Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu

Heippa hei!

Olemme päässeet taas siihen pisteeseen, kun haluan avata sanaisen arkkuni cosplayhin ja cosplay-yhteisöön liittyvistä asioista. Nämä ajatukset ovat velloneet päässä jo hyvin pitkän aikaa, mutta tuntuu, että niihin liittyy todella paljon tasoja ja kiemuroita, joten ajatusten jäsentäminen järkevään muotoon on ollut todella haastavaa. Jos nyt jotenkin yritän tiivistää aiheen jollain tavalla napakasti: Se, miten cosplay-yhteisössä rehellisesti ja läpinäkyvästi tuodaan esille muiden tuottamien asioiden alkuperää. Oli kyseessä sitten cosplay-kuvat, puvut, puvun osat, puvun tekoon liittyvät ”avustimet” kuten tutoriaalit tai muiden tekemät kaavat ynnä muut. No niin, tästä lähtee.

Cosplayn maailmanlaajuinen yhteisö on kasvanut ja muovautunut minun harrastusvuosieni aikana huimasti. Tämä sekä hyvässä että pahassa. Hyvänä esimerkkinä se, että aikoinaan valmispuvut, tilaustyöt ynnä muut rinnastettavat olivat cosplay-harrastuksessa harvinaisempia. Etenkin täällä Suomessa, koska vaikka nettikaupoista olisikin onnistunut löytämään valmispuvun juuri sille hahmolle, jota haluaa pukuilla, ei myyjä välttämättä toimittanut tuotteitaan Suomeen tai postikuluista sai maksaa hunajaa. Tuolloin myös valmispukujen laatu ei ollut hääppöinen, jolloin pukujen tekemisestä edes jotain tietävä pystyi kohtuu helposti yleensä erottamaan ostetut ja itsetehdyt puvut. Valikoimaa ei hirveästi ollut; jos Naruto tai Suzumiya Haruhi ei kelvannut, niin muita vaihtoehtoja ei kovin ollut. Pukujen laatu oli, mitä oli, kokonaishinta älytön, jolloin usein itse tekemällä sai suuremmalla todennäköisyydellä sen, mitä halusi ja halvemmalla. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet tämän suhteen huimasti kuten moni varmasti tietää.

Alan pikkuhiljaa hyväksyä tämän cosplay-fossiili-identiteettini.

Kenenkään ei pidä ymmärtää nyt asiaa väärin niin, että mielestäni kaikki ostopuvut pitäisi heittää roviolle ja että ne ovat automaattisesti väärin. Ei todellakaan. On hyvä, että on olemassa enemmän mahdollisuuksia harrastaa cosplayta eri tavoin (toiminnallinen saavutettavuus, yhdenvertaisuus ja yksilön mahdollisuudet toteuttaa merkityksellistä toimintaa = parasta paskaa!). Jokainen kuitenkin itse määrittelee sen, mitä tältä harrastukselta hakee ja toivoo sekä missä määrin haluaa ja/tai on käytettävissä resursseja cosplayhin. Haluan vain hieman pohjustaa tätä aihetta valmispukujen näkökulmasta. Tähän aiheeseen liittyy paljon muitakin asioita nykypäivänä, kun meillä on internet pullollaan tietoa, taitoa ja osaamista.

Se, minkä kanssa minulla on ongelma, on epärehellisyys ja läpinäkymättömyys. Harvoin oletetaan, että cosplay-kuvat on itse otettuja, elleivät ne selvästi ole selfieitä. Toisin on kuitenkin cosplay-pukujen kanssa. Kun kuvaaja on joku muu kuin kuvassa esiintyvä henkilö itse, on suotavaa ja hyvin tärkeää muistaa ilmaista, kuka kuvan on ottanut. (Tämä toimikoot myös välimuistutuksena asiasta!) Cosplay-kuvaa ei ole olemassa ilman cosplay-kuvaajaa, joten kaikki kunnia sinne, minne se kuuluukin. Jos mennään tuijottelemaan lakipykäliä, niin valokuvat ovat lähes aina kuvan ottajan omaisuutta eivätkä kuvissa esiintyvien henkilöiden omaisuutta. En kuitenkaan mene aiheeseen sen enempää, koska Jussi Kari on runoillut hyvin kattavan blogimerkinnän aiheesta. Suosittelen. Mielestäni, tätä samaa periaatetta tulisi toteuttaa myös muiden kuin kuvien kohdalla, kuten nimenomaan ostettujen pukujen tai hyödynnettyjen tutoriaalien kohdalla. Osoitetaan kunnia sille, jolle kunnia oikeasti kuuluu. Jos puku on ostettu, olisi mielestäni ihan suotavaa ilmaista vähintään se, että puku on ostettu, mutta myös esimerkiksi mistä se on ostettu.

Olen harrastanut myös tällaista kuvaamista, joten yleensä erikseen mainitsen itse kuvanneeni tämän tyyppiset kuvat. Ihan vain siksi, ettei tule mitään väärinkäsityksiä. 

Ostopukujen ohella on myös mielestäni oleellista ilmaista, jos puvun tekemiseen on A) osallistunut joku muu (tämän, jos minkä, pitäisi olla päivänselvää) tai B) on hyödynnetty jonkun muun tuottamia apukeinoja. Käytän tästä asiasta esimerkkinä vaatteiden kaavoja. Kaavoitus on merkittävä osa puvun tekemistä, johon menee vaivaa, aikaa ja se vaatii tietynlaista osaamista. Toiset harrastajat piirtävät ja kaavoittavat pukujensa vaatteet täysin nollasta (tässäkin on eroja tekniikoissa). Toinen saattaa etsiä valmiskaavan, jonka muokkaa hahmolle sopivaksi. Näidenkin kahden tavan välillä on ero vaativuudessa ja osaamisessa sekä ajankäytössä. Nykyään kuitenkin hahmokohtaisia kaavoja on saatavilla ja ostettavissa todella paljon, jolloin kaavoitusta ei tarvitse tehdä välttämättä ollenkaan. Tuolloin joku toinen on tehnyt kaavoitustyön toisen puolesta, ja näitä kaavoja käytettäessä hyödynnetään toisen ihmisen osaamista. Tämä pätee yhtä lailla siihen, jos käyttää jonkun toisen mallinnusta 3D-printtaamiseen, yksityiskohtaista tutoriaalia tai ohjetta jonkin osan tai etenkin koko puvun toteuttamiseen. 

Itseäni ihan hirvittää, kun mietin sitä työmäärää, mitä Edean kaavoittaminen ja suunnittelu aikanaan söi...
Ja VOI HERRAN JUMALA tää kuva on otettu digikameralla :____D

Kaavojen kohdalla hyödynnetään jonkun toisen tuottamaa konkreettista tuotetta eli kaavaa. Samoin kuin ostetussa puvussa tai osissa tai kun joku toinen muuten tuottaa siihen jotain fyysistä ja konkreettista. Tutoriaalien kohdalla toisen tekemä työ on näkymättömämpää, koska se on ollut yleensä ajatustyötä käytettävistä tekniikoista, käytettävien materiaalien ominaisuuksista ynnä muista. Cosplay ei ole pelkästään käsitöitä ja motorisia taitoja, vaan pukujen tekemiseen kuuluu todella paljon ajatustyötä ja ongelmanratkaisua. Tutoriaaleja hyödynnettäessä hyödynnetään nimenomaan tuota jonkun muun toteuttamaa ajatustyötä. Mitä laajempi ja kattavampi ohjeistus on, sitä enemmän jonkun toisen ajatustyötä siirtyy myös toteutettavaan pukuun. Esimerkkinä kun hyödyntää ohjeita vain yksittäisen vaiheen tai osan tekemiseen kuin se, että toteuttaa koko puvun jonkun tutoriaalin avustuksella (koska nykyään koko puvun kattavia ohjeistuksiakin löytyy – ei minun nuoruudessani…). Puhumattakaan siitä, että kaikki tämä tieto on lopulta tuotettu konkreettiseen muotoon tutoriaaliksi tai muuksi ohjeeksi. Toisten tekemät kokonaiset valmiit osat tai puvut tietenkin sisältävät myös taustalla piilevän ajatustyön konkreettisen tuotteen lisäksi samaan tapaan kuin ohjeetkin.

Gwendolynin peruukki ei ikinä olisi valmistunut ilman Anniilaughia ja hänen ajatustyötään.

Voidaan pohtia sitä, että vaikka ei suoraan väittäisikään tehneensä jotain itse, mutta jättää kertomatta kuitenkin mistä jokin asia on peräisin tai mitä tai ketä asian toteutukseen on hyödynnetty (valmiita kaavat, tutoriaalit yms.), onko se rehellistä vai vilpillistä?

Mielestäni läpinäkyvyys näissä asioissa ei ole pelkästään eettisesti oikein, mutta myös edistää tämän yhteisön niin sanottua terveyttä. Sosiaalinen media ja jatkuva tarve tuottaa uutta sisältöä on vaikuttanut tähänkin harrastukseen. Vaikka hyvin tiedämme, että itsensä vertaaminen muihin ei monestikaan ole terveellistä tai hyväksi, sitä silti tapahtuu. Jatkuva uuden tuottaminen on aikaa vievää, eikä harrastaja, joka tekee itse pukunsa, pysty mitenkään pysymään samassa tahdissa kuin harrastaja, joka ostaa pukunsa. Kun läpinäkyvyyttä siitä, että nämä puvut ovat ostettuja ei ole, luodaan valheellista harhakuvaa ja epärealistisia paineita siitä, millä tahdilla puvut oikeasti valmistuvat. Tämä on vain yksi syy sille, miksi näen tärkeänä, että ostetut ja itsetehdyt puvut voidaan tunnistaa somessa ja muuten internetissä. Yhtä lailla koen, että yhteistyö erilaisten tahojen kanssa ja ammattilaisuus tässä harrastuksessa pitäisi olla läpinäkyvää. Jos ihminen tekee pukuja sponsoroituna tai työkseen ja cosplay on hänen ammattinsa, aikaa ja resursseja pukujen tekemiseen on enemmän kuin jollain, joka tekee samaa asiaa päivätöiden ohella ja omasta pussistaan. Myös tämä vääristää sitä, minkälaisessa aikaikkunassa puvut todellisuudessa valmistuvat ja millaisilla resursseilla.

Kamui Cosplayn hillitön 90m^2 työtila ja sen värmeet eivät ehkä ole peruspukuilijan resursseissa...
Kuvakaappaus Kamuin videolta: My MASSIVE 970 sqft cosplay workshop!

Yksi syy on myös se, että niiden tahojen tulee saada kunnia omasta työstään, jotka sen työn ovat tehneet. Jos on valmis hyödyntämään jotain niin, että kehtaa liittää siihen oman naamansa ja/tai maksamaan asioista, niin luulisi, että tuolloin myös mielellään jakaa tuota mahtavaa asiaa eteenpäin muille. Tällä tavalla kunnia ja kiitos myös löytää oikean osoitteensa. Jakamalla avoimesti tietoa hyödytämme myös tätä yhteisöä. Kun kerrotaan avoimesti muun muassa siitä, mistä puvut on ostettu tai kenen osaamista niiden valmistamiseen on hyödynnetty, siirretään myös hyödyllistä tietoa eteenpäin. Tällä tiedolla voimme auttaa toinen toisiamme tässä yhteisössä. Kiinalaisten pukutehtaiden kohdalla ei tarvitse pelata samanlaista rulettia, kun meillä on avoimesti jaettua tietoa ostopukujen laadusta. Jonkun toisen panoksen tai avun jakaminen muiden tietoisuuteen, ei pelkästään suuntaa kunniaa ja kiitosta oikeaan osoitteeseen, vaan voi auttaa jotakuta toista omien pukujensa valmistuksen suhteen.

Yamaguchin peruukin värjäykseen käytin muinaista suomalaista värjäysohjetta (jota ei taida enää olla saatavilla), koska minulla sattui olemaan tieto sellaisen olemassa olosta.

Kaikkea ei pysty mitenkään luettelemaan jokaisessa somemerkinnässä tai selosteessa. Eikä esimerkiksi tapahtumissa voi mitenkään järkevästi viestiä sitä, että puku on ostettu tai mitä ohjetta on käytetty mihinkin. Some ja internet ovat kuitenkin arkielämässä enemmän läsnä kuin erilaiset tapahtumat, joissa käydään hyvällä lykyllä tusina kertaa vuodessa, joten kiinnitän huomioni tässä tekstissä lähinnä netissä tapahtuvaan viestintään. En oleta, että IG-postauksen alle kukaan lähtisi luettelemaan jokaista yksittäistä vinokaitalenauhan ompelemiseen käyttämäänsä ohjetta, mutta merkittävimmät asiat mielestäni tulisi löytyä, kuten onko jokin kokonainen osa (puku, peruukki, meikki…) tehty itse vai jonkun muun toimesta. Tilanne muuttuu kuitenkin siinä vaiheessa, jos puhutaan edustamisesta tai itsensä promoamisesta. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, missä tavallaan luodaan omaa ”brändiä” harrastajana, saati ammattilaisena. Esimerkkinä pukuilija, joka markkinoi itseään profiilinsa kuvauksessa (tai muualla) harrastajana tai ammattilaisena, joka tekee itse pukunsa, mutta ei tuo ilmi, jos esiintyykin ostetussa puvussa. Etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa itsetekeminen nostaa pukuilijan johonkin asemaan tai korkeammalle tasolle tulisi asiaan kiinnittää erityistä huomiota.

Kuva: Nianmaho
Kuvassa vasemmalta: Tinke, Mamia ja miä. 2022 Traconin esityskisan tuomaristo.
Tuomarihommissa yritän aina valita päälle puvun, joka on edustava, mutta samalla mahdollistaa tuomarin työtehtävien suorittamisen moitteetta.

Esimerkkinä cosplay-tuomarina toimiminen. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että cosplay-tuomarista pitää näkyä se, että hän on pätevä hoitamaan työnsä. Sillä, mitä kautta tämä viestitään ei välttämättä ole väliä. Mielestäni on kuitenkin väärin esimerkiksi käyttää tuomariprofiilissa kuvaa, jossa tuomarilla on päällään ostettu puku, koska tuon kuvan yhtenä tarkoituksena on luoda vaikutelmaa tuomarin pätevyydestä. Jos kuvassa käytetty puku ei ole tuomarina toimivan pukuilijan itsensä tekemä, hän pönkittää tuolloin itseään ja omaa asemaansa jonkun toisen osaamisella. Samaan lokeroon mielestäni menevät kaikki itsensä markkinoiminen muulle yhteisölle, kun sillä, että tekee pukunsa itse on painoarvoa. Oli sitten kyseessä profiilikuva tai esittely kotisivuilla, tulee käydä ilmi, missä itse tehdyn raja menee. Raja on etenkin häilyvä, jos pukuilija toteuttaa pukujaan itse valmistamalla ja ostamalla.

Kuva: Eetu
Vaikka Mitsuha on kiva ja näppärä puku, en käyttäisi sitä tai kuvia siitä tuomarihommiin liittyen, koska paita on ostettu ja puku ei muutenkaan mielestäni vastaa tuomarin asemaa.

Näistä samoista syistä arvostan jokaista cosplay-harrastajaa, joka ilmaisee pukujensa tai niiden osien alkuperän kuvien yhteydessä läpinäkyvästi ja rehellisesti. Toivoisin kovasti, että samaan tapaan kuin tunnistamme ja ilmaisemme julkisesti cosplay-kuvaajien tuoman panoksen cosplay-kuvien luojina, tunnistaisimme ja ilmaisisimme muiden harrastajien panoksen omien pukujemme taustalla. Tämä jo pelkästään rehellisyyden ja läpinäkyvyyden takia. Samaan tapaan kuin kuvaajan mainitsemisen kanssa aletaan jo pyrkiä tietynlaiseen automaattisuuteen tässä harrastajakunnassa, toivoisin, että muiden tekemien osien sekä ostettujen pukujen ja osien kohdalla olisi samalla tavalla aina maininta siitä, kuka tai mikä taho on niiden olemassaolosta vastuussa. Kunnia ja kiitos kuuluu sille, joka on myös tehnyt työn. Sen pimittäminen ei ole mielestäni pelkästään epärehellistä, vaan myös haitaksi tälle harrastukselle.

Huoh…Fukka kiittää.

PS: Jätin tästä kokonaan pois kisoihin liittyvät aspektit, koska siitä saa ihan oman soppansa aikaiseksi, mutta näin lyhyesti: Esityksellisiin kisoihin lopputekstit, kiitos, ja kädentaitoja arvioiviin kisoihin portfoliot, kiitos. Kiitos.