torstai 18. kesäkuuta 2015

Kysymyksiä herättävä Kummacon

Moi!

Vasta nyt pääsen kunnolla kirjoittamaan viime sunnuntain Kummaconista. Vastoinkäymisistä huolimatta lopulta sain kuin sainkin itseni paikalle.

 Mitä olen ymmärtänyt, Kummaconin alkuperäinen tarkoitus oli keskittyä ainoastaan länsimaiseen populaarikulttuuriin ja muuhun. Eikä niinkään japanilaiseen. Jossain välissä conin sivuille kuitenkin ilmestyi osio 'Anime ja manga'. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli laittaa päälle Alexia, koska se on tähän asti ainoa pukuni länsimaalaisesta lähteestä. Sitten muistin, että Aquasta ei ole vielä saatu kunnolla kuvia ja Valveella Nukulla on ihanaakin ihanampi lasitiiliputki, jota myös portaikoksi kutsutaan. Päälle vetäisin siis Aquan.

Conitreffit urhean ja komean prinssini Valdriguen kanssa.
Kantsii olla kade.
Coniaamu ei kuitenkaan ollut ihan niin eteerinen ja onnellinen kuin olin suunnitellut. Edellisenä iltana vietetyt kaverin tuparit painoivat päälle, vaikka tulin ihan sievästi ajoissa kotiin. Aamulla herättyäni totesin, että ei pysty vielä. Kolme tuntia myöhemmin sain itseni kunnolla pystyasentoon ja hirmuisen taistelutahdon. Olin jo harkinnut raahaavani itseni paikan päälle ihan siviileissä, mutta taistelin puvun päälle ja hyppäsin pyörän selkään.

Uwaaaa! Aquaaa!
Kuvasi: woodi
Tuon kolmen tunnin aikan, kun tein kuolemaa sängyssä, Kummaconi oli kuitenkin jo niin vauhdissa, että kaikki puheohjelmat, jota olisin halunnut päästä katsomaan, olivat jo löpisty läpi. Kakka. Jäi zombie- ja panssariasiat kuulematta. Myös cosplay-kisan paikkaliput oli jaettu jo viimeistä myöten. woodiseni oli yrittänyt saada muillekin lippuja, mutta jostain hyvin omituisesta ja kummallisesta syystä lippuja jaettiin 1 per naama. Miksi? Kysyn vaan.

Koska itse conin tarjoamaa ohjelmaa ei meille asti ollut, pyysin woodia kuvaamaan minua tuossa ah-niin-ihanassa lasiputkessa.

Aistillista ylöspäin tuijottelua KH-tyyliin.
Kuvasi: woodi
Kaikessa ylettömässä tohinassa ja ähinässä aamulla olin täysin unohtanut paremman kameran sisareni mun kämpille, missä pyörähdin aamulla. Siksi vanha, hirveä ja suhteellisen uskollinen ovisilmäräpsyni pääsi käyttöön. Canon Ixus aina valmiina. Kuvasinmme jonkin verran myös woodia, mutta pukuun ja sen väreihin sopivaa maisemaa oli jokseenkin hankala löytää.

Taidekuja oli antoisampi kuin odotin. Oikeasti en odottanut mitään, mutta yllätyin hyvin positiivisesti. Mukaan jopa tarttui SkyGraffitin (menkää, ihailkaa ja tykätkää!) kanzashi-hiusnipsu. Olisin halunnut ostaa puolet pöydästä, mutta rahat eivät riittäneet.

Mun ihanuus!
Ekassa kuvassa näkyy myös woodin ostos.
Kovin kauaa ei puku ollut päällä, koska ennen kisaa kävimme vaihtamassa vaatteet, että kerkeämme syödä muidenkin kavereiden kanssa ennen kuin woodi menisi katsomaan kisaa. Silti oli tosi mukava pitää Aquaa päällä. Jostain syystä Frostbiten jälkeen jäi Aquasta pukuna jotenkin paha maku suuhun. Tuntui, ettei puku ollut oikein mistään kotoisin. Ihan tylsä. Enkä kuvissakaan osannut näyttää muuta kuin lahnanaamaa (mikä vaivasi myös vähän Desussakin). Pienestä ja kuvasaldosta huolimatta Aquasta tuli kivoja kuveja, joita kehtaa ehkä näyttääkin. Pääsin myös harjoittelemaan taas kuvanmuokkausta vähän reilummalla kädellä. Toivottavasti mikään ei pistäisi niin hirveästi silmään olen kuitenkin aika käsi, mitä tulee kuvanmuokkaamiseen.

Hurdurr...
Kuvasi: woodi
Ruuan hankinta oli taas ihan oma seikkailunsa, kun ensin eineen saamisessa kesti sata vuotta. Lopulta, kun saimme takapuolemme nurmikolle ja olimme valmiit aloittamaan äpöstyksen, huomaamme, että ruokamme mukaan ei ollut pakattu minkään laisia ruokailuvälineitä. Yritä siinä tunkea kunnon burgeria turpavärkkiin, kun edes Hesen kerroshampurilainen ei mahdu suuhun kokonaisena.

Olit herkullinen burgeri, mutta ihan liian vaikea.
Jännittävähkö seikkailuni jatkui vielä sen verran, että pääsin kuin pääsinkin katsomaan cosplay-kisaa. Tanssitiimi Bluff tarvitsi kuvaajan, joten minä pääsin katsomoon painamaan nappia ja siinä sivussa näkemään vähän kisaa kulisseista...

Heti alusta huomasi, että kisaa olivat järjestämässä ensikertalaiset. Siinä vaiheessa, kun ohjelman olisi pitänyt alkaa, kisaajien kanssa käytiin vielä läpi kisa järjestystä. Yhtään kisanumerolippulappusta tai vastaavaa en nähnyt ja siksi kai kisaajien järjestys meni kuta kuinkin näin: "Ensin sinä, sitten sinä, sit sinä ja sen jälkeen te..." Huolestuin jo tässä väiheessa. Itse kisa alkoi 20 minuuttia myöhässä...

Lainaan woodilta, koska tämä tiivistää fiilikseni kisan alussa aika hyvin.
Itse kisa oli yksinkertainen lavanläpikävelykisa, jossa kuulemani mukaan arvioitiin myös lavaesiintymistä jollain tasolla. Yleisö ei saanut taputtaa, koska se vie aikaa. Miten? Kysyn mä. Juonto oli hyvin todennäköisesti tuskaisin ikinä. Mikkien käyttöä ei oikein hallittu, kysymykset ja välidiipadaapat siellä täällä olivat todella kankeita. Samat naamat, samoissa puvuissa olivat jälleen kisassa mukana, kuten Oulussa lähes aina. (Tämä on jännittävä ilmiö, josta haluaisin keskustella enemmänkin. Näkyykö sama muilla paikkakunnilla vai onko tämä joku perähikiän juttu? Kertokaa minulle!) Muuten taso oli yllättävän korkea. Mukana oli tosi kivoja pukuja, joita olisin myös itse halunnut päästä syynäämään lähempää.

Kisan venyminen ja vanuminen jatkui myös loppusuoralla, kun Bluffin tanssien jälkeen tuomarit eivät vieläkään olleet saaneet päätöstä aikaan. Oliko esituomarointia ollenkaan? Juuri ennen voittajien julkistamista minä ja woodi jouduimme hipsimään tiehemme, koska JURASSIC WORLD! Eli jos joku tietää ketkä pärjäsivät kisassa, minua saa informoida. Tietoa ei tunnu löytyvän mistään...

Mitä tästä sitten jäi käteen? Kuvia Aquasta ja uusi ihastuminen pukuun, koska ei se ollutkaan niin hirveä, Oli se, mutta en vaan muista. muistutus siitä, että olen kuolevainen, havahtuminen siihen, miten tärkeää osaava ja kokenut cosplayvastaava on, hämmentyneitä ilmeitä ja paras leffakokemus pitkään aikaan sekä tämä:




Fukka kiittää!

PS: Tulevista seikkailuista ei ole vielä hirveästi tietoa, mutta Animeconiin olisi tarkoitus suunnata. Millä puvuilla? Se jää nähtäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti