Koulucon - Chibicon 2016

Heissan!

Oho oho hups hups. Meinasin ihan unohtaa koko Chibicon-merkinnän. (Kertoo hyvin paljon siitä, miten omat aikatauluni eivät tällä hetkellä toteudu kiitos erinäisten tahojen.) Eli Pohjankartano täyttyi taas kerran kävijöistä Chibiconin ansiosta ja minä pyörin siinä mukana.

Vähän laiskasti meinasi päivä lähteä liikkeelle, kun suoriuduin paikalle odotettua aiemmin. Olin arvioinut naaman värkkäämisen menevän ajan taas ihan päin metsää ja kurvasin pyörällä Pohjiksen pihaan aivan liian aikaisin, eli ennen ovien avautumista. Onneski olin hommissa, joten lampsin vain sisään.

Tilan käyttö ei mielestäni ollut niin onnistunut kuin Kummaconissa. Toisaalta myyntipöytiä oli nyt niin vähän, että eipä tuo hirveästi tilaan vaikuttanut. Silti olisin kaivannut sitä, että aulan lava olisi ollut paremmin käytössä.

Uusi puhli ja paremmat selfiet.

Pukuna oli siis uutukainen, Kagome, jolle vihdoin olin saanut peruukin. Koulupukuilua koulussa... jossa olen jopa ihan oikeasti opiskellut. Surullisen helppo ja yksinkertainen puku, joka syntyi jostain aivopierusta. Peruukki sentään antoi jotain haastetta. Volyymiä piti otsikseen repiä toisesta peruukista ja muokkaus oli ihan oma juttunsa. Muokkasin otsatukan aluksi paljon hurjemmaksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen, joten hieman kesytin sitä. En edelleenkään ole tyytyväinen otsatukan muotoon. Se näyttää höpsöltä ja, koska peruukki on jotenkin tosi painava, se lähtee helposti valumaan taakse päin eli näytän vielä höpsömmältä.

Kuvasi Soffi

Olin vaihteeksi tuomarihommissa, mutta ennen varsinaisten velvoitteita kävimme katsomassa pienen siivun Kuuluuko cosplay museoon? -sepostusta. Vähän odotin jotain ihan muuta nimen perusteella, mutta sain toisintoa Rimpun Cosplay+media-luennosta. Vaikka puhujat olivatkin keskittyneet mielestäni vähän liikaa roskalehtien cosplay-sisältöön ja aika haarukka oli hyvin lyhyt, oli aihe silti kuulemisen arvoinen. Verkkainen tahti vähän lannisti mielenkiintoisen aiheen seuraamista, mutta jouduimmekin hipsimään tiehemme kesken kaiken tuomaroinnin takia.

Kiipesin puuhun ja tulin alas.
En siis pudonnut, vaan hyppäsin ja kaaduin.
Kuvasi Soffi.

Tuomarointi meni omalta osaltani rennosti ja aika sutjakkaasti. Höpsösti en osaa tehdä muistiinpanoja tai juuri mitään merkintöjä silloin, kun kisaaja on tuomaroitavana. Mielummin sotken laput täyteen kisaajan poistuttua. Siksipä juuri tällä kertaa yritin jututtaa kisaajia ja vähän kuulustella fiiliksiä. Tiivis oli aikataulu, mutta eipä se hirveästi haitannut. Tuomari tovereinani toimivat woodi ja Rillaroro.

Pukukisa meni oikein mallikkaasti. OF:n vetämä juonto oli oikein hupsu ja hupaisa, vaikka hieman kaipasin tiivistystä ja vahvempaa linkitystä itse kisaan. Ideana toimi jees. Vaikka kisa oli monelle siihen osallistuneelle ensimmäinen tai toinen, poseeraukset lavalla menivät hyvin. Tähän tuli woodin kanssa kiinnitettyä homiota ihan kisankin aikana. Loppuhärdellin jälkeen kävimme julkistamassa voittajat ja olisin halunnut rutistella monet pystin saajat, koska heidän reaktionsa olivat niin muikeita.

Kuvasi Soffi

Minulta saa ja voi pyydellä palautetta, jos tänne asit joku kisaaja eksyy. Twitteri (löytyy oikeasta sivupalkista) toimii oikein kivasti siinäkin kuten myös sähköposti. Yritän parhaani mukaan laittaa maailmalle kaikki palautteet, joita on jo pyydetty.

Kisan jälkeen koitti se THÖ JUTTU, jota olin eniten odottanut eli Pokémon-musikaali. Niin suuri hype ja kehumyrsky on musikaalia höykkyyttänyt, että odotukset olivat hyvin korkealla. Ihan odotusten kanssa samoihin sfääreihin ei itse teos yltänyt, mutta monessa kohtaa olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Rakettiryhmän body percussion -kappale oli ehdottomasti paras musiikkisuoritus. Tansseista pidin eniten Zubat-tanssista, koska se oli parhaiten integroitu itse juonen kanssa. Pikachu oli paras.

Koska Pallenalikka ja Teppo ovat oleellisia.

Lähes suoraan musikaalista hipsimme vaihtamaan vaatteet ja siitä syömään. Vaikka olin päivän aikan yrittänyt pitää huolta ravinnon ja nesteen saannista, oli aika hurahtanut niin nopeaa, etten edes tajunnut illalla lähtiessämme Pohjikselta, että kuinka paljon kello oikeasti oli. Green roomista nyysimäni liian keltainen banaani ja jokunen karkki eivät riittäneet löpöksi. Olin sitten oikeasti pyörtyä thaimaalaisen ravintolan pöytään. Ei näin.

Seuraavana koitoksena on Animeseminaari myös täällä omilla huudeilla. En ole hirveästi itse tapahtumaa kerennyt pohtia, koska aikani näyttää valuvan sormien välistä karkuun... why? No, tulen kuitenkin näyttämään naamaani Seminaarissa tavalla jos toisella.

Fukka kiittää!

PS: Ensimmäinen lähes täysin kaappi-cosplayni parsii itseään kasaan pikkuhiljaa. Löysin nimittäin Tatsumille alesta neuletakin ja kauluspaidan. Housuihin ostin kankaan jo aikaa sitten, mutta en ole vielä mitään työstämistä aloittanut. Kaavat vanhoista housuista passaavat Tatsumille oikein mainiosti.