maanantai 20. helmikuuta 2012

Oh! Mariya-sama!

Nönni!

Aivan täydellisesti menin ja unohdin, että piti tännekin kuvia Mariyasta tukki. Asia korjaantunee nyt. Kaikki kuvat ovat sitten Rullarinkelin ottamia ja muokkaamia. Rulliksella voi olla vielä lisää kuvia jossain kätköissään, joista minä en tiedä, mutta tässä nyt jokunen.











Mariya oli hassu kuvattava. Oli itsellä vähän homma hukassa, kun ei osannut päättää näyttäisikö sitä kaunista enkelinaamaa vai pitäisikö sitä virnuilla ilkeästi. Enkä osaa olla mitenkään paijattavan söpö, joten yritin ehkä liikaa kääntyä sen pikkupaskiaisen puoleen. No, paremmissa puitteissa sitten uudestaan ja paremmin.

Mariyasta pukuna ei ole varmaan mitään uutta sanottavaa. Ompelin paidan, liivipaidan, rusetin ja hameen. Perukki ei edelleenkään tyydytä, mutta en tunne sitä kohtaan enää niin paljoa inhoa. Kenkien kanssa kävi hyvä säkä, kun satuin ne löytämään kirpparilta täysin käyttämättöminä ja melkein omaa kokoani. Silputtua tyynyliinaa sisään, pohjallinen päälle ja sopivat täydellisesti. Ensimäiseksi koulupuvuksi tykkään kovin. Piilarit tuli tilattua aika kiireellä, mutta lopulta ne olivat aivan ihanat. Mukavat silmissä ja hyvänväriset.

Fukka kiittää ja kumartaa.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kitacon: Kuinka pissin asioita

Hoi! Tässä tulee pikuinen pikaraportti.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mahdollisuus vierailla Kemin Kitaconissa. Vaikka Kemi on aivan kiven heiton päässä tästä omasta kotikolostani, on sinne lähteminen ollut hyvin monet kerrat mahdotonta. Jos olisin edelleen teatterin parissa pyörimässä, en olisi voinut sinne lähteä tänäkään vuonna, mutta koska OF on oh so awesome vierailimme Kemissä ihan esityksen voimin.

OF <3
Omalta osaltani Kita ei ollut niin kiireinen kuin seurueen muilla taisi olla, mutta kyllä aamupäivästä tehtävää riitti. Olin lupautunut tarpeen tullen käytettäväksi Cosplay-Deitissä ja vähäisten osallistujien takia pääsinkin sitten istumaan vastaajan penkkiin. Hahmona oli tietenkin Mariya, josta olisin halunnut repiä ehkä vähän enemmän iloa irti, mutta oma suoritukseni jäi kuitenkin hieman laimeaksi. Pää löi välillä ihan tyhjää ja pariin kertaan änkytin ja unohdin kysymykset. Tuli myös todettua, ettei tuo deitti ole mikään oma suosikkiohjelmani, edes osallistuja mielessä. Mies lähti kuitenkin deitistä mukaan. Hah, take that Kaiska.

Sitten jo pitikin syöksyä vaihtamaan vaatteita cosplay-kisan väliaika-show'ta varten. Meinasi aluksi, ettei muka jännitä ollenkaan (siitä on kuitenkin aika kauan, kun on viimeksi tullut tanssittua lavalla), mutta kylläsitä vähän jalat tutisi lopulta. Omalta osaltani esitys meni aivan päin persettä. Kusin asioita, joita en ikinä ole harjoituksissa pissinyt ja nyt vituttaa. Oliko syy sitten jännityksessä, lämmittelemättömyydessä vai ihan vaan muissa ajatuksissa, sitä en  tiedä. Vähän jäi kalvamaan, mutta samalla sain lisä potkua ensikertaa varten.

Cosplay-kisa oli hämmentävä. Pieneksi ja hyvin kaukaiseksi tapahtumaksi osallistujia oli paljon, mutta taso ei ollut kovin kummoinen. Juuri sellainen, mitä voi odottaa. Tuomaristo oli vähän WUT?! ja voittajat jokseenkin WUT?!?!

Vasta kisan ja pienen 'hakkaan päätäni seinään' -tuokion jälkeen etsin itselleni ohjelmalehtisen. En edes itse muistanut miten paljon OF'n porukka oli pitämässä ohjelmaa, mutta niistäkin kävin itse vain katsomassa proppiluennon ja loput ajasta haahuilinkin vain ympäriinsä. OF'n pöydällä ja muualla.

Kitacon ei tuntunut pieneltä conilta. Tilat olivat juuri sopivat sille kävijämäärälle ja hulinaa ja vilskettä oli aivan ison conin tapaan. Vasta ohjelmalehtinen minua muistutti siitä, että kyseessähän on pieni ja  (kai) maailman pohjoisin con. Tunnelma oli hyvä, vaikka välillä halusin lusikoida omat silmäni ulos, eikä missään vaiheessa tungos tai ihmisten vähyys häirinnyt. Sen myös huomasi, että ihmiset jäivät juttelemaan helpommin kuin isommissa tapahtumissa. Se oli kivaa.

Paluu Ouluun oli hyvinkin hysteerinen. Mahtava ensimmäinen koko porukan OF-reissu ja nyt jäämmekin odottelemaan Chibiä.

Fuu kiittää.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Minä nimen takana

Hyrrrrrrrrr... Paleleva tervehdys.

Tässä aika taas rientää ja Kitacon lähestyy. En ole vieläkään saanut kuvia Mariyasta. Ehkä Kitacon tarjoaa jotain puitteita kuvata kyseistä ilmestystä. Seuraava pukukin on lukkoon lyöty ja suunnittelut aluillaan, mutta nyt ei olla pohtimassa sitä. Mielessäni ovat olleet aivan muut asiat Frostbiten jälkeen. Tämä aihe saattaa taas vaikuttaa hyvin hämmentävältä... Kyse on nimistä. En nyt tarkoita tällä mitään suuria pohdintoja siitä, että nimeääkö oman lapsensa Christian-Alfrediksi, Sasukeksi vai Vahingoksi, vaan minua itseäni eri nimien takana.

Olen vuosikaudet palloillut internetissä nimellä Fukka. Muita nimimerkkejä ei minulla oikeastaan ole ollutkaan.  Nyt pariin otteeseen olen cosplay-kisoissa vieraillut nimellä Fuu, mutta sekin on muunnos Fukasta. Harvemmin olen yhdistänyt oman oikean nimeni nimimerkkini kanssa.

Cosplay ja blogin kirjoittaminen ovat julkisia harrastuksia, jotka kuitenkin koskevat välillä melko henkilökohtaisia asioita. Mitä kaikkea minäkin olen tässä puolentoista vuoden aikana kerennyt suoltaa? Vaikka en kovin siivilöi tai suodata sitä, mitä suurimmaksi osaksi kirjoitan, ei se siltikään tarkoita sitä, että kaikki tulisi laulaa koko maailmalle. Jotkut asiat on parempi pitää sivussa toisista. Minulle nimi on henkilökohtaisempaa kuin esimerkiksi painostani puhuminen. Nimi voi johtaa puhelinnumeroihin tai kotiosoitteisiin.

Kuljen coneissa, kirjoitan näitä diipadaapojani ja laitan kuviani nettiin erinäisille sivuille. Kaikki tämä on julkista ja teen sen tietoisesti. Ihmiset näkevät minut conissa ja ehkä eksyvätkin tänne blogiin tai jonnekkin muualle näkemään kuvia minusta. Tuolloin heille on selkeämpää se, että minä en ole kooltani pikkurillinlaiha, kuin mikä minun nimeni on. Siksi minä kykenen kertomaan omista paino-ongelmistani paremmin kuin omasta nimestäni. Pään päälläni ei killu lappua, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin se, mitä pappi sanoi, kun räiski vettä päälleni, mutta vartaloni on esillä monella eri tapaa. Netissäkin liikkuessani olen valinnut aliaksen, jolla ei ole mitään tekemistä oman nimeni kanssa.

Tämä ajatteluni on lyöty päin seinää pariinkin otteeseen muiden tahojen puolesta. Ensimmäistä kertaa jouduin tähän dilemmaan 2010 CosplayGaalan kisassa, kun olin ilmoittanut itseni kisaan alunperin nimellä Fukka, mutta sydämmen tykytykset saivat lisätahtia, kun kilpailijat enne minua kutsuttiin toinen toisensa perään lavalle heidän kokonimillään. Näin kävi myös jälleen Frostbitessa, mutta pahemmin. Sen sijaan, että kilpailijat olisi vain kutsuttu lavalle kokonimillä ne oli myös heijastettu jättimäisin kirjaimin jättimäiselle valkokankaalle!

Ei! Ei! EI! Antakaa minun olla Fukka. Kenelläkään ei ole mitään tarvetta tietää minun oikeaa nimeäni. Minussa ei ole mitään, mikä tekisi siitä hyödyllisen tiedon. Minä en ole hyvä pukuilija, blogini on ihan paska, en ole luennoinut 2957 tapahtumassa, en ole tuomaroinut, en ole ollut mukana conien järjestämisessä, minulla ei ole maailmaa mullistavia mielipiteitä tai vaikutusvaltaa. Ei siis mitään syytä tietää sitä, mihin vastaan nimenhuudossa.

Yritän kai suojella niitä anonyymiteettini rippeitä, joita vielä ehkä on jäljellä. Antakaa minun tehdä se. Älkää heijastako himeäni jättimäiselle valkokankaalle. Se pelottaa. Tuntemattomille massoille minä haluan olla Fukka, koska vaikka kuinka joku minua kyttäisi galleriassa, lukisi tätä blogia tai lisäisi jokaisen piirustukseni suosikkeihin dA:ssa, se edustaa minusta vain sitä puolta, jolle olen antanut nimen Fukka. Nuo anonyymit massat eivät tunne minua, ne tuntevat Fukan. Minä en välltämättä ole sellainen, miksi minua luulet.

Netti ja cosplay ovat olleet lähtökohtana joillekkin ystävyyssuhteilleni. Ne ovatkin tapauksia, jolloin minun on tullut astua esiin omana itsenäni. Näissä tilanteissa esittelen aina itseni omana itsenäni ja pyrin välttämään Fukka-nimeä.  Ehkä myös joskus hamaassa tulevaisuudessa, missä kimallan pelkällä olemassaolollani ja niitän mainetta sekä kunniaa pitkin Suomea ja kenties muuallakin, voin mielelläni esiintyä omalla nimelläni. Nyt toistaiseksi olen vain Fukka.

Fukka kiittää.

PS: Kuinka moni myöntää kaivaneensa nimeni esiin tämän luettuaan?