torstai 19. syyskuuta 2019

Voimat pois - Tracon 2019

Heippa.

Meinasi käydä niin, että Traconista ei tulekaan mitään merkintää, koska aaaaaaaaaaaaaaaaa! Fiilis ei ollut mikään paras viikonlopun aikana eikä sen jälkeen. Sitten totesin, että jaksan enemmän kirjoittaa Traconista kuin WCS-jutuista, joten tässä sitä ollaan väkertämässä merkintää jo parin viikon takaisesta Traconista.

Boro ja uusi ystävä, Tellervo, joka hienosti tasapainottelee hännällään, matkalla.
Näitä elikoita on alkanut kertyä, niin osa pitää jo jättää kotiin.
Perjantaina tie vei kohti Tamperetta. Joukkomme oli kutistunut jokusella ihmisellä, joka veti mieltä maahan. Perjantaina onneksi itse vältin suurimmat ruuhkat, kun hain badgeni. Sain vain kävellä sisään ja napata sen mukaan.

Silti perillä itseäni odotti jonotus kirpputorille viemään tavaroita. Jonotus oli todella pitkä. Pienellä ravinnolla kärsivällisyys oli koetuksella, mutta onneksi oli musiikkia mukana, koska muuten en ehkä olisi selvinnyt.

Uraraka 💖
Kuvasi: Kangaskasa
Tällä kertaa mukaan lähti vai yksi puku, koska en jaksanut ajatella, mitä muuta mukaan ottaisin. Väliin oli tarkoitus ottaa mukaan myös Mitsuha, mutta tällä hetkellä en jaksa edes nähdä koko pukua.

Uraraka pääsi ulkoilemaan, ja hyvä niin. En ollut kovin tyytyväinen tiettyihin puvun osiin kuten esimerkiksi peruukkiin. Muotoilin peruukkia uusiksi ennen Traconia ja vielä vähän lisää perjantai-iltana ja nyt se lopultakin näyttää siltä, mitä en osannut saada aikaan ensimmäisellä kerralla.

Lauantaina juoksin vähän siellä ja täällä ennen kisaa. Takahuoneessa himmailin aina välistä ja oli ihanaa nähdä ihmisiä. Jotenkin osasin ikävöidä sitä fiilistä, joka vallitsee Traconin takahuoneessa.

Kuvasi: Kangaskasa
Tämä oli minulle ensimmäinen Tracon seitsemään vuoteen, jossa en itse kisannut millään muotoa. 2012 alkoi putki, joka katkesi nyt. Ihan turhan panttina en tietenkään ollut, koska tällä kertaa olin mukana kisoissa tuomarina.

Ennen kisaa ja tuomarointeja ehdin käydä vilkaisemassa yhtä ohjelmaa. Kaikki on sallittua cosplayssa ja rakkaudessa - vai onko? oli tuo ohjelma. Odotin jotain käsittelyä ohjelmalehtisessä mainituista "tabuaiheista" ja niiden mitätöintiä, mutta kyseessä olikin keskustelupiiri. Keskustelu jumahti heti ensimmäiseen aiheeseen eli vähäpukeiset cosplayt ja eroottiset puvut. Keskustelu pyöri sen ympärillä hyvin paljon, mitä conit voisivat tehdä näille "sopimattomille" cosplay-asuille. Aivan kuin conilla olisi paljonkaan oikeutta tai tarvetta oikesti puuttua yksittäisten ihmisten pukeutumiseen. Pian esiin nostettiin "ajatelkaa lapsia!" -kortti ja minä pyörittelin silmiäni. Aiheesta ei juuri päästy puusta pitkälle siinä ajassa, minkä itse istuin yleisössä.

Suurin osa kommentoijista ei myöskään tuossa hetkessä itse ollut puku päällä, joten hieman kyseenalaistan heidän osaansa tässä harrastauksessa. Lisäksi! Antakaa ihmisten pukeutua miten huvittaa! Cosplayssa tai sen ulkopuolella. Niin kauan kuin lakeja ei rikota ja ketään ei oikeasti vahingoiteta, niin ei ole yhdenkään ihmisen asia määritellä sitä, miten joku toinen pukeutuu (ellei ole jonkintasoinen huoltaja kyseiselle ihmiselle).

Fiilikseni ohjelmassa.
Kuvasi: Kangaskasa
Sitten oli tuomaroinnit ja kisat. ... ... ... En ole ikinä ollut osana näin vaikeaa tuomarointia. Meitähän oli vain kolme tuomaria, mikä vähän jo itsessään hirvitti, ja näin jälkikäteen toivon, että meitä olisi ollut enemmän. Väsyneelle ja alakuloiselle minulle tuomarointi oli hyvin rankka paikka tällä kertaa.

Kasa oli ihana ja muru ja otti Urarakasta kuvia. Yuna on hahmona ja pukuna minulle sellainen, jossa viihdyn todella hyvin. Uraraka lähenteli tuota mukavuutta ja olen iloinen, että se näkyy myös kuvissa. Ainakin minulle itselleni, jos ei muuten.

Sunnuntaina väsy oli niin kova, että puku jäi laittamatta ja superharvinainen Kasuaali-Fukka saattoi vilahtaa siellä tai täällä.

Kuvasi Kangaskasa
En enää kunnolla muista, mihin meni aika sunnuntaina. Kävin kuulemassa  historiaa tätiluennolla ja katsomassa kisat, kuvasin vähän sekä jonotin kirpparille hakemaan kamoja.

Oliko ennen kaikki paremmin? Cosplay-tädit muistelevat oli hyvin viihdyttävä setti. En ollenkaan muista, että olisin nauranut niin räkäisesti misään ohjelmassa kenties koskaan. Viihdyin ja olen iloinen siitä, mihin tänä päivänä cosplay-kisojen kanssa on saavuttu. Aina on pientä viilaamista ja fiksaamista, mutta muistutus menneestä näyttää, että asiat todellakin ovat nykypäivänä hyvin.

Sunnuntain kisat tuli katsottua vahingossa hattuhyllyltä. Olen hyvin iloinen uudesta paikkalippusysteemistä, mutta ehkä ei ole paras idea laittaa porukan lukihäröistä (minua) varaamaan toista nippua lipuista, kun se ei erota sanoja parvi ja permanto toisistaan.

Oho.
Siellä hienot Sushi ja Teme
Molempien päivien juonnot huvittivat minua paljon :D

Kisoissa oli paljon osallistujia, mikä lämmitti sydäntä. Kaipaan esityskisoja muihinkin tapahtumiin ja uskon, että osallistujiakin olisi, jos kisat ilmoitettaisiin hyvissä ajoin. Kuitenkin! Oli hienot kisat! Kaikki sarjat olivat täynnä yllätyksiä ja esityskisan voittaja oli yksi parhaista kauhuesityksistä, jonka olen nähnyt lavalla. Ikinä. Missään. Onnea Faroni Cosplay!

Nopeasti kisan jälkeen oli aika sanoa hei hei ihmisille, jotta joutaisimme taas tien päälle ja kohti kotia. Väsy painoi jo sen verran päälle, että meinasin ihan oikesti purskahtaa itkuun, kun kävin onnittelemassa ihmisiä. Anteeksi. Kiitos kaikille, joiden kanssa sain jutustella. Se oli yksi parhaista asioista koko viikonloppuna, vaikka mieltä painoikin muut asiat. Kiitos vielä kaikille hassuille, jota kehuivat Urarakaa ja sanoivat, että hahmo sopii minulle. En ole osannut moista edes ajatella.

Fukka