torstai 18. kesäkuuta 2015

Kysymyksiä herättävä Kummacon

Moi!

Vasta nyt pääsen kunnolla kirjoittamaan viime sunnuntain Kummaconista. Vastoinkäymisistä huolimatta lopulta sain kuin sainkin itseni paikalle.

 Mitä olen ymmärtänyt, Kummaconin alkuperäinen tarkoitus oli keskittyä ainoastaan länsimaiseen populaarikulttuuriin ja muuhun. Eikä niinkään japanilaiseen. Jossain välissä conin sivuille kuitenkin ilmestyi osio 'Anime ja manga'. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli laittaa päälle Alexia, koska se on tähän asti ainoa pukuni länsimaalaisesta lähteestä. Sitten muistin, että Aquasta ei ole vielä saatu kunnolla kuvia ja Valveella Nukulla on ihanaakin ihanampi lasitiiliputki, jota myös portaikoksi kutsutaan. Päälle vetäisin siis Aquan.

Conitreffit urhean ja komean prinssini Valdriguen kanssa.
Kantsii olla kade.
Coniaamu ei kuitenkaan ollut ihan niin eteerinen ja onnellinen kuin olin suunnitellut. Edellisenä iltana vietetyt kaverin tuparit painoivat päälle, vaikka tulin ihan sievästi ajoissa kotiin. Aamulla herättyäni totesin, että ei pysty vielä. Kolme tuntia myöhemmin sain itseni kunnolla pystyasentoon ja hirmuisen taistelutahdon. Olin jo harkinnut raahaavani itseni paikan päälle ihan siviileissä, mutta taistelin puvun päälle ja hyppäsin pyörän selkään.

Uwaaaa! Aquaaa!
Kuvasi: woodi
Tuon kolmen tunnin aikan, kun tein kuolemaa sängyssä, Kummaconi oli kuitenkin jo niin vauhdissa, että kaikki puheohjelmat, jota olisin halunnut päästä katsomaan, olivat jo löpisty läpi. Kakka. Jäi zombie- ja panssariasiat kuulematta. Myös cosplay-kisan paikkaliput oli jaettu jo viimeistä myöten. woodiseni oli yrittänyt saada muillekin lippuja, mutta jostain hyvin omituisesta ja kummallisesta syystä lippuja jaettiin 1 per naama. Miksi? Kysyn vaan.

Koska itse conin tarjoamaa ohjelmaa ei meille asti ollut, pyysin woodia kuvaamaan minua tuossa ah-niin-ihanassa lasiputkessa.

Aistillista ylöspäin tuijottelua KH-tyyliin.
Kuvasi: woodi
Kaikessa ylettömässä tohinassa ja ähinässä aamulla olin täysin unohtanut paremman kameran sisareni mun kämpille, missä pyörähdin aamulla. Siksi vanha, hirveä ja suhteellisen uskollinen ovisilmäräpsyni pääsi käyttöön. Canon Ixus aina valmiina. Kuvasinmme jonkin verran myös woodia, mutta pukuun ja sen väreihin sopivaa maisemaa oli jokseenkin hankala löytää.

Taidekuja oli antoisampi kuin odotin. Oikeasti en odottanut mitään, mutta yllätyin hyvin positiivisesti. Mukaan jopa tarttui SkyGraffitin (menkää, ihailkaa ja tykätkää!) kanzashi-hiusnipsu. Olisin halunnut ostaa puolet pöydästä, mutta rahat eivät riittäneet.

Mun ihanuus!
Ekassa kuvassa näkyy myös woodin ostos.
Kovin kauaa ei puku ollut päällä, koska ennen kisaa kävimme vaihtamassa vaatteet, että kerkeämme syödä muidenkin kavereiden kanssa ennen kuin woodi menisi katsomaan kisaa. Silti oli tosi mukava pitää Aquaa päällä. Jostain syystä Frostbiten jälkeen jäi Aquasta pukuna jotenkin paha maku suuhun. Tuntui, ettei puku ollut oikein mistään kotoisin. Ihan tylsä. Enkä kuvissakaan osannut näyttää muuta kuin lahnanaamaa (mikä vaivasi myös vähän Desussakin). Pienestä ja kuvasaldosta huolimatta Aquasta tuli kivoja kuveja, joita kehtaa ehkä näyttääkin. Pääsin myös harjoittelemaan taas kuvanmuokkausta vähän reilummalla kädellä. Toivottavasti mikään ei pistäisi niin hirveästi silmään olen kuitenkin aika käsi, mitä tulee kuvanmuokkaamiseen.

Hurdurr...
Kuvasi: woodi
Ruuan hankinta oli taas ihan oma seikkailunsa, kun ensin eineen saamisessa kesti sata vuotta. Lopulta, kun saimme takapuolemme nurmikolle ja olimme valmiit aloittamaan äpöstyksen, huomaamme, että ruokamme mukaan ei ollut pakattu minkään laisia ruokailuvälineitä. Yritä siinä tunkea kunnon burgeria turpavärkkiin, kun edes Hesen kerroshampurilainen ei mahdu suuhun kokonaisena.

Olit herkullinen burgeri, mutta ihan liian vaikea.
Jännittävähkö seikkailuni jatkui vielä sen verran, että pääsin kuin pääsinkin katsomaan cosplay-kisaa. Tanssitiimi Bluff tarvitsi kuvaajan, joten minä pääsin katsomoon painamaan nappia ja siinä sivussa näkemään vähän kisaa kulisseista...

Heti alusta huomasi, että kisaa olivat järjestämässä ensikertalaiset. Siinä vaiheessa, kun ohjelman olisi pitänyt alkaa, kisaajien kanssa käytiin vielä läpi kisa järjestystä. Yhtään kisanumerolippulappusta tai vastaavaa en nähnyt ja siksi kai kisaajien järjestys meni kuta kuinkin näin: "Ensin sinä, sitten sinä, sit sinä ja sen jälkeen te..." Huolestuin jo tässä väiheessa. Itse kisa alkoi 20 minuuttia myöhässä...

Lainaan woodilta, koska tämä tiivistää fiilikseni kisan alussa aika hyvin.
Itse kisa oli yksinkertainen lavanläpikävelykisa, jossa kuulemani mukaan arvioitiin myös lavaesiintymistä jollain tasolla. Yleisö ei saanut taputtaa, koska se vie aikaa. Miten? Kysyn mä. Juonto oli hyvin todennäköisesti tuskaisin ikinä. Mikkien käyttöä ei oikein hallittu, kysymykset ja välidiipadaapat siellä täällä olivat todella kankeita. Samat naamat, samoissa puvuissa olivat jälleen kisassa mukana, kuten Oulussa lähes aina. (Tämä on jännittävä ilmiö, josta haluaisin keskustella enemmänkin. Näkyykö sama muilla paikkakunnilla vai onko tämä joku perähikiän juttu? Kertokaa minulle!) Muuten taso oli yllättävän korkea. Mukana oli tosi kivoja pukuja, joita olisin myös itse halunnut päästä syynäämään lähempää.

Kisan venyminen ja vanuminen jatkui myös loppusuoralla, kun Bluffin tanssien jälkeen tuomarit eivät vieläkään olleet saaneet päätöstä aikaan. Oliko esituomarointia ollenkaan? Juuri ennen voittajien julkistamista minä ja woodi jouduimme hipsimään tiehemme, koska JURASSIC WORLD! Eli jos joku tietää ketkä pärjäsivät kisassa, minua saa informoida. Tietoa ei tunnu löytyvän mistään...

Mitä tästä sitten jäi käteen? Kuvia Aquasta ja uusi ihastuminen pukuun, koska ei se ollutkaan niin hirveä, Oli se, mutta en vaan muista. muistutus siitä, että olen kuolevainen, havahtuminen siihen, miten tärkeää osaava ja kokenut cosplayvastaava on, hämmentyneitä ilmeitä ja paras leffakokemus pitkään aikaan sekä tämä:




Fukka kiittää!

PS: Tulevista seikkailuista ei ole vielä hirveästi tietoa, mutta Animeconiin olisi tarkoitus suunnata. Millä puvuilla? Se jää nähtäväksi.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Desuheila - Desucon 2015

Hei taas!

Desuconista on selvitty! Oli kivvaa! Pitkästä aikaa sunnuntaina tuntui siltä, että voisin ottaa vielä kaksi lisäpäivää coniin. Halusin vaihtelun vuoksi pyöriä Desussa pelkkänä kävijänä. Siksi hirveän suuria kommelluksia ei reissussa tapahtunut omalta osaltani, mutta ihmiset oli parhautta. Oma pieni poppoomme kasautui Lahteen maan joka kolkasta. Oli kiva nähdä rakkaita ja päästä juttelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Olisin halunnut vielä metsästää käsiini muutaman ihmisen, jolle en kerennyt sano hirvesti muuta kuin hei.

Meidän jengi sunnuntailta.
Ps: Puhelimeni etukamera on kakka.
Matkustaminen meinasi mennä hankalaksi, kun autopolitiikkaa piti venkslata vielä coniviikolla. Lopulta ahtauduimme autoon ja löysimme tien Lahteen jo perjantaina ennen ovien avautumista. Mitä tämä tämmöinen oikein on?

Tänä vuonna ei Desucon tarjonnut hirveästi itseäni kiinnostavaa ohjelmaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin ravaamaan luennolta toiselle, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Petyin siinä kohtaa suuresti, mutta ei voi mitään. Jotain sentään kävin katsomassa.

Perjantaille en ottanut mitään pukua, vaikka mielessä kävikin. Ihan hyvä päätös, koska perjantaina kävimme katsomassa Cosplay Tour Europe -dokumentin. Huone oli pieni ja ahdas. Hyvin moni jouduttiin nakkaamaan ulos. En ole myöskään varma kävikö jopa niin, että edellistä ohjelmaa seuraamassa olleet jäivät huoneeseen, vaikka ovella oli jono... Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuivat lähtemää. Itse olin myös tuossa porukassa, kunnes avasin suuni ja kysyin voisiko vielä vähän yrittää järjestellä. Kannatti, koska kavereiden kanssa saimme jäädä.

Itse dokumentilta odotin ehkä vähän enemmän. Enemmän cosplayta. Hyvin suuri osa dokumentista oli porukan matkanteosta ja sen kommelluksista, mikä ei sinäänsä ollut minulle relevanttia. Cosplayta ja sen eri muotoja eri maissa olisin kaivannut lisää ihan pelkästään visuaaliselta näkökulmalta. Dokumentin pomppiva ääniraita meinasi ärsyttää hyvin paljon, kun joistain pätkstä ei meinanut saada selvää ja osa särki korvia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, vaikka hirveästi mitään uutta tietoa ei tullutkaan. Tällaista voisi kyllä katsella lisääkin.

Lauantaina vedin niskaani Halvilin, joka valmistui aika täpärästi. Oikeastihan minun ei koskaan pitänyt tätä hahmoa tehdä, koska naama. Olen elämässäni kolmesti tehnyt pukua näin kiireellä. Torstaina piirtelin kuvioita vöihin kahteen yöllä, mikä ei loppupelissä ole niin myöhä. Valmista kuitenkin tuli ja siinä mielessä pidän puvusta, vaikka tuntui, että heitin ammattitaidon jossain välissä mäkeen tätä tehdessä. Peruukki oli vähän ongelmallisempi, kun en meinannut saada kunnon jakausta aikaiseksi karvan puutteen vuoksi. Sitten, kun Halvil pääsee seuraavan kerran päälle, niin korjailen sitä hitusen sieltä täältä. Viitta on tehty niin kämäisesti, että teen ehkä uuden kunhan palkka tulee.

Tuuli oli jännä ja eeppinen.
Kuvasi: Kissaten
Olisin halunnut päästä seuraamaan lauantaiaamun Cosplay tips and tricks -juttutupaa, mutta ajankohta oli sen verta aikainen, että palloilin vielä hotellilla. Sen siaan en suunnitellut meneväni Onko hyvää yaoita olemassa? - Yaoin stereotypiat -luennolle. Viikonlopun rikostoverini, woodi, kuitenkin huomautti, että olisihan se ihan hupaisaa mennä luennolle, kun hahmomme olivat yaoi-mangasta. En siis odottanut luennolta mitään, mikä oli ihan hyvä, koska ei se juuri mitään tarjonnutkaan. Puhuja oli hyvä, mutta luennon sisältö oli aika blyäh. Listausta yaoi-kliseistä (joista iso osa ei edes liittynyt mihinkään juonellisiin seikoihin), minkä ohella listattiin sarjoja. Olisin kaivannut vähän enemmän analyysia ja oikeasti vastausta kysymykseen 'onko hyvää yaoita olemassa?'. Se, mitä itselleni jäi luennosta käteen, oli lista monella tapaa huonoista sarjoista. Ihan viihdyttävä silti.

Ottakaa pöhkö kuva.
Über-kuuma Val: woodi
Kuvasi: Kissaten
Sitten sännättiin katsomaan cosplay-kisoja! Viime vuoteen verrattuna Eurocosplay-karsinnat olivat vähän ryhdistäytyneet. Pukuja oli taas moneen lähtöön. Tietynlaisen videotrendin merkkejä oli ilmassa heti alusta asti. Villejä veikkauksia kukmikä sen pisti alulle? Tiklin voittoesitys oli ihanan piristävää vaihtoehtoviihdettä muihin osallistujiin nähden. Itse nauroin litkana ihan kaikelle musiikkivalinnoista Kirkko & kaupunki -lehteen. Onnea vielä kerran! Hall-kisa oli myös viihdyttävä, kun sekä puvut että kisaajat olivat itselleni tuntemattomampia. Kivoja asuja näkyi, joiden takia taidan aloittaa muutaman uuden sarjan katsomisen. Onnittelut myös ihanille Hall-kisan voittokolmikolle!

Lauantain ohjelmistoon meidän poppoon osalta kuului vielä kuvaamista ja minulle erityisesti perseily kameran edessä. Derp-kansio saa taas paljon sisältöä. Myös DesuDance tuli seurattua sivusta, koska kengät tai puku eivät antaneet niin paljoa periksi, että olisin itse päässyt tanssimaan. Lisäksi olisin niiiiiiiiiiiiiiiin halunnut päästä kuulemaan Japnanilaisa kauhutarinoita, mutta piti päästä syömään ja nukkumaan.

Yhyy ;___; Olisin halunnut tanssia... ja kuulla kauhutarinoita... yhyy...
Kuvasi: Kissaten
Lauantaina vaelsin mustana möhkäleenä läpi Metsähallin, mutta sunnuntaina otettiin takaisin, kun pistin Haurun päälle. Puku oli niin mukava pitää ja nätti ja äääääääää! Koskaan ei pitänyt tätäkään pukua tehdä, koska naama. Puku oli niin kiva, että varmasti tulen käyttämään sitä uudestaan. Se oli jopa niin mukava, että ajelin meidät kotiin Ouluun se päällä. 

Kaikesta tuulesta huolimatta saatiin jotain kuvia.
Kuvasi: Kissaten
Ohjelmaa sunnuntaille oli vielä vähemän kuin lauantaille. Kävimme ainoastaan yhdellä luennolla ja päättäjäisissä. Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset -paneeli ei viihdyttänyt yhtään. Olin niin lähellä nukahtaa. En löytänyt koko ohjelmasta minkäänlaista punaista lankaa tai logiikkaa. Ohjelmakuvaus vei ainakin minua vahvasti harhaan, kun luulin saavani cosplayn Niksi-Pirkan aineksia, mutta sisältö olikin vain venytettyä jaarittelua panelistien tekemistä puvuista. Ajankäyttö taisi myös olla vähän katesissa, kun 40 minuuttia oli käytetty vasta kahden aiheen käsittelyyn (en edes muista montako aihetta oli... monta). Sain kuvan, että paneelia ei oltu juuri käyty läpi ennen h-hetkeä. En tiedä, miten homman kävi, koska lähdimme kesken pois. Harvoin hipsin salista ilman mitään kunnon syytä, mutta nyt oli pakko.

Yritimme kuvata pukuja myös sunnuntaina, mutta tuuli meinasi pistää ihan kunnolla vastaan. Takki ei meinannut pysyä päällä ja porukka paleli ulkona. Haluaisin kuitenkin kuvata Haurua ja Sophieta vielä uudestaan, koska uusi peruukki ei kerennyt saapua ajoissa. Kuvissa siis ensimmäinen tekele. 

Rakkautta Kasalle!
Kuvasi: Helene Lindfors
Pitkästä aikaa jaksoin käydä taidekujalla. Taidekujakansio oli huippu idea! Perjantaina kävimme selaamassa pöytämyyjät läpi ja tiesin heti, mitä haluan ostaa. Sunnuntaina mukaan tarttui sellaistakin tavaraa, jota en tiennyt haluavani. Pieni virkattu Chocobo lähti matkaani lauantaina ja se sai nimekseen Pelkkä-Teppo. Teppo ehkä lähtee mukaan tulevillekin conireissuille. Lisäksi löysin aivan ihania grafiikka vedoksia! Aaaaaa! En kestä! Ne on niin ihania! Nyt pitää vain hakkia kehykset ja katsoa kuville paikat seinältä.

Pelkkä-Teppo, Haurun linna ja pikkuinen Totoro-otus!
Rakastan näitä!
Kotimatka taittui hyvin. Kaikilla oli sen verta virtaa, ettei kukaan edes nukkunut. Emme meinanneet rutistua rekkojen väliin. Oli valoisaa ja enimmäkseen hyvä ilma. Koko reissu meni omalta osaltani hyvin ja vähän on jo ikävä tapahtumiin...

Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, koska uudenuusi tapahtuma Kummacon pidetään Oulussa jo ensisunnuntaina! Siellä nähdään!

Fukka kiittää!

PS: Arvon hieman Kummaconin pukujen välillä. Laittaakko Alexia vai Aqua? Siinä pohtimista loppuviikoksi.