Valitusvirsi värjäyksestä

Hei, ja voi pojat.

Luvassa hieman ulinaa kankaiden värjäyksestä Zeldan tilannepäivityksen muodossa. Tilannehan on tällä hetkellä se, että Dylonin käsivärit, joihin olen voinut luottaa jo vuosikausia, ovat katoamassa ainakin Suomen markkinoilta jostain syystä. Tämän takia olen jo jonkin aikaa yrittänyt etsiä jotain vaihtoehtoista kangasväriä pelastamaan päivän. Rit-värit sattuivat kävelemään vastaan, joten päätin testata niitä Zeldan vaaleanpunaisen/lilan kaavun kohdalla.

Valkoisena tämä näytti niin tyhmältä.

En halunnut tehdä mitään aivan massiivista värilientä ison kangasmäärän vuoksi, joten ompelin kaavun osittain kasaan ennen värjäystä. Tarkoituksenani on toteuttaa kaavun sivusaumat pussisaumoina, jolloin värjäys voi jäädä saumoissa epätasaiseksi. Tästä syystä vain harsin kaavun sivusaumat kiinni toisiinsa värjäystä varten. Kappaleiden leikkuu myös mahdollisti sen, että minulla oli yllin kyllin tilkkuja väritestejä varten.

Kohta mennään.

Rit-värien kotisivulla on ihan näppärä katalogi siitä, millaisilla suhteilla värejä pystyy sekoittelemaan haluamansa värin suuntaan. Täyttä osumaa en katalogista löytänyt, mutta useamman sävyn suhteita vertaillessani sain ihan hyvän käsityksen siitä, miten edetä. Ongelmana vain oli se, että koska löytämäni Rit-värit ovat nestemäisiä, suhteet veden kanssa olivat luokaa 2-5 ml väriä 11,5l vettä kohden… Siis jokaista testiä varten minun piti kuluttaa 11,5 LITRAA VETTÄ ja 288g SUOLAA! Mitä paskaa tämä nyt on?!

Minä, Rit, 4,8g kangasta ja 30l saavi...

Tein yhteensä 4 testiä ennen kuin päätin värjätä itse kaavun. Suurensin väriliemen kaavan sopivaksi suhteessa kankaan painoon samaan tapaan kuin olen Dylonin kanssa tehnyt. Tämä ei kuitenkaan tuottanut haluttua lopputulosta, koska kaapu tuli värjäyksestä ulos aivan liian vaaleana, minkä lisäksi väri oli myös epätasainen. Vaaleus oli siis pienempi murheeni, koska aina voi värjätä uudestaan, mutta epätasainen lopputulos huolestutti todella.

Voi pylly!
Mukana malli tavoitellusta väristä.

Päätin kuitenkin värjätä kaavun uudestaan ja toivoa, että tummempi väri peittäisi epätasaisuudet alleen. Suurimmaksi osaksi kaapu kuitenkin oli tasaisen värinen, mutta sen helmassa oli jonkin verran pystysuoria vaaleampia raitoja. Toisen värjäyskirroksen päätin tehdä vahvemmalla liemellä sekä pesukoneessa, koska nestemmäisillä väreillä se oli mahdollista. Toivoin myös, että pesukonevärjäyksessä lopputulos olisi suuremmalla todennäköisyydellä tasainen.

No voi pyllyjen pylly!

Kaapu tuli koneesta ulos hieman tummempana, mutta edelleen liian vaaleana (tosi nätti sävy kuitenkin), sekä aikaisempaa pahempien väriläiskien kera. Tässä kohtaa tuli todellinen ikävä Dylonin perään. Siirsin kaavun sivuun ja nöyränä lähdin kangaskauppaan ostamaan uutta kangasta. Onneksi sille viikonlopulle sattui alennusmyynnit, mikä vähän lievitti vitutusta.

Kaikki mitä oli jemmassa.

Kaivelin jemmojani siinä toivossa, että kaapista löytyisi edes joku pussi Dylonin värejä testejä varten. Löysin onneksi 2+1 vajaa pussia pinkkiä ja yhden vajaan pussin violettia väriä. Etenkin violetin riittävyys jännitti. Päätin kuitenkin tehdä uudet testit Dylonin väreillä, ja olin niin onnellinen, ettei minun tarvinnut tällä kertaa käyttää 30l saavia pelkkien testien tekemiseen.

Tässä määrässä on sentään jotain järkeä.

Uudet testit

Dylonin kanssa testit olivat ihan tuttua kauraa, ja vaikka olin saanut jonkun hajun värien suhteista Rit-testien perusteella, piti minun silti kokeilla uusia suhteista Dylonilla muutamaan kertaan. Sopiva sävy löytyi ja rupesin laskemaan seoksen vahvuuksia sekä määrää isommassa mittakaavassa. Koska väriä oli vain rajoitetun verran, laskin värijauheen menekin moneen kertaa. En ole täysin varma, mikä lopullisen värin aiheuttaja loppupelissä oli, mutta värjättyäni kaapu nro. 2:en väri oli tuplasti liian tumma ja enemmän pinkkiin päin painottunut.

Sievä ja tasainen väri, mutta ihan liian tumma.
(Psst... Kuvien värit varmasti heittävät häränpyllyä, koska en jaksanut säätää värejä kohdilleen.)

Miten meni niinku noin omasta mielestä?

Syynä saattoi olla oma laskuvirheeni (tämä sama on sattunut minulle kerran aikaisemminkin nyt, kun muistelen), mutta varmaan myös avaamattomien väripakettien voimakkaampi värjäysteho vaikutti sävyn punakkuuteen. Jälleen epäonnistunut värjäys, josta voin tällä kertaa syyttää itseäni, pisti minut pohtimaan kankaan valkaisua ja värinpoistoa. Valkaisu ei kuitenkaan irrota kankaista punaista sävyä yhtä tehokkaasti kuin muita sävyjä, joten se oli lähes automaattisesti pois suunnitelmista. En muista milloin olisin tehnyt kankaille värinpoiston, joten asiaa piti lähteä tutkimaan.

Olisin halunnut jotain muuta...

Lopulta päädyin hankkimaan Nitorin värinpoistoaineen, koska mitään muuta ei löytynyt kaupoista. Olisin halunnut tässäkin kohtaa käyttää mieluummin Dylonin versiota, koska tutkimuksieni perusteella Dylonin värinpoisto perustuu soodan vaikutukseen, kun taas Nitorilla vaikuttavat aineet eivät olleet minulle sen kummemin tuttuja. Löin molemmat kaavut pesukoneeseen ja puolitin käytettävän Nitronin värinpoistoaineen määrän. Jo siitä hetkestä, kun pesukoneen rumpu teki ensimmäiset pyörähdykset, odotin pienellä kauhulla lopputulosta.

Jo tässä vaiheessa jännitti ihan himona.

Pelko oli tavallaan ihan aiheesta, koska nostellessani kaavut osineen pesukoneesta pesuohjelmien päätyttyä, käsissäni oli pienoinen katastrofi. Ensimmäiselle kaavulle, joka oli värjätty Rit-värillä, EI OLLUT TAPAHTUNUT YHTÄÄN MITÄÄN ja Dylonin väreillä värjätty kaapu oli edelleen liian tumma, nyt vähän jopa oranssiin taittavan sävyinen sekä täynnä vaaleita laikkuja. Nuo laikut olivat ilmeisesti ilmaantuneet siinä vaiheessa, kun pesukone oli pyöräyttänyt rummun ympäri pariin kertaan punnitakseen lastina olevan kankaan määrän, jolloin myös värinpoistoaine oli tietenkin levinnyt kuivii kankaisiin. Tavallaan en menettänyt mitään, mutta tavallaan myös vitutti.

Voi perse.

Hetkellisesti mietin, että onko tämän puvun tarkoituskaan koskaan valmistua. Pitäisikö tässä kuunnella jo jotain universumin viestiä? Edellisessä merkinnässä ulisin sitä, kuinka Zelda on jo tähän mennessä maksanut tuplasti enemmän kuin tavanomaisesti puvut, joita teen. Tämä värjäilysekoilu ei auta asiaa. Uusiin kankaisiin uppoaa tietenkin rahaa, eivätkä kangasväritkään ole ilmaisia. En kuitenkaan halua tuon jo käytetyn rahan muun puvun osalta menevän hukkaan myöskään. Päädyin siis lopulta takaisin kangaskauppaan ostamaan jälleen uudet kankaat, minkä lisäksi tilasin Dylonin värejä lisää netistä. Nyt vain odottelen niitä saapuviksi.

Huppu ainaski on kiva.

Värjäyssekoilujen ohella olen työstänyt Zeldan viittaa ihan mukavasti eteenpäin. Viitta alkaa siis olla hyvin kasassa, ja tässä kohtaa lähinnä käsinommeltavaa on jäljellä. Viitan kuvio on kuitenkin vielä kaavoittamatta, koska olen vältellyt niin hurjasti sen skaalaamista pallopääkoosta todellisuuteen. Sinänsä positiivisena asiana voin mainita sen, että olen viitan ja kaavun yhteismallailun lomassa pystynyt käyttämään kahta susikaapua protoina, joiden pohjalta olen pystynyt tekemään kaavamuutoksia, joita ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tehtyä, jos kaikki olisi mennyt putkeen kerralla.

En nyt ihan hirveästi ole innoissani tämän tulkitsemisesta.

Lisäksi kaiken sekoilun keskellä päätin tarkistaa, että ovatko UV-hartsini enää ollenkaan elossa tekemällä testit Zeldan tiaran punaisesta kivestä. Hartsi meinasi vähän kiukutella jäämällä tahmeaksi, mutta päivä auringossa korjasi asian. Nyt on siis kivi valmiina, vaikka tiaran materiaaleja vähän vielä arvon.

Shiny!

Tähän päättyy sitten tilannepäivitys Zeldan osalta tällä kertaa. Nyt ainakin luulen tietäväni, miten vältän ongelmat seuraavalla värjäyskerralla. Kolmas kaapu toden sanoo. Pystyin ehkä hieman myös purkamaan turhautumistani värjäysjuttuja kohtaan, kun kirjoitin tätä tekstiä.

Fukka kiittää!

PS: Alkuperäisenä ideana minulla oli sisällyttää tähän samaan tekstiin reippaammin asiaa kankaiden värjäyksestä yleisemmällä tasolla, ja ylistää Dylonin käsivärejä ihan kunnolla, mutta taidan jättää sen tulevaisuuteen.

PPS: Minulla on kaikenmoisia tekstejä työn alla, joista yksi käsittelee mm. cosplay-meikkaamista, mutta mainittakoon jo tässä hetkessä, että se on jo kirjoitettu lähes valmiiksi eikä alun perin liittynyt mitenkään tämänhetkiseen vallalla olevaan keskusteluun. Taidan kuitenkin muokkailla tekstiä vielä pinnalle nousseiden ajatusten puitteissa.

Rahalla, ei taidolla

Momoi!

Päivittelen tähän väliin ihan sillä asialla, että mitä kuuluu cosplay-elämässä. Tällä hetkellä elämä noin muutoin on aika hektistä, ja olen joutunut puntaroimaan paljon sitä, mitä pukujuttuja pystyn siinä sivussa toteuttamaan. Alku vuodesta tekemäni suunnitelmat ja haaveet sattuivat menemään aivan blörinäksi, kun maailma ei tarjonnutkaan minulle siihen resursseja. Suunnitelmat siis muuttuivat, ja vähän vahingossa päädyin sille tielle, jolla olen nyt.

Tämänhetkinen rakkauteni.

The Apothecary Diaries (tai kuten meillä kotona sanotaan Apteekkipäiväkirjat) on ollut minulle pienoinen intohimon kohde nyt jo pidemmän aikaa. Asiasta kertoo paljon varmasti se, että tällä hetkellä seuraan animea ja mangaa yhtäaikaisesti. Paljon olen puntaroinut siitä pukuiltavia hahmoja, ja jotenkin pitkän pähkäilyn päätteeksi päädyin ajatukseen, että haluan tehdä Jinshin.

Vähän jännittää taas, että toimiiko oma naama jäbän naamana.

Tämä johti sitten siihen, että hurahdin täysin Kiinan pukuhistoriaan, ja tein alustavia kaavoja vaatteista sekä laskelmointeja kangasmenekistä. Kuitenkin siinä kohtaa, kun aloin metsästämään sopivia kankaita, päädyin umpikujaan. Oikean sävyisten ja laatuisten kankaiden löytäminen vaikutti mahdottomalta, mikä ei tavallisesti ole ollut ongelma, koska olen tottunut värjäämään kankaita. Jinshin kohdalla kuitenkin kangasmäärät olivat niin hullun suuret (n. 3m per kaapuasia), että en mitenkään pysty värjäämään niin suuria määriä kangasta kotioloissa.

Jäbälle on jo peruukki.
CosCraftin Florence värissä Deep Purple 

Kangasetsintöjen lomassa en voinut kummoisesti edetä Jinshin kanssa, joten päätin alkaa vain kaavoittamaan toista pukua tappaakseni aikaa (tämä oli myös palautumista kaikesta muusta elämästä). Kyseessä oli siis Zelda-sarjan uusimman osan, Echoes of Wisdom, versio Prinsessa Zeldasta. Tykkäsin pelistä kovasti ja ajattelin, että Zelda voisi olla hyvä sivuprojekti tähän väliin.

Zelda ja Tri

Lopulta huomasin kaavoittaneeni kaikki vaatteet Zeldaa varten valmiiksi, enkä ollut vieläkään saanut hankittua kankaita Jinshiin, joten ryhdyin metsästämään myös Zeldan kankaita. Pian olikin ensimmäinen vaate Zeldan osalta tulilla.

Koska EoW on samaa sarjaa Link’s Awakening kanssa siinä, että hahmot ovat sarjakuvamaisia pallopäitä ja hyvin pelkistettyjä, pääsin taas soveltamaan monessa kohtaa pukua suunnitellessa ja vaatteita kaavoittaessa.

Rakastuin tässä Zeldassa nimenomaan viittaan ja huppuun.

Zeldan valkoinen mekko oli tietenkin paras osa aloittaa koko puku, koska se on alin kerros neidin vaatetuksessa sekä kankaan löytyminen oli varmasti helpointa. Halusin tuoda helmaan volyymia ja samaa muotoa kuin Ocarina-of-Time-Zeldan mekon helmassa on. Tästä syystä päätin kaavoittaa mekkoon prinsessasaumat (heh) etu- ja takakappaleille ja lisätä kaikkiin kappaleisiin kellotusta sekä viistotusta. En halunnut kuitenkaan mekkoon poikkisaumaa vyötärölle yms., joten kellotus jäi aika maltilliseksi lopulta.

Ikävästi tekee ruttua >:(

Siitä on hetki aikaa, kun olen ommellut vaatteita prinsessasaumoilla, ja jälleen tuskailin samaan tapaan rinnankaaren kanssa kuten aina. Sauma ei meinannut asettua siististi, vaikka sitä kuinka yritin muotoilla silittämällä. En tässä vaiheessa ollut kuitenkaan vielä kaventanut saumanvaroja, joten toivoin kovasti, että se ratkaisisi lopulta asian. Lisäksi huomasin ensimmäisten sovitusten aikana, että valkoinen kangas paistaa ihan huolella läpi. Päätin sitten laitta mekkoon vuorin, joka voisi edes vähän auttaa asiaa.

No voi jee taas.

Vuorittaminen toi kuitenkin omat ikävät puolensa peliin. Ensinnäkin Zeldan materiaalikustannukset olivat jo lähtökohtaisesti suuret (minun mittakaavallani), joten yritin säästä kaikessa mahdollisessa tämän puvun kohdalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kisapuku. Vuori ei täysin poistanut vaatteen läpinäkyvyysongelmaa, ja koska en halunnut vuorittaa mekkoa koko pituudelta hinnan ja käytettävyyden vuoksi, vuorin päärmätty helma kuultaa läpi mekkokankaasta. Tein sopimuksen itseni kanssa, että tämän asian kanssa on vain elettävä.

Muotokaitaleen ja vuorin sauma aina jotenkin viehättää.

Säästösyistä jouduin myös luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani laittaa mekon selkään silmunapituksen. Olisin vähän halunnut näpertää ja hifistellä. Lopulta päädyin laittamaan mekkoon ihan vain piilovetoketjun, koska sellaista ei tarvinnut erikseen ostaa. 

Valmis mekko, joka kaipaa vähän silitystä.

Saumanvarojen kaventaminen auttoi prinsessasaumojen asettumisessa, mutta niistä ei siltikään tullut aivan yhtä siistit kuin olisin halunnut. Vuori kuitenkin tekee mekosta hyvin mukavan päällä ja mallissa on juuri sen verran muotoa ja liikettä, että pelkästään tämän valkoisen mekon pukeminen tuo minulle Zelda-fiilistä.

Huppu on erittäin kiva.

Ainoa osa tässä puvussa, josta tein proton on Zeldan viitta. Muiden vaatteiden osalta elän reunalla, ja yritän pelata pelkillä runsailla saumanvaroilla. Halusin paneutua hupun muotoon todella, ja kaavoitinkin hupusta useamman version, joita sitten muokkailin kunnes olin tyytyväinen. Kaartuva hupun kärki oli tärkeä.

Ensimmäinen yritys.

Viimeisin proto eli... 4 versio?

Viitan kuvio on vielä kaavoittamatta, koska haluan saada varman selvyyden kaikkien vaatekappaleiden mitoista ennen kuin alan suunnittelemaan ja kaavoittamaan kuviota. Tämä mittasuhteiden kanssa pelleily on yhtäaikaisesti hauskaa ja rasittavaa.

Vaikka suuresti haluaisin lähteä työstämään viittaa, ja etenkin hupun lopullista rakennetta, joudun hieman vielä pidättelemään itseäni. Tarkoitukseni on ensin tehdä vaaleanpunainen kaapu, jotta tiedän, miten kaikki vaatteet pelaavat yhteen ja miten viitta asettuu muiden vaatteiden päälle jne.

Valkoinen Mallorca lähti taas mukaan...

Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että en löytänyt sopivanväristä kangasta vaaleanpunaiseen kaapuun. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että värjäyshommiksihan se taas menee. Tällä kertaa kuitenkin en suunnitellut noudattavani täysin vanhaa kaavaa, koska ajattelin kokeilla uutta väriainetta vanhojen tuttujen Dylon-värien sijaan.

Uutta ja jännää

Olen kuullut paljon Rit-väreistä etenkin ulkomaalaisten pukuilijoiden suusta, mutta en ole koskaan itse päässyt/joutunut niitä käyttämään. Tunnen aineen lähinnä synteettisten materiaalien värjäyksistä, mikä yleensä vaatii kiehuvaa vettä, mistä taas minä en ole innostunut. Tielleni sattui kuitenkin nämä Rit-värit, jotka on tarkoitettu pääasiassa luonnonkuitujen värjäykseen, jolloin kylmävärjäys on vaihtoehtoinen tekniikka. En kuitenkaan vielä ole keksinyt, miten voisin testata värejä pienessä mittakaavassa ennen varsinaista värjäystä. Vähän meinaa jänskättää.

CosCraftin Florence, värissä Primrose Yellow
Sama väri kuin edellisessä Zeldassa 

Se, mikä tekee Zeldasta erityisen kalliin on tietenkin kangasmenekki, mutta myös hintava peruukki. Tilasin Zeldaa varten CosCraftilta heidän pitkän lacefront-peruukkinsa, Florencen, mikä on huomattavasti hintavampi kuin tavalliset peruukit. Jostain epäeettisestä nettimarketista olisi ehkä saanut tilattua halvemman, mutta niihin en halua sekaantua yhtään enempää kuin on tarvetta.

Linkin popot

Myöskin säästösyistä, ja ihan vaan koska voin, suunnittelin käyttäväni Zeldalla samoja kenkiä kuin Link’s Awakening Linkillä. Zeldan popoista ei kuitenkaan näy kuin vain vilaus, ja koska kenkien väri täsmää hyvin, voin aivan hyvin hyötykäyttää vanhoja kenkiä. Pitää kuitenkin vielä testata, että miten pahasti saappaiden varret voivat näkyä läpi valkoisesta mekosta.

Jaan nyt tätä hirvittävän salaista dataa täällä ihan valtoimenaan.

Käytän pukuprosessien seuraamiseen ja kirjaamiseen Cosplanner-sovellusta, johon merkitsen parhaani mukaan myös puvun kulut. Verrattuna viimeisimpiin pukuihini (esim. Kiba, Gojo, Nobara) Zeldaan on jo tässä vaiheessa uponnut kaksinkertainen määrä valuuttaa, enkä ole vielä edes ostanut tarpeita Zeldan sauvaa varten. Olen joskus pohtinut sitä, että jos ketään kiinnostaa se, mitä cosplay-harrastaminen kustantaa (minun kohdallani), niin voisin ehkä kirjoitella siitä kokonaan oman blogimerkinnän. Minulla on kuitenkin dataa aiheen tiimoilta jo useamman vuoden/puvun osalta.

Olkoon tämä nyt tällainen perinteisempi tilanneraportti, jotta ei tarvitsisi oksentaa koko pukua kerralla ulos, kun se lopulta on valmis. Minulla on myös sata ja tuhat erilaista tekstiä aloitettuna ja suunnitteilla tätä blogia varten, mutta pitäisi keretä pysähtyä ja kirjoittaa ne loppuun. Kesä tulee ja sen mukana myös tapahtumat. Ainoana kohtuu varmana tapahtumana on tässä vaiheessa Nekocon. Desuun meneminen on suunnitteilla, mutta katson omaa jaksamistani lähempänä tapahtumaa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista.

Fukka kiittää tältä erää!

PS: Niin siis Jinshi tulee varmasti olemaan ihan yhtä kallis tai jopa kalliimpi puku kuin Zelda, koska jäbään tulee uppoamaan ihan tuhottomasti kangasta ja peruukkikin on täsmälleen samaa mallia. Nyt harrastetaan lompakolla eikä taidolla.

Impulssista onnistumiseen

Hei hei!

Nyt on vihdoin luvassa merkintää Kibasta! On todellakin vääryys, että tämän kirjoittamiseen meni näin pitkään, mutta lopultakin teksti on ulkona. Runttaan koko puvun nyt yhteen merkintään, joten pitkää pätkää pukkaa.

Aloitin Kiban tekemisen siis täysin hepulin voimalla vuoden 2024 alussa. Kiba on jo vuosia kutkutellut hahmona, mutta ajatuksetkin puvusta ovat aina jääneet muiden suunnitelmien jalkoihin. Samoin kuin kaikki muutkin Wolf’s Rain -suunnitelmat... Yllättäen löysinkin itseni tilanteesta, jossa minulla oli vapaa-aikaa, mutta ei mitään varsinaista projektia työn alla. Halusin vain kovasti ommella ja luoda jotain. Kavereiden kanssa tuli puheeksi vanhat anime-sarjat, ja jotenkin löysin itseni suunnittelemasta Kibaa.

Ottaen huomioon sen, kuinka mahtavat konseptikuvat kaikista tämän sarjan hahmoista on olemassa, on todellakin käsittämätöntä, miten kiven alla värilliset hyvälaatuiset hahmokuvat Kibast ovat.
Siksi tarjoilen tässä nyt rähjäisen version jäbästä.

Päätin aloittaa prosessin helpoimmasta, mutta samalla inhokistani, eli Kiban valkoisesta vaarinpaidasta. Paita on sarjassa ja hahmon mallikuvissa yksi epämääräisyys, ja luulen, että sen on tarkoitus olla jonkin tyylinen yhtenäinen neule, jossa ei varsinaisesti ole erillisiä resoreita. Minä sitten vähän vain sovelsin.

Siis kattokaa näitä kuvia!!! Mut sitten naamasta vaan on kunnolliset värikuvat >:(

Mallinahan paita oli muuten ihan tavallinen trikoopaita, mutta siinä on pikeetyylinen nappilista edessä. Minä siis inhoan tämän tyylisiä paitoja, koska A) pikeetyyliset nappilistat ovat yksinkertaisesti rumia ja B) niitä on hanurista tehdä. Tästä syystä vaarinpaita on ainoa vaate tässä puvussa, jonka kohdalla en jaksanut välittää. Ihan vain huvikseni viimeistelin paidan pääntien myös kanttinauhalla.

En todellakaan jaksanut korjata tämän rumia tikkauksia.

Lopulta viimeistelin vaarinpaidan vasta sitten, kun sain takin valmiiksi. Halusin varmistaa kaikkien vaatteiden yhteensopivat mittasuhteet, mutta myös pohtia helmaresorin toteutusta. Olisin kovasti halunnut ostaa ihan kunnollisen ribbiresorin paitaa varten, mutta sattumoisin olin ostanut niin puhtaan valkoisen trikoon, että sille ei löytynyt kaveria minkään laisista resoreista. Lopulta päädyin hyvinkin typerään ratkaisuun, joka kuitenkin jotenkin edes näytti referenssin mukaiselta. Tein siis helmaresorin poimutettuna tuubina, jonka sisälle lisäsin vielä kuminauhan. Tämä on ehkä ainut puvun osa, jonka haluaisin jotenkin korjata, mutta en ole vielä keksinyt, että miten. Tällaisenaan se on ihan rehellisesti sanottuna ruma.

Olen niin kiitollinen näistä konseptikuvista etenkin farkkujen osalta.

Seuraavana lähdin taklaamaan Kiban housuja eli farkkuja. En ole koskaan halunnut tehdä itse farkkuja, koska tiedän sen olevan työlästä ilman tarkoituksenmukaisia laitteita. No… Nyt olen kuitenkin tehnyt farkut alusta loppuun. Jos olisin ollut fiksu ja jaksavainen olisin tehnyt kuositeltujen kaavojen pohjalta ensin housuista sovitusversiot, ja vasta sitten lähtenyt oikeaan koitokseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Yksi rulla tikkauslankaa taisi juuri ja juuri riittää.

Työläin osuushan farkuissa oli kaikkien tikkausten ompeleminen tavallisella kotiompelukoneella. Tein vain osan saumoista oikeina katesaumoina ihan vain käytännön syistä. Osassa saumoista saumanvarat on vain tikattu kiinni. Tikkaukset vaikuttivat ompelujärjestykseen jonkin verran, joten saatoin joutua ratkomaan jonkun sauman, koska en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Tikkaaminen on kuitenkin hyvin tyydyttävää, kun sen saa tehdä ajan kanssa ja se onnistuu. Olisin myös selvinnyt paljolta vaivalta, jos olisin hoksannut ottaa tätä projektia varten käyttöön kaksi ompelukonetta. On todella työlästä olla jatkuvasti vaihtamassa jo pelkästään lankoja koneeseen saati kaikkia muita asetuksia, jotta tikit ja ompeleet olisivat siistit.

Sotkutikki taskun sisäpuolella.
Etupuolelta tämä näytti iha siistiltä, mutta sisäpuoli paljasti karmivan todellisuuden.
Purkuun meni ja asetuksia piti viilailla.

Saatan olla välillä vähän laiska ompelemaan taskuja pukuihini, mutta farkkujen kohdalla sitä ei oikeastaan voinut välttää. Vaikka taskujen ompeleminen oli ehdottomasti yksi kivoimmista osista farkkujen teossa, eri paksuiset materiaalit teettivät työtä. Esimerkiksi etutaskuja ommellessani sain huomata, että langan kireydet täytyy katsoa aivan uusiksi, kun saumat eivät olekaan yhtä paksut kuin muiden tikkausten kohdalla.

Nyt jo valmiimpaa.
Anteeksi suttukuva.

Tämän koitoksen jälkeen voin todeta, että en enää koskaan halua ommella farkkuja. Toisaalta nyt osaan ehkä välttää pahimmat sudenkuopat farkkujen teossa, joten… ehkä joskus vielä teen jotkin farkut. Ylipäänsä joku voi pitää minua aivan kahelina, koska olisin aivan hyvin voinut ostaa Kibaa varten valmiit farkut. Olen kuitenkin sekopää, joka ei osa tyytyä asioihin. Kaikesta tuskailusta huolimatta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen näihin farkkuihin, ja omilla mitoilla tehdyt housut ovat aina parasta paskaa.

Valmiit farkut.
(Kiba on näköjään suttukuvien projekti.)

Sitten kävikin niin, että puvun eteneminen tyssäsi pitkäksi aikaa, koska en löytänyt sopivaa kangasta Kiban takkia varten. Jippii ja silleen. Harmaata twilliä alkoi kuitenkin kertyä nurkkiin Ichijon työstämisen jäljiltä, joten tein sillä jokusen sävytyskokeilun. Jotenkin kummasti taas päädyin värjäämään kankaat. Jotenkin myös tuntui todella typerältä värjätä näinkin tavanomaisen värisiä kankaita. Sen ansiosta kuitenkin pääsin loppusyksystä jatkamaan tätä pukua ihan kunnon tohinalla.

Testitilkut.
Alkuun oli ihan liian tummaa.

Lopulliset värjäilyt.
Viimeiset testitilkut, 5II A & B, alkuperäinen harmaa ja alla lopullinen värjätty kangas.

Välttääkseni samoja haasteita kuin, mitä koin farkkujen kanssa, sekä erästä toista tulevaisuuden pukua ajatellen, päädyin tekemään takista koeversion. Koeversiossa mallasin lähinnä takin pituutta, olkasauman linjaa ja taskujen paikkoja. Farkuissa mallailin takataskut paikalleen vasta sitten, kun housut olivat lähes kasassa, mikä oli VIRHE. Niin paljon jouduin säätämään kohdistamisen kanssa, jotta taskut tulivat ommelluksi symmetrisesti. Koeversion avulla pystyin suoraan merkkaamaan taskujen paikat kaavaan ja siitä kankaalle, mikä helpotti hommaa huomattavasti.

Hehkeä pöytäliinaproto.
Olkatoppaukset tässä myös testissä.

Takin taskut tein vinoina liivintaskuina, joihin en lopulta lisännyt mitään kiinnitystä, koska ne upposivat niin sievästi miehustaan sellaisenaan. Kiban takissa on myös jonkin moinen tasku takin toisessa hihassa. Ihan huvikseni tein tästäkin taskusta toimivan kokonaisuuden, vaikka se on niin pieni, ettei sinne oikeastaan mahdu mitään järkevää.

Näistä tuli kivat, vaikka eivät lopulta hirveän tilavat olekaan.

Hihan taskussa on piilovetoketju.

Takin kaulusta varten hankin ribbiresoria, joka toimi mielestäni hyvin. Jouduin kuitenkin purkamaan kauluksen kokonaan irti kertaalleen, kun olin saanut sen jo valmiiksi, koska olin unohtanut kaavoitusvaiheessa vähentää kauluksen ympärysmitasta joustovähennyksen. Alkuun yritin muka olla tyytyväinen siihen, miltä kaulus näytti ilman vähennystä, mutta lopulta päätin purkaa koko homman ja lyhentää kaulusta. Tämä oli ainoa oikea valinta, koska kaulaus näytti niin paljon sievemmältä, kun olin korjannut sen.

Hyi! Rumaa poimuttumista!

Paljon parempi!

Samoin kuin vaarinpaidassa takin helmaresori tuotti minulle päänvaivaa. Kovasti olisin halunnut tehdä resorin ihan oikeasta resorikankaasta. Harkitsin jopa sitä, että surutta teen resorin samasta mustasta ribistä kuin kauluksen, vaikka se ei olisikaan reffin mukaista. Jotenkin sain kuitenkin itseni kokeilemaan jotain aivan typerää, mikä lopulta toimi oikein mainiosti. Kuten vaarinpaidassa ompelin siis takkikankaasta pitkän tuubin, jonka sisälle kiinnitin leveän kuminauhan, ja ompelin tämän väkerryksen poimutettuna takin helmaan. Olin niin kovin yllättynyt, että tämä toimi. (Todellisuudessa siis tein ensin takin helmaresorin ja vasta tämän jälkeen vaarinpaidan.)

Ihme pötkylä, joka piti muuten kiinnittää miehustan etukappaleelle myös kulmasaumalla.
Vähän jännitti.

Takin kanssa kävi myös sillä tavalla hassusti, että kangas meinasi loppua kesken. Kaikki mahdolliset siivut menivät käyttöön ja ne osat, jotka eivät olleet näkyvillä, korvasin sävyttämättömällä kankaalla. Taskupussien toinen puoli esimerkiksi syntyi Ichijon kangasjämistä. Lisäksi vetoketjun tuuliläppä on takin alahelmasta leikatusta kaitaleesta, joka riitti juuri ja juuri.

Kaikesta yritin säästää.

Tuuliläppä piti ommella alavaraankin viivoittimen kanssa, koska kangas ei riittänyt 2cm saumanvaraan. 

Valitettavasti myös takin hiharesorien kanssa jouduin säätämään aivan liikaa. Alkuun resorit olivat liian pitkät. Korjattuani niiden pituudet ne kuitenkin menettivät napakkuutensa, mikä oli oma ongelmansa. Jouduin siis purkamaan ja korjailemaan myös hiharesoreita jokusen kerran. Koska takki on kokonaan vuoritettu, jouduin aina välissä kääntämään koko kakan nurinkurin ympäri. Tämä sinänsä ei ole kuin vain työlästä hommaa, mutta valitettavasti kärsin käsien sairaudesta, minkä vuoksi kynsinauhani usein vuotavat verta. Tämä puolestaan johti siihen, että kääntäessäni takkia nurin ja takaisin onnistuin huomaamattani sotkemaan takin verellä. Kyse on onneksi jokusesta pisarasta siellä täällä, mutta vähän meinasi vituttaa, kun huomasin asian.

On tämä saatana työmaa.

Blööd.

Säätö ja korjailu oli todellakin vaivan arvoista, koska olen nyt hyvin tyytyväinen Kiban takkiin. Veritahratkin sulatan, kun mietin, että ne ovat tavallaan ihan hahmouskottavia. Harkitsen jopa tekeväni ihan käyttötakin samoilla kaavoilla, mutta tietenkin ihan eri värisenä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pääsin hifistelemään takin kanssa muun muassa kaikkien taskujen osalta, minkä koin todella mielekkääksi. Oli myös kiva huomata, että höpsötkin ideat voivat toimia kuten helmaresorin kanssa kävi.

Muuten valmis takki, mutta kauluksesta puuttuu ihme lärpäke.

Sitten siirrymmekin Kiban peruukkiin, joka oli oma seikkailunsa.

Halusin testata Kiban peruukissa liimatun hiusrajan tekemistä. En ole koskaan aikaisemmin moista joutunut tai päässyt tekemään, joten nyt koin tilaisuuteni tulleen. Pohjaperuukkina minulla oli CosCraftin Ash värissä Matt Dark Brown. Ostin lisäksi myös lisäkuitua juurikin tuon hiusrajan luomiseksi. Olen kohdannut niin paljon ohjeita ja videoita tämän tekniikan osalta, joten tiesin myös varautua tarkoituksenmukaisilla liimoilla.

CosCraft; Ash - Matt Dark Brown

Liimoja.
Ostin myös tuollaisen silikoonisen meikkisiveltimen liiman levitykseen.

Peruukin työstäminen lähti siitä, että föönasin peruukin otsan kuidut taipumaan taaksepäin. Tämän jälkeen lisäsin peruukkiin otsalle palan kangasta, jonka leikkasin haluttuun hiusrajan muotoon. Käytin tähän Kiban takin vuorikankaan jämiä, koska se sattui olemaan ruskeaa ja ohutta. Ensin liimasin kankaan kiinni peruukin etureunaan, ja tämän jälkeen vielä ompelin sen kunnolla kiinni käsin. Tämän pohjaan päälle lähdin sitten rakentamaan hiusrajaa ohuista liimatuista hiussuortuvista. Liimaukseen käytin pääasiassa UHU:n liimaa, koska se näkyi ja kiilsi kuivuttuaan vähiten, mutta joitain kohtia vahvistin muilla liimoilla. Lopuksi saksin sievästi hiusrajan vielä viimeiseen muotoonsa ja liimasin koko homman peruukin sisäpuolelta. Vähän jännitti, mitä tästä tulee, kun en ollut päässyt välisovittamaan peruukkia missään vaiheessa.

Hiusrajan eteneminen.

Valmiin hiusrajan sovitus.
Oli hehkeä olo.

Kun hiusraja oli kunnossa, pääsin muuten muokkaamaan peruukkia. Halusin peruukista mahdollisimman luonnollisen ja teksturoidun. Ohensin ja kerrostin peruukkia todella paljon, minkä lisäksi kiharsin kuituja muotoiluraudalla suuntaan jos toiseen. Kiban hiuksista ei kovin ota selvää, että mikä suortuva sojottaa mistäkin kohtaa päätä, joten lähdin hakemaan todella rikottua muotoa. Harmikseni sain huomata, että alkuperäisen peruukin kuitujen mitta ei tähän malliin ollutkaan täysin sopiva. Peruukki jäi takaa hieman liian lyhyeksi, mutta onneksi minulla oli rutkasti lisäkuitua, jota lisäsin peruukkiin tuomaan hiuksille lisää pituutta.

Valmis peruukki ja ensimmäinen meikkitesti ilman piilareita.

Aluksi olin aivan kauhuissani siitä, että olen pilannut koko peruukin, ja epäilin itseäni jopa silloin, kun lisäsin peruukkiin kuituja viime metreillä. Koko hässäkkä vain näytti päässäni aivan valtavalta. Kiharsin ja muutenkin muotoilin pehkoa epätoivoisesti, kunnes tein lopulta meikkitestin ja sovitin koko pukua päälle. Sain ilokseni yllättyä siitä, miten hyvältä peruukki näytti puvun ja meikin kanssa! Tuossa kohtaa sain kokea jonkin ihan uskomattoman onnistumisen kokemuksen, koska en varmasti ikinä ole onnistunut samalla tavalla muokkaamaan peruukkia. Animen painovoimaa uhmaavat piikkipatsaat ovat ihan tuttua kauraa, mutta luonnolliset ja teksturoidut kampaukset olen kokenut todella vaikeiksi. Kiban peruukista tuli kuitenkin lopulta todella toimiva!

Siis kattokaa tätä naamaa!

Tietenkin yksi mielenkiintoisimmista osista minun kannaltani tässä puvussa oli jäbän meikki. Kaunis poika on kaunis poika, joten sain heittäytyä villiksi (tavallaan). En yleensä ihan näin rajusti ole tehnyt varjostuksia mitään hahmoa varten, mutta jotenkin ne sopivat Kiballe. Käytin myös kasvoteippejä, joista on tulossa näköjään jokin vakio juttu minulle. Pohdiskelin ja mallailin meikkitestissä myös tekoripsiä, mutta niiden kanssa maski oli hieman liian överi. Sain kuitenkin Kibasta hyvän tekosyyn ostaa testiin uuden ripsivärin, joka osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Kyseessä oli siis BBIAn Never Die Mascara. Tämä pysyi siistinä koko päivän ja toi ripsiin kivasti pituutta.

Ja vielä lopullinen Frostin naama piilareilla.

Vielä loppuun voisin mainita Kiban piilolinsseistä. Niitä tuli etsittyä jonkin aikaa, ja Frostissa moni kyseli niiden nimeä ja mallia. Tilasin linssit Pinky Paradiselta ja ne ovat Uris Papillon -linssit värissä sininen (Blue). Itse tykkään linssien tietynlaisesta luonnollisuudesta, joten tilasin samaa mallia myös toisen väriset linssit muita pukuja varten.

Piilarit ja päivän kestänyt meikki.
On hyvä ripsari!

Tämä projekti taas opetti sen, että rakastan sitä, kun saan panostaa pukuihin. Saan hifistellä ja tehdä teknisesti jännittäviä juttuja sekä jopa haastaa itseäni. Vaarinpaitaa lukuun ottamatta koin Kiban hyvin onnistuneeksi puvuksi. Prosessin aikana sain oikeasti korjata huonoja ratkaisuja, kuten takin kauluksen, stressaamatta siitä, milloin puvun tulee olla valmis. Myös kaikista typeryyksistä huolimatta koin, että puvun valmistus oli todella antoisaa. Sain myös niin hurmaavia reaktioita ja ihania kehuja tästä puvusta sekä netissä että Frostissa livenä, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tämä hahmo ilmeisesti osui tosi monella johonkin nostalgiatunteisiin.

Tämän kummempia kuvia ei vielä valmiista pojasta ole.

Tällaisia pitkään mukana roikkuneita pukusuunnitelmia on sen verran pyöritellyt päässään, että suunnitelmat ja odotukset ovat hyvin jalostuneita. Lopputuloksen, mutta myös itse prosessin, ansiosta, koin onnistuneeni Kiban suhteen. Siksi Kiba saattaa olla tässä hetkessä se puku, johon olen eniten tyytyväinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi näyttävin tai vaativin puku, jonka olen tehnyt. Virheitä ja epäkohtia siitä varmasti löytyy, mutta teknisesti olen päässyt siinä kikkailemaan monella tapaa. Tietenkin yksi tärkeimmistä seikoissa tässä puvussa on se, että siinä oli mukava olla ja tunsin sen omakseni tavalla, jota en odottanut.

Fukka kiittää!

PS: En tiedä, miten tulevat puvut lähtevät etenemään, koska prrrrrrrrrrrrrrr. Yhtä aikaa haluaisin aloittaa kaikki maailman puvut, mutta valitettavasti joudun hieman jarruttelemaan, koska elämässä sattuu ja tapahtuu nyt monenlaista.