Mahdollisuuksien puutetta

Hei!

On aikani jälleen ulista asioista, jotka tuppaavat viduittamaan. Ei nyt sentään. Buglasin vain ajatuksiani taas pitkästä aikaa. Tämäkin tekstin pätkä on kiertänyt kehää tiedostoissani jo jonkin aikaa. Ettei myöskään tulisi aivan kuvaton sepostus, saatte kuvia jotka liittyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän eli, jos sielun tuotanto ei kinosta, voi vain katsella höpöt kuvat.

 Kuvasi: Aidu

Traconin esityskilpailussa, jossa hiimailimme Duke and Bitches -ryhmällä, pukuja ei arvioitu. Kisaan osallistumisen vaatimus oli, että jonkinlaiset puvut tulee olla. Tämä selvisi minulle vasta kisan jälkeen itseasiassa. En yleisesti pidä kisoista, joissa ollaan vain toisessa ääripäässä eli en siis pidä hirveästi edes pelkällä puvulla kisattavista kisoista. Minulle cosplay on pukuja ja esiintymistä, molempia yhtälailla. Ymmärrän kuitenkin pukukisat paljon paremmin kuin 100% esityskisat, koska niissä ollaan kuitenkin selkeästi cosplay-puolella, eikä harrastelijateatterin.

Kuultuani Traconin kisan säännöistä ennen tapahtumaa kiroilin ja olin kyrpiintynyt. Se oli pettymys tuossa vaiheessa, mutta ei sen enempää. 2011 Nekoconissa kisasin skittikisassa Sanilla eikä tuolloinkaan pukua arvioitu. Tilanne oli monin puolin eri tuolloin, koska olin kisaamassa yksin, ilmoittauduin kisaan hetken mielenjohteesta (päissään), tein esityksen noin kymmenessä minuutissa enkä tuolloin kokenut olevani mitenkään sillä tasolla puvun kanssa, että olisin voinut puvulla pärjätä.

Traconin esitystä suunniteltiin ja harjoiteltiin pitkään (minun mittakaavallani), meitä oli viisi, joista osa aikaisemmalta kokemukseltaan enemmän puku- kuin esiintymispainotteisia harrastajia ja pukuja oltiin pohdittu ja säädetty myös. Tietenkin se harmitti, että pukuja ei arvioitu, koska niihin oli kuitenkin panostettu.

Kisa oli, päästiin kolmansiksi, jee! Enää ei harmittanut kisan säännöt tai mikään muukaan.

Kuvasi Tapio Matikainen

Mikä tässä lopulta pisti rassaamaan on erinäisten tahojen suhtautuminen, kun asiasta mainittiin Anikin puolella. Ei pelkästään meidän kohdallamme, vaan kaikkien kisoihin haluavien cosplay-ryhmien kohdalla, tämä ajatus hiertää. Ymmärrän cosplay-vastaavan idean siitä, että erilaisia kisaformaatteja kannattaa kokeilla ja olen samaa mieltä. (Tässä kohtaa mentiin mielestäni kuitenkin vähän vikaan.) Eräältä taholta kuitenkin tuli vastaus, joka ei mielestäni ollut mietitty aivan loppuun asti; ”Sitten jos haluaa nostaa panoksia ja kisata molemmilla sektoreilla, ovat NCC ja WCS sitten pykälää kovempia, jossa minkään yhden osa-alueen osaaminen ei riitä.”

Niin... Kun meitä oli viisi. Tietääkseni kumpikaan NCC tai WCS ei hyväksy enempää kuin kaksi kisaajaa. Mikä on perseestä, mutta siihen ei hirveästi voi täällä Suomen päässä vaikuttaa. Sama pätee Eurocosplay'n kohdalla.

On pari muuta syytä, miksi tämä kommentti ärsytti minua. Yksin tai parina kisaaminen on hyvin rajoitteellista. Se on päivän selvää. Juonikuviot ovat rajoitettuja, koska aika on todella rajallinen ja esiintyjien määrä on aina sama. Jo kolmella esiintyjällä saa aikaan suuremman repertuaarin. Myös näiden kisojen taso rajoittaa. Jos oikeasti haluaa menestyä jossain näissä SM-tasoisissa kisoissa, pukujen täytyy olla haastavia. Haastavat puvut yleensä tuovat myös rajoitteita. Suuret ja näyttävät puvut vaikuttavat usein liikkumiseen ja ihan vain olemiseen myös. Vaikka pelissä tai animessa hahmo liikkuu loikkien ja kirmaillen kokovartalopanssarissaan, se ei ole täysin mahdollista tässä maailmassa. Emme ole animua. Tässä ovat luultavasti myös syyt siihen, miksi näiden kisojen esitysten sisältö on niin puhkikulutettua.

Suurimpana syynä kaikista: on kivaa tehdä juttuja myös isommalla porukalla.

Kuvasi: Kangaskasa

Ryhmänä on vaikea löytää kisa, joka painottaisi kohtuu tasapuolisesti esiintymistä ja pukua. (Pari ei ole ryhmä. Se on pari.) Luulimme, että Traconin kisa olisi varma nakki, koska muiden tapahtumien kisat ovat muuttuneet lähes joka vuosi. Siitä on puhuttu ennenkin kuinka hankalaa on suunnitella ja harjoitella esitystä kunnolla, kun kisan säännöistä tai edes olemassa olosta ei ole varmaa tietoa kuin vasta noin kuukautta ennen tapahtumaa.

Tämän voi ajatella myös toiselta kannalta; aika harvassa ovat puhtaat pukukisat, joihin voi osallistua ryhmänä. Ryhmältä odotetaan yleensä aina jonkinlaista esitystä, mutta entä jos haluaa vain mennä kisaan yhtenä isona kokonaisuutena ilman esitystä. Kuinka haluaisinkin nähdä moisen tänäpäivänä. Onko se mahdollista jossain? Minä en tiedä. Minua saa sivistää.

Kuvasi: Kide

Viime vuosien aikana on noussut tähtitaivaalle monta kansainvälistä kisaa, joihin Suomellakin on mahdollisuus osallistua. Näitä kisoja on hypetetty ja ylistetty. No, miksipäs ei? Kyse voi kuitenkin olla maailmanlaajusesta kuuluisuudesta ja suosiosta (nörttipiireissä). Saati ilmaisista matkoista ulkomaille. Siinä sivussa on ehkä unohdettu näiden "pelkkien" kotikisojen arvo.

Kaikki, jotka ovat scene'ssä sisällä tietävät, kuka lähtee Lontooseen syksyllä tai Japaniin kesällä. Muistaako kukaan kuka voitti viime Frostbite'n Hall-kisan? Kuka pärjäsi Animeconissa tai Fanfest'lla? Entä sitä edeltävänä vuonna? Saati millä puvulla? Sen muistavat vain scene'n pohjamutaryömijät ja nippelitietonarkomaanit, jotka muistavat kaikki ulkoa vuosilukuineen.

Isot kisat ovat merkittäviä, ymmärrän sen. En minäkään muista ”pikkukisojen” voittajia välttämättä. Kuitenkin tässä maassa on vielä yhden formaatin mentävä reikä. Yksilöille ja pareille on suuret, monitasoiset ja mahtavat kisat, jotka ovat lähes taattuja jokavuotisessa conikierrossa. Missä vastaus ryhmien ahdinkoon?

Kuvasi: En oo ihan varma.

Ryhmillä on ehkä aina ollut jotenkin toissijainen arvo, mutta nyt, kun selkeästi kovemman luokan kisoja on rantautunut Suomeen useampi, näytää siltä, että muut kisat ehkä hieman jäävät jalkoihin. Pieniä kisoja tarvitaan, enkä oletakkaan, että joka kisa olisi yhtä suuresti esillä tai puhuttu kuin EC, NCC tai WCS. Siinä sivussa kuitenkin talloontuvat ne ryhmät, joilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua isomman luokan kisoihin, vaikka halua ja innostusta olisi.

En missään nimessä sano, että vanhan mallin ryhmäkisat pitäisi ottaa taas käyttöön (oh hell no!), mutta olisi mahtavaa, jos myös ryhmillä voisi olla mahdollisuus maineeseen ja kunniaan. Näen, että, vaikka ulkomaan edustusmatkaa ei olisikaan tarjolla, voisivat mahtavat esitykset ja ryhmien puvut silti tulla nähdyiksi. Cosplay ei enää nykyään ole yhden tai kahden kaverin harrastus perähikijällä, vaan koostuu aika isoistakin paikkakuntien sisäisistä yhteisöistä ja kaveriporukoista. Esiintymiskykyisille, hienoille ja toimiville ryhmille on pienempi kynnys muodostua tähän maailman aikaan. Toisin kuin ehkä viisi vuotta sitten, kun cosplay yleisesti Suomessa oli todella lapsen kengissä.

Kuvasi: wooditus

Näen unelmia vakituisesta kisasta, jossa puvun ja esityksen pisteytys on 50-50 ja johon voi osallistua ryhmänä, parina tai ehkä jopa yksin. Vakituisena kisana tällainen konsepti kerää helpommin sitä ”laadukkaan” kisan mainetta kuin alati sääntöjään vaihtelevat ja ollako-vai-eikö-olla-kisat. Se voisi olla sauma myös ryhmille yrittää nousta SM-tason suosioon, jolloin se luultavasti keräisi itselleen ne vuoden parhaat ryhmät esityksineen. Ryhmäesityksillä on paljon annettavaa, mutta niitäkin pitää kannustaa kasvamaan. Jos mietitään WCS'n ensimmäisiä karsintoja ja osallistujamääriä, niin nehän olivat jotain aivan hirveää verrattuna nykyiseen tasoon.

Tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia! Cosplay-ryhmät tarvitsevat tätä kasvaakseen kisalavoilla!

Fukka "Naamani on retardi" Risuaita kiittää.