keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Pakoretki todellisuudesta: Desucon!

Moi!

Jos sanon, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni kiireisimpää aikaa, en paljon puhu ohi suuni. Puvun väsääminen, Teatteriteltta-härdelli ja työt ovat täydellisesti imeneet minusta kaikki mehut. Kesken leirin kuitenkin pakenin Lahteen tuon sisareni mun kanssa. Koko reissu tuntuu edelleen aivan toiselta ajalta tai elämältä. Leirin tomut pölisivät pois sillä sekunnilla, kun hyppäsin autoon taidekoulun pihasta. Ja olihan se Desucon ihana. En edes ollut tajunnut kuinka paljon olin kaivannut puku päällä hillumista ja kaikkea sitä, mitä vain conit voivat tarjota.

Yövyimme aseman viereisessä Scandic-hotellissa, mikä osoittautui osittain hyväksi ja osottain huonoksi. Se oli lähellä juna-asemaa, mutta hirmu kaukana Sibelius-talosta. Saimme kuitenkin molempina aamuina syödä hyvän aamupalan eikä käveleminen meitä kovin haitannut. Huone oli sievä ja viihtyisä. Minä rakastan sitä hetkeä, kun saavutaan majapaikalle ja tyhjennetään laukku coniaamua varten. Kaikki asiat levällään <3 Ja vähän mietittävää hotellin siivoajille sekä viime hetken säätöä.
Meillä näyttää tältä. Miltä teillä?

Jälleen Kide ja minä olimme onnistuneet valitsemaan kaksi hahmoa, jotka ovat lähes samasta lähteestä. Kiden hahmo oli Beatrix Final Fantasy IX:stä ja omani oli tietenkin Zidane, joka esiintyy samaisessa pelissä, mutta tämän kertainen versioni onkin DISSIDIA:sta. Osaamme hämmentää.

Tämä oli minulle ensimmäinen Desuconini ja oli mukava huomata, että jo avajaisista lähtien tunnelma oli aivan toinen kuin muissa coneissa, joissa olen vieraillut. Asianmukaisenrento tunnelma, joka on välittynyt aikaisempien vuosien ohjelmavideoiltakin, oli läsnä. Valitettavasti hyvin paljon ohjelmasta meni ohi lauantaipäivänä, koska odottelimme ihmisiä tapaamiseen. Suurin osa kiinnostavista luennoista olikin lauantaina, mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen. Cosplay-näytöksen ja -karsinnat kävimme tietenkin katsomassa ja sen lisäksi eksyimme peruukkipajaan.


Rimppu oli säihkyvä kuten yleensä, mutta tällä kertaa hieman häiritsi huono artikulaatio ja sanojen nieleskely, kun osanottajia kutsuttiin lavalle. Esiintyjät sen sijaan olivat uskomattomia. Huomasi kyllä, että suomenmestaruudesta oli kyse. Hienoja esityksiä oli paljon, enkä rupea niitä sen enempää vatvomaan kuin, että voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen. Muutkin sijoittuneet olivat täysin ansainneet pystinsä. Näytöksen puolella taas koin pientä kipua satunnaisina hetkinä.

Peruukkipaja oli niin kovin mukava. Oli hauskaa hetkeksi keskittyä johonkin ja sai jopa pyydellä apua, kun ei osannut. Kide-raukka joutuikin sitten toimimaan minun peruukkipäänäni, koska oli jättänyt oman muokattavan peruukkinsa kotiin. Pajassa korjailin Zidanen peruukkia parhaani mukaan, koska en missään muotoa ole hyvä peruukkien muokkauksessa. Mukaan tarttui pari hyvää uutta käytännön vinkkiä, joilla päästään vielä pitkälle.

Lauantain loppu ja sunnuntai menivätkin sitten enemmän vain pyöriessä ihmisten kanssa. Sunnuntaina kävimme kuvauspisteellä ja minä pääsin osallistumaan Välähdys-kilpailuun. Oli jännää jälleen kerran huomata, että olen näyttelijä, enkä osaa poseerata. Jokusen kuvan otimme myös omista puvuistamme itse.
Parempia kuvia odotellessa.

Zidane on pieni naistenmies, joka ei meinaa koskaan saada ketään. 
Leikimme hieman hahmoilla. 
Crossovers...

Tämän kertainen conimerkintä olikin sitten tässä. En jaksa enempää jaaritella. Vietin aivan upean viikonlopun, joka oli täynnä omia kommelluksiaan. Paluu töihin tuntui oikeasti aivan tuskalta pienen fantasiaseikkailun jälkeen. Enkä malta odottaa, että pääsemme Nekoconiin.

Fuu kiittää ja onnittelee vielä kerran voittajia!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.


Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."


Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.


Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.


Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.


Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee!