tiistai 28. kesäkuuta 2016

Raitatakista ihan liikaa asiaa

Heissan!

Tässä tulee pikamerkintää Fujimotosta. Yritän pitää tämän mahdollisimman suppeana, mutta en kuitenkaan halua täysin hypätä koko merkintää yli. Pitää päästä purkamaan tuskia. Lisäksi unirytmini on päin bybyä, eli siitä sitten kaikki ilo irti. Tv: Minä, joka kirjoitan tätä merkintää keskellä yötä.

Fujimoto oli taas näitä "helppo ja yksinkertainen pikapuku tähän väliin". En kai koskaan opi. Harvoin nykyään onnistun tekemään mitään "yksinkertaista". Ongelma tuntuu olevan siinä, että asiat eivät sellaisenaan minulle kelpaa, vaan kaikki pitää tehdä itse paremmin (oiskin näin). Näin kävi Senjougaharan kanssa ja samat mutkat kävin läpi taas Fujimoton kanssa.

Elikkä siis! Asiaa! Tilasin siis Fujimotoa varten neljä peruukkia, joista kaksi pistin uudelleen myyntiin. Kaksi muuta olivat aivan liian kalliita tähän pukuun, mutta laitoin toisen silti palasiksi ja ompelin yhteen. Minulle jäi käteen suhteellisen oikean värinen, vähän pitkä ja hyvin hyvin hyvin karvainen lapsi. Peruukeista en valitettavasti muistanut ottaa kuvia ennen yhdistämistä, mutta toinen oli lähes vaaleanpunainen ja toinen ihan oranssi.

Tukkaa oli tosi paljon.
Kuvasi Rorune
Ja olin liukastua.
Toisena murheenkryyninä oli sitten takki, joka valmistui kylläkin ihan viimeisenä. Kiertelin paikalliset kangaskaupat ja tilasin näytepaloja ympäriämpäri. Mistään en kuitenkaan löytänyt raitakangasta, jonka olisin kelpuuttanut takkia varten, ja siksihän sekin piti tehdä ihan itse omin pikku kätösin. Voi kesä senkin kanssa. En ole koskaan painanut mitään näin suurissa määrin, joten arvioni siitä, miten paljon maalia tulisin tarvitsemaan meni hyvinkin pieleen. Tein kolme satsia...

No kerta raidat piti joka tapauksessa maalata itse, niin päätin tehdä sen sitten vaikeamman kautta. Täysin suorat raidat ovat ihan bybyistä, joten kuten animussa konsanaan tein raidoituksen "tasaiseksi" takin muodosta huolimatta. Raidat siis levenevät ja kaartuvat joka kapppaleella hieman erillä tavalla, luoden hyvin höpön illuusion.

On tämäkin työmaa.
Niin ja pitihän minun saada vielä jännitystä lisää siitä, että tein herrainkauluksen kaarevalla pääntiellä, enkä perinteisellä suoralla...

Helpoin ja nopein osa tässä puvussa olivat ehdottomasti korvakorut. Eivät taida näkyä missään kuvassa, mutta kyllä ne siellä ovat. Korvikset ovat kaksinkertaiset palat worblaa, jotka on muokattu koveriksi ja sen jälkeen pintakäsitelty Erikeepperillä. Lopuksi tietenkin maalaus ja lakkaus.

Kahvakuulan kahvasta sai hyvän kaarevuuden.
Sattumoisin omistin juuri sopivat pohjakorvikset näitä varten.
Hauskana uutena tuttavuutena oli lateksin työstäminen proteesiksi asti. Onnistuin upottamaan lateksin läträämiseen yhden kokonaisen viikon. Se oli kivaa, mutta vaati hirveästi harjoittelua, ennen kuin jälki alkoi olla edes jotenkin kelpuutettava. Nenän takia kiersin ja tutkin kaikki naamiais- ja pilailupuodit läpi, mutta oikeanlaista nenää en silti löytänyt. Piti siis tehdä itse.

Nättiä.
Nenä on oleellinen. Tein siis kipsimallin omasta naamastani, ja rakensin sen päälle ilmakuivuvasta massasta nenän, joka mukailisi Fujimoton hienoa olemusta. Tähän rupesin sitten tekemään lateksista versiota kerros kerrokselta. Alkuun minulla oli käytössä joku en-edes-tiedä-mikä-merkkinen lateksi, joka ei tahtonut leikkiä ollenkaan. Siitä tuli väin lörppöjä ja surullisia neniä, joissa hädin tuskin oli mitään muotoa. Päätin sitten suosiolla käydä ostamassa Grimasin lateksia, mikä taas toimi oikein hyvin (kuvan nenä Grimasin lateksista). Yhden nenän tekemiseen meni suunilleen aamupäivä kaikkine järjestelyineen ja siivouksineen... ja minä tein niitä 6. Nenäpajasta töihin... Kuusi nenää, joista olin ihan kohtuu tyytyväinen viimeiseen. Onneksi se oli hauskaa.

Meikki- ja peruukkitesti + nenä III (Grimas)
Meikki oli paljon raskaampi ja tummempi Desuconissa, mutta kuvia katsellessa totesin, että se olisi voinut olla vielä voimakkaampi. Peruukki syö meikkiä niin rajusti. Vaikka melkein kaikki tätä nimenomaista pukua varten tehdyt osta olivat melkoisen työläitä, pääsin livahtamaan aidanraosta siinä mielessä, että käytössä oli ostettu kauluspaita sekä Haurun housut ja kengät. Fujimoto on kai hyvä puku jollekin syksyn tai talven tapahtumaan, koska nenä ja takki ovat ihan hirveän kuumat.

Seuraavana suuntana Animecon ja sen uudet seikkailut, kun emme suuntaakaan Kuopioon vaan Jyväskylään. Whoop! Whoop! Uusi conipaikka! Minun ei siis pitänyt tehdä mitään uutta Aconia varten, mutta idea iski ja olin malttamaton, joten kohta olisi uusi puku kasassa.

Maistiainen!
Koko puku on kohta valmis, mutta ette saa paidasta kuvaa, koska siitä puuttuu toinen hiha. Peruukki voi pistää jännittämään. En hirveästi välitä koulupuvuista, niiden geneerisyyden takia, mutta alan ymmärtää koulupuku-cosplayta. Tämä oli ihan liian helppoa ja nopeaa... tällaista projektia olen kaivannut; saan vääntää kohtuutasoista scheisseä vaivatta ja olla siitä iloinen.

Fukka kiittää tältä kertaa!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Voi hyvä päivä - Kummacon 2016

Hei hoi ja töttöröö!

No voi huh huh… olihan se jotakin. Kummacon siis. En siis edes viitsinyt näyttää naamaani Pohjankartanolla perjantaina, koska olin töissä ja katselemassa Teatteritelttaa. En myöskään olisi edes harkinnut saapumista paikalle, jos sattumoisin minulla ei olisi ollut vapaapäivä. Enkä luultavasti olisi menettänyt mitään.

Pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen päätin pukea päälleni Houzukin. Ihan vain siksi, että se on jotenkin edes käypä puku enkä sitä ole vielä täällä pohjoisessa esitellyt. KALA tietenkin lähti mukaan seuraksi. Olin jo aikaa sitten hankkinut uudet, paremmat suippokorvat, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Myös kulmakarvat toimivat nyt ehkä paremmin kuin aikaisemmin.


Pohjankartano on kiva paikka. Siellä on tilaa ja hyvä esiintymissali. Tarvittaessa käytössä on myös auditorio ja luokkahuoneita. Olen aina iloinen, kun paikalliset tapahtumat järjestetään Pohjiksella, koska se on yksi Oulun parhaista rakennuksista järjestää tämän tyyppistä yleisötapahtumaa. Ja olen viettänyt aikaani sen nurkissa ihan merkittävästi.

Tulkaa tänne! Meillä on tilaa!
Saavuimme paikalle loppupelissä hyvinkin aikaisin ja kerkesimme seuraamaan ohjelmaa. Jo heti aamusta, kun noudin infotiskiltä ohjelmalehtiset tuli ensimmäinen; ”Tahotko osallistua cosplay-kisaan?” Juu, en. Yllätysperiaatteella menimme seuraamaan Kuka on heistä kauhein? -paneelia. Infolehtisessä ei siis ollut mitään kuvauksia millekään ohjelmalle, joten vähän arvalla mentiin luokkaan istumaan.

En voi sanoa nauttineeni kyseisestä paneelista hirveästi. Aihe, eli Disney-pahikset, oli hyvinkin mehevä, mutta sen käsittely oli listamaista ja vähän ontuvaa. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta joissain tilanteissa selkeästi huomasi, että puhujat eivät olleet perehtyneet aiheeseen tai edes lähdeteoksiin tarpeeksi syvällisesti (myös osan yleisön päällekäyvä osallistuminen häiritsi välistä). Harmillisesti joitain mielenkiintoisimpia Disney-pahiksia ei käsitelty saati mainittu ollenkaan koko paneelin aikana (esim. Tarzanin Clayton, Aarreplaneetan John Silver tai Shan Yu Mulanista… sitten kuitenkin käsittelyyn oli päässyt Hornansarvi Hiidenpadasta ja ”Karkkikuningas” Räyhä-Ralfista). Myös yksi puheohjelman pitämisen perussäännöistä oli unohtunut; purkkaa ei syödä puhuessa.

woodi minua salaa kuvaili...
BTW: oli niin outoa istua pulpetissa.
Seuraava ohjelma oli Mikä pilaa animen? -paneeli, mikä ei myöskään ollut mikään kuunteluelämys. Tämä olisi toiminut paljon paremmin keskustelupiirinä. Aihe vähän poukkoili ja osasta puhujista oli hyvin vaikea saada selvää. Jälleen hyviä pointteja tuli, mutta kaikille ei kuitenkaan löytynyt hirveästi perusteita, miksi tämä pilaa juuri ANIMEN eikä yleisesti mitä tahansa kulutettua mediaa. Paska juoni näytellyssä länsimaisessa tv-sarjassa pilaa sen aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin anime-sarjankin. Mitään en tästä saanut irti.

Loppu päivä ennen kisaa oli jonkinmoista poukkoilua. Siinä ajassa kerkesimme tervehtiä tuttuja ja maistella Hohot-soppaa, mikä oli älyttömän hyvä ja makoisa välipala. Oih! Tahdon lisää, koska se oli niin hyvää! Aulassa happi kulki hyvin ja itse tykkäsin siitä, että se oli jätetty tyhjäksi myyntipöydistä. Vähensi kakofoniaa huomattavasti. Tietenkin, jos myyjiä olisi ollut normaaliin tapaan enemmän, ei ruokalan ja kahvion käytävän pätkä olisi mitenkään riittänyt.

Omnomnomnom...
Tuossa välissä tuli jälleen kyselyitä kisaamaan. Viime vuoden kisa oli mitä tuskaisin, joten lähetin woodin ja Kiden soluttautumistehtävään takahuoneeseen. Itse jäin katsomon puolelle tarkastelemaan kisaa siviilin silmin. Jo saliin ryömiessäni, mietin mitä ihmettä. Keskellä lavaa, parrasvaloissa, pönötti tuoli. Kerkesin pohtia, onko kenties juontajana sellainen henkilö, joka ei voi seistä pitkiä aikoja… Ei ollut. Edes juontajat eivät huomanneet Tuoli-chania ennen kuin suurin osa kisaajista oli jo käynyt lavalla. Voi hyvä päivä. Tuoli-chan sai paremmat valot kuin kisaajat. Myöhemmin kuulin myös takahuoneen kaaoksesta uskollisilta agentailtani.

Ta Daaaaaa!
Pieni tapahtuma ja pienet kisaajat kuten voi olettaa. Kisaajia oli hurjan paljon silti. Tällä kertaa saatiin jopa taputtaa, mikä oli vuosi takaperin kielletty. Myös tuomaristo oli kokenut muodonmuutoksen viimekertaisesta positiivisessa mielessä, mutta ei ilmeisesti senkään kanssa kaikki mennyt ihan putkeen. Menkää lukemaan woodin sepostus kisahommista. Se on ihan jännä. Kokemattomia kisaajia oli tietenkin ja niin oli jännitystäkin. Katsomoon asit näkyi, että ohjeistusta lavalla toimimisesta ei oltu hirveästi tehty. Hieman minua top-3 hämmensi.

Päivän viimeinen ohjelma, Bluffin tanssiesitys, tuli tarkastettua. Se olikin se päivän toinen kohokohta (Hohot oli se isoin kohokohta). Taidekujaltakin onnistuin löytämään yllättäviä ihanuuksia. En nyt tiedä, että mitä tästä ihan oikeasti jäi käteen. Likaiset varpaat, koska zoori-kengillä ei hirveästi autoa ajella.

Kasvatan eläintarhaa...
Fukka kiittää!

PS: Äiti kielsi ompelemasta vähään aikaan, mutta menin jo ostamaan uudet kankaat seuraavaan pukuun... hubs.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Keski-ikäisten hahmojen paraati - Desucon 2016

Hei!

Selvisin viimeviikkoisesta Desuconista. Jee. Ensiviikonloppuna olisi luvassa jälleen Kummacon perjantaista lauantaihin. Perjantai menee töiden ja puvun säätöjen merkeissä, mutta lauantaina aion näyttää naamaani Pohjankartanolla edes jonkin verran. Pohjoisen ja etenkin paikallisia tapahtumia pitää tukea, vaikka mitään odotuksia Kummaconia kohtaan minulla ei ole. Lauantain puvusta en ole vielä aivan sata varma. Luultavasti saavun paikalle pyöräillen, koska Pohjis on vain kiven heiton päässä (wink wonk jos siis jollain muulla on ideoita, saa heitellä).

Desusta kuitenkin piti kirjoittaa! Desu-viikko meni aikamoiseksi säätämiseksi, koska päätin tehdä kaiken taas mahdollisimman työläästi. Ainoana uutena pukuna Desua varten oli työ alla siis herra Fujimoto Ponyosta. Homma taisi lähteä lapasesta siinä vaiheessa, kun päätin, että painan takkikankaan raidoituksen itse enkä löytänyt mistään sopivaa tekonenää, joten senkin tein itse. Lupaan puvusta WIPpejä vähän myöhemmin, koska en halua ahtaa niitä enää tähän.

Muutamat viimeisimmät Desuconin lipun alla lainehtivat tapahtumat ovat minulle olleet hyvin ohjelmaköyhiä. Samoin oli tämä Desu, minkä vuoksi pohdin tulevaisuudessa tarkkaan lähdenkö koko tapahtumaan ollenkaan. Muutama jokseenkin kiinnostava ohjelma löytyi kartasta, mutta mitään ’Pakko päästä!’ -tyyppistä ei oikeastaan ollut mitään. Kävin yhdessä puheohjelmassa.

Matkalta löytyi Tepolle ja Pallenalikalle uusia kavereita.
Perjantaina oltiin perillä jopa liian aikaisin, kun ovet olivat vielä kiinni saapuessamme. Tarkoitus oli vain napata ohjelmalehtiset ja liueta paikalta, mutta päädyimme katsomaan jopa Avajaiset. Ihan viihdyttävä oli Desu-kunin tuomioistunto, vaikka vähän liian pitkitetty ja vetelehtivä.

Lauantaipäivä tuntui niin oudolta ilman kisaa. Toisaalta aikaa oli yllin kyllin ja kerkesi pönöttää ihan rauhassa. Ainokaisena ohjelmana lauantaina kävin kuulemassa cosplay-höpötystä Iriksen sanelemana. Hirveästi ei mitään uutta tai ihmeellistä tullut esiin, mutta viihdyin.

Lauantaina pukuna oli siis Edea. Voivottelimme Rorunen kanssa jossain välissä sitä, että pitäisi saada näistä kisapuvuista joskus jotain kunnon kuvia ja mielellään yhdessä. Desu osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi vetäistä puvut taas niskaan ja näin teimme. Harmi, että Kis-murunen ei päässyt paikalle, joten kuvasaldo jäi edelleen vähäiseksi. Myös tuuli lisäsi jälleen oman mausteensa kuviin.

Lärpäkkeeni nuolemassa Rorunea.
Kuvasi Kide.
Oli jännittävää ja jotenkin hyvin vapauttavaa pukea Edea taas päälle. Puvun liikkuvuus ja yleinen mukavuus päällä oli paljon parempi kuin muistini antoi ymmärtää. Edean kehonkieltäkin olen treenannut niin paljon, että kaikki tulee niin vahvasti selkäytimestä, mikä teki oloni tuossa puvussa hyvin kotoisaksi. Olin iloinen.

Sunnuntai oli vähän tohina päivä. Aamusta piti keritä paikan päälle ihmisten aikaan, jotta saisimme paikat kisaan. Kaiken meikkaamisen ja lateksiläträilyjen lomassa piti suorittaa vielä viimeiset pakkaamiset.

Fujimoto on varmaan hirvein asia, mitä olen taas vähään aikaan tehnyt. Onneksi päällä se ei näyttänyt niin hirveältä kuin kuvittelin. Nenä olisi voinut olla paljon parempi ja meikkiä vielä enemmän, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt. Kerron takki- ja nenätuskistani tosiaan vielä myöhemmässä merkinnässä enemmän. Nenä oli kyllä tukala pieni sauna ja olin hyvin onnellinen, kun sain ottaa sen pois päivän päätteeksi.

Kuvasi Rorune.
Kisa oli minulle aika blah. Ei mitään suurta, eikä mullistavaa. Tykkäsin voittaja esityksestä, koska siinä oli jotain jujua. Vaikka istuinkin yläparvella, mihin kemikaalien värit näyttivät suurimmaksi osaksi mustilta, ymmärsin idean ja pidin siitä. Tällaisia lisää. Ja tietenkin onnea sijoittuneille!

Kisan siirtäminen sunnuntaille harmittaa minua vähäsen. Tässä tapahtumassa sillä ei niin hirveästi ollut väliä omasta näkökulmastani, mutta monesta syystä se harmittaa vähän muiden puolesta. Lähinnä niiden, jotka tulevat coniin kauempaa. Ajattelen tätä nyt siltä kantilta, jos itse kisaisin tai tahtoisin Hall-kisaan.

Viikonlopun hahmouskollisin kuva.
Kuvasi Rorune.
Sunnuntai on se kotiinpaluupäivä suurimmalle osalle conikävijöistä ja esimerkiksi omalla kohdallani kaikki isompi tavara täytyy olla pakattuna lähtöä varten. En missään nimessä pystyisi laittamaan mitään Edean kaltaista pukua päälle sunnuntaina, koska lähtö conipaikalta on tehtävä hyvin nopeasti ja rivakasti, jos haluaa päästä vielä joskus kotiin. (Yleensä Desuconista saavutaan kotiin noin kello kaksi yöllä ja seuraavana päivänä töihin. Eikä edes puhuta siitä, milloin tuo woodi on yleensä kotona Rovaniemellä.) Harvemmin meillä on aikaa jäädä ahtaaseen pukuhuoneeseen jonottamaan, vaihtamaan vaatteita ja pesemään meikkejä. Narikkakin tuottaa joskus ongelmaa. Me hoidamme tämän kaiken yleensä huoltoaseman vesassa tai jopa autossa.

Sunnuntaipäivä on itsessään jo lyhyt, mutta kisa ahmaisee siitä aikamoisen leijonan osan. Tässä tapahtumassa se ei haitannut, koska muutakaan ohjelmaa ei ollut. Paskanjauhanta on tehokas ajanviete. Kisan lisäksi kävimme katsastamassa päättäjäiset, minkä jälkeen tietenkin huristelimme takaisin kotia kohti.

Vähän on iho-ongelmia, mut onneks tää mun arkimeikki hämää sen verran, ettei sitä huomaa.
Sellainen Desu. Vähän meni murinan puolelle tämä myös, mutta en jaksa välittää. Edea ja Fujimoto ovat tietyllä tapaa kaksi vanhinta hahmoa, joita olen pukuillut. Oli sis höpsöä, että ne vahingossa päätyivät päälle samaan coniin. Heh. Tulevista ja menneistä koitoksista kirjoittelen tässä, jahka saan asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kotimatkalla Helvettiin.
Fukka kiittää!