Kriisistä on selvitty

Hei!

Olin jo tänne kirjoittamassa itkumerkintää tuossa alkuviikosta. Oli epätoivo iskeä. Pahasti. Ratkoja on kyllä hukassa taas, mutta tämä epätoivo ei nyt koskenut sitä. Tein Lukan kenkiä ja olin taas hyvässä yhteysymmärryksessä kengänpäällisten kanssa. Lyön tähän nyt hieman WIP-kuvia ja -asiaa aiheesta. Tai sen, mitä siitä yleensä on.

Tässä on alku. Kirpparilta kaivetut ja vahingossa kokoa liian isot popot. Heti alkuun tungin kengät täyteen erinäisiä asioita, jotta saisin niistä sopivat. Vartta piti saksia lyhyemmäksi ja sitten alkoikin elämää suurempi taistelu. Alusta asti olin päättänyt tehdä täysin kiinteät kengänpäälliset.

Tämä vaihe, "kaavoitus", oli vielä hauskaa ja leppoisaa. Näin harhakuvia siitä, että eihän näiden kengänpäällisten tekeminen olekkaan niin pepuista. Sitten homma taas pissi minua silmään ja tökkäsi. Pahasti.

Kerpele!

Ensimmäinen epätoivoinen sovitus. Mitä pas... Arvatkaa, montako suoraa nuppineulaa minulla on enää jäljellä. Vetoketjukin ommeltu päin mitä sattuu. Tämän hetken jälkeen lakkasin kuvaamasta, koska ketutti, nolotti, päätä särki enkä halunnut lisää todistusaineistoa tuskastani.

Sain lopulta kengät tehtyä jotenkin. En missään nimessä ole kenkiin tyytyväinen, mutta virheet ovat sellaisia, jotka voin seuraaviin helposti korjata. Opittua tuli paljon ja ehkä ensikerralla, kun kengänpäälisiä teen, en ole ensimmäisenä suunnittelemassa omaa kuolemaani. Vannoin kyllä, etten muka enää ikinä tekisi kengänpäälisiä. Arvatkaa vaan.

Piti suoristaa peruukki, jota käytän Lukalla. Harmi, se oli kiharana niin nätti. Peruukki on alunperin hankittu Rurukaa varten, mutta koska Ruruka ei ole vielä itseään parsituttanut kasaan, päätin voivani uhrata toisen peruukin Lukalle. Jos ihastun Lukaan pukuna, tilaan varmaan kolmannen peruukin Rurukalle, mutta jos en ihastu, leikkelen tämän palasiksi ja laitan sen Rurukaan.

Hei hei, kaunis muru!

Kengät meinasivat jännittää myös siksi, että niiden löytäminen kesti ja lopulta minulle jäi todella vähän aikaa niiden tekemiseen. Lukan piti nimittäin olla valmis nyt täksi lauantaiksi (26.), koska OF-porukan ja muiden kanssa kuvailimme musiikkivideota. Tuli pyyntö, josko saisin Lukan valmiiksi kuvauksiin. Ja valmista tuli!

Aurinko poltti minut puhki.

Kuvauspaikka oli aivan ihana, mutta samalla hyvin sotkuinen ja hasardi. Luka ottikin vähän osumaa kuvauspäivien aikana. Peruukki pitää suoristaa uudestaan, kengät puhdistaa ja ehostaa. Ja sain minä sievät rusketusrajatkin toiseen käteen. Nyt odotellaan videota.

Viimeviikolla piirtelimme porukalla kaavoja ja maanantaina lähetin kaavoja maailmalle K-ON!-ryhmämme yhdelle jäsenelle (toivottavasti kellään ei tule kaavojen takia suurta halua kuristaa minua). Yui on muuten valmis myös, mutta peruukkia pitää vielä vähän ehkä saksia ja jakku pitäisi laittaa kasaan. Tein elämäni toisen vekkihameen Yuille ja tykästyin siihen hirveästi. Kangas oli aivan ihana ja silittyi täydellisesti.

Ostin koululta muutamat olkatoppaukset.

Jakun tekemiseen ei tule menemään kauaa, nyt kun olen päässyt taas yli antipatioistani sitä kohtaan. Odottelen sitä jo ihan innolla, mutta ensin siivotaan Lukan jätökset.

Tilasin Yuille tosiaan piilolinssit. En taas osannut ottaa mistään mitään selvää ja postissa tulikin sitten vähän jotain muuta kuin mitä odotin. Ruskeat piti olla, mutta eivät minun silmissäni hirveän ruskeilta näytä. Näytän pieneltä eläimeltä ne silmissä. Tilaan uudet, kunhan kerkeän ja on rahaa. Desuun mennään näillä.

No moe vaan.

Lukasta tulee lisää kuvia tässä myöhemmin, kunnes pääsen taas omalle tietokoneelleni. Kuvat on kylläkin otettu minun ovisilmäräpsylläni, joka ei ole kovin kummoinen vehje.

Fukka kiittää.

PS: Kiitos myös Biirulle haasteesta!

Minulla oli idea...

Heissan!

Vaikka voisin tehdä päivityksen edistyksestäni pukujen kanssa, en tee sitä. Minulla on nyt ihan muut asiat mielessä.

Monelle ovat varmaan tuttuja nämä cosplay-musiikkivideot, joita tätänykyä putkahtelee joka kolosta. Minä tykkään niistä ihan hirveästi silloin, kun ne ovat hyvin tehtyjä ja mietittyjä (hyvä kuvaus, hahmokemiat kohdallaa ja silleen). Oma suosikkini on ehdottomasti Cosplay Fever'n video, joka on tehty Pink'n Rise Your Glass -kappaleesta.

Koko konsepti on minusta hyvin toimiva ja kappalevalinta täydellinen. Mehän olemme vain kourallinen friikkejä, jotka pitävät omia pieniä pileitään. Jee. Toteutus on myös onnistunut.

Teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että lähestulkoon millä vempeleellä tahansa joku voi kuvata tällaisen videon. Se on kivaa arvatenkin, mutta siitä on taas muodostumassa massailmiö. Ei ehkä ihan Suomessa vielä, mutta kyllä se maailmalta tännekkin perseensä raahaa.

Mikä itseäni tässä risoo, on se, että minulla ei ole kuvauksellisia taitoja tehdä tällaista videota. Hiljattain olin mukana lyhytelokuvan kuvauksissa, mikä vakuutti minut siitä, että koko posessi olisi minulle mahdoton toteuttaa, koska en osaa kuvata tai tehdä valaistuksia tai äänittää. Tietotaitoni on puutteellista.

Cosplay-esitysideoita tursuaa korvista jatkuvasti. Suurin osa ovat kuitenkin toteuttamiskelvottomia ilman monen kuukauden valmisteluja, harjoitteluja ja osaavaa porukkaa. Minä kuitenkin toistaiseksi ideoin ja haaveilen aivan yksinäni omassa kolossani. Osan ideoista onnistuisin toteuttamaan videolla, vaikka yksin, jos tarve vaatii. Kuvaamiseen edelleen pitäisi hommata joku, joka oikeasti osaa hommansa...

Nyt kuitenkin huomaan innostukseni oman videon tekemiseen hiipuvan, koska kaikki muutkin tekee sitä. Jos oikeasti osaisin, ei minulla olisi mitään epäilemistä, muttakun ei osaa. Siitä huolimatta! Yritän pitää pintani tämän kanssa, koska ne videot on vaan niin kivoja. Tahdon myös kokeilla enemmän kameralle näyttelemistä, koska se on jäänyt aika vähäiselle.

Ja täten minä virallisesti varaan piisin... Backstreet Boys'n Masquerade!

Minähän olen jonkinmoinen BSB-intoilia ja tykkään tästä piisistä muutenkin. Olen tätä pohtinut kesästä 2010, joihin aikoihin tämä piisi ensimmäisen kerran ilmestyi. Ihan vain siltä varalta, jos joskus saan asioita aikaiseksi.

Fukka kiittää.

Näillä mennään kesää kohti

Minä täällä hei!

Olen oikeasti jaksanut työstää Desun pukuja nyt pikkuhiljaa joka päivä, sen sijaan, että vääntäisin kaiken yhdessä super-intensiivisessä rytäkässä. Vaikka minulla on tässä rutkasti aikaa saada kaikki valmiiksi, tuntuu siltä, että pientä stressiä on ainakin ollut ilmassa. Tilanne tuntuu nyt kuitenkin lievittävän jokseenkin, kun osa stressitekijöistä on pois päiväjärjestyksestä. Osasta päästän hyvillä mielin irti ja osa jää vähän harmittamaan. Tarkoitus oli lähteä OF'n mukana Kemin Manga-päiville, mutta piti tehdä valinta sen ja perheen välillä, ja perhe meni edelle. Se, että ylipäätään jouduin moisen päätöksen tekemään, ärsyttää.

Mutta silti! Edistysaskelia! Toisen Desu-puvun peruukki saapui postiluukusta sisään maanantaina. Odotin tuota peruukkia hyvin täpinöissäni. Se tulee siis Yuille K-ON!'sta. Teen Yuin koulupukuversion ja näillänäkymin Yui olisi sunnuntain puku, mutta saatan sen laittaa myös ehkä perjantaille. Jakun kaavoja olen yrittänyt piirrellä, mutta vihani jakuntekoa kohtaan oli ylitse vuotava. Nyt asia on kuitenkin korjattu ja voin kaavoitella ensiviikon hyvillä mielin.

Retardi on retardi.

Ensikertaa, kun tätä peruukkia sovitin, ne näytti vähän pömpöltä tuolta päälaelta, mutta luulen, että syy oli siinä, että oma tukkani oli huonosti peruukkisukan alla. Koko kuontalo oli kai kasaantunut päälaelle, koska kun uudelleen tätä sovitin, se näytti aivan eriltä. Kuva on tosiaan ekalta kerralta. Peruukki saa kokea vielä suoristuksen ja saksikäsittelyn. Etutukkaa ja latvoja päitää hieman lyhentää.

Yuille pitää ostaa myös piilarit, mutta valinnan vaikeus meinaa jarruttaa. En ole koskaan ruskeita piilolinssejä ostanut, joten kaikista eri vaihtoehdoista on niin vaikea päättää >______<

Yuille on jo olemassa kengät entuudestaan sekä hame- ja jakkukankaat ostettuna. Minulla oli mielikuva, että omistan valkoisen peruskauluspaidan, jota voisin käyttää Yuissa, mutta en löytänyt sitä ainakaan mistään. Olin jo repimässä hiuksia päästäni, kunnes sain aivan toista pukua varten tilatun kauluspaidan... Pienen tovin aivosoluni harhailivat, ennen kun tajusin, että voin käyttää sitä myös Yuissa. Jakkua, peruukin muokkausta ja hametta vaille valmis on siis Yui. Ei paha.

Lukaa olen työstänyt eteenpäin hieman ahkerammin. Tällä hetkellä uupuu vielä pikku juttuja ja edelleen ne kengät. Olen ensiviikon lähestulkoon lomalla, joten ajattelin raidata kirpputoreja siinä toivossa, että hyvät kengät löytyisivät. Sitten pitäisikin tehdä ne kengänpäälliset... ... ... APUA!

Paita lähes valmis. Korut valmiit ja maalatut.

Omistaako kukaan Joka tyypin kaavakirjaa? No, minä omistan. Pyysin sitä lahjaksi ennen kuin aloitin kouluni vaatetusalalla. Siinä on hyviä ohjeita kaavoitukseen ja kaavat tulevat kirjan mukana. Aluksi se vaikutti taivaan lahjalta, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että voisin heittää koko kirjalla vesilintua.

Joudun joka ikinen kerta muokkaamaan kaavoja niin paljon, että samalla vaivalla piirtäisin kaavat itse. Kirjan taulukoiden mukaan kokoni olisi L (en ole koskaan käyttänyt kauppojen L-kokoisia vaatteita). Sen kaavat ovat minulle aivan liian isot. Lukan hametta kaavoittaessani päätin sitten jäljentää M-kokoisen kaavan. Kun tarkistelin kaavan mittoja ja vertasin niitä omiin mittoihini huomasin, että kaavat olivat aivan liian pienet... GHAAAAAAAAA! Piirsin ja pienentelin stten ne L-kokoiset kaavat. Eli halusin vain sanoa, että ne kaavat ovat välillä aivan päin pyllyä.

Selvisin kuitenkin.

Kellotin takakappaletta vähän enemmän, jotta saisin vähän volyymia hameeseen.

Taas eräs asia, jota vihaan. Saumanvarojen piirtäminen kankaalle kangasliidulla. Kangasliitu on niin kömpelö väline, että sen kanssa hommaan menee ikuisuus. Vielä en ole löytänyt sellaista vaatturinkynää, josta oikeasti jäisi jokin jälki kankaaseen (Jos jollakin on hallussaan tällainen ihme, kertokaa mistä sitä saa ja paljonko maksaa. Kiitos). Yleensä piirrän saumanvarat valmiiksi kaavoihin, mutta koska en ollut varma siitä, miten paljon joudun noita hameen kaavoja muokkaamaan sovituksen jälkeen, niin jätin sen tällä kertaa välistä.

Kaikesta tästä kakasta huolimatta Lukalle on nyt hame. Harmillisesti minulla ei nyt ole tarjota kuvaa täysin valmiista headset'stä. Luurimet näkyivät jo viime merkinnässäni, mutta mikrofooni on lisätty sen jälkeen.

Fuu kiittää ja toivoo, että voi tehdä vielä jonkun merkinnän ennen Desua. Kiire on kuitenkin se joka määrää.

PS: Olen viime päivät lukenut Naruton uusimpia lukuja siitä, mihin joskus jäin. Noin 80 luvusta olen lukenut 70 ja itkenyt silmät päästäni. Sen innoittamana olen harkinnut kaivavani vanhan Tsunade-pukuni kaapin kätköistä Desun perjantaipuvuksi. Peruukia minulla ei ole, mutta voisin lainata Kideltä peruukkia, jos kelpuutan sen. Jos näin käy voi olla, että Tsunade lähtee toden totta mukaan Desuun. Jos ei, niin sitten varmaan perjantaina on se Yui.