keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vuoden viimeiset - Kitacon 2015 ja Cosplayn SM

Huis hais!

Kitacon oli ja meni. Samana päivänä televisioitiin myös coplayn SM. Lauantai oli siis hyvin pukupainotteinen päivä monelta osaa. Hommaa ja menoa omalta osaltani oli kyllä hurjasti.

Autollinen immeisiä huristeli jälleen Kemiin aikaisin aamulla. Matkaa tehtiin kera woodin, Rorunen, Kide ja miä. Viimevuoden kisajärjestelyjä muistellessa tuli puheeksi, että jos hakisimme woodin kanssa tuomareiksi ihan itse Kitaconin cosplay-kisaan. Puolivitsistä tuli ihan totta, kun yksi jos toinen tuuppasi meitä eteenpäin.

Tervetuloa Kemiin!
Kemissä piti olla siis ihan ajoissa ja kuosissa kisan ilmoittautumisen alkaessa. Hieman huonosta informaationkulusta johtuen, emme tienneet varmaksi, oliko esituomarointia ollenkaan. Paikanpäällä saimme iloksemme tietää, että esituomaroinnille oli järjestetty ihan oma tilansa ja aikansa. Jee! Lisäksi kolmantena tuomarina mukana oli myös Chiina.

Aamupäivä hurahti kisahommissa, eikä siinä muuta kerinnyt tekemäänkään. Normaaliin tapaan Kitaconin kisassa oli paljon ensikertalaisia ja aloittelevia harrastajia mukana. Siitä huolimatta tosi intohimoisia ja mahtavia pukuja oli mukana. Oli hyvin miellyttävä tuomaroida.


Da Suttu Squad
Ohjelma, jota oikeasti odotin, oli venäläisten vieraiden esittely omasta conistaan, Polarconista, rajan toisella puolen. Kielimuuri oli suuri, joten itseltäni meni hitusen ohi esittelyn aloitus tai lähinnä ehkä sen pointti. Pisteet rohkeasta otteesta kuitenkin, koska tyttö uskalsi pitää esittelyn alkupuolen lähes omin voimin, vaikka tulkkikin oli mukana. Loppuosa olikin sitten selkeämpää settiä, kun mikki oli itse tulkkina toimineen pojan käsissä. Suuri mainoshan se oli, eikä juuri valottanut naapureiden conikulttuuria pintaraapaisua enempää.

woodi ja minä jaksoimme jopa tarkastaa green roomin, vaikka itseltäni jää se aina vähän välistä. Hups. Leipä ja pari keksiä nassuun tässä välissä oli ihan oikea liikku jaksamisen kannalta. Green roomin ovenraosta näinkin houkuttelevan paratiisin, jonne piti päästä myös; origami- ja piirtopaja. Muutaman kurjen halusin taitella, koska kerrankin oli sieviä origami-papereita käsillä. Mukava väkertelytauko kaiken hulinan keskellä oli ihanan rentouttava. Pajassa kun oli niin paljon hiljaisempi ja rauhallisempi tunnelma kuin muualla.

Olin iloinen ja yritin olla myös hahmossa.
Perinteiseen Kitacon tyyliin kävimme tappamassa aikaa myös kuvauspisteellä ja Maid-kahvilassa. Kahvilan puolella oli ihan hirveä hulina, mikä ei suinkaan johtunut hirveästä kiireestä vaan joidenkin meidojen sinkoilusta eestaas. Meille kyllä kerottiin, että joudumme odottamaan, mikä oli ihan ok, mutta meidojen oma käytös sai aikaan vaikutelman hirveästä paniikinomaisesta kiireestä. Rauha, vaikka vähän kiire olisikin. Ei kahvilassa säntäillä ympäriinsä, vaikka mikä olisi.

Viimeisinä ohjelmina kävimme katsomassa vielä katumuotinäytöksen ja Bluffin toisen tanssiesityksen. Muotinäytös oli ihan perussettiä viime vuosilta, vaikka nimi ei enää ollutkaan lolita-muotinäytös. Sieviä vaatteita oli. Bluffia piti päästä katsomaan, koska en cosplay-kisan väliajalla tietenkään ehtinyt nähdä uuden kokoonpanon ensiesiintymistä. Ryhmä toimi älyttömän hyvin yhteen, vaikka kokoonpano on uusi. Nautin tästä esiintymisestä hyvin paljon.

Rakkautta kaikille pienille ja ihanille!
Kuvasi: Kyuu Eturautti
Ja sitten kotiin katsomaan SM-tallennetta!

En vieläkään ihan ymmärrä, mikä teki näistä kisoista juuri tämän SM-liitteen arvoisia. Mielestäni tässä harrastuksessa ei oikeastaan voi samalla tavalla mitata sitä, kuka on paras kuin jossain muissa lajeissa (esim. urheilussa). Kuten eräät ovat jo moneen otteeseen todenneet; Jokainen kisassa pärjännyt on kyseisen kisan parhaimmistoa ja kyseisen tuomariston mieleen, joten ei voida samalla tavalla määrittää sitä, kuka on Suomen Mestari. SM-tasoisia kisoja on Suomessa jo useampia, mutta mikä teki tästä kisasta sen THE jutun, että se ”ansaitsee” (eikö SM-lajit pidä rekisteröidä tai jotain?) SM-etuliitteen? Tätä en vieläkään ole ymmärtänyt. Minua saa valaista.

Kuitenkin kisat katsottiin. On hyvin jännittävä seurata tämän harrastuksen kasvua ja nousua ”valtamediaan”. Sen hyvät ja huonot puolet vatvon ehkä myöhemmin tarkemmin läpi, mutta noin 80% lähetyksen toteutuksesta oli ihan toimivaa. Siitä, oliko Gloria parhain paikka tällaiselle filmatisoinnille, voi olla montaa mieltä. Kuten myös siitä, kuinka paljon kuvaajien varjot ja huonosti näkyvät taustavideot häiritsevät esitysten katsomista.

Vähän jotain kuveja.
Kide kuvasi.
Harmillisesti taso oli pettymys. Hienoja pukuja kyllä oli, mutta esitykset eivät lämmittäneet juuri ollenkaan. Sekä yksilö- että ryhmäsarjassa (pari ei mielestäni edelleenkään ole ryhmä) vähäisten osanottajien määrä oli tiedossa jo etukäteen, mutta inhottavinta oli kuulla reilua viikkoa ennen kisaa peruutuksista. Joidenkin kohdalla vielä sellaisista, jotka oltaisi voitu ehkä välttää paremman yhteistyön ja kommunikaation avulla.

Kide kuvasi taas.
Yllätyksekseni sisareni, äitini ja lankoni olivat yhdessä katselleet nämä kisat myös. Sen, mitä ehdin äipän kanssa asiasta keskustella, niin hänen silmissään kisat olivat näyttäneet aikalailla samalta kuin minunkin. Tiedä sitten, mitä tuo sisareni ja lankoni mun ovat pohdiskelleet, koska en heidän kanssaan ole ehtinyt vaihtamaan sanaakaan. Täysin maallikon näkemyksiin olisi myös jännittävä päästä käsiksi.

Fukka kiittää tältä erää!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sävyjen sekasorto

Moi!

Kitacon alkaa olla jo hyvin tuloillaan ja onneksi pukukin on hyvällä mallilla. Senjougahara siis on kohtuu kuosissa, mutta Sora puolestaan hankaa vähän vastaan sen osalta, mitä on tullut asian eteen tehtyä.

Tilasin Soran peruukkia varten tosiaan kolme erilaista ja vähän erinsävyistä peruukkia. Nyt kaikki kolme ovat saapuneet ja voi pojat... ärsyttää.

Ihan kivat sävyt, mutta...
Vaalein tulee olemaan pohja, johon ompelen ainakin tuosta keskitummasta kuituja lisää ja, jos tarve vaatii, minulla on vielä Tsunemori Akanelle tarkoitettu peruukki, jonka voin pistää palasiksi. Tummin on malliltaan ja sävyltään ihan muuta kuin, mitä tilasin. Lisäksi sen laatu on aivan hanurista, ja onkin tiputtanut puolet itsestään jo nyt lattialle. Onneksi kaksi muuta peruukkia ovat ihanan paksuja, joten en välttämättä tarvitse tuota tummaa hirviötä.

Tämä ahdistunut perheenäiti pitäisi muuttaa teinipojaksi.
Ja tämänpiti olla paljon vaaleampi pörrötukka...
Sävykriisi on ollut käynnissä myös Senjougaharan kanssa. Paitakangas onneksi löytyi Saksasta, vaikka sen saapuminen kesti odotettua pidempään. Hirveän feminiinistä tyylistä ja omista yleisistä mieltymyksistäni huolimatta Bakemonogatarin tyttöjen koulupuvut ovat mielestäni aivan ihania. Ja pääsin tekemään taas ihan kivoja juttuja!


Herrainkaulus pitkästä aikaa! Sen tekeminen oli mukavaa aivojumppaa. Puhvihihan kanssa taas en ole hirveästi ollut tekemisissä, koska ei hirveästi kuulu omaan tyyliini. Heitin mukaan kuitenkin jotain, mitä olen halunnut tehdä uudestaan jo pitemmän aikaa; käden muotoa mukailevan hihan. Ensimmäistä kertaa pääsin tekemään sen Alexian paitaan ja tykästyin siihen älyttömästi. Rannekkeesta tuli myös kiva. Paita on kohta melkein valmis. Ainoat puuttuvat osat ovat pääntielle tuleva "siveyspala" ja tasku.

Kynät ja viivoitin pitää vielä kaivella jostain...
Hame- ja kravaattikangas pistivät kampoihin taas enemmän kuin tarpeeksi. Kangaskaupoista ei ollut apua tässä kohtaa, joten tartuin taas puteliin ja lähdin värjäämään. Ensimmäinen suoritus oli uhkarohkea ja meni täysin metsään, mutta toisessa yrityksessä oli jo jotain järkeä.

Kuinka sotkin kylpyhuoneen...
Luulin osaavani, mutta kankaan kuivutta ei väri ollutkaan ihan sitä, mitä luulin. Hitusen olisi saanut olla sinisempi ja tummempi muuten. No, tällä mennään ja onpahan opittu taas jotain. Jos heittäydyn hurjaksi saatan ehkä lyödä valmiin hameen ja kravaattikankaan uusiin liemiin uimaan, mutta tämä vasta sitten, kun olen tarkistanut, miltä väri näyttää paidan ja peruukin kanssa yhdessä päällä asti.

Talouspaperi huijasi hieman.
Senjougaharan sukatkin meinasivat olla ongelman poikanen, kun tilasin kolmet sukat, joista ensimmäiset olivat ihan väärät ja muita kahta paria ei meinannut kuulua ollenkaan. Onneksi kunnon sukat saapuivat lopulta kaksin kappalein. (Myöhemmin tajusin, että hei olisinhan voinut tehdä nuo sukat ihan itse alusta loppuun myös. Tyhmä minä) Nyt on kuitenkin sukkia!

Vielä on onneksi hyvin aikaa vääntää yksi hame ja justeerata. Tältä erää Fukka kiittää!

Nähdään Kitaconissa!