Tätä on kaivattu - Matsucon 2017

Hip hei!

Viikonloppuna oli ihka ensimmäinen Matsucon. Voi pojat, se oli todella suuri positiivinen yllätys. Pyörinkin paikalla molempina päivinä kera kamun jos toisenkin, ohjelmia tuli katsottua paljon ja sain tehtyä uuden puvun ulkoilutettavaksi. Oli kivaa.

Täällä hevon perseessä on tottunut tietyn tyyppisiin tapahtumiin; Jokainen pikkutapahtuma eroaa toisistaan jollain tasolla, mutta kaikki kuitenkin tuntuvat nimen omaan pieniltä tapahtumilta, mutta ei Matsucon.

Pohjankartano on ihana.

Jo ennen conia ohjelmakarttaa selatessani mietin, miten paljon siellä on mielenkiintoista ohjelmaa. Vaikka aika paljon ohjelmaperuutuksia tulikin, niin päädyimme katsomaan yllättävän monta lärpätystä. Onneksi näin, koska muuten aika ei olisi kulunut niin hyvin, koska pukujen kuvaamiselle oli vain rajoitetut mahdollisuudet; pihalla oli keskimäärin -12 astetta pakkasta koko viikonlopun ajan ja sisällä vähemmän suotuisia kuvauspaikkoja.

Olen ehkä voivotellut joskus sitä, kuinka Pohjankartanolla aijemmin järjestetyt tapahtumat eivät ole osanneet ottaa koko taloa käyttöönsä. Ja tästä taas pisteet Matsuconille, koska tilaa oli todellakin käytetty hyödyksi. Taidekuja, kirpputori ja myyntipöytäsali toimivat mielestäni kohtuu hyvin, vähän oli ramppaamista ostopaikkojen välillä, mutta onneksi Pohjiksella on helppo liikkua paikasta toiseen, kun joka paikassa on isot portaat ja leveät käytävät. Ja hei! Kaikki kerrokset oli käytössä!

Amaterasu magneetti löytyi taidekujalta SaQe-artsin pöydältä.
Oli  ihan hirmu siistejä juttuja!

Lauantaina pukuna oli Len, joka piti puristamalla puristaa kasaan, koska viimeisen viikon aikataulut menivät ihan blörinäksi. Kiitos työt, kiitos bussiaikataulut ja kaikki muut, jotka päättivät heittää härän pyllyä. Ihan 100% valmis ei Len vielä ole, mutta siinä kuosissa sentään, että viitsin sen vetää päälle. Kaikesta kiireestä ja tuskailusta huolimatta olen jollain ihmeen kaupalla saanut ihan siistiä jälkeä aikaiseksi. Mitä on tämä noituus?

Len on ehdottomasti yksi lempipuvuistani vähään aikaan. Sen lisäksi, että hahmo ja sen lähde miellyttävät minua kovin, on se päällä äärettömän mukava. En edes ymmärrä miten.

Soffi oli ihana ja räpsi kuven.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli avajaiset, mitkä olivat miellyttävän ytimekkäät. Ei turhia liirumlaarumeita, mutta asiaa kyllä.

Kävimme katsastamassa toisen kunniavieraan eli Cosplay Tour Europe -dokumentin (Jee! Auditorio!). Minä olin nähnyt sen jo aijemmin, mutta muut eivät. Jouduin kuitenkin hipsimään pois välissä, koska piti käydä pikaisessa tuomaripalaverissa. Palasin katsomaan dokumentin loppuun ja seuraamaan kyselytuokion. Oli hirveän vaikea keksiä mitään järkevää kysyttävää, kun olin kuullut jo aijemmin vastaukset kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Onneksi muilla oli enemmän tiedonjanoa.

Olin siis taas kerran cosplay-kisan tuomarina, mutta tällä kertaa ihka ensimmäisessä poseerauskisassa. Koko päivänä ei yhtään tuntunut siltä, että pitäis olla pätevä ja virallinen, kun ei ollut esituomarointeja. Vähän enne kisaa piti vain saapua bäkkärille, istua penkkiin, katsoa kisa, tehdä päätös ja julistaa voittaja. Jotenkin liian simppeliltä tuntui tämä. Ei sinänsä oli jännää, koska olihan tämä lajinsa ensimmäinen ja piti hieman pohtia sitä, millä linjalla ja ajatuksella mennään. Hirveän iloinen ja vähän ylpeä olen siitä, että meillä oli täysi poseerauskisa.

Tein myös turhan maskin.
Soffi kuvasi.

Kisa jotenkin vain hurahti ohi, enkä kerennyt tietenkään nähdä Hall-kisaa ollenkaan. Jälkeen päin kuvista ja muualta asiaa tutkittuani, olen ehkä sitä mieltä, että juurikin Hall on oikean tyyppinen pukukisa näille leveyspiireille. Taso oli hieman erilainen kuin yleensä tämän seudun tapahtumissa. Tätä lisää kiitos.

Viikonlopun 'pakko mennä' -luento oli Japanilaiset kansantarinat 101. Aihe kutkuttaa minua hyvin syvästi, joten odotin ohjelmalta paljon. Hieman jouduin pettymään luennon sisältöön ja sen esille tuontiin. Olisin kaivannut selkeämpää kerrontaa tarinoista ja ehkä hitusen syväluotaavampaa analyysiä niiden yhteyksistä japanilaiseen populaarikulttuuriin. Ja vaikka itse en mitenkään spoilaantunut, niin spoilerivaroitus ohjelmakuvauksessa olisi ollut paikallaan. Kaikesta huolimatta viihdyin.

Päivän päätteeksi piti kuunnella myös Sakuga - animaation mestarit, joka tarjosi hirveästi asiaa, mutta selkeästi liian lyhyessä ajassa, koska lähes kaikki nimet menivät ohi korvien. Minä itse olen hillitön informaatiosyöppö ja oli välisätä hankala pysyä aiheen perässä. Tauotusta oli hyvin vähän ja animaattorista hypättiin toiseen hengittämättä välissä. Aiheena hyvin mehukas, mutta liikaa asiaa yli syötöllä.

BTW meidän badget!

Sunnuntain pukua pohdin ja puin ja laitoin Twitteriin kyselyä. Twitter-äänestyksen voittajaksi tuli Sora, mutta kakka-aikataulut eivät antaneet mitään tilaa siihen, että olisin kerennyt laittaa Soran peruukin kuntoon. Päätin sitten sunnuntaina vetää päälle äänestyksessä toiseksi tulleen herran eli Fujimoton. Vähän jänskäsin, missä kunnossa herran nenä on, mutta ihan tuo oli käyttis. Tulevaisuudessa aion kuitenkin tehdä uuden ja paremman nenän (ja ehkä pienen tutoriaalin).

Sunnuntaina ei ollut mikään kiire conipaikalle, mutta itse heräsin sen verran aikaisn, että päädyin Pohjankartanolle hyvissä ajoin (lateksinenä ja talvipyöräily ei ole hyvä yhdistelmä). Väkeä oli sunnuntainta huomattavasti vähemmän, mutta hyvin silti. Koska porukka lipui pikkuhiljaa paikalle, niin päätimme mennä katsomaan Conikonkarien(?) matkavinkit.

Kalaherran kuvasi Kide.

Ohjelma oli hyvin sekava ja karkaili käsistä aika tehokkaasti. Varsinaiset vinkit jäivät hukkaan, kun luennoitsijat lähinnä kertoivat juttuja omista kommeluksistaan. Välillä ne olivat relevantteja ja välillä taas eivät ollenkaan. Lisäksi eräs henkilö yleisöstä vei aihetta pois raiteilta vähän väliä ja pitkitti ohjelmaa yliajalle eivätkä luonnoitsijat hirveästi osanneet ohjata sitä takaisin. Meillehän tässä tuskin muutenkaan olisi ollut mitään uutta tarjolla, mutta voin vain kuvitella, mitä jäi käteen, jos oikeasti olisi halunnut vinkkejä conimatkustamiseen.

Twitterin kehuma Cosplayers - STAND UP!, joka nähtiin Yukiconissa, oli myös osana Matsun ohjelmistoa, joten se piti katsastaa. Sali oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi mahduimme sisään. Viihdyin hyvin. Vaikka ihan räkänauruksi ei missään kohtaa mennyt, niin vitsit oliva nasevia ja oivaltavia. Suosittelen.

Oliko muuten paras veto ikinä Matsuconilta tehdä diili Kauppuri5 kanssa?
Parasta mättöä.

Sitten käytiin katsomassa BLUFFia! BLUFF - Kirotut kortit oli ehdottomasti paras tanssiesitys piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Ehkä paras ikinä. Tanssit oli hyviä, uusi viiden porukka toimi lavalla hyvin ja kaikki osasi tanssia niin hyvin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa oli tämä ja minä intopiukean odotin vielä esityksen päätyttyä lisää. Enskerralla vaadin encoren!

Jäljellä oli vielä päättäjäiset, joista olin saanut hieman tuta jo aikaisemmin. Conin teemalaulu oli ideana kiva ja sanat hauskat, mutta laulusta oli vaikea saada selvää. Sanat olisivat menneet täysin hukkaan, jos niitä ei olisi heijastettu seinälle. Parasta oli Team Valorin PokemonGo-kisan voitto ja se, että Matsucon tulee uudestaan vuoden päästä! Whoop di doop! 

Matsucon oli mahtava ja kiva. Tässä oli ihan kunnolla isomman luokan tapahtuman tuntua enkä yhtään laita sitä pahakseni. Asiat toimi ja pelitti, ohjelmaa oli. Tätä lisää kiitos!

Fukka kiittää!

PS: Pukupärinä on taas ihan hirmuinen, mutta yritän hetken pidätellä itseäni. Seuraava suhteellisen varma con on Desu ja luultavasti Len lähtee sinne ainakin yhdeksi puvuksi. Toisesta tai kolmannesta ei vielä ainakaan ole mitään kovin vahvaa haisua.