen, joten ehdimme hieman antaa vertaistukea toisillemme muun muassa cosplay-blogeihin liittyvistä asioista. Se jos mikä on harvinaista herkkua. Lopulta löysimme viimeisenkin osapuolen tuomarikolmikostamme ja pääsimme yhdessä tutustumaan ja laittautumaan kodiksi hieman kuumottavaan tuomarointihuoneeseen. (Tila oli siis luokkahuone, josta pöydät oli ryöstetty ja syrjään työnnetyt tuolit täyttivät tilaa, mikä teki siitä hieman jännittävän.)

Tässä oli jotenkin välitilallista tunnelmaa.
Varsinkin, kun valot sammuivat välillä itsekseen.

Tuomarointi sujui omasta mielestäni oivallisesti. Meidän tuomariden kesken keskustelu oli mielekästä ja tietyissä hetkissä tarpeeksi lennokasta keventämään tunnelmaa. Kisaajat olivat myös reippain mielin mukana, vaikka jokunen sanoi, että heitä jännittää. Tietääkseni kisa oli lähes täynnä, mikä on oikein mahtava asia, ja kertoo myös siitä, että Seinäjoen alueella on kysyntää aloittelijaystävälliselle cosplay-kisalle. Mikään läpihuutojuttu ei tuomarointi kuitenkaan ollut, sillä kisaajat olivat kovin tasaväkisiä. Jälleen oli mukava nähdä myös eri tyylistä cosplayta, mutta tämä tuo omat haasteensa tuomarointiin. Voittajien pähkäileminen vähän venähti. Lopulta saimme kohtuullisen yksimielisesti päätettyä sijoittuneet ja jopa kirjoitettua edes jotain perusteluja ennen kisan lavaosuuden alkamista.

Vasemmalta: Minervainen, Dragoneri ja miä
Olkoon tämä todiste siitä, ettei minua saa vastuuttaa ottamaan ryhmäselfieitä.

Cosmoconin ohjelmat järjestettiin luentosaleissa, joten myös cosplay-kisa tapahtui auditoriossa. Auditorioon oli rakennettu pikkuinen, mutta korkea lava, josta olin positiivisesti yllättynyt. (Itsehän unohdin puhelimen jonnekin ennen kisaa, joten en saanut sieltä yhtään kuvaa.) Kaikki kisaajat pyörähtivät onnistuneesti lavalla, vaikka lavan jyrkät portaat näyttivät pahaenteisiltä. Väliaikaesiintyjinä oli jokin minulle entuudestaan tuntematon tanssiryhmä, joka käytti hyväkseen kaiken lavan pinta-alan ilman vaaratilanteita. Heidän jälkeensä oli meidän tuomariston vuoro kivuta lavalle esittäytymään ja julistamaan voittajat.

Aivan pakko hehkuttaa tätä Cosmoconin graafista ilmettä <3

Oli jälleen ilo päästä tuomaroimaan ja näkemään uuisa naamoja kisailemassa. Toivon kovasti, että kisa oli kisaajille positiivinen ja kannustava kokemus. Kisassa oli mukana useampi ensikertalainen ja jopa ihan ensimmäisillä itsetehdyillä puvuilla, mistä pitää aina nostaa hattua. Meidän tuomariston kirjallisena toimitettavat kisapalautteet ovat vielä vaiheessa, koska prrrrrrrrr ihan liikaa asioita elämässä, mutta niiden pitäisi lähteä kaikkien kisaajien suuntaan tässä piakkoin.

Tarrapassi ja suorituspalkintotarrat

Lauantai päivä meni tehokkaasti kisojen merkeissä. Illan päälle ehdimme kuitenkin onneksi vielä läyhätä greenroomin puolella sekä juosta tarrarallin läpi, mikä oli oikein hupaisa päivän viimeinen ohjelmanumero. Itse en ollut koskaan aikaisemmin osallistunut tarraralliin, mutta nyt on sekin koettu. Samalla pääsi tekemään vielä viimeisen pyörähdyksen myyntipöydillä sekä taidekujalla ennen tapahtuman sulkeutumista lauantain osalta.

Viikonlopun ostokset

Sunnuntain puvuksi otin matkaan Gojon. Yksi syy oli puvun helppous ja koko, mutta vähän muka yritin valita sunnuntain puvunkin tapahtuman teemaan sopivaksi (avaruudellinen manipulaatio ja silleen). Vähän myös mietin, että otanko sunnuntaille pukua ollenkaan tai menenkö uudestaan Keithillä, mutta jotenkin se mieli kuitenkin kääntyi kohti Gojoa.

Sain kaverilta kyllä niin hämärän kommentin tästä minun Gojosta, että en yhtään tiedä miten olla.

Koko viikonloppu oli yhtä onnistumista meikkien ja mukavuuden osalta, koska myöskin Gojon kanssa kaikki meni aikalailla nappiin. Tällä kertaa muistin jopa seurata omia meikkimuistiinpanojani Gojon meikistä, joten mitään oleellista ei unohtunut ja kaikki oikeat välineet oli pakattu mukaan. Ja kyllä, minulla on erikseen muistiinpanovihko vain sitä varten, että voin laittaa ylös, mitä minkäkin hahmon naamaan tulee ja missä järjestyksessä. Gojon kaltaisissa tapauksissa se on oikein hyvä apu.

Vähän on aution näköinen taidekuja, mutta selkäni takana oli lisää hulinaa.

Junailujen vuoksi sunnuntaipäivä jäi minun osaltani tavanomaista lyhyemmäksi, mutta kerkesin silti nähdä tuttuja ja kierrellä taidekujaa sekä myyntipöytiä kertaalleen läpi. Jäin suustani kiinni myös hyvin pitkäksi aikaa Matsuconin edustuspöydälle, koska uhkapelimäiseen muotoon muutettu Jenga houkutti minua kovasti.

Jännittävä oli hän.

Conin ainoaksi ohjelmaksi minun osaltani jäi Dragonerin luento, jossa hän kertoili erilaisista työnkuvista teatterin puvustossa. Tämä oli jälleen mielenkiintoinen aihe, eikä minua yhtään haitannut, vaikka siinä olikin hieman toisintoa Traconinssa pidettyyn puvustusluentoon Sormusten herra -näytelmä osalta. Oli kiva kuulla siitä, miten erilaisissa teattereissa ja produktioissa puvustustiimi toimii ja miten muun muassa työnjaot on hoidettu. Luennolla oli mielestäni sopivasti keskustelua myös yleisön puolesta. Tykkäsin kovasti.

Elikot sivistyy jälleen.

Siinä oli aikalailla tiivistettynä minun osaltani Cosmocon. Oli erittäin kiva päästä kokemaan aivan uusi tapahtuma, vaikkakin pääasiassa tuomaripöydän takaa. Tuomarointi itsessään on yleensäkin kivaa, joten en valita yhtään. Tuomaritovereissakaan ei ollut valittamista, koska omasta puolestani yhteistyö Minervaisen ja Dragonerin kanssa sujui erittäin hyvin. Oli kaikin puolin myös mukavaa päästä tutusumaan paremmin ihmisiin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuttuja somen puolelta. Toivon kovasti, että Cosmocon saa jatkoa ja palaa uudestaan taas tulevaisuudessa, koska vaikuttaa siltä, että kysyntää on ja osaamista järjestämiseen löytyy.

Fukka kiittää!

PS: Pitäisi edelleen kirjoitella Kibasta, koska se poika ansaitsee rakkautta.

Vapaa kulkuri - Desucon Frostbite 2025

Hei moi!

Uusi blogivuosi päästään aloittamaan tapahtumaraportilla Desucon Frostbitesta! Otan nyt kaiken irti tästä conin jälkeisestä pöhinästä, jotta saan tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Hieman meinaa stressata se, että kirjoitettavia juttuja on nyt hitusen päässyt kasautumaan. Tämähän on puhtaasti vain minun itseni aiheuttamaa stressiä, joka johtuu vain omista odotuksistani itseäni kohtaan. Siitä huolimatta on kiva päästä taas kirjoittamaan tapahtumaraporttia!

Ajoittain vihaan ihmisiä.

Desucon Frostbite 2025 pidettiin tuossa 24.-26.1. Lahden Sibeliustalolla. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan omin nokkineni, joten kuljeksin aivan villinä ja vapaana etsimässä paratiisia Lahdesta. Lähdin matkaan jälleen perjantaiaamuna, tällä kertaa junaillen, ja Lahdessa oltiinkin jo hyvissä ajoin päivällä. Suosiolla jätin puvut kotiin perjantain osalta. Kylläkin hetkellisesti taas kerran päässäni kävi sellainen hullu ajatus, että junassahan voisi ehkä meikata. Onneksi tulin kuitenkin jollain tasoa järkiini ja luovuin kyseisestä ajatuksesta.

Yllättävää kyllä, jouduin jonottamaan sisälle tapahtumaan.

Ohjelmistossa ei perjantaina ollut kummoisesti mitään kiinnostavaa, mutta koska olin niin hyvissä ajoin Lahdessa, päätin pyörähtää tapahtumassa jo perjantaina. Avajaisia on aina kiva käydä katsomassa Desuconeissa, joten sinne tieni lopulta vei. Oli ilo katsoa avajaisia, koska ne olivat hyvin viihdyttävät. Eivät ainoastaan Päähenkilösankareiden osalta, vaan myös kunniavieraan esittelyn osalta. Yonaga Tsubasa oli oikein hauska heppu.

Nämä tyypit <3

Vähän ehkä olisin Loungen puolella halunnut päästä kuulemaan Chordae Corisia, jota kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Traconissa. Tuolloin tykkäsi heidän esiintmisestään erittäin paljon. Harmikseni kuitenkin Lounge oli täyttynyt niin hyvin jo ennen heidän esiintymistään, että sieltä ei enää löytynyt paikkaa takapuolelleni.

Eläimet löysi väliaikaisen kodin.

Lauantain puvuksi otin matkaan Kiban, joka oli viime vuoden tammikuussa totaalisessa hepulissa aloitettu puku, mutta jonka lopulta sain valmiiksi joulukuussa uuden hepuloinnin puitteissa. Tälle matkalle Kiba oli täysin nappivalinta kaikin puolin, koska päällä se on mukava, kuljettaminen on helppoa ja ei oikestaan vaadi erityistä valmistelua. Pukuna olen Kibaan jotenkin hirmu tyytyväinen, vaikka se ei mikään suurin taidonnäyte olekaan.

Kaunista poikaa.
Fun fact: hankin Kiballe ihan oman ripsivärin. 

Lauantaiaamusta säntäsin lähes heti kuulemaan Kuinka hävitä cosplaykilpailuissa -luentoa. Olin odottanut luentoa jotenkin hirmu innolla, koska aihe on jokseenkin arka, mutta aina ajankohtainen. Myöskin viimeaikoina somen puolella on näkynyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää cosplay-sisältöä. Sen lisäksi, että ohjelma oli hyvää asiaa ja kerrontaa, oli se myös ihan viihdyttävä. Pidin siitä, että aiheeseen tartuttiin humoristisella tavalla.

Hehö.

Luennolta hipsin suoraan Pääsaliin kuuntelemaan kunniavieraan haastattelua. Yonaga Tsubasa oli sen verran hulvaton avajaisissa, että päätin käydä kuuntelemassa myös haastattelun. Viihdyin kyllä, vaikka kokonaisuudessaan ohjelma olisi ollut minulle aivan liian pitkä istua läpi. Jouduin myös karkaamaan ohjelmasta hieman etuajassa ohjelmaan liittymättömistä syistä.

Eläimet nauttii kulttuurista.

Puolivahingossa päädyin kuuntelemaan luentoa animen taustataiteesta. Vähän siis emmin menenkö luennolle ollenkaan, mutta lopulta sinne päädyin. Taisin joskus katsoa myös tätä luentoa edeltäneen Taustataide animessa -luennon vuodelta 2015, joten oli jännittävää kuulla, mitä kehitys on tuonut tullessaan. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt luennosta, ja varmasti tulen tästä eteenpäin katsomaan animea vähän erilaisella silmällä.

Yllättävän koukuttava.

Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa ohjelmat myös japanilaisista jumalista ja ryyppäämisestä, mutta molempien ohjelmien kohdalla kävi niin, että jonot ohjelmasaleihin olivat niin hillittömät, että jätin ne suosiolla välistä. Sen sijaan kävin hiljaisessa huoneessa makaamassa lattialla tovin. (Tässä myös taas yksi syy, miksi rakastan Kibaa pukuna; kaikki jäbän vaatteet ovat konepestävät, mutta ei myöskään haittaa, vaikka ne vähän likaantuisivat. Huoletta pystyin retkottamaan lattialla.) Kukaan, joka minua todella tuntee, tietää, että rakastan lattiaa ja sen tasossa oleilua. Hiljainen huone oli todella nimensä veroinen, ja vasta sen hellässä syleilyssä todella tajusi, millainen älämölö ja kakofonia Sibeliustalolla vallitsee. Pidin suuresti myös siitä, että kaikki huoneessa olijat kunnioittivat hiljaisuutta. Lattia ja hiljaisuus tekivät minusta lähes uuden ihmisen conipäivän keskellä.

Pöydän alla paras mesta.

Ryömittyäni pois pöydän alta ja ylös lattialta olikin sitten aika suunnata katsomaan cosplay-kisoja. ECG on kokenut isoja muutoksia tässä vuosien varrella, mistä olen montaa mieltä, mutta oli oikein kiva nähdä uusia naamoja kisaamassa. Esityksistä ehdottomasti oma suosikkini oli Prinssi Noctisin kalaseikkailu, mutta tässä kohtaa olen hyvin puolueellinen. Craftmanship-kisaa oli myös ilo katsella ja jopa jännätä, koska kisaamassa oli tuttuja. En vielä täysin tiedä, mitä mieltä olen craftmanship-kisan uusista kategoriapalkinnoista, mutta toivoisin niiden ainakin osittaista uudelleennimeämistä. Esimerkiksi ’käsityö’ voi koskea pehmeitä ja kovia materiaaleja, joten sen rajaaminen muun muassa ompeluun, mutta ei käsityönä tehtyyn rekvisiittaan on mielestäni outoa.

Mutta ihan hirveästi onnea vielä kerran Yacille, joka meni voittamaan kaksi kategoriaa craftmanship-kisassa!!! Sekä tietenkin muille kisoissa pärjänneille ja kaikkensa antaneille!!!

Saatiin hyvät paikat!

CMV-kisat olivat kiva uusi lisäys Frostin kisakatalogiin. Yllätyin suuresti videoiden määrästä. Minä en kuitenkaan ole aivan sisällä CMV-piireissä, joten en ole myöskään selvillä kaikesta siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Tällä kertaa oma suosikkini jäi palkinnoitta, mutta jäin myös kisan jälkeen pohtimaan sitä, että onko yleisesti CMV-kisojen säännöissä mainintaa siitä, miten hyvin lähdesarja tai hahmot ovat videossa tunnistettavissa? Kyseessä kuitenkin on COSPLAY-musiikkivideokisa. Tähän varmaan jostain löytyy vastaus.

Hienot ECG-kisaajat!!!

Kisojen jälkeen ehdin vielä lätisemään ihmisten kanssa ennen kuin oli aika poistua Sibeliustalolta.

Sunnuntaiksi otin mukaan Harun, joka on tässä vaiheessa yli kymmenen vuotta vanha puku. Muuten en ole pukua päivittänyt, paitsi peruukin osalta. Aikanaan värjäsin alkuperäisen peruukin, jonka hankin Harua varten. Värjäys ei kuitenkaan täysin onnistunut ja muutenkin peruukki oli tuossa vaiheessa jo niin huonokuntoinen, että suosiolla hankin uuden jo vuosia sitten. Kuitenkin vasta nyt päädyin oikeasti leikkaamaan ja stailaamaan tuon uuden peruukin.

Joku vanha CosCraft-malli, jossa ei ollut kunnollisia tietoja ja laatu oli huomattavasti nykyistä huonompi.

Samaan tapaan kuin Kiba, Haru on pukuna hyvin rento ja vaatii aivan minimaalisesti valmistelua. Tietenkin olisin voinut tarkistaa kaikki puvun osat ennen pakkaamista, niin olisin ehkä saattanut jotain korjailuja tehdä :___D Oli myös huvittavaa lähteä täysin ilman suunnitelmaa päivittämään Harun meikkiä Frostin sunnuntaiaamuna.

Uusi peruukki <3 Uusi naama <3

Sunnuntaiaamu meni lähinnä kierrellen taidekujaa ja myyntipöytäsalia sekä ihmisiä moikkaillessa. Hieman olin kiinnostunut Musiikin kuvaaminen mangassa sekä Kääntäminen kulttuurisodan kohteena -luennoista, mutta lopulta hyvä seura meni niiden edelle. Kävin kuitenkin kuulemassa Käsityön merkityksiä cosplayssa -luennon.

Tätä on odotettu.

Tiesin hyvin, mitä odottaa kyseiseltä ohjelmalta, koska a) sen sisältö on koottu useasta suomalaisesta cosplay-blogista, joita olen seurannut vuosien varrella ja b) koska aineistossa on mukana myös minun tekstejäni. Ohjelmassa esille tuodut ajatukset eivät varmasti olleet mitenkään mieltä puhaltavia, jos on tosiaan seurannut cosplay-yhteisön kuhinaa viimeisten vuosien varrella. Minusta oli myös jännää, että itse tunnistin lähes heti, kenen blogeista luennolla esitetyt tekstinpätkät olivat. Sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että omasta näkökulmastani luennolla käsitellyt teemat ovat ehkä jokseenkin jo vanhentuneita. En tietenkään voi varmaksi sanoa muiden kuin itseni osalta, että ohjelmassa esitetyt lainaukset eivät kaikki enää täysin pidä paikkaansa siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjoitettu.

Ryönää

Löysin myös kivan haorin conista.

Muuta ohjelmaa en kerennyt sunnuntaina katsomaan, mikä vähän harmittaa, koska olisin halunnut nähdä päättäjäiset. Kovasti jäi minua kiinnostamaan, mitä Päähenkilösankareille lopulta kävi ja söikö kunniavieras viikonlopun aikana lihamukin vai jotain muuta. Tällaista pettymystä en ole kokenut pitkään aikaan. Ei voi mitään, koska jouduin kiiruhtamaan junaan ja kotimatkalle. Minulla sattui kuitenkin olemaan yllättävän osuvaa matkalukemista takataskussa.

Pidin kovasti.

Minulla oli erittäin mukava Desucon Frostbite. Viime vuoden molemmat Desut jäivät välistä, mutta ainakin yksi on nyt saatu taputeltua tältä vuodelta. Ihan kaikkia tuttuja en ehtinyt näkemään viikonlopun aikana kunnolla, mutta moikkailtu ainakin on suurinta osaa. Soolomatkustaminen teki minulle poikaa, joten nyt, kun kukkaro ei koko ajan huuda tyhjyyttään, voisin harrastaa tätä enemmänkin. Ja itse asiassa tulen harrastamaan, koska jo ensi viikolla suuntaan jälleen kohti etelää ja aivan uutta tuttavuutta, Cosmoconia, kohti. Odotan sitä innolla.

Fukka kiittää.

PS: Haluan tosiaan kirjoitella Kibasta piakkoin, jotta pääsen vielä vähän fiilistelemään sitä pukuna oikein kunnolla. Voi kuitenkin olla, että Cosmocon vetää jäbän edelle.