torstai 25. toukokuuta 2023

Vihreä tunika ja pipo

 Hoi hoi ja oho!

Tämä teksti taisi unohtua piironginlaatikkoon joksikin aikaa, koska kirjoitin sen lähes valmiiksi yhdeltä istumalta, mutta en ehtinyt julkaista. Hubs. Sitten elämääni ilmestyi kaikkia muita kiireitä kuten TEARS OF THE KINGDOM, joka on syönyt aikaani niin, ettei mikään muu asia ole edistynyt. Noh, nyt kuitenkin asiaan.

Saattoi käydä niin, että homma lähti vähän lapasesta. Aikani kuluksi hiljattain pelailin Link’s Awakeningin läpi ja tuumin, että Pikku-Link voisi olla nopea ja helppo puku tekaista tässä paremman aktiviteetin puuttuessa. Menin ja upposin sitten siihen suohon. Hubs. En suunnitellut mitään aikataulua tälle puvulle, mutta näillä näkyvin, se voisi olla yksi Desun puvuista, (Suuren kamppailun kautta ja onnenkantamoisella saimme kuin saimmekin liput Desuun.) jos saan itseni irti uudesta pelistä sen verran, että puku todella valmistuu.

Oli höpö peli.
Rakkauteni Linkkiä kohtaan on ehkä sokea ja yltäkylläinen, koska näyttää siltä, että haluan tehdä kaikki mahdolliset versiot Linkistä. Breath of the Wild Link on listan etunenässä, mutta poden edelleen suurta ahdinkoa siitä, että haluan toteuttaa tuon version niin hyvin kuin mahdollista, joten pelkkä aloittaminenkin kuumottaa (olkaa kuitenkin ylpeitä minusta, koska kyseinen puku on jopa aloitettu). Pikku-Link toimikoon nyt sitten pienenä lohdutuksena ja mahdollisuutena perseillä vähän.

Kirkassilmäinen ja punaposkinen Link!
Pikku-Linkin vaatteet ovat onneksi suhteellisen helpot, ja housut sekä aluspaita vääntyivät tuossa tuokiossa. Housut on tehty hyödyntäen vanhaa legginsin kaavaa, jota levensin vain runsaasti. Paita puolestaan on raglan-hihaisen trikoopaidan kaavalla tehty. Minulla kävi todellinen tuuri, kun löysin sopivan oranssin kankaan paitaa varten, eikä sitä tarvinnut alkaa värjäämään. Kerkesin jo asennoitua siihen, että vähintäänkin joutuisin sävyttämään oranssin kankaan, mutta lopulta iloisena löysin sopivan kankaan valmiina. Sitä harvinaista herkkua minulle on tämä. Housut olivat onneksi myös puhtaanvalkoiset, joten niitäkään ei tarvinnut lähteä värjäämään.
Hitusen olen käyttänyt tätä apureferenssinä, mutta ylempi kuva on pääasiallinen reffi.
Toisin oli sitten vihreän tunika- ja lakkikankaan kanssa. Elin siinä toivossa, että voisin löytää sopivan vihreän kankaan tunikaa varten, mutta sain pettyä. Rakas valkoinen Mallorca II on poistunut keskuudestamme (RIP), joten piti pohtimalla pohtia, mikä kangas tunikaan sopisi ja minkä pystyisin myös värjäämään. Ostin arvalla erään valkoisen kankaan, mutta testivärjäyksessä kävi ilmi, että kangas ei värjäännykään niin voimakkaasti kuin olisin halunnut. Uutta reissua kangaskauppaan siis, ja tällä kertaa mukaan lähti vanha tuttu valkoinen Twill, vaikka se on hieman liian paksua omaan makuuni. Twillin kohdalla sain huomata, että värjäytymisongelmat eivät kenties johtuneetkaan aikaisemmasta kankaasta, vaan sävyn voimakkuudesta vs. käyttämieni värien suhde. Lopulta kuitenkin päätin toteuttaa tunikan Twillistä.

Tässä vain osa testitilkuista.
Värjäys ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Värjäystesteissä kävi selväksi se, että saavuttaakseni tarpeeksi voimakkaan lopputuloksen värijauhetta tarvittiin aivan järjetön määrä. Värjättävä kangas painoi vajaat 600g, mikä tavallisestikin vaatisi 2,4 kertaisen ( =120g) määrän Dylonin värijauhetta, mutta minun laskutoimituksillani tähän värjäykseen upposi n. 430g värijauhetta, mikä on aivan jäätävä määrä. Kauhuissani laskin värjäysliuoksen suhteita uudestaan ja uudestaan, jotta voisin löytää jonkin halvemman ja käytännöllisemmän reseptin, joka johtaisi haluamaani lopputulokseen. Hupaisaahan tässä on se, että tein niin hirveästi testivärjäyksiä, että lopulta tyydyin vähän-sinne-päin-väriin, johon en ollut täysin edes tyytyväinen.

Käsittämätön setti...
Lopulta tyydyin kohtalooni ja totesin, että muuta vaihtoehtoa ei ole, joten överillä väriliemellä mennään. Kuumentaessani noidankattilaani ja valmistellessani salaista myrkkylientä, sain kuitenkin huomata, että eri värijauhepussien sisällöissä oli huomattavia laatueroja. Toisin sanottuna osa vihreistä jauheista oli enemmän sinivihreitä kuin muut… Jippii. Samanmoisia laatueroja sain kokea myös Rekin keltaista hupparia värjätessä, joten osasin arvata, että lopputulos ei tule olemaan sitä, mitä suunnittelin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lopullinen kangas oli huomattavasti turkoosimpi kuin testitilkku.

No voihan pieru.
Päätin kuitenkin tehdä tunikan ja lakin tästä kankaasta siihen pisteeseen, että voin värjätä ne uudestaan. Toivon suuresti, että keltaisella värikylvyllä voin vielä pelastaa tilanteen. Tätä varten minun piti tietenkin saada uusia tilkkuja jo värjätystä kankaasta testattavaksi, joten koin helpommaksi sen, että leikkaan kappaleet kankaalta ja värjään lähes valmiit vaatteet kokonaisen kankaan sijaan. Saa kuitenkin nähdä, miten tässä saagassa käy, koska en ole vielä tehnyt yhtään testiä jo värjätyllä kankaalla. (Testasin: keltainen auttaa!)

Hieman vielä arvon sitä, että laitanko tunikaan vuorin. Selphieltä jäi vuorikangasta yli rutkasti, ja vuori ehkä helpottaisi sitä, ettei aluspaita nosta tunikaa korviin liikkuessa.

Seuraavana olisi tunikan uudelleenvärjäys luvassa...
Vaatteiden lisäksi työnalla on ollut miekka. Hahmot Link’s Awakeningssä ovat pallopäisiä pikku-ukkoja, jotka eivät semmoisenaan herätä minussa mitään cosplay-tunteita, joten tämä oma versioni Linkistä tulee pohjautumaan enemmän uusiin 2D-animoituihin videopätkiin pelin alussa ja lopussa. Niissä ei kuitenkaan nähdä Linkillä mitään aseita tai muuta. Koin silti, että puku jää hieman alastomaksi, jos minulla ei ole mitään rekvisiittaa Linkille. Päätinkin sitten valmistaa Koholint-miekan, jota Link heiluttelee pelissä. Tämä tarkoitti vain sitä, että minun piti hieman pähkäillä miekan mittasuhteita uuteen uskoon. Tässä hyödynsin toisen referenssikuvan hahmotelmia Linkistä, joka pitelee epämääräistä miekkaa. Joitain taiteellisia vapauksia on myös otettu miekan valmistuksen aikana.

Patukkamiekka
Miekan valmistus on toteutettu vahvasti samalla tyylillä kuin Master Sword, jonka väkersin eräälle ihmisen alulle tässä aikaisemmin. Ajattelin, että olisin kertoillut sen valmistuksesta enemmän, kun pääsen oman Master Swordini kimppuun, mutta en ajatellut, että vääntäisin tässä välissä toisen miekan. Master Swordin tekemisessä hyödynsin runsaasti Kamuin tutoriaalia miekan tekemisestä, mutta jotkin asiat on kuitenkin toteutettu omalla tyylillä. Koholint-miekkaa varten ei tietenkään ollut mitään omaa tutoriaalia tai ohjetta, mutta tyyli on monin tavoin sama kuin Kamuin ohjeessa. Miekan kaavat piirsin käsin hyödyntäen Nifegun Cosplayn mittasuhdetyökalua. Jos tämä työkalu ei ole entuudestaan tuttu, niin kipin kapin tutkimaan, koska se on kovin hyödyllinen väline etenkin erileisten aseiden suunnittelussa.

Miekan väsäystä
Miekan pohjana on 5mm tiivis EVA-muovi ja puukeppi. Jo heti alkuun tämä projekti muuttui tutkimusretkeksi ja kokeiluksi, kun päätin testata, onnistuisiko toteuttaa miekka vain 15mm paksuisena (= 3 x 5mm EVA), kun puukeppi on halkaisijaltaan 10mm. Vastaus on, että onnistuu, jos olet tarpeeksi tarkka ja huolellinen. Minä en ollut. Kaiversin epämääräiset urat kahteen EVA-kerrokseen sekä puukepin mentävän loven väliin jäävään EVA-kerrokseen (en tietenkään muistanut kuvata). Tämän jälkeen liimasin kerrokset ja puukepin yhteen. Jos olisin kaivertanut urat siistimmin ja tarkemmin puukeppi olisi varmasti jäänyt huomaamattomaksi, mutta koska olin tollo, niin nyt se hieman paistaa kerroksista läpi.

Miekan väistin on monta kerrosta EVA-muovia, jotka on liimattu miekan runkoon kiinni. Kahvaosaa paksunsin liimaamalla ja käärimällä puutikun ympärille ihan tavallista kopiopaperia, minkä päälle on liimattu palasia softiksesta, josta muodostuvat kahvan kuviot. Käytin softista myös muihin yksityiskohtiin.

Sinne rullaantuu myös epäonnistunut tuloste reffikuvista.
Koska miekasta ei tullutkaan niin siisti ja tasainen kuin olisin halunnut, päätin kaikkien osien ja yksityiskohtien liimauksen sekä hiomisen jälkeen päällystää sen osittain worblalla. Tässä kohtaa lähdin taas seikkailumielellä matkaan, koska halusin testata, miten paljon eri worblat vaativat pintakäsittelyä. Miekan terä sai päälleen mustan worblan ja kahva perinteisen worblan. Väistimen jätin päällystämättä, koska halusin kokeilla, miten EVA ja gesso toimivat yhdessä. Tällä hetkellä miekka on siinä vaiheessa, että olen gessonnut sen kauttaaltaan noin kuusi kertaa, ja seuraava vaihe olisi välihionta. (Paitsi, että päätin ostaa töistä kittiä ja testata sillä kolojen paikkailua yms.)

Runko, täytetty, hiottu ja liimalla peitetty.
Mutta ei saa unohtaa lempiasiaani miekasta! Se on nimittäin kahvan päähän tuleva jalokivi, jonka valoin hartsista. Kivi sai alkunsa pahvisesta luurangosta, jonka täytin Paperclay-massalla, hioin ja kuorrutin moneen kertaan Erikeepperillä. Tämä mötikkä oli se vedos, jonka pohjalta tein muotin hartsijalokiven valamista varten.

Tilasin nämä aikanaan toista projektia varten, joka menikin puihin koronan takia.
Jännityksellä lähdin testaamaan muottisilokoneja, jotka ostin kai jo 2019 ja jotka olivat parasta-ennen-päivämäärän mukaan menneet jo aikoja sitten vanhoiksi. Tuumin, että minulla ei ole mitään menetettävää tässä kohtaa, jos homma menee mönkään, koska tämä on tämmöinen hörölööprojekti. Yllätyksekseni kaikki toimi moitteetta ja pian minulla olikin käsissäni The Forbidden Viili! Eli käytin viilipurkkia muotin tekemiseen ja yritin malttaa olla koskematta siihen jähmettymisen aikana.

Halusin vain niin kovasti koskea!
Muotista tuli oikein toimiva, vaikka mötikkä olikin vähän lähtenyt vaeltamaan silikonin seassa. Ensimmäinen hartsivalu ei mennyt ihan nappiin, koska hartsin sekaan huljahti hitusen liikkaa kimallejauhetta, eikä kivi enää ollut läpikuultava niin kuin halusin. Valoin siis uuden kiven, jonka kohdalla olin tarkempi kimallejauheen kanssa. Tästä toisesta kivestä tulikin sitten oikein kaunis, vaikka pientä kuplaongelmaa oli havaittavissa.

Vas. onnistunut. ja oik. epäonnistunut
En omista painekattilaa tai muuta vastaavaa, joten kuplat olivat ihan odotettavissa. Onneksi ne jäivät piiloon.
Valettu kivi sai osakseen hionnan ja lakkauksen, minkä jälkeen liimasin vielä sen pohjaan alumiinifoliota. Folion tarkoituksena on heijastaa valoa kiven sisältä, jotta se näyttäisi enemmän jalokivimaiselta ja kirkkaammalta. Kivi on kiinnitetty miekan kahvaan tavallisella worblalla ja sillä on oma ”worbla-kaulus”, jonka alle folio jää piiloon.

Tästä tuli kiva!
Linkin lakki ja kengät ovat jo hitusen edenneet, mutta peruukki puolestaan ei. Jahka saan itseni irti kaikista velvollisuuksista ja etenkin Tears of the Kingdomista, yritän saada tämän puvun valmiiksi Desuconia varten. Mitään stressiä en aio tästä ottaa, koska tällä hetkellä käyn täysipäiväisesti töissä ja väsään opinnäytetyötä yhtä aikaa. Muuta priorisoitavaa hommaa siis on elämässä.

Fukka kiittää!

PS: Taas tuntui siltä, että koko teksti on ihan sillisalaattia, mutta en jaksa välittää.