Iloinen neiti ja mustaa taikuutta

Terve!

Nyt on tarjolla kertomusta Rikkun Black Magen valmistuksesta. Valitettavasti kuvia selatessani sain todeta, ettei niitä WIP-kuvia ollutkaan niin paljon kuin luulin. Tarjoilen kuitenkin kaikki, jotka pystyn ja viitsin. Pää periaatteenani oli saada puku vain mahdollisimman nopeasti valmiksi, joten hyvin monessa kohtaa puvunteon aikana ajatukset menivät: "No ratkon tämän sitten myöhemmin ja ompelen siistimmin uusiksi". Onneksi vain harvat kohdat ovat oikeasti ratkomista vailla, koska kuitenkin oma laaduntarkkailuni on kehittynyt hyvinkin paljon.

Huono kuva on huono.

Nyt sitten pohditaan, että mistä sitä aloittaisi kertomaan... Aloitetaan hatusta, koska se oli yksi ensimmäisistä osista, jonka aloitin ja sain loppuun. Hattu joutuu ratkottavaksi, kunhan olen tältä pikku cosplay-lomaltani päässyt. Lieriosan kangas on leikatu kokonaisena "ympyränä", koska en halunnut siihen saumaa keskelle. Ostin vahvinta tukikangasta, jota löysin. Vahvaahan tuo sitten oli. Tuettuani hiipan osat totesin, että hiipalla pääsisi tarvittaessa tiiliseinästä läpi, koska siitä tuli niin vahva. Lieri on tuettu vain toiselta puolelta, koska sinne laitoin myös kartonkia sisälle.

Kartonki/kaava valmistumassa

Leikkuuta odotellessa. Yllä hiipan osat.

Hiipan kuvioinnin, joka ei valitettavasti tuossa koko kuvassa näy, tein kangasvareillä painamalla ja maalaamalla. Värejä sekoitellessa meinasi mennä blörinäksi, kun keltainen väri oli loppua aivan kesken. Vähän jännitti, että riittääkö väri vai ei, mutta lopulta onneksi se riitti tarvittaviin.

Tätä karmeaa vahakangasta tulette näkemään vielä lisää.

Hiipan kuvioinnin jälkeen piti vain ommella koko hökötys kasaan ja lisätä hiippaan tupsu ja helmi. Tupsu on karvakangasta, jonka värjäsin kangasväreillä ja kiinnitin värin hiustenkuivaajalla, koska en tohtinut karvaa silittää.

Sukat meinasivat tuottaa päänvaivaa, kun ei oikean väristä trikoota löytynyt mistään. En myöskään ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut piirtää legginsien kaavat (koska käyn sotaa kyseisiä vaatekappaleita vastaan). Lopulta kaivoin vanhat välihousut kaapista, leikkasin niistä yhden lahkeen irti ja sen vielä kahdeksi kappaleeksi, että sain sukkiin kaavat. Ostin valkoista trikoota ja leikkasin siitä kappaleet, jotka sitten epätoivoisesti värjäsin.

Ei tullut ihan oikean värisiä.

Keltainen väri laittoi taas jännittämään.

Valkoiset lehtihärpäkkeet sukkien yläreunassa ovat samaa trikoota, joka on myös värjätty. Trikoo oli luonnonvalkoista ja niistä piti tietenkin saada puhtaan valkoisia. Koska käytin kaikkeen värjäämiseen painovärejä, värit kovettivat trikoota hieman. Kovettaminen myös esti neuloksen purkkaantumisen aika hyvin, minkä takia valkoisten osien värjääminen oli hyvä juttu. Lisäksi sukissa on kuminauha, jotta ne pysyvät ylhäällä. Lahkeen typerät pellehärpäkkeet ovat taas samaa kangasta kuin mekko ja hattu, mutta ne om myös tuettu supertukikankaalla.

Nuo oranssit vyön kaltaiset asiat lantiolla ovat akryylein maalattua tekonahkaa, jotka ovat kiinni toisisaan noilla niiteillä ja yhdellä ompeleella sivusta. Ei siis mitään ihmeellistä. Ja sinne sujahdetaan sisään.

Mekon valmistuksesta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Boleron kaavoittaminen olikin sitten jännä juttu. Tein ehkä maailman säälittävimmän etukappaleen kaavan ja hihat olivatkin sitten aivan överit.

Tässä ei paperia säästelty.

Tykkään bolerosta hurjasti. Hihojen "sauma" on liimattu kaksipuoleisella liimakankaalla yhteeen ja sitten "brodeerattu". En tukenut hihoja ollenkaan, koska liimakangas antoi niin paljon tukea.

Hihojen kaavasta piirsin sitten toisen kaavan mustille tekonahkakappaleille. Kuviot on maalattu ihan askarteluun tarkoitetulla akryylimaalilla. Tein kontaktimuovista jonkin moiset sabluunat ja maalasin vain päälle.

Tässä kohtaa kaadoin maalipurkin hihan päälle.
Onneksi sentään sen muovitetun.

Hihoista on tuettu vain pyöreät alareunat ja nuo terävät piikkikuviot. Piikkikuviot tuin kahdella tukikankaalla, mutta kolmas olisi ollut ehkä hyväksi vielä sen lisäksi. Sitten nämä lerpakkeet ompelin parilla pistolla sieltä ja täältä kiinni boleron hihoihin. Pysyivät hyvin.

Tuo vyötärökorsetti oli taas jotain kaavoituksen ihmeitä. Kaavoitin sen tosiaan niin, että jokaisen kultaisen raidan kohdalla on oikeasti sauma. Näin ei tarvinnut sählätä sabluunoiden tai kohdistamisen kanssa, vaan kuviot tulivat automaattisesti symmetrisesti ja oikeisiin kohtiin. Se on myös tekonahkaa ja maalattu samalla maalilla kuin hihasysteemit.

Rikkun peruukki on nyt virallisesti hirvein asia, mikä olen cosplay parissa joutunut tekemään. Oli hyvin lähellä, että olisin purskahtanut itkuun ja oikeasti luovuttanut tuon peruukin kanssa ja antanut tämän puvun olla. Peruukien laadunpuutos ei varmastikkaan auttanut asiaa. Ostin kaksi samanlaista peruukkia, joista toisen laitoin palasiksi ja yhdistin toiseen varsinaiseen peruukkiin. Toisesta peruukista ei jäänyt jäljelle juuri mitään.

Kiinnitin kuidut verhoihin, että pysyisivät selvänä ja tallessa.

Peruukin työstäminen näytti niin hirveältä, etten edes kehdannut ottaa kuvia. Kasasin  ja purin ponnarin varmaan kymmenisen kertaa eri tavoilla, ennen kuin se suostui asettumaan edes jotenkin. Pikkuletit väänsin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla pissin koko homman ja koko ponnari piti purkaa. Jee, hyvä minä. Voi sitä autuasta tunnetta, kun peruukki näytti ensimmäistä kertaa hyvältä päässäni. Jälleen olin valmis itkemään. Lopulta käytin osittain stubbing-menetelmää ja osan kuontalosta leikkasin hemmettiin ja jäljelle jääneistä osista tein kaikki pikkuletit. Toisen peruukin päälakiosa sai toimia ponnarina stubbing-osan päällä.

Tappiota kokivat sodan molemmat osapuolet.

En uskalla sanoa, haluaisinko tehdä tämän peruukin uusiksi. Pelkään koko prosessia sydämeni pohjasta, mutta en ole aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Se on varmaa, että tämä operaatio ei antanut mitään lisävarmuutta tulevien peruukkien stailaukseen. Onneksi kaksi seuraavaa peruukkia ovat kohtuu helppoja >___<

Rikkun musta päähuivi on taas kierrätystavaraa. Ne samat välihousut, joista otin kaavat sukkiin, olivat päässäni koko Chibiconin ajan. Välihousujen vyötäröosa oli oikein oiva tuubihuivi. Että näin tällä kertaa.

Siinä taisi olla kaikki. Jahka saan kengät ja kepit valmiiksi, niistäkin tulee asiaa, mutta nyt olkoon tämä tässä.

Fuu kiittää.

PS: Jahka pääsen täältä lomaltani ja saan itseni henkisesti kokoon, alkaa Desun pukujen tekeminen.

PPS: Kerta eräät tahot onnistuivat minut puhumaan asioihin, joita en ehkä muuten menisi tekemään... Kun lukijamittari naksahtaa 55 kohdalle saatte jotain noloa. Anteeksi näin etukäteen.

Nyt, kun uskallan kirjoittaa - Chibicon

Moe!

Tosiaankin mieleni on tehnyt tehdä päivitys jo aikaisemmin, mutta paniikki ei ole antanut armoa sen vertaa, että olisin oikeasti uskaltanut. Chibiconin puvun kanssa kävi pienoinen fiba, joten jouduin ensimmäiseen todelliseen 'Läheltä piti' -tilanteeseen puvunteon kanssa. Kaikki muutkin Chibicon-asiat yrittivät painaa päälle. Viikko sitten oli myös cosplay-miitti, joka oli tosi mukava ja toivon, että uusinta saadaan. Olen oikeasti ollut niin kiireinen, etten siitäkään uskaltanut mitään kirjoittaa.

Oulussa oli siis Chibicon. Tällä kertaa coni ei missään nimessä ollut minulle mikään hengailucon. Olin ihan rehellisesti töissä ja sen lisäksi ohjelmissa mukana. Muutenkin tämä con oli minulle vähän erilainen, koska tapahtuma järjestettiin rakastamassani Pohjankartanossa.

Pohjankartano on lukio ja yläaste yhteen sullottuna, mutta siellä järjestetään monenlaista tapahtumaa vähän väliä, mikä saa myös minut ihmettelemään sitä, miksi Animeseminaaria ei ole koskaan järjestetty siellä. Tilat ovat omasta mielestäni aivan mainiot. On hyvä sali, auditorioita, luokkia, jättimäinen ja valoisa keskiaula, sisäpiha ja puisto, eivätkä käytävät ole missään kapeita. Ja jos vielä isompaa lavaa ja salia kaipaa, niin Madetojan sali on samassa yhteydessä.

Operaatio Fredrik oli järjestämässä cosplay-kilpailua ja minusta onkin tullut jonkinmoinen OF'n yleinen nakki, joten aamupäivä tuli istuttua cosplay-infossa. Siksi minulta jäi välistä Yaoi-luento, jonka olisin halunnut käydä katsomassa. Luennon kuvaus oli vain niin käsittämätöntä, että olin aivan varma siitä, että se on vitsi.

Infosta pitikin sitten pyyhältää vaatteiden vaihdon kautta lavan takahuoneeseen, koska olin värväytynyt toiseksi kisajuontajaksi. Emme juontajaparini kanssa halunneet mitään sen ihmeellisempää juontoa tehdä, joten pidimme sen mahdollisimman simppelinä. Kisaajiakin oli loppupelissä mukana ihan mukava määrä.

Kisan jälkeen tulikin sitten tanssittua OF'n mukana jälleen kerran. Tällä kertaa en sössinyt ihan niin pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta luulempa silti, että minulle ei ole suotu julkisesti tanssimisen lahjaa.

Jälleen jouduin jättämään välistä ohjelman, jonka olisin halunnut katsoa, koska omat hommat menivät päälle. Luento, jonne en päässyt, olisi ollut Cosplayta savimallista. Siitä näinkin jo vähäsen Kitaconissa, mutta olisin todellakin halunut kuulla tämän. Samaan aikaan oli kuitenkin paneeli, jossa olin panelistina. Tunnin verran puimme aihetta; Onko cosplay ihan persiistä? Panelointi oli omalta osaltani yllättävän rentoa. Toimitin tuossa paneelissa pitkäaikaisen cosplay-harrastajan roolia *köh*köh*.

Samantien paneelin jälkeen olikin oman pikku luentoni vuoro. Homma alkoi jo niin hätäisesti videotykin asentamisella, etten kerennyt edes jännittää. Aiheenani oli ylläripylläri cosplay-esiintyminen. Hyvin yksinkertaista ohjeistusta, mitä olen täälläkin viljellyt. Omasta mielestäni ohjelma meni ihan hyvin, mutta toivoisin silti kommenttia ja palautetta. Sisällöstä ja itse luennon vetämisestä.

Oikeastaan ainoa ohjelma, jonka pystyin katsomaan oli Lolita-muotinäytös. Harvemmin tulee niitä katsottua, mutta koska tämänkertainen oli lopputilaisuuden yhteydessä, niin tuli sekin nähtyä. Olin positiivisesti yllättynyt koko kokonaisuudesta. Se oli hyvä.

Pukuna minulla oli Rikkun Black Mage (Final Fantasy X-2), joka valmistui conia edeltävänä yönä. Aloitin kyllä puvun tekemisen hyvissäajoin yli kuukausi sitten, mutta välissä ehdin olla lähes kolme viikkoa kipeänä (kuten koko muukin perheeni), eikä tuolloin mikään oikein luonnistunut. Kaksi viikkoa ennen conia vietinkin taas täysin työn touhussa ja vielä perjantai-iltana olin valmis laittamaan Sesshoumarun niskaani. Yhdeltä yöllä puku ei ollut vielä valmis, mutta totesin sen esittelykelpoiseksi.

Paine - Kaunein Rorune

Ainokainen kuva, joka minulla tästä asusta tällä hetkellä on. Kengät ja keppi ovat vielä kesken. Puvunteosta yleisesti aion tehdä ihan oman merkintänsä tässä kohta, vaikka kaikki ei olekaan vielä koossa. Sisareni mun oli myös tarkoitus olla mukana Yunan Black Magella, mutta flunssa jylläsi hänenkin osoitteessaan. Pienet suunnitelmat on näiden asujen uudelleen ilmestymisestä jo suunnitteilla. Rikku oli minulle aivan ihanteellinen hahmo, koska ei tarvinnut olla mutrusuuna kuten yleensä ja sain olla naurettava aivan rauhassa. Sitäpaitsi Rikku <3

Minä en kerennyt kiinnittää huomiota pukuilijoiden vähäisyyteen, josta jotkut ovat jo kerenneet osoittaa mieltään. Minusta tuntui, että pukuja oli aivan yhtä paljon kuin muissakin tapahtumissa. Ohjelman vähyydestäkin on nypisty, mutta minusta se on vähän yliampuvaa, koska kyseessä on CHIBIcon. Tilat oli kyllä isot ja kävijöitä paljon, mutta se oli silti Chibi.

Seuraavana hoidan pois alta sekä minun että Kiden propit, jotka näyttävät tällä hetkellä aika keskeneräisiltä.

Hiomatyökaluni: Kynsiviila

Toinen puoli Nirvanasta on jo muotoiltu lähes kokonaan. Vähän hiomista ja lisää massaa. Sitten onkin maalien vuoro. Keskityin Nirvanaan aluksi ihan liikaa, koska innostuin noista kohokuvioista niin paljon.

El Dorado on aikalailla samassa tilassa, mutta hieman paremmassa vaiheessa kuitenkin. Hionut en ole tätä vielä ollenkaan, koska sen muodot ovat erilaiset, ettei sitä hirveästi edes tarvitse hioa. Työstö on hieman eronnut Nirvanasta, mutta epäilyksistäni huolimatta, se näyttää silti toimivan ihan menevästi.

Fuu kiittää.

PS: Nyt olen pyrkinyt ottamaan ihan kunnolla niitä WIP-kuvia, että on jotakin materiaalia tänne. Ni!

No nyt meni ööveriks!

Tervehdys!

Aika taas menee ja minä en tiedä, mistä raoista se pyrkii karkuun. Onneksi en ole sitä aivan kadottanut. Uusi projekti on taas työn alla ja alkaa pikku hiljaa näyttää jo oikealta tekemiseltä. Toivoin, että olisin talviloman aikana saanut asioita hitusen enemmän eteenpäin, mutta jokin "elämä" tuli tielle. Taas. Kuitenkin tässä vähän WIP-asiaa!

Oulun Chibiconin puku on sovittu ja odotan kyseistä tapahtumaa siksi kovin innolla. (Odotan tapahtumaa muutenkin ihan tutisten. Yksi syy on erityisen hulppeat tilat.) Koska ihmiset ovat niin siistejä, Chibiconissa tullaan minun puolestani näkemään Final Fantasy X-2'n Rikkun Black Mage! Jos tästä puvusta tulee niin kiva kuin tässä nyt kuvittelen, se saattaa myös lähteä yhdeksi Desucon puvuksi. Rikkua varten tilailinkin jo peruukkeja.

Saatte katsella flunssaista naamaani.

Homma meni hieman överiksi, kun sain 100cm pitkän peruukin samaan hintaan kuin 80cm, niin tietenkin piti ottaa se pitempi. No, se oli sitten tosi pitkä. Peruukki yltää minulla reippaasti takapuolen yli ja "otsatukka" menee lie missä. Laadultaan peruukki ei ole mitään huippua, mutta päätin jo alunperin ostaa kaksi, ettei varmasti tule pula karvasta. Se onkin sitten ihan oma numeronsa, miten taiteilen tuosta Rikkun tukan. Pelottaa jo nyt, että sössin koko homman, mutta yritän tehdä tämän hyvin, että pystyn käyttämään tätä peruukkia muissakin Rikku-cosplay'ssa, jotka ovat listalla.

Pääsin taas yhteen lempipuuhistani tämän puvun kanssa. Proppeja jee!!! Tietenkin teen Rikkulle oman sauvani, mutta otin hommakseni myös tehdä Kidelle sauvan syntymäpäivälahjaksi. Nyt ovat työn alla siis Yunan Nirvana ja Rikkun(Yunan) El Dorado.

Vas. Nirvana Oik. El Dorado.

Olen niin onnesta piukeana näiden kanssa. Nyt, kun alkuhankaluudet ovat takana. Käytän sauvojen pääkoristeisiin puupahvia, kuten tein myös ensimmäisessä tekemässäni kepakossa. Koska Eldoradon ja Nirvanan muodot ovat jokseenkin hankalammt, kuin Yunan perussauvassa ja koska asun kerrostalossa, aloin työstämään puupahvia mattoveitsellä, kunnes meni hermot...

Siihen se jäi törröttämään.

Tiesin, että tällä tavalla työskenteleminen tulisi olemaan hidasta ja tuskallista, mutta koska en halunnut lähteä äitini kellariin nyhväämään näiden takia, niin päätin, että yritän edes tuolla mattoveitsellä. Lopulta kuitenkin sanoin hommalle paskat ja nyysitytin itselleni kuviosahan.

My new baby <3

Työstäminen on nyt nopeampaa, mutta jälki hieman epätasaisempaa. Ja koska minulla ei ole höyläpenkkiä tai mitään muutakaan käytännöllistä työpöytää sahaamiselle, menin sitten ja sahasin tuolin päällä. Ylläripylläri sahasin tuoliin alta aikayksikön... 

Laitan joskus, kun nämä kepit valmistuvat, kunnon merkinnän WIP-kuvien kera ja kaikkea. Nyt vain pitäisi tervehtyä, että pääsen ostamaan hiomapaperia ja pääsen keppien kanssa eteenpäin.

Fukka kiittää.

PS: En ole tainnut tänne ollenkaan nakata linkkiä omaan WorldCosplay-profiiliini. Korjataan asia. Kliketi.

Oh! Mariya-sama!

Nönni!

Aivan täydellisesti menin ja unohdin, että piti tännekin kuvia Mariyasta tukki. Asia korjaantunee nyt. Kaikki kuvat ovat sitten Rullarinkelin ottamia ja muokkaamia. Rulliksella voi olla vielä lisää kuvia jossain kätköissään, joista minä en tiedä, mutta tässä nyt jokunen.

Mariya oli hassu kuvattava. Oli itsellä vähän homma hukassa, kun ei osannut päättää näyttäisikö sitä kaunista enkelinaamaa vai pitäisikö sitä virnuilla ilkeästi. Enkä osaa olla mitenkään paijattavan söpö, joten yritin ehkä liikaa kääntyä sen pikkupaskiaisen puoleen. No, paremmissa puitteissa sitten uudestaan ja paremmin.

Mariyasta pukuna ei ole varmaan mitään uutta sanottavaa. Ompelin paidan, liivipaidan, rusetin ja hameen. Perukki ei edelleenkään tyydytä, mutta en tunne sitä kohtaan enää niin paljoa inhoa. Kenkien kanssa kävi hyvä säkä, kun satuin ne löytämään kirpparilta täysin käyttämättöminä ja melkein omaa kokoani. Silputtua tyynyliinaa sisään, pohjallinen päälle ja sopivat täydellisesti. Ensimäiseksi koulupuvuksi tykkään kovin. Piilarit tuli tilattua aika kiireellä, mutta lopulta ne olivat aivan ihanat. Mukavat silmissä ja hyvänväriset.

Fukka kiittää ja kumartaa.

Kitacon: Kuinka pissin asioita

Hoi! Tässä tulee pikuinen pikaraportti.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mahdollisuus vierailla Kemin Kitaconissa. Vaikka Kemi on aivan kiven heiton päässä tästä omasta kotikolostani, on sinne lähteminen ollut hyvin monet kerrat mahdotonta. Jos olisin edelleen teatterin parissa pyörimässä, en olisi voinut sinne lähteä tänäkään vuonna, mutta koska OF on oh so awesome vierailimme Kemissä ihan esityksen voimin.

OF <3

Omalta osaltani Kita ei ollut niin kiireinen kuin seurueen muilla taisi olla, mutta kyllä aamupäivästä tehtävää riitti. Olin lupautunut tarpeen tullen käytettäväksi Cosplay-Deitissä ja vähäisten osallistujien takia pääsinkin sitten istumaan vastaajan penkkiin. Hahmona oli tietenkin Mariya, josta olisin halunnut repiä ehkä vähän enemmän iloa irti, mutta oma suoritukseni jäi kuitenkin hieman laimeaksi. Pää löi välillä ihan tyhjää ja pariin kertaan änkytin ja unohdin kysymykset. Tuli myös todettua, ettei tuo deitti ole mikään oma suosikkiohjelmani, edes osallistuja mielessä. Mies lähti kuitenkin deitistä mukaan. Hah, take that Kaiska.

Sitten jo pitikin syöksyä vaihtamaan vaatteita cosplay-kisan väliaika-show'ta varten. Meinasi aluksi, ettei muka jännitä ollenkaan (siitä on kuitenkin aika kauan, kun on viimeksi tullut tanssittua lavalla), mutta kylläsitä vähän jalat tutisi lopulta. Omalta osaltani esitys meni aivan päin persettä. Kusin asioita, joita en ikinä ole harjoituksissa pissinyt ja nyt vituttaa. Oliko syy sitten jännityksessä, lämmittelemättömyydessä vai ihan vaan muissa ajatuksissa, sitä en  tiedä. Vähän jäi kalvamaan, mutta samalla sain lisä potkua ensikertaa varten.

Cosplay-kisa oli hämmentävä. Pieneksi ja hyvin kaukaiseksi tapahtumaksi osallistujia oli paljon, mutta taso ei ollut kovin kummoinen. Juuri sellainen, mitä voi odottaa. Tuomaristo oli vähän WUT?! ja voittajat jokseenkin WUT?!?!

Vasta kisan ja pienen 'hakkaan päätäni seinään' -tuokion jälkeen etsin itselleni ohjelmalehtisen. En edes itse muistanut miten paljon OF'n porukka oli pitämässä ohjelmaa, mutta niistäkin kävin itse vain katsomassa proppiluennon ja loput ajasta haahuilinkin vain ympäriinsä. OF'n pöydällä ja muualla.

Kitacon ei tuntunut pieneltä conilta. Tilat olivat juuri sopivat sille kävijämäärälle ja hulinaa ja vilskettä oli aivan ison conin tapaan. Vasta ohjelmalehtinen minua muistutti siitä, että kyseessähän on pieni ja  (kai) maailman pohjoisin con. Tunnelma oli hyvä, vaikka välillä halusin lusikoida omat silmäni ulos, eikä missään vaiheessa tungos tai ihmisten vähyys häirinnyt. Sen myös huomasi, että ihmiset jäivät juttelemaan helpommin kuin isommissa tapahtumissa. Se oli kivaa.

Paluu Ouluun oli hyvinkin hysteerinen. Mahtava ensimmäinen koko porukan OF-reissu ja nyt jäämmekin odottelemaan Chibiä.

Fuu kiittää.

Minä nimen takana

Hyrrrrrrrrr... Paleleva tervehdys.

Tässä aika taas rientää ja Kitacon lähestyy. En ole vieläkään saanut kuvia Mariyasta. Ehkä Kitacon tarjoaa jotain puitteita kuvata kyseistä ilmestystä. Seuraava pukukin on lukkoon lyöty ja suunnittelut aluillaan, mutta nyt ei olla pohtimassa sitä. Mielessäni ovat olleet aivan muut asiat Frostbiten jälkeen. Tämä aihe saattaa taas vaikuttaa hyvin hämmentävältä... Kyse on nimistä. En nyt tarkoita tällä mitään suuria pohdintoja siitä, että nimeääkö oman lapsensa Christian-Alfrediksi, Sasukeksi vai Vahingoksi, vaan minua itseäni eri nimien takana.

Olen vuosikaudet palloillut internetissä nimellä Fukka. Muita nimimerkkejä ei minulla oikeastaan ole ollutkaan.  Nyt pariin otteeseen olen cosplay-kisoissa vieraillut nimellä Fuu, mutta sekin on muunnos Fukasta. Harvemmin olen yhdistänyt oman oikean nimeni nimimerkkini kanssa.

Cosplay ja blogin kirjoittaminen ovat julkisia harrastuksia, jotka kuitenkin koskevat välillä melko henkilökohtaisia asioita. Mitä kaikkea minäkin olen tässä puolentoista vuoden aikana kerennyt suoltaa? Vaikka en kovin siivilöi tai suodata sitä, mitä suurimmaksi osaksi kirjoitan, ei se siltikään tarkoita sitä, että kaikki tulisi laulaa koko maailmalle. Jotkut asiat on parempi pitää sivussa toisista. Minulle nimi on henkilökohtaisempaa kuin esimerkiksi painostani puhuminen. Nimi voi johtaa puhelinnumeroihin tai kotiosoitteisiin.

Kuljen coneissa, kirjoitan näitä diipadaapojani ja laitan kuviani nettiin erinäisille sivuille. Kaikki tämä on julkista ja teen sen tietoisesti. Ihmiset näkevät minut conissa ja ehkä eksyvätkin tänne blogiin tai jonnekkin muualle näkemään kuvia minusta. Tuolloin heille on selkeämpää se, että minä en ole kooltani pikkurillinlaiha, kuin mikä minun nimeni on. Siksi minä kykenen kertomaan omista paino-ongelmistani paremmin kuin omasta nimestäni. Pään päälläni ei killu lappua, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin se, mitä pappi sanoi, kun räiski vettä päälleni, mutta vartaloni on esillä monella eri tapaa. Netissäkin liikkuessani olen valinnut aliaksen, jolla ei ole mitään tekemistä oman nimeni kanssa.

Tämä ajatteluni on lyöty päin seinää pariinkin otteeseen muiden tahojen puolesta. Ensimmäistä kertaa jouduin tähän dilemmaan 2010 CosplayGaalan kisassa, kun olin ilmoittanut itseni kisaan alunperin nimellä Fukka, mutta sydämmen tykytykset saivat lisätahtia, kun kilpailijat enne minua kutsuttiin toinen toisensa perään lavalle heidän kokonimillään. Näin kävi myös jälleen Frostbitessa, mutta pahemmin. Sen sijaan, että kilpailijat olisi vain kutsuttu lavalle kokonimillä ne oli myös heijastettu jättimäisin kirjaimin jättimäiselle valkokankaalle!

Ei! Ei! EI! Antakaa minun olla Fukka. Kenelläkään ei ole mitään tarvetta tietää minun oikeaa nimeäni. Minussa ei ole mitään, mikä tekisi siitä hyödyllisen tiedon. Minä en ole hyvä pukuilija, blogini on ihan paska, en ole luennoinut 2957 tapahtumassa, en ole tuomaroinut, en ole ollut mukana conien järjestämisessä, minulla ei ole maailmaa mullistavia mielipiteitä tai vaikutusvaltaa. Ei siis mitään syytä tietää sitä, mihin vastaan nimenhuudossa.

Yritän kai suojella niitä anonyymiteettini rippeitä, joita vielä ehkä on jäljellä. Antakaa minun tehdä se. Älkää heijastako himeäni jättimäiselle valkokankaalle. Se pelottaa. Tuntemattomille massoille minä haluan olla Fukka, koska vaikka kuinka joku minua kyttäisi galleriassa, lukisi tätä blogia tai lisäisi jokaisen piirustukseni suosikkeihin dA:ssa, se edustaa minusta vain sitä puolta, jolle olen antanut nimen Fukka. Nuo anonyymit massat eivät tunne minua, ne tuntevat Fukan. Minä en välltämättä ole sellainen, miksi minua luulet.

Netti ja cosplay ovat olleet lähtökohtana joillekkin ystävyyssuhteilleni. Ne ovatkin tapauksia, jolloin minun on tullut astua esiin omana itsenäni. Näissä tilanteissa esittelen aina itseni omana itsenäni ja pyrin välttämään Fukka-nimeä.  Ehkä myös joskus hamaassa tulevaisuudessa, missä kimallan pelkällä olemassaolollani ja niitän mainetta sekä kunniaa pitkin Suomea ja kenties muuallakin, voin mielelläni esiintyä omalla nimelläni. Nyt toistaiseksi olen vain Fukka.

Fukka kiittää.

PS: Kuinka moni myöntää kaivaneensa nimeni esiin tämän luettuaan?

Desucon Frostbite: Minä, kahden päivän ansa!

Morrroooooooooooo!

Vuosi on vaihtunut ja toivotankin uudet vuodet, jos en sitä ole vielä tehnyt. Hyvät uudet vuodet. Asiaan. Desucon Frostbite teki neitsytmatkansa(?) viime viikonloppuna, ja vaikka minulla ei alunperin ollut mitään kiinnostusta tai aikomusta lähteä kyseiseen tapahtumaan, vei tieni silti sinne. Kiitos menee OF'lle ja Desuconille itselleen. Pakkasenpurema oli mukava monilta osin.

Matkaa teimme autolla, mikä iteäni hieman hirvitti, koska yleensä voin pitkillä automatkoilla todella pahoin tai olen kaameassa lääketokkurassa. Kuitenkin matkanteko onnistui kohtuu huoletta ja olin kanttuvei vain satunnaisesti. Syynä luultavasti kohtuu hysterinen matkaseura.

Sain leikkiä maskottia Frosti-chanin rinnalla!

Suurimman osan ajastani conissa istuin OF'n pöydän takana ja edustin yhdistyksen uusia jäseniä. Jokusen ohjelman kerkesin käydä katsomassa, ja ne olivat: Yuri- ja EuroCosplay-luennon sekä CosplayTuomari-paneelin. Esityspajan suuntaan oltiin minua tökkimässä aika lailla, mutta itse en nähnyt sitä minulle tarkoitetuksi ohjelmanumeroksi, joten jätin väliin. Onneksi pöydän luo ajauti aina välillä joku, jonka kanssa oli mukava rupatella sitä sun tätä, ettei ihan epäsosiaaliseksi tämäkään tapahtuma mennyt.

Yuri-luento osoittautui minulle itselleni tilaisuudeksi kerätä nippelitietoa aiheesta. Vaikka en suuri kyseisen tyylilajin kuluttaja ole, on tullut jotain yuri-sarjoja katsottua ja luettua. En kuitenkaan mitään maailmaani mullistavaa saanut siitä revittyä. Hieman samoissa puitteissa mentiin EuroCosplay-luennon parissa. EuroCosplay aiheena oli kuitenkin minulle se mielenkiintoisempi, joten osasin viihtyä, vaikka juurikaan uutta asiaa ei tullut esille. Tässä nyt pohtimaan, josko sitä itsekkin kehtaisi osallistua kyseiseen mittelöön...

Tuomari-paneeli oli kultaa. Hyvin monet siellä käsitellyt asiat ovat minua askarruttaneet useaan otteeseen. Yleisön aktiivisuus oli myös hyvin mukava juttu ja ehkä jollain tapaa onnistui hälventämään tuomareiden ja kisaajien välistä seinää entisestään. Tilaisuuden tullessa en osannut pitää suutani kiinni, joten oli pakko ottaa osaa keskusteluun. Ylläripylläri täytyi vähän nuuskia oman reiirin kulmilta ja kysellä jotakin tuomareiden suhtautumisesta esiintymiseen. Olisi niin poltellut jäädä luennon jälkeen vielä tenttaamaan monesta aiheesta, mutta muu OF-seurueemme odotteli jo kotiin lähtöä emmekä halunneet viivytellä. Ehkä joskus tulevaisuudessa...

Hall Cosplay oli taas se ohjelma, joka minun piti mennä katsomaan, mutta kerta kutsu Frosti-chanin suosikkeihin tuli, en mennyt kieltäytymään. Tämä tuli taas ihan puun takaa ja olinkin koko jutun kanssa aluksi ihan hämilläni. Mitä piti tehdä? Mihin piti mennä? Missä piti milloin olla? No, onneksi homma lutviutui ja löysin tieni woodin avustuksella takahuoneeseen ja sieltä lopulta lavalle.

Vatsanpohjaa kutkutti, kun pääsin pitkästä aikaa lavalle pyörähtämään. Kesän jälkeen jäänyt tuo esiintyminen vähän vähälle. Olin niin innoissani, että oikeasti tärisin ennen kun astelin lavalle. Tiesin, etten tule pärjäämään kisassa, koska voittaja valittiin yleisöäänestyksellä, eikä hahmoni ollut kovin tunnettu. Mariya on kuitenkin sellainen hahmo, joka voi viihdyttää niitä, jotka hänet oikeasti tietävät. Sainkin suurta tyydytystä siitä pienestä tietävästä hyminästä, joka yleisöstä lähti, kun hameen helmaa nosti vaarallisen korkealle. Mariya on vaan <3 Puvusta tulossa kuvia myöhemmin. Odottelen myös videomateriaalia kisasta, koska haluan tietää kuinka näkyvästi meinasin kaatua lavalla.

Erään uuden asian koin Frostbitessa. Se ei varsinaisesti liity tapahtumaan mitenkään, mutta sattuipa kuitenkin. Tämä oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, jossa syöminen jäi aivan liian vähälle. Aamupala ei ollut kummoinen lauantai aamuna, kun sen söin. Sunnuntaina sitä ei ollut ja päiväsaikaan en suuhui juuri mitään laittanut. Meinasi päässä heittää, ja tästä lähin yritänkin muistaa ja jaksaa syödä tapahtumissa paremmin, vaikka miten kiire olisi.

Nykyään enää harvemmin ostan tapahtumista mitään, mutta nyt mukaani tarttui uusi perheen jäsen <3 Figuureita ei ole tullut ostettuakaan pitkiin aikoihin.

Minulla uusi rakas<3

Näin lopuksi haluan kiittää vielä kahta ihmistä, jotka tekivät Frostbitesta minulle itselleni jotain aivan ainutlaatuista!

Jareth ja Sarah!

Ette voikkaan uskoa, miten onnelliseksi nämä kaksi pukua minut tekivät. Katsoin hiljattain Labyrinth-elokuan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olen sen joskus ikkupikkuriikkisenä Fukkana nähnyt. LOVE IT! Siinä vain oli jotain, joka vei minut mukanaan. Näiden kahden tyypin näkeminen oli melkolailla samanlainen kokemus, joten kiitos tästä ihan hirveästi!

Frosti oli minun puolestani tässä ja Fuu kiittää!

PS: Kuvat on sitten nyysitty OF-blogista, koska oma kamerani oli hyvin vähälä käytöllä. Mariyaa yritän kuvauttaa vielä lisää täällä kotopuolessa.