lauantai 30. joulukuuta 2017

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.
Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis
Automatka-selfie.
Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.
No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa
Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.
Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.
Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.
Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu
Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu
Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti
Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.
Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi
JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.
Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies
Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen
Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune
Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.
Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Pikkuruinen ja pikainen - Chibicon 2017

Heip heip!

Vähän on jäänyt laiskemman puoleiseksi taas tämä blogielämä, mutta jaa. Kuiteskin, tuossa joku aika sitten järjestettiin Oulussa taas Chibicon. Pyörähdin paikalla ja oli jopa "uusi" puku. Eli vähän Chibistä ja vähän väkerryksestä.

En muista, milloin aloin haalia vaatteita kasaan ensimmäistä kaappi-cosplaytani varten eli Tatsumia sarjasta Orenchi no Furo Jijou. Olin kerennyt jo unohtaa koko puvun ja mietin, että laitan Shimizu Kiyokon päälle Chibiconiin, koska se olisi ollut helppo ja rento puku vetää päälle työpäivän päälle. Peruukkia kaivellessani kuitenkin törmäsin Tatsumille suunnitelemaani peruukkiin ja tuumailin, että voisin ehkä uhrata muutaman tunnin sen eteen.

Eka kaappipuku ja eka ahoge.
Peruukki on alkujaan tilattu Samia varten, mutta en koskaan kiireessä sitä saanut leikattua ja päädyin käyttämään lopulta toista karvalasta. Peruukki periytyi Tatsumille, vaikka joku enemmän volyymia omaava olisi ehkä ollut parempi.

Tatsumin kampaukseen kuuluu hyvin jännittävä hiustörrötin eli ahoge. Ensimmäistä kertaa pääsin moista tekemään ja vähän taas jänskätti välistä.

Kaunis poekka. Ja ahoge pyörii miten sattuu.
Pohjana on pötkö foliota, joka on päällystetty ensin mustalla kankaalla ja sen jälkeen toisen mustan peruukin kuitunauhoilla. Ompelin vekottimen peruukin pohjaan kiinni ja lopullisen muodon tein ihan vain hiuslakan ja föönin avustuksella. Siihen vielä päälle viimeistely ja muun peruukin leikkuu. Jippii! Valmista!

Tatsumin vaatteet ovat muuten ostetut, paitsi housut, jotka ovat Lenin housut.

Kiire ja hässäkkä työmaalla verottivat Chibiconista sen verran, että olin töissä aina klo 14 asti. Jee. Lähes täydessä cosplay-meikissä ja hirveä pärinä päällä kahlasin työtunnit läpi. Vasta perjantai-iltana varmistui, minkä puvun aion laittaa päälle. Cosplay-meikki on aina cosplay-meikki ja varsinkin, kun hahmo on mies. Hieman piti tsempata omaa pyllyä, että kehtasin mennä töihin Tatsumin meikeissä.

Mutta sain kehuja meikistä työkavereilta *3*

Heti piti saada todisteaineistoa uudesta puvusta ja siitä, että olin Chibissä.
feat. Kide ja ankka, joka sai nimekseen Klam.
Maksoin itseni sisään paikan päällä ja siitä voidaan olla montaa mieltä, oliko Chibicon aivan 10€ värtti. Ehdin kuitenkin hyvin kisaan ja murut olivat hankkineet minulle jo lipunkin sitä varten.

Kisa oli... vaivaannuttava. Itse en ymmärtänyt juontotarinasta yhtään mitään. Enkä tiennyt sen alkuperää (sain myöhemmin kuulla, että se oli kai Supernatural). Alkujuonto oli vielä jotenkin sidettävän pituinen, mutta väliaikaesitystä edeltävä pätkä oli pitkä ja hyvin hyvin vaivaannuttava. Edelleenkään minulla ei ollut mitään hajua, mistä siinä on kyse, joten se varmasti tuntui minulle vielä sitäkin pitemmältä.

Itse KISAN sisältö oli hyvin teemaan sopiva ja kisaajat olivat hienoja. Taisin repeillä muutaman kerran yleisössä. Haittapuolena välillä oli musiikki, joka peitti alleen haastattelut. Myös hatara mikinkäyttö haittasi tässä kohtaa. Omat suosikkini päätyivät palkintosijoille ja kunniamainintoihin jee jee! Ja väliäika-MorF oli hieno. Tykkäsin asuista ja tansseista.

Suttu kuva on suttu.
Minulla on vähän jännät ajatukset näistä pikkukisoista. Halaun, että ne pysyvät aloittelijaystävällisinä, mutta haluaisin silti nähdä niihin panostettavan. Varsinkin täällä pohjoisessa, koska monille ne kisat ovat ne ainoat, jotka pääsee näkemään. OF:n porukan järjestämät kisat ovat toimineet omasta näkökulmastani hyvin. Asiat ja aikataulut ovat luistaneet ja säännöt ovat olleet selkeät. Kaikista kisoista ei ole voinut sanoa näin. Muutkin kuten esim. Kitacon ovat ottaneet palautteen vastaan ja kehittyneet, mikä on aina hyvä. Kuitenkin välillä näitä perähikijän kisoja seuratessa tulee sellainen olo, että energia ja ajatus on keskitetty pikkaisen väärään paikkaan.

Haluaisin vain hyviä ja toimivia kisoja, jotka kannustaisivat taitavia tekijöitä kilpailemaan myös isommissa tapahtumissa ja kisoissa. Sujuva, selkeä ja loppuun viety konsepti, joka kantaisi itse itsensä maaliin asti. Ilman mitään fancy pancy kommervenkkejä, jotka ampuvat asiaa nilkkaan. Sitten, kun pohja on kunnossa, niin voidaan lisäillä niitä fancy pancy juttuja. Täälläkin selkeästi taso nousee koko ajan kisaajien puolesta, joten vähän voisi päivittää kisojakin.

Suuria pohdintoja elämänvalinnoista.
Rorune oli muru ja kuvasi.
Sää ei suosinut ja kalsea keinovalo ei ole mikään ihanin valinta kuvaamisen kannalta. Jokusen hassun kuvan Rorune sai kuitenkin napattua Tatsumista todisteeksi.

Kerkesimme jopa kuulemaan vielä yhtä ohjelmaa ennen kuin livistimme paikalta. Epärealistiset vartalot ja niiden kyseenalainen toimiminen tosielämässä oli aiheena. Mielenkiintoinen ja hupaisa juttu, mistä olisi varmasti aineistoa vaikka mihin. Vaikka tämä kyseinen ohjelma oli selkeästi enemmän humoristinen katsaus aiheeseen, niin olisin silti toivonut vähän enemmän kuin "ei ole realistista tämä" ja "höhöhö tissit". Toisaalta omaa kokemustani sakottivat takapenkin mölyapinat, jotka eivät osanneet pitää turpaansa kiinni edes sen jälkeen, kun asiasta heille sanottiin, ja ihmiset joita ramppasi sisään kesken ohjelman. Sinäänsä kyllä viihdyin.

Pian tämän jälkeen päädyimmekin vaihtamaan vaatteita ja suuntaamaan ruokaa kohti. Eipä tästä Chibistä hirveästi käteen jäänyt, mutta tulipa käytyä. Sain vähän pukupärinöitä pois harteilta ja motivaation uusia juttuja varten.

Fukka kiittää!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ninjacon 2008... eiku - Tracon 2017

Hei!

Voi Tracon… viikonloppu tuli ja meni jotenkin hirveällä vauhdilla, mutta siihen silti mahtui niin paljon asiaa. Kokonaisuudessaan oli hirveän kivaa, mutta väliin mahtui kyllä myös tosi ikäviä asioita.

Perinteiseen tapaan Tampereelle huristeltiin perjantaina ja saimme suureksi iloksemme huomata, että varaamamme asunto oli täysin sama kuin viimevuonna. Jotenkin tuntui ihanalta palata samaan toimivaan ja mukavaan huoneistoon, vaikka ihan koko perhe ei tällä kertaa ollutkaan mukana.


Ja elikot matkustaa taas.
Omat asuni viikonlopulle olivat hyvin simppelit ja mukavat kaikin puolin. Lauantaille korjailin hitusen Narutoa, joka on nähnyt ensimmäistä kertaa päivän valon vuonna 2014. Sunnuntaille uusin alusta loppuun vuonna 2012 ensimmäistä kertaa tehdyn Ranman. Ranma valmistui hyvissä ajoin Tracon-viikolla ilman kiirettä tai mitään suurempia kommervenkkejä.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, jouduin kokemaan Traconin jonokulttuurin, johon tutustuimme heti aamusta. Sorsapuistoa kiertävä jono ennen ovien avaamista oli minulle suuri hämmästys. En muista edes nähneeni moista Traconissa moneen vuoteen saati, että olisin itse jonottamassa (vaikka en varsinaisesti ollut).


Koska piti vissiin ottaa kuvia pimeässä.
Rorune Shikamaruna
Heti alkuun piti käydä katsomassa Pukuvuoto, joka oli jälleen hyvin viihdyttävä. Vähän enemmän toivoisin aiheiden tiiviimpää käsittelyä tähän ohjelmanumeroon, että aiheita voitaisiin puida samalla kertaa enemmän. Joka tapauksessa sain, mitä odotin ja oli kivaa.

Lauantaina koitti suuresti ja pitkään odotettu hetki, kun #Nostalgianarskat-ryhmä oikeasti tapahtui! Suuri onni ja ilo! Tästä ryhmästä on puhuttu jo useampi vuosi ja vaikka kenen kanssa, mutta nyt wefkjreauerfjfnfreakjekafnekjfiejfo! Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan tällä kertaa, mutta ehkä tulevaisuudessa voimme ryhmäillä uudestaan.


Siinä se iso osa päivästä vierähtikin; porukan kasaamisessa ja peeloilussa. Meillä oli aivan ihana ryhmä ja edelleen olen ihan doki doki, että tämä toteutui!

Yhyhyy! Jonkin moinen kokonainen Team 7 ;___;
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja Naruto: miä
Suuren lohkon ajasta vei myös WCS-kisalippujen jonottaminen. Jotenkin toivoisin, että tämä lippujärjestely saataisiin paremmin toimimaan, ettei kenenkään tarvitsisi seistä sateessa, mutalällyssä ja ninjasandaalit märkinä tunti tolkulla. Kuitenkin se, mistä oikeasti tykkäsin kyttyrää ihan kunnolla, oli itse kisaan jonottaminen.

Meillä kävi paska tuuri ja saimme liput yläparvelta. Ei tässä muuten mitään, Tampere-talon iso sali on sen verran hulppea, että lähes joka kolkasta näkee kyllä, mutta niitä kolmannen kerroksen ovia ei saatu auki ajoissa tänäkään vuonna. Asiaa alettiin kai hoitamaan vasta siinä vaiheessa, kun meidän poppoon osalta käytiin asiaa tiedustelemassa, koska sama kävi viime vuonna.


MUITA NINJOJA!
Sai: woodi, Gai-sensei: Hanny, Kiba: Reta, Lee: Muu ja Temari: Kide

Ensin jonotamme lippuja pihalla hyvän tovin ja lopuksi joudumme vielä jonottamaan sitä, että ovet saadaan auki (olisiko saatu edes niin nopeaa, jos ei olisi lähdetty kyselemään). Itse menetimme kisan alusta 26 min (kyllä otin aikaa), johon kuului 1,5 esitystä + alkujuonto. Viime vuonna olin kokemassa saman, mutta lavalta käsin. Tämä asia vitutti sekä kävijän että esiintyjän näkökulmasta niin paljon. Esiintyjiltä puuttuu esiintymisrauha, joka ainakin omalla kohdallani vuosi takaperin hankaloitti mm. taustanauhan kuulemista, ja katsojat menettävät osan ohjelmasta, johon he ovat JONOTTANEET lippunsa päästäkseen sisään.

Nyt skarppaa vähän Tracon.

Pakollinen teinipeili lauantailta
Temari: Kide, Kiki: Soffi, Shikamaru: edelleen Rorune, Sai: woodi ja Komein Link: Kis
Tämä oli pitkästä aikaa minulle kisa, jonka katsoin ihan vaan katsoakseni. Oli jännä tunne, kun ei itse ollut lavalla pyörimässä. WCS-kisaajista jäi se 1,5 ensimmäistä esitystä näkemättä, mutta en muista muutenkaan kisasta hirveästi :D Voittajien esitys oli paras (niin hyvää tahditusta). NCC:ssä oli mielenkiintoisia ja erilaisia esityksiä. En ihan niiden perusteella osannut yhtään arvata voittajaa, mutta puku näytti päheältä. Onnea vielä kaikille pärjänneille ja onnea myös tuleviin edustuskoitoksiin!

Saatiin nähdä mahtava rakettinäytös suoraan asunnon ikkunasta.
Kisojen lisäksi se toinen oikea ohjelma, jota päädyimme lauantaina katsomaan, oli Cosplayetiketin ABC. Ihan vain siksi, että piti saada tietää, mistä on kyse. Ohjelmalehtisen kuvaus oli jotenkin hyvin epäselvä ja outo (etiikkaa ja etikettiä?). Itse ohjelmassa piti olla kaksi puhujaa, mutta toinen olikin tipotiessään jo heti alkuun. Aiheet pyörivät vähän hassusti saa/ei saa tehdä cosplayssa akselilla. Itse en ymmärtänyt lähestymistapaa ”jotkut on mieltä x, mut meidän mielestä on ok tehdä näin”. Ohjelma ei selkeästi ollut suunnattu meille, joten hipsimme kesken kaiken pois salista. (Myös särähti lausahdus ”jonkin sortin tarnsu ihminen”, mikä ei kuulosta korrektilta minun korvaani missään muotoa.)

Sitten kotiin nauttimaan ruuasta ja levosta ennen seuraavaa päivää.


Ottakaa kuva paidasta, jonka ostin Jasulta.
Sunnuntaiaamuna piti ryömiä Tampere-talolle hyvissä ajoin, koska oho oho hups oltiin mukana esityskisassa. Kisa-aamu alkoi hyvin varhain, koska kerrankin Traconin esityskilpailussa oli kunnon esituomarointi puvuille! Hermostuneisuus oli tällä kertaa ihan erilaista kuin monessa muussa kisassa. Meitä oli isompi ryhmä, jossa osa ei ollut esiintynyt moneen vuoteen. Välistä huomasin jännittäväni sitä, että jännittääkö muita liikaa, mutta koko päivä meni älyttömän rennosti kaikin puolin. Minä taisin olla se, jota jänskäsi eniten ja sekin ihan turhaan. Pienen siivun kisavitutustakin onnistuin nauttimaan aamupäivästä, mutta se onneksi meni ohi.

Aikataulut venyivät ja vanuivat vähän sinne sun tänne taas kisan tiimoilta. Selkeästi homma ei ollut ihan hanskassa järjestäjäpuolella. Tuomarointi- ja lavaharjoitusajat menivät sekaisin ja mutkalle, mutta oma poppoomme selvisi siitä kyllä ihan hyvin. Tuomarointi oli hyvin leppoisa ja lavaharjoitukset menivät ihan putkeen, vaikka olisin vielä yhden kerran halunnut vetää esityksen läpi (koska muutkin sai).

Ranma ja Akane rehveillä.
Akane: woodi ja kuvan napsi Soffi
Sunnuntaina emme kerenneet käydä katsomassa mitään ohjelmaa, koska sekin pieni hetki takahuoneseikkailun ja kisan alkamisen välissä, joka oli meillä vapaata kulutimme kuvaten, kavereiden kanssa ja MUUMI-MUSEOSSA! Museo oli ihana, mutta suurimman viihteen toivat japanilaiset turistit, jotka tunnistivat meidän asut ja halusivat ottaa kuvia yhdessä.

Ja sitten olikin jo kisan aika. Tällä kertaa saimme esiintyä viimeisten esityskisaajien joukossa, mikä on aina helpompaa kuin alkupuoliskolla.

Esitys tiivistettynä yhteen kuvaan.
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Kasumi: Soffi
Kuvaaja: Mihashichu
Vaikka emme hirveän hyvin kerenneet nähdä muiden esityksiä, niin yleisön älämölöstä päätellen, taso oli ihan kiitettävän korkea. Meillä oli höpötysesitys höpötyssarjasta, jota on haudottu jo jonkun aikaa. Omalla kohdallani esitys meni ihan ok; en tiedä, millä tyylillä olen tullut lavalle ja välistä oli tosi vaikea kuulla taustanauhan ajoituksia, mutta meni se kai ihan ok (kirjoittelen esityksestä ja vähän puvustakin lisää sitten myöhemmin). Olen ihan hirveän ylpeä meidän porukasta ja iloinen siitä, että tehtiin Ranma-esitys!

Esityksen paras asia; woodin raivo!
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Ryoga: Rorune
Kuva: Noora Kurko
Oli myös kiva saada vähän jotain näyttöä siitä, että oltiin osattu tehdä jotain oikein, vaikka esityksessä oli ne omat sudenkuoppansa. 2. sija tuntuu ihan mahtavalta näiden ihmisten kanssa, enkä mitenkään voi olla naama rutussa siitä, että NIIN IHANA ESITYS VOITTI! Aaaaaaa! Puvut olivat niin hienot ja esitys oli oikein oiva! Onneaaa!

Paljon muuta, ei sunnuntaipäivään enää mahtunut. Yritettiin nähdä ihmisiä ja hengata edes sen aikaa, kun mahdollista. Lähdimme myös vähän normaalia aikaisemmin pois conista, että kerkeämme syömään ennen ajomatkaa kotiin. Myöhään oltiin kotona, mutta ihan hyvillä mielin.

Apuaaaa!
Akane: woodi, Ryoga: Rorune, Kasumi: Soffi, Ranma (N): miä, Nabiki: Kide ja Komein Link: Kis
Kiitos vielä hirveästi kaikille, jotka kehuivat esitystä ja meidän Ranma-ryhmää! On ollut niin kiva kuulla, että se on lämmittänyt ja että ihmiset vielä muistavat Ranman niin hyvin. 

Fukka kiittää!

PS: Useamman kerran Rorunelta ja minulta kysyttiin viikonlopun aikana, että miksi emme olleet kisaamassa WCS:ssä tänä vuonna. Päätimme jo vuosi takaperin, kun Elfariaa ja Mercedestä teimme, että ainakin vuosi 2017 tulee olemaan WCS-taukovuosi. Yhtenä syynä oli muut elämän kiireet, jotka tiedostimme jo tuossa vaiheessa, mutta myös tietynlainen hengähdystauko on ollut tarpeen. WCS on raskas kilpailu, jos yhtään haluaa panostaa ja tehdä hyviä juttuja. Kolmena vuonna peräkkäin olen käyttänyt koko kesälomani ainoastaan pukujen tekemiseen. Lisäksi joka vuosi tuntuu olevan enemmän ja enemmän turhaa hommaa, mitä Tracon on lyönyt meidän kisaajien niskaan (sitä ei paettu edes tänä vuonna). Turhalla hommalla tarkoitan stressitekijöitä, jotka Traconin muuttuvat kisajärjestelyt pukkaavat päälle (lähinnä stream-lähetystä koskevat asiat). Olen kirjoittanut asiasta jo viime vuonna, mutta tänä vuonna esityskisan osalta jouduimme tekemään turhaa työtä entistä enemmän. Onneksi sen oli nyt jakamassa useampi ihminen.

tiistai 29. elokuuta 2017

Anteeksi, mutta aikakoneeni on jumissa

Heippa!

Ollaampa nyt vaihteeksi reippaita ja päivitetään blogia! Toimii taas hyvin paljon helpommin, kun käytössä on uusi tietokone, eikä jumittava 8v. koneen raihna. Yay sille!

Tässä tulee hieman Traconin pukujuttuja, koska aaaaaaaa! Se on ihan kohta!

Lauantaille on luvassa yksi unelmien täyttymys, kun VIHDOIN JA VIIMEIN Naruto-ryhmä näkee päivänvalon! Whoop di doop! Toisin sanottuna vedän niskaani vanhan oranssin pyllyily puvun eli Naruton. Katsotaan, miten ehdin korjailemaan Narutoa. (Twitterissä voi seurailla höpöjä juttuja #nostalgianarskat.)

Kuva vuodelta 2014
Kuvasi Rorune
Sunnuntaille on luvassa uutta ja vanhaa samassa paketissa. Olen täysin tekemässä uudestaan yhden vanhan puvun, joka tällä kertaa sattuu olemaan tyttö Ranma. Animecon oli ja meni, ja sinne Ranman piti valmistua (koska nostalgia), mutta eipä valmistunutkaan. Syynä ihan oma järjenjuoksuni. Tein tietoisen päätöksen olla rasittamatta itseäni sen enempää kuin oli tarvetta siinä hetkessä.

Vanha, vuonna 2012 tehty Ranma-puku oli sen verta hirveää katsottavaa, että kaikki uusitaan nyt. Sitä varten tilasinkin uuden peruukin testiksi uudelta peruukkimyyjältä; Coscraftilta. Toimitusaika oli hyvin miellyttävä viikkko+, valikoima on selkeä ja monipuolinen sekä halutessaan voi tilata itselleen myös näyterinkulan peruukkien väreistä. Tulevaisuuden varalle tilasin moisen itselleni.

Se on hauska ja kohtuu hyödyllinen.
Peruukki itsessään ei ehkä ollut täysin hintansa väärti; kuitua ei ole aivan niin paljon kuin olisin toivonut ja se sotkeutuu aika helposti. Onneksi Ranman hiukset ovat kiinni. Siihen peruukki käy oikein mainiosti. Pituutta tässä peruukissa on kyllä ihan reippaasti yli tarpeen.

Mielessäni saattoi käydä eräs punatukkainen merenneito, kun sovittelin peruukkia päähäni. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Karvalapsi
Ei ole hirveästi ollut, mitä päivittää, koska ompeluhommat tämän asun kohdalla ovat aika simppeleitä. En siitä oikein mitään sen suurempaa raportaasia viitsi tehdä.

Melkein valmista
Housut ovat valmiit ja ovat taas mukavin asia ikinä. Bambucollege on ihanaa. Näistä tulee varmasti yleiset löllöilyhousut kotiin. Paita puolestaan alkaa olla kiinnityksiä ja lyhentämistä vaille valmis myös. Kangas ei ole mitenkään ihanteelisin, mutta se oli ainoa sopivan värinen tähän hätään. Päätin, että värjäyshommiin tämän puvun kohdalla en lähde, kun vesilasku Prinssi Juhanan ja Excelin jäljiltä oli vielä saamatta. (Sitten se lopulta tuli, enkä kuollutkaan sydänkohtaukseen.)

Mietin ja pohdin pääni puhki, mistä keksisin tähän hätään jotkin toimivat systeemit kiinnitykseen. En ole aivan varma, mitä reffin hakas/silmuasiat yrittävät olla, mutta yritän kovasti selvittää.

Tämä oli tällä kertaa tässä lyhykäisyydessään. Fukka kiittää ja seuraavana luultavasti vuorossa Tracon!

PS: Uskokaa pois, joskus jopa katson uusia sarjoja, vaikka sitä pukuvalinnoista ei uskoisikaan.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kuumaa ja kutkuttavaa - Animecon 2017

Heippa!

Jos sitä vihdoin saisi kirjoitettua tämän Animeconin merkinnänkin pois päiviltä?

Lähtö Kuopioon meni hienoiseksi säädöksi ensin minun työvuorosompailujeni kanssa ja sen jälkeen juna-aikataulujen. Vähän oli stressin poikasta ilmassa, kun takana oli muutama huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Jotenkin onneksi pääsimme Kuopioon vielä ihmisten aikaan. Onni, kohtuu lyhyistä conimatkoista.

Pallenalikka ja Teppo ihan valmiina unille.
Animeconiin lähtö oli vaakakupissa jo siitä alkaen, kun tuli tieto, että se palaa takaisin Kuopioon ja Musiikkikeskukselle. Musiikkikeskus on mielestäni yksi tukalimmista ja inhottavimmista rakennuksista conien järjestämiseen. Huono ja kuuma sisäilma latistavat tapahtumaa kokemuksena, koska koko ajan on hankala olla. (Ja minähän osasin ruikuttaa ja kauhistella tätä hyvän tovin ennen tapahtumaa.) Kun vuosi takaperin saimme nauttia Jyväskylän Paviljongista, joka taas on mielestäni yksi parhaista tapahtumapaikoista, paluu Musiikkikeskukseen tuntui hyvin suolaiselta.

Ja suolainen oli myös pääsylipun hinta. 35€ tapahtumasta, joka on tukala ja kuuma, kaksipäiväinen, eikä ole edes auki 24/7 (toisin kuin moni muu) ja ohjelmatarjonnaltaan täysin samaa luokkaa kuin muut halvemmat tapahtumat.... ei mene ihan mukiin tämä.

Salakuvia.
Leen: Rorune ja Kiki: Soffi
Lauantaille lähti puvuksi Senjougahara. Luovutin hyvissä ajoin oman uuden pukuni kanssa kamppailun, koska aika näytti valuvan ihan muihin juttuihin. Olen ehkä oppinut hölläämään ihan uudella tavalla tämän harrastuksen kanssa. Pohdin hartaasti myös Tsunadea, mutta pieni sovitustesti osoitti Senjougaharan niin paljon mukavammaksi asuksi, vaikka kuumahan pitkähihaisessa tuli (ironisesti lauantaina, kun laitoin Senjougaharan päälle oli olo pyllyin ikinä tässä puvussa).

Harmillisesti moni kiinnostava ohjelma meni lauantaina päällekkäin. Päädyimme kuuntelemaan jauhantaa Kingdom Hearts -plelisarjasta, mutta itse hipsin kesken kaiken tunnin päästä ulos salista seuraavaa ohjelmaa varten. Ei harmittanut sinäänsä, koska kaikki, mitä tuohon pisteeseen asti luennolla oli käsitelty, oli täyttä Wikipadia-kertausta. Olisin toivonut enemmän analyyttista ja pohtivaa pyörittelyä.

Trön tri trööö!
Hiippailimme siis katsomaan Odin Sphere -sepostuksia, jota olikin sitten paljon. Harmillisesti aika loppui täysin kesken (tässä kohtaa mietin, miksi tuo KH-höpötys oli saanut kahden tunnin slotin ohjelmakartasta ja tämä vain yhden). Mielenkiintoista sisältöä olisi ollut vaikka kuinka. Se, mitä ehdittiin käsitellä oli osittain itselleni jo tuttua, mutta oli paljon uuttakin.

Ja koska kaikki mielenkiintoisimmat ohjelmat olivat heti ensimmäisinä ja päällekkäin, jäi loppu päivä vähän tyhjäksi. Kerkesin sentään syömään lounaan greenroomissa! Oli hyviä lihapullia. Ehdimme myös pannarille Kuopion keskustaan. En ehkä koskaan ole syönyt conipäivän aikana näin hyvin.

Om nom!
Alkuillasta menimme vielä kuulemaan animemusiikkikonserttia. Siitä jäi vain meh-fiilikset, koska suurin osa kappalesita oli kuultu jo kertaan jos toiseen, taustavideot olivat edelleen yhtä tökeröitä kuin aijemminkin ja välijuntojen perusteella tuli sellaiset kutinat, että konsertin sillisalaattisisältö oli koottu vain juontajan mieltymysten mukaan. Hienoinen pettymys oli tämä.

Loppuilta menikin siinä, että piti laittaa ruokaa nassuun ja painella nukkumaan, koska varsinainen työpäivä oli minulla vasta edessä.

Aamupala Musiikkikeskuksella.
Nostalgiapärinäpuku, Excel, vedettiin päälle sunnuntaina, koska olin tuomaroimassa Nostalgiakisaa. Herätys oli itselläni sen verta aikainen, että muut asuintoverit jäivät vetelemään sikeitä, kun minä talsin jo Musiikkikeskukselle kera raejuustoni.

Tuomaroinnit menivät kohtuu sutjakkaasti. Tuomarointitila oli mukava; tarpeeksi tilaa, valoa ja mukavuutta. Aikaa oli sopivasti kaikkia kisaajia varten ja kerkesimme myös läyhätä ihan muitakin asioita Iriksen ja Hellun kanssa. Pienoisen tauon kerkesimme pitää ennen kisaa.

En yhtään osannut odottaa näin kovaa tasoa tältä kisalta. "Nostalgiarajoite" aiheutti monenmoista keskustelua netissä ennen kisaa, joten omat ajatukseni olivat vähän ulalla. Olin niin positiivisesti yllättynyt kaikkien kisaajien kohdalla. Taso oli ihan oikeasti kova.

Post-it-lapun alta paljastui salainen identiteettini.
Ja voi kaikkien sijoittuneiden hämmentyneitä naamoja! Minä tiedän tuon hämmennyksen tunteen niin hyvin, mutta oli jotenkin hellyyttävää nähdä se nyt siitä toisesta näkökulmasta. En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta vai mistä, mutta ihan selkeästi tässä harrastuksessa monien pitäisi oppia luottamaan itseensä enemmän. Positiivisuuden ilmapiiri on läsnä Suomen cosplay-scenessä, mutta se pitäisi osata kääntää välillä myös itseensä päin.

Onnea vielä voittajille ihan hirveästi! Kaikki olitte mahtavia ja upeita!

Kisan jälkeen oli pakko päästä ulos. Tuomarointi ja kökötys suljetussa tilassa monen tunnin ajan käy ihan oikeasta työstä. Tarkoitus oli mennä keskustelemaan ihonväristä ja cosplaysta, mutta klaustrofobian oireita oli sen verran ilmassa, että jätin välistä.

Ostokset.
Koko viikonlopun aikana taisin harhautua myyntipöytäsaliin kerran, ja se oli yhtä ahdas kuin ajattelinkin. Lisäksi ylimääräinen älämölö, jota osa myyjistä harasti, pahensi kakofoniaa julmetusti, joten myyntipöytäsaliin ei tarvinnut palata. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi meluista tilaa pitää täyttää enemmällä melulla soittamalla musiikkia ja huutamalla. Varsinkin, jos saman tilan yhteydessä on jo meluisia elementtejä kuten karaoke-huone ja kaikumista tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä oli parasta!
Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin Riuchi Mangan valo-show! Minä olen ihan kipeänä tällaiselle performanssityyppiselle esityshömpälle. Ja varsinkin silloin, kun se on kaunista ja herkkää! Uwaaaaa! Oli ihan! Oli kaunis! Vähän meinasin itkeä...

Mitä tästä tapahtumasta jäi lopulta käteen? Jos olisin ollut vain käviä, tapahtuma ei ehkä olisi ollut 35€ arvoista, mutta koska olin tuomaroimassa, nautin tapahtumasta eri tavalla. Tuomaroiminen on heti kisaamisen jälkeen parasta, koska pääsen keskustelemaan ja puimaan asioita sekä uusien ihmisten että itse esiintyjien ja pukuilijoiden kanssa. Jos kuitenkin Animecon jää Kuopioon ja Musiikkikeskukseen eikä tee mitään suuria muutoksia olemukseensa, en ehkä itse ole palaamassa. Ainakaan kävijänä... tai ilman ryhmäpainetta.

Perhe... tai osa siitä.
Kotimatkalla piti perinteisesti pysähtyä tallentamaan hetkiä elämässä. Tässä nyt odotan kunnon loman alkua, että pääsen nauttimaan kesästä ja kaikesta siitä, mitä ei ole pitkään aikaan kunnolla elämässä ehtinyt. Yritän myös päivitellä tätä blogia pölyttyneillä ajatuksilla jostain viimetalven perukoilta. Ja yritän saada noita pukuja tehtyä.

Fukka kiittää!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Turkoosin sankarin lavapyllyilyt - Desucon 2017

Hellooooo!

Nyt päästään Desu-merkinnän pariin! Näin sopivasti ennen Animeconia. Keh. Katsotaan, mitä sitä ihminen vielä muistaa niinkin kaukaisista asioista...

Desuun lähdettiin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kun suurin osa jengistä jätti tapahtuman väliin. Minä junailin itseni yksin Tikkurilaan, missä oli sovittuna treffit woodin ja Kissin kanssa. En muista, millon viimeksi olen kulkenut tapahtumaan junalla. Omalla autolla liikkuminen on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Nyt oli kuitenkin ihan jepa mennä junalla, koska sain ottaa kerrankin ison matkalaukun mukaan sen sijaan, että olisin raahannut mukanani sataatuhatta nyssykää.

Asetuimme kodiksi.
Syy, miksi minä halusin tulla Desuconiin oli kunniavieras Yuki Kaji, mutta koska kunniavierasohjelmat olivat jo perjantaina ja juna-aikataulujen takia en päässyt Lahteen ihmisten aikaan, kaikki meni sivu suun. Ei kiva. Harmittaa ihan hirveästi, koska kaikki hehkuttivat sitä kuinka symppis ja ihana Kaji oli. Yhyyy!

Jaksoin silti laittaa perjantaille puvun päälle! Kagome oli tarpeeksi simppeli ja meikki yksinkertainen, että pystyin valmistautumaan jo junassa. Voi sitä ilmettä, mikä vastapäätä istuvalla mummolla oli, kun ensin ompelin Excelin hanskat valmiiksi matkan aikana ja loppumatkasta liimailin tekoripsiä naamaani :DDD En tiedä, miksi se oli niin järkyttävää.

Kis oli taas muru ja räpsi kuveja!
Lauantaiaamu alkoi meillä ihan yhtä jännittävänä kuin monella muullakin conikäviällä; palohälyytyksellä. Ensimmäinen oma ajatukseni oli: "Ei meistä kellään voi olla noin paska herätysääni," todellisuus kuitenkin otti kiinni nopeaa ja porukka raahautui ulos. Hyvästi hyvät yöunet. Pihalla sentään näkyi tuttuja.

Huomenta.
Yritys oli saada vielä vähän unta palloon, mutta omalla kohdallani ei onnistanut. Tuhottoman kuuma huone ja pauhaava ilmastointi eivät auttaneet asiaa.

Lauantain pukuna oli tosiaan Excel, joka vielä aamusta tuntui oikein mukavalta ja rennolta puvulta. Mitä nyt tukka oli painava heti alusta asti, mutta muuten tosi jees. Sillä sekunnilla, kun vähäinenkin määrä auringonvaloa osui korsettiasiaan, olin kiehumassa. PVC-imaisi kaiken valon lämmön itseensä ja olo tuli äkkiä tukalaksi. Muuten kyllä puku oli niin kiva, kun sai näyttää ihan dorkalta ja pyllyillä.

Oltiin me iloinen kööri. Tuota yhtä lukuunottamatta ehkä.
Amulet Heart: woodi, Aizawa: Anniilaugh, Kofuku: Kis ja miä
Stina otti valeselfien.
Aikaisen herätyksen johdosta conipaikalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että kerittiin kuvata ja vaikka mitä. Tuntui, että aikaa on yllin kyllin. Näin jälkikäteen ohjelmakarttaa lukiessa huomaan, että vaikka mikä hyvä ohjelma jäi näkemättä kuten esimerkiksi Arkkitehtuuri animsessa ja Mediamix: anime, manga ym. osana suurempaa kokonaisuutta. Noh pitää katsoa, jos niitä löytyisi Youtuben puolelta.

Minua kerettiin kuvata sen verran, että kipusin hetkeksi keikkumaan roskiksen päälle, koska Excel. Mitään muita kuvia ei Excelistä kerettykkään sitten ottamaan...

Tämä on pyllyin hahmo ja siksi paras!
Kis kuvasi.
Hetken aikaa keretiin vain henga-hengailla, kun jotain hassua tapahtui. Sain koputuksen olkapäälle ja kysymyksen haluaisinko osallistua Hall-kisaan. Vastaukseni oli hämmentynyt ja pöljä 'joo'. En nyt ihan ollut kartalla tässä kohtaa, että miksi tämä pyyntö tuli, koska Excel oli kyllä suuri taisto, mutta se ei kuitenkaan ole mikään hirveän näyttävä kokonaisuus. Jos siis leveyttä yksin ei oteta huomioon. Ja olen myös ymmärtänyt, että Desuconin Hall-kisaan yritetään houkutella ja kannustaa taitavia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi kilpailemaan, koettamaan millaista se kilpaileminen olisi. Eli niin sanotustu uusia naamoja. En mielestäni putoa tuohonkaan kategoriaan joten WTF?!

En tietenkään jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten kisailua oli luvassa. (Mietin aikaisemmin tuona päivänä, että Desu tulee olemaan pitkästä aikaa minulle sellainen tapahtuma, jossa en ole kisojen kanssa tekemisissä mitenkään muuten kuin katsojana. Hubs.)

Esittelyssä myös hieno mustelma, joka taisi komeilla jalassani kuukauden verran.
PS: Sain myös parhaan kisanumeron.
Bäkkärillä oli hyvin leppoisat tunnelmat taas. Tietenkin oma vireystasoni oli vähän erilainen kuin yleensä kisaillessa. Olin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 Animeconin kisaamassa ihan yksinäni ilman ketään kamua rinnallani edes kanssakisaajana. Tuntui jotenkin hassulta. Onneksi takahuoneessa oli tuttuja ja tuntemattomia ihania naamoja, joille höpötellä.

JA VOI JUMA SITÄ HALL-KISAN TASOA! Niin paljon hienouksia! Niin paljon kauneutta! AAAAAAAaaaaaaaa! Tässä kohtaa päätin, että vedän homman kotiin Excel-mäisellä asenteella, koska minulla ei ollut enää mitään hävittävää. Jos se, että tulee valituksi Hall-kisaan, on mielestäni saavutus. Ja varsinkin Desussa, jossa hall-taso on ollut enimäkseen tajuttoman hyvä.

"We want you to serve Ilpalazzo-sama!"
Kis kuvasi.
Tuomarointia vähän jännitin, koska kauhea kostea kuumuus oli vääntänyt pylly-twilli-vaatteeni lähes rusetille. No Excel-asenne korvasi senkin jännärin. Ja se, että tuomaristossa oli paljon tuttuja naamoja. Menin sinne ja kerroin kaiken, mitä osasin ja muistin puvusta. Materiaalien luettelo taisi olla hyvin perusteellinen :DDD 

Tuomaroinnin jälkeen kävin istumassa hetken persiilläni ohjelmassa. Seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa oli ohjelman nimi ja aiheena kiinnostava, mutta jo hetken päästä lähdin pois salista. Aihetta käsiteltiin niin värikkään spoileriviidakon siimeksessä, että päätin suosiolla kävellä tieheni. Käsittelyssä nimittäin oli muutama sarja, joita en ole kerennyt katsoa, mutta haluaisin. Toisaalta kaikki, mitä kerkesin luennolla kuulla oli jo entuudestaan tuttua, joten en ehkä menettänyt mitään.

Piu pau
Ja pian tämän jälkeen alkoi olla jo kisan vuoro, mutta ennen tätä kerkesin ihan oikeasti repiä housuni rikki vessareissulla. Pylly-twilli ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä, koska kangas petti ja shortsien etumuksen v-kappale päättikin sitten revetä. No eipä siinä hätiä mitiä; tuomarointi oli mennyt jo ja asia korjattavissa. Cosplay-pukkarista vähän ensiapua ja kotona odotti sen verran värjättyä kangasta, että voin sen helposti tekaista uuden etumuksen. (Illasta tulikin sitten huomattua, että oli ommellut shortsit kiinni korsettiin, vaikka yritin olla hyvin varovainen, ettei juuri näin kävisi.)

Näin ikään... yritä siinä sitten vaatteista ulos...
Sitten pitikin raahautua takaisin bäkkärille kisaa odottelemaan. EuroCosplay-karsinta kisailtiin perinteikkäästi ennen Hallia. Harmittaa, etten nähnyt esityksiä kunnolla livenä ja osa jäi näkemättä kokonaan. Tuijottelimme esityksiä suttuiselta näytöltä muiden kisaajien kanssa siihen asti, että piti alkaa jonoa muodostamaan lavajuoksua varten. Tässä kohtaa elämässä tajusin sen, että voihan pylly, en minä osaa poseerata lavalla. Excel-asenne ja pyllyily taas kehiin. Jänskätti vähän.

Oman lavapyrähdykseni aikana meinasi pientä paniikkia pukata, koska apua, mitä teen?! No, onneksi ei tarvinnut näyttää fiksulta.

Ja kaikki yhdessä tunteella: "Hail Ilpalazzo-samaaaaaa!"
Kuva: Mikael Peltomaa
Osasimpa vielä pyllyillä yhteiskuvassakin...

Tähän asti olen omannut vähän kaksipiippuisia tuntemuksia photoshoot-kilpailuja kohtaan. Kuvat ovat ihania ja varsinkin hyvät kuvat ovat ihania, mutta olen saanut sellaisen kutinan aikaisemmista kisoista, että huomio keskittyy enemmän valokuvaajan panokseen kuvan aikaansaamiseksi. Kyseessä kuitenkin yleensä on COSPLAY photoshoot -kisa, jolloin luulisi, että myös mallilla (tai malleilla) ja cosplayn laadulla on iso rooli lopullisessa kuvassa.

Siksi olinkin niin onnellinen, kun voittajakuvan meriiteiksi lueteltiin myös mallin työ sekä kuvaajan ja mallin yhteistyö! Onnea onnea onnea voittajille!

Hall-kisan kohdalla olin taas laittanut top3:n valmiiksi päähäni, mutta juupeli juu. Meni pakka sekaisin heti alkuun, kun oma kisanumero julistetiin 3. sijlle...

1. sija kaunein Mouru ja 2. super kakkoii jami
ja miä
Kuva: Mikael Peltomaa
Mouru ja jami oli kyllä niin hienoja ja ihania ja aaaaaaaaa! Onnea onnea onnea! Ja onnea Jesmolle Eurocosplay-paikasta! Se puku oli vaan niin GORGEOUS! All sprkly and shit!

En siis ihan oikeasti älynnyt omaa sijoittumistani vasta kuin kaksi viikkoa Desun jälkeen. Se, että sijoituin puhtaasti pukupainotteisessa kisassa... ja vielä Desuconissa enkä missään perähikijän pikkutapahtumssa. Yhyyy! Ei ymmärrys riitä.

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka kehuivat pukua ja Exceliäni yleensäkin! Yhyy byhyyy! Sydän pakahtuu, koska Excel on tärkeä ja se oli vaikea ja tuntui välistä niin tuskaiselta painia sen kanssa viimeisen viikon ja aaaaaaaaaaaaaaaaa!

Vihdoin sain lasiläpyskän. Olen halunnut lasiläpyskän, koska se on niin Desu.
Lauantai vaihtui sunnuntaihin väsyneesti, mutta iloisesti. Pääsin taas ulkoiluttamaan Leniä, joka nipin napin valmistui Matsuconiin. Tein pieniä korjauksia ja lisäyksiä, joita en kerinnyt tehdä Matsua vasten. Len on ihanan rento puku ja siinä on parhaat housut. Eli oli kiva päästä käyttämään sitä taas.

Jotaki randomeita hyybbiä.
Sunnuntaina myös moni hyvä ohjelma jäi katsomatta, mutta tällä kertaa se oli ihan jaksamisen puutetta. Ei vain kinostanut pönöttää. Sen sijaan "mentiin auttamaan" Kisua photoshoottien assaroinnissa. Oikeasti vain oltiin noloja, kun muut oli hienoja.

Jotain turisteja.
Piu, Pau ja Pou
Perhedynamiikka ja Eroottinen japsi-cosplay oli laitettu ohjelmakartassa päällekäin. Eroottinen cosplay voitti. Sisältö ei minulle entuudestaan ollut kovin tuttua. Paljon tuli asiaa, mutta paljon myös jäi kaivelemaan. Tietyltä osin sisältö jäi hyvin yksipuoleiseksi; käsiteltiin vain materiaalia, jossa esiintyvät laihat, nuoret naiset. Japani on fetissien luvattu ihmemaa, joten luulisi, että kaikenkokoisia ja -näköisiä eroottisen cosplayn harrastajia/tuottajia on olemassa.

Myös näin länsimaisena cosplayn harrastajana hieman nipisti se, miten "meidän cosplayn" ero tähän japanilaiseen eroottisesta pukuleikkiin jäi määritellysti vähän hataraksi. Itse näen suurimman eron siinä, että tämä "meidän cosplay" on suunnattu harrastajille; muille pukuilijoille, jotka osaavat arvostaa käsityötä ja yms., tai niille nöreille, jotka tunnistavat hahmot. Sitten taas tämä japanilainen eroottinen cosplay on suunnattu pääsääntöisesti kokonaan ihan omalle kuluttajakunnalleen, jonka ei tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että kuvassa on söpö tyttö höpsöissä vaatteissa. Lisäpisteitä saa siitä, jos hahmo on jotenkin tuttu, mutta tarpeeksi suosittujen tyttöjen ei tarvitse muutakuin vetää jotain rytkyjä päälle.

Voisin jauhaa asiasta ummet ja lammet, koska en edes oikeasti rinnasta näitä kahta cosplayn muotoa toisiinsa.

Kis kuvasi.
Kis oli ihanin ja siistein ja kaikkea, kun kuvasi vähän myös Leniä! Ja meni vähän ööveriksi kuvanmuokkauksen kanssa. Minä en valita! Koska hfaeiöafunkefmäeomf siistejä kuveja! En vain tiedä, mikä on tämä apaattinen Len-ilme, jonka olen omaksunut jo Matsuconissa...?

En hirveästi jaksanut pyöriä myyntipöytien luona missään vaiheessa, koska koko ajan tuntui olevan hirveä tungos. Sain ostettua sukat ja viuhkan, joista olen hyvin onnellinen. Yritin etsiä uutta avaimenperää kadonneen rassun tilalle, mutta väenpaljoudessa ei vain jaksanut. Oon vanha.

Desu-loot
Desu oli ihan hirmukiva. Kaikista kommeluksista selvitiin ja nyt olen yhden kisan taas rikkaampi.

Animecon häämöttää jo hyvin lähellä. Tässä vielä arvon, että minkäs puvun sinne otan toiselle päivälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä uusi puku ei valmistu Aconiin ajoissa. En ota siitä stressiä, koska haluan nauttia kesästä ja nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Fukka kiittää!

PS: Pist! Saa huudella, että mitä laitan päälle Aconiin. Prioriteetti kuitenkin on, etten tukehdu kuumuuteen.