Kerrankin lunta??? - Desucon Frostbite 2026

Hei hei!

Vuoden 2026 conikalenteri on korkattu ja sitä myötä Frosti taputeltu! Perinteiseen tapaan luvassa siis pienoista raportointia seikkailuista Lahden maaperällä. Frostista alkaa olla se pari viikkoa aikaa, ja olen oikeasti joutunut kaivelemaan itseäni erinäisistä kuopista sekä motivaatiota jostain, jotta saisin kirjoiteltua. Katsotaan siis, mitä tästä tulee.

Desucon Frostbite 2026 järjestettiin 23.-25.1., ja edelleen tapahtumapaikkana toimi Lahden Sibeliustalo. Perusjuttu; perjantaina matkattiin Lahteen, joten en viitsinyt vetää mitään pukua päälle perjantaina. Saavuttuani kaupunkiin kävin duppaamassa tavarat hotellille, minkä jälkeen suuntasin kohti Sibeliustaloa hakemaan työvoimaläpyskäni ja katsastamaan vähän ohjelmaa.

Eläimet: perillä!

Ohjelmanjärjestäjä???
Also: miksi kuutilla on viitta? Onko kuutilla cosplay-puku???

Valitettavasti en ehtinyt perjantaina illan ensimmäisiin ohjelmiin, joita olisin halunnut nähdä. Myös osa ohjelmista, jotka olisin ehtinyt käydä katsomassa, oli ikävä kyllä jouduttu perumaan. Pääsin kuitenkin livahtamaan oven raosta kuuntelemaan juttuja Ghibli-elokuvien ruuasta. Ohjelma oli mielestäni ihan viihdyttävä ja informatiivinen. Mitään aivan uskomattomia oivalluksia se ei kuitenkaan tarjonnut. Ohjelmasta kuitenkin välittyi puhujan perehtyneisyys aiheeseen.

Sen suuremmitta eleittä liukenin paikalta perjantain osalta.

Tupa oli aivan täynnä!

Tavoitteeni oli matkustaa kevyesti (mitä ikinä se pukuilijalle sitten tarkoittaakaan), joten molemmat viikonlopun puvut olivat hyvin yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Lauantaille valikoitui Gojo, joka joutui syksyllä jättämään Kotaen välistä, ja sai nyt sitä hätää uuden tilaisuuden. Yritin valmistella Gojoa edeltävänä iltana mm. silittämällä puvun, mutta hotellin silitysrauta osoittautui niin surkeaksi, että siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Eniten tämä vaikutti Gojon housujen osalta, koska niiden malli ja kangas ei anna armoa rypistymiseltä. Ehkä vielä joskus jaksan vähän korjailla housujen toimivuutta.

Tuomarointihuoneessa oli hyvä peili!

Tällä olisi saanut heittää vesilintua!

Lauantai oli minulle töipäivä, koska olin mukana cosplay-kisoissa Craftmanship-kisan tuomarina. Lauantaipäivä menikin pääasiassa takahuoneen puolella tuomaroinneissa. Hitusen kerkesin työntää nokkaani ulos Metsähallin puolelle, käydä katsastamassa taidekujan myyjät ja nauttimassa Lastun lihapullat. Olin jotenkin suunnattoman järkyttynyt siitä, millainen kakofonia ja meteli Metsähallissa oikein vallitsi. Takahuoneen kopissa istuessa conin hulinasta ei ole mitään tietoa, joten melu iski aivan päin näköä. Hiljaiselle huoneelle on todellakin paikkansa tällaisissa tapahtumissa.

Ihmisiä ja hulinaa lauantaina.

Tuomaroinnit menivät omalta osaltani hyvin. Sain kunnian ja ilon tuomaroida kisaa ArLean ja Tamamerun kanssa. Kisassa oli mukana yllättävän paljon uudempia kisaajia, mikä on aina hyvä juttu. On aina ihana kohdata uusia tekijöitä ja päästä ihastelemaan heidän tekeleitään lähemmin, joten kiitän jälleen tästä mahdollisuudesta. Vaikka jossain kohtaa pientä jännitystä olikin ilmassa, omasta näkökulmastani kaikki meni hyvin. Kisassa ei jaettu perinteisiä numeroituja sijoja, vaan kategoriapalkinnot: paras innovatiivinen, paras käsityö ja paras proppi. Tämä toi oman vinkkelinsä tuomarointiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Tuomarointien viralliset valvojat.

Ennen kisojen lavaosuutta kerkesin hetkellisesti tosiaan pyrähtää takahuoneen ulkopuolella, mutta yllättävän äkkiä oli kuitenkin H-hetken aika. Tuomareina pääsimme istumaan sivuaitioon, eli katselimme kisat täysin sivuvinkkelistä, mikä toi ihan oman mausteensa mm. ECG-karsintojen esityksiin. En ollut juurikaan päässyt näkemään muiden kisakategorioiden kisaajia, joten luvassa oli yllätyksiä. Vähän ehkä itkaisin Iinan ja Teklan Arcane-esitykselle, mutta sille vastapainona lähes huutonauroin Elinan voittoesitykselle. Paripukukilpailussa oli hurmaavaa nostalgisuutta. Onnea paljon kaikille palkituille ja sijoittuneille sekä tietenkin uudelle ECG-edustajallemme Elinalle!

Kuva: Jasu
Todiste, että olin paikalla.
Oik. miä, Tamameru ja ArLea

Kisojen jälkeen lauantai alkoi olla purkissa, koska tuomaripalautteita ei annettu tällä kertaa kasvotusten ollenkaan. Jonkun tovin ehdimme lätisemään niitä näitä kaikkien muidenkin tuomareiden kanssa, mutta jossain kohtaa keräsin kimpsut ja kampsut suunnatakseni kohti väliaikaista kotia ja ravintoa.

Momo sai myös uudet piilarit, vaikka niitä ei tässä hirveästi näykään!

Sunnuntain puvuksi valikoitui Momo ihan puhtaasti siitä syystä, että puvussa on mukava olla ja siinä kehtaa jopa matkustaa. Sunnuntaiaamun laittautuminen ei ollut aivan niin hektistä kuin lauantaina. Tästä huolimatta olin hyvissä ajoin matkalla Sibeliustalolle. Tämä ei yhtään haitannut, koska kerkesin näin käydä kiertelemässä myyntipöytäsalin sekä taidekujan ihan rauhassa heti kättelyssä. Tällä kertaa ostossaldo jäi hyvin pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi.

AAAAAAAAAAAA!!!
Olen siis himoinnut Mustekukan korvakoruja jo niin pitkään, mutta myös nämä uskomattomat Mononoke-printit oli pakko saada. Pieni keraaminen marsu myös oli hyvin tärkeä löytö <3

Ihmisiä ja hulinaa sunnuntaina.

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa luentoa cosplay-kisapäivästä selviytymisestä. Lähinnä minua kiinnosti aiheessa Hellun kyselyn tuottamat tulokset. Lähtökohtaisesti luennon sisältö ei ollut mitenkään suunnattu minulle, joten uutta asiaa ei siitä myöskään herunut. Mielestäni kuitenkin luennon sisältö jäi hieman puutteelliseksi. Kisapäivän kulku käytiin hyvin tarkasti läpi, mikä oli mukava juttu. Kuitenkin luennolla kerrottiin, että kyselyn tuloksissa tuli ilmi, että yksi syistä jättää kisaaminen välistä on kilpailuiden epäselvät säännöt. Tämän vuoksi itse olisin toivonut yleisimpien sääntöjen purkamista auki. Oman kokemukseni mukaan, mitä pienemmästä tapahtumasta tai kisasta on kyse, sitä epäselvemmiksi säännöt käyvät. Tämä ei tietenkään palvele aloittelevia kisaharrastajia, joten sääntöjen läpi käyminen olisi ollut kovin hyödyllistä. 

Kisset oli hauskat!

Loppu päivä meni lähinnä tutuja moikkaillen ja jutustellen. Olin valinnut aikaisemman junan kotiin, jotta pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan saman vuorokauden puolella, koska maanantina oli luvassa ihan tavallinen työpäivä. Tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, minkä vuoksi olin kotona toivottua myöhemmin. Väsy oli suuri, joten Momon kamppeista oli lähes kirjaimellisesti purkauduttu ulos tuona iltana.

Tämä näky odotti minua maanantai aamuna työhuoneen ovella.

Eipä näköjään Frostista ihan kauheasti jäänyt kirjoiteltavaa, koska moni ohjelma meni sivusuun peruutuksien tai lauantain tuomarointien vuoksi. Onneksi on kuitenkin ohjelmatallenteet! Olen jo kerennyt sitä kautta katsoa mm. luennon Apteekkarin päiväkirjoista, mikä oli SITÄ HYVÄÄ!!! Jälleen kerran Jinshi kutkuttelee suuresti.

Fukka kiittää tältä erää!

Uusissa sfääreissä - Cosmocon 2025

Hei!

Jaahas, taas pitää etsiä aikaa, jotta malttaisin kirjoitella. Tällä hetkellä elämässä pärisee niin moneen suuntaan, että meinaa loppua tunnit vuorokaudesta kesken. Kuitenkin! Tuossa joku viikko sitten pyörähdin Seinäjoella Cosmoconissa, joka on uudemman puoleinen avaruus- ja scifi-teemainen tapahtuma. Cosmocon järjestettiin 8.-9.2.2025 toista kertaa koskaan, ja nyt ensimmäistä kertaa tapahtumapaikkana toimi Seinäjoen ammattikorkeakoululla.

Heti tuli selväksi, että ollaan avaruuden pääkaupungissa.

Yksi jännittävä osa Cosmoconia oli minulle täysin uusi tapahtuma täysin uudessa tapahtumapaikassa. Siitä on joku vuosi, kun olen päässyt moisen kombon kokemaan, joten matkaan lähdettiin hyvin uteliaina. Myöskin siitä on reippaasti yli kymmenen vuotta, kun olen käynyt Seinäjoella. Itse saavuin Seinäjoelle jo perjantaina ja näppärästi pääsin kulkemaan tapahtumapaikalle kävellen majapaikastani. Yövyin oikein viihtyisässä matkustajakodissa, jossa sain yllättyä positiivisesti useamman kerran.

Hyvin oli mummolafiilistä.
Ei minun mummolan, mutta jonkun kuitenkin.

Lauantain puvuksi olin ottanut mukaan Keithin, mitä ei hirveästi missään vaiheessa tarvinnut arpoa. Jäbä on ehdottomasti yksi mukavimmista puvuistani ja oikeastaan ainoa, joka sopi tapahtuman teemaan. Lisäksi Keith on sopiva puku myös, jos on tapahtumassa töissä.

Vaikka Keithin kanssa tulee aina tuskailtua meikin ja peruukin osalta, on hän silti päällä aina ihan paras. Tällä kertaa koin, että meikki onnistui erityisen hyvin. Olen siis muuttanut Keithin meikkiä joka kerta, kun olen tätä pukua käyttänyt. Nyt testasin myös kulmakarvoissa aivan uutta tuotetta, johon kyllä tykästyin. Keithin peruukki puolestaan alkaa vedellä viimeisiään. Peruukki on täysin kierrätyskamaa vanhoista puvuista, eikä sen laatu ole koskaan ollut mitenkään hohdokas. Nyt kuitenkin kuminauhat peruukin rakenteissa alkavat täydellisesti kuolla. Pian on varmasti aika satsata uuteen peruukkiin.

Tässä peruukkikin näyttää vielä järkevältä.

Lauantaina ei hirveästi ollut aikaa kierrellä tapahtumassa, koska lähes heti tapahtuman auettua piti itsekkin olla jollain tasolla läsnä. Sain tosiaan kunnian olla yhtenä tuomarina Cosmoconin cosplay-kilpailuissa. Minua pyydettin mukaan jo kauan viime vuoden puolella, ja koska kyseessä oli täysin uusi tapahtuma ja cosplay-vastaava, niin olin hieman puulla päähän lyöty. Ensinnäkin siitä, että Cosmocon on asia, mutta myös siksi, että minuun otettiin tuomaroinnin tiimoilta yhteyttä. Nyt olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että sain tilaisuuden ja pääsin mukaan. Kiitos siitä.

Elikot pääsi myös tuomaroimaan.

Tällä kertaa sain mahtaviksi tuomaritovereikseni Minervaisen ja Dragonerin. Jo heti aamusta ennen tuomarointien alkua törmäsin Minervaiseen, joten ehdimme hieman antaa vertaistukea toisillemme muun muassa cosplay-blogeihin liittyvistä asioista. Se jos mikä on harvinaista herkkua. Lopulta löysimme viimeisenkin osapuolen tuomarikolmikostamme ja pääsimme yhdessä tutustumaan ja laittautumaan kodiksi hieman kuumottavaan tuomarointihuoneeseen. (Tila oli siis luokkahuone, josta pöydät oli ryöstetty ja syrjään työnnetyt tuolit täyttivät tilaa, mikä teki siitä hieman jännittävän.)

Tässä oli jotenkin välitilallista tunnelmaa.
Varsinkin, kun valot sammuivat välillä itsekseen.

Tuomarointi sujui omasta mielestäni oivallisesti. Meidän tuomariden kesken keskustelu oli mielekästä ja tietyissä hetkissä tarpeeksi lennokasta keventämään tunnelmaa. Kisaajat olivat myös reippain mielin mukana, vaikka jokunen sanoi, että heitä jännittää. Tietääkseni kisa oli lähes täynnä, mikä on oikein mahtava asia, ja kertoo myös siitä, että Seinäjoen alueella on kysyntää aloittelijaystävälliselle cosplay-kisalle. Mikään läpihuutojuttu ei tuomarointi kuitenkaan ollut, sillä kisaajat olivat kovin tasaväkisiä. Jälleen oli mukava nähdä myös eri tyylistä cosplayta, mutta tämä tuo omat haasteensa tuomarointiin. Voittajien pähkäileminen vähän venähti. Lopulta saimme kohtuullisen yksimielisesti päätettyä sijoittuneet ja jopa kirjoitettua edes jotain perusteluja ennen kisan lavaosuuden alkamista.

Vasemmalta: Minervainen, Dragoneri ja miä
Olkoon tämä todiste siitä, ettei minua saa vastuuttaa ottamaan ryhmäselfieitä.

Cosmoconin ohjelmat järjestettiin luentosaleissa, joten myös cosplay-kisa tapahtui auditoriossa. Auditorioon oli rakennettu pikkuinen, mutta korkea lava, josta olin positiivisesti yllättynyt. (Itsehän unohdin puhelimen jonnekin ennen kisaa, joten en saanut sieltä yhtään kuvaa.) Kaikki kisaajat pyörähtivät onnistuneesti lavalla, vaikka lavan jyrkät portaat näyttivät pahaenteisiltä. Väliaikaesiintyjinä oli jokin minulle entuudestaan tuntematon tanssiryhmä, joka käytti hyväkseen kaiken lavan pinta-alan ilman vaaratilanteita. Heidän jälkeensä oli meidän tuomariston vuoro kivuta lavalle esittäytymään ja julistamaan voittajat.

Aivan pakko hehkuttaa tätä Cosmoconin graafista ilmettä <3

Oli jälleen ilo päästä tuomaroimaan ja näkemään uuisa naamoja kisailemassa. Toivon kovasti, että kisa oli kisaajille positiivinen ja kannustava kokemus. Kisassa oli mukana useampi ensikertalainen ja jopa ihan ensimmäisillä itsetehdyillä puvuilla, mistä pitää aina nostaa hattua. Meidän tuomariston kirjallisena toimitettavat kisapalautteet ovat vielä vaiheessa, koska prrrrrrrrr ihan liikaa asioita elämässä, mutta niiden pitäisi lähteä kaikkien kisaajien suuntaan tässä piakkoin.

Tarrapassi ja suorituspalkintotarrat

Lauantai päivä meni tehokkaasti kisojen merkeissä. Illan päälle ehdimme kuitenkin onneksi vielä läyhätä greenroomin puolella sekä juosta tarrarallin läpi, mikä oli oikein hupaisa päivän viimeinen ohjelmanumero. Itse en ollut koskaan aikaisemmin osallistunut tarraralliin, mutta nyt on sekin koettu. Samalla pääsi tekemään vielä viimeisen pyörähdyksen myyntipöydillä sekä taidekujalla ennen tapahtuman sulkeutumista lauantain osalta.

Viikonlopun ostokset

Sunnuntain puvuksi otin matkaan Gojon. Yksi syy oli puvun helppous ja koko, mutta vähän muka yritin valita sunnuntain puvunkin tapahtuman teemaan sopivaksi (avaruudellinen manipulaatio ja silleen). Vähän myös mietin, että otanko sunnuntaille pukua ollenkaan tai menenkö uudestaan Keithillä, mutta jotenkin se mieli kuitenkin kääntyi kohti Gojoa.

Sain kaverilta kyllä niin hämärän kommentin tästä minun Gojosta, että en yhtään tiedä miten olla.

Koko viikonloppu oli yhtä onnistumista meikkien ja mukavuuden osalta, koska myöskin Gojon kanssa kaikki meni aikalailla nappiin. Tällä kertaa muistin jopa seurata omia meikkimuistiinpanojani Gojon meikistä, joten mitään oleellista ei unohtunut ja kaikki oikeat välineet oli pakattu mukaan. Ja kyllä, minulla on erikseen muistiinpanovihko vain sitä varten, että voin laittaa ylös, mitä minkäkin hahmon naamaan tulee ja missä järjestyksessä. Gojon kaltaisissa tapauksissa se on oikein hyvä apu.

Vähän on aution näköinen taidekuja, mutta selkäni takana oli lisää hulinaa.

Junailujen vuoksi sunnuntaipäivä jäi minun osaltani tavanomaista lyhyemmäksi, mutta kerkesin silti nähdä tuttuja ja kierrellä taidekujaa sekä myyntipöytiä kertaalleen läpi. Jäin suustani kiinni myös hyvin pitkäksi aikaa Matsuconin edustuspöydälle, koska uhkapelimäiseen muotoon muutettu Jenga houkutti minua kovasti.

Jännittävä oli hän.

Conin ainoaksi ohjelmaksi minun osaltani jäi Dragonerin luento, jossa hän kertoili erilaisista työnkuvista teatterin puvustossa. Tämä oli jälleen mielenkiintoinen aihe, eikä minua yhtään haitannut, vaikka siinä olikin hieman toisintoa Traconinssa pidettyyn puvustusluentoon Sormusten herra -näytelmä osalta. Oli kiva kuulla siitä, miten erilaisissa teattereissa ja produktioissa puvustustiimi toimii ja miten muun muassa työnjaot on hoidettu. Luennolla oli mielestäni sopivasti keskustelua myös yleisön puolesta. Tykkäsin kovasti.

Elikot sivistyy jälleen.

Siinä oli aikalailla tiivistettynä minun osaltani Cosmocon. Oli erittäin kiva päästä kokemaan aivan uusi tapahtuma, vaikkakin pääasiassa tuomaripöydän takaa. Tuomarointi itsessään on yleensäkin kivaa, joten en valita yhtään. Tuomaritovereissakaan ei ollut valittamista, koska omasta puolestani yhteistyö Minervaisen ja Dragonerin kanssa sujui erittäin hyvin. Oli kaikin puolin myös mukavaa päästä tutusumaan paremmin ihmisiin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuttuja somen puolelta. Toivon kovasti, että Cosmocon saa jatkoa ja palaa uudestaan taas tulevaisuudessa, koska vaikuttaa siltä, että kysyntää on ja osaamista järjestämiseen löytyy.

Fukka kiittää!

PS: Pitäisi edelleen kirjoitella Kibasta, koska se poika ansaitsee rakkautta.

Yritän erottua seinästä

Hiphei!

En nyt sitten ihan oikeasti mennyt ja unohtanut tätä tekstiä (taas) piirongin laatikkoon. Oho. Vähän vain ollut muut asiat mielessä. Joka tapauksessa nyt olisi Gojon tekoprosessin vuoro. Toivon, että tässä on edes jotain järkeä sellaisenaan, koska alun perin tämän piti tosiaan olla yhtä megamerkintää Nobaran kanssa. Gojoon ainokaisesta napista kertoilin jo Nobaran yhteydessä, mutta tarjoilen loput herran osalta tässä merkinnässä.

Teini mulkku
Nuorempi Gojo

Alun perin suunnittelin Gojon tekemistä Nekoconia varten, mutta sitten tuli kaikkea muuta vastaan, enkä ehtinyt edes aloittaa. Seuraava suunnitelma oli saada herra kasaan Matsuconia varten. Jälleen kävi huono munkki, enkä taaskaan ehtinyt edes aloittaa. Traconin kohdalla halusin jo niin kovasti saada Gojon tehtyä. Puuhastelu venyi coniviikolle, mutta sain kuin sainkin Gojon valmiiksi ajoissa.

Olin reipas ja tein jopa taskut.

Rakastan tehdä housuja, koska ne ovat yleensä aika yksioikoisia. Jotta saisin hyvän alkupöhinän puvun työstämiseen, päätin aloittaa herran housuista. Gojon housujen kohdalla halusin kuitenkin poiketa vähän tavanomaisesta kaavasta, joten tavallisen vyötärökaitaleen sijaan halusinkin tehdä housuihin vyötärökaarrokkeen. Halusin kokeilla, miten tällainen malli toimii käytössä. Lisäksi en voinut vältellä tällä kertaa taskujen tekemistä, koska todella monessa referenssikuvassa Gojolla on kädet taskussa. Oli siis pakko tehdä taskut.

Sinne mahtuu!

Mainittakoon tässä välissä, että käytin Nobarassa ja Gojossa samaa kangasta, joka kuitenkin sattui olemaan eri erää. Huomasin tämän, kun lähdin tekemään housujen taskuja ja käytin Nobaran kankaan jämiä Gojon taskupusseissa. Väriero oli yllättävän iso. Hikikarpalot alkoivat nousta tuossa kohtaa otsalle, koska olin laskenut sen varaan, että saisin leikattua osan takin kappaleista Nobaran jämistä. Suunnitelma menikin siinä kohtaa uusiksi.

Saattoi hieman ketuttaa tämä.

Gojon takki oli puolestaan oma murheenkryyninsä. Käytin pohjana Todorokin haalarin kaavaa, koska koin, että Todorokin kaavoissa on valmiiksi toimiva hiha ja sopivan kokoinen pääntie. Muutenkin Todorokin haalarin kaava on ihan jepa pohjakaava miespukuja varten. Mallasin aluksi takin toispuoleista etuläppää ja helman pituutta nauhoituksella Todorokin haalariin, minkä pohjalta kuosittelin Gojon takin mallin.

Tämä on välillä ihan kätevä tekniikka.

Muun muassa Rekistä ja Linkistä oppineena tiesin, että takin istuvuuden kanssa tulee olemaan ongelmia. Tästä syystä tein suosiolla takista proton, jonka kanssa vänksläsin satamiljoonaa tuntia. Yritin parhaani saada takin muodosta sulavan ja virtaviivaisen ilman takasaumaa. Reffeissä Gojon takissa ei siis ole keskitakasaumaa, joten olisin halunnut välttää sen kokonaan, mutta lopulta istuvuusongelmat oli helpoin korjata lisäämällä takkiin keskitakasauma. Voisipa ihminen olla järkevän mallinen.

Joskus ehkä kirjoitan asiaa siitä, millaista on kaavoittaa istuvia asioita, kun kehon mittasuhteet ovat päin helvettiä.

Sain toden totta pelata Tetristä kankaiden asettelun kanssa, koska Gojoa varten ostamani kangaspala riitti juuri ja juuri takin näkyvien osien leikkaamiseen. Lopulta jouduin leikkaamaan takin alavarat ynnä muut sisusosat toisen erän kankaista.

Nipin napin riitti.

Nobaran merkinässä puhuin syvällisiä takin vuorittamisesta ja ns. oikeammasta tavasta kiinnittää vuori takin helmaan. No tuota… koska Gojon takissa alavarat yltävät yli puolen etukappaleen leveydestä, jouduin vuorituksessa turvautumaan tuohon ”ei-oikeaoppiseen” tyyliin toteuttaa vuorin ja miehustan helman kiinnitys. Ja kun minä niin innoissani oli siitä, että olin saanut jälleen järkeiltyä sen toisen tavan Nobaran kohdalla.

Olisi kai tämän saanut jollain kikkailulla siistimmäksi.

Gojon takki pysyy kiinni varmaan jollain taialla, koska animessa sen etukappale ei lerpata mihinkään suuntaan missään menoissa tai meiningeissä, vaikka on muka kiinni vain yhdellä napilla. Kusetusta, sanon minä. Lähdinpä sitten kikkailemaan, ja päätin asentaa takkiin salaisen vetoketjun keskelle eteen ihan vain käytännön syistä. Lisäksi tein saman ratkaisun kuin Nobarankin kohdalla, että lisäsin aivan pääntielle hakasen (tällä kertaa vähän järeämmän), jotta pääntie ja kaulus asettuisivat siististi. Lisäsin myös toisen hakasen noin vyötärön korkeudelle, jotta vaatteen kapeimmalta kohdalta läppä pysyisi kiinni kehossa eikä pömpöttäisi villinä ja vapaana.

Hakasia voi tunkea melkein kaikkialle.

En nyt ihan tiedä, mitä mieltä olen laadullisesti tästä Gojon takista. Toisaalta pidän siitä, mutta samalla siinä on asioita, jotka ärsyttävät minua suuresti. Mene ja tiedä. Se, mikä Gojon kamppeissa on jännittävää, on miten takin ja housujen kangas näyttää monessa kuvassa niin siniseltä. Nobara taas kuvautuu paljon tummempana, vaikka kangaserä oli Nobaran kohdalla jopa asteen vaaleampi. On jännä.

Kuva: anniilaugh
Hyvin on sininen hän.

Gojon peruukkia varten käännyin jälleen CosCraftin puoleen (kai saan jo jonkun sponsoridiilin niiden kanssa???). Jälleen pohdin hartaasti, että minkä sävyinen peruukki olisi sopivin. Tämä voi kuullostaa hassulta, mutta en halunnut tilata aivan vitivalkoista peruukkia. Päädyin siksi tilaamaan peruukin sävyssä Titanium Blonde, joka taittaa hitusen harmaaseen. Ajattelin, että tämä sävy näyttäisi jokseenkin luonnollisemmalta oikealla ihmisellä, ja tuolloin myös meikeissä voisi olla hieman enemmän vivahdetta, jotta ne eivät täysin huku naamaan. Tämä oli lopulta ihan toimiva värivalinta. (Samaa sävyä käytin myös Todorokin peruukissa.)

CosCraftin Ash - Titanium Blonde

Ei se nyt ihan hirveästi erotu tuosta maalarinvalkoisesta seinästä.

Vähän yritin kokeilla peruukin muokkausta niin, että vain tupeeraisin kuidun ja muotoilisin sen hyvin ilmavaksi ja luonnolliseksi pelkästään lämmöllä. Yritin käyttää mahdollisimman vähän hiuslakkaa, mutta tietyssä kohtaa muotoilua koin identiteettikriisin ja haksahdin tavanomaiseen vanhaan tapaani muotoilla peruukki. Tupeeraus auttoi kuitenkin siinä, että vaaleasta peruukista ei aivan niin selkeästi paistanut verkko ja kuiturivit läpi. Tämä oli vahvasti opettelua, mikä voi jatkua myös tulevaisuudessa.

Viimeinen peruukkitesti.
Oli pakko vaihtaa taustaa.

Ehdottomasti suurin syy, miksi halusin tehdä Gojon ylipäänsä on herran meikki. Niille, jotka eivät ehkä tiedä, olen viime vuosien aikana hurahtanut meikkitaiteeseen ihan kunnolla. Se on saattanut näkyä jonkin verran myös cosplayssa, mutta hahmouskollisuus ei aivan päästä minua revittelemään sillä tavalla, mitä meikkihössötykseni on cosplayn ulkopuolella nykyään. Siksipä juuri Gojo kutkutteli jotain sisälläni, ja nimen omaan tämä nuoruusvuosien versio, koska a) jätkällä oikeasti näkyy naama ja b) herran vanhempi malli on suorastaan tasoa hirveä.

Oli villit meikit omilla hiuksilla.

Merkittävin piirre Gojon ulkonäössä on selkeästi valkoiset piirteet, kuten ripset, ja kirkkaan siniset silmät. Aikaisemmin olen värjännyt ripsiä vaaleiksi mm. vesiliukoisella ihomaalilla, mutta tällä kertaa halusin jotain varmempaa ja kestävämpää. Kokeilin ensin ihan halpispohjusteripsaria, joka on valkoista. Se ei kuitenkaan kuivuttuaan ollut enää niin voimakkaan valkoinen, joten päätin etsiä käsiini ihan kunnollisen valkoisen ripsivärin. Päädyin hankkimaan itselleni Lethal Cosmeticsin Charged-ripsivärin valkoisena. Se oli erittäin hyvä investointi, koska se on myös vedenkestävä, ja sain Traconissa itkeä pillittää aivan muina muumeina ilman, että ripsarit valuivat poskilla. Käytin lopulta samaista ripsaria myös kulmakarvojen värjäämiseen valkoiseksi. Toimi hyvin myös niissä.

Jotenkin olen taas Gojon myötä innostunut näistä teippaushommista.

Muutoin yritin luoda huomaamattoman meikin, joka kuitenkin korostaa niitä Gojon merkittävimpiä piirteitä. Onhan Gojon tavaramerkkinä myös olla Kaunis Poika, joten yritin parhaani muotoilla naamaani kulmikkaampaan suuntaan. En kuitenkaan koe olevani kovinkaan taitava kasvojen varjostuksessa.

Koska minua ei ole siunattu kovinkaan särmikkäillä piirteillä, otin meikin lisäksi tähän apuun kasvoteipit, joita olen käyttänyt tähän asti lähinnä Gakupolla. Itse käytän kasvoteippiä pääasiassa siihen, että saan nostettua hieman roikkuluomiani ja näin tehtyä enemmän työskentelytilaa silmän ylle ja ohimolle. Gojon kohdalla testasin myös leukalinjan korostamista teippaamalla, mutta taisin unohtaa nämä teippaukset täysin Traconissa. Hubs.

Traconin naama ilman laseja.

Traconin meikki ei tosiaan mennyt ihan nappiin. Leukateippien unohtuminen ei ehkä ollut suurin syntini, vaan eniten harmittelin liian paksua valkoista rajausta silmissä. Joissain kohdissa varjostus olisi voinut olla syvempi ja niin edelleen, mutta erityisesti olen kuitenkin tyytyväinen piilolinsseihin, jotka hankin Gojoa varten. Tilasin Pinky Paradiselta ihan vain Gojolle Princess Pinky Cyberdoll Light Blue -piilolinssit. Tykkäsin, ja olivat mukavat silmissä.

Siinä taisi olla merkittävimmät asiat Gojosta. Sekä Gojo että Nobara ovat auttaneet potkimaan minua tietyllä tavalla eteenpäin. Molempien kohdalla ole saanut nauttia tekemisestä samalla innolla kuin ennen. Viime vuosina koulu, korona ja moni muu vastoinkäyminen söi jaksamista, vaikka olisikin halunnut tehdä ja vääntää pukuja. Vaikka en kumpaankaan pukuun ihan täysin tyytyväinen ole, antoivat ne molemmat minulle jotain, mitä olin kaivannut suuresti tässä harrastuksessa. Onnistumisen kokemus sellaisella osa-alueella, jonka luuli jo hukanneensa kannustaa jatkamaan ihan erilaisella tavalla.

Fukka kiittää!

PS: Pienesti olen kauhuissani tästä huonosta huoltajuudestani ja sarastavasta muistisairaudestani blogin osalta, koska nyt olisi taas yksi puku valmiina, josta minun pitäisi kirjoittaa. Asiaa ei auta, että aloitin kyseisen puvun täysin impulssina vajaa vuosi sitten.

Punapäät ei pääse taivaaseen

Hei voi, oi voi!

Niin tuota… Kirjoitan nyt lähes puoli vuotta vanhoista kommelluksista, joten voi olla, että osa asiasta on jo lipsahtanut mielestä. Aluksi ajattelin, että ymppään Jujutsu Kaisen -asioita samaan merkintään, koska same same but different. Sekoiltuani kuitenkin Bloggerin kanssa vain Nobaran osuuden puolesta, tajusin, että yhteisestä merkinnästä olisi tullut aivan liian pitkä. Hoidetaan nyt siis Nobara ensin pois alta, ja sitten voin hyvillä mielin julkaista Gojon merkinnän ensi kuun puolella.

Sekä Nobara että Gojo ovat hyvin vaatepainotteisia pukuja, ja Nobaran vasara on jo saanut oman merkintänsä, joten luvassa paljon vaateasiaa. Olen varmasti tietyllä tavalla itse sokea sille, millaiset asiat ovat kiinnostavaa luettavaa ompeluun painottuvissa puvuissa. Yritän nyt kuitenkin tehdä pieniä nostoja molempien pukujen osalta niistä ratkaisuista ja työvaiheista, jotka eivät ehkä ole niin itsestään selviä. Luvassa myös vähän peruukeista ja napeista, minkä vuoksi voin aloittaa siitä, mihin viimeksi jäätiin; Nobaran peruukista.

Tähän jäimme viime kaudella.

Minulla oli siis pohjana tavanomainen peruukki, jossa ”jakaus” on lähinnä pieni pyörre päälaella. Halusin testata ensimmäistä kertaa tällaista irto-skin-toppia, jolla voi luoda peruukkiin jakauksen mihin haluaa. Voin nyt raportoida, että tämä on oikein toimiva ratkaisu.

Päättelin jopa kaikki kuiturivit ompelemalla ja liimaamalla.
I have trust issues.

En halunnut jättää jakauksen alle yhtään ylimääräistä täytettä, joten poistin sen kokoiselta alueelta kuitunauhat kokonaan. Yritin myös föönata jakausaluetta ympäröivät hiukset mahdollisimman tasaisesti haluttuun suuntaan jo ennen irtopalan kiinnitystä. Kaiken tämän jälkeen esikiinnitin jakauksen peruukin verkkorakenteeseen liimaamalla. Liimauksen jälkeen kuitenkin vielä ompelin irtopalan verkkoon kiinni, koska luottamussuhteeni liimaan on hyvin oikkuileva. Lopuksi, ennen peruukin varsinaista leikkuuta, föönasin upouuden jakauksen kohdilleen.

Vaikka työn puolesta näen jonkin verran tikkejä ja hakasia ihan oikeiden ihmisten päässä, oli tämä silti jotenkin karu näky.

Peruukin leikkaaminen osoittautui lopulta hieman haasteelliseksi. Harvemmin olen joutunut leikkaamaan tämän tyylistä jokseenkin luonnollista, mutta aika suoraviivaista, polkkatukkaa. Etenkin niskan siistimisen osalta olin kiipelissä, koska oma pääni ja peruukkipäät eivät ole täysin yksi yhteen. Päädyinkin kääntymään sen ihmisen puoleen, johon luotan eniten oman pääni ja saksien kanssa, eli meidän äitin. Minä hoidin itse peruukin etuosan ja sivut, mutta äiti leikkasi niskan sopivaksi, kun peruukki oli minulla päässä.

Siellä jakaus ja oikein siisti suora polkka.

Taisin jo jossain aikaisemmin mainita siitä, miten olin pitkään arponut Nobaran peruukin väriä. Välillä Nobaran hiukset ovat enemmän ruskeat kuin oranssit, joten vähän sai taas pallotella. Mangan värikuvissa kuitenkin Nobaran hiukset ova lähes aina selkeästi oranssit, joten päädyin lopulta CosCraftin Ginger-sävyyn. Kun peruukki saapui olin kuitenkin hyvin järkyttynyt, ja peruukkia työstäessäni jatkuvasti mietin uuden peruukin tilaamista, koska oranssin sävy oli mielestäni niin älyttömän räikeä. Kuitenkin, kun ensimmäistä kertaa puin Nobaran päälleni meikkeineen päivineen, olin todella tyytyväinen peruukin värivalintaan. Kaikin puolin pidän tästä peruukista kovasti; se on hahmonäköinen, leikkaus onnistui lopulta hyvin (kiitos äiti) ja se on conikäytännöllinen lyhyt peruukki.

Oikein kiva väri. Vähän jopa harkitsin oman pään värjäämistä.

Nobaran hameen valmistuksesta ei ole oikeastaan kuvia ollenkaan. Kaikki kuvat ovat vain valmiista hameesta, koska taisin vain unohtaa kuvata vaiheita. Animessa, markkinointikuvissa yms. Nobaran hameen malli vaihtelee melko rajustikin, joten vähän tuskailin sen kanssa. Lopulta päädyin kuosittelemaan hameeseen kaksi laatikkolaskosta eteen ja taakse. Joissain kuvissa näyttäisi siltä, että myös hameen sivuilla on omat laskokset, mutta en lopulta jaksanut pähkäillä niiden kuosittelua. Reffissä Nobaran hameessa on selkeästi myös korotettu vyötärö, mutta koska olen selän mitasta vajaa yksilö, päätin ”pudottaa” vyötäröä vähän alemmas.

Yksinkertainen on paras.

Nobaran jakussa käytin osittain samaa kaavaa kuin Ichijon paidassa. Olikin lopulta onni, että tein Ichijon ennen Nobaraa, koska pystyin korjaamaan ongelmia, joita mm. hihan kaavassa oli ilmennyt. Nobaran jakku oli siitä kiva tehdä, että siihen ei juurikaan tarvinnut sovitusvaiheessa tehdä muutoksia. Saatoin hieman kaventaa takkia sivusaumoista, mutta muutoin takin valmistus oli hyvin suoraviivaista.

Hyvin suorat miehustakappaleet.
Tässä myös näytillä jakun tukeminen tukikankailla.

Siitä on kuitenkin hetki, kun olen vuorittanut jakun tai takin ”oikeaoppisesti”. Vuorittaminen itsessään on selvää kauraa ja parasta kakkea, mutta olen syystä jos toisesta ommellut nyt jo useamman vuoritetun takin helman tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä. Nyt kuitenkin halusin varta vasten tehdä helman tällä ns. oikealla tavalla, joka oli päässyt jo osittain unohtumaan.

Missähän vaiheessa olen tämän tyylin ottanut omakseni, ja miksi?
Mallina siis Tamakin takki.

Nobaran takin vuori sisältä ja ulkoa.
Näin tämä on minulle opetettu, mutta on kyllä usein kunnon trust the process -kamaa koko homma.

Molemmat tavat ovat siis aivan toimivia, mutta tämä ”oikeaoppinen” tapa on se, joka minulle on opetettu koulussa, ja tämä toinen on sovellettu ja matkittu jostain matkan varrelta. Tämä koulussa oppimani tapa jättää kuitenkin vuorille enemmän liikkumavaraa eikä siksi niin suurella todennäköisyydellä lähde vetämään käytössä. Molempia olen nähnyt myös kaupasta ostetuissa vaatteissa. Vaatteen mallista ja muista tekijöistä riippuen tulen varmasti käyttämään molempia ratkaisuja myös tulevaisuudessa *foreshadowing*.

Joskus vielä kirjoitan siitä, kuinka on niin paljon helpompaa tehdä vaatteita, kun ei tarvitse bindata.

Niin tosiaan koska Jujutsu Kaisenissa porukan koulupuvuissa vilahtelevissa napeissa on selkeästi nähtävissä tietty kuvio, en tietenkään voinut vain ostaa joitain random nappeja. Toisin sanottuna menin sitten tekemään napit Nobaraa (ja Gojoa) varten. Ja tietenkin Nobara sattuu olemaan sarjassa se hahmo, jolla on eniten nappeja koulupuvussaan, mutta myös ainoa (ainakin minun tietääkseni), jolla on KAHDEN KOKOISIA nappeja. Mielenterveyttäni hieman suojeli se, että ihan alusta asti en sentään nappeja väsännyt, vaan ostin valmiit napit, joiden päälle väsäsin tarvitsemani.

Vaiheita mallinapin valmistuksesta.

Ostin tosiaan läjän mielestäni sopivan kokoisia ja näköisiä nappeja, joista yhdet ensin päällystin ilmakuivuvalla hartsimassalla (vas. ylä). Massan olin ostanut testiksi CosCraftiltä. Oikein jännää tavaraa; kuivuminen kestää kauan, mutta lopputulos on erittäin kestävä. Massan kuivuttua lähdin piirtämään sen päälle haluttua kuviota lyijykynällä, mikä oli todella näppärää, koska pystyin välillä myös kumittamaan hartsin pintaa. Kertaalleen myös testasin piirroksen siirtämistä paperille teipin avulla tarkistaakseni, että onko kuvio mitenkään symmetrinen (kuvassa oik. ylä). Kun kuvio oli vihdoin hyväksyttävä, peitin napin valkoisella worblalla. Juuri ja juuri näin worblasta läpi alle piirretyn kuvion, jotta pystyin jäljentämään sen worblan pintaan (pikkunappi vas. ala). Lopuksi kaiversin kuvion worblan pintaan. Väritin kaiverruksen vielä lopuksi tussilla, jotta pystyin paremmin näkemään sen (oik. ala). Näistä napeista tein sitten itselleni muotit, joiden avulla oli tarkoitus valaa tarpeeksi monta samanlaista nappia Nobaraa ja Gojoa varten.

Ensimmäiset muotit.

Päädyin kuitenkin tekemään muotit kahteen kertaan. Ensimmäiset muotit tein samasta muottisilokonista, Sillistä, jota olin käyttänyt Zeldan vyönsoljen tekemiseen. En tiedä, oliko lopulta vika itse muottisilikonissa vai tavassani tehdä muotit, mutta valaessani nappeja muotit eivät pitäneetkään muotoaan hartsin kovettuessa. Onneksi olin hankkinut toista muottisilikonia, jonka pystyin kaivamaan jemmasta hädän sattuessa.

Uudet muotit jo valukäytössä.

Uudet ja jämymmät muotit syntyivät Siligum-silikonimuottimassasta, joka oli niin nopeaa työstää, että en ehtinyt ottaa kuvia. Jouduin heittämään sitä jopa möhkäleen menemään, koska olin liian hidas. Tykästyin kuitenkin tähän massaan enemmän juurikin sen nopeuden vuoksi. Jos muistan oikein, Silli-muotin piti antaa jämähtää jopa päiviä ennen käyttöä, mutta Siligum-muotti oli käyttövalmis heti, kun se oli jämähtänyt. Varmuudeksi tungin muotit nappeineen vielä kertakäyttöisiin dippikuppeihin, jotta ne eivät leviäisi vaan pysyisivät napakoina. Nämä muotit puolestaan toimivat oikein hyvin.

Nobaran napit ennen viimeistelyä.

Valoin siis napit hartsista valmiiden nappien päälle. Jotta sain napeista kultaisia, ennen nappien valua hieroin muotteihin kynsitaitteessa käytettävää kultapulveria. Tämä toimi oikein mainiosti, eikä minun tarvittnut maalata nappeja kultaisiksi. Lisäksi toivoin, ja toivon edelleen, että tällä tavalla napit säilyttävät värinsä paremmin, vaikka saavatkin osakseen hankausta, kun nappeja avataan ja suljettaan käytössä. Valun jälkeen vielä väritin kuvion nappeihin käyttäen ensin nestemäistä patinaa, mutta koska väri jäi osittain liian hennoksi, korostin kuviota vielä akryylimaaleilla.

Anteeksi suttu nappi.

Kolme säälittävää nappia Nobaran takin etumuksessa ei todellakaan ole tosielämässä siisti ja toimiva ratkaisu (ainakaan minun päälläni), joten ompelin takkiin vielä piilonepparit nappien välille pitämään takin liepeet ärvöttämättä. Lisäksi lisäsin pikkuisen hakasen kauluksen juureen, että se pysyy nätisti kiinni. Valkoinen kaulusosa on tosiaan ommeltu takin pääntielle samalla tavalla kuin sininenkin kaulus.

Täysin en ole tyytyväinen näihin nappeihin, ja harkitsin uusien tekemistä jo Gojoa varten. Gojon kanssa tuli kuitenkin lopulta niin kiire, että en todellakaan ehtinyt tehdä yhtään uutta nappia. Kävipä jopa niin, että Gojon takin muuten valmistuttua en löytänyt mistään jemmaamiani extranappeja.

Lopulta kävin varkaissa ja nyysin yhden napin Nobaran takista. Oho. Ja tietenkin löysin napit heti palattuani Traconista :P

Paita ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

En todellakaan jaksanut lähteä tekemään Nobaralle valkoista alupaitaa aivan tyhjästä, koska paidasta näkyy vähän hihansuuta ja vähän miehustaa takin ja hameen alta. Päätin ostaa halvan miesten kauluspaidan (tähän tarkoitukseen sopivia miesten kauluspaitoja on huomattavasti helpompi löytää kaupasta kuin naisten), jonka modasin Nobaraa varten. Irrotin kauluksen sekä lyhensin hihoja ja helmaa. Siinäpä se.

Max. 1,5 cm saisi näkyä valkoista hihaa jakun hihan alta...

Käytössä sain kuitenkin huomata, että tämä modattu paita ei ollutkaa paras ratkaisu. Paidan hihat olivat niin leveät, että ilman kikkailua en pystynyt ihan niin paljoa niitä lyhentämään kuin olisin halunnut, ja käytössä Nobaran takin hiha ei päässytkään laskeutumaan riittävän alas. Niin reipas en ole, että lähtisin purkamaan ja säätämään paitaa uudestaan, vaan taidan päästä helpommalla, kun teen Nobaralle uuden paidan ihan itse. Se siitä oikomisesta. (Tai kokeilen pidentää takin hihaa parilla sentillä...)

Nobara on kiva puku, mutta vaatii tosiaan pientä korjailua. Korjailujen jälkeen tästä voi tulla oikein hyvä luottopuku. Paidan lisäksi haluan uusia hameen vyön, koska tämä ensimmäinen versio oli erittäin hiostava. Vasarakin valitettavasti vaatii paikkailua, koska fiksuna lapsena menin ja pudotin sen kivilattialle Nekoconissa. Nobara on myös hauska ja jännittävä hahmo, jota olisi kiva päästä jossain vaiheessa kuvaamaan. Vähän houkuttelisi tehdä olkinukke...

That's all folks, ja Fukka kiittää!

PS: Jos en olisi ruennut ymppäämään Nobaran ja Gojon sepostuksia yhteen läjään, niin tämä teksti olisi ollut ulkona jo varmaan kuukausi sitten. Kjeh. Näin käy joskus.