Kun avut eivät riitä

Hei.

Nyt ihan rehellisesti vituittaa. Elän taas dilemmassa, jonka olen tavallaan itselleni tahallaan aiheuttanut. Aiheuttanut sillä, että harrastan cosplay'ta, olen tietyllä tapaa pilkun nussia, satun pitämään asioista, mietin asioita liikaa, enkä osaa pitää vain hauskaa ja satun pitämään joistain asioista ihan sairaanloisella tavalla. Eli koko ongelmaa ei olisi, jos minä en tekisi siitä ongelmaa.

Oma ihastukseni joidenkin hahmojen kohdalla menee kai vähän yli, koska haluaisin niin tehdä ne, mutta koska minulta ei löydy tiettyjä avuja, niin en ole tekemässä. Ja sekös viduittaa. Olen käsitellyt tämän aiheen jo kertaalleen liian paksu personaksi -aspektilta, mutta nyt mennään vielä syvemmälle. Luuston ja kehonrakenteen tasolle.

Oman pituuteni perään itkeminen ei ole koskaan kuuluunut omaan cosplay-angsti-repertuaariini, koska vaikka olenkin kohtuu lyhyt, ei kukaan tunnu sitä huomaavan. En pysty enää laskemaan sitä, kuinka monesti olen kuullut tämän tapaisen: "Ai, sää oot mua LYHYEMPI?! Aina oon luullu, että oisit pitempi." Tämä siis ihmisilta, jotka ovat kanssakäymisessä kanssani parhaimillaan päivittäin. Sanovat, että ego kasvattaa 20 sentillä. Jos olemukseni on niin pitkä, niin miksi vatvoisin sitä cosplay-puolella? Jos se olisi hirveän suuri kynnys, en ikinä olisi tehnyt Sesshoumarua enkä varmaan Cloudiakaan. Nyt tulee se hauska kohta: poikkeuksiakin löytyy.

Seifer Almasy - FFVIII

Seifer on minulle jo lapsuusajan muisto. En tiedä kuinka kauan siitä on, kun näin FFVIII'n alkutaisteluvideon ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien mielikuvani Seifer'stä on jostain syystä ollut; HUGE! En tajua, koska nytkin, kun tuota videoa katson... nääh ei se oo niin pitkä, mutta ajatus on syöpynyt. En pääse siitä eroon. Viduittaa, koska Seifer on niin paskapäähahmo, että haluaisin tehdä hänet. Silti liian lyhyt.

En myöskään hirveänä itkeskele rumaa naamaanikaan. Yleensä anime- ja peli- sunmuuhahmojen kanssa ei tule tätä naamaongelmaa, koska anime-naamat ovat aika muodottomia, joten ne käyvät aika moneen pärstävärkkiin. (Lol jos olisin ikinä ajatellut naamaani ja lopputulosta cossissa, olisinko päättänyt tehdä Murain? No en.) Pelihahmojen kohdalla taas hahmoilla on muotoja naamassa, mutta yleensä hahmot suunnitellaan ylinäteiksi (siis niissä peleissä, joita minä lähinnä pelaan) eli ei juuri minkään näköisiksi kasvonpiirteiltään. Tässä kohtaa minulla on käynyt tuuri, kun perin isäni suoran nenän (en ikinä saa tarpeekseni siitä, että molemmilla sisarillani on äidin puolelta tullut juures) ja pyöreät kulmakarmat (kun taas siskojen kulmat vetävät vertoja Batman-naamiolle). Toisin sanottuna en näytä juuri miltään. Neutraali on neutraali. Kananmuna, jolle on lyöty peruukki päähän.

Squall Leonheart - FFVIII

Sitten on Squall... Niin... ... ... ...  Tässä kohtaa itken verta. Oma naamani ei tule ikinä riittämään tuohon. Ei sellaisena kuin se nyt on, mutta en aijo antaa ammattilaisten murtaa kalloni luita vain sen takia, että saisin pukuilla lempihahmoani. Tuo naama... se on niin kaunis... Tässä ei tietenkään jarruta myös se, että Squalleriina on alipainoinen luukasa, jolla vilkkuu maha. Ei tietenkään.

Suurempana dilemmana naaman kohdalla on kuitenkin se, mistä on jo muualla avauduttu, nimittäin oikeiden ihmisten pukuilu. Itkin joskus sen perään, että en voi tällä naamalla pukuilla Gacktia, mutta onneksi kuvaan astui Gakupo, joka tulee tyydyttämään tämän tarpeen. Sitten kuvioihin, monen vuoden jäkeen, astuikin tämä mies:

Jareth the Goblin King - Labyrinth

Kyseessä on siis David Bowie'n konkretisoima hahmo 80-luvun fantasiaseikkailusta. Viimeaikoina anhkerasti soittolistaani monopolisoinut Bowie on ehkä yksi kauneimmista ihmisistä, jonka olen nähnyt. Sama himo kuin Gackt'nkin kohdalla nousi eli halu osoittaa kiintymystä tätä mahtavaa artistia kohtaan. Bowie'n kohdalla valinnanvaraa hassuissa vaatteissa kyllä on, mutta minä en taivu Ziggy Stardust'ksi... ... ...

No way!

Kokovartalomakkarankuoret jätän suosiolla muille, vaikka törkeydessään ne ovatkin huisin siistejä ja ihanan övereitä. Jareth'lla on elokuvan aikana hyvin monta vaatekertaa (kun päähahmolla on kaksi/kolme) ja pidän elokuvasta ja hahmosta oikein kovasti. Niistä asuista olisi hyvä valita itselleen sopiva, mutta naama... ... ... Argh! Se siitä unelmasta!

Sitten on niitä hahmoja joiden kohdalla vajaavaisuutta on havaittavissa sukupuolihormonien tasolla. On vaikea satunnaisesti pumppauttaa itsensä täyteen testosteronia, että saisi hieman lisää vakuuttavuutta tiettyjen hahmojen kohdallla. Aina ei riitä kikkailu meikillä ja toppauksilla vaan pitää olla sitä jotakin... miestä...

Auron - FFX

Fakta kuitenkin on, että minä olen lyhyehkö, kaksikymppinen naisen "alku". Voin yrittää vääntää itseni karskin, rähjäisen ja kovia kokeneen miehisen miehen muottiin, mutta luulen vahvasti epäonnistuvani siinä missiossa. Maskeerauksella monet tällaisten hahmojen ongelmat varmasti saataisiin hoidettua, mutta en näe sitä vakuutavana vaihtoehtona.

Nämä hahmot ovat vain niin mahtavia kaikki omilla tavoillaan, että minä en halua mennä niitä raiskaamaan. Joidenkin, itselleni vähäpätöisempien hahmojen kohdalla, tilanne voi olla aivan eri. Ellen mene lääkärin veitsen alle tai liity "Mitään en oo ottanu" -kerhoon paikallisella kuntosalilla, niin en näe itseäni tekemässä yhtään näistä hahmoista. Ellei päässäni jokin muutu... ... ...

Kii-tos.