Iloinen neiti ja mustaa taikuutta

Terve!

Nyt on tarjolla kertomusta Rikkun Black Magen valmistuksesta. Valitettavasti kuvia selatessani sain todeta, ettei niitä WIP-kuvia ollutkaan niin paljon kuin luulin. Tarjoilen kuitenkin kaikki, jotka pystyn ja viitsin. Pää periaatteenani oli saada puku vain mahdollisimman nopeasti valmiksi, joten hyvin monessa kohtaa puvunteon aikana ajatukset menivät: "No ratkon tämän sitten myöhemmin ja ompelen siistimmin uusiksi". Onneksi vain harvat kohdat ovat oikeasti ratkomista vailla, koska kuitenkin oma laaduntarkkailuni on kehittynyt hyvinkin paljon.

Huono kuva on huono.

Nyt sitten pohditaan, että mistä sitä aloittaisi kertomaan... Aloitetaan hatusta, koska se oli yksi ensimmäisistä osista, jonka aloitin ja sain loppuun. Hattu joutuu ratkottavaksi, kunhan olen tältä pikku cosplay-lomaltani päässyt. Lieriosan kangas on leikatu kokonaisena "ympyränä", koska en halunnut siihen saumaa keskelle. Ostin vahvinta tukikangasta, jota löysin. Vahvaahan tuo sitten oli. Tuettuani hiipan osat totesin, että hiipalla pääsisi tarvittaessa tiiliseinästä läpi, koska siitä tuli niin vahva. Lieri on tuettu vain toiselta puolelta, koska sinne laitoin myös kartonkia sisälle.

Kartonki/kaava valmistumassa

Leikkuuta odotellessa. Yllä hiipan osat.

Hiipan kuvioinnin, joka ei valitettavasti tuossa koko kuvassa näy, tein kangasvareillä painamalla ja maalaamalla. Värejä sekoitellessa meinasi mennä blörinäksi, kun keltainen väri oli loppua aivan kesken. Vähän jännitti, että riittääkö väri vai ei, mutta lopulta onneksi se riitti tarvittaviin.

Tätä karmeaa vahakangasta tulette näkemään vielä lisää.

Hiipan kuvioinnin jälkeen piti vain ommella koko hökötys kasaan ja lisätä hiippaan tupsu ja helmi. Tupsu on karvakangasta, jonka värjäsin kangasväreillä ja kiinnitin värin hiustenkuivaajalla, koska en tohtinut karvaa silittää.

Sukat meinasivat tuottaa päänvaivaa, kun ei oikean väristä trikoota löytynyt mistään. En myöskään ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut piirtää legginsien kaavat (koska käyn sotaa kyseisiä vaatekappaleita vastaan). Lopulta kaivoin vanhat välihousut kaapista, leikkasin niistä yhden lahkeen irti ja sen vielä kahdeksi kappaleeksi, että sain sukkiin kaavat. Ostin valkoista trikoota ja leikkasin siitä kappaleet, jotka sitten epätoivoisesti värjäsin.

Ei tullut ihan oikean värisiä.

Keltainen väri laittoi taas jännittämään.

Valkoiset lehtihärpäkkeet sukkien yläreunassa ovat samaa trikoota, joka on myös värjätty. Trikoo oli luonnonvalkoista ja niistä piti tietenkin saada puhtaan valkoisia. Koska käytin kaikkeen värjäämiseen painovärejä, värit kovettivat trikoota hieman. Kovettaminen myös esti neuloksen purkkaantumisen aika hyvin, minkä takia valkoisten osien värjääminen oli hyvä juttu. Lisäksi sukissa on kuminauha, jotta ne pysyvät ylhäällä. Lahkeen typerät pellehärpäkkeet ovat taas samaa kangasta kuin mekko ja hattu, mutta ne om myös tuettu supertukikankaalla.

Nuo oranssit vyön kaltaiset asiat lantiolla ovat akryylein maalattua tekonahkaa, jotka ovat kiinni toisisaan noilla niiteillä ja yhdellä ompeleella sivusta. Ei siis mitään ihmeellistä. Ja sinne sujahdetaan sisään.

Mekon valmistuksesta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Boleron kaavoittaminen olikin sitten jännä juttu. Tein ehkä maailman säälittävimmän etukappaleen kaavan ja hihat olivatkin sitten aivan överit.

Tässä ei paperia säästelty.

Tykkään bolerosta hurjasti. Hihojen "sauma" on liimattu kaksipuoleisella liimakankaalla yhteeen ja sitten "brodeerattu". En tukenut hihoja ollenkaan, koska liimakangas antoi niin paljon tukea.

Hihojen kaavasta piirsin sitten toisen kaavan mustille tekonahkakappaleille. Kuviot on maalattu ihan askarteluun tarkoitetulla akryylimaalilla. Tein kontaktimuovista jonkin moiset sabluunat ja maalasin vain päälle.

Tässä kohtaa kaadoin maalipurkin hihan päälle.
Onneksi sentään sen muovitetun.

Hihoista on tuettu vain pyöreät alareunat ja nuo terävät piikkikuviot. Piikkikuviot tuin kahdella tukikankaalla, mutta kolmas olisi ollut ehkä hyväksi vielä sen lisäksi. Sitten nämä lerpakkeet ompelin parilla pistolla sieltä ja täältä kiinni boleron hihoihin. Pysyivät hyvin.

Tuo vyötärökorsetti oli taas jotain kaavoituksen ihmeitä. Kaavoitin sen tosiaan niin, että jokaisen kultaisen raidan kohdalla on oikeasti sauma. Näin ei tarvinnut sählätä sabluunoiden tai kohdistamisen kanssa, vaan kuviot tulivat automaattisesti symmetrisesti ja oikeisiin kohtiin. Se on myös tekonahkaa ja maalattu samalla maalilla kuin hihasysteemit.

Rikkun peruukki on nyt virallisesti hirvein asia, mikä olen cosplay parissa joutunut tekemään. Oli hyvin lähellä, että olisin purskahtanut itkuun ja oikeasti luovuttanut tuon peruukin kanssa ja antanut tämän puvun olla. Peruukien laadunpuutos ei varmastikkaan auttanut asiaa. Ostin kaksi samanlaista peruukkia, joista toisen laitoin palasiksi ja yhdistin toiseen varsinaiseen peruukkiin. Toisesta peruukista ei jäänyt jäljelle juuri mitään.

Kiinnitin kuidut verhoihin, että pysyisivät selvänä ja tallessa.

Peruukin työstäminen näytti niin hirveältä, etten edes kehdannut ottaa kuvia. Kasasin  ja purin ponnarin varmaan kymmenisen kertaa eri tavoilla, ennen kuin se suostui asettumaan edes jotenkin. Pikkuletit väänsin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla pissin koko homman ja koko ponnari piti purkaa. Jee, hyvä minä. Voi sitä autuasta tunnetta, kun peruukki näytti ensimmäistä kertaa hyvältä päässäni. Jälleen olin valmis itkemään. Lopulta käytin osittain stubbing-menetelmää ja osan kuontalosta leikkasin hemmettiin ja jäljelle jääneistä osista tein kaikki pikkuletit. Toisen peruukin päälakiosa sai toimia ponnarina stubbing-osan päällä.

Tappiota kokivat sodan molemmat osapuolet.

En uskalla sanoa, haluaisinko tehdä tämän peruukin uusiksi. Pelkään koko prosessia sydämeni pohjasta, mutta en ole aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Se on varmaa, että tämä operaatio ei antanut mitään lisävarmuutta tulevien peruukkien stailaukseen. Onneksi kaksi seuraavaa peruukkia ovat kohtuu helppoja >___<

Rikkun musta päähuivi on taas kierrätystavaraa. Ne samat välihousut, joista otin kaavat sukkiin, olivat päässäni koko Chibiconin ajan. Välihousujen vyötäröosa oli oikein oiva tuubihuivi. Että näin tällä kertaa.

Siinä taisi olla kaikki. Jahka saan kengät ja kepit valmiiksi, niistäkin tulee asiaa, mutta nyt olkoon tämä tässä.

Fuu kiittää.

PS: Jahka pääsen täältä lomaltani ja saan itseni henkisesti kokoon, alkaa Desun pukujen tekeminen.

PPS: Kerta eräät tahot onnistuivat minut puhumaan asioihin, joita en ehkä muuten menisi tekemään... Kun lukijamittari naksahtaa 55 kohdalle saatte jotain noloa. Anteeksi näin etukäteen.