Palataanpa asiaan

Hei.

Ööö… Zeldan kuulumisia on päivitetty viimeksi… tammikuussa. Hubs. Koko aikajana on muutenkin nyt ihan solmussa tämän blogin päivityksen suhteen, koska a) unohdin, että kesäkuu on myös kuukausi ja b) olen kerennyt jälleen touhuilla asioita JOTKA EIVÄT OLLEET ALUN PERIN SUUNNITELMISSA. Olkoon tämä nyt tämmöinen arkiostojen siivous -tyyppinen merkintä, jossa saadaan Zeldan peruukkiseikkailu päätökseen sekä taputellaan Nuuskamuikkusen kukkaseppeleen valmistuminen.

Sitten asiaan.

Tähän jäimme tammikuussa.

Viimeksi Zeldan peruukki oli vielä aivan kesken, mutta hyvin jo vauhdissa. Olin lähtenyt jo työstämään hiusrajaa, mutta samalla liimailin vielä ylimpiä kuitukerroksia nutturan pohjaan. Hiusrajan liimaus oli kyllä yksi oppimisprojekti, ja jouduinkin paikkailemaan hiusrajaa useampaan kertaan, kun en ollut ihan tyytyväinen. En ole täysin varma pidänkö tästä tekniikasta, mutta nyt sitä ainakin on kokeiltu.

Hiusraja ja tynkäys valmis!

Vasta hiusrajan ollessa jo jollain tasolla valmis, uskalsin irrottaa peruukin peruukkipäästä ensimmäisen kerran liimauksen aloittamisen jälkeen. Tämä jännitti todella paljon, koska Gwendolynistä oppineena halusin peruukista paremmin istuvan, mutta samalla pohdin tuleeko peruukista liian pieni. Lisäksi olin käyttänyt tähän peruukkiin huomattavasti runsaammin liimaa kuin Gwendolynin, joten se ei ollut yhtään niin anteeksiantava. Alkuun todellakin näytti siltä, että peruukkikypäräni oli liian pieni, mutta pienesti nitkutellen ja omintakeisin manööverein peruukki onneksi sujahti päähän! Jälleen kerran kuitenkin sain löytää omasta kehostani asioita, jotka ovat epäsymmetrisiä, mitkä tällä kertaa olivat luonnollinen hiusrajani ja kallonpyöreys.

Osa etuhiuksista tässä kiinni klipsulla.

Tässä vaiheessa osa peruukin etuosan kuiduista oli vielä liimaamatta, koska liimasin ne vasta nutturan asennuksen yhteydessä. Myöskin pulisonkien kuidut olivat edelleen käsittelemättä ja kahlittuna leteille. Sovituksen yhteydessä löysin pari paikattavaa kohtaa hiusrajasta, jotka onneksi oli helppo hoitaa kuntoon. Ihan täydellistä tai halutunlaista en saanut hiusrajasta edes paikkailuiden jälkeen, mutta nyt se ainakin on tehty.

Tuo worbla-töllerö olisi voinut olla hieman sirompi...

Nyt oli siis lopulta nutturan vuoro. En löytänyt mitään sopivan mallista tai kokoista palleroa valmiina sille pohjaksi, joten se piti tehdä itse. Aseinani oli ”tennispallo”, foliota ja worblaa. Käärin tennarin folioon ja muotoilin sen ympärille lisää massaa foliosta, jotta koko ja muoto möllykässä olisi sopiva. Tämän jälkeen muotoilin worblasta möllykän päälle kuoren, jonka maalasin peruukkiin sopivaksi. En suosittele tätä menetelmää, koska minulla oli suurta vaikeutta saada tuo palloväkerrelmä ulos kuorestaan. Jos olisin käyttänyt oikeaa tennispalloa koko homma olisi pitänyt hajottaa. (Tuo on siis untuvatuotteiden pesemiseen tarkoitettu pesupallo, joka ei ole yhtä kovaa tekoa kuin oikea tennispallo.)

Tätä oli hauska tehdä.

Worbla-kuori sai päälleen karvapeitteen peruukkikuidusta. Tässä kohtaa otin taiteellisia vapauksia kuitujen asettelun suhteen, koska pelissä nuttura on niin kovin yksinkertaistettu. Halusin tuoda vähän enemmän eloa väkerrykseen. Liimasin kuidut palleron sisäpuolelle UHUn Karlsons-liimalla, muotoilin kuidut kulkemaan pallon pintaa pitkin fööniin avulla ja käytin lähinnä Got2B-hiuslakkaa kuitujen kiinnittämiseen palluran päällä. Lopuksi liimasin nutturan kiinni itse peruukkiin Karlsons-liimalla. Halusin liimalle kunnollisen ja pitkän puristuksen aikaiseksi, jotta liimaus varmasti pitäisi, joten kelmutin koko peruukkipään liimauksen ajaksi.

Tässä kohtaa taas mietin sitä, miten tähän kohtaan elämässäni olen päätynyt.

Liimaus onnistui oivallisesti, joten nyt oli aika viimeistellä nuttura sekä koko peruukki. Olin jättänyt peruukkiin kuituja ohimoille, jotka muotoilin ja käärin nutturan ympärille föönin ja runsaan hiuslakan voimin. En siis käyttänyt ollenkaan liimaa tässä kohtaa, jotta tarvittaessa voisin purkaa muotoilun. Näin sain siistittyä ja piilotettua nutturan juuren ja integroitua sen nätisti osaksi muuta peruukkia. Itse tykkään kovasti siitä, miltä lopullinen nuttura näytti.

Melkein valmis

Viimeisenä vaiheena olivat pulisongit, joiden kuidut tupeerasin, leikkasin ja muotoilin. Pienesti siistin niitä vielä näiden kuvien ottamisen jälkeenkin, mutta lopullinen muotoilu tulee tapahtumaan sitten, kun puku oikeasti pääsee käyttöön.

Ylläripylläri: peruukki on painava ja hyvinkin takapainotteinen, joten jouduin miettimään useampia vippaskonsteja, jotta saan peruukin pysymään päässä hyvin ja kivuttomasti. Tähän mennessä paras tyyli on ollut pin-curls-menetelmä, jossa muotoilen omat hiukseni hiusrajan alueelta lättäniksi kiekuroiksi, jotka kiinnitetään pinneillä. Kiekurat estävät peruukkia valumasta taaksepäin ilman sen kummempaa ankkuroimista, mutta luultavasti tulen käyttämään tämän menetelmän tuella myös esimerkiksi peruukkiteippiä.

Tesmasin naaman ja korvat.

Testasin myös hieman meikkiä peruukin sovituksen yhteydessä. En täysin ollut tähän meikkiin tyytyväinen, joten viilaus ja suunnittelu jatkuu. Yritän tavoitella pehmeää ja pyöreää olemusta meikillä. Koska kyseessä on myös pallopääversio Zeldasta, josta ei ole mitään ”tavallisen kokoista” referenssiä, päädyin myös käyttämään täysmustia piilolinssejä tämän puvun kanssa.

Ja sitten osa, jonka meinaan unohtaa jatkuvasti eli tiara, tai minun suussani otsaripa.

Long boi

En voinut tarttua otsarivan tekemiseen ennen kuin peruukki oli valmis tai vähintäänkin päässyt sovitukseen, koska mittasuhteet riippuvat niin paljon peruukista. Olin hahmotellut kaavaa jo aikaisemmin, jotta osaisin valita oikeankokoisen jalokivimuotin, mutta tuolloin tein varmuuden vuoksi kaksi eri kokoista kiveä. Onnekseni kaavahahmotelmani oli juuri oikeassa mittakaavassa, joten pääsin saman tien muotoilemaan! Leikkasin otsarivan pohjan kartongista ja päällystin sen sisäpuolelta tavallisella sekä ulkopuolelta valkoisella worblalla.

Leivinpaperin alla kaava mallina.

Otsan koristukset muotoilin ensin irrallaan worblan jämistä, jotka leivoin yhtenäiseksi massaksi. Punnitsin lääkevaa’alla kaikki osat, jotta niissä varmasti oli saman verran tavaraa :D Asioistahan piti saada symmetrisiä ja yhteneviä. Samalla tein punaiselle kivelle valkoisesta worblasta istutuksen, jolla sen saisi myös kiinnitettyä itse pantaan. Sirppimöllyköitä muotoiltiin ja viilailtiin moneen kertaan ja vielä rutkasti myös pantaan kiinnitettyinä.

Tietenkin piti testata otsarivan koko peruukin kanssa.
Tässä myös peruukin tylli leikattu lyhemmäksi.

Kun otsarivan muotoilu oli valmis ja kaikki mahdolliset pinnat siistitty, silottelin worblan pintaa muutamalla kerroksella Erikeeperiä. Sitten pääsin maalaamaan! Maalasin koko hässäkän ensin kultaiseksi vaahtomuovisiveltimellä, mutta maalin kuivuttua totesin, että en pidä siveltimen jättämästä rosoisesta pinnasta, joten hioin maalin osittain pois. Päädyin lopulta maalaamaan otsarivan uudestaan tavallisella siveltimellä, jolloin lopputulos oli paljon kiiltävämpi, mutta se toi enemmän esiin muotoilun virheitä. En enää kuitenkaan jaksanut rueta uudestaan hiomaan...

Yllä patinoimatta, alla patinoitu.
Kyseessä siis hyvin kevyt patinointi.

Vaikka referenssikuvissa otsaripa on hyvinkin siistin näköinen, halusin pienesti patinoida kolmiulotteisia muotoja. Avainsanana pienesti, koska jossain kohtaa oli taas liian ronskien otteiden kanssa liikenteessä, minkä vuoksi jouduin taas vähän paikkailemaan jälkiäni kultaisella maalilla. Tämä oli kuitenkin ihan hyvä, koska käyttämäni maalin alta patinointi kuulsi läpi tosi kivasti. Patinointiin käytin jälleen kerran nestemäistä patinaa. Patinoinnin jälkeen oli vuorossa enää lakkaus, joka antoi koko otsarivalle hyvin kiiltävän viimeistelyn. Punaisen kiven lakkasin vielä extrakiiltäväksi kynsilakalla.

BTW tämä oli tapani antaa otsarivan kuivua käsittelyjen välillä.

Täten Zelda PUVUN osat ovat siis valmiit! Ovat olleet jo pidemmän aikaa, mutta edelleen puuttuu sauva. Sen tarina on vielä näkemättä, joten Zeldan kertomus ei siis vieläkään lopu tähän. Sauva on aloitettu, sen voin sanoa! En halua kuitenkaan tehdä sitä juostenkusten, joten se saa ottaa oman aikansa.

Minä yrittämässä selvittää sauvan mittasuhteita.

Tämän merkinnän teemana on kuitenkin pään ympärillä pyöriminen, joten hypätään seuraavaan päähineeseen, jonka hurahdin tekemään, eli siihen Nuuskamuikkusen kukkaseppeleeseen. Jopa omassa päässäni tuntuu vähän sillisalaatilta yhdistellä eri pukujen juttuja keskenään samaan merkintään. Haluan vain saada hommat pois päiväjärjestyksestä, jotta voisin keskittyä tuoreempiin asioihin. Kiitos ja anteeksi.

Arabian vanhempi Nuuskamuikkus-muki

Seppele on tosiaan kiva väripilkku muutoin hyvin yksivärisessä puvussa. Aluksi suunnitelmani oli tehdä Muikkuselle vain valkoisista kukista koostuva seppele, mutta sitten homma lähti lapasesta. Yritin käyttää mahdollisimman paljon jo valmiiksi kotoa löytyviä kankaita ja välineitä seppeleen tekemiseen, jotta saisin hyödynnettyä varastojani.

Pipo päreiks!

Seppeleen pohjana käytin alumiinilankaa, jonka taivutin kaksinkerroin jokseenkin säädettäväksi silmukaksi. Päälystin pohjarinkulan villalangalla makramee-solminnalla. Näin sain pohjasta toivotun värisen sekä pinnan, johon pystyisin tarvittaessa ompelemaan tai liimaamaan asioita helposti. Fun fact: villalanka on peräisin pieleen menneestä piposta, jonka purin tätä varten.

Kuivunut Fray Check molemmissa lehdissä...
Päätin myös hylätä tuon vaaleanpunaisen lehden mallin kokonaan.

Kaikki seppeleen kukat on tehty alusta asti käsin jemma- ja jämäkankaista. Mallailin aluksi vain valkoisten kukkien terälehdet, mutta sitten halusinkin tehdä kahden värisiä kukkia. Lehdet on leikattu sellaisenaan kankaasta ja olen sinetöinyt niiden reunat Fray Checkillä. Testasin siis myös vaaleanpunaista kangasta, mutta siinä reunojen sinetöinti jäi niin räikeästi näkyviin, että päätin vaihtaa keltaisiin kukkiin.

Tästä lähtee.

Kaikki kukkien terälehdet on ommeltu käsin samalla tyylillä poimuttamalla ne tyvestä ja vetämällä poimutukset nippuun. Samalla olen ommellut kukat kokoon terälehti kerrallaan. Kasattujen kukkien sisukset olen värjännyt luomiväreillä. Kukkien lisäksi leikkelin erisävyisiä ja kokoisia lehtiä huopakankaasta täyttämään seppelettä. Ompelin noita lehtiä myös kiinni itse kukkiin.

Vähän meh.

Mallailin valkoisia ja keltaisia kukkia seppeleeksi ja totesin, että se näyttää vähän tylsältä, joten kaivelin jälleen kangasvarastojani läpi. Löysin toisen vaaleanpunaisen kankaan, jossa sinetöinti ei näkynyt niin räikeästi, sekä Stellan mekon kankaan jämät, joten päädyin käyttämään näitä kankaita lisäkukkien tekemiseen. Keltaiset ja vaaleanpunaiset kukat ovat tehty samalla mallilla, mutta halusin tehdä oranssista kankaasta jotain erityisempää, joten päädyin tekemään siitä yhden suuremman kukan, keisarinliljan. Tämä oli ainut kukka, jonka inspiraationa käytin oikeasti olemassa olevaa kasvia. Muut olen tekaissut päästäni.

Sekalainen seurakunta kukkia eri vaiheissa.

Myös keisarinliljan sisukset on taiteiltu luomivärillä, mutta lisäsin sekaan myös pieniä pisteitä kangastussilla tuomaan vähän eloa. Kun kukkia alkoi olla tarpeeksi, mallailin niiden asettelua seppeleeksi ja lopulta ompelin ne kiinni villalankaan. Villalanka mahdollisti myös sen, että pystyin jonkin verran liikuttelemaan kukkien paikkaa vielä ompelun jälkeenkin, joten niiden sommittelu oli todella näppärää. Muotoilin kukkien terälehtiä vielä käsin taivuttelemalla ja kääntelemällä jonkin verran ompelun jälkeen. Päädyin asettamaan keisarinliljan samalle kohdalle kuin Muikkusen sulka on hatussa, koska ne sattuivat olemaan lähes saman väriset.

Valmis seppele!

Vielä hatun kanssa.

Ja näin seppele oli valmis! Tämän piti päätyä myös ovikoristeeksi, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi nakutella naulaa oveen ripustamista varten. Kuitenkin Nuuskamuikkunen olisi sitten tältä erää taputeltu. Zeldan kanssa painiminen jatkuu, ja vähän haaveilen sauvan valmistumisesta Traconiin, mutta samalla en halua hätiköidä sen kanssa. Valitettavasti myös uudet puvut alkavat taas kuumotella takaraivossa, joten saa nähdä, miten tässä käy.

Fukka kiittää!

PS: Tiedän, että olisi näppärää ja kätevää vain ostaa 3D-malli Zeldan sauvasta ja tulostaa se esim. jonkun palvelun kautta, mutta minulle tässä harrastuksessa on kyse KÄSItyöstä, joten ainakin vielä tuskailen asian kanssa.

Vartova prinsessa

Hei moi ja hyvää vuotta 2026!

En saanutkaan liima-asioita tuikattua blogiin ennen vuodenvaihdetta. Hubs. Yritän ryhdistäytyä asian tiimoilta, mutta positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että nyt on luvassa ihan oikea katsaus siihen, mitä Zeldalle kuuluu! Joulukuu meni ihan höpöksi hulinaksi, mutta jotenkin onnistuin ujuttamaan cosplay-hommia kaiken kaaoksen sekaan.

Ilokseni ja onnekseni voin heti alkuun todeta, että Zeldan osalta suurin ja hirvein mörkö on selätetty! Eli siis vaaleanpunainen kaapu, jonka värjäämisestä tuli murheenkryyni. Nyt kuitenkin jatkamme siitä, mihin jäimme viime jaksossa. Kahden epäonnistuneen värjäyksen ja yhden toivottoman värinpoiston jälkeen ostin kaapua varten jälleen uudet kankaat ja päädyin tilaamaan rakastamiani Dylon-värejä ulkomailta. (Japanin matkalla ompelutarvikeliikkeessä kyseisiä värejä oli hyllyt pullollaan, ja hieman harkitsin niiden ostamista varastoon matkalta.) Tilaamani värit eivät kuitenkaan olleet aivan täysin samoja, kuin mitä olen käyttänyt. Myöskin tärkeimpänä huomioon otettavana seikkana: Zeldaa varten tehdyt aikaisemmat väritestit oli toteutettu tietenkin vanhemmilla väreillä.

Onnekseni Dylon näyttää vain päivittäneen tuotteitaan, eikä lopettaneen valmistusta kokonaan!

Ensimmäinen etappini siis oli selvittää, onko Dylon muuttanut tuotteiden pakkauksia vai myös niiden koostumusta. Testasin siis värjäystä aikaisemmalla kaavalla, jonka olin katsonut Zeldalle sopivaksi (jonka osalta kuitenkin tein laskuvirheen lopullisessa värjäyksessä). Tämän testin pohjalta pystyin päättelemään, että värit eivät ole koostumukseltaan täysin samat kuin aikaisemmin… tai sitten uudessa kodissani tulee hanasta kuumempaa vettä kuin aikaisemmin.

Yllä aikaisempi testi ja alla uusi testi täysin samalla kaavalla... Hieman on tujumpi väri!

Uuden testin tulos oli siis paljon voimakkaampi kuin alkuperäisen, vaikka värjäyslimen kaava tosiaan oli sama. Usein kangasvärit vaativat vähintään 60°C lämpöisen veden edes toimiakseen, mutta Dylonille riittää jo 40°C. Syy, miksi pidän Dylonin väreistä on nimenomaan se, että niitä varten en ole koskaan joutunut keittämään vettä. Hanasta tullut kuumin vesi on riittänyt. Useimmat kangasvärit kuitenkin toimivat voimakkaammin kuumemmassa vedessä. Miksi epäilen, että syynä voi olla hanasta tulevan veden lämpötila on se, että huuhdellessani testitilkkuja (ja yleisesti) huomaan, että käteni eivät kestä hanasta tulevan veden kuumuutta täysillä lämmöillä. Aikaisemmassa asunnossa tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Voitte olla varmoja, että selvitän syyn vielä kunnolla (koska vanhoja värejä on vielä hieman jäljellä), mutta Zeldan osalta tämä tarkoitti sitä, että testivärjäykset pitää aloittaa lähes alusta.

On tämä saatana työmaa.

Lopulta oikea värisävy löytyi jälleen, tein oikein tarkat laskutoimitukset kaavan muuntamiseksi isompaan mittakaavaan ja onnistuin värjäämään kaavun kauniiksi ja upeaksi! Ei läiskiä, ei epätasaisuutta värissä! Jee jee! Ehkä tämä puku valmistuu joskus sittenkin. Samalla värjäsin myös nyörin pätkän, jolla kaapu sidotaan edestä kiinni. Päädyin nyörikiinnitykseen, koska L’sA Linkin tunikassa on myös nyöritys, ja näiden kahden pelin estetiikka on todella samanlainen.

VIIMEINKIN!

Kun kaapu oli taputeltu, oli minun pakko kohdata toinen mörkö tässä projektissa, eli viitta ja sen kuviointi. Olin tehnyt viitan kuviota vaille valmiiksi jo aikaisemmin, mutta kuvion muuntaminen omiin mittasuhteisiini osoittautui erittäin hankalaksi, koska olin kaavoittanut viitan niin kapeaksi. Joulun alla kuitenkin päätin taas uhmata taloudellista tasapainoani ja ostaa uuden kankaan leveämpää viittaa varten. Onni oli, että kyseinen kangas löytyi alennuslaarista, jolloin maksoin siitä vain murto-osan aikaisemmasta.

Nyt homma luisti niin paljon paremmin!

Leveämpi viitta osoittautui oikeaksi valinnaksi, koska nyt kuvion piirtäminen ja suunnittelu osoittautui hyvinkin yksinkertaiseksi. Ylläri. Koska Zeldan mittasuhteet pelissä ovat täysin epäluonnolliset, on tämä vain oma versiointini kuviosta, eikä se voikaan olla täysin samalainen kuin referenssikuvissa. Ratkoin siis vanhan viittakappaleen irti kauluksesta ja hupusta ja ryhdyin tekemään kokonaan uutta.

Pallopää!

Vain yksi kuvio silitettynä.

Mietin pitkään, että millä tekniikalla haluaisin tehdä viitan kuviot. Harkitsin silitettäviä kalvoja, mutta ajatus noin suurista kuvioista ja oikean sävyn metsästämisestä ei houkuttanut. Myös viitaksi päätynyt kangas ei ollut ihanteellinen tuota tekniikkaa varten. Päädyin lopulta ihan vain kankaaseen ja ompeluun. Löysin sopivan värisen morsiussatiinin, joka toi kivaa kontrastia viittakankaan ja kuvion välille. Harkitsin satiinin tukemista tukikankaalla, mutta en halunnut tuoda viittaan yhtään ylimääräistä jäykkyyttä ja vähentää sen laskeutuvuutta. Tiesin, että kuvion ompeleminen olisi ollut huomattavasti helpompaa tukikankaan kanssa, mutta… ei.

Tässä harsinpisto on ihan liian pitkä ja liian kaukana kuvion reunasta :/

Kiekurat on siis leikattu kankaasta 1cm saumanvaralla, jonka olen silittämällä ensin kääntänyt nurjalle puolelle, ja sitten kiekurat on nuppineulattu viittakankaaseen kiinni. Ennen kuin lähdin ompelemaan mitään, neulasin kaikki kuviot kankaalle ja katsoin, että ne kohdistuvat oikein suhteessa toisiinsa. Tämän jälkeen lähdin käsin ompelemaan yhtä kiekuroista, mutta pian totesin, että pelkkä neulaus ei riitä liukkaan satiinin paikallaan pysymiseen. Lopulta päädyin harsimaan kuviot ensin kankaalle (kuva yllä) ja vasta tämän jälkeen ompelin ne lopullisesti kiinni piilopistolla. Ommellessa viitan piti pötköttää tasaisesti lappeellaan, koska kankaat eivät meinanneet tulla toimeen keskenään, joten leiriydyin olohuoneen lattialle katsomaan Netflixiä muutaman päivän ajaksi.

Ihmisen päällä tämä onneksi näyttää paremmalta, mutta olisin toivonut hieman enemmän laskeutuvuutta, but oh well.

Lopputuloksesta huomaa, että tässäkin hommassa harjaantuu, harsimisen ja ompelun osalta, mutta mikä lopulta auttoi kaikkein siistimmän lopputuloksen aikaansaamisessa oli se, että vaihdoin ompeluneulan terävämpään ja ohuempaan kirjontaneulaan. Uusi neula sujahti siistimmin ja sulavammin molemmista kankaista läpi, jolloin kumpaankin muodostui vähemmän kuprua. Viitta on muutoin valmis, mutta olen jättänyt keskitakaharsinnan vielä paikalleen, koska hieman tekee mieli ratkoa ja korjata tuo yksi kuvio. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole sen aika.

Tässä vielä vertailuna kuinka kapea alkuperäinen viitta oli :D

Kaiken tämän ohella olen myös työstänyt Zeldan peruukkia! Alkuperäinen ideani oli tehdä peruukkiin nuttura, jonka voisi purkaa tarvittaessa. Kuitenkin tätä testatessa totesin, että kaiken sen valtaisan kuitumäärän kanssa, peruukki oli aivan liian painava nutturan kanssa. Tämähän tietenkin tarkoitti sitä, että kampauksesta pitäisi tehdä pysyvä ja… Kypäräperuukki here we come.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

Vaikka liima on lähellä sydäntäni, peruukkien liimaus ei ole. Peruukit ovat hygieniatuotteita ja toivoisin aina mahdollisuutta niiden pesemiseen. (Yleinen muistutus kaikille PESKÄÄ PERUUKKEJA!) Kypäräperuukkeja ei voi pestä, mutta sillä mennään. Käytin lähes samaa tekniikkaa peruukin rakentamiseen kuin Gwendolynillä. Ennen aloittamista otin kuitenkin päästäni uuden kelmu+teippi-mallin. Gwendolynin peruukista tuli aikanaan hieman liian iso, joten nyt tein tarkemman mallin omasta hiusrajastani ja etenkin niskasta.

Tussilla merkattu uusi hiusraja, jota hieman vielä korjailin tästä.

Stubbaus (pitäskös rueta käyttämään tästä termiä tynkäys :D) oli siis jälleen meininki ja minä ahdistunut. Zeldan nuttura tulee paljon alemmas kuin Gwendolynin, joten hieman piti miettiä marssijärjestystä uudella tavalla. Alkuun käytössäni oli pelkästään Erikeeper, koska se on halpaa ja juoksevaa, eikä pohjimmaisissa kerroksissa ulkonäöllä ole niin väliä. Ensimmäiset kerroksetkaan eivät olleet kovin sievän näköisiä. Pyrin liimaaman kerroksia alkuvaiheessa mahdollisimman hennosti, koska kerroksien lisääntyessä jämäkkyys oli kyllä taattua.

Tästä se taas lähtee.

Ahostus maximus!

Paras ystäväni oli jälleen cocktailtikku ja pienet hiuskuminauhat. Aluksi yritin kiristellä jokaisen kerroksen ponnarille ihan tavallisella langalla, mutta se osoittautui niin työlääksi, että päätin suosiolla käyttää pikkukuminauhoja. Aina muutaman kerroksen välein leikkasin ponnarin lyhyeksi, liimasin tyngän kauttaaltaan ja laitoin ylijäämäkuidun talteen muita vaiheita varten.

Ei tarvi kummarin kanssa pelleillä, kuha on cocktailtikku.

Kaikki talteen.

Kun tilanne alkoi näyttää siltä, että kohta käsittelyyn tulevat näkyväksi jäävät kerrokset, aloin testaamaan eri liimoja. Erikeeperin lisäksi käytössäni olivat Uhun Twist & glue sekä Karlsons-yleisliima. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten kaikille on tässä projektissa myös omat käyttötarkoituksensa. Kuten sanottua Erikeeper kuivuu hitaasti, mutta on sen verran nestemäistä, että sujahtaa hyvin kuitujen väliin. Se kuitenkin kuivuu kiiltäväksi, mikä ei ole suotavaa näkyvissä osissa. Twist & glue on myös hyvin nestemäistä, läpinäkyvää ja kuivuu kohtuu mattapintaiseksi, mutta sen kestävyys ja pitolujuus ei ole parhain. Karlsons puolestaan kuivuu erittäin nopeasti, on lähtökohtaisesti geelimäisempi ja pitää todella hyvin. Nopea kuivuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että liima helposti paakkuuntuu, mutta kuivuu myös näkyväksi selkeästi tummentaen kuituja.

My weapons of choice!

Ylin nuoli osoittaa rajaa, jossa T&G liimaus päälaelta alaspäin loppuu.
Vasemmassa reunassa näkyy alla kuivuva Erikeeper
Alin näyttää missä Karlsons on kuivunut epätasaiseksi ja kiiltäväksi.

Käytin Karlsons-liima tässä vaiheessa lähinnä ponnarin alueella, koska päälle tuleva nuttura kuitenkin peittää liimausjäljet. T&G-liimalla tein liimailuja isommille alueille kuitujen päältä ja Erikeeperiä käytin tässä kohtaa vain ohuesti kuitujen alla. Niskan hiusrajan toteutus oli minulle uudempaa hommaa, koska päätin tehdä sen täysin erillä tavalla Gwendolyniin verrattuna. Hiusrajan tekemisessä erilaiset liimat pääsivät kunnolla rooleihinsa. Olen halunnut testata jo jonkin aikaa ns. pehmeän hiusrajan tekemistä kypäräperuukkeihin, joten nyt tilaisuuden koittaessa tartuin siihen.

Tästä lähtee.

Tässä näkyy kuinka Karlsons vaikuttaa kuidun väriin, kun se on kunnolla painettu kuitujen väliin.
Also BTW tuo yläkulmassa näkyvä silikonisivellin on tässä hommassa parasta paskaa.

Kun viimeiset kerrokset peruukissa kiinniolevista kuiduista oli liimattu, lähdin tekemään ylijäämäkuidusta kuitutupsuja, joita liimasin pitkin peruukin alaosaa hiusrajan yli. Tässä vaiheessa Erikeeperillä heitettiin vesilintua, koska sen valuminen ja hidas kuivumisaika tuotti vain harmia. Ennen kuitutupsun liimaamista levitin pohjalle ohuesti Karlsons-liiman ja päälle sekä runsaammin hiusrajan seutuun T&G-liimaa. Tupsujen muotoilu ja asettelu vaati oman opettelunsa, mutta aika nopeasti hommasta sai kiinni. Myöskin siistin ja nätin hiusrajan pohjana oli ihan hyvä olla useampi kerros tupsuja, koska satuin tekemään niistä aika ohuita.

Nyt pitäisi jatkaa tästä.

Koko peruukki ja hiusraja ovat vielä kesken. Sen etuosa on täysin muokkaamatta ja aion leikata ja viimeistellä hiusrajan takaa vasta sitten, kun kaikki liimaus on tehty ja olen käyttänyt peruukkia päässäni. Tässä vaiheessa peruukkia ei vielä voi irrottaa peruukkipäästä. Lisäksi olen yrittänyt etsiä sopivan kokoista palleroa, jonka ympärille rakentaisin varsinaisen nutturan, mutta vielä moista ei ole tullut vastaan. Hätätapauksessa käytän foliota ja worblaa.

He odottaa hetkeään.

Vaatteiden osalta Zelda on siis jo kasassa, peruukki hyvässä vaiheessa, mutta tiaraa pääsen jatkamaan vasta peruukin valmistuttua. Jos joku yhtään luulee, että yritän saada Zeldan valmiiksi Desucon Frostbita varten, niin valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Varsinaisen puvun lisäksi haluan tehdä Zeldan taikasauvan valmiiksi ennen kuin edes yritän ajatella, mihin tapahtumaan Zeldan ottaisin. Minulla on aluillaan eräs nopeampi projekti Frostia varten, mutta saa nähdä, miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä istun kirjoitelemassa vain sen takia, että en voi kaavoittaa maailman typerimmän rasitusvamman vuoksi. Polveni ei tällä hetkellä kestä konttaamista, joten minun pitää kehitellä kaavoittamiseen jokin muu paikka kuin lattialla.

Fukka kiittää!

PS: Ja yhtään en ota vastaan vitsejä siitä, että olen vanha ja raihnainen, koska tämä kyseinen rasitusvamma esiintyy yleisimmin kasvuikäisillä ESITEINEILLÄ!

Valitusvirsi värjäyksestä

Hei, ja voi pojat.

Luvassa hieman ulinaa kankaiden värjäyksestä Zeldan tilannepäivityksen muodossa. Tilannehan on tällä hetkellä se, että Dylonin käsivärit, joihin olen voinut luottaa jo vuosikausia, ovat katoamassa ainakin Suomen markkinoilta jostain syystä. Tämän takia olen jo jonkin aikaa yrittänyt etsiä jotain vaihtoehtoista kangasväriä pelastamaan päivän. Rit-värit sattuivat kävelemään vastaan, joten päätin testata niitä Zeldan vaaleanpunaisen/lilan kaavun kohdalla.

Valkoisena tämä näytti niin tyhmältä.

En halunnut tehdä mitään aivan massiivista värilientä ison kangasmäärän vuoksi, joten ompelin kaavun osittain kasaan ennen värjäystä. Tarkoituksenani on toteuttaa kaavun sivusaumat pussisaumoina, jolloin värjäys voi jäädä saumoissa epätasaiseksi. Tästä syystä vain harsin kaavun sivusaumat kiinni toisiinsa värjäystä varten. Kappaleiden leikkuu myös mahdollisti sen, että minulla oli yllin kyllin tilkkuja väritestejä varten.

Kohta mennään.

Rit-värien kotisivulla on ihan näppärä katalogi siitä, millaisilla suhteilla värejä pystyy sekoittelemaan haluamansa värin suuntaan. Täyttä osumaa en katalogista löytänyt, mutta useamman sävyn suhteita vertaillessani sain ihan hyvän käsityksen siitä, miten edetä. Ongelmana vain oli se, että koska löytämäni Rit-värit ovat nestemäisiä, suhteet veden kanssa olivat luokaa 2-5 ml väriä 11,5l vettä kohden… Siis jokaista testiä varten minun piti kuluttaa 11,5 LITRAA VETTÄ ja 288g SUOLAA! Mitä paskaa tämä nyt on?!

Minä, Rit, 4,8g kangasta ja 30l saavi...

Tein yhteensä 4 testiä ennen kuin päätin värjätä itse kaavun. Suurensin väriliemen kaavan sopivaksi suhteessa kankaan painoon samaan tapaan kuin olen Dylonin kanssa tehnyt. Tämä ei kuitenkaan tuottanut haluttua lopputulosta, koska kaapu tuli värjäyksestä ulos aivan liian vaaleana, minkä lisäksi väri oli myös epätasainen. Vaaleus oli siis pienempi murheeni, koska aina voi värjätä uudestaan, mutta epätasainen lopputulos huolestutti todella.

Voi pylly!
Mukana malli tavoitellusta väristä.

Päätin kuitenkin värjätä kaavun uudestaan ja toivoa, että tummempi väri peittäisi epätasaisuudet alleen. Suurimmaksi osaksi kaapu kuitenkin oli tasaisen värinen, mutta sen helmassa oli jonkin verran pystysuoria vaaleampia raitoja. Toisen värjäyskirroksen päätin tehdä vahvemmalla liemellä sekä pesukoneessa, koska nestemmäisillä väreillä se oli mahdollista. Toivoin myös, että pesukonevärjäyksessä lopputulos olisi suuremmalla todennäköisyydellä tasainen.

No voi pyllyjen pylly!

Kaapu tuli koneesta ulos hieman tummempana, mutta edelleen liian vaaleana (tosi nätti sävy kuitenkin), sekä aikaisempaa pahempien väriläiskien kera. Tässä kohtaa tuli todellinen ikävä Dylonin perään. Siirsin kaavun sivuun ja nöyränä lähdin kangaskauppaan ostamaan uutta kangasta. Onneksi sille viikonlopulle sattui alennusmyynnit, mikä vähän lievitti vitutusta.

Kaikki mitä oli jemmassa.

Kaivelin jemmojani siinä toivossa, että kaapista löytyisi edes joku pussi Dylonin värejä testejä varten. Löysin onneksi 2+1 vajaa pussia pinkkiä ja yhden vajaan pussin violettia väriä. Etenkin violetin riittävyys jännitti. Päätin kuitenkin tehdä uudet testit Dylonin väreillä, ja olin niin onnellinen, ettei minun tarvinnut tällä kertaa käyttää 30l saavia pelkkien testien tekemiseen.

Tässä määrässä on sentään jotain järkeä.

Uudet testit

Dylonin kanssa testit olivat ihan tuttua kauraa, ja vaikka olin saanut jonkun hajun värien suhteista Rit-testien perusteella, piti minun silti kokeilla uusia suhteista Dylonilla muutamaan kertaan. Sopiva sävy löytyi ja rupesin laskemaan seoksen vahvuuksia sekä määrää isommassa mittakaavassa. Koska väriä oli vain rajoitetun verran, laskin värijauheen menekin moneen kertaa. En ole täysin varma, mikä lopullisen värin aiheuttaja loppupelissä oli, mutta värjättyäni kaapu nro. 2:en väri oli tuplasti liian tumma ja enemmän pinkkiin päin painottunut.

Sievä ja tasainen väri, mutta ihan liian tumma.
(Psst... Kuvien värit varmasti heittävät häränpyllyä, koska en jaksanut säätää värejä kohdilleen.)

Miten meni niinku noin omasta mielestä?

Syynä saattoi olla oma laskuvirheeni (tämä sama on sattunut minulle kerran aikaisemminkin nyt, kun muistelen), mutta varmaan myös avaamattomien väripakettien voimakkaampi värjäysteho vaikutti sävyn punakkuuteen. Jälleen epäonnistunut värjäys, josta voin tällä kertaa syyttää itseäni, pisti minut pohtimaan kankaan valkaisua ja värinpoistoa. Valkaisu ei kuitenkaan irrota kankaista punaista sävyä yhtä tehokkaasti kuin muita sävyjä, joten se oli lähes automaattisesti pois suunnitelmista. En muista milloin olisin tehnyt kankaille värinpoiston, joten asiaa piti lähteä tutkimaan.

Olisin halunnut jotain muuta...

Lopulta päädyin hankkimaan Nitorin värinpoistoaineen, koska mitään muuta ei löytynyt kaupoista. Olisin halunnut tässäkin kohtaa käyttää mieluummin Dylonin versiota, koska tutkimuksieni perusteella Dylonin värinpoisto perustuu soodan vaikutukseen, kun taas Nitorilla vaikuttavat aineet eivät olleet minulle sen kummemin tuttuja. Löin molemmat kaavut pesukoneeseen ja puolitin käytettävän Nitronin värinpoistoaineen määrän. Jo siitä hetkestä, kun pesukoneen rumpu teki ensimmäiset pyörähdykset, odotin pienellä kauhulla lopputulosta.

Jo tässä vaiheessa jännitti ihan himona.

Pelko oli tavallaan ihan aiheesta, koska nostellessani kaavut osineen pesukoneesta pesuohjelmien päätyttyä, käsissäni oli pienoinen katastrofi. Ensimmäiselle kaavulle, joka oli värjätty Rit-värillä, EI OLLUT TAPAHTUNUT YHTÄÄN MITÄÄN ja Dylonin väreillä värjätty kaapu oli edelleen liian tumma, nyt vähän jopa oranssiin taittavan sävyinen sekä täynnä vaaleita laikkuja. Nuo laikut olivat ilmeisesti ilmaantuneet siinä vaiheessa, kun pesukone oli pyöräyttänyt rummun ympäri pariin kertaan punnitakseen lastina olevan kankaan määrän, jolloin myös värinpoistoaine oli tietenkin levinnyt kuivii kankaisiin. Tavallaan en menettänyt mitään, mutta tavallaan myös vitutti.

Voi perse.

Hetkellisesti mietin, että onko tämän puvun tarkoituskaan koskaan valmistua. Pitäisikö tässä kuunnella jo jotain universumin viestiä? Edellisessä merkinnässä ulisin sitä, kuinka Zelda on jo tähän mennessä maksanut tuplasti enemmän kuin tavanomaisesti puvut, joita teen. Tämä värjäilysekoilu ei auta asiaa. Uusiin kankaisiin uppoaa tietenkin rahaa, eivätkä kangasväritkään ole ilmaisia. En kuitenkaan halua tuon jo käytetyn rahan muun puvun osalta menevän hukkaan myöskään. Päädyin siis lopulta takaisin kangaskauppaan ostamaan jälleen uudet kankaat, minkä lisäksi tilasin Dylonin värejä lisää netistä. Nyt vain odottelen niitä saapuviksi.

Huppu ainaski on kiva.

Värjäyssekoilujen ohella olen työstänyt Zeldan viittaa ihan mukavasti eteenpäin. Viitta alkaa siis olla hyvin kasassa, ja tässä kohtaa lähinnä käsinommeltavaa on jäljellä. Viitan kuvio on kuitenkin vielä kaavoittamatta, koska olen vältellyt niin hurjasti sen skaalaamista pallopääkoosta todellisuuteen. Sinänsä positiivisena asiana voin mainita sen, että olen viitan ja kaavun yhteismallailun lomassa pystynyt käyttämään kahta susikaapua protoina, joiden pohjalta olen pystynyt tekemään kaavamuutoksia, joita ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tehtyä, jos kaikki olisi mennyt putkeen kerralla.

En nyt ihan hirveästi ole innoissani tämän tulkitsemisesta.

Lisäksi kaiken sekoilun keskellä päätin tarkistaa, että ovatko UV-hartsini enää ollenkaan elossa tekemällä testit Zeldan tiaran punaisesta kivestä. Hartsi meinasi vähän kiukutella jäämällä tahmeaksi, mutta päivä auringossa korjasi asian. Nyt on siis kivi valmiina, vaikka tiaran materiaaleja vähän vielä arvon.

Shiny!

Tähän päättyy sitten tilannepäivitys Zeldan osalta tällä kertaa. Nyt ainakin luulen tietäväni, miten vältän ongelmat seuraavalla värjäyskerralla. Kolmas kaapu toden sanoo. Pystyin ehkä hieman myös purkamaan turhautumistani värjäysjuttuja kohtaan, kun kirjoitin tätä tekstiä.

Fukka kiittää!

PS: Alkuperäisenä ideana minulla oli sisällyttää tähän samaan tekstiin reippaammin asiaa kankaiden värjäyksestä yleisemmällä tasolla, ja ylistää Dylonin käsivärejä ihan kunnolla, mutta taidan jättää sen tulevaisuuteen.

PPS: Minulla on kaikenmoisia tekstejä työn alla, joista yksi käsittelee mm. cosplay-meikkaamista, mutta mainittakoon jo tässä hetkessä, että se on jo kirjoitettu lähes valmiiksi eikä alun perin liittynyt mitenkään tämänhetkiseen vallalla olevaan keskusteluun. Taidan kuitenkin muokkailla tekstiä vielä pinnalle nousseiden ajatusten puitteissa.