Kannatti alistua - Kitacon 2014

Terve!

Kita on nyt ohi kai kaikin puolin. Jännittävää oli sen voin sanoa. Kontrasti Frostbiten kanssa oli ihan järkyttävän suuri. Yleensä se on myös ollut huomattavissa, mutta nyt se oli vielä korostetumpi. Oli ahdasta, halauksia ja kuvia pyydeltiin. Kiva reissu, mikäs siinä.

Pukuäänestys oli suhteellisen hiljainen, mutta kiitos kaikille, jotka äänestitte ja kommentoittekin! Lupasin itselleni, että saan seurata ääniä perjantain päivän ajan, että osaan valmistautua lauantain aikaista nousua varten. Selkeät suosikit olivat Gakupo ja Naruto, joiden kohdalla äänimäärät olivat täysin tasan lähes koko ajan. Tsunade tuli aina yhden äänen jäljessä. Tasapelihän siitä lopulta tuli Gakupon ja Naruton kanssa. Kuitenkin olin viettänyt perjantain parannellen Narutoa, joten päätin lopulta laittaa Naruton. Ja koska pukuhuoneiden olemassaolo oli kyseenalaista, laitoin puvun päälle jo aamulla kotona.

Turvallista matkaa.
Kuvasi: Kide

Tapahtumapaikka oli minulle uusi. Se mielestäni ei kaikilta osin ollut parempi vaihtoehto. Sisäilman laatu oli ihan hirveä ja lämpöä riitti. Pukuhuoneet oli olemassa, mutta ne oli sijoitettu mahdollisimman kauas ulkoovesta, myyntipöytäsalin taakse. Sinne kamuaminen kaikkien tavaroiden kanssa ei ollut mitään herkkua. Maid-Kahvila oli sijoitettu ihan omaan tilaansa, mikä puoletaan oli parempi viime vuoteen nähden. En oikeasti osaa sanoa, oliko nyt helpompi liikkua kuin aikaisemmin, koska A) minulla oli rulla selässäni ja B) en tiedä oliko kävijämäärä yhtä suuri, koska uudessa tilassa sitä oli vaikea arvioida. Se, että patjamajoitus oli ilmeisesti samassa rakennuksessa oli hyvä juttu.

Tunnelmaa Maid-kahvilasta. Minä, Rorune ja Kide.
Kuvasi: Kangaskasa

Ohjelmaa ei ollut hirveästi. Lauantai-aamun ryhmäcosplay-höpinät menivät minulta ohi, koska piti säätää pukkarissa. Yhden hengen huilu-konserttikin meni hieman ohi, vaikka olimme samaan aikaan Maid-kahvilassa. Harmillisesti yleinen puheensorina peitti musiikin hyvin allensa, enkä yhtäkään kappaletta osannut tunnistaa. Pieni lasin kilistely tai muu ihmisten huomion kerääminen olisi ollut paikallaan.

Minä, woodi ja Kasa kiiruhdimmekin suoraan Maid-kahvilasta cosplay-kisan kulisseihin (hitusen myöhässä). Aamulla poimiessani ensimmäisenä Kasan kyytiin sain kuulla, että hän on päättänyt, että minä menen kisaan. Aha. Tuossa vaiheessa tunnelmat olivat omalta osaltani vähän; 'jaahas, vai niin meinaat'. Auton täyttyessä muutkin yhtyivät pieneen painostuskuoroon. Näin siis päädyin osallistumaan kisaan. Narutolla... Onneksi woodi ja Kasa lähtivät kädestäpitäjiksi lavan taakse. Sitä tarvittiin, koska perinteinen kisa-angsti yllätti taas kisan alkua ja omaa vuoroa odotellessa.

Ei ollut mikään Lehti-kylä tämä.
Kuvasi: Kasa

Kisan järjestelyt olivat huvittavimmat ja karmivimmat ikinä. Lava oli peruskoulunlava ja siitä oli kisan aikana käytössä pieni kaistale, koska verhoja ei avattu. Kisaajat kykkivät jonossa tuon kyseisen verhon takana. Järjestelyt olivat jotain mystistä aikamatkailua, koska aluksi luulin, että puvut arvioidaan vain lavalta käsin. Tuomarit kuitenkin tupsahtelivat lopulta paikalle ja tutkailivat pukuja tuossa samassa hetkessä ehkä 15 minuuttia ennen kisa alkua. Tuomarit olivat hyvin kyseenalaisia: Janne Kemppi, toisena scene-ihminen, joka ei tietääkseni enää pukuile, ja random herra X, joka oli hieman hukassa. Itselläni kävi tuuri ja osasin olla tyrkyllä sekä hahmoni oli sen verran tunnettu, että sitä oli helppo arvioida ilman kuvia. Sainkin pyörähtää ihan kunnolla tuomareille, heittää vähän takkia pois ja jutella. Kaikkien kohdalla tämä ei toiminut, mikä mielestäni oli rehellisesti väärin.

Itse en edes nähnyt puolta kilpailijoista, koska verhon takana oli lähes pimeää (siis siinä tilassa, missä tuomarointi tehtiin) ja lavaosuuteni jälkeen koikkelehdin takaisin verhon taakse hakemaan tavaroitani. Oletin, että olisin päässyt hiipimään lavan takaa pois, mutta sieltä ei päässyt mihinkään. Olo oli vähän töttöröö (Kisaaja eksyi verhoihin!), mutta onneksi symppis ensikertalainen eksyi kanssani myös verhon tuolle puolen. Ryhmäkuvan jälkeen pääsin hipsimään katsomoon. Nyt jälkikäteen katsottuna mukana oli muutamia pukuja, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota.

Palkintojen jaossa en osannut odottaa mitään, koska olin hämmentynyt kunniamaininnasta, joka meni Pokémon'in Jenny'lle. Miksi vain kunniamaininta? Kolmassija hämmensi myös. Toisessa sijassa oli jo jotain järkeä, mutta, koska en ollut nähnyt pukuja kunnolla, en osannut odottaa ensimmäiseltä sijalta enää mitään. Sitten se tuli aivan puun takaa, kun oma kisanumeroni sanottiin... Ookkei... Selevä... Olin sitten mennyt voittamaan kisan Narutona. Yritin sitten vetää palkintojen jaon hahmossa peitelläkseni hämmennystä. 

Shiro ja WTF-ilmeeni kotopuolessa.
Kuvasi: Kide

Vaikka Kitacon on pieni tapahtuma, vaikka se on pohjoisessa, silti sen kisaan voisi panostaa pikkuisen enemmän. Tästä on keretty jo avautua, mutta sanompa vielä; Kunnon tuomareita, kiitos! Kunnon aikataulutus ja esituomarointi, kiitos! Taso nousee, joten pukuja arvioimaan ei enää riitä joku, joka on joskus pukuillut tai joskus nähnyt pukuja. Tämän harrastuksen ainekset ovat kerenneet muuttua siitä, mitä ne ovat joskus olleet. Aktiivinen harrataja on näistä asioista perillä. Ei kyseessä tarvitse olla, mitkään WCS-tason tuomarit, mutta ihmisiä, jotka oikeasti ovat tässä harrastuksesa sisällä tässä ja nyt.

Lopulta se, mikä oli Kitaconissa jälleen merkittävää olivat seura. Suurimman osan ajasta vietimme kuvauspisteellä perseillen ja muualla toisiamme kuvaten. Tässä todisteaineistoa:

Ylhäältä: Rorune, Kide, Pipa, miä, woodi ja Kasa.
Kuvasi: Santtu Pajukunta

Sama kööri.
Kuvasi: Santtu Pajukunta

Harmi, että maskeerausluento oli laitettu sunnutaiaamuun, koska sitä olisin halunnut olla kuulemassa. Oulu-Kemi-väliä ei kuitenkaan jaksa ajaa kahtena päivänä edestakaisin ja yöpyminen Kemissä ei innosta. Jotain jäi sentään käteen myös tästä tapahtumasta ja eiköhän sitä ensivuonnakin tulla käymään.

Käytiin taas syömässä kiinalaista.
Kuvasi: Kasa

Fukka kiittää.