Muukalaisinvaasio ja muita sekopäisiä tarinoita

Hui hei!

Kerron nyt vähän Momosta, ja koska Momosta ei ihan niin hirveästi ole kuvamateriaalia tai supererityistä kerrottavaa, ajattelin tässä yhteydessä vähän avata omia ajatuksiani hahmovalinnasta ja siitä, mikä oli Momon merkitys prosessina. Ennen sitä kuitenkin asiaa itse puvusta.

Keskeneräisten pukujen pino kaapeissani kasvaa, ja muutossa jouduin käymään kaikki materiaalini todella läpi, joten puolivalmiit puvut kummittelivat mielessä entistä enemmän. Annoin itselleni yhden säännön ennen kuin aloitin Momon tekemisen; jos löydän yhdellä ja samalla reissulla kaikki Momoon tarvittavat kankaat kangaskaupasta, niin saan aloitta uuden puvun. Värjäys ei myöskään tullut kysymykseen, koska henkisesti en ollut tähän vielä valmis.

Ayase Momo <3

Minulla kävi aivan järjetön munkki, kun löysin niin hyvät kankaat Momoa varten! Onnea ei ollut pelkästään oikeanväristen kankaiden löytyminen, mutta myös materiaalit ja tekstuurit osuivat niin hyvin kohdalleen. Neuleeseen löytämässäni kankaassa oli ihana eläväinen tekstuuri, joka mielestäni sopi todella hyvin kyseiseen vaatteeseen, vaikka tietenkään animessa ei mitään tekstuuria näy. Momon hamekangas puolestaan oli juuri täydellinen puuvillasekoitekangas, joka ei näyttänyt muoviselta, mutta jossa laskokset pysyivät erinomaisesti.

Kerrankin löyty sitä sopivaa jännää!

Hame olikin se osa, josta lähdin liikkeelle. Minä tosiaan kaavoitan vekkihameet jokaista hahmoa varten erikseen, eikä minulla ole mitään yhtä vakiokaavaa, jota käyttäisin aina vekkihameen tehdessäni. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että jokaisella hahmolla vekkihameet ovat hieman erilaisia; laskosten muoto tai kiertosuunta voi olla eri ja laskosten määrä vaihtelee hahmosta toiseen. Esimerkiksi Ichijon hameessa laskosten määrä on vähäinen, jolloin laskokset ovat leveämpiä, kun taas Momon hameessa laskoksia on runsaasti, jolloin ne ovat tietenkin kapeampia.

Ichijon hameen kanssa sai tuskailla ihan huolella, jotta siitä sai istuvan. Momo puolestaan ei vaatinut sen kummempaa säätöä.

En ole ehkä koskaan kaavoittanut niin hyvää vekkihametta kuin Momon hame. Olen tehnyt todella monta vekkihametta cosplay-matkani aikana, mutta yksikään niistä ei ole istunut yhtä hyvin kuin Momon hame (myöskin Yunan hame on onnistunut). Minä en välitä ns. cosplay-tyylillä tehdyistä vekkihameista, joissa vyötärön ympärysmitta on vain kerrottu kolmella, ja siinäpä onkin kaikki kaavoitus, jota moinen vaatii. Tuon tyyppiset vekkihameet eivät istu juuri koskaan kenellekään, ja minä vihaan niitä palavasti.

Pienesti kaipaa silitystä, mutta istuu silti jo niin hyvin!

Harmikseni kuitenkin hameesta ei näy kuin pieni siivu, koska Momon neule on niin pitkä. Koska en ole animea, mitoitin hameen hieman pidemmäksi kuin, mitä se Momolla oikeasti on, ja silti siitä näkyy neuleen alta vain säälittävä siivu. Neuleesta ei sen kummemmin ole kerrottavaa, koska se oli niin yksinkertainen.

Hurjat 10cm hameen helmaa näkyvissä. Se on enemmän kuin animessa!

Pukuun kuuluvia pienempiä osia tein kierrätysmeiningillä kotoa löytyvistä materiaaleista. Säärystimiin löytyi juuri ja juuri valkoista trikoota jemmoista, Momon kaulanauha syntyi vinokaitalenauhasta, jonka vain ompelin putkeksi, ja rusetissa käyttämäni kangas on alun perin ollut KH Cloudin viitta. Jälleen sain todeta, että hamsterin ominaisuudesta on joskus jopa hyötyä.

En ehkä koskaan ole tehnyt tämmöistä vinokaitaleella.

Tämä viitta on vuodelta 2009...

Ehkä jännin seikkailu Momon osalta olivat korvakorut. Ennen Traconia sain valmiiksi yhden parin korviksia, mutta en ollut niihin tyytyväinen monestakin syystä. Päätin kuitenkin käyttää niitä Traconsissa ja tehdä myöhemmin uudet. No, tein lopulta kolmet parit.

Siellä hienot!

Animessa Momon korvakorut ovat yksinkertaiset lätyskät, mutta vastaan tuli eräs kuva mangasta, missä Momon korvikset ovatkin alienin pään malliset. Tietenkin korvakorufriikkinä tykästyin enemmän näihin korviksiin. Myös Traconissa useimmilla näkemilläni Momoilla korvakorut olivat alien-mallia, joten en ole ollut yksin aivoitukseni kanssa.

Tässä kohtaa edettiin vielä ihan järjen kanssa.
Olin jopa tekemässä lätyskäkorviksia alieneiden kaveriksi.

Liimaluentopärinöissäni päätin ilmeisesti kokeilla muinaisia tekniikoita korvakorujen valmistamiseksi, koska lähdin työstämään niitä softiksesta ja Erikeeperistä. Ajattelin, että näin saan korviksista mahdollisimman kevyet, mutta täysin aliarvioin softiksen imevyyden. Yritin siis sinetöidä softiksen huokoista pintaa vedellä ohennetulla liimakerroksella, mutta surukseni tästä ei ollut mitään apua, kun lopulta lähdin maalaaman softista. Softis imi maalia itseensä kuin mikäkin sieni.

Sitten alkoi pakka hajota...

Kommellukset korvisten kanssa eivät todellakaan loppuneet tähän, koska maalauksen jälkeen suunnitelmani oli ensin täyttää suun ja silmien aukot mustalla UV-hartsilla. Tämän jälkeen suunnitelmaan kuului peittää koko alien kauttaaltaan kirkkaalla hartsilla, ja näin myös tein, mutta lopputulos menikin vähän mönkään.

Raukat ;___;

Jotenkin hartsin alle muodostui ilmakuplia silmäkuoppien alueelle, mikä ei niin paljoa häirinnyt ja näytti oikeastaan ihan hauskalta. Se, missä olin todella tehnyt virheen ajattelemattomuudessani, oli alieneiden sierainten kohdalla. Silmät ja suun maalasin mustaksi akryylimaalilla, mutta sieraimet piirsin tussilla. Tarkemmin sanottuna vesiliukoisella tussilla. Tämä aiheutti sen, että nestemäinen hartsi lähti liuottamaan tussia, ja lopputulos oli se, että alienit kärsivät jostain oudosta nenäverenvuodosta.

Sivuhuomiona: hioin valmiiden korvispohjien pinnoitteen vekkulaan, jotta pystyin maalaamaan ne. Tämän jälkeen dippasin maalatut napit UV-hartsiin ja kovetin pinnan.
Tämä sentään toimi. 

Traconin jälkeen löysin itseni pärisemästä taas korvisten parista, ja tällä kertaa muutin suunnitelmaani sen verran, että en ohentanut liimaa, jolla peitin softiksen. Tämä sinänsä toimi ihan hyvin, mutta liimapinta muuttui kerros kerrokselta epätasaisemmaksi. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa aloittanut alusta, mutta halusin jostain syystä jatkaa valitsemallani tiellä. Maalaaminen sujui nyt huomattavasti helpommin ja nopeammin, mutta maalipinta korosti alieneiden muhkuraisuutta entisestään. Edelleen kuitenkin jatkettiin eteen päin, koska ajattelin, että voisin pelastaa tilanteen UV-hartsin avulla. Näiden uusien korvisten hartsipinnoitteeseen lisäsin myös glitterjauhetta. Pohdin tätä jo ensimmäisen parin kohdalla, mutta en tohtinut ennen Traconia lähteä testaamaan. Hyvä niin, koska mielestäni glitter ei ainakaan parantanut lopputulosta. Jauhe teki hartsista jokseenkin samean ja samalla silmien syvyys häivettyi.

Vihaan näitä enemmän kuin ensimmäistä paria.

Sitten aloitettiin kolmas pari, jonka teinkin paljon järkevämmällä ja nopeammalla tavalla. Suotta olin lähtenyt sekoilemaan liiman kanssa, kun matalalämpömuovit ovat olemassa. Tällä kertaa softispohja sai siis Pearly-worblan päällensä, minkä maalaaminen oli typerän helppoa. Kaikista virheistäni oppineena lopulta sain kuin sainkin korvikset valmiiksi.

(Siis ihan niinku en ois tehnyt mitään tämmöstä koskaan aikasemmin :D)

Tässä on jo jotain järkeä!

Sen verran kikkailin, että silmien ja suiden täyttöhartsiin sekoitin mustan värin lisäksi violettiin vivahtavaa glitterjauhetta. Päätin kuitenkin jättää koko homman peittävän hartsikerroksen tällä kertaa pois, ja toteuttaa kiillon ihan vain lakkaamalla päät. Aluksi lakkasin päät muutamaan kertaan tavallisella askartelulakalla, mutta se jätti jälkeensä hieman inhottavia siveltimenjälkiä. Päädyin lopulta kääntymään ihan kynsilakan puoleen, mikä toimi oikein mukavasti.

@____@

Siinä vaiheessa, kun kankaat olivat hallussani uskalsin myös tilata Momolle peruukin. Ei ollut mitään takeita siitä, että peruukki ehtisi minulle ajoissa. Sain yllättyä positiivisesti, kun viikon sisällä peruukki kolahti luukusta. Jälleen kerran pohdin pitkään peruukin väriä, koska mielestäni käyttämässäni referenssikuvassa Momon hiukset eivät ole täysin ruskeat. Lisäksi löytämieni kankaiden värit olivat hieman kirkkaammat kuin referenssissä, joten lopulta päädyin tilaamaan CosCraftilatä (mistäpä muualtakaan) Yoji-mallisen peruukin värissä Mahogany Red.

Yoji - Mahogany Red

Olihan väri lopulta todella punainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin sopi yhteen muiden puvun värien kanssa. Muotoilin peruukin viimeisenä, minkä jälkeen sovitin koko pukua päälle ja tein samalla meikkitestin. Hyvä, että testasin, koska tuo ensimmäinen meikki ei toiminut yhtään. Momon designissa on gyaru-vaikutteita, mutta tästä huolimatta Momo näyttää tosi tavalliselta animehahmolta, joten päätin itse pitää meikin hyvin hillittynä. Yritin kuitenkin viedä meikin värimaailmaa vähän gyaru-suuntaan (eli oranssiin ja kunnon pinkkiin), mutta tämä oli juuri se, mikä ei toiminut kokonaisuuden kannalta ollenkaan.

Tässä kohtaa ahdisti niiiiiiin paljon se, miltä Momo tulisi lopulta näyttämään ja tuntumaan päällä.
Myöskin anteeksi suttukuva :<

Meikin värit menivät siis täysin remonttiin, ja Traconissa naama näytti paljon paremmalta. Oranssit ja pinkit vaihtuivat hempeisiin vaaleanpunaisiin silmämeikin ja huulten osalta. Vähän muka harmittelen sitä, että käännyn nykyään niin paljon yhden ja saman meikkipaletin puoleen, mutta se nyt näyttäisi toimivan minun naamassani.

Momo tarvitsee uudet piilarit, mutta muuten tykkäsin tästä naamasta!

Jouduin siis tauottamaan pukuhommia hetkellisesti, koska meneillään oli mm. muutto ja maailmanmatkausta. Tämän lisäksi olen ollut (jälleen) pienoisessa jumissa Zeldan ja värjäyssäätöjen osalta. Ajatukset ja aika olivat siis pyörineet pitkään kaikessa muussa kuin cosplayssa, joten tarvitsin jonkinlaista tekohengitystä uuteen alkuun. Tämän vuoksi otin Momon työnalle, vaikka keskeneräisiä pukujakin olisi ollut tarjolla.

Kuva: Anniilaugh
Minä ottamassa omia pantsukuviani.

Olen sanonut tämän varmaan jo niin monta kertaa eri pukujen kohdalla, mutta halusin tehdä jotain nopeaa, yksinkertaista ja hauskaa, johon voisin vain upota hetkeksi stressaamatta sitä, että tuleeko puku oikeasti valmiiksi tai että onko kankaan väri nyt ihan täysin oikea. Kaiken Zelda-tuskailun lomassa tarvitsin myös ihan rehellisen onnistumisen kokemuksen (blogin nimi ei ole turhaan Epätoivo). Ehkä jopa ensimmäistä kertaa Momo oli juuri niin näppärä ja helppo, kuin suunnittelinkin.

Yksi parhaista asioista Momossa on myös se, että saan perseillä naamallani.

Jollekin toiselle se, että voi tehdä vähän sinne päin, voi olla se vapauttavin tapa työskennellä. Olen löytänyt itsestäni tämän vastakohdan. Tässä vuosien aikana on tullut huomattua se, että minä nautin nimenomaan sellaisesta tekemisestä, mihin pystyn uppoutumaan syvälle ja viilaamaan yksityiskohtia kohdalleen. Momo on helppo ja yksinkertainen puku, mutta juuri sen takia se oli minulle projekti, jota tässä hetkessä tarvitsin; ei mitään järjetöntä suunnittelua tai pohdintaa, vaan ihan rehellistä tekemistä ja vanhan tiedon hyödyntämistä. Varmistusta siitä, että kyllä minä osaan näitä hommia, vaikka Zelda taisteleekin vastaan ja keskeneräiset puvut kummittelevat.

Kuva: Anniilaugh
Fun fact: Hankin Momolle ihan tarkoituksella alkkarit, joita vilautella.

Nautin myös suuresti siitä tunteesta, kun saan valmiiksi asioita, joten Momo oli tapa rapsuttaa myös tuota kutinaa. Lisäksi uusi työhuone hakee edelleen järjestystään, ja Momo osoittautui erittäin hyväksi koeajopuvuksi ennen isompien projektien aloittamista.

Kuva: Anniilaugh
Alienit pyörivät kuin hyrrät, mutta se ei haitannut!

Nautin Dandadanista suuresti ja Momo pukuna oli hyvin luonteva käyttää. Helppoutensa puolesta voi olla, että Momoa tullaan käyttämään enemmänkin tulevaisuudessa. Dandadan on tarjonnut muitakin pukuhaaveita, kuten Okarun useammassa olomuodossaan, ja olisi aivan hulvatonta päästä kuvaamaan sarjan hahmoja aivan sekoilumielessä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että seuraavana vuorossa on kaappien tyhjennys keskeneräisistä projekteista. Listalla ensimmäisenä ovat Zelda ja Jinshi.

Fukka kiittää!