Ajattelen tulevaisuutta

Hellou!

Nekocon lähestyy ja minä... en ole tehnyt juuri mitään. Sain viimein päätettyä, että kuka lähtee mukaan Nekoconiin ja onnellinen voittaja on San. Päätin, että puolitoista vuotta on tarpeeksi pitkä aika puvulle olla keskeneräinen. Näin saan Sanin pois pyörimästä jaloistani. Tyhmyydessäni ja muissa epämääräisissä mielentiloissani hankin itselleni vielä "porkkanan" Sanin takia. Sitä voidaan kutsua jossain määrin myös "kepiksi", mutta siitä enemmän sitten Nekoconin jälkeen, koska tuleva viikko ja Nekocon määrittelevät onko kyseessä "keppi" vai "porkkana". San on kuitenkin jo hyvin tulilla, joten ei pitäisi olla hätiä mitiä. Karvakankaan ompeleminen ei näillä keleillä aina kuitenkaan hirveästi inspiroi, joten täytyy tulevalla viikolla kunnolla potkia itseä persuuksille. Ei San todellakaan missään huonossa tilassa ole. Karvareuhka puuttuu ja korut, vaikka olin jo itselleni lupaillut, että korut olisivat jo kesään mennessä valmiita. Yöt ovat hyvää aikaa leikkiä massalla.

Karvaaaaaaaaa!

Tässä kesän aikan olisi tarkoitus saada kasaan vielä kaksi muuta pukua. Ensimmäisenä Sanin jälkeen vuorossa pitäisi olla Mariya. Tarkoitus olisi, että Mariya valmistuu Animeseminaariin, joka pidetään 20.-21.8. Toisaalta Mariyalle täytyisi tehdä kauluspaita, mutta käyn sisäistä taistelua järkeni kanssa. Koulussa opettajien kauluspaidan kanssa oli tulla seinä vastaan. Siksi olen harkinnut Sesshoumarun ulkoiluttamista Animeseminaarissa. Se on iso ja kallis puku, jota en ole käyttänyt kuin viime vuoden Traconissa. Kuitenkin, jos lähtisin nyt hyvät opit taskussa tekemään kauluspaitaa omassa rauhassani, se saattaisi auttaa tämän hetkistä inhoani kyseistä vaatekappaletta kohtaan. Asiaa täytynee pohtia... Mariya kyllä polttelisi hahmona todella paljon.

Sitten olisi vuorossa Tracon, mikä olisikin sitten aivan oma seikkailunsa. Paluumatkallamme Desuconista Rorune onnistui ylipuhumaan minut mukaansa pahoille teille. Kaiken sen hysterian ja väsymyksen keskellä suostuin lähtemään kisalavalle (eipä siinä paljoa ylipuhumista tarvinnut). Olen lusmuillut tuon kisailun kanssa ihan siitä syystä, etten koe itseäni tai pukujani vielä tarpeeksi hyviksi. No, nyt sitä kuitenkin ollaan kai menossa lavalle hyppäämään Rorunen tukena vähintäänkin. Aijon vetää homman aivan sillä ilolla läpi, että tykkään olla lavalla. En aijo stressata tai viedä tähtiä kotiin. Kuitenkin aijon tehdä puvun niin hyvin kuin voin.

Zidanesta sen verran, että olen tässä pohtinut, että missä ja milloin olisi otollinen hetki herraa kuvata. Lähdemmekö Kiden kanssa matkaan kasin, kaappaammeko kolmannen osan tästä sisarparvesta mukaan kameroineen vai värväänkö jonkun hurmaavista ystävistäni kameran taakse. Viimeisin vaihtoehto olisi houkuttelevin, mutta luultavimmin tarkoittaisi, että koko lauma kavereita lähtisi mukaan, koska ihmisille, jotka eivät paljoa cosplay'sta tiedä, minä puvussa on jotain jännää.

Fukka kiittää.

PS: Hmm... Nice Holystone ei myöskään ole päässyt vielä kunnolla ulos.

Pakoretki todellisuudesta: Desucon!

Moi!

Jos sanon, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni kiireisimpää aikaa, en paljon puhu ohi suuni. Puvun väsääminen, Teatteriteltta-härdelli ja työt ovat täydellisesti imeneet minusta kaikki mehut. Kesken leirin kuitenkin pakenin Lahteen tuon sisareni mun kanssa. Koko reissu tuntuu edelleen aivan toiselta ajalta tai elämältä. Leirin tomut pölisivät pois sillä sekunnilla, kun hyppäsin autoon taidekoulun pihasta. Ja olihan se Desucon ihana. En edes ollut tajunnut kuinka paljon olin kaivannut puku päällä hillumista ja kaikkea sitä, mitä vain conit voivat tarjota.

Yövyimme aseman viereisessä Scandic-hotellissa, mikä osoittautui osittain hyväksi ja osottain huonoksi. Se oli lähellä juna-asemaa, mutta hirmu kaukana Sibelius-talosta. Saimme kuitenkin molempina aamuina syödä hyvän aamupalan eikä käveleminen meitä kovin haitannut. Huone oli sievä ja viihtyisä. Minä rakastan sitä hetkeä, kun saavutaan majapaikalle ja tyhjennetään laukku coniaamua varten. Kaikki asiat levällään <3 Ja vähän mietittävää hotellin siivoajille sekä viime hetken säätöä.

Meillä näyttää tältä. Miltä teillä?

Jälleen Kide ja minä olimme onnistuneet valitsemaan kaksi hahmoa, jotka ovat lähes samasta lähteestä. Kiden hahmo oli Beatrix Final Fantasy IX:stä ja omani oli tietenkin Zidane, joka esiintyy samaisessa pelissä, mutta tämän kertainen versioni onkin DISSIDIA:sta. Osaamme hämmentää.

Tämä oli minulle ensimmäinen Desuconini ja oli mukava huomata, että jo avajaisista lähtien tunnelma oli aivan toinen kuin muissa coneissa, joissa olen vieraillut. Asianmukaisenrento tunnelma, joka on välittynyt aikaisempien vuosien ohjelmavideoiltakin, oli läsnä. Valitettavasti hyvin paljon ohjelmasta meni ohi lauantaipäivänä, koska odottelimme ihmisiä tapaamiseen. Suurin osa kiinnostavista luennoista olikin lauantaina, mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen. Cosplay-näytöksen ja -karsinnat kävimme tietenkin katsomassa ja sen lisäksi eksyimme peruukkipajaan.

Rimppu oli säihkyvä kuten yleensä, mutta tällä kertaa hieman häiritsi huono artikulaatio ja sanojen nieleskely, kun osanottajia kutsuttiin lavalle. Esiintyjät sen sijaan olivat uskomattomia. Huomasi kyllä, että suomenmestaruudesta oli kyse. Hienoja esityksiä oli paljon, enkä rupea niitä sen enempää vatvomaan kuin, että voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen. Muutkin sijoittuneet olivat täysin ansainneet pystinsä. Näytöksen puolella taas koin pientä kipua satunnaisina hetkinä.

Peruukkipaja oli niin kovin mukava. Oli hauskaa hetkeksi keskittyä johonkin ja sai jopa pyydellä apua, kun ei osannut. Kide-raukka joutuikin sitten toimimaan minun peruukkipäänäni, koska oli jättänyt oman muokattavan peruukkinsa kotiin. Pajassa korjailin Zidanen peruukkia parhaani mukaan, koska en missään muotoa ole hyvä peruukkien muokkauksessa. Mukaan tarttui pari hyvää uutta käytännön vinkkiä, joilla päästään vielä pitkälle.

Lauantain loppu ja sunnuntai menivätkin sitten enemmän vain pyöriessä ihmisten kanssa. Sunnuntaina kävimme kuvauspisteellä ja minä pääsin osallistumaan Välähdys-kilpailuun. Oli jännää jälleen kerran huomata, että olen näyttelijä, enkä osaa poseerata. Jokusen kuvan otimme myös omista puvuistamme itse.

Parempia kuvia odotellessa.

Zidane on pieni naistenmies, joka ei meinaa koskaan saada ketään. 

Leikimme hieman hahmoilla. 

Crossovers...

Tämän kertainen conimerkintä olikin sitten tässä. En jaksa enempää jaaritella. Vietin aivan upean viikonlopun, joka oli täynnä omia kommelluksiaan. Paluu töihin tuntui oikeasti aivan tuskalta pienen fantasiaseikkailun jälkeen. Enkä malta odottaa, että pääsemme Nekoconiin.

Fuu kiittää ja onnittelee vielä kerran voittajia!

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.

Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."

Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.

Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.

Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.

Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee! 

Aseistautuminen

Terve!

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan tämän koonnin Zidanen veitsistä, koska ne ovat valmiit! Jee! Eihän siinä mennytkään kuin hirveän kauan! Wohoo! Täytyy myöntää, että nuo aseet ovat välillä seisseet keittiön ja välillä makuuhuoneen nurkassa pölyttymässä. Motivaatio katosi aina välissä, mutta nyt ne on lopultakin tehty. Ja tässä teille prosessi...

Aluksi aloitin tietenkin piirtämällä kaavan, minkä jälkeen jäljensin niiden avulla puupahville (hieno sana, jonka opin Elffin luennolla, itse olen kyseistä levyä aina kutsunut vain tiiviiksi pahviksi).

Tuosta levystä olin väsännyt jo vähän vaikka ja mitä. Riittoisaa tavaraa.

Ensimmäisen jäljennöksen leikattuani, käytin sitä kaavana, koska piirtäminen oli suhteellisen paljon nopeampaa. Tein yhteensä neljä jäljennöstä, joista liimasin kaksi yhteen rehellisellä Erikeepperillä, jotta saisin tarpeeksi vahvan rungon. Halusin todellakin tehdä kestävät propit, koska minulla on paha tapa kohdella asioita kaltoin ja haluan niiden kestävän pitempäänkin kuin yhden conipäivän. Ne joutuivat siis painoon.

Omille ja siskon vanhoille lukiokirjoille on aina hyvä kehittää hyödyllisiä käyttötarkoituksia. Olen ylpeä sinusta Matematiikan taito -sarja! Nuo pienet pahvinpalat, jotka näkyvät kuvassa ovat kahvoihin. Ne ovat hieman kapeammat ja lyhyemmät kuin aseiden varsinaiset kahvat, koska myöhemmin muovailin massasta lopulliset kahvat. Niitäkin on neljä ja liimasin ne kahvojen molemmin puolin. Ja taas painumaan.

Lisää hyötykäyttöä

Sitten pääsinkin jo leikkimään massan kanssa ja muovailemaan kahvoja. Jätin nuo kahvojen päissä olevat "tapit" tässä vaiheessa vielä muovailematta. 

Seuraavana olikin vuorossa sormisuoja/väistin. Kauan pohdin, että mistä sen tekisin, ja Sinooperissä hieman kierreltyäni, mukaan tarttui styrox-muna. Muna oli valmiiksi kahdessa osassa, joten minun täytyi vain vähän vuolla sitä oikeaan muotoon ja halkaista molemmat puolikkaat vielä kerran.

Kun pöytäni oli vielä siisti.

Täytyi tietenkin tehdä lovi munan neljäsosiin, jotta ne pystyi asettamaan rungon ympärille. Samalla tein myös craftista terän puolelle tulevat kultaiset koristukset, jotka kylläkin maalasin myöhemmin.

Pitäisi näkyö kahvojen massamuotoa ja craft-koristuksia.

Sitten olikin vuorossa maalausoperaatio, joka tuotti tuskaa. Aloitin maalaamalla terät akryyli-maaleilla, joita ohentelin tarpeen mukaan vedella, jotta saisin haluamani efektin. En muistanut pohjamaalata teriä ollenkaan, joten se voi vaikuttaa lopulliseen väripintaan. Väistimet ja kaikki muut kultaiset osat maalasin kulta Perinnemaalilla, jota olen  joskus tätä varten ostanut. Terän reunan maalasin myös Perinnemaalilla, jonka alkuperäistä tarkoitusta en muista.

Edelleenkään tapit muotoilematta.

Tässä välissä taisin muotoilla ja maalasin tapit, mutta tuosta vaiheesta ei olekkaan kuvamateriaalia todisteeksi. Sitten olikin terien kohokuvioiden vuoro. Piirsin ja leikkelin varmaan satoja pieniä palasia paperia malatakseni kuviot oikean kokoiseksi. Kun kuviot näytti sopivalta tein niistä "muotis" cernitistä.

Sieviä, eikö?

"Muottien" avulla tuo sama kuvio oli helpompi piirtää sen 40 kertaa craftille. Varsinkin pikkuruiset pisarakuviot. Maalasin kaikkiin pikku kuvioihin hennon kerroksen hopeista Perinnemaali, minkä jälkeen piirsin niihin terättömällä lyijytäytekynällä kiekuran (joka ei taida näkyä kunnolla missään kuvissa), joka painui kivasti maaliin ja tuo vähän sitä kaivattua kolmiulotteisuutta kuvioihin.

Koska pienten asioiden leikkaaminen ei aina ollut nannaa, tuossa välissä sidoin satiinivinokaitalenauhalla kahvan. Oli oikea onnen potku, että löytyi juuri oikean väristä vinonauhaa satiinisena. Ompalutarvikeliikkeessä hieman epäilin väriä, mutta kotona sain hyppiä riemusta, koska se oli prikulleen sopiva.

Lopuksi sainkin sitten vaivata päätäni sillä, että mistä löydän tarpeeksi isoja metalli lenkkejä killuttimia varten. Mistääen ei kuitenkaan löytynyt oikean laisia, joten konsultoin isääni, joka hankki minulle sitten 2mm paksuista rautalankaa. Se toimi oikein hyvin.

Viimeisenä tein ja maalailin helmiä ja haroin nyöriä auki killuttimia varten. Ja sitten tulikin valmista.

Joissain kohdissa olisin halunnut saada paremman lopputuloksen, mutta oma tietotaitoni ei niiden korjaamiseen tällä kertaa riittänyt, mutta en ole kovin alla päin, koska en ole koskaan tehnyt yhtä rakastettavia proppeja kuin nämä. Maltan tuskin odottaa, että saan Zidanen valmiiksi ja pääsen näitä julkisesti heiluttamaan hahmon muutkin romppeet päällä. Desucon here I come!

Fukka kiittää.

Ps: Saatte hassun kuvan...

En tiedä, miksi olen tämän systeemin säätänyt, ilmeisesti jokin osa on ollut kuivumassa. En kyllä tajua mikä.

Bakacon: Aivan oikea seikkailu

Heipähei!

Minä pääsin kuin pääsinkin Bakaconiin. Pientä säätöä asian kanssa oli, mutta ei harmita yhtään, että tuli säädetyä.
Kummallekkaan päivälle ei ollut mitään päällepantavaa eikä ihme, kun päättää kaksi viikkoa ennen coni, että: "Tuonnen mennään!", mutta ensimmäisellä viikolla ei edes viitsi alottaa mitään ja toisella retkahtaa katsomaan Misfits'ä (katsokaa ihmeessä, se on vähän niinku Skins, mutta ihmisillä on supervoimia). Ruruka sai yhden takin kaavat, ennen kun brittidraama vei voiton. Paikalla kuitenkin olin. Tiettyjä tahoja pitää puhtaasti kiitellä seurasta ja kyydityksestä <3 Seura oli varmasti viikonlopun parhainta antia :B

Lähdin matkaan lauantaiaamuna junalla. Juna oli perillä Pieksämäellä joskus klo 13 aikaan, minkä vuoksi sivuutin Crossplay-luennon, jonka olisin halunnut käydä kuulemassa. Jo junassa törmäsin kanssaharrastajiin, kun vessareissun aikana Janne Kemppi oli ryöstänyt paikkani. Sinä tuli juteltua vähän sitä sun tätä loppumatkasta.

Tapahtumapaikalla minut yllätti tämä niin kutsuttu ilmoittautuminen. En ole ennen Bakaconissa vieraillut enkä muissa tapahtumissa moiseen törmännyt, joten olin hieman hämilläni. Mitä ikinä niillä sitten tehdäänkään, en osaa arvata. Omalta osaltani narikka toimi hyvin molempina päivinä ja olin siitä hyvillä mielin. Muutenkin tila miellytti, vaikka moni on jo kerennyt asiasta nurista. Olihan Poleeni hieman pienen oloinen, mutta ohjelman suppeuteen nähden täysin sopiva. Myyntipöydillekkin oli jätetty hyvin tilaa, enkä kertaakaan joutunut hyperventiloimaan ahtauden takia. Lie oliko syy siinä, että vierailin myyntipöydillä väljään aikaan. Taidekuja oli  myös hyvin sijoitettu, mutta ehkä perälle olisi voinut olla selvemmät opasteet. Minulla ainakin kesti huomata, että taidekuja jatkui pidemmälle. Karaokeluola oli kiva.

Ohjelmista kävin katsomassa Mikä tässä mättää? - paneelin, kaikki cosplay-kisat tietenkin, Elffin Proppiluennon ja päättäjäiset. Maskeerauspanelin olisin ehkä halunnut kuulla, mutta menin mieluummin Rorunen kanssa laulamaan jokusen kappaleen karaokea tuohon aikaan. Tyhjiä välejä ei kovin ollut ja ne, mitä oli, eivät haitanneet (jälleen kiitos ihmisille <3).

Mättää-paneli oli jännä. Aina, kun suurisuisia ihmisiä päästetään mikin kera lavalle, se voi tuoda esiin monenlaisia asioita. Yleisön osallistuminen oli mukava uusi plussa, mutta se taas opetti itselle, että välillä pitäisi opetella pitämään turpansa kiinni. Kaikkia asioita oli käsitelty aika kärkkäästi, mutta ihmettelen, miten vaikutti siltä, että herra lavalla ei ollut edes vähääkään ajatellut asioita tosissaan. Esimerkkinä cosplay-mammat, hieman asiaa miettiessä pitäisi kyllä tajuta, miksi mammat on olemassa. Ihan viihdyttävähän tuo paneeli oli, mutta minä en hirveästi pidä hokemisesta, joten minulle osa vitseistä oli vanhoja jo paneelin puolessa välissä. Tietenkin itseäni kiinnosti eniten cosplay-blogien vatvominen, mutta asia loppui kuin seinään yhdestä kommentista. Why? Oh, why? Olisin niin halunnut herkutella tuolla aiheella.

Päätin tutkailla cosplay-kisoja tällä kertaa aivan kynän ja paperin kanssa, että muistaisin muutakin kuin palasia. Hall-cosplay on uusi rakkauteni ihan rehellisesti. Ajatus viehättää minua hyvin suuresti ja toivon, että muutkin conit hyödyntäisivät tätä formaattia runsaammin. Kisaajien vähyys hieman harmitti, mutta taso oli kyllä kova. Pro-kisa antoi positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Oli ihanaa nähdä, että lähes kaikilla kisaajilla oli kunnon esitys, jota oli mietitty. Juonta oli nähtävissä monissa esityksissä, mutta jotkin esitykset olivat ehkä hieman pitkitettyja, ja olisivat toimineet paremmin ikkupikkuisen lyhempinä. Ne negatiiviset tuntemukset sitten ovatkin enemmän järjestelyjen ansiota. Mitä helvettiä se pöytä teki siinä lavalla kisan aikan?! Se rajoitti lavankäyttöä ja osittain esti näkyvyyden. Pois tuollaiset. Toinen takaraivossa tykyttävä asia oli juontajat... mitä... miksi... oi miksi... Oli hauskaa, että juonnot oli tehty show-maisiksi, mutta repliikkien lukeminen kansiosta otti päähän hyvin suuresti. No, se oli ehkä pienin paha juonnoissa. Nuo lievät sovinisti- ja feministivitsit alkoivat maistua puulta aika äkkiä eikä juontoja aina jaksanut kuunnella, niiden äärettömien pituuksien vuoksi. Myös roolista putoilut niin sanotusti virallisissa kohdissa häiritsivät.

Olin ensimmäistä kertaa sekä iltabileissä että lattiamajoituksessa. Bileissä oli mukavaa käydä reivaamassa, ja sitähän sitten tuli reivattua kunnon taidekoulutyyliin eli äärettömästi revitellen. Lattiamajoitus ei ollut yhtään niin kauheaa kuin kuvittelin. Yksittäiset huutelut keskellä yötä hoidettiin korvatulpilla ja nukuin oikein hyvin lähes koko yön.

Proppiluento oli todella hyvä. Vähän syvennystä moniin asioihin, jotka olen jo jostakin kaivanut, vaikka en vielä ole itse kokeillut. Elffin on uskomattoman hyvä puhuja. Samalla rento ja hauska, mutta ei takeltele tai eksy aiheesta ja selkeä artikulaatio. Vaikka asioita laitettiin yleisöön kiertoon, en silti päässyt niitä kaikkia hiplaamaan, mutta suuri miinus tuo ei kyllä ollut. Ajankohta tosin...

Sunnuntain cosplay-kisat olivat vähän pettymys. Osallistuja määriltään ja siltä, että aikaa yritettiin ihan selvästi pelata juonnoilla. No, itselläni juontajat tulivat jo korvista ulos, joten, heidän ollessa lavalla, keskityin johonkin paljon oleellisempaan...

Kaksoset hurmasivat asuillaan aivan täysin, mutta sitähän heiltä voikin odottaa. Esitykseen olisin kaivannut kuitenkin paljon enemmän sulavuutta ja taimaus ei ollut aivan kohdallaan nauhan kanssa. Lisä harjoituksella näistä vipoista olisi varmasti päästy eroon. Toinen esitys oli taas sarjassame "sarjan katsoneille suunnaatu". Vaikka itse olen katsonut jonkun jakson sarjaa katsonut, ei se avautunut. Lisäksi, kuinka moni osaa japania niin hyvin, että pystyy ymmärtämään nuinkin pitkän liirumlaarumin. No, siinä vaiheessa, kun alkoi tapahtua, ei sitten tapahtunutkaan. Blaah... No, kolmas oli taas ihan rehellinan lol lavalla. Show-kisa... .... ... ... ... ... En sano mitään.

Siinä oli minun Bakaconini ja olen todella tyytyväinen viikonloppuuni. Vaikka se maksoi parit esitykset täällä Oulun päässä, en kadu. Bakacon saattui muutenkin sopivaan vaiheeseen, koska nyt olen saanut aivan uutta potkua Zidane'n tekemiseen ja herra onkin jo kunnolla alulla.

Fuu kiittää ja kumartaa.

PS: Ensimmäistä kertaa huomasin cosplay-lavalla todella pahan nuorisoteatteriasennon! Hyr...

Valmista vahingossa

Moro!

Cosplay-rintamallani on tällä hetkellä menossa semmoiset kuhinat, että oikeen sattuu. Niin moni puku olisi himoitsemiseni kohteena, mutta en oikein osaa keskittyä mihinkään niistä. Kuitenkin eräällä taholla on saatu valmista aikaan.

Viimesyksynä ennen Helsingin kirjamessuja ajattelin tehdä pika-pikaa sinne puvun, joka sitten kaatui peruukin puolesta. Sainkin tässä joku aika sitten otettua itseäni niskasta kiinni ja lopulta tilasin tuon puuttuvan peruukin. Kaikki muut osat pukuun olikin sitten olemassa. Osan olin väsännyt ennen kirjamessuja, osa taas oli ihan rehellisesti löydetty kaappien uumenista.

Tässä se nyt on.

EDIT: Saatte nyt kuvan Nice Holystone'sta. Kuvaajana toimi kaunein Kangaskasa. Hassua on, että Nice ei ikinä edes kerennyt cosplay-listalleni, mutta valmistui silti. Valmiina löytyneillä puvunosilla on varmastai paljon tekemistä asian kanssa. Kuva on otettu Oulun Animeseminaarissa 2011. Aikaisemmin keväällä jokunen muukin kuva otettiin myös, mutta ne ovat vielä ystäväni Aksen hallussa ja, herran tuntien, niiden saannissa voi kestää. Niitä kuvia odotellessa.

Itse puvusta voisin kertoa sen, mistä kaikkialta sitä kaivelin. Paidan tein häthätää ennen messuja. Housut ovat aivan kauppatavaraa ja olen ne jo pidempään omistanut. Koska Nice'n kengät vilahtavat sarjassa sen verran, että niiden väri tiedetään, niin kaikilla näkemilläni Nice-pukuilijoilla on ollut erilaiset kangät. Paristakin syystä päätin itse mennä bootseilla; ne sattuivat löytymään jo itseltä ja, ottaen huomioon, minne ja mihin aikaan Baccano! sijoittuu, koin bootsit hyvinkin sopiviksi Nice'lle. Hanskat törkeästi käänsin Cloud-puvustani. Silmälapun ja kaulanauhan askartelin omin pienin kätösin. Silmälasit ostin Tiimarista. Niissä on jopa +1 vahvuudet, mutta ne yhdistettynä silmälappuun ja tuohon etutukkalirpakkeeseen, en näe juuri mitään (jostain syystä olen aina vähintään puolisokea puvuissani).

Peruukkia ostaessani se myytiin nimellä Kagamine Rin cosplay wig. Mallikuvan perusteella luulin sitä pitemmäksi, mutta jouduin hieman pettymään. Olen hyvin hatara peruukkien muotoilija, koska en oikein uskalla heilutella saksia niiden läheisyydessä, mutta etutukkalirpakkeen leikkaaminen sujui kohtuu kivutta. Pienet lankasakset eivät ehkä kuitenkaan ole paras vaihtoehto peruukin trimmaukseen... Täytyy hankkia omat hiustenleikkuusakset, kun en enää äitinikään saksia saa käyttää. Otsatukan lisäksi en juuri joutunut peruukkia paljoa muokkaamaan. Sen lisäksi ainoa askel oli suoristaminen, koska hiusten latvat olivat kauniilla kaarella taivasta kohti, kun peruukin sain.

Se oli siis Nice, mutta tosiaan olen päässyt hieman eteenpäin muissakin puvuissani. Olen muun muassa askarrellut Zidane'a varten pieniä asioita ja hän etenee hyvin hitaasti. Tilasin myös toisen peruukin Rurukaa varten, koska yhdestä vaaleanpunaisesta kuontalosta ei löydy tarpeeksi karvaa herran hiuksiksi. En siis edelleenkään ole rakastanut Mariya'a...

Pukusuunnitelmani näyttää nyt hyvinkin kiireiseltä. Sain viimein päätettyä, että kyllä minä sen Zidanen laitan Desuconiin, vaikka aseiden kuljetus voi koitua kohtaloksi (onko muuten kellään kokemusta isojen proppien kuljettamisesta lentokoneessa?). Desuconiin pitäisi myös vääntää proppia Kide-sisartani varten. Lupauduin orjaksi, kun hän marisi, ettei itse osaa. Zidane'a pitäisi alkaa jo tohinalla tekemään, että se ehtii Desuun, koska tiedän, että muutama viikko ennen Desua tulee olemaan yhtä hullunmylyä Teatteriteltan ja töiden takia.

Rurukan toisen peruukin saapuminen sytytti minussa pienen himotuksen herraa kohtaan. Suunnitelmani oli, että olisin tehnyt herran Bakaconiin (pääsen sinne sittenkin!), mutta aikataulut eivät välttämättä mene taas yksiin teatterin kanssa. Nice olisi valmiina Bakaan, mutta en edelleenkään osaa meikata niitä palovammoja. Ja koska olen raahautumassa paikalle yksinäni, olisi niiden vääntäminen ehkä turhan vaikeaa. Siksi siis tahtoisin ehtiä tekemään Rurukan, mutta aikaa on...viikko. Se on niin ja näin onnistuisinko. Loppupelissä tämä menee kuitenkin siihen, että en laita päälleni mitään erikoisempaa...

Aika saa näyttää, miten käy.

Kiitän.

Paloja cosplay-peliin

Heissan!

Minä olen tehnyt asioita. Suunnitelmani on taas vaihteeksi haudattu hiekkalaatikkoon ja jotain muuta on kaivettu esiin. Cosplay-suunnitelmat minun kohdalani eivät lähes koskaan päde, joten niitä kannattaa tulkita skeptisesti. Kuitenkin vaikka Mariya, jota lupasin rakastaa seuraavana, ei ole juurikaan edennyt muuten kuin koulunkäynnin osalta, en ole silti hypännyt aivan vieraiden miesten seuraan.

Näin ensimmäisenä hurraan itseleni, koska alalantiolta on lähtenyt 8cm ympärysmitasta. Ylimääräiset kilot ovat siis alkaneet karista hyvällä vauhdilla, mutta vielä on matkaa vanhoihin mittoihin. Housut saavat edelleen odottaa, mutta pienet välihehkutukset itselleni annan.

Mainitsin jo edellisessä merkinnässäni, että tilasin pari peruukkia vuoden alussa. Toinen peruukeista on Mariyalle. Animessa Mariyan hiukset ovat hyvin vaalean keltaiset, ja siksi päätin tilata näinkin vaalean peruukin. Luonnottoman väriset peruukit näyttävät aina hassulta oikeiden ihmisten päässä, joten jos vain mahdollista hankin mieluummin hieman realistisemman värisen kuontalon. En kuitenkaan ole aivan varma värjäänkö peruukkia vielä hitusen keltaisemmaksi, että se taittaisi vähän kultaiseen.

Chooo~~~

En ole edes maininnut toisen peruukin omaista, vaikka hän on ollut mielessäni jo pitkän aikaa. Hän on kuitenkin herra, joka tuppaa luikahtamaan muististani aivan kokonaan välillä. Kyseessä on Crimson Spell -sarjan ihastuttava pupumies, Ruruka (tai Rulca). Ruruka tietyllä tapaa eroaa muista cosplay-listani hahmoista. Ensinnäkin hän on yaoi-sarjasta. Koskaan aikaisemmin en ole edes harkinnut leikkiväni hahmoa, joka seikkailiee yaoi-maailmassa. Ei vain ole loksahtanut. Toisekseen Rurukassa minua ei vetänyt puoleensa hänen vaatteensa, vaan pelkästään luonne. Vasta sen jälkeen, kun päätin tehdä Rurukan, rupesin tutkimaan hänen asukokonaisuuttaan tarkemmin ja huomasin pitäväni siitä kovin paljon. Harvoin välitän näin paljon hahmoista, joilla on yhtä yksinkertaiset vaatteet kuin Rurukalla, mutta olemus on kuitenkin se mikä hänessä viehättää ja mikä on syy tämän puvun tekemiseen.

Ruruka ei tykkää esiintyä värillisenä ja kokonaisena yhtä aikaa.

Peruukin metsästys oli tuskaa. Useamman illan istuin ja selailin Ebay'ta läpi, jotta löytäisin sopivan. Apuakin piti pyydellä. Joudun ehkä tilaamaan toisen samanlaisen peruukin, koska piirretyillä hahmoilla hiuksia tuppaa olemaan sata kertaa enemmän kuin laki sallii. Minua myös huvittaa se, että joka ikisessä värillisessä kuvassa Rurukan hiukset ovat eri väriset. Yritin ensin pakoilla heat resistan -peruukkeja, koska vaaleanpunaisissa peruukeissa heat resistant -kuitu näyttää kummalliselta. Nyt olen kuitenkin oppinut katsomaan sitä toisella silmällä, eikä se enää niin häiritse. Heat resistant it is.

Peruukkikuvat on vaikeita.

Peruukit eivät kuitenkaan ole ainoa edistysaskel cosplayrintamallani. Uuden DISSIDIAn ilmestyminen potki minua persuuksiin Zidanen aseiden suhteen ja ne ovatkin lähes valmiita. Käden sijoihin pitää vielä lisäillä killuttimia ja pikkujuttuja. Pientä säätöä on vielä luvassa, mutta suurin työ on takan. Yhden viikon superspurtti oli hyvin piristävä näin keskellä ällöttävää kevättä. Ja kerrankin jaksoin jopa kuvata kaikki työprosessin vaiheet.

Seisotaan sitten valon edessä.

Kauan piti pohtia, mistä teen terien kuvioinnin, koska ne ovat kohokuvioita. Mietin craft foam'a aivan aluksi, mutta hylkäsin idean. Olin jo liottamassa viinipullosta etikettejä irti, että olisin saanut massasta kaulia ohuen laatan, josta sitten olisin leikannut oikean muotoisia kuvioita, mutta totesin, että craft foam on helpompi vaihtoehto ja palasin suunnitelmaan A.

Zidanen lisäksi eräs muukin asu on edistynyt. Siitäkään en ole kovin mitään kertonut, koska sen piti olla ex tempore -cossi Animeseminaariin 2010. Mononoke Hime'n tulo teattereihin muistutti minua siitä kuinka paljon sitä elokuvaa vuosia sitten rakastin, ja sen uudelleen katsominen herätti pienen cosplay-himon sisäläni. Suunnitelma oli, että penkkareiden jälkeen kahdessa päivässä väännän San'n puvun, mutta hervoton krapula nauroi suunnitelman suohon jo heti seuraavana aamuna. Eräs päivä kuitenkin kyllästyin keskeneräisen naamion tuijotteluun ikkunalaudaltani ja tein San'n mekon sekä liivi-paita-asian.


Jätin mekon helman huolittelematta tarkoituksella, koska San'n helmat ovat hieman repaleiset. Saatan repiä niitä vielä lisääkin, mutta toistaiseksi olen vain pitänyt mekkoa välillä päällä ja katsonut miten se lähtee itsestään purkautumaan. Itse mekko on hyvin yksinkertainen, mutta valkoinen liivi-paita-asia on suorastaan naurettava. Aijon kuitenkin lisätä siihen vielä sivuille pienet kiinnitys palaset, joilla se pysyy paremmin kiinni, koska elokuvassakin sellaiset vilahtavat.

Siellä se on.

Pienessä ajassa olen saanut yllättävän paljon aikaan, vaikka mikään tapahtuma ei tiedettävästi vielä häämötäkkään. Toivotaan, että tämä tahti jatkuu. Seuraavana aijon ryhtyä toimeen San'n kaulakorun ja korvisten parissa. San'lle on olemassa jo jonkin moinen peruukki; penkkaripukuni peruukki. Se alunperin kuului Willy Wonkalle, joka oli sekundapuku penkkareihin eli peruukki on suomalainen, mutta pienellä ohennuksella ja leikkelyllä siitä voisi EHKÄ saada San'lle hiukset. Toisaalta se kiiltää niin hirveästi, että en haluaisi sitä enää ikinä tositarkoituksella käyttää. Asiaa on pohdittava.

Fuu kiittää.

PS: Tässä teksissä näköjään on paljon ehkä-, saatan- ja en-tiedä-vielä-ajatuksia. Tätä se minun cosplay-sähellys on.