Kiviä kisaajan kenkiin

Hei taas!

Avaan sanaisen arkkuni, koska yli vuoden olen joutunut sitä pitämään kiinni. Osittain tämän samaisen asian tiimoilta ja osittain aivan muun. Kuitenkin kaikki kulminoituu hyvin samaan pointtiin omalla kohdallani. Tätä asiaa on hieman puitu jo sosiaalisessa mediassa. Minä muiden ohella, mutta nyt ihan kokonaisen tekstin pätkän rykäisin.

Traconissa järjestettävät WCS- ja NCC-karsinnat tullaan kenties näkemään suoralähetyksenä, minkä vuoksi kisaajille on annettu ohjeistus käyttää esityksissään teostovapaata musiikkia, jotta lähetys ei rikkoisi tekijänoikeuslakia. Toisena vaihtoehtona on käyttää valitsemaansa musiikkia lavalla, oli teostovapaata eli ei, jolloin lähetykseen lyödään päälle jotain teostovapaata musiikkia. Eri musiikit siis lavalla ja lähetyksessä (tästä nähtiin jo vilaus 2015 cosplayn SM-karsinnoissa). Ilmeisesti tulevien SM-kisojen säännöissä oli myös nämä samantyyppiset rajoitukset, mutta ne vedettiin takaisin (hyvä Cosvision!).

Kehotan syvästi lukemaan Sonokon FB-sivulta löytyvän pureksinnan aiheesta. Esiin tulee paljon merkittäviä pointteja, joita valitettavasti itsekin tulen tässä hieman sivuamaan ja toistamaan. Yhtenä asiana haluan kuitenkin mainita, että olen tietoinen siitä, että tämä ei ole vain ja ainoastaan cosplay-vastaavien toiminnan tulosta, vaan esimerkiksi WCS:n ja NCC:n kohdalla suurempana toimijana tässä on luultavasti Tracon.

(Mainittakoon, että minua saa oikaista, jos kirjoitan tänne jotain sellaista informaatiota jostain tahosta X, mikä ei pidä paikkaansa.)

Tyksin tästä esityksestä niin kovin.
Kuvasi Kyuu Eturautti

Mikäs tässä nyt sitten hiertää ja miksi Sonokon teksti ei ole mielestäni riittävä?

On varmasti totta hyvin monen kohdalla, että juurikin siitä arkipäiväisestä kulutusmusiikista kumpuavat ne rakkaimmat ja hulluimmat cosplay-esitysideat. Musiikki on tärkeää. Se pyörittää hyvin suurta iso osaa tästäkin pallosta. Sillä luodaan tunnelmia, korostetaan asioita esityksessä ja viestitään kenties monia eri juttuja. Se voi olla osa kulttuuria tai aikakautta. Se voi toimia itsenäisesti tai hyvin tiukasti punottuna esitykseen, koreografiaan tai tahditukseen. Siksi ei siis voida olettaa, että cosplay-esitykset voitaisiin tuosta noin vain tekaista uudestaan toiseen musiikkiin nojaten.

Olen sitä mieltä, että esityksissä kaikella tulee olla tarkoitus. Kaikella pitää olla syy, miksi juuri SE on osa esitystä. Miksi lavalla on kivi? Miksi kädessä on kepukka? Miksi laitat kepukan juuri siihen? Miksi taustalla soi kyseinen musiikki? Miksi ei jokin muu?

Alexialle ei ollut tarjolla alkuperäistä musiikkia, joten otin jotain aikakauteen sopivaa.
Kuvasi Rea Rautamies

Cosplaylla ei ole virallisia sääntöjä, mutta kilpailluilla on. Tämä asettaa kisaajille jo itsessään tietyn kehyksen, minkä sisällä tulee toimia. Kisaaja ei voi ottaa taiteellisia vapauksia pukua tehdessään (glitteria tuonne, härpäkettä sinne ja otampa tuon tosta pois, koska se on ruma), koska tällöin puku ei ole enää lähdemateriaalin mukainen. Tavallisena conitallaajana siinä ei olisi mitään vikaa, mutta kisassa se tietää luultavasti miinuspisteitä. Myös hahmo- ja lähdeuskollisuus lasketaan usein pisteitä määrittäväksi tekijäksi. Tätähän tulisi toteuttaa sekä puvussa että esityksessä.

Olen itse hyvin vahva lähdeuskollisen musiikin kannattaja, koska, vaikka olen tekemässä cosplay-esitystä, haluan silti säilyttää ja ylläpitää sitä kauneutta, mikä alkuperäisessä on. Harvoin lähden vakavissamielin samoilemaan yhtään mihinkään alkuperäisteoksen musiikeista. Alkuperäinen on jonkun muun teos, kenties ihan taideteos, enkä minä halua mennä ryssimään sitä, jollain ”vieraalla”, kun tarjolla olisi alkuperäinen ja oikea. Miksi laitat pukuusi korkokengät, jos kuvassa hahmolla on lenkkarit?

Ei olisi tullut täsät mitään ilman Get Lucky'a.
Kuvasi Tytti Levänen

Musiikkirajoitus kuitenkin vetäisee tässä kohtaa maton täysin alta pois. Se leikkaa suuren siivun pois siitä, mikä esityksessä voidaan laskea lähdeuskolliseksi. Se kusee yhden osa-alueen esityksestä kokonaan.

Minulle henkilökohtaisesti cosplay-esiintyminen on myös taidetta. Minä koen tekeväni taidetta, joka sattuu nojaamaan toisen tekemään teokseen hyvin vahvasti. Yhtälailla Da Vincin Viimeinen ehtoollinen on maalaus, joka nojaa ja tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Minun taidemuotoni on esiintyvä- ja etenkin lavataide, mikä ilmenee cosplayn muodossa. Siksi loukkaannun henkilökohtaisesti siitä, että jonkun mielestä on ok, pistää näppinsä minun taideteokseeni. On eri asia antaa raamit, joihin taideteos tehdään, kuin tulla itse muuttamaan sitä siinä vaiheessa, kun teos on lähes valmis. Tällaisista muutoksista ja määritelmistä kuten musiikkirajoitteet, tulisi tietää jo siinä vaiheessa, kun kisaan lähdetään.

Summasin Twitterissä... ja taidolla.

Ketä tämä rajoittaminen sitten palvelee? Kenties niitä, jotka haluavat lähettää kisat suorana suuremman yleisön nähtäville, mutta saako edes tuo ”suurempi yleisö” siitä mitään irti, kun kisaajat eivät ole voineet pistää peliin parastaan? ”Suurempi yleisö” näkee kenties vain häilähdyksen siitä, mitä esitys olisi oikeasti voinut olla ilman rajoitteita. Tällaisista käytännöistä ei juuri näy sitä, että cosplay-kisaaminen otettaisiin vakavissaan oikeasti kovatasoisena kilpailemisena tai arvostettavana taidemuotona. Minun mielestäni cosplay ei ansaitse puolivillaista käsittelyä. Ei näitä juttuja suunnitella vuositolkulla ja sitten kohauteta vaan olkia, kun joku yhtäkkiä päättääkin, että nyt tehdäänkin näin.

Oli kyse sitten musiikkirajoitteista, lavalla vaappuvasta ylimääräisestä tahosta tai jostain muusta hallatekijästä, tämä asia kismittää minua suuresti. Cosplayta yritetään viedä suuremman yleisön ulottuville samalla, kun koko harrastusta ammutaan jalkaan. Tämän ei pitäisi mennä näin. Cosplayn ehdoilla, ei median ehdoilla. Ne, jotka tästä eniten kärsivät ovat kisaajat ja heidän esityksensä eli se itse vetonaula. Se, mitä juuri yritetään viedä kaiken kansan ulottuville. Lisää stressiä, kun jo suunniteltuja asioita pitää alkaa muokkaamaan uudestaan tai tekemään kokonaan alusta. Lisää työtä, kun asian parissa on jo tehty hyvin paljon töitä. Ei tämä ole mitään ”oikean elämän” ulkopuolista fantasiaa. Tämä on sitä Oikeaa Elämää, jota kisaajat elävät varmasti ympäri vuoden. 

Mun babu!
Teppo Suominen

Uskon, että jokainen kisaaja selviää tästä jupakasta, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Tämä asia suututtaa ja surettaa niin monella tasolla, mutta tästä mennään silti läpi. Tiedän, että näin on useamman kuin yhden kisaajan tai kisaajaparin kohdalla. Kisaajat tietävät, mihin soppaan ovat lusikkansa pistämässä, jos heille tarjoillaan kaikki tieto ja informaatio heti ajoissa käytettäväksi. Toivon vain, että kaikkia työkaluja ei revittäisi kisaajilta käsistä.

Tämä on harrastus, joka pohjautuu asioiden kopioimiseen, lainaamiseen ja uudelleen tulkitsemiseen. En tiedä onko tällä harrastuksella oikeasti koskaan tulevaisuutta valtamediassa ilman, että se jollain tapaa rajoittaisi radikaalisti. Edes tämän harrastajakunnan suurin ja ”näkyvin” tapahtuma, vuosittain televisioitava ihme, WCS-finaali Japanissa, ei onnistu siinä (esim. rajoitteet lähdesarjoista). Lainsäädännöllisistä tai rahallisista syistä ainakaan tässä hetkessä tämä harrastus tuskin voi esiintyä televisiossa tai muussa valtamediassa täydessä potentiaalissaan.

Fukka kiittää.

PS: Liittykää peikkojen tanssiin...