Laiskemman puoleinen Animecon 2015

Hoi moi!

Animecon hurahti ohi. Coniviikko oli aivan hillitöntä hullunmyllyä. Aika ei meinannut riittää yhtään mihinkään, mutta kaikkea piti keretä tehdä. Vasta torstai-iltana pääsin kasaamaan matkalaukun sisältöä ja tarkistamaan pukujen tilannetta. No hups hups oho... Kenshin, joka mukaan lopulta lähti, olikin hitusen enemmän korjailun tarpeessa kuin muistin. Sen verta jaksoin samaan hätään säätää, että tein herralle uudet sukat, koska vanhat ovat kuluneet täysin puhki.

Tabit on niin mukavat.

Hirveällä hulinalla perjantaina suoraan töistä hypäsin conimobiilin kyytiin ja huristelimme kohti Kuopiota. Jännittäväksi yllätyksemme majapaikkamme oli vallannut puolet Oulun väestöstä. Huoneet olivat harmillisen ahtaat näin cosplay-ihmisä ajatellen, mutta siitäkin selvittiin.

Titta på min jättefin hakama!
Kuvasi: Kide

Lauantaina päällä oli siis Kenshin. Pakatessa huomasin, että miekan tuppea olisi voinut korjailla ja peruukkia vähän laittaa jotenkin. Ei kuitenkaan ollut jaksamista saati aikaa moiseen, joten menin sieltä, mistä aita on rikki. Tähän asti en ikinä saanut kunnon kuvia, joissa hakama näkyisi kunnolla. Nyt on nistäkin kuvia. Hakamat ovat tosi mukavat ja nätit, vaikka niiden silittäminen on aina yhtä helvettiä.

Yllättävän paljon tuli istuttua ohjelmissa lauantaina, vaikka ensin tuntui siltä, että ei ole hirveästi kiinnostavaa ohjelmaa tarjolla. Avajaiset tuli katseltua, mikä oli ihan hyvä, koska sieltä päädyimme Cosplay-kisaamisen 101 -luennolle. Hirveästi ei yleisössä ollut porukkaa, joten oli ihan kiva täyttää penkkejä. Asia itsessään oli minulle hyvin tuttua, koska jotenkin on nuo kisat tulleet tutuiksi. En ymmärrä miten.

Teppo oli Aconissa mukana ja Tepolla oli ihan oma seikkailu koko conin ajan.
Hävyttömästi nyysin woodilta kuvia.

Sitten löysin tieni Doug Walkerin Movies Everybody Disagrees with You on -höpinöihin. Herra itse on hyvin viihdyttävä ja osaa asiansa, mutta yleisön puheenvuorot tekivät ohjelmasta todella puuduttavan ja tylsän. Walker kyllä osasi hyvin katkaista puhujat, kun aiheet alkoivat rönsyilemään. Loppuosan ohjelmasta vietinkin laattoja siirrellessä. Pienenä huomiona kuitenkin se, että vaikka ohjelman kielenä onkin englanti, niin sen kielenkäytön voisi silti pitää puhtaana.

Teppo kävi katsomassa kisan.

Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Uusi kolmijaottelu oli ihan kiva, mutta selkeästi vaatii vielä hiomista. Tasoltaan kisat olivat kohtuullisia ja itse tykkäsin varsinkin Easy- ja Hard-luokan voittajista. Onnea siis pärjänneille! En kuitenkaan ymmärrä, mikä vika on suomenkielessä, vaan pitää nimetä asiat finglis-meiningillä. Easy, medium ja hard... miten olisi helppo, keskitaso ja vaikea? Helmi-kisa oli ainakin minulle positiivinen yllätys, josta en tiennyt mitään. Juonnot kuitenkin tekivät kisasta välistä hyvin kiusallisen. Kisaajat näyttivät eksyneiltä, kun poseeraaminen oli ohitse, mutta juontaja vaan painaa eteenpäin nippelitiedon selostuksella. Juontajan sepostukset olivat myös ainakin minulle vain turhaa papatusta, joka ei suurimmaksi osaksi kiinnostanut ollenkaan.

Kettu!
Taidekujalta tuli poimittua taas ihana asia.

Olin ostanut lipun Animekonserttiin, mutta ruoka kutsui enemmän. Tarkoitus oli viedä lippu infoon ja sitä kautta lahjoittaa se eteenpäin, mutta se vähän niinku unohtui. Vähän harmittaa, etten päässyt konserttiin, mutta toisaalta kuulin myös, että Guren no Yumiya jäi soittamatta. Sitä odotin eniten, joten en ehkä menettänyt mitään.

Oli kuuma. Uusi viuhka on ihana.
Kuvasi Kide

Sunnuntaina koitti se kauan odotettu ja mietitty Duke and Bitches -uudelleen esintyminen. Kohta on kaksi vuotta menyt pukujen tekemisestä ja olihan tuo aikakin päästä kuvaamaan. 

Aamu oli omalta osaltani jotenkin hektinen. Piti syöksyillä paikasta toiseen puolipukeissa, pakata ja saada pukukin päälle. Puolet omaisuudestani unohtuikin majoitukseen ja sinne jäivät. Ei nyt ihan puolet, mutta sitä hengaria, peruukkipussia, ja piilolinssikoteloa tulee ikävä. Vielä conipaikalla piti ahtaa itsemme pukuhuoneeseen viimeistelemään. Pukkarissa oli kivaa. Oli enmmän tilaa ja ihanoita, kauniita ihmisiä. Jotenkin pukkaritunnelma lämmitti sydäntäni suuresti.

Ottakaa kaunis Soffi.

Ja samantien pukkarista pihalle kuvaamaan. Siinä se päivä sitten menikin. Ohi meni myös Näinkin voi cossata?! -luento, mitä oli tarkoitus mennä katsomaan. Viiden hangen ryhmä on kuitenkin aika iso ja vaatii paljon aikaa kuvata. Tapani mukaan minulla oli tuhottoman kuuma koko viikonlopun ajan, mutta nuo neitoseni mun meinasivat palella. 

Meiko: Rorune, Luka: Soffi, Gumi: woodi, Miku: Pipa ja Gakupo: miä
Kuvasi: Kide

Valitettavasti outo kamera ja sen pyllypää asetukset eivät ihan toimineet niin kuin odotimme, joten nyt on paljon kuveja, jotka ovat aika hyödyttömiä. Ärsyttää, joten alan ihan oikeasti opiskelemaan valokuvausta ja kameran käyttöä. Suuntana kirjasto. 

Gumi mitä teet?

Ihan höpöjä kuvia tuli enemmän kuin tarpeeksi ja taas sain muistutuksen siitä, kuin KIVAAA on tehdä ryhmiä ja olla niissä mukana. Kamut on parhaita!

Sitten löytyikin jotain ihan muuta ja jännää. Desu-pöytä ja TWISTERRRR!

Siellä ne tytyt vääntelehtii.
Meiko ei arvosta.
Kuvasi: Kide

Huvittavintahan tässä on se, että olimme aikaisemmin vitsailleet siitä mitän Gakupo laittaisi naisensa pelaamaan Twisteriä omaksi ilokseen. Minä pyöritin ja neitoset saivat taistella voitosta. Tästä kaikesta voi päätellä, että väsymystaso alkoi olla aika korkealla. Hieman alkoi mennä hajoiluksi loppupäivä. Silti selvisimme kisoja katsomaan.

Väsytti. Sain rakkautta.
Kuvasi: woodi

Harmittavan vähän oli osallistujia esityskisassa. Mikään esitys ei noussut selkeästi esiin mitenkään über-mahtavana tai -siistinä, mutta voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. CMV-kisa puolestaan oli minulle jokseenkin pettymys. En sinäänsä odottanut mitään, koska CMV on Suomessa aika pieni konsepti vielä. Voittajasta olin hieman eri mieltä, mutta katsoin puolet voittajavideosta viuhkan takaa, koska en halunnut nähdä juonipaljastuksia. Pisteet siitä, että videon alussa oli varoitus juonipaljastuksista. Kunniamaininnan saanut video oli oma suosikkini, koska siinä löytyi kivaa kikkailua ja se jopa osasi aiheuttaa pienoisen ahaa-elämyksen. Voisihan näitä katsoa lisääkin.

Kisan jälkeen jäljellä oli vaatteiden vaihto ja päättäjäiset. Gakupon peruukki puristi päätä jostain syystä ihan hillittömästi, joten olin hyvin onnessani, että sain sen pois päästä. Hetken alteregoni Jenni pääsi valloileen ja tällä kertaa Jenni olikin karannut jostain tyttöjen epookki-animesta.

Absolutely Fabulous
Kuvasi: woodi

Päättäjäisistä missasin alun. Tärkeän uutisen sentään sain kuulla; Animecon muuttaa Jyväskylään! Hei hei Musiikkikeskus! Olet ahdas ja kuuma. Ei tule ikävä... ehkä.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Seuraavista koitoksista ei ole vielä tietoa, koska tässä samalla, kun bloggaan, istun päivystyksessä ja odotan tietoa siitä pitääkö jalka panna pakettiin.

Kokeilevaa kuvaamista

Heippa!

Ihan ainutlaatuiset tunnelmat ovat nyt aiheena. Harmittelin, ettei Kenshin ollut kesälläkään päässyt kuvattavaksi. Suurimpana syynä varmasti se, että juban oli muokattu Houzukille sopivaksi. Traconissa kumminkin saatiin lisää kuvia Houzukista, joten hyvillä mielin sain vaihtaa jubaniin taas valkoiset hihat ja kaulukseen. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Muhoksen vakiopusikkoon kuvaamaan, mutta sekin reissu sössiintyi muutamasta syystä.

Tässä sitä mennään taas.

Iltavuorojen keskellä yritin ottaa kaiken irti vapaapäivästä ja kyselin lähtisikö Kasa minua kuvaamaan. Meinasi mennä tiukille ja jännäksi, kun aurinko alkaa laskea jo niin aikaisin ja taivaalta tuli tuon päivän aikana vettä, lunta ja rakeita. Kaikesta huolimatta päätimme uhmata luonnonvoimia ja sännätä pensaaseen.

Kuvasi Kangaskasa

Kuvasi Kangaskasa

Koko sen ajan, kun kuvasimme, tuuli lähes vaakasuoraan ja satoi vettä. Oli oikeasti myrsky. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että lähdimme jälleen kerran merenrantaan, missä tuulee ja sataa vielä enemmän. Hakaman laskoksista ei ollut juuri mitään jäljellä jo enää siinä vaiheessa, kun kävelimme kuvauspaikalle.

Vertailuksi, miten Kide oli varustautunut assarihommiin.
Kuvasi Kangaskasa

Sää ei missään nimessä ollut ainesta iloisiin kuviin, joten menimme hieman vakavammalla otteella. Tuntui hyvin luontevalta lähteä tekemään haikeampaa Kenshiniä. Tiesin aivan täysin mihin kohtaukiin sarjassa haluan keskittyä ja mistä ottaa tunnetta irti. Oli hirveän kiva taas vaihteeksi löytää se oikea asenne kuvauksiin, koska tuntuu, että koko kesä on mennyt hahmojen kanssa tuskaillessa ja painiessa.

Kuvasi Kangaskasa

Olin jopa laittanu Kenshinin peruukin uusiksi. Koska taitoni eivät riittäneet siihen, että olisin saanut peruukista niin pörröisen näköisen kuin mitä olisin halunnut, niin päätin jättää sen mahdollisimman luonnollisen näköiseksi. Tuossa vaiheessa en edes ajatellut sitä, miten se tuulessa liikkuisi. Loppupelissä se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Kuvasi Kangaskasa

Vaikka oli kylmää märkää ja välistä inhottavaa, oli silti hullun kivaa. Harvemmin tulee kuvailtua näin extreme-olosuhteissa. Tuulesta yritimme ottaa kaiken irti. Se teki paljon tepposiaan ja hyvin moni kuva jäi käyttökelvottomiksi sen takia. Tuuli toi välistä lisäkiloja noin 20kg puolesta ja olo oli kuin Michelin-ukolla. Hakama eli välistä ihan omaa elämäänsä.

Kuvasi Kangaskasa
Lennän housuillani kuin Hemuli konsanaan.
Ja missä laskokset?

Lopussa heittäydyimme niinkin villeiksi, että otimme peruukin pois ponnarilta ja päästimme sen valloilleen. Oh the epicness of those pictures! Kuvista tuli ihan älyttömän siistejä (silloin, kun ne eivät olleet tapauksia ylempi kuva)! Omat photoshop-taitoni eivät kuitenkaan riitä lähes mihinkään niiden kanssa... Vähän jotain söhelsin.

Kuvasi Kangaskasa

Millään muulla peruukilla en olisi uskaltanut tätä tehdä. Tämä yksilö on kuitenkin niin älyttömän hyvälaatuinen, runsas ja helppohoitoinen, että sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. En ole laittanut siihen koskaan mitään selvityssuihketta, mutta se silti selviää lähes pelkällä ajatuksella. Ei siis tarvinnut kauhistella takkuista peruukkia. Ihana karvalapsi on tämä.

Hieman taloudellisia tappioita koimme tämän reissun ansiosta; Kasan sateenvarjon varsi taipui mutkalle tuulessa ja minulta tuuli kirjaimellisesti puhalsi toisen piilolinssin silmästä. Jee! Tällaistakin sattuu.

Tässä taas pieni kuvapläjäys ja seuraavia juttuja odotellessa Fukka kiittää.

PS: Millon saadaan se tuulikone kuvauspisteelle?

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu

Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi

Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide

Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi

Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru

Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?

Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune

Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko

Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.

Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi

Kuvasi: Tapio Matikainen

Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa

Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa

Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa

Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!

Mysteeristä miekaksi

Hoi hoi!

Ajattelin, että teen Kenshinin miekalle aivan oman merkinnän, koska siitä on niin paljon materiaalia ja asiaa. Olen itse metsästänyt hyvää ja yksinkertaista katanan ohjetta vuodesta toiseen, mutta en ole koskaan oikeastaan sellaista löytänyt. Itse miekka ei ole koskaan ollut ongelma valmistaa, vaan sen tuppi. Monia tutoriaaleja ja ohjeita olen seulonut läpi, mutta kaikkiin yleensä on tarvinnut jotain materiaaleja, jotka A) ovat hirmu kalliita, B) ei saa helposti Suomesta, C) eivät ole helposti käsiteltävissä kotioloissa tai D) kaikkea näitä yhtäaikaa.

Tämän takia kehitin aivan oman väkerrelmäni sen pohjalta, mitä olen muissa propeissa nähnyt käytettävän tai itse käyttänyt. En siis tiedä onko joku joskus tämän tehnyt, mutta ainakaan itse en ole tällaiseen ohjeeseen törmännyt (ja minulla on kovalevyt pullollaan katanan ohjeita). Siksi haluan jakaa tämän köyhän-koti-cosplay-miekan ohjeen ja toivon, että siitä olisi hyötyä edes jollekkin.

Ensin piirsin tietenkin kaavan miekkaa varten. Satun omistamaan ”oikean” katanan, joka helpotti kaavan piirtämisessä hurjasti. Tämän jälkeen jäljensin kuvion 3mm puupahville kahtena ja leikkasin palat irti mattoveitsellä. Olisin voinut kyttää myös kuviosahaa, mutta näin yksinkertaiset muodot oli helpompi leikata mattoveitsellä ja sain samantien paljon siistimmät reunat aikaiseksi.

Ei ollut näppylähanskoja kotona, mutta pariton rukkanen ajoi saman asian. Kädellä meinasi kyllä olla välillä vähän lämmin.

Kun palat olivat lopulta irti, merkkasin niihin kaikki kaavamerkinnät vielä kunnolla ja sitten liimasin ne yhteen. Liimana käytin ihan tavallista Erikeepperiä ja laitoin miekan palat vielä painojen alle puristumaan. Miekan liimaantuessa aloitin väistimen eli tsuban tekemisen.

Käytin täysin samaa menetelmää tsuban tekemisessä kuin itse miekan; kuva puupahville x2, leikkaa irti ja liimaa. En kuitenkaan tehnyt väistimelle omaa kaavaa vaan piirsin sen suoraan puupahville.

Halusin miekasta oikeasti ohuemman terän puolelta, joten vuolin ja hioin miekkaan ns.terän. Koska Kenshinin miekka ei olekaan mikään tavallinen katana vaan sakabatou eli vastateräinen katana, tuli terä miekan ”sisäkaarelle”. Kuvassa näkyvä harmaa alue on siis hiottu tekäpuoli.

Väistimen hioin ja gessosin ennen maalausta. Olin varautunut siihen, että paikkailen väistintä vielä massalla, mutta sille ei ollutkaan tarvetta lopulta. Gessosin myös miekan ja lisäsin sen kädensijaan hieman kapeammat palat puupahvia kahvan molemmin puolin, että se saisi paksuutta ja tuekea.

Kädensijan lopullisen muodon tein sanomalehdellä ja craft foam'lla. Pyöritin vain sanomalehteä kädensijan ympärille kunnes se oli hieman kapeampi kuin lopullinen. Siihen päälle sitten ihan rehellisesti teippasin sopivan kokoisen palan craft'ä. Sanomalehdet teippasin maalarin teipillä, mutta craft'n teippaamiseen käytin Scotch Magic -teippiä eli taikateippiä. Taikateippi on oma lempiteippini, koska se ei juurikaan näy mihinkään, koska se on läpinäkyvää, ei kiillä ja on hyvin ohutta sekä se lähtee myös helposti irti tarpeen tullen, mutta silti pitää asiat hyvin kiinni toisissaan. Se siis on TAIKAteippiä.

Sitten päästiin maalaamaan! Maalasin kädensijan, terän ensimmäisen kerroksen ja väistimen erillisenä. Kun kädensija oli kuivinut, aloin punomaan kädensijan mustaa punosta siihen päälle. Käytin satiininauhaa, koska sitä sattui löytymään oikean levyisenä ja se oli hitusen kiiltävää, vaikka oikeasti katanassa käytetään eräänlaista nyöriä. Tuota nyöriä en kuitenkaan tähän hätään saanut mistään, joten satiininauha it is. Punominen oli kivaa, mutta en ole täysin tyytyväinen työnjälkeeni, joka varmasti on osittain nauhan ohuuden syytä.

Miekka oli tässä vaiheessa kutakuinkin oikean mallinen, joten aloitin tupen tekemisen. Aseinani:

Foliota käytetään muun muassa nukketeatterissa nukkejen tukirakenteina ja myös vahanukkeanimaatioissa ja pienten patsaiden sisällä. En ole sitä ikinä itse käyttänyt, mutta ajattelin, että tähän se passaa. Toimi lopulta hyvin. Foliolla sain tuppeen enemmän muotoa ja rakennetta ilman, että siitä tuli kammottavan painava. Olisin voinut alkaa uhkarohkeasti tekemään tuppea wonderflex'stä, mutta koska en omista kuumailmapuhallinta (yleensä käytän kahta fööniä) enkä kunnon tillaa työstää isoja paloja WF:ä, niin jätin sen vaihtoehdon suosiolla.

Ompelin miekan mallisen sukan tupen pohjaksi, että miekka ylipäätään tulee tupesta uloskin. Teippasin sen ympäriinsä ja aloin siihen päälle kääriä foliota, minkä jälkeen teippasin koko homman taas.

Välissä testailin, että miekka edelleen tulee ulos tupesta. Huomatkaa tsuba paikallaan ja folio, joka näkyy tupen suussa.

Jo ensimmäinen teippikerros piti tupen muodossaan, mutta vasta folio+teippi-kerroksen jälkeen uskalsin alkaa työstämään tuppea ilman, että miekka itse on siellä sisällä. Aina välillä kuitenkin laitoin miekan takaisin tuppeen, että se pysyisi mahdollisimman hyvin muodossaan. Tuppi oli myös helpompi laittaa kuivumaan, kun miekka oli sen sisällä.

Liima-vesi-seos ja sanomalehtisuikaleita aloin siihen sitten länttäilemään päälle. Muutaman kerran gessosin koko tupen aina uuden paperikerroksen välissä. En tiedä oliko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta ainakin oli helpompi nähdä epätasaiset kohdat, kun koko hökötys oli valkoinen.

Möööö!

Hieman tasoitusta massalla ja sitten lisää sanomalehteä. Tässä kerroksessa tein liima-vesi-seoksesta enemmän liimapitoista kuin ensimmäisissä kerroksissa, jotta saisin tupesta kovemman.

Muutamassa kohdassa käytin wonderflex'ä, koska sain vanhoista jämäpaloista hyvin kaikki tarvittavat osat. Väistimen molemmin puolin olevat ”metalli”osat, tupen suu ja kädensijan päässä oleva nuppi ovat wonderflex'ä. Olisin voinut tehdä ne myös jostain massasta tai craft'stä, mutta wonderflex oli minulle helpompi vaihtoehto. Tupen käsittelin spray-maaleilla ja -lakalla. Kaikki muu on maalattu akryylimaaleilla käsin, koska en löytänyt haluamiani sävyjä spray-valikoimasta (viisi eri metallinsävyä... mutta kaikki silti jotenkin samansävyisiä...)

En ole mitenkään super-tyytyväinen lopputulokseen tupen osalta, mutta yllätyin, miten toimivan siitä kuitenkin sain. Luultavasti teen uuden tupen jossain välissä. Nyt uskallan kuitenkin jossain vaiheessa lähteä tekemään erästä pukua, joka on miekan takia vähän junnannut, vaikka muuten se on suhteellisen peruskuraa.

Fukka kiittää ja toivoo, että tämä oli hyödyllinen merkintä.

PS: Tein pikapikaa kimono-hengarin.