Henkilökohtainen tila

Ööö... moi.

Kuka muistaa vielä? Arvata voi, että on ollut vähän kiirusta. Mielen päällä on ollut monia asioita, jotka eivät liity mitenkään cosplay'hin, ja aika on kulunut niiden parissa kokonaan. Jotain pientä on ehkä saatu aikaan, kuten pukupäätöksiä ja ihmisten ylipuhumista ryhmiin sun muihin. Koska minulla ei ole muuta kunnollista jaettavaa kuin Houzukin kengät, jotka ovat vihdoin täällä (kimonon kangasmenekin laskeminen on ihan typerää), tarjoilen tekstin tynkää, joka on lusmuillut tiedostoissani jo kauan. Hieman pöljillä kuvilla maustettuna, koska kuvattomat merkinnät ovat tylsiä.

Kenkät. Ne kiiltää. Ovat ihanat.

Tästä on puhuttu. Tätä on vatvottu. Aiheena ihqun ihana conihalailu. Viime kesänä kuppini tämän asian tiimoilta täyttyi ja purin sitä teksti muotoon. Joku kaveri joskus tuuppasi ja käski tämän julkaista, joten tässä sitä nyt ollaan. Tuntuu, että vaikka kuinka asiasta on jo keskusteltu ja jauhettu, niin se informaatio ei löydä tietään niiden oikeiden ihmisten tietoisuuteen; halaajien. Tämä teksti kumpuaa muutamasta tapauksesta, jotka olen joutunut kohtaamaan.

Yleensä, jos joku tulee pyytämään halia tai kysyy voiko minua halata (kaksi eri asiaa), vastaan myöntävästi, vaikka en siitä kovin pidä. Näin ihan vain kohteliaisuudesta. Tutut ihmiset ovat asia erikseen. Sen lisäksi etten yksinkertaisesti pidä siitä, että tuntemattomat tukkivat iholle, on kuitenkin tilanteita, joissa en missään nimessä halua halata jotakuta. Nämä tilanteet eivät millään muotoa ole loukkauksia niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat halata, vaan ihan omia henkilökohtaisia mieltymyksiäni.

AKIHIKOOOOO!
Akihiko: Rorune, Junpei: woodi ja Epätoivoinen halaaja: miä.

1. Jos on kuuma, en halaa.
- Kuumuudessa minä olen hikinen ja myös se toinen osapuoli on luultavasti hikinen. En mene nyt mihinkään hajuseikkoihin, koska jos osaa pitää huolta omasta hygieniastaan, niin edes hikisenä ei haise kovin pahalle. Mutta, koska minua ei kiehdo edes se ällöttävä nihkeä tuntemus siitä, että ollaan hikisiä, niin en halua halata.

2. Jos halaaminen jotenkin voi vahingoittaa, minua, sitä toista tai jommankumman pukua, niin en halaa.
- Tämän nyt pitäisi olla aivan päivän selvää, mutta ei ilmeisesti ole. Kun käytin Sesshoumarua sain paljon halauspyyntöjä (ylläripylläri), mutta jouduin kieltäytymään kaikista. Sesshoumarun olkapanssari oli sen verran huterasti kiinnitetty, etten halunnut ollenkaan riskeerata. Sen lisäksi kyseinen puku on täynnä törröttäviä ja suhteellisen teräviä osia, joten ihan halaajankaan mukavuuden takia en halunnut halata.

Kyllä minultakin rakkautta heruu. woodi ei aina arvosta.
Val: woodi ja Ruruka: miä.

3. Jos minä tai se, joka halata haluaa, on jonkin sortin maalikerroksen tai vastaavan peitossa, en halaa.
- Tämä liittyy vahvasti edelliseen, mutta mainitsempas sen vielä erikseen. En edes ymmärrä, miten kukaan itsensä tekoverellä tuhrinut viitsii pyytää halausta? Kuinka suuri mahdollisuus on, että jollain tavalla verissäpäin sotket toisen vaatteet oli cosplay tai ei? Ihan helvetin suuri. Myöskään minä en halua omalla maalillani sotkea ketään muuta, joten maalipäissäni en halaa.

4. Jos sijainti on huono, en halaa.
- ”Älä pysähdy putkessa.” Jos tilaa on rajoitetusti, ympärillä on paljon liikennettä tai paikkaan pysähtyminen on yksinkertaisesti tyhmää, miksi pahentaisin tilannetta sillä, että tukkisin reittejä vielä pahemmin pönöttämällä keskellä tietä? Myyntipöytäsalit, yleiset kulkureitit ja ahtaat tilat; ei tukita niitä. Tapahtumien järjestyssäännöissä saatetaan kieltää kuvaaminenkin tällaisissa paikoissa, ja välillä halaaminen aiheuttaa aivan samanmoisen tukkeen. Minua on myös pyydetty halaamaan keskellä suojatietä, mikä lukeutuu näihin typeriin pyyntöihin. Suojatie on ylittämistä varten, ei hengausta.

Olen orava! Olen orava! Olen pyöreä orava!
Y'shtola: Kissaten ja Naruto: Miä

5. Jos ei huvita, en halaa.
- Halaaminen on minulle kuitenkin läheisyydenosoitus, jota en jakele mielellään vapaasti ympäriinsä (siitä menee maku). Minä halaan niitä, joista välitän tai jos sillä on merkitystä. Jos halailisin jokaista vastaantulijaa, ei tärkeän ihmisen halaaminen tunnu enää mitenkään erityiseltä. Keskustelimme kerran asiasta ystäväni kanssa, joka on nyt jonkun vuoden asunut Ranskassa. Hän tokaisi, että koska tuntemattomia ja hyviä ystäviä tervehditään samalla tavalla, poskisuudelmin, on hyvän ystävän ja kaverin välisen rajan muuttunut hieman häilyvämmäksi kuin ennen.

Aina ei heru, vaikka joku haluaisikin.
Makoto: Rorune, Nagisa: Kangaskasa ja Haru: miä.

Oikeasti minulla ei ole mitään halaamista tai yleisesti koskettamista kohtaan, mutta minusta sillä on oma paikkansa, aikansa ja merkityksensä. Tykkään olla lähellä ja koskea niitä, joista välitän. Teen sitä hyvinkin paljon. Se kuitenkin on aivan eri asia olla läheisessä kontaktissa ihmisen kanssa, jota en tunne ja josta en välitä. Minulle tällainen kanssakäyminen kuuluu läheisten ihmisten keskuuteen, ei joka toisen conikäviän.

Oli syy mikä tahansa, kenenkään ei pitäisi ottaa nokkiinsa siitä, ettei joku toinen heitä halaa. Se on jokaisen oma henkilökohtainen mieltymyksensä haluaako tukkia toisen kuplan sisään vai ei. Ihan niinkuin missä tahansa muussakin tilanteessa; ei myös tarkoittaa ei, ja sen pitäisi riittää vastaukseksi. Vaikka itse haluaakin levittää omaa itseään ympäristöön halaamalla ventovieraita ihmisiä, kaikki eivät kuitenkaan halua sitä tehdä. Tämä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, eikä vedellä palkokasveja juurineen nenästä sisään, kun kohtaa toisenlaisen asenteen. Siksi pyydän, että ihmiset jotenkin alkaisivat ymmärtää sen, että kaikkia ei kiinnosta kähmiä muita tuntemattomia tai tuttujakaan ihmisiä. En halua palata tähän aiheeseen enää ikinä. Ikinä.

K-ON!-rakkautta!
Azusa: Kangaskasa ja Yui: miä

Minulle saa tulla juttelemaan ja minua saa myös tervehtiä. En pane yhtään pahakseni. Halaustakin saa kysyä, mutta jos vastaus on ei, niin sitten se valitettavasti on silloin niin. Ei ehkä aina, mutta luultavasti joskus. Luulen, etten myöskään ole yksin tämän ajatusmaailmani kanssa. Halipyyntöjen kera olen saanut myös mielenkiintoisia kommenteja liittyen omaan pukuuni tai hahmovalintaan, mikä on ihan kivaa ja siksi välillä myös halailen ihmisiä, kun pyydetään. Kuitenkin minä olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että joku conipäissään jää kinuamaan halausta kymmeneksi minuutiksi, vaikka heille jopa selittää sen, miksi ei tahdo halata. Parhaimmassa tapauksessa haukutaan tai huudellaan perään törkeyksiä, kuten: ”Vähän oot paska,” ”Vähän törkeetä,” tai ”No, painu sitten vittuun.” Kiitos, hei ja hyvää päivän jatkoa. Ei mulla muuta.

Mugi: Rorune, Yui: miä ja Soffi rutistelussa.

Fukka kiittää!