perjantai 31. maaliskuuta 2017

Höpsistä, naisrosvoja!

Hellou!

woodituudinen on vihdoinkin päässyt elämässä eteenpäin ja päivittänyt blogiaan ECG-seikkailujen osalta. Käykää lukemassa. Siksi voin vihdoin kerätä myös oman sepostukseni meidän esityksestä ja sen työstämisestä. Yritän olla toistamatta samoja asioita kuin woodi, mutta ihan varmasti menee asiaa päällekkäin.

Kerron heti näin alkuun siitä kuinka pimitimme lähes kaiken esitykseen liittyen kaikilta ulkopuolisilta (kaverit mukaan luettuna). Syitä salamyhkäisyyteen oli kaksi: 1) koska Källi ja ullatuus ja 2) se, ettei kukaan uskoisi tätä juttua todeksi kuitenkaan. Pimitimme siis lähes kaiken lähdeteoksen, hahmot ja jopa sen, että woodi on koko hommassa mukana. Rorunen kanssa loimme salajuonen, jolla saimme junailtua asiat, niin ettei tarvitse sentään piilotella sitä, että olemme kisaamassa. Mm. aikataulujen ja matkustamisen suunnittelu oli näin sentään helpompaa. Kaikki elivät siis siinä uskossa, että olimme Rorunen kanssa kahdestaan könyämässä kisalavalle jälleen kerran.

Kuva: Taino
Parhaita hetkiä tämän prosessin aikana olivat ne, kun ihmiset saivat tietää tai tajusivat, mikä oli meidän lähdemateriaali. Yksi muru vahingossa näki Juhanan viitan kaavat, joihin olin tietenkin kirjoittanut hahmon nimen, lojumassa kotonani. Ensin pohdittiin ja pähkäiltiin, että mikä pirun Prinssi Juhana. Kuulostaa tutulta. Ja sitten, kun lamppu syttyi, ensimmäinen kommentti oli: ”Vitun turrit.”

woodin osallisuus koko hommaan paljastui suurimmalle osalle vasta Frostin perjantaina, kun kolmestaan ryömimme Sibelius-talon bäkkärille.

Vikat reenit ennen Lahtea.
Esitys itsessään oli kohtuu helppo lyödä kasaan. Juonen luuranko ja perusidea olivat jo olemassa. Ongelmaksemme kävikin se, kuinka mahduttaa kaikki tämä ja lisää kahteen ja puoleen minuuttiin. Ideoissa meillä oli selkeästi runsaudenpula. Emme lähteneet kopioimaan kohtausta prikulleen alusta loppuun, koska se olisi ollut sekä tyhmää että mahdotonta. Poimimme avainelementit ja täytimme aukot sekä maustoimme kaiken Disney-pääsiäismunilla. Silti Kill your darlings oli hyvin vahvasti mukana.

Nallen raato.
Koko esityksen ja pukujen ydin voidaan summata yhteen sanaan: Kyny. Ihan intopiukeana saimme suunnitella sitä, kuinka mahdollisimman kynyjä asioita saamme tehdä tätä projektia varten. Minä en päässyt ihan yhtä hyvin kynyilyn makuun kuin rikoskumppanini. Onhan Juhana sentään prinssi! Sain edes vähän kynyillä kruunun ja Herra Hissin kanssa.

Halusimme ehdottomasti ottaa mukaan Herra Hissin, ja onneksi elokuva itse tarjosi kynyn lähestymistavan neljännelle hahmollemme. Jos joku sattuu muistamaan, niin Sukka-Hiss oikeasti esiintyy Robin Hood -elokuvassa. Ajatus oli aivan liian hulvaton, että sen olisi voinut jättää käyttämättä, joten minä päädyin neulomaan sukan ensimmäistä kertaa.

Herra Hiss 0.3
Esityksen valmisteluun itse käsikirjoituksen ulkopuolella piti panostaa minun mittakaavallani paljon, koska lavasteita ja rekvisiittaa piti ihan oikeasti käyttää. Lavasteetkin saivat käydä kovan seulan läpi ja monesta ideasta luovuttiin. Kaiken tavaran kasaan haaliminen ja kuljettaminen oli ihan seikkailu sinänsä, kun arkku ja muut romut veivät yhden ihmisen verran tilaa autosta (yksi syy, miksi kaihdan turhia lavasteita niin paljon).

Kovin montaa juttua ei sentään pitänyt alusta asti tehdä tätä esitystä varten. Tuuletustelineet, jotka toimivat seininä, kävelivät melkein syliin, Rorune oli tehnyt arkun aikaisempaa esitystä varten, verhoja ja vilttejä kaiveltiin ihmisten nurkista. Vain pieniä yksityiskohtia piti tehdä ihan itse, kuten rahoille pussukat (Rorune), juliste (woodi) ja kristallipallo-onki (miä).

Fun fact: Suurin osa rahapusseista on täytetty 400g makaronipusseilla, jotka ostimme vasta Lahdesta.

Kuva: Mikael Peltomaa
Musiikkien löytäminen oli yhtä aikaa vaikeaa ja helppoa; olemassa oli tunnelmaan ja kohtaukseen sopivat musiikit, mutta koska elokuva on tehty 1973, ei siitä ole julkaistu mitään virallista sound trackiä. Musiikit kaivelimme huonolla laadulla elokuvan kohtauksista, joissa hahmot eivät puhu. Varsinainen ennustuskohta, jossa kristallipalloa heilutellaan ilmassa, oli murheenkryyni. Tuossa kohtauksessa papatetaan koko ajan. Siksi piti keksiä jokin vaihtoehtoinen musiikki taustalle. Liisa ihmemaassa -elokuvan madon laulama vokaalilaulu tuli ensimmäisenä mieleen. Se sopi kohtaukseen ja toimi hyvänä pääsiäismunana.

Fun fact: Oli muuten suomenkielinen versio laulusta, koska englanninkielinen ei ollut niin toimiva.

Harjotusryönät feat. woodin jalka.
Dialogi oli ihan oma juttunsa. Alkujaan olisimme halunneet tehdä esityksen suomeksi, mutta koska ECG:n säännöt rajaavat kielen englantiin, niin päätimme kehittää ihan oman kielemme ja heitellä sekaan jotain tuttua. Minä olin ihan varma, että meidät diskataan sen yhden ainoan suomenkielisen sanan, jonka raitaan ujutimme, takia. Sain kuitenkin tietää, että moni ei sitä edes tajunnut oikeaksi sanaksi.

Fun fact: Rorune heitti esityksessä yleisöön suklaakolikoita, joita jaeltiin myös muuten ihmisille.

Kuva: Mikael Peltomaa
Lähes kaikkien repliikkien takana on ihan oikea teksti, jonka vain muunsimme papatukseksi. Kaikilla meistä oli omat tavut hoettavana, mistä muodostui jokaisen oma puhetyyli. Jokainen meistä puhui oman hahmonsa repliikit, joita siistittiin, leikattiin ja madallettiin jonkin verran mukailemaan ”miesääniä”. Pois luettuna Herra Hissin ölinät, jotka ovat minun sössötyksiäni, joita ei ole sen kummemmin muokattu tai kirjoitettu ylös. Minua siis puhtaimmillaan ja sain kuulla tästä kommenttia jos jonkin kerran.

Fun fact: Pikku-Johnilla eli Rorunelle oli kirjoitettu vain kolme repliikkiä, joista lopulta vain kahta käytettiin.

Kuva: Mikael Peltomaa
Itselleni vaikeinta tässä esityksessä oli tuplaroolitus. Olen jonkin veran opiskellut nukketeatteria, mutta siitä on hirmu kauan aikaa ja kätösten toimivuus ei ole siinä kunnossa kuin, mitä nukketeatteri oikeasti vaatisi (lue: en ole treenannut). Onneksi oli kyny, niin pystyi menemään sieltä, missä aita on matalin. Inspiraationa Pikku-Kakkonen.

Herra Hiss sukkamuodossaan on hyvin vähäilmeinen nukke, minulla oli käytössäni vain yksi käsi nuken ohjailuun ja piti vielä olla muulla kropalla ja naamalla toisen hahmon roolissa… Oli vaikeaa, enkä missään vaiheessa tuntenut osaavani hommaa kovin hyvin. Harjoittelin Hissin ohjailua ja repliikkejä yksinäni peilin ja kameran kanssa, mutta olisin kaivannut jonkun osaavan ihmisen viereen ohjaamaan kunnolla. Luultavasti homma toimi sen verran kuin pitikin ja sopi hyvin esityksen luonteeseen, mutta en ole mitenkään ylpeä roolisuorituksestani Herra Hissinä. Semisti ok.

Kuva: Mikael Peltomaa
En ihan oikeasti uskonut, että pääsisimme edes portfoliohausta läpi näillä hahmoilla ja idealla (ja meidän portfolio oli ihan läppä muutenkin). Saati, että pärjättäisiin itse kisassa. Myös yletön somehypetys on ollut hyvin hämmentävää.

Kiitän vielä kerran kaikkia, jotka ovat meitä ja esitystä kehuneet. On ollut jännä matka. Välistä on miettinyt, että mitähän vittua sitä muka ollaan oikeesti tekemässä. Eniten kiitosta menee kuitenkin woodille ja Rorunelle, jotka ovat tarpeeksi kaheleita tällaista varten. Ootte ihanoita!

Tämä oli toistaiseksi tässä. En mitenkään jaksa tähän hätään vielä editoida kasaan koostetta äänityksen möhlistä, koska haluan tehdä sen vähän vaikeamman kautta.

Fukka kiittää!

PS: Uutta pukua on jo aloitettu!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tätä on kaivattu - Matsucon 2017

Hip hei!

Viikonloppuna oli ihka ensimmäinen Matsucon. Voi pojat, se oli todella suuri positiivinen yllätys. Pyörinkin paikalla molempina päivinä kera kamun jos toisenkin, ohjelmia tuli katsottua paljon ja sain tehtyä uuden puvun ulkoilutettavaksi. Oli kivaa.

Täällä hevon perseessä on tottunut tietyn tyyppisiin tapahtumiin; Jokainen pikkutapahtuma eroaa toisistaan jollain tasolla, mutta kaikki kuitenkin tuntuvat nimen omaan pieniltä tapahtumilta, mutta ei Matsucon.

Pohjankartano on ihana.
Jo ennen conia ohjelmakarttaa selatessani mietin, miten paljon siellä on mielenkiintoista ohjelmaa. Vaikka aika paljon ohjelmaperuutuksia tulikin, niin päädyimme katsomaan yllättävän monta lärpätystä. Onneksi näin, koska muuten aika ei olisi kulunut niin hyvin, koska pukujen kuvaamiselle oli vain rajoitetut mahdollisuudet; pihalla oli keskimäärin -12 astetta pakkasta koko viikonlopun ajan ja sisällä vähemmän suotuisia kuvauspaikkoja.

Olen ehkä voivotellut joskus sitä, kuinka Pohjankartanolla aijemmin järjestetyt tapahtumat eivät ole osanneet ottaa koko taloa käyttöönsä. Ja tästä taas pisteet Matsuconille, koska tilaa oli todellakin käytetty hyödyksi. Taidekuja, kirpputori ja myyntipöytäsali toimivat mielestäni kohtuu hyvin, vähän oli ramppaamista ostopaikkojen välillä, mutta onneksi Pohjiksella on helppo liikkua paikasta toiseen, kun joka paikassa on isot portaat ja leveät käytävät. Ja hei! Kaikki kerrokset oli käytössä!

Amaterasu magneetti löytyi taidekujalta SaQe-artsin pöydältä.
Oli  ihan hirmu siistejä juttuja!
Lauantaina pukuna oli Len, joka piti puristamalla puristaa kasaan, koska viimeisen viikon aikataulut menivät ihan blörinäksi. Kiitos työt, kiitos bussiaikataulut ja kaikki muut, jotka päättivät heittää härän pyllyä. Ihan 100% valmis ei Len vielä ole, mutta siinä kuosissa sentään, että viitsin sen vetää päälle. Kaikesta kiireestä ja tuskailusta huolimatta olen jollain ihmeen kaupalla saanut ihan siistiä jälkeä aikaiseksi. Mitä on tämä noituus?

Len on ehdottomasti yksi lempipuvuistani vähään aikaan. Sen lisäksi, että hahmo ja sen lähde miellyttävät minua kovin, on se päällä äärettömän mukava. En edes ymmärrä miten.

Soffi oli ihana ja räpsi kuven.
Lauantain ensimmäinen ohjelma oli avajaiset, mitkä olivat miellyttävän ytimekkäät. Ei turhia liirumlaarumeita, mutta asiaa kyllä.

Kävimme katsastamassa toisen kunniavieraan eli Cosplay Tour Europe -dokumentin (Jee! Auditorio!). Minä olin nähnyt sen jo aijemmin, mutta muut eivät. Jouduin kuitenkin hipsimään pois välissä, koska piti käydä pikaisessa tuomaripalaverissa. Palasin katsomaan dokumentin loppuun ja seuraamaan kyselytuokion. Oli hirveän vaikea keksiä mitään järkevää kysyttävää, kun olin kuullut jo aijemmin vastaukset kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Onneksi muilla oli enemmän tiedonjanoa.

Olin siis taas kerran cosplay-kisan tuomarina, mutta tällä kertaa ihka ensimmäisessä poseerauskisassa. Koko päivänä ei yhtään tuntunut siltä, että pitäis olla pätevä ja virallinen, kun ei ollut esituomarointeja. Vähän enne kisaa piti vain saapua bäkkärille, istua penkkiin, katsoa kisa, tehdä päätös ja julistaa voittaja. Jotenkin liian simppeliltä tuntui tämä. Ei sinänsä oli jännää, koska olihan tämä lajinsa ensimmäinen ja piti hieman pohtia sitä, millä linjalla ja ajatuksella mennään. Hirveän iloinen ja vähän ylpeä olen siitä, että meillä oli täysi poseerauskisa.

Tein myös turhan maskin.
Soffi kuvasi.
Kisa jotenkin vain hurahti ohi, enkä kerennyt tietenkään nähdä Hall-kisaa ollenkaan. Jälkeen päin kuvista ja muualta asiaa tutkittuani, olen ehkä sitä mieltä, että juurikin Hall on oikean tyyppinen pukukisa näille leveyspiireille. Taso oli hieman erilainen kuin yleensä tämän seudun tapahtumissa. Tätä lisää kiitos.

Viikonlopun 'pakko mennä' -luento oli Japanilaiset kansantarinat 101. Aihe kutkuttaa minua hyvin syvästi, joten odotin ohjelmalta paljon. Hieman jouduin pettymään luennon sisältöön ja sen esille tuontiin. Olisin kaivannut selkeämpää kerrontaa tarinoista ja ehkä hitusen syväluotaavampaa analyysiä niiden yhteyksistä japanilaiseen populaarikulttuuriin. Ja vaikka itse en mitenkään spoilaantunut, niin spoilerivaroitus ohjelmakuvauksessa olisi ollut paikallaan. Kaikesta huolimatta viihdyin.

Päivän päätteeksi piti kuunnella myös Sakuga - animaation mestarit, joka tarjosi hirveästi asiaa, mutta selkeästi liian lyhyessä ajassa, koska lähes kaikki nimet menivät ohi korvien. Minä itse olen hillitön informaatiosyöppö ja oli välisätä hankala pysyä aiheen perässä. Tauotusta oli hyvin vähän ja animaattorista hypättiin toiseen hengittämättä välissä. Aiheena hyvin mehukas, mutta liikaa asiaa yli syötöllä.

BTW meidän badget!
Sunnuntain pukua pohdin ja puin ja laitoin Twitteriin kyselyä. Twitter-äänestyksen voittajaksi tuli Sora, mutta kakka-aikataulut eivät antaneet mitään tilaa siihen, että olisin kerennyt laittaa Soran peruukin kuntoon. Päätin sitten sunnuntaina vetää päälle äänestyksessä toiseksi tulleen herran eli Fujimoton. Vähän jänskäsin, missä kunnossa herran nenä on, mutta ihan tuo oli käyttis. Tulevaisuudessa aion kuitenkin tehdä uuden ja paremman nenän (ja ehkä pienen tutoriaalin).

Sunnuntaina ei ollut mikään kiire conipaikalle, mutta itse heräsin sen verran aikaisn, että päädyin Pohjankartanolle hyvissä ajoin (lateksinenä ja talvipyöräily ei ole hyvä yhdistelmä). Väkeä oli sunnuntainta huomattavasti vähemmän, mutta hyvin silti. Koska porukka lipui pikkuhiljaa paikalle, niin päätimme mennä katsomaan Conikonkarien(?) matkavinkit.

Kalaherran kuvasi Kide.
Ohjelma oli hyvin sekava ja karkaili käsistä aika tehokkaasti. Varsinaiset vinkit jäivät hukkaan, kun luennoitsijat lähinnä kertoivat juttuja omista kommeluksistaan. Välillä ne olivat relevantteja ja välillä taas eivät ollenkaan. Lisäksi eräs henkilö yleisöstä vei aihetta pois raiteilta vähän väliä ja pitkitti ohjelmaa yliajalle eivätkä luonnoitsijat hirveästi osanneet ohjata sitä takaisin. Meillehän tässä tuskin muutenkaan olisi ollut mitään uutta tarjolla, mutta voin vain kuvitella, mitä jäi käteen, jos oikeasti olisi halunnut vinkkejä conimatkustamiseen.

Twitterin kehuma Cosplayers - STAND UP!, joka nähtiin Yukiconissa, oli myös osana Matsun ohjelmistoa, joten se piti katsastaa. Sali oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi mahduimme sisään. Viihdyin hyvin. Vaikka ihan räkänauruksi ei missään kohtaa mennyt, niin vitsit oliva nasevia ja oivaltavia. Suosittelen.

Oliko muuten paras veto ikinä Matsuconilta tehdä diili Kauppuri5 kanssa?
Parasta mättöä.
Sitten käytiin katsomassa BLUFFia! BLUFF - Kirotut kortit oli ehdottomasti paras tanssiesitys piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Ehkä paras ikinä. Tanssit oli hyviä, uusi viiden porukka toimi lavalla hyvin ja kaikki osasi tanssia niin hyvin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa oli tämä ja minä intopiukean odotin vielä esityksen päätyttyä lisää. Enskerralla vaadin encoren!

Jäljellä oli vielä päättäjäiset, joista olin saanut hieman tuta jo aikaisemmin. Conin teemalaulu oli ideana kiva ja sanat hauskat, mutta laulusta oli vaikea saada selvää. Sanat olisivat menneet täysin hukkaan, jos niitä ei olisi heijastettu seinälle. Parasta oli Team Valorin PokemonGo-kisan voitto ja se, että Matsucon tulee uudestaan vuoden päästä! Whoop di doop! 

Matsucon oli mahtava ja kiva. Tässä oli ihan kunnolla isomman luokan tapahtuman tuntua enkä yhtään laita sitä pahakseni. Asiat toimi ja pelitti, ohjelmaa oli. Tätä lisää kiitos!

Fukka kiittää!

PS: Pukupärinä on taas ihan hirmuinen, mutta yritän hetken pidätellä itseäni. Seuraava suhteellisen varma con on Desu ja luultavasti Len lähtee sinne ainakin yhdeksi puvuksi. Toisesta tai kolmannesta ei vielä ainakaan ole mitään kovin vahvaa haisua.