Korpinmusta

Heiiiiiiiii!

Tracon on kohta täällä! Tracon on kohta täällä! Yay! Elämän muutkin asiat alkavat loksahdella paikoilleen, joten en voi olla muuta kuin aivan supermielissäni! JA! Pääsen Traconissa näkemään rakkaita, joita en ole nähnyt aivan liian pitkään aikaan! Oikeasti itken jo siitä ajatuksesta, että pääsen näkemään ihmisiä ihan kohta. On vaan ollut niin hullun kova ikävä.

Traconin pukuhommelit ovat varsin hyvällä mallilla, koska kaikki on muutamaa punaista raitaa ja saksen napsaisua vaille valmista! Hurrå! Kaksi uutta pukua, joista en voi olla muuta kuin intopiukeana joka suuntaan. WCS-puvusta en kerro vielä yhtään mitään (hups sanoin sen ääneen), mutta tästä toisesta rakkauslapsesta voin hyvinkin sepostaa jotain näin coniviikon tiimellyksessä.

Sain eräältä porkkanan, joka sattui osumaan hyvin syvälle sieluun. Hurahdin tunteelliseen lentopalloiluun tuossa joskus keväällä ja voi sitä halua tehdä joku hahmo. Haikyuu on kuitenkin perusurheiluanimu, jossa hahmot ovat 1) miessukupuolisia, 2) urheilijoita ja 3) aika vähän muissa kuin pelivaatteissa. Vaikka pelaajissa on hirveästi hahmoja, joita haluaisin tehdä, niin en, koska A) ei tällä naamalla ja B) ei tällä perseellä. Onneksi sarjassa on myös muita kivoja hahmoja :)

Shimizu Kiyoko

Shimizu on kiva ja ihana ja juuri sopiva puku tällaiseksi pikarykäisyksi (+aina on kiva tehdä lisää yksinkertaisia takkeja). Minulla myös sattumoisin oli jo jemmassa Neiti Managerille sopivat kengät. Eli niistä tuli aloitettua.

Henshin!

Vanhat sisäpelikengät saivat väistyä, kun jalkafyssari antoi tuomion ja nämä jäivät käyttökelvottimiksi. Onhan näillä ikääkin jo sen yli kymmenen vuotta, joten ihan hyvä oli ostaa uudet tilalle. Hamsteri kun olen, en kuitenkaan heittänyt niitä menemään vaan pidin tallessa juurikin cosplay-mielessä. Kuten näkyy, värilliset osat maalasin kangasmaalilla valkoisiksi ja tuohon päälle olisi vielä tarkoitus maalailla muutamat punaiset viirut.

Ennen maalausta kengät kuitenkin joutuivat Ihmesieni-käsittelyn alle, koska olivat hyvin nuhjaantuneet. Ihmesieni, paras sieni.

Mitä on valkoinen?

Kankaaksi onnistuin löytämään yllättävän kivan ja ihanan puuvillacollegen, mutta jokin Tracon-kirous on kai ylläni, koska jouduin vähän sumplimaan kangaskaupassa. Kangasta ei ollut tarpeeksi... tai siis oli, mutta viimeisen metrin kohdalla olikin ammottava aukko, josta olisin mahtunut ryömimään läpi. Näen takaumia Edeasta ja kangasongelmista...

Näin meillä kuivataan kankaita.

Collegepuvusta ei ole mitään kovin erityistä kerrottavaa tai edes kuvia, koska kokomusta ei kovin hyvin suostunut kuvattavaksi rajallisesti valaistussa kotionkalossani. Olisin kyllä halunnut vähän siromman ja notkeamman vetoketjun, mutta en löytänyt moista yhdestäkään ompelutarvike- tai kangaskaupasta tässä kaupungissa.

Snip snäp ja surrur. Niin valmistui puku ja koska halusin Karasunon selkäpainatuksesta oikeasti siistin ja kunnon pesunkestävän kiikutin takkini paitapainoon. Olen niin älyttömän huono sabluunoiden ja painamisen kanssa, että moisen monimutkaisuuden mieluusti jätän sellaisille, jotka sen oikeasti osaavat. Oulu ei kuitenkaan halunnut tarjota minulle mahdollisuutta tähän helppouteen, joten jouduin kokeilemaan jotain uuttaa.

Voi ahdistus...

Tulostettavia painokuvia. Noh... Oma tulostimeni on paskakasa, mutta onneksi ystävät on ihania ja pääsin lainaamaan heidän vempaintaan. Rintamuksen ICS-logo ei jännittänyt yhtään ja otin siitä useamman kuvan, että voin testata ensin, mutta Karasunon kanji-hirvitys pukkasi hikeä otsalle. Ja onneksi tosiaan otin testiversioita, koska paketin mukana tuli kahdet ohjeet, jotka olivat molemmat osittain vajaat... eli ensimmäinen testi jäi vain palaksi paperia, kun toisissa ohjeissa ei muistettu mainita, että kalvo pitää irrottaa ennen silitystä kankaalle... Voi elämä... Lopulta homma oli helppoa ja näpsäkkää.

Tämä hirviö.

Minä inhoan kohdistamisata niin suuresti. Jos olisin halunnut kaikista merkeistä mahdollisimman siistit olisin joutunut leikkaamaan ne kaikki erikseen ja kohdistamaan kaikki yksitellen. Ei kiitos, eli jätin merkkien välille tuolliaset pienet kiinnikkeet. Tämä jännitti niin kovin silitys vaiheessa, mutta onnistui lopulta prikulleen niin kuin piti. Ah sitä onnistumisen iloa.

Se on valmis. Ilmeeni kertoo kaiken.

Peruukin saapumista jännitin myös. Olin jotenkin jo asennoitunut siihen, että peruukki tekee Kagomet ja jättää tulematta, vaikka koko muu puku on valmis. (Sisäisesti olin niin ahdistunut, kun en osannut edes ajatella, mitä laitan päälle sunnuntaina, jos peruukki ei tule ajoissa.) Ja sitten se kuitenkin tuli ihan hyvissä ajoin. Jee!

Näytän kuolleelta tuon oranssin sävyn kanssa.

Peruukki ei edes hirveästi tarvinnut muokkausta. Suoristusrautaa ja otsatukan leikkuu. Katson vielä makutuomareiden kera lyhennänkö otsatukkaa vielä vähäsen. Nyt, kun löysin hyvät silmälasitkin, voin mallailla otsiksen pituuden kuntoon. Hieman sinertävää peruukkia olisin toivonut, mutta tämä on silti käypä.

En ihan oikeasti malta odottaa Traconia ja varsinkaan sunnuntaita, koska kaikkea jännää! Nähdään siellä!

Fukka kiittää.