Voi hyvä päivä - Kummacon 2016

Hei hoi ja töttöröö!

No voi huh huh… olihan se jotakin. Kummacon siis. En siis edes viitsinyt näyttää naamaani Pohjankartanolla perjantaina, koska olin töissä ja katselemassa Teatteritelttaa. En myöskään olisi edes harkinnut saapumista paikalle, jos sattumoisin minulla ei olisi ollut vapaapäivä. Enkä luultavasti olisi menettänyt mitään.

Pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen päätin pukea päälleni Houzukin. Ihan vain siksi, että se on jotenkin edes käypä puku enkä sitä ole vielä täällä pohjoisessa esitellyt. KALA tietenkin lähti mukaan seuraksi. Olin jo aikaa sitten hankkinut uudet, paremmat suippokorvat, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Myös kulmakarvat toimivat nyt ehkä paremmin kuin aikaisemmin.

Pohjankartano on kiva paikka. Siellä on tilaa ja hyvä esiintymissali. Tarvittaessa käytössä on myös auditorio ja luokkahuoneita. Olen aina iloinen, kun paikalliset tapahtumat järjestetään Pohjiksella, koska se on yksi Oulun parhaista rakennuksista järjestää tämän tyyppistä yleisötapahtumaa. Ja olen viettänyt aikaani sen nurkissa ihan merkittävästi.

Tulkaa tänne! Meillä on tilaa!

Saavuimme paikalle loppupelissä hyvinkin aikaisin ja kerkesimme seuraamaan ohjelmaa. Jo heti aamusta, kun noudin infotiskiltä ohjelmalehtiset tuli ensimmäinen; ”Tahotko osallistua cosplay-kisaan?” Juu, en. Yllätysperiaatteella menimme seuraamaan Kuka on heistä kauhein? -paneelia. Infolehtisessä ei siis ollut mitään kuvauksia millekään ohjelmalle, joten vähän arvalla mentiin luokkaan istumaan.

En voi sanoa nauttineeni kyseisestä paneelista hirveästi. Aihe, eli Disney-pahikset, oli hyvinkin mehevä, mutta sen käsittely oli listamaista ja vähän ontuvaa. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta joissain tilanteissa selkeästi huomasi, että puhujat eivät olleet perehtyneet aiheeseen tai edes lähdeteoksiin tarpeeksi syvällisesti (myös osan yleisön päällekäyvä osallistuminen häiritsi välistä). Harmillisesti joitain mielenkiintoisimpia Disney-pahiksia ei käsitelty saati mainittu ollenkaan koko paneelin aikana (esim. Tarzanin Clayton, Aarreplaneetan John Silver tai Shan Yu Mulanista… sitten kuitenkin käsittelyyn oli päässyt Hornansarvi Hiidenpadasta ja ”Karkkikuningas” Räyhä-Ralfista). Myös yksi puheohjelman pitämisen perussäännöistä oli unohtunut; purkkaa ei syödä puhuessa.

woodi minua salaa kuvaili...
BTW: oli niin outoa istua pulpetissa.

Seuraava ohjelma oli Mikä pilaa animen? -paneeli, mikä ei myöskään ollut mikään kuunteluelämys. Tämä olisi toiminut paljon paremmin keskustelupiirinä. Aihe vähän poukkoili ja osasta puhujista oli hyvin vaikea saada selvää. Jälleen hyviä pointteja tuli, mutta kaikille ei kuitenkaan löytynyt hirveästi perusteita, miksi tämä pilaa juuri ANIMEN eikä yleisesti mitä tahansa kulutettua mediaa. Paska juoni näytellyssä länsimaisessa tv-sarjassa pilaa sen aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin anime-sarjankin. Mitään en tästä saanut irti.

Loppu päivä ennen kisaa oli jonkinmoista poukkoilua. Siinä ajassa kerkesimme tervehtiä tuttuja ja maistella Hohot-soppaa, mikä oli älyttömän hyvä ja makoisa välipala. Oih! Tahdon lisää, koska se oli niin hyvää! Aulassa happi kulki hyvin ja itse tykkäsin siitä, että se oli jätetty tyhjäksi myyntipöydistä. Vähensi kakofoniaa huomattavasti. Tietenkin, jos myyjiä olisi ollut normaaliin tapaan enemmän, ei ruokalan ja kahvion käytävän pätkä olisi mitenkään riittänyt.

Omnomnomnom...

Tuossa välissä tuli jälleen kyselyitä kisaamaan. Viime vuoden kisa oli mitä tuskaisin, joten lähetin woodin ja Kiden soluttautumistehtävään takahuoneeseen. Itse jäin katsomon puolelle tarkastelemaan kisaa siviilin silmin. Jo saliin ryömiessäni, mietin mitä ihmettä. Keskellä lavaa, parrasvaloissa, pönötti tuoli. Kerkesin pohtia, onko kenties juontajana sellainen henkilö, joka ei voi seistä pitkiä aikoja… Ei ollut. Edes juontajat eivät huomanneet Tuoli-chania ennen kuin suurin osa kisaajista oli jo käynyt lavalla. Voi hyvä päivä. Tuoli-chan sai paremmat valot kuin kisaajat. Myöhemmin kuulin myös takahuoneen kaaoksesta uskollisilta agentailtani.

Ta Daaaaaa!

Pieni tapahtuma ja pienet kisaajat kuten voi olettaa. Kisaajia oli hurjan paljon silti. Tällä kertaa saatiin jopa taputtaa, mikä oli vuosi takaperin kielletty. Myös tuomaristo oli kokenut muodonmuutoksen viimekertaisesta positiivisessa mielessä, mutta ei ilmeisesti senkään kanssa kaikki mennyt ihan putkeen. Menkää lukemaan woodin sepostus kisahommista. Se on ihan jännä. Kokemattomia kisaajia oli tietenkin ja niin oli jännitystäkin. Katsomoon asit näkyi, että ohjeistusta lavalla toimimisesta ei oltu hirveästi tehty. Hieman minua top-3 hämmensi.

Päivän viimeinen ohjelma, Bluffin tanssiesitys, tuli tarkastettua. Se olikin se päivän toinen kohokohta (Hohot oli se isoin kohokohta). Taidekujaltakin onnistuin löytämään yllättäviä ihanuuksia. En nyt tiedä, että mitä tästä ihan oikeasti jäi käteen. Likaiset varpaat, koska zoori-kengillä ei hirveästi autoa ajella.

Kasvatan eläintarhaa...

Fukka kiittää!

PS: Äiti kielsi ompelemasta vähään aikaan, mutta menin jo ostamaan uudet kankaat seuraavaan pukuun... hubs.