Liimaa ja vihreitä miehiä - Tracon 2025

Momoi!

Oli Tracon! Jälleen siellä oli myös kivaa! Minun osaltani mentiin vähän uudenlaisissa merkeissä, mutta mukana oli myös hyvin paljon tuttua huttua. Tracon järjestettiin 5.-7.9.2025 tapansa mukaan Tampere-talolla. Tänä vuonna Tracon juhli myös 20-vuotissynttäreitään!

Tää on hieno!

Minä raahauduin Tampereelle perjantaina kohtuullisen hyvissä ajoin pyörimään, mutta perjantain ainoaksi ohjelmaksi jäi Hall Cosplay. Sujuvasti tätä ennen ehdimme pyörähtää myyntipöytäsalin läpi. En muista, että aikaisemmin myyntipöytäsali olisi ollut auki jo perjantaina tai sitten en vain koskaan ole ehtinyt sinne perjantaina. Joka tapauksessa, oli mukava kierrellä pöydät läpi, kun tungosta ei ollut aivan valtoimenaan eikä oma kuormituskyky ollut niin koetuksella. Tällä kertaa koko conista mukaan lähti vain maltilliset ostokset, koska nimenomaa tuo kuormituskyky ei kestänyt enää muun viikonlopun aikana intensiivistä kiertelyä esimerkiksi taidekujalla.

Kaikki oleelliset heti tähän alkuun eli ostokset.

Perjantaina tuli vastaan myös äärettömän hienoa propagandaa!

Hall cosplay -kisat pidettiin Tracon Live! -lavalla ulkona. Minua henkilökohtaisesti nämä ulkolavan ohjelmat eivät houkuttele, koska näkyvyys on tuurista kiinni ja sää pelaa aina omaa peliään ohjelmassa viihtymisen osalta. Kuitenkin hall cosplay on mielestäni sinänsä ulkolavalle sopiva ohjelma, vaikkakin sen sijoittaminen perjantaille ei ole mielestäni täysin tasavertaista. Traconissa on kuitenkin niin paljon erilaisia cosplay-kilpailuja, joten ymmärrän sen, että joitain asioita pitää niin sanotusti uhrata toimivamman kokonaisuuden kannalta.

Siellä ne hall-kisaajat pönöttää.

Hall cosplayn jälkeen ei siis tullut hengattua tapahtumassa sen kummemmin, koska lauantain pukujen valmistelut odottivat. Lauantain puvuksi valikoitui Link’s Awakening Link parin vuoden takaa. Yritin muka miettiä pukuja sään kannalta, mutta lauantain keli oli sen verta lämmin, että kuuma meinasi tulla (tavallisesti kaksi paitaa päällekkäin on minulle liikaa vaatteita). Linkin meikki ei ehkä osunut tällä kertaa niin nappiin, ja siitä tulikin hieman karumpi kuin olisin toivonut.

Jotenkin näistä mun selfieistäkin tuli ihan villejä...

Lauantaina piti heti aamusta olla syöksymässä ensimmäiseen ohjelmaan, joka oli Iriksen pitämä WCS-retrospektiivi. Ohjelma sisälsi muisteluita Suomen ja WCS:n yhteisen matkan varrelta. Iris on ollut osa Suomen jokaisen tiimin matkaa, joten hänellä on myös aivan omanlainen perspektiivinsä koko WCS-myllerrykseen, minkä vuoksi on hyvin mielenkiintoista kuunnella hänen kerrontaansa aiheesta. Aina on myös hauskaa kuulla juttuja muiden WCS-kokemuksista, vaikka se, mitä tapahtuu Special Tourilla, jää Special Tourille.

Villit 75 min.

Koska aikaa sattui olemaan, tuli käväistyä kuulemassa ohjelma Behind the Cosplay: Making of Mina Ashiro. Jo pelkän kuvauksen perusteella kävi ilmi, että ohjelman sisältö painottuu voimakkaasti erilaisen teknologian hyödyntämiseen kyseisen puvun valmistuksessa. Minulle cosplay on lähtökohtaisesti kädentaito- ja käsityöharrastus, joten en suoranaisesti kuulunut ohjelman kohdeyleisöön. Joitain jännittäviä ja hyödyllisiä juttuja tuli kuitenkin ohjelmassa esille. Eniten harmittelin ohjelmassa sitä, että ohjelmanpitäjä, Frostylva, ei koskaan esitellyt valmista pukua livenä, vaikka se hänellä olikin tuolla hetkellä päällä.

Lähempänäkin ois tietenki voinu istua :D

Lauantaina tuntui olevan jatkuvasti meno jonnekin, vaikka kiireentuntua ei kuitenkaan ollut. Yksi sivuetappi oli kuitenkin Photoshoot-kisaajien kuvagalleria. Tuossa keväämmällä pidimme Riikkiksen kanssa kuvaussession Gakupolle. Riikkis päättikin sitten osallistua Traconin photoshoot-kilpailuun yhdellä Gakupo-otoksella, joten pitihän sitä käydä tarkastamassa oma naama kuvagalleriasta. Näiden kuvausten ja Gakupo-kuvien taustalla on taas minulle ihan hirveästi tärkeitä asioita, minkä lisäksi olen ollut niin äärettömän intopiukena siitä, mitä Riikkiksen kanssa ylipäätään saimme aikaan. (Kuvagallerioista yleisesti: oli ihan superhienoa nähdä myös Traconin toinen kuvanäyttely aikaisempien vuosien kisaajista!)

Meidän vauvva!
Kuva: Anniilaugh

Sitten olikin oman jännäripannariosioni vuoro! Olin siis pitämässä Traconissa luentoa cosplaysta ja liimoista. Tämä aihe saattaa ehkä tulla yllätyksenä joillekin, mutta olen siis jo pitkään halunnut luennoida aiheesta. Olen tarjonnut ohjelmaa useamman kerran muillekin tapahtumille, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu ottaa ohjelmistoon. Tracon kuitenkin kelpuutti ideani, ja sain jopa mielestäni päivän parhaan ohjelma-ajan höpinöilleni.

Asian ytimessä.
Kuva: Anniilaugh

Eniten jännitin sitä, että ehdinkö kertomaan kaiken oleellisen . Alun perin asiaa oli ihan hillitön määrä, joten luennosta on karsittu pois aika paljonkin juttuja. Silti sisältöä jäi sen verran, että 45 minuuttia ei meinannut riittää ilman tappotahtia. Tämä seikka jännitti ihan oikeasti niin paljon, että unohdin jännittä muuten esiintymistä itsessään. (Spoiler: Unohdin kertoa luennolla yhden tärkeän asian, jonka ohjelmakuvauksessa lupasin.)

Tää oli mun fiilis ennen ja jälkeen luennon pitämisen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon kiinnostuneita kuulijoita lopulta oli, koska onhan aihe jokseenkin erikoinen. Jo lauantaipäivänä sain kyselyitä siitä, että onko luennosta tulossa tallenne ja että onko joskus luvassa jatkoluentoa. Tallenne on katsottavissa Traconin YouTube-kanavalla, mutta jatkoluennosta en olen niin varma. Tulen luultavasti kirjoittamaan liimoista ihan oman jutun tänne blogiin, koska myös luennon dioja on pyydetty jaettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että blogi on minulle paras paikka diojen jakamiseen, joten samalla voin hieman runoillakin. Joka tapauksessa iso kiitos kaikille kiinnostuneille ja luentoa kehuneille! Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo saanut Traconin kautta ohjelmapalautteita, mutta niitä pystyy jättämään edelleen. Kiitän niistäkin kovin, ja niiden pohjalta uskallan jo ehkä sanoa, että ohjelma ei mennyt ihan penkin alle.

Kamu kommentoi tätä kuvaa: "Käytännössä kaikki elämässä saavutettu, kun saa tämmösen otoksen itsestä, puhumassa puhujanpöntössä ja taustalla häämöttää diaesitys liimasta."
Kuva: Anniilaugh

Liimasekoilusta selvinneenä sain ahdettua vähän evästä naamaan ennen The Cosplay -kilpailujen alkua. Lauantaina Traconissa kisattiin NCC:n, esityskisan sekä photoshoot-kisan merkeissä ihan Ison Salin puolella (jee!). Voi jösses taas tätä touhua! Sekä NCC-karsinnoissa että esityskisassa tykiteltiin ihan huolella. Kisoissa oli huomattavissa jännittävän paljon samoja elementtejä esitysten välillä; paljon oli laulua ja yllättävästi neljännen seinän rikkomista. Omia suosikkejani palkittiin ja ei palkittu. Tamamerun voittajaesitys oli puhdasta taidetta sekä lavaesiintymisen huippuhetki, mutta nautin suuresti myös Deadpool-esityksetä. Onnea kaikille sijoittuneille vielä!

NCC-kisaajat

Traconin cosplay-kisat loppuvat nykyään niin myöhään, että sen jälkeen on jo tehokkaasti nälkä ja virta pois, minkä vuoksi ihan mielenkiintoista ohjelmaa menee pakostakin sivu suun, kuten seimerkiksi pihan tulishow. Lauantaina olisin halunnut käydä kuulemassa juttuja myös kimonoista ja yukatoista, mutta harmikseni ohjelma meni päällekkäin cosplay-kilpailujen kanssa.

Niin siis Linkin miekka oli myös matkassa, mutta en koskaan edes purkanut sitä paketista.

Vaikka kovasti haaveilin siitä, että saisin Echoes of Wisdom Zeldan valmiiksi Traconia varten, kaiken hulinan keskellä päätin antaa Zeldan vielä olla, että voin antaa sille sen ansaitseman kunnollisen huomion. Sen sijaan menin toteuttamaan itseäni sekä perushalujani, joten rykäisin kasaan Dandadanin Ayase Momon. Kirjoittelen Momosta tapani mukaan vähän enemmän piakkoin jossain välissä, mutta todettakoon, että tämä pikapuku tuli tarpeeseen. Helppoutensa vuoksi Momo päätyi siis Traconin sunnuntaipuvuksi, ja koin oloni hyvinkin kotoisaksi tässä puvussa.

Momo on minä.
Kuva: Anniilaugh

Sunnuntaina päivä alkoi jälleen cosplay-ohjelmalla, kun kävimme kuulemassa turvallisuusasioista cosplayssa. Aihehan jonkin verran meni päällekkäin oman ohjelmani kanssa, joten hirveästi ei uutta asiaa minulle ollut tarjolla. Ohjelma oli kuitenkin ihan kiva täyte päivään, ja varmasti tärkeää asiaa niille, joille homma ei ole aivan niin tuttua.

Arvostan kuvitusta.

Sitten oli tarjolla hienoutta! BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään -luento täytti paikan sydämessäni, joka on ollut siellä jo pitkään. En ole mikään älytön BL-mangan kuluttaja, mutta aina olen ihmetellyt sitä, miksi missään aihetta käsittelevällä luennolla yms. ei mainita sanallakaan yhtä minun kaikkien aikojen lempimangaani, Fake, joka sattuu myös olemaan BL-tuotantoa (en kestä romanttisia sarjoja, jos niissä mähkitään vain ihmissuhteita). Tällä luennolla Fake lyötiin pöytään heti ensimmäisenä, joten olin kaikin puolin tyytyväinen. Ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen, sain sieltä muutamia lukusuosituksia, mutta kokonaisuudessaan se olisi tarvinnut tiivistystä. Tästä myös kertoo se, että ohjelma jäi kesken, vaikka se meni yliajalle.

Hyvää asiaa!

Nyt voin antaa anteeksi kaikille BL-, yaoi- ja shounen ai -luennoille yms. jotka ovat röyhkeästi sivuuttaneet Fakein ja sen suurenmoisuuden.

Kun sateen uhka oli jälleen ilmassa oli aika myös sunnuntain cosplay-kisoille… Traconin Live! -lavalla. Onneksi sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta näkyvyys haaste oli silti läsnä. Kovasti haluaisin kuulla kisaajien näkemyksiä ulkolavan käytöstä. Traconin kokoisessa tapahtumassa täysin pukupainotteiset kilpailut voivat hyvinkin vetää puoleensa sellaisia kisapukuja, joissa esiintyminen laajemmin tai liikkuminen yleensä on haastavampaa. Miten toimiva ulkolava on tällaisten pukujen kohdalla ja miten sääolosuhteet yleisesti vaikuttavat kisaamiseen? Ihan vain pyörittelen taas ajatuksia ääneen.

Siellä taas.

Valitettavasti jouduimme poistumaan kisakatsomaosta ennen voittajien julkistusta, koska olimme syöksymässä vielä päivän päätteeksi Chordae Coris Orchestran konserttiin. Vaikka tällä kertaa Traconissa oli niin paljon tarjolla konsertteja, tämä konsertti jäi omalta osaltani ainokaiseksi. Nautin jälleen, vaikka soittolistan sisältö olikin tällä kertaa minusta enemmän etäällä. Melkein selvisin jopa itkemättä koko setin läpi, kunnes tuli viimeisen kappaleen vuoro. Viimeiseksi kappaleeksi oli läjäytetty minun osaltani kaikkien aikojen pahin märinäkappale eli Sormusten herrasta Into the West. Padot totaalisesti auki sitten viime metreillä.

Yhyyyyy! ;____;

Konsertti jäi sopivasti päivän ja Traconin viimeiseksi ohjelmaksi, vaikka tällä kertaa junaan ei ollutkaan kiire. Sen sijaan päivän päätteeksi onnistuin näkemään vielä sattumalta hirveästi tuttuja naamoja ja lätisemään niitä näitä. Hieman alan kokea, että Traconin ohjelmistossa on runsaudenpulaa, mutta se on silti edelleen lempitapahtumani Suomessa.

Sunnuntai meni vähän höpöilyksi, mut se on myös parasta.
Kuva: Anniilaugh

Traconin jälkeen on aina ihan törkeän inspiroitunut olo. Nyt myöskin asiaa pönkittää minun kohdallani se, että en ole päässyt toteuttamaan pukujuttuja hetkeen muun elämän vuoksi. Momo oli ihan oma juttunsa, josta siis kirjoittelen myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin koen suurta himoa kaivaa keskeneräisiä projekteja kaapeista ja jatkaa niitä eteenpäin. Lisäksi pääni raksuttaa uusia luentoideoita ihan huolella. Nyt, kun liimat on osittain edes taputeltu, voisin siirtyä taas aivan uuteen aiheeseen.

Fukka kiittää!

PS: Hieman harmittaa tämän (ja Momon) merkinnän viivästyminen, koska intoa kirjoittaa olisi vaikka kuinka, mutta onnistun näköjään täyttämään päiväni ihan kaikella muulla.