Oikeaa asiaahan minulla ei ole, mutta ajattelin hieman olla aktiivinen. Tällä hetkellä aika iso osa ajasta menee kouluhomissa, kun pitää saada aikaiseksi työssäoppimispaikkaa ja opinnäytetyötä. Heh... jos sitä joskus valmistuis. Kuitenkin esittelen uuden karvalapsen, joka putkahti tänään postiluukusta sisään, ja avaan ehkä vähän tämän hetken cosplay-fiiliksiä omalta osaltani.
Tilasin siis peruukin erästä tulevaa pukua varten. No... hirmuisista etsinnöistä ja lähdekuvavertailuista huolimatta postiluukusta kolahti sisään väärän sävyinen karva-asia. Fuuu------! Aivan liian sininen.
Se on tosi nätti, eikä ollut edes kovin hintava. En oikein ole vielä varma, mitä tämän kanssa teen. En voi käyttää tätä siinä, mihin tämän alunperin ostin, ei ole myöskään mitään toista hahmoa jolle tämä sopisi ja joka innostaisi. Silti se on niin nätti, että ehkä en raski myydä poiskaan... Sinäänsä hieno ostos, että siniseksi peruukiksi tosi kivan värinen. En näytä ihan kuolleelta tämä päässä, vaikka niin pelkäsin. Taas arvotaan asioita.
Sitten... Tällä hetkellä oma cosplay-motivaationi on jokseenkin lamassa, koska ihan vasta se oli täysin pohjalla. Varsinaisesti cosplay'n parissa en ole ollut missään masennuksissa, mutta hyvin tiiviisti siihen liittyvät asiat ovat ottaneet päähän ja alkaneet tuntua pakkopullalta. Siinä vaiheessa, kun jokin seikka tai asia alkaa tuntua väärältä ja meinaa pilata minulta niinkin tärkeän harrastuksen kuin cosplay, niin ajattelin, että pitää astua sivuun. Jos ei kokonaan, niin ainakin hetkeksi. Sielu on ottanut osumaa sen verran viimeisen puolen vuoden aikana, että parempi tehdä omasta elämästä helpompaa, kun se on mahdollista.
Muuten tahdon vain mennä eteenpäin. Tahdon tehdä uusia pukuja, nähdä niitä ihania ihmisiä, joita näkee lähinnä cosplay'n parissa, tahdon tapahtumiin ja ehkä eniten tällä hetkellä haluan kisata. Haluan lavalle sellaisen hahmon ja puvun kanssa, joista voin olla edes jollain tavalla taas ylpeä, ja sellaisella esityksellä, jonka takana voin seistä 100% varmuudella. Eikä kaikkien Gaala-merkinnät auta asiaa yhtään...
Haluan myös haastaa itseäni jollakin tavalla. Viimeaikaiset puvut ovat olleet vähän helponlaisia ja nyt toivon keksiväni jonkun hahmon, joka olisi vaikeusasteeltaan sellainen, että joudun jopa miettimään asioita. Luka taitaa olla viimeisin, jossa oli jotain haastetta. Kengissä ainoastaan kylläkin. Nyt tuntuu myös ihan höpöltä ajatella, että kaipaan jotain Lukan kenkien kaltaista, koska ne olivat vaan perseestä tehdä. Onhan jokaisessa puvussa ollut omat pikku vinkeensä, mutta väännän kuitenkin perusvaatteita aika helpolla kasaan. Haluaisin tehdä jotain, missä saisin tehdä myös korsetin. Korsetit on kivoja.
Nämä räpinät olivat nyt taas tässä. Nouskaamme ylös pohjamudista! Jaksakaamme eteenpäin! Ja Fukka kiittää!
Tuossa jonkun aikaa pohdiskelin, että mitäs koiruutta sitä keksis tarjota tuon 70 lukijan kunniaksi. Kaiken moisia vidioita ovat ihmiset kuvailleet, mutta en rohkene itse... lie mitä siitä tulisi. Lopulta mieleeni muistui idea, jonka olen jo jonkin aikaa halunnut toteuttaa. Herp derp -kuvia luvassa. Ei tässä varmaan mitään uutta tule esille, but oh well. Onhan noita naamoja nähty, mutta saatte suosikkeja. Kuvaajina toimineet: Kangaskasa, Kide ja Mathuis.
...
Feat. Pizza
Feat. Ämpäri
Edit 2020 / Haluan tuoda esiin sen, mitä en tiennyt ja ymmärtänyt silloin, kun tein Alexin; ihon värjääminen cosplay-tarkoituksessa ei ole oikein. Olen pahoillani siitä, jos olen tällä puvulla loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni tuolloin. Halusin tuoda Alexin eloon sellaisena, kuin hänet näin. Tapani tehdä se oli väärä ja siksi haluan pyytää asiaa anteeksi.
Vuosien varrella olen saanut lisää tietoa ja ymmärrystä aiheesta ja haluan lisätä tämän kommentin näihin merkintöihin. Voi olla, että josksu vielä poistan merkinnät kokonaan. /
Kyllä minä ehkä joskus pääsen yli näistä vetelehtivistä merkinnöistä ja pääsen avaamaan sanaisen arkkuni niistä asioista, jotka tällä hetkellä oikeasti ovat mielessä. Nyt kuitenkin tarjolla on Vocaloideja animeseminaarista... eihän siitä ole kuin kuukausi. Ihan sama. Kuvaajana toimi tällä kertaa Woodi ja kanssa loideinani Rorune SeeU'na ja Kangaskasa Miki'nä.
Tuntuu, että koko seminaarin lauantaipäivältä ei ole juuri fiksuja kuvia. Epämääräiset aivohalvaukset veivät koko päivän ja huonoja vitsejä syntyi kuvien muodossa.
SeeU tahtoo kaljalle.
Se on koreaa... Ei ymmärrä!
Taas pitäs päästä yhille.
Sponssaiskohan XZ-cossaajia?
Lukaa viedään.
Loppupäivästä alkoi ilmeisesti hieman väsyttää, koska kaikissa viimeisissä kuvissa ilmeeni on tätä luokkaa:
Kinostaa.
Oli mahtavaa saada Lukasta näinkin paljon kuvia nyt, koska kuvattuamme oli seminaarissa vuorossa jälleen Vocaloid-tanssia. Otin kengät pois tanssin ajaksi ja, kun yritin niitä taas laittaa jalkaan, päsähtivät kenkien vetoketjut rikki. Molemmat täysin samalla tavalla. Vetimet menivät ihan muusiksi, eli vetoketjut pitäisi uusia kokonaan, mikä tarkoittaa sitä, että kengät pitää purkaa kokonaan. En ainakaan lähiaikoina ole kyseistä operaatiota tekemässä, koska Luka joutaa jo telakalle. Toisaalta, jos ikinä käytän Lukaa uudestaan, aijon korjata kengät ihan kokonaan tekemällä uudet päälliset sekä tekemällä oikeanlaisen alupaidan (joka Lukalla oikeasti on!).
Se siitä. Fukka kiittää ja ehkä avautuu lähiaikoina.
Animeseminaari oli ja meni. Hirveästi ei itse tapahtumasta jäänyt käteen, mutta saatiin kuvattua aikas paljon. Minun piti käydä katsomassa ohjelmaa... Ihan oikeasti piti, mutta se vähän niin kuin... unohtui. Mitään uutta pukua en jaksanut tehdä, eikä nyt pikapikaa mitään ideoita olisi ollutkaan. Tiesimme, että Vocaloideja tullaan näkemään ainakin toisena päivänä, mutta toinen jäikin sitten auki. Minulla oli muka suunnitelma laittaa Sesshoumaru toiselle päivälle, mutta satunnaisesta mielenjohteesta päätinkin vaihtaa suunnitelmaa lauantai-iltana.
Koska OF'n tanssinäytös oli sijoitettu lauantaille, vedin siis Lukan niskaan tuolloin. Meillä oli OF'n lisäksi oma pieni vocaloid ryhmä, johon kuuluivat Rorune SeeU'na, Kangaskasa Miki'nä ja minä. Oli hirmu jännää, vaikka Luka ei ole mitenkään "luonteen puolesta hallussa". Välillä oli itsellä sellainen olo, etten tiedä mitä teen. Onneksi saimme kuvattua ja edes joku kuva onnistui.
Olen aina rakastanut Nukun (siis Valveen) isoa lasitiiliportaikkoa. Nyt sain jälleen todeta sen hienoksi ja kauniiksi. Taisimme olla hieman huvittava näky vessassa ja käytävällä, kun jonossa harjasimme toistemme peruukkeja. Jokunen ihan avoimesti hykertelevä ihminen tuli kohdattua.
Myös OF'n kanssa tuli otettua jokunen kuva, ja olen taas laiska kakka ja kössin kuvia naamakirjasta.
Tämä oli kuitenkin ainakin toistaiseksi Lukan viimeinen retki. Kengät sanoivat itsensä irti. Molemmat samalla hetkellä ja samaan tapaan. Vetoketjujen lukot menivät muusiksi, eikä korjausoperaatio tule olemaan pieni. Jos enää ikinä Lukasta kiinnostun saatan korjata kengät. Jos en, niin en.
Sunnuntaille päätinkin laittaa ex tempore'na Mariyan. Tuli hoksattua, että Mariya sopi ympäristöön todella hyvin, enkä ole häntä vielä koskaan edes kunnolla kuvauttanut. Mariya siis sai esiintymis vuoron seminaarin toiselle päivälle Sössömarun sijaan.
Kuvasi Kangaskasa
Ai niin... Olinhan minä muka mukana tässä tapahtumassa ihan aktiivisena osapuolena. Tuli jälleen tanssittua, mikä ei mennyt omalta osaltani ihan nappiin. Lämmittely ja kuulokkeiden parempi kiinnitys olisi ehkä auttanut. No, se on kuitenkin nyt tehty.
En ollut hihhuleeraamassa ainoastaan musiikin tahdissa, vaan minua oli pyydetty jo aikaisin vuoden alussa mukaan cosplay-kisan tuomarointeihin. Suostuin oitis, mutta myöhemmin melkein itkeskelin sisarelleni mun, etten ole tarpeeksi pätevä tehtävään. Kide suurinpiirtein haistatti minulle paskat ja muistutti, että olen pian valmistuva vaatetusompelija. Tuomarointi oli loppupelissä todella mukavaa. Oli kiva jutustella ihmisten kanssa heidän puvuistaan, vaikka vain pikaisesti.
Tapahtuman kokohan ei ole mikään hilitön, joten kisalta ei kovin montaa osanottajaa voinut odottaa. Silti olin iloinen, että niinkin monta kisaajaa saatiin mukaan. Onnittelut vielä voittajille! Valitettavasti onnistuin syömään itseni kipeäksi (kirjaimellisesti) juuri ennen loppuseremoniaa... voi sitä derpin määrää, kun piti käydä julistamassa voittajat... Oli kivaa.
Kävime myös aikaisemin viimeviikolla kuvaamassa pukuja hieman vanhoissa tehdasmaisemissa. Kuvia sieltä ja seminaarista luvassa myöhemmin. Sekä pientä WIP-merkintää on luvassa, kunhan pääsen asioihin taas kiinni. Uskokaa pois edistystä on tapahtunut... vähän.
Koska olen superiloinen eilisen tulvan ja saippuakuplien jäljiltä, ajattelin
piristää itseäni vähän lisää sillä, että päivitän. Olen halunnut kirjoittaa
tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kaivella kuvia niin
paljoa. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, eli kuvia on ja aika paljon. Käytän nyt omia kuviani vain siksi, että tiedän missä tietyt kuva ovat ja ne ovat minulle helpoiten käsillä.
Minä tykkään hirveästi katsella muiden cosplay-kuvia, varsinkin jos ne ovat
hienoja ja niihin on nähty vaivaa, mikä näkyy kuvissa. Yksi asia, joka minua
kuitenkin alkaa hiertämään, kun samojen ihmisten kuvia tulee katseltua paljon,
on ilmeettömyys. Vaikka cosplay, ympäristö, kuvakulmat ja asetelmat muutenkin
kuvissa vaihtuvat, niin usein pukuilijan ilme pysyy täysin samana. Kuvasta.
Toiseen.
Itse väännän naamaani ihan arjessa hyvin paljon. Se on hyvä tapa kommunikoida. Yritän
myös siirtää omien ilmeideni variaatioita niille hahmoille, joita pukuilen.
Ilmeet viittaavat tunteisiin, ajatuksiin, mielentilaan ja persoonaan. Siksi
minusta on mukavampi katsoa cosplay-kuvia, joissa ilmeillä on osattu pelata.
Ilmeettömyys toimii välillä. Kuvasi: Kide
Hahmot ovat yleensä erilaisia ja ilmehtivät erilä tavalla. Toisille hahmoille sopii toinen ilme ja toisille se sama ilme ei käykkään niin hyvin. Ilmeet kertovat hahmosta. Hahmojen ilmeisiin tietenkin vaikuttaa se, millä tyylillä ne on piiretty tai animoitu (saatika, että pohjana olisi ihan oikea ihmineen!). Siksi luonteeltaan samanlaiset hahmot eivät välttämättä toimikkaan cosplay-kuvissa sama ilme naamalla. Yksi piirtää hahmojen ilmeet pienin vivahtein, kun toinen liioittelee kaikessa. Kulmakarvojen kohoaminen voi ilmaista hämmästystä, kun toinen piirtäjä taas piirtää silmät pullistumassa ulos kuopistaan ja leuan lattian tasolle hämmästyksen merkiksi.
Toiset hahmot taas vaativat niitä ilmeitä ihan kunnolla. Hahmo ei näytä yhtään miltään, jos oikeanlaista ilmettä ei ole naamalla. Tietynlaisia ilmeitä voi korostaa meikillä, mutta aina se ei toimi, joten rohkeasti vaan naamaa mutkalle.
Kumpi on vakuuttavampi? Kuvasi: Kide
Nämä Sesshoumaru kuvat ovat peräkkäiset kuvat n. 20 kuvan sarjassa, joka on otettu samasta kuvakulmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on selvästi hetkeltä, jonka aikana en poseerannut. Minun pallonaamani perusilme ei missään muotoa päästä Sössömarua oikeuksiinsa. Muutos ei ole suuri oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta helvetti soikoon on se kymmenen kertaa enemmän lähempänä Sesshoumarun luonneilmettä.
Kun on yksi hyvä ilme hahmoa kohden hallussa, on asiat jo kohtuu hyvin, mutta... kaikki on paljon hauskempaa, jos ilmeitä on enemmän. Mitä isompi repertuaari, sitä hienompi sirkus. Animessa, mangassa, peleissä ja muissa lähteissä hahmot kokevat yleensä monenlaisia asioita. Yleensä myös erilaisia tunteita tai ajatuksia hahmoilla tulee myös koettua. Hahmon luonne voi olla ailahteleva tilanteesta toiseen, joten sitä täytyy ilmein kuvata erilä tavalla.
Sama hahmo. Kaksi eri luonnetta. Kuvasi: Rullarinkeli
Mariya sattuu olemaan hyvä esimerkki tällaisesta hahmosta. Mariya on ihan täysikiero paskiainen, mutta esittää suurimmaksi osaksi kilttiä ja hartaasti uskossa olevaa koulutyttöä, jossa ei ole mitään vikaa. Ja samat vastakohdat pitäisi löytää myös omasta naamasta (I couldn't do it >_>).
Vaikka hahmo itsessään ei olisi kovin ailahtelevainen voi monenlaisia ilmeitä repiä lähteen muistakin aihioista. Sarjan tyylilaji voi toimia inspiraationa tai tietyt kohtaukset, ajanjaksot, hahmodynamiikka...
Eri hahmot, eri ilmeet. Sama yhteinen tilanne. (Oma naama on copy+paste) Kuvasi: aidu
Vahiko kuvausta... Kuvasi: vas. Kangaskasa oik. Kide
K-ON! -kuvissa on jokseenkin uudelleenlavastus sarjassa tapahtuvasta kohtauksesta, jossa hahmojen luonteet ja yhdessä toimiminen tulevat hyvin esille ilmeillä ja myös eleillä. Ranma taas on toimintakomedia, jossa välillä ollaan vakavia, mutta puolet sarjasta lyödäänkin ihan läskiksi.
Pitää ottaa hyöty kaikesta irti. Monenlaiset ilmeet ovat vain hyvä asia. Kameran edessä voi kokeilla ja kuvaajakin voi antaa vinkkejä, koska kuvaaja näkee lähestulkoon lopputuloksen kuvatessaan. Luulen, että seikka, joka monia jarruttaa ilmehtimisessä, on pelko siitä, ettei näytä hyvältä. Ei niitä hirveimpiä kuvia tarvitsekkaan julkaista missään *köh*köh*. Niille voi nauraa kotona kavereiden kanssa. Ilmeitä voi myös harjoitella kotona ihan peilin edessä (ylläri), jos ei uskalla kameran edessä vääntää naamaansa mutkalle.
Silti minä olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse näyttää hyvältä. Ei kotona, ei julkisilla paikoilla eikä cosplay-kuvissa. Joillekkin hahmoille sopii paremmin rumat ja epämääräiset ilmeet, kuin missihymy. Eikä pidä pelätä elämistä kameran edessä. Poseerauksen ei tarvitse olla nököttämistä jäykkänä. Minulle ihan täysin paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi tykkäänkin elää kameran edessä mieluummin.
Yksi lempikuvani Lukasta. Kuvasi: Kaisa tai Sohvi
Tämä kuva on otettu hetkellä, jolloin laulan ihan oikeasti ääneen. Musiikkiin fiilistely oli minusta mukavaa ja rentoa, puhumattakaan hahmouskollisuudesta. Kiitän kovin Sohvia tai Kaisaa (en muista kumpi) kuvaamisesta samaan aikaan, kun otimme videomateriaalia OF'n musiikkivideota varten. (BTW en ole ikinä nähnyt kyseistä videota, eikä se lopulta päätynyt edes loppulliseen musavideoon.) Muutaman kuvan sarjassa oli paljon käyttökelpoisia kuvia, vaikka en pysynyt täysin paikallani hetkeäkään.
Ilmeiden muuttaminen on loppulelissä hyvin yksinkertaista. Pienillä kasvolihaksilla saa aikaan suuria asioita ja siksi minä kannustan kaikkia tutkimaan omaa naamaansa, sen ominaisuuksia ja harjoittelemaan ilmeitä. Ei kannata pelätä sitä, että näyttää välillä ihmiseltä, vaikka pitäisi näyttää animehahmolta. Joskus ne inhimillisimmät ilmeet tekevät kuvista vaikuttavampia. Jos kuvasta välittyy tunteita ilmeiden tai eleiden kautta, se voi koskettaa. Joskus oikeasti sydän on pamppaillut, kun vastaan on tullut niin täydellistä hipova cosplay-kuva, jossa on kaikki kohdallaa ilmeestä valotukseen ja pukuun. Kun näkee sellaisia kuvia, ne ovat hienoja hetkiä.
Fukka kiittää.
PS: Tulevat cosplay't jopa edistyvät pikku hiljaa. PPS: Yritän kuvauttaa Ranmaa kunnolla tässä huomenissa, jos sisareni mun suostuu kuvaamaan.
Tämän vuoden Desuconit on nyt desuiltu ja kivaa oli. Koko viikonloppu oli ihmeen tapahuman täyteinen, mikä ei kyllä minua haitannut yhtään. Joitain ohjelmia tuli katsottua, mutta en silti onnistunut katsomaan kaikkia, jotka olisin halunnut. Yhdistys pöydän takana tuli istuttua jonkin verran ja OF'n puolesta piti myös kampeutua lavalle.
Perjantaipäivä tuntui hyvin hämmentävältä, koska oli päivä ajettu Lahteen, illan vietto conissa tuntui jotenkin irtanaiselta. Kolmipäiväinen coni on jo kerran tullut koettua, mutta nyt ei sentään väsyttänyt ihan yhtä paljon. Minulle kyllä riittää kahden päivän conit, mutta en valita, jos ne ovat kolmipäiväisiä. Ohjelmaa taisi kuitenkin piisata ihan koko conin ajalle.
Perjantaina heti coniin saavuttuamme rynnimme pukuhuoneeseen ja kaikki vetivät puvut niskaan. Perjantain puku oli siis Yui K-ON!'sta ja totesin sen myös mukavimmaksi puvukseni tähän asti. Ihmekkös, se on parhaiten tehty, vaatteet ovat muutenkin yksinkertaiset eikä peruukkikaan tule silmille tai ole pitkä. Ja siinä on ihan oikeat taskut.
Perjantain ohjelmista tuli katsottua kunniavieraan, Noriaki Sugiyaman, haastattelu ja Vihaluento. Sugiyama on yksi omia lempiääninäyttelijöitäni ihan vain siksi, että hän on niin taitava. Herran normaali puheääni ja -tapa eroavat niin paljon kaikista hänen rooleistaan, että se nosti arvostusta herran työtä kohtaan kyllä hurjasti. Haastattelusta jäi alkupää näkemättä, mutta suurimmaksi osaksi asia oli hyvin mielenkiintoista. Siinä vaiheessa, kun kysymykset vaihdettiin yleisön puolelle alkoi ohjelman taso selvästi laskea. Hyvin paljon tuli ihan kivoja ja miellekkäitä kysymyksiä, mutta selvästi kysymykset alkoivat käsitellä enemmän yksittäisiä sarjoja tai hahmoja eivätkä niinkään ääninäyttelyä itsessään. Itse tuli istuttua yläparvella, niin en päässyt omia kysymyksiäni ollenkaan tenttaamaan. Siinä vaiheessa, kun yleisöstä kysytään Sugiyaman mielipidettä siitä, että voisivatko Naruto ja Sasuke olla ikinä romanttisessa suhteessa, päätimme poistua paikalta. Myös Naruton loppuratkaisua yritettiin ohjelman aikana udella.
Vihaluento oli oikein viihdyttävä, mutta sen pääasia ja pointti jäivät minulle vähän hämäräksi. Silti se oli oikein katsottava. Siitä nyt ei ole ihan hirveästi mitään erityistä sanottavaa puolesta tai vastaan. Katsoin ja viihdyin sen verran hyvin, että koko ohjelma tuli seurattua lattialta, koska koko sali oli niin täynnä.
Saavuttiin perjantaina majoitukseen...
Sugiyaman nimikirjoitukset menivät ohi lauantaina, koska tuli istuttua aamusta asti Miyazaki-luennolla. Harrin kanssa on tullut jotain animesta höpöteltyä, mutta herran anime-tietämys ylitti kyllä kaikki odotukseni. Hyvää ja hienoa asiaa. Monta uutta katsomisen arvoista elokuvaa luennolta löytyi ja muistutteli se myös jo aikaisemmin kuulluista elokuvista, joita vain ei ole saanut katsottua. Tykkäsin kovasti.
Muuta katsottavaa lauantain osalta oli Cosplay-kisa ja Mononoke-luento. Molemmat olivat kovin mielenkiintoisia.
Kisalta tietenkin odotin paljon, koska olihan kysessä Suomen-mestaruus. Hienoja pukuja ja hienoja esityksiä oli molempia tarjolla. Esitysten puolesta ei ihan yletty samalle tasolle kuin viimevuonna, mutta hienoja ne olivat silti. Sain edellisvuoden karsinnoissa niin monta Wow-hetkeä, että sitä on vaikea päihittää. Puvut puolestaan ylittivät edelliset karsinnat. Vielä onnittelut voittajille minunkin puolestani!
Ennen Mononoke-luentoa piti käväistä tanssailemassa OF'n kanssa Vocaloid-hengessä. Jonkin moinen välispiikkikin piti pitää. Anteeksi sönkötykseni. Tanssi ei ollut ihan hallussa, koska vielä desu-viikolla koreografiaan tuli muutoksia, enkä minä ole kone, joten sen harjoitteluun olisi tarvinnut lisäaikaa. Tanssiin piti keskittyä hurjasti ja silti möhlin jonkun kerran. Kaverit sanoivatkin, että olisin voinut hymyillä vähän, mutta koreografian muisteleminen vei kaiken aivokapasiteetin. Tallenteen nähtyäni voin hieman huokaista, koska ei se mennytkään niin perseelleen kuin luulin. Epämiellyttävistä tuntemuksista huolimatta, nakkaan tähän nyt videon tanssista. Ehkä minä elän tämän yli.
Mononoke on syy siihen, miksi minä nussin pilkkua aina, kun joku puhuu Ghiblin Mononoke Hime'stä ja käyttää siitä nimitystä Mononoke. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, perkele! Mononoke on minun ehdoton suosikkini anime-sarjojen loputtomassa kaartissa. Japanilaista kauhumysteeriä kauniissa kuosissa <3 Olin aivan onnesta soikeana, kun sain kuulla, että joku pitää siitä luennon. Pakkohan tuo oli nähdä ja kuulla. Luennolla, tuli esiin paljon mielenkiintoisia uusia asioita, joita en itse ole vielä hoksannut, kaiken sen lomassa, mitä sarjasta tiesin. Itse olen katsonut sarjan lie kuinka monta kertaa, mutta silti se tarjoaa aina jotain jännää. Luennoitsia, Päivi Niinikangas, oli kyllä paneutunut aiheeseen intensiivisesti. Nautin <3 Meinasin jäädä tai ehkä jäinkin suustani kiinni luennon jälkeen, kun piti jäädä ylistämään ja vielä pohtimaan aihetta Niinikankaan kanssa. Täytyypi katsoa Mononoke jälleen kerran uudestaan tässä, kunhan kerkeän. Myös nyt olisi hirveä hinku tehdä Kusuri-uri -cossi uudestaan...
Sunnuntai meni aivan täysin ohi. Aamusta kerkesin kuunnella Cosplay photoshoot -luennon, jonka jälkeen aika hurahti K-ON!-ryhmän kuvauksissa. Yui oli kyllä hauska leikittävä. Aivan erilainen hahmo kuin, mitä valitsen yleensä. Yui on niitä harvoja poikkeuksia, joiden takia en revi naamaani, vaikka hahmo onkin tyhmä. Sinäänsä tykkään Yuista hahmona. Hyvin jännää oli.
Kuvaaja: Miika Ojamo
Ja sitten inhan vaan Yuita,
Ehkä minäkin uskallan kokeilla cossikuvien muokkausta nyt vähän enemmän, kun sitäkin käsiteltiin photoshoot-luennolla. Nuo kuvankäsittelytaidot eivät itselläni ole mitään parhaimpia, niin yleensä jätän kuvat mielummin rauhaan.
Kaiken kaikkiaan luulen, että tästä conista jäi enemmän käteen kuin monesta muusta aikaisemmasta. Tuli tehtyä, kuultua ja nähtyä monenlaisia asioita niin pienessä ajassa. Moni asia oli niin äärettömän kivaa, että ne tullaan muistamaan. Oli siis kiva con.
Fuu kiittää kaikkia! Loppukevennyksenä tilanne kuva, johon yksi matkalaisista totesi, että hän ehkä mieluummin kävelee Ouluun.
En lähtis kyytiin.
Ja PS: Meitä saa käydä äänestämässä sunnuntain Välähdys-kisassa!
Saatoin ehkä mainita, että huor... esiinnyin kameralle musiikkivideon merkeissä tässä taannoin. No, tässä, kun odottelen materiaalia Desuconista, niin ajattelin viihdyttää itseäni kirjoittamalla hiukan kuvauksista.
Ja tämähän on vasta ulkosalta.
Ensinnäkin paikka, missä kuvasimme, on aivan mieletön. On tullut joskus keskellä yötä kauhuleffojen jälkeen käytyä tuolla paikan päällä ja oltua ihan kusi sukassa. Nyt sentään oli tunnelma vähän eri, kun tuli piletettyä neljä tuntia auringossa kääriytyneenä mustaan muoviin. Siinähän se päivä kului.
Sohvi, liian cool tanssimaan.
Porukkaa oli mukavasti ja, vaikka minun autoni rikkinäinen poppijärjestelmä ei kovin kovalla musiikkia soittanutkaan, olihan siinä ihan pirskeitten tuntua. Iltapäivästä suurin osa porukasta poistuikin sitten paikalta ja jäimme vielä pienemmällä porukalla kuvaamaan lisää.
Rakastan tuota hallia.
Niin varmasti olen menossa tuonne uudestaan kuvaamaan pukuja, koska paikka on vaan niin hieno. Ja omasta mielestäni juurikin tuossa eräässä hallissa kuvatut pätkät ovat kaikista hienoimmat osat videosta.
Ei juuri tuntunut mitenkään erikoiselta huor... esiintyä kameralle näissä merkeissä. Se oli aika lailla vain tanssimista. Jokseenkin yritin olla normaalia sensuellimpi, koska Luka nyt on nainen ja itse en aivan siitä naisellisimmasta päästä ole.
Kuvauksissa vitsailimme epämääräisistä parituksista... Tässä teille kuitenkin vielä lopullinen video, jos ette sitä ole vielä nähneet. Olokaapa hyvä, tässä teille eeppistä Siitepöly-Simona (Kaisaa) ja epämääräisen paljon jalkoja.
Repeän aina tolle lopulle niin pahasti :B Kommentteja toki otetaan vastaan, mutta niitä voi suunnata enemmän tuon Rullarinkelin suuntaan.
Kaikki on melkein kasassa Desua varten. Kohta se on ja alkaa pikkuhiljaa jänskättää. En varsinaisesti jännitä sitä, että olen menossa coniin, vaan reissua yleensä. Matkaamme autolla ja yritämme viiden cosplay-ihmisen voimin ahtautua samaan peltirasijaan. Siitä voi tulla mielenkiintoista.
Kaikki, paitsi Yuin jakku, on valmiina lähtöön. Jakusta puuttuu napit, mutta ne varmaan ommellaan automatkalla, koska napit eivät ole minun hallussani. Koko hökötys parsiutui kasaan varsin nopeasti. En osannut ollenkaan suhteuttaa tarvitsemaani aikaa ja olin varma, että ompelisin jakkua vielä torstai-iltana. Nyt voin todeta, että jakun vääntäminen on varsin kivaa. Voin siis heittää kaikki antipatiani metsään. Plus tästä tulee kyllä ihan käyttö takki.
Jakku ja sen kääntäminen.
Yuin peruukkiakin piti tosiaan säätää. Sain siihen apuakin otsatukan kanssa. Peruukki piti suoristaa ja sitten taivuttaa latvoja uudestaan. Mietin myös sen leikkaamista, mutta en sittenkään leikannut. Otsatukka pitää vielä paikan päällä laittaa kunnolla lakan kanssa. En malta odottaa sunnuntaita, kun on K-ON! -ryhmäpäivä. Vaan Mio puuttuu ;_______;
Meni ihan tikkusuoraksi.
Valmiiiiiiis!
En nyt osaa yhtään ajatella sitä, että huomenna ei ole muuta tekemistä kuin pakkaaminen ja pyykin pesu. Perjantaina aamulla lähtö Lahtea kohti. Perjantaina nakkaan Yuin päälle, lauantai on Luka päivä ja sunnuntai sitten se K-ON! -ryhmä. Kiva päästä katsomaan ohjelmaa, palloamaan ja näkemään ihmisiä. Nähelläänpä siellä!
Olin jo tänne kirjoittamassa itkumerkintää tuossa alkuviikosta. Oli epätoivo iskeä. Pahasti. Ratkoja on kyllä hukassa taas, mutta tämä epätoivo ei nyt koskenut sitä. Tein Lukan kenkiä ja olin taas hyvässä yhteysymmärryksessä kengänpäällisten kanssa. Lyön tähän nyt hieman WIP-kuvia ja -asiaa aiheesta. Tai sen, mitä siitä yleensä on.
Tässä on alku. Kirpparilta kaivetut ja vahingossa kokoa liian isot popot. Heti alkuun tungin kengät täyteen erinäisiä asioita, jotta saisin niistä sopivat. Vartta piti saksia lyhyemmäksi ja sitten alkoikin elämää suurempi taistelu. Alusta asti olin päättänyt tehdä täysin kiinteät kengänpäälliset.
Tämä vaihe, "kaavoitus", oli vielä hauskaa ja leppoisaa. Näin harhakuvia siitä, että eihän näiden kengänpäällisten tekeminen olekkaan niin pepuista. Sitten homma taas pissi minua silmään ja tökkäsi. Pahasti.
Kerpele!
Ensimmäinen epätoivoinen sovitus. Mitä pas... Arvatkaa, montako suoraa nuppineulaa minulla on enää jäljellä. Vetoketjukin ommeltu päin mitä sattuu. Tämän hetken jälkeen lakkasin kuvaamasta, koska ketutti, nolotti, päätä särki enkä halunnut lisää todistusaineistoa tuskastani.
Sain lopulta kengät tehtyä jotenkin. En missään nimessä ole kenkiin tyytyväinen, mutta virheet ovat sellaisia, jotka voin seuraaviin helposti korjata. Opittua tuli paljon ja ehkä ensikerralla, kun kengänpäälisiä teen, en ole ensimmäisenä suunnittelemassa omaa kuolemaani. Vannoin kyllä, etten muka enää ikinä tekisi kengänpäälisiä. Arvatkaa vaan.
Piti suoristaa peruukki, jota käytän Lukalla. Harmi, se oli kiharana niin nätti. Peruukki on alunperin hankittu Rurukaa varten, mutta koska Ruruka ei ole vielä itseään parsituttanut kasaan, päätin voivani uhrata toisen peruukin Lukalle. Jos ihastun Lukaan pukuna, tilaan varmaan kolmannen peruukin Rurukalle, mutta jos en ihastu, leikkelen tämän palasiksi ja laitan sen Rurukaan.
Hei hei, kaunis muru!
Kengät meinasivat jännittää myös siksi, että niiden löytäminen kesti ja lopulta minulle jäi todella vähän aikaa niiden tekemiseen. Lukan piti nimittäin olla valmis nyt täksi lauantaiksi (26.), koska OF-porukan ja muiden kanssa kuvailimme musiikkivideota. Tuli pyyntö, josko saisin Lukan valmiiksi kuvauksiin. Ja valmista tuli!
Aurinko poltti minut puhki.
Kuvauspaikka oli aivan ihana, mutta samalla hyvin sotkuinen ja hasardi. Luka ottikin vähän osumaa kuvauspäivien aikana. Peruukki pitää suoristaa uudestaan, kengät puhdistaa ja ehostaa. Ja sain minä sievät rusketusrajatkin toiseen käteen. Nyt odotellaan videota.
Viimeviikolla piirtelimme porukalla kaavoja ja maanantaina lähetin kaavoja maailmalle K-ON!-ryhmämme yhdelle jäsenelle (toivottavasti kellään ei tule kaavojen takia suurta halua kuristaa minua). Yui on muuten valmis myös, mutta peruukkia pitää vielä vähän ehkä saksia ja jakku pitäisi laittaa kasaan. Tein elämäni toisen vekkihameen Yuille ja tykästyin siihen hirveästi. Kangas oli aivan ihana ja silittyi täydellisesti.
Ostin koululta muutamat olkatoppaukset.
Jakun tekemiseen ei tule menemään kauaa, nyt kun olen päässyt taas yli antipatioistani sitä kohtaan. Odottelen sitä jo ihan innolla, mutta ensin siivotaan Lukan jätökset.
Tilasin Yuille tosiaan piilolinssit. En taas osannut ottaa mistään mitään selvää ja postissa tulikin sitten vähän jotain muuta kuin mitä odotin. Ruskeat piti olla, mutta eivät minun silmissäni hirveän ruskeilta näytä. Näytän pieneltä eläimeltä ne silmissä. Tilaan uudet, kunhan kerkeän ja on rahaa. Desuun mennään näillä.
No moe vaan.
Lukasta tulee lisää kuvia tässä myöhemmin, kunnes pääsen taas omalle tietokoneelleni. Kuvat on kylläkin otettu minun ovisilmäräpsylläni, joka ei ole kovin kummoinen vehje.
Olen oikeasti jaksanut työstää Desun pukuja nyt pikkuhiljaa joka päivä, sen sijaan, että vääntäisin kaiken yhdessä super-intensiivisessä rytäkässä. Vaikka minulla on tässä rutkasti aikaa saada kaikki valmiiksi, tuntuu siltä, että pientä stressiä on ainakin ollut ilmassa. Tilanne tuntuu nyt kuitenkin lievittävän jokseenkin, kun osa stressitekijöistä on pois päiväjärjestyksestä. Osasta päästän hyvillä mielin irti ja osa jää vähän harmittamaan. Tarkoitus oli lähteä OF'n mukana Kemin Manga-päiville, mutta piti tehdä valinta sen ja perheen välillä, ja perhe meni edelle. Se, että ylipäätään jouduin moisen päätöksen tekemään, ärsyttää.
Mutta silti! Edistysaskelia! Toisen Desu-puvun peruukki saapui postiluukusta sisään maanantaina. Odotin tuota peruukkia hyvin täpinöissäni. Se tulee siis Yuille K-ON!'sta. Teen Yuin koulupukuversion ja näillänäkymin Yui olisi sunnuntain puku, mutta saatan sen laittaa myös ehkä perjantaille. Jakun kaavoja olen yrittänyt piirrellä, mutta vihani jakuntekoa kohtaan oli ylitse vuotava. Nyt asia on kuitenkin korjattu ja voin kaavoitella ensiviikon hyvillä mielin.
Retardi on retardi.
Ensikertaa, kun tätä peruukkia sovitin, ne näytti vähän pömpöltä tuolta päälaelta, mutta luulen, että syy oli siinä, että oma tukkani oli huonosti peruukkisukan alla. Koko kuontalo oli kai kasaantunut päälaelle, koska kun uudelleen tätä sovitin, se näytti aivan eriltä. Kuva on tosiaan ekalta kerralta. Peruukki saa kokea vielä suoristuksen ja saksikäsittelyn. Etutukkaa ja latvoja päitää hieman lyhentää.
Yuille pitää ostaa myös piilarit, mutta valinnan vaikeus meinaa jarruttaa. En ole koskaan ruskeita piilolinssejä ostanut, joten kaikista eri vaihtoehdoista on niin vaikea päättää >______<
Yuille on jo olemassa kengät entuudestaan sekä hame- ja jakkukankaat ostettuna. Minulla oli mielikuva, että omistan valkoisen peruskauluspaidan, jota voisin käyttää Yuissa, mutta en löytänyt sitä ainakaan mistään. Olin jo repimässä hiuksia päästäni, kunnes sain aivan toista pukua varten tilatun kauluspaidan... Pienen tovin aivosoluni harhailivat, ennen kun tajusin, että voin käyttää sitä myös Yuissa. Jakkua, peruukin muokkausta ja hametta vaille valmis on siis Yui. Ei paha.
Lukaa olen työstänyt eteenpäin hieman ahkerammin. Tällä hetkellä uupuu vielä pikku juttuja ja edelleen ne kengät. Olen ensiviikon lähestulkoon lomalla, joten ajattelin raidata kirpputoreja siinä toivossa, että hyvät kengät löytyisivät. Sitten pitäisikin tehdä ne kengänpäälliset... ... ... APUA!
Paita lähes valmis. Korut valmiit ja maalatut.
Omistaako kukaan Joka tyypin kaavakirjaa? No, minä omistan. Pyysin sitä lahjaksi ennen kuin aloitin kouluni vaatetusalalla. Siinä on hyviä ohjeita kaavoitukseen ja kaavat tulevat kirjan mukana. Aluksi se vaikutti taivaan lahjalta, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että voisin heittää koko kirjalla vesilintua.
Joudun joka ikinen kerta muokkaamaan kaavoja niin paljon, että samalla vaivalla piirtäisin kaavat itse. Kirjan taulukoiden mukaan kokoni olisi L (en ole koskaan käyttänyt kauppojen L-kokoisia vaatteita). Sen kaavat ovat minulle aivan liian isot. Lukan hametta kaavoittaessani päätin sitten jäljentää M-kokoisen kaavan. Kun tarkistelin kaavan mittoja ja vertasin niitä omiin mittoihini huomasin, että kaavat olivat aivan liian pienet... GHAAAAAAAAA! Piirsin ja pienentelin stten ne L-kokoiset kaavat. Eli halusin vain sanoa, että ne kaavat ovat välillä aivan päin pyllyä.
Selvisin kuitenkin.
Kellotin takakappaletta vähän enemmän, jotta saisin vähän volyymia hameeseen.
Taas eräs asia, jota vihaan. Saumanvarojen piirtäminen kankaalle kangasliidulla. Kangasliitu on niin kömpelö väline, että sen kanssa hommaan menee ikuisuus. Vielä en ole löytänyt sellaista vaatturinkynää, josta oikeasti jäisi jokin jälki kankaaseen (Jos jollakin on hallussaan tällainen ihme, kertokaa mistä sitä saa ja paljonko maksaa. Kiitos). Yleensä piirrän saumanvarat valmiiksi kaavoihin, mutta koska en ollut varma siitä, miten paljon joudun noita hameen kaavoja muokkaamaan sovituksen jälkeen, niin jätin sen tällä kertaa välistä.
Kaikesta tästä kakasta huolimatta Lukalle on nyt hame. Harmillisesti minulla ei nyt ole tarjota kuvaa täysin valmiista headset'stä. Luurimet näkyivät jo viime merkinnässäni, mutta mikrofooni on lisätty sen jälkeen.
Fuu kiittää ja toivoo, että voi tehdä vielä jonkun merkinnän ennen Desua. Kiire on kuitenkin se joka määrää.
PS: Olen viime päivät lukenut Naruton uusimpia lukuja siitä, mihin joskus jäin. Noin 80 luvusta olen lukenut 70 ja itkenyt silmät päästäni. Sen innoittamana olen harkinnut kaivavani vanhan Tsunade-pukuni kaapin kätköistä Desun perjantaipuvuksi. Peruukia minulla ei ole, mutta voisin lainata Kideltä peruukkia, jos kelpuutan sen. Jos näin käy voi olla, että Tsunade lähtee toden totta mukaan Desuun. Jos ei, niin sitten varmaan perjantaina on se Yui.
