maanantai 23. helmikuuta 2015

SadeRopisi, karvoja pölisi

Terve!

Nyt läjäytän Aquan viimeiset ränssäyskuvat ja -höpöttelyt tähän. Lähinnä avainmiekan ja peruukin työstämistä, koska muut jutut eivät oikesti ole niin mielenkiintoisia. Paitsi ehkä keinonahkainen, joustava vinokaitalenauha, jonka ompeleminen oli helvettiä, mutta täysin sen arvoista. Siitä tuli sievä yksityiskohta. Jota kukaan ei tietenkään huomannut.

Näkyy ihan hirtsusti.
Olin kunnon kriisin partaalla, kun piti oikeasti päättää kumman avainmiekan haluan tehdä. Pyörittelin ajatusta edestakaisin, katselin video klippejä ja yritin saada selvää siitä, kumpi miekka nähdään Aqualla missäkin kohdissa. Lopulta tarpeeksi pausea näpyteltyäni onnistuin kaappaamaan tämän Dream Drop Distance'n avuasvideosta:

RainFell!!!!!
Päätös oli tehty ja RainFell pääsi työn alle. Tuttuun tapaan tein rungon kahdesta kerroksesta puupahvia. Tuin rungon myös kahtia sahatuilla puutikun pätkillä. Terässä olevat reijät meinasivat hirvittää, koska rungon tukeminen niiden kohdalta oli hitusen ongelmallista. Keksin kuitenkin taas typerän niksin tähänkin.

Vahvistus ihan aluillaan.
Pienemmät ja vaikeammat muodot vahvistin grillitikuilla tai bambupuikolla kuten meillä sanotaan. Niitä oli helppo pätkiä saksilla ja liima toi omaa tukea hökötykseen. Peitin koko pahvin lähes kauttaaltaan tikunpätkillä molemmin puolin. Tikut auttoivat myös siinä, ettei miekkaan tarvinnut myöhemmin upottaa niin paljoa massaa eikä siitä tullut niin painava. Henkilökohtaisesti pidän enemmän painavista asepropeista, mutta tässä säästin mieluummin rahaa.

Massailua.
Kolmiulotteinen muoto tuli siis massan avulla. Otin kokeiluun Paperclayn, jota ostin yli vuosi sitten hillittömän hintaisen paketin. Osittain käytin myös tuttua ja rakasta Darwi-massaa. Pystyin hyvin vertailemaan massojen ominaisuuksia ja täytyy myöntää, että uusi rakas on Paperclay. Vaikka perusominaisuudet ovat molemmilla yhtä hyvät, Paperclayn työstäminen on paljon siistimpää ja nopeampaa sen notkeuden ansiosta. Toisaalta tuoreeltaan myös Darwi on paljon notkeampaa, joten ihan ei ollut reilu vertailu tämä. Darwi-paketti oli nimittäin hengannut avattuna jääkaappini syövereissä jo vuoden 2013 alusta, kun työstin Rikkun ja Yunan sauvoja. Varmasti tulen käyttämään molempia massoja tulevaisuudessa, mutta tarkkaan harkiten sen perusteella, mitä olen tekemässä.

Käytin väistimessä myös apuna softista (mustat osat kuvissa), että oikeiden muotojen esiintuominen olisi helpompaa. Myös painoa ja massankulutusta sain tällä vinkeellä vähennettyä.

Lähes loppusuoralla hiomisen kanssa.
Hioin ja paikkailin miekkaa edestakaisin useamman kerran. Ihan niin siisti ja kaunis siitä ei tullut kuin olisin halunnut. Frosti alkoi hengittää niskaan ja pitkä maalausoperaatio oli vielä edessä, joten jouduin vähän nipistämään. Ylemmässä kuvassa näkyy hieman halkeilua, josta olin hirveän huolissani. Alemman reijän kohdalla meinasi terän paino käydä liian kovaksi kaikesta huolimatta, mutta lisäsin hieman bambutikkuja massattomalle puolelle ja massat perään. Sain kuin sainkin miekasta lopulta hyvinkin tukevan eikä halkeilusta ollut enää mitään tietoa. Pelkäsin jo, että joudun vuoraamaan koko miekan worblalla.

Yksi ehdottomista lempiosistani koko puvussa on avaimenperä ja sen päässä roikkuva killutin. Lähes koko ketjun tekeminen oli tosi kivaa ja uutta näpertämistä. Pisara-killutin syntyi Paperclaystä ja softiksesta.

Muru.
Itse ketju syntyi worblasta. Worbla-pötköjen pyörittely oli yllättävän kivaa, mutta vähän kivuliasta. Pääsin hyvin testailemaan ja kokeilemaan worblan eri ominaisuuksia tässä puvussa. Siksi alan hieman lämmetä myös worblan käyttämiselle enemmän.

Pisaralenkkejä, vasemmalta lähtien tekojärjestyksessä.
Kannatti harjoitella.
Isojen lenkkien päälle heitin vielä muutaman kerroksen liimaa, että niihin tulisi hieman siistimpi pintatekstuuri. Sitten vain maalia ja lakka päälle.

Suttu kuvaaaa.
Tämä itseasiassa oli paljon isompi kuva worbal-työmaastani.

Pikkulenkit piti maalata, kun koko ketju oli jo koossa, joten se oli hieman temppuilua. Liiman jätin niiden kohdalla väliin, mutta lakkaa levitin runsaammin, koska sen kanssa ei tarvinnut varoa muiden lenkkien sotkemista.

Koska kaikki metallin sävyt toistuvat Aquan puvussa monessa eri kohtaa, piti minun säilytellä maaleja jääkaapissa (säilyvät paremmin kosteana) lähes koko projektin ajan. Oikeasti purkit ovat vieläkin jääkaapissa, koska en ole saanut heitettyä niitä pois. Olisin halunnut käyttää spraymaaleja, mutta koska en omaa mitään paikkaa, missä voisin niitä käyttää näin talvisaikaan, piti tyytyä akrylimaaleihin.

RainFell
Maalit tekivät mieksta paljon jykevämmän näköisen kuin se kaunis ja siro luomus, mitä miekka oli hiomisen jälkeen. Maalasin terän kahteen otteeseen. Ensimmäinen maali oli vähän liian tumma, kun tutkin sitä seuraavana päivänä muun asun kanssa päivänvalossa. Koko miekka sai lopuksi päälleen tuhdin kerroksen lakkaa.

Jostain syystä tämä tekniikka on niin tyydyttävä tapa työstää asioita.
Lisää worbal-kokeiluja tuli tehtyä Aquan Keyblade master -korun kanssa. Ihan samaa menetelmää olen käyttänyt wonderflexin kanssa, eikä worbla hirveästi siitä eronnut. Worblasta saa kuitenkin lämmittämällä huomattavasti notkeampaa kuin wonderflex, jossa tukiverkko antaa kovuutta vaikka kuinka lämmittäisi.

Kokonaisuutena olen kohtuu tyytyväinen miekkaan. Sainkin hirmuisen keyblade-kuumeen ja haluaisn tehdä vaikka, mitä muita avaimia, vaikka niille ei pukuja olekkaan suunnitteilla.

Odotin peruukin tekemistä intopiukeana, koska alan ehkä saada jotain käsitystä siitä, miten peruukeista saa nättejä, siistejä ja oikean mallisia. Malli osoittautuikin hieman haastavammaksi kuin odotin. Osa syynä se, että valitsi referenssikseni nimenomaan paremman laatuiset ja yksityiskohtaisemmat videopätkät, koska niistä oli peruukin värikin peräisin.

Taktista kuvaamista by Fukka vol. 308Ö4
Peruukki ei ollut niin yhteistyöhaluinen, että olisin saanut siihen kunnon sivujakauksen. Halusin piilottaa myös hiusrajan sievästi, joten yllä on tulos. Samalla tavalla kuin olen tehnyt Rurukan ja Tsunaden peruukkeihin taakse "jakauksen" tein nyt myös tämän. Kuvassa vielä vähän keskeneräisenäkin ideasta saa kiinni. Kuituja vaan ristiin sitten lakalla ja hiustenkuivaajalla paikoilleen.

Sovitin aina välissä.
Lähdin etuhiuksista ja etenin sitten niskasta ylöspäin. Juuri päivastoin kuin yleensä teen. Esimerkiksi Naruton peruukki on leikattu ja muotoiltu ylhäältä alaspäin. Tämä on ehkä itselleni helpompi suunta. Lisäkuitu oli todella tarpeen. Pohdin jopa sen lisäämistä vielä muotoilunkin aikan, mutta sitten ehkä peruukista olisi kokonaisuudessaan tullut liian massiivinen. Nytkin se oli vähän suurehkon oloinen verrattuna omaan päähäni.

Meinasin tosiaan menettää uskoa peruukin kanssa. Jätinkin kunnon viimeistelyn vasta Lahteen. Matkakolhut sai korjattua sitten siinä ohella. En tiedä, mikä stressiangsti tämänkin kanssa iski, kun olin valmis heittämään tällä vesilintua ja itkin ehkä vähän Kasalle ja muille asiasta. Loppupelissä vain Niskavillat ja korvia ympäröivät karvat tuottivat ongelmaa. Tuhannen kerran kiroan sitä, kuinka pieni pääni on ja kuinka isoja peruukit yleensä ovat. Korvat menee aina jotenkin ruttuun. Korvissakin voi hyvin olla vika. En epäile.

Peruukit on serious business.
Nyt tykkään peruukista. Ei mikään paras, mutta ihan kiva. Käytän karvalapsen pesulla ja katson, miten se asettuu sen jäkeen. Yleensä se auttaa. Yllättävän vähän peruukki otti osumaa viikonlopun aikana, vaikka se oli käytössä molempina päivinä.

Siinä taisi olla tämä tällä kertaa. Taisi tulla pitkä merkintä. Toivottavasti Aquaa nähdään tulevaisuudessakin, koska kaipaan kunnon kuvia.

Fukka kiittää!

PS: Jos jotakuta kiinnostaa, aloitan 30 day cosplay challenge'n tumblrn puolella. Linkki: Fukkacosplay. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Muutenkin yritän saada tuota cosplay-tumblriani vähän aktiivisemmaksi.

torstai 19. helmikuuta 2015

Ahtautta ja hiiriä - Desucon Frostbite 2015

Moi!

Jos kone pysyisi sen verran päällä, että saan blogin päivitettyä. Tämä lahoaa täydellisesti ja toisessa koneessa ei toimi näppäimistö... Hyvin menee, mutta menkööt.

Pyörähdin siis Frostbitessa ja valitettavasti mukaan lähti tällä kertaa vain yksi puku. Näin pitkästä aikaa. Akane ei päässyt edes alulle, koska Aqua veikin arvioitua enemmän aikaa. Minulla siis piti olla useamman viikon "loma", mutta viikon sisään pomo soitti ja kysyi tulisinko maanantaina töihin. Menin töihin, joten puvun tekemiseen ei jäänytkään niin paljoa aikaa, kuin olisin halunnut tai suunnittelin.

Yksi puku oli lopulta paras vaihtoehto myös matkustamisen kannalta. Pikkuruinen automme ei imenyt ihan yhtä paljon tavaraa itseensä, kuin aiemmat ajokit. Matkustaminen oli tiivistä, vaikka Lahteen köröteltiinkin vain neljän hengen voimin.

Matka taittui miekka sylissä.
Kuvasi: woodi
Heti perjantaina aiheutti hämminkiä puuttuva työvoimapöytä tuulikaapissa. Piti mennä kysellen paikasta A paikkaan B, että lopulta sain lätkän. Sekä lipunmyynti, että info tarjosivat minulle ensimmäisenä 'Ööö'tä ja hämmentynyttä ilmettä. Lopulta löysin työvoimapöydän ja sain lätkän.

Olin sen verran lurjus, että en löytänyt tietäni katsomaan kuin yhtä ohjelmaa. Sekin jo perjantaina, kun Ilonan cosplayn markkinointitilastot tuli kuunneltua läpi. Sisältö ei sinänsä yllättänyt mitenkään, mutta olisin hieman halunnut myös kuulla sitä erikoisempaa dataa, mitä kyselyt olivat tarjonneet. Se toisaalta on asia erikseen ja sen sisällyttäminen tähän luentoon olisi varmasti pitkittänyt asiaa turhankin paljon. Jännää oli, mutta ei mitään ihmeellistä.

Lauantai oli ensimmäinen pukupäivä ja hieman ristiriitaisia tuntemuksia koin Aquan kanssa. Tykkäsin puvusta sinänsä, mutta niin monta asiaa olisih halunnut tehdä toisin. Olin hyvin onnellinen, että ei tarvinnut itse olle tuomaroitavan lauantaina. En myöskään vieläkään tunne oman vartaloni ja naamani sopivan niin hyvin tähän hahmoon. Vähän meinaa ahdistaa...

Lahnanaaman kuvasi Kide.
Lauantai meni ihan täysin pienessä kopissa neljän muun über-siistin tyypin kanssa kököttäessä. Kiitos mahtaville kanssatuomareille. Oli kivvaa! Tulen ihan hirveän tietoiseksi omasta vahvasta murteestani, kun joudun porukkaan, jossa puhetyylit heittävät sinne sun tänne. Jokunen esityskisaajakin taisi sisällä pyörähtää. Tuomaroinnit ja esityskisa menivät yhdessä hujauksessa. Kisaajia oli paljon, mikä puolestaan oli äärettömän mukava juttu. Nähtiin monenlaisia esityksiä ja tuomarointi oli ainakin omalta osaltani hirveän mutkatonta ja antoisaa. Tätä lisää. Hall-sarjoja en oikeastaan nähnyt kumpaakaan, koska aika takahuoneessa meni suljettujen ovien sisällä lähes kokonaan.

Se, mistä itse pidän tuomaroinnissa ihan hirveästi on ajatusten ja näkemysten vaihtaminen sekä muiden tuomareiden, että itse kisaajien kesken. Olin hyvin mielissäni, kun niinkin moni tuli pyytämään loppupalautetta ihan kasvotusten. Siinä pääsee avaamaan esitystä vielä enemmän ja paremmin, kun kaikki ovat samassa tilassa ja hetkessä. Minua saa myös tökkiä näin jälkikäteen palautteen puolesta, jos kisaajista siltä tuntuu.

Sunnuntaina lahnanaama vaivasi.
Tässä sentään jotain liikkuu silmien takana.
Kuvasi: Kide
Sunnuntaista ei oikeastaan ole juuri sanottavaa. En päässyt Free!-luennolle, koska ruoka kutsui enemmän. Olisin niin halunnut nähdä jatkoa viimevuotiselle uimapoikahärdellille, mutta nyt vain toivon, että se päätyy pian nettiin. Pakko myöntää, että en edes jaksanut kunnolla katsoa ohjelmalehtistä. Nettiversioon olin tutustunut, mutta hirveästi ei mikään silloinkaa pistänyt silmään.

Jo ennen tapahtumaa stressasin Aquan lopullista ulkomuotoa, mikä näkyi myös viime merkinnässä. En ole niin tyytyväinen pukuun kuin toivoisin. Avainmiekka onnistui odotettua paremmin, mutta siinäkin on epäkohtia joista en pidä. Peruukki meinasi myös ahdistaa niin julmetusti, mutta tällä hetkellä se on ihan mukiin menevä. Aqua-ahdistusta ei auta se, että sunnuntain pikapikakuvaukset osoittautuivat lähes täydelliseksi fiaskoksi, koska keskittyminen ei itselläni riittänyt ihan kaikkeen. Naamalla ei ole minkään näköistä ilmettä lähes yhdessäkään kuvassa, mikä rassaa todella.

Aquasta ja puvunteosta vielä lisää tulevaisuudessa ihan erikseen.

Eeppinen varjo on eeppinen.
Kuvasi: Kide
Tein Aquan puvun kanssa niin äärettömän kovan rutistuksen, että sen jättämä väsymys varmasti vaikutti viikonlopun tunnelmiin. Fyysisestä väsymyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, koska puku tuli valmiiksi ihan hyvissä ajoin. Nyt tuntuu siltä, että viikonloppu pitäisi ottaa uusiksi, että voisin kunnolla nauttia siitä. Kivaa oli ei siinä.

Tähän loppuun vielä muuta höpöä: Tällä kertaa majoituimme leirintäalueella mökissä, mikä alkuun vaikutti oikein kivalta ja mukavalta. Oli tilaa ja kunnon nukkumapaikat kaikkille. Sitten huomasimmekin, että seurueeseemme oli liittynyt yksi ylimääräinen sielu; metsähiiri, jonka nimesin Joosepiksi.

En saanut Joosepista kuvaa, joten etsin Google-sedän avustuksella mahdollisemman näköisen yksilön.
Sievä pieni hiiri, mutta hirveästi ei houkuta se, että tautipesäke käy ruokiimme käsiksi. Onneksi jääkaapin sisältö oli turvassa Joosepilta.

Fukka kiittää!

PS: Anteeksi, jos tästä tuli hirveän sekava. Kirjoitan tosiaan niin hillittömällä tahdilla peläten koneen sammumista.